Aamutunti festareilla

Ensimmäinen festaripäivä alkoi perinteisesti baletin aamutunnilla klo 9.30 Musiikkikeskuksessa. Tänä vuonna treeneihin tuo erityistä luksusta se että asun kätevästi kadun toisella puolella! Kotona ollessani joudun lähtemään vähintään tuntia aiemmin jos meinaan olla mitenkään ajoissa, kun taas täällä ehdin vaikka nukkuisin vielä tuntia ennen. Ja tuo Musiikkikeskus (Muske), on muutenkin kiva paikka treenata. Koko talo kuhisee elämää ja tanssia aamusta iltaan. Siinä on ihan oma festarifiiliksensä :)!

Baletin aamutunti on tasoa ammattilaiset/ammattiin opiskelevat, mihin ryhmään en harrastajana tietenkään kuulu, mutta opettaja Arja Tervo on mulle ennestään tuttu. Pari vuotta sitten hän sijaisti Footlightilla Marie-Pierre Greven aamutunteja. Saman vuonna kävin sitten täällä festareilla Arjan aikuisten keskitason kurssilla, ja viime vuonna kysyin josko voisin tulla näille aamutunneille... Sain luvan, ja täällä ollaan.

Taso on mulle haastava, harjoitukset vaikeampia ja nopeampia kuin mihin olen tottunut. Etenkin keskellä olen kaukana omalta mukavuusalueelta! Esimerkiksi tämänaamuinen piruettidiagonaali päättyi kombinaatioon piruetti en dehors + fouetté ja siitä vielä attitude ympäri. Ekana päivänä vielä koitin lisätä tuota fouetté pirtsaa, mutta tänään ei riittänyt uskallus ja itseluottamus. Täytyy myöntää että balettioppilaitoksen ak-laisten läsnäolo ei hirveästi auttanut. Nämä tytöt kun vetävät noi vaikeat sarjat sellaisella varmuudella ja näyttämisen halulla että meikäläinen ei sen jälkeen kehdannut edes yrittää. Tyhmää, tiedän kyllä. Jos ei yritä ja uskalla, niin ei voi myöskään oppia. Ja jos mun yritykset olisivatkin jonkun mielestä noloja tai huvittavia, so what? Mutta tuskinpa... Yleensä kaikki keskittyvät omaan tekemiseensä. Oli miten oli, huomenna vedän kyllä taas täysillä!

Se pitää vielä sanoa että haastavasta tasosta ja pienestä itseluottamuksen notkahduksesta huolimatta aamutreeni on ollut tosi kivaa. Opettaja on tarkka, mutta tosi mukava - ja hän tsemppaa meitä kaikkia!

Kotibalettia, biitsibalettia, balettibalettia

Neljän kuukauden odotus on lopultakin päättynyt: oma baletinopettajani Marie Greve on palannut tauolta ja meikä pääsee vihdoin taas tunnille! Kahteen kuukauteen en ole astunut jalallani tanssistudioon, ja kunto on sen mukainen. Siis rapainen. Hieman jännittää paluu tangon ääreen... Arvaan jo nyt miten siinä käy: eka tunti on vielä tunnustelua, ja toka tunti kokovartalojumia. Pitää vaan olla itselleen armollinen eikä puskea tai odottaa liikoja!

En kyllä viettänyt kesää täysin laiskamatona. Viime kuun aikana innostuin jopa harrastamaan kotibalettia! Raivasin olohuoneesta tilaa, matto rullalle, puolikas peili jakkaralle, kiikkerä tuoli tangon korvikkeeksi ja ruudulle Kathryn Morganin "Classical Barre Workout" youtubesta. Ensimmäisillä kerroilla opettajan intron kera, ihan kuten tavallisella tunnilla, ja sitten ilman. Kathryn tarjoaa omalla videokanavallaan todellakin kahta versiota, ja vieläpä ilmaiseksi! Tuo "classical barre" on hyvä perustanko, ei liian mutkikas tai vaikea. Frappé-sarja oli mielestäni hieman nopea suhteessa muihin harjoituksiin, mikä selittynee Morganin New York City Ballet -taustalla. NYCB:n koulutus (School of American Ballet) ja Balanchine -tekniikka/tyyli kun vaatii erittäin nopeata jalkatyöskentelyä. Mutta kun treenaa itselleen, voi aina soveltaa. Välillä yritin Kathrynin tempoon, välillä tein puolet hitaammin. Laatu on kuitenkin tärkeämpi kuin määrä! Etenkin kun treenaa ilman opettajan korjauksia.

Kotistudio, himabaletti, tuolitanko. Ei tarvitse edes vaihtaa vaatteita.

Kotitanko ei siis korvaa oikeata balettituntia, mutta oheisharjoitteluna se voi toimia vallan hyvin. Joskus ei edes ole muita vaihtoehtoja (lomat, rahapula). Ihan aloittelijalle sitä en kuitenkaan suosittelisi. Pitäisi olla jo sen verran hyvä perustekniikka että tuntee oikeat liikkeet ja linjaukset kropassaan ja tietää milloin on parempi tehdä yksinkertaisempaa. Virheellisessä treenissä on se ikävä puoli että voi tulla todella hyväksi - tekemään väärin! Kaiken kukkuraksi lihasmuistia on paljon työlämpää korjata oikeille raiteille kuin opetella tekemään oikein heti alusta lähtien. Parhaiten kotibaletti toimii kun on useamman vuoden säännöllistä ja viimeaikaista balettituntia takana, ja kun on saanut opettajalta myös henkilökohtaisia korjauksia. Mä taisin miettiä linjauksiani vielä enemmän kuin normaalisti tunneilla! Jos olisin aloittunut kotitreenin jo kesäkuussa ja harjoitellut vähintään kolmesti viikossa, voisinkin olla tänään paljon paremmassa iskussa. No, kahdeksisen hikistä tankoa heinä-elokuussa on sekin parempi kuin ei mitään. Vielä paremmin toimisi kunnollisella tangolla. Haaveissa onkin kiinteä balettitanko omassa kodissa!

