Haaveilen nelospirueteista, korkeammista jaloista, notkeammista spagaateista, suuremmasta aukikierrosta, taipuisammasta selästä, nopeimmista jaloista.. Haaveilen kauniimmasta tanssijan olemuksesta, tunteita herättävästä ilmaisusta, lavalla tanssimisesta, Julian, Gisellen ja Lisen rooleista..
Varmaan luitte jo rivien välistä että suurin osa mun haaveilusta on ihan vain unelmointia, suloisten päiväunien näkemistä. Voi kunpa sitä voisikin olla yhtä upea kuin Darcey Bussell, Marianela Nunez tai Elisabeth Platel.. Huokaus..
Mutta hei - kaikki haaveet eivät ole pelkkää pilvilinnojen rakentamista. Unelmista voi asettaa itselleen tavoitteita, mikäli ei odota ihan mahdottomia! Itse en tosissani haaveile tanssivani lavalla, siis ammattilaisena. Siihen olen aivan liian vanha, ja se juna on lähtenyt asemalta ajat sitten. Totta puhuen, mulla ei ole koskaan ollut edes lippua sille matkalle! Vaikka en olekaan täysin lahjaton, en ole silleen lahjakas. Mutta jokaisen balleriinan ura on kuitenkin alkanut unelmasta..
Sen sijan haave nelospirueteista ei ole täysin mahdoton. Kolmoset onnistuvat silloin tällöin, ja kerran meni puolivahingossa kolmosen jälkeinen puolikaskin. Hei, tässä lasketaan kaikki vajaatkin kierrokset! Suurin este pyörimiselle on mulla muuten korvien välissä. Olen ensinnäkin liian hidas ottamaan spottia, ja kadotan sen viimeistään tokan kierroksen kohdalla. Toiseksi jännitän piruetteja liikaa, koska haluan niin kovasti onnistua! Mutta silloin kun olen ollut riittävän rentoutunut, lähestulkoon välinpitämätön, niin piruetit ovat onnistuneet. Ja kun en ole ajatellut liikaa. Tiedättekö tunteen?
Jalkojen korkeus.. sanotaan nyt niin että se kello kuuden asento jää kyllä mun kohdalla haaveksi. Mutta.. Olen saanut viime vuosina senttejä lisää, ja ehkä sieltä sais puristettua vielä muutaman millin päälle! Jalan korkeus kun ei ole kiinni pelkästään notkeudesta ja voimasta, myös tekniikka ratkaisee. Mielenkiintoista on ollut huomata että jalka on alkanut nousta korkeammalle vasta kun olen tehnyt vähemmän! Antakaas kun selitän.. Aikaisemmin kävin tunneilla joissa tehtiin paljon developpeita ja paljon pitoja jalka ylhäällä. Siitä ei kuitenkaan ole hirveesti iloa jos jalkaa ei saa tarpeeksi lähelle vartalon keskipistettä. Kun jalka on liian kaukana, se on todella raskas ja sen kannattaminen kasvattaa lihaksiin tarpeetonta massaa.
Tärkeämpää on oikean tekniikan ja plaseerauksen löytäminen. Sitä voi ikäänkuin aloittaa päämäärästä, eli nostetaan jalka ylös kädellä, haetaan se oikea asento (ei mitään fuskua), päästetään jalka irti, pidetään hetki ylhäällä, muistetaan hengittää ja käyttää vatsalihaksia ja ojentaa polvet ja varpaat - ja sitten lasketaan hallitusti alas. Toimii.
 |
| Marianela Nunez. Kuva: www.marianelanunez.com |
Nopeutta saa sitäkin lisää yksinkertaisesti tekemällä nopeasti. Kunhan tekee ensin hitaat siististi. Nopeus ei olekaan se vaikein juttu, vaan se että homma ei mene säheltämiseksi. Vaiks olis kuinka kiire, pitää tehdä kaikki asennot loppuun asti. Ei mitään siitä välistä. Siinä se haaste on. Mutta haaveena ei ihan mahdoton!
