Oletko koskaan saanut yksityisopetusta baletissa? Minulla on nimittäin useampi ystävä ja tuttu maailmalla jotka käyvät säännöllisesti yksityistunneilla, etenkin pointe-tekniikkaa hiomassa. Ja kyse on siis ihan tavallisista aikuisista harrastajista, ei erikoiskoulutusoppilaista! Aiemmin olen arvaillut että balettiopettajat valitsevat itse keitä opettavat lukujärjestyksen ulkopuolella, ja että oppilaan pitäisi olla vähintään lupaavaa pre-professional tasoa. Varmaan näin on myös ulkomailla, ainakin kun puhutaan mestaritason opettajista. Halpaa lystiä yksityistunti ei myöskään ole. Opettajan palkkion luulisi Suomessa olevan liiton suositusten mukainen, eli tunnin pituudesta riippuen vähintään 30-50 euroa. Toki jokainen opettaja voi itse määritellä palkkionsa suuruuden. Hyvässä lykyssä hintaan kuuluu salivuokra, mutta jos koulu ei yleisesti tarjoa mahdollisuutta yksityistunteihin, sali pitää varata ja maksaa erikseen. Ja nyt pitää vielä tarkentaa: Ainoastaan Helsingin Balettiakatemia ilmoittaa sivuillaan yksityistunneista ja kustannuksista (45 euroa koulun ulkopuolisille tanssijoille). Oletan mutu-tuntumalla että sielläkään opettaja ei suoralta kädeltä hyväksy ihan ketä tahansa yksityisoppilaaksi, etenkään jos halukkaita on useampi.
Mitä iloa privaattitunnista sitten olisi? Kaikki eivät varmaankaan innostu yhtä lailla opettajan sataprosenttisesta huomiosta, jatkuvista korjauksista ja säädöistä (vai sittenkin?). Lisäksi tuntienergia olisi kokonaan omilla harteilla, eikä ketään balettikamua tukena ja parina. Se yksistään vaatii erilaisen asennoitumisen treeniin. Sitten pitäisi olla tuttu opettaja joka tuntee oppilaansa heikkoudet ja vahvuudet todella hyvin, ja jonka kanssa opetus- ja yhteistyökemia pelaa erityisen hyvin. Jos tälläinen opettaja vielä suostuisi opettamaan yksityisesti, ja minulla olisi varaa tuntiin... Olisin heti buukkaamassa ajan!! Ei ehkä joka viikko, mutta yksi kerta kuussa tekisi jo terää. Miksi? No, juuri se sataprosenttinen huomio ja itselle räätälöidyt harjoitukset ja korjaukset. Ja nyt pitää taas tarkentaa: Saan oikeastaan jo omilla tunneillani sopivasti huomiota, korjauksia ja henkilökohtaisia säätöjä. Oman opettajan kanssa on tehty töitä jo neljä vuotta, ja olen joka tunnista onnellinen! Mutta meidän yhteiset pointe-tunnit päättyivät viime keväänä, ja näitä tunteja mulla on tosi kova ikävä...
M-P:n pointe-treenit kun olivat aina tanssiviikkoni kohokohtia. "Real work" ja "money in the bank", kuten opettajani tapasi sanoa. Killeritankoja ja tarkkaakin tarkempia korjauksia ja säätöjä, joka ikisellä harjoituksella. Tsiljoona erilaista tapaa nousta ylös ja tulla alas, kahdella jalalla, yhdellä... Okei, tsiljoona on liioittelua, mutta enemmän erilaisia harjoituksia kuin mitä olen tehnyt missään muualla. Kärjillä kun tekee, itse ylhäällä oleminen on verrattain helppoa - mutta sinne pääseminen ja sieltä laskeutuminen on ihan oma lukunsa. M-P painotti esimerkiksi aina maksimaalisen demi-pointen käyttöä, siis että ylös ja alas rullataan päkiän kautta, eikä hypitä. Etenkin relevé suorilta jaloilta, tai kärjiltä suorin jaloin demi-pointeen ja takaisin ylös - rankkaa lihastyötä jos mikään! Mutta just nuo huolelliset ja pitkät sarjat ovat omiaan vahvistamaan jalan syviä lihaksia ja hienomotoriikkaa. Kaikki harjoitukset olivan myös aina musikaalisia ja tanssillisia, unohtamatta épaulementtia. Olisihan sitä vaihtoehtoisia tunteja tarjolla, muttei yhtä ihania ja intensiivisiä. Sitä paitsi M-P jos kukaan tietää minun pointe osaamiseni (ja heikkouteni). Ehdin käydän hänen tunneillaan lähes neljä vuotta! Mutta minkäs teet? Pointe-treenit Madamen kanssa ovat auttamattomasti historiaa, ja vaikka minulla olisikin varaa, niin hän ei pidä tunteja privaatisti. Ehkä joskus löytyy joku muu tilalle?