Paluu balettiin tapahtuu siis tänä iltana. Tosin en ole vieläkään päättänyt menenkö aikaisemmalle perustason (60 min) vai sitä seuraavalle keskitason (J1-2) tunnille. Omalle jatkotason tunnille en vielä uskaltaudu. J3 loppuu vasta klo 21, ja olen huomenna menossa myös aamutunnille. En usko että kroppani kestää vielä moista tanssin iloittelua! Toivottavasti mahdun tänään jommallekummalle tunnille (pt tai J1-2), kun ovat lukkarissa merkattu täyteen. Porukkaa on kuitenkin aina vaihtelevasti, ja viime kädessä se on myös opettajasta kiinni antaako luvan tulla vai ei. Manskun isoon balettisaliin onneksi mahtuu! Eniten odotan kuitenkin Marien aamutunteja. Paitsi että päivä on ihana aloittaa baletilla, niin aamuissa on aina myös väljempää. Ehtii tehdä enemmän, ja opettajalla on myös aikaa antaa vielä enemmän yksilöllisiä korjauksia. Tykkään siitä että Marie antaa huomiota kaikille, ei tarvitse olla nuori/lahjakas ja tavoitteellisesti treenaava. Vaiks on mulla kyllä tavoitteita!

Footlightin iso sali Manskun puolella.

Aamutunneilla voi haastaa itsensä tai himmailla, kukin omien kykyjensä mukaan (kunhan ei keskellä ole muitten tiellä). Taso on lukkarissa J2, mutta itse määrittäisin sen avoimeksi. Vaikeusaste ja haastavuus liikkuu joustavasti siinä alkavan keskitason ja edistyneen liikemateriaalin välissä. Tangossa voi olla hyvinkin yksinkertaisia lämmittelysarjoja (korjausten kera), mutta lopun isoissa allegroissa myös ammattilainen pääsee revittelemään. Jokaiselle jotakin. Jos joku ei ole lukenut mun aikaisempia tuntipostauksia, ja miettii millainen ope Marie on, niin voisin kuvata yhdellä sanalla: ihana. Tarkemmin: lämminhenkinen, positiivinen, kannustava, erittäin paljon korjaava, vaativa, inspiroiva, ammattilainen, kokenut, laadusta tarkka, antelias, iloinen.

Marie-Pierre Greve. Ylhäältä vasemmalta oikealle: Anna Karenina (kor. Alexei Ratmansky, Serenade (kor. George Balanchine, Marie istuu kuvassa oikealla), In the Middle Somewhat Elevated (kor. William Forsythe), The Little Mermaid (kor. John Neumeier). Sekä Anna Karenina että Pieni Merenneito olivat kantaesityksiä joissa koreografi työsti pääroolin suoraan Marieta käyttäen/yhteistyössä hänen kanssaan.

Marie Greve opettaa englanniksi, käyttäen ranskankielistä balettitermistöä. Tyyli on ranskalaista, painottaa puhdasta ja ilmaisevaa jalkatyöskentelyä (nilkan kaunis presentaatio on keskeinen) pakottamatta aukikiertoa. Port de bras on hyvin tanssillista, jopa taiteellista. Liikkeet ovat pidennettyjä, venyviä. Tenduissa jalka viedään takana enemmän ristiin kuin Vaganova-tekniikassa, mutta sivulle vietäessä Marie on hyvin tarkka siitä että linjaus noudattaa omaa aukikiertoa. Mielummin kauniisti sivuviistoon ja kantapää edellä kuin 180:n asteen väkisinvääntöä. Viides asento saa olla kolmas, kunhan polvet ovat suorassa. Tendu viidenteen tuodaan aina suoralla jalalla, ei siten että asentoa korjataan koukistamalla polvea viidennessä. Sisälähentäjät saavat tehdä tosissaan töitä. Vaikutteita on myös Balanchine-tyylistä/tekniikasta, Bournonvillestä ja varmasti myös lukuisilta opettajilta joita hänellä on ollut uransa aikana. Marie on mun opettajista varmasti tarkin mutta samalla vähiten akateemisin. Itse asiassa hän on monesti sanonut meille ettei halua nähdä "balettikoulurobotteja". Se ei kuitenkaan tarkoita että saisimme tehdä omiamme. Jos hän on näyttänyt tendu-sarjan bras bas - käsillä (käsien eka asento, alhaalla), niin kaikki tekevät samoin. Oli sitten edistyneempi harrastaja taikka ammattilainen. Mutta hän sallii ja toivoo "sävyjä". Ja pitäisi pyrkiä tanssimaan "isosti". Aina en ole ihan varma miten sävyttäisin omaa tekemistäni, mutta kokeilla saa. Eikä kukaan ole vielä tehnyt liikaa. Eipäs kun... Kerran tulkitsin todellakin överiksi, mistä hän tuli heti korjaamaan (hiljaa, lähes kuiskaten). Korjaus naurattikin meitä molempia!

Nyt pitää enää pakata kassi ja suunnistaa biitsin kautta tunnille. Enpä olisi uskonut että ankean ja kylmän keskikesän jälkeen saisi vielä nauttia bikinisäistä. Ranta ja tanssistudio - siinä mun kaksi suosikkipaikkaa! Toivon kaikille ihanaa loppukesää ja tanssillisia elämyksiä!

P.S. Marie (Marie-Pierre) Greve opettaa Tanssikeskus Footlightilla. Tunteja on keskiviikkoisin (perustasosta edistyneisiin), ja tiistai/torstai aamuisin klo 10. Tunneille voi tulla kertalipulla tai ilmoittautumalla. Syyskuun alkuun on myös mahdollista kokeilla tuntia 7 euron kokeilulipulla. Kertalippuja voi ostaa toimistosta. Tilanne 26.8.2015: Torstain aamutunti on toteutunut, tiistai aamussa ei vielä riittävästi imoittautuneita (kerta- tai korvauslipulla käyviä ei lasketa mukaan).