Mitä vielä? Kauniimpi tanssijan olemus ei senkään tarvi jäädä pelkäksi haaveeksi. Se tulee siitä kun uskoo itseensä. Pitää tehdä paljon töitä, mutta ne kauniit linjat ovat kaikkien ulottuvilla, ainakin jossain muodossa. Arabeskin ei tarvitse olla takaraivoissa asti ollakseen kaunis! Matalampikin jalka on hienon näköinen jos linjaus on puhdas. Sitten kun vielä muistaa vetää itsensä ylös, katsoa eteen eikä lattiaan, ja tanssia myös sydämellään - niin kaunista tulee taatusti!
 |
| Darcey Bussell. Kuva: Deen Conway. |
Ilmaisu oli mun haaveissa se viimeinen unelma. Se että sais vielä tyylikkyyttä ja herkkyyttä omaan tanssimiseen - ja uskallusta tuoda se esille! Tunneilla tapaan olla nimittäin vähän ujon puoleinen, en oikein kehtais heittäytyä kun ajattelen että olen ihan toopen näköinen. Varsinkin jos liike vaatii sitä että katsotaan pois peilistä, enkä näe korjata itseäni. Toisaalta osaan kyllä nauraa itselleni, joten miksi ottaa kaiken niin vakavasti? Maailma ei siihen kaadu jos mokailee tai on välillä hassun näköinen.
Mistä te haaveilette?
Mistä te haaveilette?
Olisi hienoa, jos voisin ilmaista tunteita ja kertoa tarinaa liikkeelläni. Nelospiruetit, kello kuuden jalat ja leijuvat hypyt jatkaisivat listaani. No todellisuudessa nuo ovat samanlaisia unelmia kuin lapsena se, että olisin syntynyt prinsessaksi :) Todelliset haaveeni ovat realistisempia. Tekniikka ja liikerepertuaali jolla voin osallistua oman kaupunkini kaikille tunneille ja vierailla siellä teilläkin (shh..salaisuus..ehkä joskus jopa teidän J3:sella!). Pistetään saamaan syssyyn myös vierailut jonkun suurkaupungin tunneilla :) Tripla-piruetit perusosaamiseksi, himppu lisää notkeutta ja itsevarmuus, että osaan tanssia ihan hyvin. (...Ja samat en pointe :) Meniköhän taas jo liian kunnianhimoiseksi...)
ReplyDeleteHei Anni!
ReplyDeleteEi mennyt liian kunnianhimoiseksi, haaveissa pitääkin kurkottaa korkealle! Miksi haaveilla sellaisesta, jota osaisi heittää lonkalta tuosta noin vain? Haaveet, unelmat ja niistä syntyvät tavoitteet antavat puhtia ja motivaatiota jatkaa eteenpäin - niin kauan kuin nauttii myös siitä matkasta :)
Mä haluaisin kans saada tuon triplan mun varmaan reppaan! Nyt tuntuu liian usein että se on päivästä ja tuurista kiinni.
Heh, mä piirtelin lapsena kaiki paperit täyteen prinsessoja.. Ei balleriinoja, mutta tiaraa ja kruunuja löytyi kyllä jokaisen päästä :)
Voisin lisätä tuonne haaveisiin vielä sen variaation jossa saisin hetken aikaa pitää tiaraa päässä - vaikka olisinkin sitten Ruususen äitimuori!
Anni, varmasti kehityt vielä huimasti - ja sitten kaikki tunnit ovat sulle avoimia! Mä pidän sulle paikkaa meidän tunnilla.. :)
Mulla on nyt menneet ainakin kotikokeilujen perusteella noi piruetit sekaisin. En dehors alkaa sujumaan paremmin ja saman aikaisesti en dedans on muuttumassa epävarmemmaksi. Piruetit jos jokin on kyllä niin ailahteleva taitolaji!
ReplyDeleteKivaa, että olet sitten mua odottamassa kun joskus pitkän matkaa kuljettuani pääsen sinne asti :) Jospas pääsisin sinne syyslomalla vierailemaan, mutta tosiaan joko alkeisiin tai perustasolle!
Moi Johanna !