Keväällä en tiennyt vielä tunnin päättymisestä, ja kesällä kävin tekemässä kärjillä muutamalla tavallisella tunnilla - kuten aiempina vuosina. Syyslukukaudelle en pystynyt ottamaan anytime-korttia (rajaton treenioikeus), joten valitsin ne itselleni kaikkein tärkeimmät: M-P:n tunnit tiistaista torstaihin. Vaihtoehtoinen perjantai-pointe jäi näin pois lukkarista. Varsinaisen pointe-tunnin sijan olen tehnyt kerran viikossa perustason kärjillä, ja parina kertana olen kokeillut myös vaikeampaa tasoa - tosin vain tangon verran. Siitäkin on ollut paljon iloa ja apua, opettaja on aina tullut korjaamaan tekemiseni. Hän on myös ehdottanut milloin voin soveltaa mitäkin, ja milloin on parempi tehdä harjoitukset puolivarpailla - ja olen jopa rohkaistunut kokeilemaan omia pointe-sovelluksia (perustuen meidän aikaisempiin harjoituksiin). Olen tehnyt myös muutaman kerran viidentoista minuutin tankotreeniä varsinaisen tunnin jälkeen. Ja viimeisin "aluevaltaus": oma salivuoro, yhdessä treenikamun kanssa! Pidin meille lyhyen tankosetin, ja sen jälkeen opetimme toisillemme muutamia juttuja keskilattialla. Sain jopa kokeilla padiksen alkeita: arabeski-promenadia kärjillä! On muuten tosi vaikeata kannattaa oma kroppaansa napakasti kun toinen vie, en arvannut miten vaikeata... Meillä oli tosi kivaa, emme tehneet mitään kreisiä ja katsoimme ja korjasimme myös toistemme virheet. Pidemmän päälle tämän kaltainen privaatti pointe-sessio ei ole se paras ratkaisu, mutta kokeilemme varmasti toistekin!
Mitä iloa privaattitunnista sitten olisi? Kaikki eivät varmaankaan innostu yhtä lailla opettajan sataprosenttisesta huomiosta, jatkuvista korjauksista ja säädöistä (vai sittenkin?). Lisäksi tuntienergia olisi kokonaan omilla harteilla, eikä ketään balettikamua tukena ja parina. Se yksistään vaatii erilaisen asennoitumisen treeniin. Sitten pitäisi olla tuttu opettaja joka tuntee oppilaansa heikkoudet ja vahvuudet todella hyvin, ja jonka kanssa opetus- ja yhteistyökemia pelaa erityisen hyvin. Jos tälläinen opettaja vielä suostuisi opettamaan yksityisesti, ja minulla olisi varaa tuntiin... Olisin heti buukkaamassa ajan!! Ei ehkä joka viikko, mutta yksi kerta kuussa tekisi jo terää. Miksi? No, juuri se sataprosenttinen huomio ja itselle räätälöidyt harjoitukset ja korjaukset. Ja nyt pitää taas tarkentaa: Saan oikeastaan jo omilla tunneillani sopivasti huomiota, korjauksia ja henkilökohtaisia säätöjä. Oman opettajan kanssa on tehty töitä jo neljä vuotta, ja olen joka tunnista onnellinen! Mutta meidän yhteiset pointe-tunnit päättyivät viime keväänä, ja näitä tunteja mulla on tosi kova ikävä...
Keväällä en tiennyt vielä tunnin päättymisestä, ja kesällä kävin tekemässä kärjillä muutamalla tavallisella tunnilla - kuten aiempina vuosina. Syyslukukaudelle en pystynyt ottamaan anytime-korttia (rajaton treenioikeus), joten valitsin ne itselleni kaikkein tärkeimmät: M-P:n tunnit tiistaista torstaihin. Vaihtoehtoinen perjantai-pointe jäi näin pois lukkarista. Varsinaisen pointe-tunnin sijan olen tehnyt kerran viikossa perustason kärjillä, ja parina kertana olen kokeillut myös vaikeampaa tasoa - tosin vain tangon verran. Siitäkin on ollut paljon iloa ja apua, opettaja on aina tullut korjaamaan tekemiseni. Hän on myös ehdottanut milloin voin soveltaa mitäkin, ja milloin on parempi tehdä harjoitukset puolivarpailla - ja olen jopa rohkaistunut kokeilemaan omia pointe-sovelluksia (perustuen meidän aikaisempiin harjoituksiin). Olen tehnyt myös muutaman kerran viidentoista minuutin tankotreeniä varsinaisen tunnin jälkeen. Ja viimeisin "aluevaltaus": oma salivuoro, yhdessä treenikamun kanssa! Pidin meille lyhyen tankosetin, ja sen jälkeen opetimme toisillemme muutamia juttuja keskilattialla. Sain jopa kokeilla padiksen alkeita: arabeski-promenadia kärjillä! On muuten tosi vaikeata kannattaa oma kroppaansa napakasti kun toinen vie, en arvannut miten vaikeata... Meillä oli tosi kivaa, emme tehneet mitään kreisiä ja katsoimme ja korjasimme myös toistemme virheet. Pidemmän päälle tämän kaltainen privaatti pointe-sessio ei ole se paras ratkaisu, mutta kokeilemme varmasti toistekin!
Cambré.
Kuvat: Carla Mäkilä.
|