Huom: tämä ei ole yhteistyöpostaus Footlightin kanssa. Vaikka promoan samalla oman suosikkiopeni tunteja, en saa kirjoituksesta minkäänlaisia henkilökohtaisia etuja taikka tuntialennuksia.

Viimeinen viikko tanssia

"Baletti All Stars -esityksessä Helsingin jäähallin (23.5.) ja Ouluhallin (29.5.) jättinäyttämöillä nähdään koko Kansallisbaletti esittämässä upean valikoiman parhaita paloja rakastetuimmista balettiklassikoista Pähkinänsärkijästä Don Quijoteen ja kiinnostavimmista nykybaletin teoksista, kuten huippusuositusta Minus 7:sta. Tätä ei kannata jättää väliin: koko ilta balettia kympillä!"- Ooppera.

Kuvassa Eun-Ji Ha ja Frans Valkama, Don Quijote (kor. Patrice Bart). Kuva Sakari Viika 2015 / SKB.

Huipputason balettia kympillä - ja lippuja on vielä jäljellä myös Helsingin esitykseen nyt lauantaina (23.5. klo 18.00)! En tiedä vielä tarkempaa ohjelmistoa, mutta olen menossa paikan päälle hyvissä ajoin, pääsen nimittäin seuraamaan backstage valmisteluita ja fiilareita ennen esitystä! Huisin jännittävää! All Stars -iltaan huipentuu myös mun oma balettikauteni. Meinasin jo kirjoittaa että "päättyy," mutta treeneille tulee ehkä vielä kahden viikon jatkoaika kesätiivarin muodossa. Muuten viimeinen tunti Footlightilla on tämän viikon torstain aamutunti (mikäli tokenen flunssasta siihen mennessä).

Tämä viikko piti tosiaan olla täyttä tanssia, mutta kevätflunssa pääsi yllättämään. Onneksi meillä oli TeaKin workshopin esitys jo viime viikolla. Se meni muuten tosi hyvin! Oli hyvin erilaista esiintyä studiossa, niin lähellä yleisöä... Tunnelma oli intiimi ja intensiivinen, mutta vaikka adrenaliini oli koholla, niin mua ei jännittänyt. Aiemmissa tanssikoulun kevätnäytöksissä olin aina ihan hermona, en juurikaan nauttinut lavalla olemisesta. Parasta näytöksissä oli oikeastaan niihin valmistautuminen, harjoitteluprosessi ja yhdessä tanssiminen. Ehkä koska asetan itselleni aika korkeat vaatimukset... On yksi asia treenata balettia tunnilla, mutta ihan toinen asia esiintyä yleisön edessä! Baletti on niin armotonta, tekniset puutteet ja virheet näkyvät heti. Tunneilla sillä ei ole väliä, niin kauan kun tekee töitä ja yrittää parhaansa. Virheitä tulee kun opettelee uutta, se kuuluu lajiin. Baletin liikekieltä ei rakenneta päivässä eikä kahdessa vuodessakaan. Sitä paitsi aikuinen harrastaja tanssii itselleen, puhtaasta tanssin ilosta. Mutta lavalla... Sekin vähä mitä teknisesti osaan kärsii siitä kun jännitän liikaa epäonnistumisia. Siksi on ollut ihanan vapauttava kokemus työstää workshopin yhteydessä omaa liikekieltä ja koreografiaa! Luulen että lisään nykytanssin lukkariin myös syksyn tullen.

Peilin kautta räpsitty kuva. Tykkään tuosta nilkasta, mutta ärysttää että tossujen kantapää pussittaa aina...

Tänään olisin mennyt aamutunnille, ja harmittaa kun torstaina on jo viimeinen. Olen tykännyt tosi paljon Arjan tavasta opettaa. Hän on symppis, mukava ja rento - mutta opettajana tarkka. Hän antaa tasaisesti korjauksia, ja kun kerroin että mua saisi korjata enemmänkin, toiveeni toteutui! Olen sen sortin oppija että kaipaan runsaasti palautetta, korjauksia ja myös kannustusta. Tykkään tehdä töitä, ja mua saa myös puskea. Aikuiselle harrastajalle se ei ole aina itsestään selvää, että heitä korjataan ja pusketaan yhtä paljon kuin nuorempia - vaikka molempien kohdalla olisi kyse "pelkästä" harrastuksesta, eikä pyrkimyksistä ammattiopintoihin. Ehkä jotkut opettajat empivät vanhempien harrastajien kohdalla, kun eivät ole varmoja motivaatiosta ja fyysisestä jaksamisesta? Voin kuitenkin pitkän kokemuksen syvällä rintaäänellä kertoa että laadukas ja intensiivinen lähiopetus tuottaa hyviä tuloksia myös vanhempien aikuisten kanssa! Oppiminen kun ei lopu koskaan.

Viime lauantaina kävin pitkästä aikaa Karl (Kalle) Hedmanin tunnilla. Taukoa on ollut osin workshopin takia, en ole ehtinyt enkä jaksanut ottaa ylimääräisiä tunteja. Kallen tyyli on old school vaganovaa, ja fyysisesti melko rankkaa pitkine toistoineen... Mutta hän on edelleen intohimoisesti mukana, palautetta tulee suoraan ja kursailematta. Vaikka itse kallistun ranskalaiseen koulukuntaan, ja tykkään tanssia vähemmän akateemisesti, on silti hyvä hakea vahvuuksia myös muista tyyleistä ja tavoista. Viimeksi Kalle puski mua tekemään puhtaan tupla fouettéen (en dedans) tangossa, spottauksen kera. Sain tehdä uusiksi aika monta kertaa! Kun tein vaaditun siistin ykkösen, Kalle totesi että olisin voinut tehdä samantien tuplan, ja sitten ei auttanut kuin yrittää uudestaan, ja uudestaan. Lopulta onnistuin! Sama juttu keskellä isojen hyppyjen kanssa. Olin alkavan flunssan takia aika puhki, mutta tsemppasin korjausten kanssa. Siitä entrelacé-sarjasta olen nähnyt untakin.