ReplyDeleteHaluaisin tietää onko sulla vinkkejä sivuplittiin.. Mulla on sisäänpäin taipuvat polvet ja aina kun teen splittiä, mun polvet osuu maahan suunnilleen siinä kohtaa kun maahan on korkeimmillaan matkaa n 3cm. Tämän jälkeen en saa enää painettua splittiä pohjaan: mua ei satu mutta polvet ei jotenkin siinä kohtaa suoristu.. En tiedä mikä vika tässä on, koska jos makaan selällä ja avaan jalap sivuille, saan jalkaterät maahan eli niinpäin splitti menisi.. Eli jos sulla olisi jotain tippiä mun kenties viallisille polvilleni, olisin kiitollinen! :)
E
Ja niin, mun tavoitteina lienee tällä hetkellä korkeammat jalat, parempi aukikierto, pirueteissa toimivampi spotti,.... Ja olisi tietysti kiva jos pointti toimisi kokonaisuudessaan paremmin, nykyisin nöytän jossain tilanteissa lähinnä pingviiniltä kärkitossuissa.. :P
Apua! Mulla olis noin sata toivetta... Järkevin toivetavoite tälle vuodelle (siis huom! lukuvuodelle) on tuplien saavuttaminen. Nyt menee puolitoista %) Tarvisin jokaiselle viikon 3 tunnille sen perusteellisen treenin niihin, mutta kun on vaan niin satunnaisesti... Eikä oikein ikinä semmoista ihan perustyötä. Hutastaan vaan nopeesti joku sarja. Plääh.
ReplyDeleteJa spagaatit sais olla vähemmän nihkeitä, mutta venyttelyhän siihen auttaa (eli keino tiedossa) :D Muutenkin haluaisin olla yleisesti notkeampi (tää ehkä käsittää myös selän taipuisuuden ja jalkojen nostot/korkeudet (koska takareidet on ki-re-ät tällä hetkellä) ja aukikierron ja...).
Pointe-osastolle on haavetavoitteena se yleinen varmuus keskilattialla. Ja ehkä kevääseen mennessä pique-pirtsat :) Muista pirueteista todellakin tällä hetkellä vaan Haaveilen, koska ne on pehmeilläkin hakusessa.
Plus sit se "prinsessahaave". Mä haluaisin esiintyä soolona - tutu päällä!! :D
Ah, kiitän ja kumarran jos löydät paremman Lisen kui iki-ihana Marianela Nunez! Niin niin niin upea, en osaa oikein ilmaista, Lisen roolissa sellaista lapsenomaista keveyttä, hypyt näyttävät niin helpoilta ja kevyiltä! Ja hän ei ole sellainen ällättävän laiha kuten jotkut. Ja niin romanttistakin kun Thiagon kanssa naimisissa! Kannattaa katsoa youtubesta ainakin nämä jos et ole nähnyt: Lilac Fairy variation HD, Odettes entrance, Odettes solo ja Black Swan Pas De Deux. Ja jos et ole löytänyt, Marianela Nunezin La Fille Mal Gardee on kokonaan pätkittynä Youtubessa!
ReplyDeleteMoikka Johanna!
ReplyDeleteNeloispiroueteista: tapasin yliopistossa fysiikan tohtoriopiskelijan, joka tutkii ihmisen kinematiikkaa, erityisesti balettitanssijoiden pirouetteja. Kavin yhdella luennolla, jossa kyseinen tutkija kertoi siita, miksi neloispirouetit ovat niin vaikeita. Mikali tajusin asian oikein, syy on siina, etta tanssijan painopiste poikkeaa liikaa pirouetin pyorimisakselista. Jotta neloispirouetti onnistuisi nappiin, saa painopiste (joka karkeasti arvioiden sijaitsee jossakin lantion seudulla) poiketa vain 0.1 astetta pyorimisakelista naisilla. Miehilla luku on hieman suurempi.
En uskalla haaveilla neloispiroueteista, mutta toiveena olisi jonakin paivana paasta J2 tunnille. Ehka sellainen semihieno grand jeteekin olisi kiva.
Hei kaikki! Mistäs nyt aloittaisin.. Hölmöä kun tänne bloggeriin ei saa ujutettua vastauksia teidän kommenttien väliin, pysyis paremmin kärryillä. :)
ReplyDeleteAloitetaan Annista: Mulla menee aika usein jompi kumpi pirueteista paremmin, eli jos en dedans sujuuu, niin sitten ei en dehors. Ja toisin päin. Hyvänä päivänä suostuvat molemmant pyörimään.:)
Kannattaa kiinnittää huomiota siihen mikä menee pieleen. Jos kaadut taakse, vie painoa eteen. Jos menet sivulle, riuhdot ehkä vastakkaista olkapäätä.. Kun mulla alkaa mennä ihan metsää, palaan alkuun:
Seison ensin tasajalalla pyörimisasennossa, jossa tarkistan koko asentoni. Pitää olla napakka keskusta/korsetti, pitkä selkä, katse eteen, leuka ei mene alas, tukijalka on venytetty ja auki, ja passe jalan nilkka on ojennettu. Sitten teen saman relevéssä.
