Bajadeeri: Minna Tervamäen jäähyväiset

Olin 31.3. katsomassa Kansallisbaletin Bajadeeria, joka oli samalla tähtitanssija Minna "Minttu" Tervamäen jäähyväisnäytös. Osasin odottaa jotain hienoa ja samalla haikeata, mutta tunnelma lavalla ja erityisesti katsomon puolella yllätti silti. Sillä hetkellä kun Nikiya/Minttu astui pyhän temppelin verhon takaa ensimmäistä kertaa lavalle, yleisö puhkesi suosionosoituksiin - ja mulle nousi kyynelet silmiin. Kaikkihan me tiesimme että tämä on juhlitun balleriinan viimeinen suuri klassinen rooli, eikä toista samanlaista tilaisuutta tulisi enää koskaan toistumaan. Oli tullut aika sanoa hyvästit, molemmin puolin.

Minna Tervamäki ja Michal Krcmár. Kuva: Sakari Viika.

Mintun jäähyväiset tekivät esityksestä tavallista tunteellisemman, mutta eipä baletin tarinastakaan puutu suuria tunteita. Solorin, Nikiyan ja Gamzattin kolmiodraama, rakkauden kaipuu, petos, ja kuoleman ylittävä rakkaus - niistä aineksista on Bajadeeri tehty. Minttu oli erityisen koskettava rakkaudessa kärsivänä, ja kun hän tanssi Gamzattin ja Solorin juhlassa suru ja kaipuu tuntui todella aidolta. Baletti ei voi olla pelkkää tekniikkaa, korkeita jalkoja ja huimia piruetteja - teknisen osaamisen lisäksi täytyy olla myös ilmaisua, tanssillisuutta ja tunnetta! Balettitanssijan ehkä suurin ristiriita onkin se että kun taiteellinen kypsyys on vuosien kokemuksen myötä huipussaan, fyysinen suoritus alkaa vääjämätöntä laskuaan. Minna Tervamäki lopetti balettitanssijan uransa huipulla, hän tanssi viimeiseen iltaansa asti niin kuin tähdeltä sopii odottaakin. Suurella taidolla ja tunteella.

Tervamäen partneri, nuori ensitanssija Michal Krčmář (ei ihan helpoin nimi kirjoittaa), yllätti minut muuten ihan täysin. Se oli ensimmäinen kerta kun näin hänet tanssimassa, ja täytyy myöntää etten tiennyt hänestä mitään entuudestaan. Sanonpa vaan että vau! Miehellä on sitä ballonia ja nostetta, hypyt olivat uskomattoman korkeat - ja kuulin kaksois-cabriolen iskut parven ekalle riville asti! Piruetit olivat samaa luokkaa, siis sitä luokkaa että minulla meni laskut sekaisin. Michal sopii myös ulkomuotonsa ja olemuksensa perusteella täydellisesti Solorin rooliin, hän on juuri oikealla tavalla raamikas ja sankarillinen. Pitää muistaa että Solorin takia Gamzatti surmautti Nikiyan, ja Nikiya antoi kuolemalle periksi kun ei voinut saada Soloria itselleen. Sellainen rooli vaatii aikamoista uskottavuutta!

Gamzattina tanssi vieraileva Barbora Kohoutková, jota mulla oli ilo ja kunnia seurata tässä taannoin baletin aamutunnilla. Oli kieltämättä erikoista nähdä vielä päärooleja tanssivaa balleriina opettamassa - mutta se selitti sen miksi hän silloin tunnilla teki tangon mukana, ja näytti keskilattian pointe-sarjat itsekin kärjillä! Ja hyvin näyttikin, tekniikka oli ihan viimeisen päälle puhdasta. Gamzattina Barbora oli sopivan ylhäinen ja oman arvonsa tunteva prinsessa, mutta silti naisellinen rakkauden kaipuussaan.

Kansallisbaletin kuoro loisti jälleen, etenkin Varjojen valtakunnassa. Keskiviikon kenraali meni sekin jo hyvin (pienenpieniä horjahduksia lukuunottamatta), mutta nyt meni kaikki ihan nappiin! Jos jotain pitää vielä mainita, niin se on Anna Kontekin upea puvustus. Kauniita värejä, kultaa ja kimmellystä. Parasta baletti-blingiä! Ja nyt minunkin tekee kummasti mieli pukeutua johonkin kimmeltävään.. ;)

Esityksen päätteeksi yleisö antoi Minna Tervamäelle seisovat aplodit, ja tietenkin osoitti suosiotaan myös muille illan tanssijoille. Mutta Minttu oli illan juhlittu sankaritar, ja verho sai nousta ja laskea hyvin monta kertaa - eikä taputuksille tullut loppua siltikään. Se hetki jolloin hän seisoi yksin lavalla, pää kumarassa.. mitä hän mahtoikaan ajatella ja tuntea? Se oli muuten ensimmäinen kerta kun näin balleriinan jäähyväisnäytöksen Kansallisbaletissa, ja ihmettelin miksei lavalle tuotu kukkia. Suomalainen tapakulttuuri? Vasta kun verhoja nostettiin viimeisiä kertoja tuli baletin johtaja Kenneth Greve valtavan ruusukimpun kanssa - ja onneksi tulikin, kyllä yleisökin ansaitsi nähdä Mintun ruusut sylissään! Kun esiriippu laskeutui viimeisen kerran, kuului verhon takaa vielä iloista naurua ja lisää aplodeja - ilmeisesti muut tanssijat odottivat jo vuoroaan päästä halaamaan tuoretta "eläkeläistä"!

Kiitos Minttu, kaikista näistä vuosista mitkä olet tanssille ja yleisöllesi antanut - ja onnea uudelle taipaleelle!