Tällä viikolla siis enää kaksi tanssituntia. Perjantaina yritän päästä katsomaan Ooopperan balettikoulun kevätnäytöstä, ja sitten lauantaina All Stars jäähallilla. Sunnuntaina vielä oma treeni - ja se on siinä. Jos kesätiivari ei toteudu, seuraava balettitunti on vasta elokuussa, toivon mukaan tiistai aamu Marie-Pierren kanssa. Postaukset eivät kuitenkaan lopu tähän, ensi viikolla hyppään Balettijunan kyytiin! Siitä lisää seuraavassa kirjoituksessa :).


Tanssillisin terveisin,
Johanna

Tanssien jouluun

Balettia kolmetoista päivää putkeen, 18 treeniä ja vajaat 30 tuntia tanssia. Baletin harrastukseni taisi lähteä hieman lapasesta... Yleensä en moisia maratooneja harrasta, enkä edes nuorena tanssinut viikkoa ilman taukoa, mutta nyt oli poikkeustilanne. Osallistun nimittäin yhden TeaK:ilaisen opinnäytetyöhön sisältyvään workshoppiin, ja sen myötä treenipankkini kilahti täyteen. Samaan aikaan vielä omat tunnit päälle (joista en voinut luopua), niin tiesin jo etukäteen että putkesta tulisi loppuaan kohti raskas. Mutta oli se kokemus...

Aloitamme workshopin balettitreenit aina erilaisilla somaattisilla harjoituksilla, joiden jälkeen kirjoitamme tuntemuksemme oppimispäiväkirjaan. Hassua, mutta minusta on ollut yllättävän hankalaa pukea vartaloni fiilikset sanoiksi. Ehkä myös siksi etten ole kokenut vielä mitään varsinaisia ahaa-elämyksiä. Minun on jotenkin vaikea mieltää millaista "jälkeä" vartaloni jättää lattiaan kun makaan selälläni... Teemme toki muutakin, ja jotkut harjoitukset ovat olleet varsin haasteellisia: esimerkiksi tendut tai grand battementit silmät suljettuna. Tarkoituksena olisi löytää parempi kehotietoisuus ja riisua liikkeestä huonot maneerit sekä tarpeeton jännitys. Miten voisi liikkua ja tanssia mahdollisimman ergonomisesti, mutta silti säilyttää baletille ominainen liikekieli?

Omilla tunneillani korostetaan koko ajan liikkeen soljuvuutta, hengittävyyttä, musikaalisuutta. Keskivartalo on aina vahva, vatsa napakka, kylkiluut sisällä, peppu suunnattu alaspäin - mutta se ei tarkoita että pitäisi tanssia kuin tinasotilas. Ylävartalon käyttö, épaulement, port de bras, sormet, pään asento, katse - kaikki tämä tekee baletista elävää ja kaunista. Jalat ovat nekin vahvat, pitkäksi venytettyjä ja ojennettuja - mutta niillä ei marssita vaan tanssitaan. Opettajani muistuttaa meitä joka tunti siitä että liike ei lopu koskaan. Eikä muuten lopu oppiminenkaan! Siksi päätin osallistua työpajaan. Vaikka koen että saan jo parasta mahdollista opetusta, niin on hyvä olla avoimena uusille tavoille työskennellä. Odotankin mielenkiinnolla mitä kevät tuo tullessaan.

Alun harjoitusten jälkeen olemme tehneet lyhennetyn tangon, jossa pyrimme myös hyödyntämään aiempia somaattisia harjoituksia. Sen jälkeen tavallinen keskilattia, vaikeusasteeltaan noin keskitasoa, ja lopuksi olemme harjoitelleet repertuaaria. Tämä on ollut oikeastaan hauskin osuus. Olen aina halunut opetella Pähkinäsärkijän lumivalssia, ja nyt siihen koitti vihdoin tilaisuus!

Balettimaratooni on tältä erää loppu, mutta meillä on vielä kahdet treenit ennen vuoden vaihtumista. Sen jälkeen tapaamme kerran tai kaksi viikossa, aina toukokuuhun asti. Lisäksi käyn tietysti omilla tunneillani footlightilla. Tosin, "tietysti" on tässä kohtaa hieman liian toiveikas ilmaisu. Ensi vuoden työt eivät ole vielä tiedossa, mutta toivon hartaasti että pystyn jatkamaan myös M-P:n aamutunneilla.

Tämä ei ole vuoden viimeinen postaus, ja jos teillä on jotain toiveita tai ehdotuksia, niin otan nämä mielelläni vastaan. Siihen asti toivotan teille ihanaa joulunaikaa, lunta ja aurinkoa, palauttavaa lepoa, tulevia tanssillisia elämyksiä, tasapainoisia piruetteja, ja ilmaa halkovia hyppyjä!

Aamutunti Alminsalissa

Lauantai on yleensä viikon ainoa päivä jolloin voin ottaa aamuni rennosti: hidastellen ja laiskotellen, mielellään ison latten kera. Tänään oli kuitenkin ihan pakko kiskoa itsensä ylös ennen kahdeksaa ja kipaista oopperalle. Miksi? Avoimet ovet, aamutunti Alminsalin lavalla ja siihen päälle vielä tulevan baletin Peer Gyntin harjoitukset! En voinut vastustaa mahdollisuutta bongata Kansallisbaletin upeita tanssijoita heidän omissa treeneissään. Ja kannatti todellakin lähteä liikkeelle...