Sen jälkeen harjoittelen pyörimistä, mutta ensin niin että teen tasapainon, ja annan sen pyöriä vähän yli. Joskus tässä kohtaa tulee jo täysi kierros tai kaksikin, mutta puolikaskin on hyvä.
Idea on se ettei ota vauhtia lainkaan, vaan voima tulee pliestä (ei kuitenkaan pidä hyppiä ylös).
Pyörimisasentoon mennään heti, niin nopeasti kuin mahdollista, mutta ylhäällä on rauha.. :) Toisin sanoen, asento ei muutu kun pyöritään oman akselin ympäri. Ja alastulo on aina hallittu ja siisti, ihan sama vaikka pirtsa meni pieleen. Tai vaikka harjoittelee kotona keittiössä :)
Toivottavasti pääset syyslomalla - mutta sitten vähintään perustasolle! :)
Kiitos piruettivinkeistä. Tänään sujui ihan hyvin. En dedans siistejä tuplia ja en dehors tasasen siistejä ykkösiä. Mun pitää vain tarkkaan katsoa itselleni valmiiksi jokin spotti niin spottaus onnistuu edes jotenkuten ja se tekee kyllä ihmeitä pyörimiselle.
ReplyDeleteHei Anonyymi Sivusplitti (vai oliks nimimerkki E?)!
ReplyDeleteYmmärsinkö oikein, että kun seisot molemmat jalat suoraan edessä, polvesi lähentyvät toisiaan? Silloin puhutaan pihtipolvista (latinaksi genu valgum), eli synnynnäisestä polvien virheasennosta.
Ongelmasi ei taida olla venyvyyden lisääminen, koska jalkasi aukeavat selinmakuulla kuitenkin täysin auki..
En ole tässä mikään ekspertti, mutta luulen että se asento mitä haet - sivusplitti 180 astetta, polvet eteenpäin - ei onnistu juuri tuon rakenteen takia. Se ei vaikuta sellaiselta mitä voisi korjata.
Mutta: sivusplitti-venytys on itse asiassa parempi tehdä niin että polvet osoittavat ylös, eikä eteen. Ja sitten viedään yläkroppa selkä suorana eteen, nojaten samalla käsivarsiin. Ei tarvitse pyrkiä lattiaan kiinni jos selkä menee mutkalle! Venytys tuntuu silloin oikeassa paikassa, sisälähentäjissä.
Muutenkin, jos baletti on lajisi, sun kannattaa kiinnittää erityista huomiota noihin sisälähentäjiin. Pihtipolvien kanssa on suurempi vaara nilkan pronaatioon, mistä voi tulla paljon nivelside-ongelmia ja vammoja myöhemmin.
Baletissa sun ei tarvitse tehdä tuota sivusplittiä loppuun asti, se ei ole tekniikan ja tanssin kannalta oleellista. Keskity tekemään kaikkea muuta puhtaasti, hallitusti äläkä pakota itsesi asentoihin jotka eivät ole sun anatomialle sopivia. Se ei tee susta huonompaa tanssijaa, päinvastoin. Kun olet entistä tietoisempi omista rajoitteista ja kyvyistä, voit kehittyä ihan uudelle tasolle.
Tsemppiä!
Hei Iepukka!
ReplyDeleteNäköjään kaikilla on aika samankaltaiset haavet, ei mikään yllätys sinänsä. :)
Pirueteista sanon samaa kuin Annillekin, eli harjoittele sitä oman akselin tiedostamista. Kun se on sulla hallussa, ei tarvi muuta kuin plié ja pää. Jos puolitoista on sun tänhetkinen, ota pikkasen lisää vauhtia! Ja vaiks en ole sun pirtsoja nähnytkään, kaikkiin pätee se nopea passé retiré ja pyörimissuunnan vastakkaisen käden nopea sulkeminen.
Toinen hyvä neuvo on painaa tukijalka lattiaan ja venyttää päälaki ylös kattoon.
Venyttelystä ei onneksi tartte haaveilla, sitä voi tehdä joka päivä! :)
Prinsessa-soolo? Hieno homma, siinä on tavoitetta!
Kiitti neuvosta Johanna, en oo ikinä ajatellut että sivusplitin voisi tehdä noinkin! :D Meni huomattavasti paremmin selkä suorana ja polvet ylöspän, polvetkin pysyy suorana. Mulla on lääkärillä joskus valitetty pihtipolvista enkä itseasissa ymmärrä miksi en ole ikinä ajatellut että tuo johtuu samasta ongelmasta.. Tarkemmin ajateltuna olisihan tuo pitänyt tajuta itsekkin, ihan loogista se on! :P Ja kyllä, E oli tarkoitettu nimimerkiksi mutta esitin sen hieman epäloogisesti.
ReplyDeleteE
Hei taas "E"!
ReplyDeleteKiva että sain olla avuksi. Joskus se on ihan yksikertainen asia, ja helppo korjata. :)
t. J
Mun balettiin liittyvät haaveet on korkealle tähtäävien nelospiruettien sijaan vähän lähempänä. Eli oikeastaan joka jutussa haaveilen nimenomaan siitä kehittymisen seuraavasta tasosta (omaan osaamiseen peilaten). Tuplapiruetit pomminvarmoiksi (ja tässä omalla kohdallani kyllä nimenomaan rentous ja hyvä valmistava asento ovat avain), terävyyttä nopeisiin sarjoihin ja... notkeutta, notkeutta, notkeutta... :P Parasta baletissa onkin se, että aina on varaa kehittyä, ja nuo vähitellen otetut kehitysaskeleet myös huomaa omassa tekemisessään!
ReplyDeleteVenyvyyden työstäminen on ikuisuusprojekti ja tulokset syntyvät hitaasti. Ilmeisesti yli-innokkaalla venyttelyllä saankin lähes säännöllisesti jonkun osan jommastakummasta takareidestä jumitilaan, jonka purkaminen kestää aina ihan tolkuttomasti. Osaatko Johanna, tai joku muu, antaa asiantuntevaa lausuntoa siitä, että saako tuollaisen ärsyyntyneen lihaksen paranemaan ennemminkin levolla ja äärivenytyksen välttämisellä vai erittäin rauhallisella kipeän kohdan venyttelyllä? Ja siis en tarkoita pariksi päiväksi rasittunutta lihasta vaan sitä, kun tuloksena on viikkokausia aristava jäykkyys (joka siis ilmenee venytystilanteessa) vaikka juuri takareidessä.
Hei anonyymi Marianela-fani!
ReplyDeleteJep, kaikki nuo olen nähnyt ja suosittelen lämpimästi muillekin! Olen vertaillut useampaa Lisen esitystä, ja Marianelan on mielestäni paras. Varmasti on muitakin hyviä, eihän youtubessa ole kaikki maailman esitykset taltioituna.. Mutta hän tulkitsee roolin niin viehättävästi ja pilke silmäkulmassa, ja teknisesti täysin puhtaasti - niin että on varaa iloitella askeleilla. Just niin kuin pitääkin!
Itse asiassa Lisen variaatio (siinä pas de deux:ssä) on mun haavelistalla!
Hei Noora!
ReplyDeleteOnpas mielenkiintoinen tutkmius.. Mutta vaikea uskoa että se olisi niin tarkkaa. Tanssija tekee kuitenkin koko ajan pientä säätöä. Eivätkä neloset ole nykyään mitään harvinaista herkkua.
Sattumalta mulla oli just nyt maanantaina todellinen piruettipäivä. Tuplat tuli kuin vettä vain. Open sanoin jopa täydelliset - ja jos vain oppisin käyttämään katsettani, neloset olisivat varma nakki. :)
Laitetaanpas se haavelistalle: varma ja nopea spottaus!!