Koko ryhmää ei nähty lavalla, eivät he sinne kaikki kerralla edes mahtuisi. Normaaliaamuinakin tunteja on tarjolla kaksi samaan aikaan, ja tanssijat valitsevat itse kummalle menevät. Tällä kertaa tuntia piti vieraileva opettaja Yannick Boquin. Hän on opettanut mm. sellaisissa huippuryhmissä kuten Hollannin Kansallisbaletti (Het Nationale Ballet), Australian Ballet Company, Béjart Ballet Lausanne ja Pariisin Oopperan baletti. Sattumalta hän on oman opettajani hyvä ystävä ja entinen tanssipartneri, mikä todistaa kuinka pieni baletin maailma oikeasti on. Odotinkin paljon tältä opettajalta, mutta harmikseni Boquinin kommentteja ja korjauksia ei kuultu katsomoon asti. Tanko ei muuten ollut kovin mutkikas taikka raskaan oloinen, mutta sen ensijainen tarkoitus on ylläpitää tekniikkaa ja valmistella kroppaa päivän koitoksiin - eikä opettaa uusia temppuja. Yhteen asiaan kiinnitin myös huomiota: venyttelyosuudet olivat vapaat. Ammattitanssijoilla on omat päiväkohtaiset tarpeensa, ja yksilöllinen venyttelyhetki on heille varmaan hyödyllisempi kuin tarkoin määritetty koreografia. Omilla tunneillani meillä on sekä vapaita että opettajan ohjaamia venytyksiä, ja riippuu vähän päivästä ja kropan kankeudesta kummasta pidän enemmän.

Tankoharjoituksia oli kiva seurata, mutta tanssijat olivat lavalla sen verran ahtaasti että näin kunnolla vain mitä edessä olevat tekivät. Bongasin kuitenkin monta tuttua kasvoa ja tähteä: Tiina Myllymäki, Petia Ilieva, Eu-Jin Ha, Edita Rauserova, Nicholas Ziegler, Frans Valkama, Terhi Räsänen, Ilja Bolotov, Xiaoyu He, Tuukka Piitulainen, ja monia muita. Ihan kaikkia en tunnistanut, taloon on tullut taas uusia tanssijoita. Olisi ihanaa jos voisi nähdä kaikki myös lavalla!

Keskilattia oli tankoa paljon mielenkiintoisempi, Yannick Bouquin teetti porukalle tosi näppäriä, tyylikkäitä ja isosti liikkuvia sarjoja. Tuntia oli säestämässä pianisti, mikä tarkoittaa että harjoitus ei lopu vasemman puolen jälkeen - vaan sitä toistetaan tauotta kunnes ope toisin sanoo. Kun yksi ryhmä päättää sarjan, toinen jo aloittaa. Tuolleen haluaisin joskus itsekin treenata. Etenkin piruettiharjoituksia olisi hyvä tehdä pitkään putkeen. Siinä karsiutuu turha jännitys. Mä en muutenkaan ole luokan nopein oppilas, kestää ennen kuin uusi sarja uppoaa aivoista jalkoihin. Harmillisen usein multa jää parhaat tehot käyttämättä kun energia menee sarjan muistamiseen. Ja just kun olen pääsemässä siihen kiinni, mennään jo eteenpäin. No, ei auta kuin yrittää. Ja yrittää... Siksi olikin lohdullista nähdä että ammattilaisillakin menee välillä askeleet ja jalat sekaisin! Mutta he vain nauroivat itselleen ja jatkoivat täysillä loppun asti - tästä voisi ottaa itsekin oppia! Tosin kyseessä ei ollut se tavallinen aamuinen työpäivän avaus. Normaalisti tanssijat treenaavat peilin edessä. Nyt vastassa oli valoisa katsomo ja alati vaihtuva yleisö. Kysyin tunnin jälkeen ensitanssija Tiina Myllymäeltä mitä tämä tuumasi erikoisesta aamutunnista:

"Tietty siinä oli pienoinen stressi päällä, kun yleensä aamutunnilla ei ole katsojia...Mutta jos tulee joku askelmoka, niin virnistää ja koittaa saada kiinni askelista. Voihan niitä black outteja tulla lavallakin. Ja koska treeni on jokapäiväistä, on hyvä pitää huumoria matkassa mukana."

Juttelin Tiinan kanssa myös peilin puuttumisesta, ja toisaalta liiallisesta peiliin tuijottamisesta. Peili kun voi olla hyvä apu, mutta myös petollinen kaveri. Jos tarkistaa linjaukset ja asennot aina peilin kautta, ei kiinnitä huomiota siihen miltä liike oikeasti tuntuu. Lisäksi épaulement kärsii jos katseen harhautuva suunta vie pään väärään asentoon. Liiallisesta peilaamisesta tulee helposti ikävä maneeri. Meidän opettaja M-P on tästä tosi tarkka, eikä säästele korjauksiaan. Itse en katso niinkään paljon peiliin, mutta unohdan usein käyttää päätäni ja katsettani yhdessä épaulementin kanssa. Opettajan sanoin: "Johanna, where is your head? Where do you look?" Katseella on siis liikkeen kannalta merkitystä. Kuulin vähän aikaa sitten että Suomessakin vieraillut tanssija ja opettaja Barbora Kohoutkova puhuu silmistä peräti "lihaksina". Kun nämä kääntyvät sisäänpäin, tanssijan koko olemus seuraa mukana. 

Mitä sitten näin lavalla, keskilattialla? Keskittynyttä vartalon hallintaa, kauniita linjoja, korkeita jalkoja, hulppeita hyppyjä, huimia piruetteja, nauravia ilmeitä omille sähläyksille, tsemppiä muille tanssijoille... Tunnin loppua kohti yleisökin innostui, miesten tour en l'airit ja monenkertaiset piruetit saivat ansaitut aplodinsa. Naisista muutama pyöräytti hienot fouetté-codat päälle, ja hupi loppui vasta kun tekniikalta tuli valomerkki. Loppuun vielä suuri kiitos opettajalle ja tanssijoille, oli mahtavaa kun pääsi seuraamaan aamutuntia livenä!

Tanssijan liike on kuin siveltimen veto... Kuva: (c) Johannan Balettikassi, kuten myös yllä.

Random notes:

- Tuukka Piitulainen on vahvassa nousussa. Varma tekniikka, upeat linjat ja komea kuin mikä!
- Tanssijoitten eläytyminen treenin aikana, hyväntuulisuus, yhteishenki.
- Treenivaatteet: Alussa toppaliiviä, paksuja verkkareita, toppatossuja. Kerroksia riisuttiin sitä mukaan kun tunti eteni. Leopardiprinttileggarit (Terhi Räsänen). Miehillä shortseja, saliverkkareita ja trikoitten ja shortsien yhdistelmiä. Naisilla ei yksiäkään vaaleanpunaisia sukkiksia. Tossut lähes kaikilla ruskettuneen ihon väriset.
- Kärkitossuja: osa käytti, suurin osa teki pehmeillä.
- Katsojat jotka eivät ole perehtyneet baletin maailmaan voisivat hyötyä selostuksesta: mitä tunneilla oikein tehdään ja miksi. Jonkilainen Baletin perusteet -seminaari voisi olla hyvä idea!

P.S. Yannick Bouquin on tehnyt yhteistyössä Yumikon kanssa opetusvideon. Esittelypätkä löytyy täältä: Class with Yannick Bouquin

Bellaa balettia

Torstaiaamuna heräsin kankeana ja entistä väsyneempänä. Keskiviikon iltabaletit ja liian vähäiset palautusunet painoivat kropan ja fiiliksen alas. Raahauduin silti ylös, ja toivoin että suihku ja sysimusta kahvi tekisivät tehtävänsä. Olin joka tapauksessa menossa aamutunnille. Perille päästyäni tanko sujui vielä jotenkuten, mutta siihen loppuikin kehon ja mielen harmonia. Emme olleet yhteisymmäryksessä. Vanhat epävarmuudet nousivat pintaan, ja tanssista katosi nautinto ja ilo. Baletti on oikeasti vaikea laji, toisinaan myös henkisesti. Poistuin salista apeana. Samana iltana menin oopperaan katsomaan Kansallisbaletin Bella Figuraa, kolmannen kerran jo.

Ennen joulua serkkuni oli ottanut yhteyttä. Hän haluaisi miehensä kanssa nähdä balettia, ensimmäisen kerran, ja voisinko minä toimia heidän oppaanaan. Vastasin tietenkin heti myöntävästi! Ainoa rajoite oli aika... Serkkuni toinen lapsi syntyisi vielä ennen kevään tuloa, joten ei ollut paljon valinnanvaraa. Mutta kun tarkistin ohjelmistoa, tiesin heti. Sen pitää olla Bella Figura! Yhdessä illassa Balanchine, Forsythe ja Kylian - ihan varmasti joku näistä baleteista tekisi vaikutuksen (ellei sitten kaikki). Vielä piti sopia mitkä paikat varaisin, hyvät ja vähän halvemmat (arki-iltana) vai parhaat ja kalliimmat (lauantaina). Päädyimme lopulta lauantailtaan ja keskelle kymppiriviä. Nappivalinta.

Ilta alkoi Balanchinen "Neljällä Luonnekuvalla" (The Four Temperaments). Ensi-illassa en ollut niin vakuuttunut teoksesta, ryhmä tuntui silloin hieman epävarmalta ja se paistoi läpi esityksessä. Nyt oli toisin. Tanssi oli varmaa ja vakuuttavaa. Ryhmässä oli glamouria. Mistä myös pidän (koreografian ja musiikin lisäksi) on se että kaikki tanssijat pääsevät esille. Nimekkäiden ensitanssijoitten lisäksi oli todella hienoa nähdä vähemmän tunnettuja loistamassa lavalla. Kiinnitin huomiota mm. amerikkalaiseen Millis Faustiin. Hän näytti olevan niin kotonaan lavalla, hymy oli säteilevää ja tanssi puhdasta ja eleganttia. Ehkä hänellä on ollut enemmän kokemusta Balanchine-tyylistä? Toinen todella myönteinen yllätys oli Jevgenija Plešková. Hän tanssi "Teeman III" yhdessä Oliver Jahelkan kanssa. Pleškovalla on pitkät raajat ja kauniit linjat, ja hän ilmensi liikettä nautinnollisen tyylikkäästi. Eun-Ji Ha oli yhtä varma ja viehättävä kuten aina.

George Balanchine: Neljä Luonnekuvaa.
Edessä Antti Keinänen, Terhi Räsänen, Piergiorgio Regazzo, Charlotte Schauman.
Kuvaaja © Sakari Viika 2013 / Suomen Kansallisbaletti. 

Joka kerta kun olen nähnyt "Neljä Luonnekuvaa", olen pitänyt siitä yhä enemmän. Serkkuni, baletin ensikertalainen, nautti siitä jo ensinäkemältä. Hänen miehensä mietti ensiesityksen aikakautta ja miten se on mahtanut vaikuttaa musiikkiin ja koreografiaan. Siitä en mene sanomaan mitään, mutta ohjelmalehtisen mukaan Balanchine oli tilannut musiikin suoraan säveltäjältä, Paul Hindemithiltä, ja maksanut siitä 500 dollaria. Aika hyvä diili, etten sanoisi.

Väliajalla jonotettiin vessaan ja hengailtiin lämpiössä. Oopperalla törmää takuuvarmasti tuttuihin balettitunneilta. Torstai-iltana ihasteltiin esityksiä kilvan ainakin kolmessa eri yhteentörmäyksessä.