Sun oma haave J2-tasosta kuulostaa täysin mahdolliselta. Tiedät kuitenkin että töitä on tehtävä ja tykkäät tanssia. Mun kokemuksen mukaan parasta jälkeä tulee silloin kun panostaa tosissaan perusteisiin, ja lähtee sitten jatkotasolle kun ope sinne puskee. Yleensä se on niin että se loikka on aikamoinen, ja alku on todella haastava - mutta kunhan ei anna periksi, pääsee pikkuhiljaa mukaan.
Tosin näen aina välillä harrastajia jotka ovat ylentäneet itsensä selvästi liian aikaisin seuraavalle tasolle (ja ilman opettajan suositusta). Jotkut jopa ajattelvat että baletti ei nyt ole niin ihmeellistä, ja mitä jos skippaa pari tasoa! Mutta tekniikkaan ei ole oikoteitä. Vaatii monia vuosia ja paljon töitä, ja jos sitä työtä ei halua tehdä on väärällä alalla..
Semi-hieno grand jeté? Miksei ei tosi hieno? Tähtää siihen maksimaaliseen, kaikkein parhaimpaan - ja sitten taputa itsesi olalle jokaisesta pienestäkin edistymisestä!
Vinkki: hyppää musiikin päälle, siis niin että hypyn lakipiste on kohonuotilla. Ja muista aina takana oleva jalka, se on monesti se mikä latistaa grand jeteen.
Tsemppiä! :)
Moi Hayley!
ReplyDeleteSulla on hyvä asenne ja työmoraali, se pitää sanoa. Mutta haaveilussa on lupa mennä vähän pidemmälle kuin sille seuraavalle, realistiselle tasolle! Mutta ehkä kaikki haaveet eivät ole vielä jaettavaksi tarkoitettu.. :)
Se on totta, baletissa on AINA varaa kehittyä. Sillä hetkellä kun luulee että on valmis, voi pakata kassinsa ja lopettaa siihen. Ja se on mustakin ihan parasta. Joka tunti on mulle uusi alku, uusi mahdollisuus oppia, kehittyä, kokea uutta.. Joskus turhaudun, joskus ei mene niin kuin haluan (eikä niin harvoin) - mutta aina tulee uusi mahdollisuus. Silti yritän laittaa itseni aina likoon, koskaan ei tiedä milloin on viimeinen kerta.
Tuo kuulosti vähän dramaattiselta, mutta Steve Jobsin puhe soi vieläkin korvissa. Ja jossain muualla luin kerran tosi hyvän sitaatin: Tanssi joka kerta niin kuin se olisi ensimmäinen ja viimeinen!
Ja vielä kerran Hayley - unohdin vastata sun varsinaiseen kysymykseen!
ReplyDeleteEkaks mun pitää kysyä - muistatko milloin tuo aristava jäykkyys tuntui ekan kerran? Voi nimittäin olla että olet todellakin venäyttänyt lihaksen, se voi tapahtua just noissa extreme-venytyksissä.
Kuulostaa kyllä siltä, että olet venyttänyt lihasta liian nopeasti. Lihas siis pystyy venymään 1,5 kertaa lepopituutensa nähden, mutta meillä on kaikilla vähän erilaiset kropat. Toiset ovat pehmeämpiä, ja toiset kireimpiä. Hyviä tuloksia saa aikaseksi vain kuuntelemalla sitä omaa kroppaa. Ja ajan kanssa.
Periaatteessa ylityöstetyn lihaksen pitäisi toipua parissa, kolmessa päivässä. Muuten ei ole kaikki ihan kohdallaan.
Nyt kantsiikin olla tarkkana. Älä lopeta venyttelyä, mutta älä mene yli kipurajan. Lämmittele ennen ja RENTOUTA lihakset. Venytä hyvin hissukseen, hengitä äläkä tee mitään väkinäistä. Mun oman kokemuksen mukaan lihas paranee parhaiten näin. Jos et venyttele ollenkaan, lihas lyhenee entisestään.
Mutta älä venytä sitä kipeätä kohtaa, vaan vie venytys vain niin pitkälle että ei satu. Pikkuhiljaa voit hivuttautua lähemmäs. Ei siis mitään extreme-asentoja kipeällä lihaksella!!
Muuten voisit kokeilla tennispalloa ennen venytyksiä. Pyörittele lihaksia sen päällä, se rentouttaa kummasti lihaksen faskiat.