Illan keskimmäinen teos oli Forsythen "In the Middle, Somewhat Elevated..." Nimensä perusteella se tuskin oli keskellä ihan sattumalta! "In the Middle" on mun kaikkien aikojen suosikkibiisejä. Se energia, osaaaminen ja tekemisen meininki on ihan huikeaa. Ainoa asia mikä aiheuttaa päänvaivaa on se mihin kohdistaa katseensa lavalla. Keskellä on oma spotti, mutta näyttämön sivuissakin tapahtuu koko ajan. Mietin viimeksi, että just siellä, varjossa ja melkein näkymättömissä, voisi pistää kunnolla risaiseksi. Ottaa riskejä ilman että koko esitys on oman onnistumisen harteilla. Ensitanssijat vetävät soolot ja pisimmät padikset, mutta kaikki yhdeksän tanssijaa saavat vuorollaan ja yhdessä räjäyttää potin. Yksi uusi ja nuori tulokas, Hanako Matsune teki sellaisella asenteella että oksat pois. Kailey Kaba oli tosi edukseen, rennompi kuin mitä olen hänet ennen nähnyt. Koko ryhmä oli tasaisen vahva.

William Forsythe: In the Middle, Somewhat Elevated. Kuvassa Andrew Bowman ja Eun-Ji Ha.
Kuvaaja: © Sakari Viika 2013. Suomen Kansallisbaletin luvalla. 

Olen tästä kirjoittanut ennenkin, mutta jokunen vuosi sitten meidän ope (MPG) teetti meille pointessa tanssin jossa oli vaikutteita, asentoja ja askeleita tästä nimenomaisesta biisistä. MPG on tanssinut itse molemmat naispääroolit, ja hän tuntee baletin läpikotaisin. Ne treenit kuuluvat edelleen mun parhaisiin tanssielämyksiin ikinä. Enkä pysty katsomaan "In the Middle:ä" ilman että lihakset nykivät mukana. Niin käy kyllä aika monen baletin kohdalla! Esityksen jälkeen piti heti kysyä mitä mun sukulaiset pitivät siitä... No, serkkuni ei innostunut musiikista ja harmitteli sitä että lavalla tapahtuu niin paljon yhtäaikaa - on vaikea keskittyä, toisin kuin Balanchinen biisin kohdalla. Serkun mies oli sitä vastoin innostunut, sekä musiikista että koreografista ja tanssimisesta. Minä, jos voisin, menisin katsomaan "In the Middlen" joka esityksen.

Illan päätti Kylianin "Bella Figura". Puhdasta tanssin runoutta... Kauniita vartaloita, herkkiä hetkiä, pikku hauskuuksia, yllättävää tilan käyttöä. Baletissa ei varsinaisesti ole tarinaa, on kohtaamisia ja (melkein) kosketuksia, unenomaisia tunnelmia. Esiripun laskeuduttua lopullisesti yleisö puhkesi raikuviin suosionosoituksiin. Sekä lauantaina että torstaina. Mun torstaiaamun alakuloinen fiilis muuttui sekin illan hurmokseksi. Ja palavaksi haluksi päästä mahdollisimman pian takaisin tunnille ja tanssimaan!

Randomia:

Serkkuni kommentoi ensimmäisen biisin jälkeen että naistanssijoilla on suhteessa todella isot reisilihakset. Balanchinen teoksen puvustus (ne valkoiset sukkikset ja leon malli) kieltämättä korostavat ballerinan reisiä... Mutta jos samaiset tanssijat tulevat kadulla vastaan niin näyttävät puolet pienemmältä. Serkkua hämäsi myös naisten sikspäkit "Bella Figurassa". Sitä ei vaan käy kieltäminen että ballerina on paitsi tanssitaiteilija myös atleetti ja täyttä habaa. Serkun mies kyseli miestanssijoitten treenistä (taisi olla vaikuttunut miesten kondiksesta ja tekemisestä). Kerroin että kuntosali (rautaa!) on pakollinen, miehet kun nostavat mimmejä koko uransa. Ja että miesten balettitekniikka keskittyy enemmän hyppyihin ja piruetteihin kuin vastaavasti naisten.

Näin muuten ensimmäisen kerran että tanssijat toivat lahjakukkasensa loppukiitosten ajaksi näyttämölle. Se on kuulemma uusi käytäntö, mutta kaikki eivät sitä vielä harrasta. Musta se on kiva tapa, ja onhan sitä totuttu näkemään muualla maailmassa.

Ja sukulaiseni, nuo nyt jo entiset balettineitsyet? No, mies ilmoitti heti että tämä otetaan uusiksi. :)

Tanssien takaisin arkeen

Uusi Vuosi on korkattu ja balettikassi pesty ja pakattu - huomisesta aamutunnista alkaa vihdoinkin kevätlukukausi ja normaali tanssiarki. Pyhät ja lomat ovat toki rentouttavia, mutta liikaa on liikaa. Kymmenen päivän kohdalla olin jo hyppimässä seinille tanssimisen kaipuusta. Yhdentoista päivän jälkeen kiiruhdin ensimmäiselle mahdolliselle tunnille, ja ehdinpä käydä baletissa uudenvuoden aaton iltanakin. Pohkeet olivat ekan treenin jälkeen kovilla, ja olo hieman raskas kaikesta joulunajan herkuttelusta... Mutta oli helpotus todeta että tatsi on aika lailla tallella. Tästä on hyvä jatkaa!

Viime vuosi oli tanssillisesti aivan mahtava. Sain käydä haluamillani tunneilla niin paljon kuin kykenin. Ainoastaan muutama työreissu ja yksi tulehtunut varvas sotkivat pari kertaa suunnitelmia. Ei kuitenkaan mitään sen ikävämpää. Minusta melkein tuntuu siltä että tanssiminen on auttanut pysymään terveenä, en ole nimittäin koko vuonna sairastanut kertaakaan. Tanssi motivoi, pitää mielen korkealla ja kropan nuorena! Heh, yksi minun opettajistani oli muuten arvioinnut minua peräti seitsemän vuotta nuoremmaksi. Tässä iässä se on jo paljon se. Tunnilla ei tosin tule miettineeksi ikävuosia. Vieressä treenaava 15-vuotias venyy enemmän kuin minä, mutta se ei tarkoita etteikö tämä "täti-ikäinen" voisi vielä edistyä ja oppia - ja nauttia tanssimisesta!