Toivottavasti saat jalkasi kuntoon!
Kiitos pirtsaohjeista! :) Täytyy ottaa venyttelyn oheen kotiharjoitus-ohjelmistoon... Tunnilla ei kuitenkaan tuu tsekattua sellaista, kun pitää olla jo tekemässä seuraavaa sarjaa jne.
ReplyDeleteTosta venyttelystä sen verran, että ite pyrin yhdistämään siihen hengityksen aina. Eli rauhallinen sisäänhengitys, sitten vielä rauhallisemmin ulos - ja silloin ajattelee venytyksen kasvavan pikkiriikkisen lisää. Usein sen huomaa ihan konkreettisesti, kun pääsenkin lähemmäs lattiaa tai tangolla olevaa jalkaa tms. :) Ja tietty useita rauhallisia hengityksiä.
Kiitos vastauksista Johanna...
ReplyDeleteItsekin epäilen, että kyse on miedosta venäytyksestä tms. ehkä juuri sen takia, että intoa on venyttelyssä liikaa ilman että lihas on tarpeeksi rento. Ja mulla on siis taipumus kehittää näitä jumitiloja useamman kerran vuodessa, eivätkä todellakaan parane viikon sisällä. Ärsyttävää!
Ja tosiaan en ole löytänyt vielä optimaalista parantelukeinoa, hissutteluvenyttely vähitellen ei tunnu muuttavan tilannetta suuntaan tai toiseen, mutta joskus pidempi lepo tai toisaalta ihan järjettömän lämpimänä tehty extravenyttely ovat tuntuneet auttavan (tai sitten on vain ollut sattumaa, että alkanut noiden jälkeen vihdoin parantua).
Pirueteista: muistan kun vuosia sitten baletinopettajani sanoi, että _kuka tahansa_ oppii pyörimään tuplan. Omat tuplani eivät tainneet silloin olla kovin hyviä, joten se toisaalta rohkaisi siihen, toisaalta myös kannusti yrittämään jotain, mihin ehkä ihan jokainen ei pysty, eli triplaa :)
ReplyDeleteJoskus tuntuu, että tekee itselleen liian ison numeron piruetista, sehän on vain ympäripyörähdys, that's all. En tarkoita että olisi ihan helppoa, mutta yritän tuolla asenteella vähentää omaa jännitystäni.
Hei LJ!
ReplyDeleteJep, olen samaa mieltä opettajasi kanssa. Tuplapiruetin tekniikan voi oppia jokainen, siihen ei tarvita mitään poikkeuksellista lahjakkuutta. Pitää vain olla sitkeä ja harjoitella. Ja uskoa itseensä! Vaikka menis satoja kertoja pieleen!
Mutta kuten sanoit, siitä ei pidä tehdä liian isoa numeroa. Esim eilen mulla oli vähemmän hyvä piruettipäivä. Aloin jännittää pyörimistä. Mutta sitten muistin keskittyä tekemiseen, ei siihen onnistuuko vai eikö. Kummasti auttoi :)
Haa, pakko hehkuttaa täällä muitakin rohkaistakseni... Nimittäin ehkä juuri Johanna tämän blogikirjoituksesi takia testasin triplapiruettia menneen viikon balsutunnilla sellaisessa suvantovaiheessa, kun opettaja neuvoi jotakuta oppilasta. Ja kaksi onnistunutta triplaa sainkin sujumaan, opettajakin meinasi tipahtaa, kun näki näistä toisen. Pitäisi aina muistaa, että uusia juttuja ei voi oppia ja saada sujuvaksi, jos ei edes kokeile! :)
ReplyDeleteSumma summarum, kiitokset inspiroivasta postauksesta!
Jee, Hayley - ihan mahtavaa! Good girl! :)
ReplyDeleteSiinä sen näkee. Jos ei koskaan yritä, ei voi onnistuakaan. Sä olit valmis ja annoit palaa!
Mä harjoittelen aina jos löytyy sellainen sopiva "suvantovaihe" tunnilla. Kunhan en ole kenenkään tiellä enkä missaa opettajan korjauksia. Mutta silleen on onnistunut parhaat piruetit, kun en ole jännittänyt liikaa onnistumista.
Tsemppiä jatkoonkin! :)