Huomenna on siis vuoden eka aamutunti. On ihanaa aloittaa päivä baletilla, etenkin kun tuntia pitää oma lemppariope. Viime vuoden vikat aamut olivat tosi tehokkaita, Madame halusi että ollaan mahdollisemman hyvässä kunnossa ennen taukoa. Saas nähdä onko meillä huomenna lentävä lähtö vai pehmeä lasku. Oli miten oli, odotan tunteja varmasti yhtä suurella innolla kuin lapsi joulua. Toivottavasti saan hyvät unet alle. Pitää vielä ehtiä venytellä kunnolla tänään, aamulla siihen on liian vähän aikaa.

Kevätkauden tanssilukkari pysyy luultavasti samanlaisena. Tiistaisin ja torstaisin aamutunnit, keskiviikkoisin jatko-3 plus pointe (opettajana MPG), torstai iltaisin "neoklassinen" koreografiatunti (SV), ja sunnuntaisin privasti järjestetty ryhmätreeni. Uutena tuntina olisi perjantain jatko-2 (KH), mutta sen alkaminen ei ole vielä varmistunut. Lisäksi käyn satunnaisesti lauantaisin Tanssivintillä Aleksanterin teatterissa. Tykkään kun on vaihtelua.

Tavoitteita tälle vuodelle? Onhan näitä, muttei mitään uutta. Haluan jatkaa siitä mihin jäätiin. Löytää itsestäni lisää rohkeutta tanssia ilmaisullisemmin. Työstää, parantaa ja hienosäätää tekniikkaa. Yritän pysyä myönteisenä silloinkin kun on huonoja päiviä (niitä tulee kaikille). Ennen kaikkea, aion tanssia. Täysillä.

Toivotan kaikille tanssillista Uutta Vuotta 2014!

Ope näyttää, me tehdään perässä. Harjoittelen vasemmassa laidassa.
Kuvattu elokuussa 2011, ei siis mikään tuore otos.

Balettia aamusta iltaan

Aamutunti, iltatunti, aamutunti... mun balettilukkari on tänä syksynä mennyt ihan uusiksi. Ensin tanssikouluni muutti vakiintuneen aikataulunsa, sitten minä muutin firman mukana kauemmas tanssikoulusta - enää en ehdi kävellä kuudessa minuutissa työpaikalta tanssimaan. Se olikin melkoista luksusta. En kuitenkaan valita, koska tässä kävi lopulta paremmin kuin hyvin. Sain järjestettyä työaikani siten että pääsen lemppariopeni uusille aamutunneille kahdesti viikossa - ja se vasta luksusta onkin! Lisäksi mulla on baletin jatko-3 ja pointe keskiviikko iltaisin, ja perjantaisin toivon mukaan pian alkava neoklassisen baletin koreotunti. Siihen päälle vielä privasti järjestetty ryhmätreeni sunnuntaisin, ja mun uusi lukkari on aika lailla täydellinen. Vakkarituntien lisäksi tulee varmaan käytyä muillakin tunneilla, riippuen aikatauluista ja jaksamisesta.

Se kävi kyllä mielessä että klo 21.15 päättyvä pointe ja seuraavana aamuna klo 10 alkava baletti olisi vähän turhan raskas yhdistelmä, mutta ainakin ensimmäinen viikko on sujunut ilman ongelmia. Paljon raskaampaa oli käydä joka ilta tunneilla, ja tulla kotiin vasta klo 22 aikoihin. Uusi päivä on muuten ihana aloittaa baletilla! Iltatuntien jälkeen käyn useasti kierroksilla vielä keskiyöllä, mutta aamutreenin jälkeen voin purkaa noi samat kierrokset töitä tehdessä. Hei, työnantajakin hyötyy...

Hieman muuten nolottaa etten ole kirjoittanut kesällä mitään. Olin koko kesän töissä, ja kävin myös tunneilla, mutta ehkä mun piti pitää lomaa edes kirjoittamisesta. Nyt meinaan kuitenkin palata täysillä bloggaamisen pariin. Saatan laittaa muutaman postauksen kevään ja kesän kuvioista, mutta pääasiassa kirjoitan mulle ajankohtaisista tanssiasioista. Ja vastaan edelleen mielelläni kysymyksiin ja kommentteihin.

Seuraava postaus on jo työn alla, palaillaan pian!
- Johanna

Kuva on otettu kevätnäytöksen jälkeen. Aurinkolasit on photoshopattu jälkikäteen... ;)

Tuumasta toimeen

Oli se vaan pakko todeta. On yksi asia viettää "sapattivuotta" ja tanssia kaikki päivät, ja ihan toinen asia olla päivät töissä ja tanssia kaikki illat. Vaikka rakastan tanssimista ja balettituntejani yli kaiken, niin olen alkanut väsyä jokapäiväiseen pyöritykseen: herätys klo 8.00, töissä klo 10.00-18.00, baletissa klo 18.30/19.30 - 21.00, kotona klo 22, ja nukkumaan ennen kahtatoista. Ainoa vapaa arki-ilta on ollut torstaina, ja silloin pestään pyykkiä ja ihmetellään kuinka aika hurahtaa niin nopeasti ohi. "Time flies when you're having fun!" Totta sekin, ja nautin ihan oikeasti joka treenistä - mutta kaipaan muutakin.  Etenkin nyt, kun kevät puskee päälle ja illat ovat yhä valoisampia. En halua kadottaa tanssin ilon jonnekin kiireiden keskelle. On siis aika tehdä jotain toisin.

"Less is more" on mun ratkaisu. Tällä hetkellä balettia on viitenä päivänä viikossa, yhteensä noin kahdeksan tuntia plus näytösharkat vielä siihen päälle. Uusi lukkari voisi näyttää tältä:

Ma: vapaa, etenkin jos sunnuntaina on näytösharkat tunnin jälkeen

Ti: sama setti kuin ennenkin, eli niin paljon M-P:n tunteja kuin ehdin ja kykenen  :)

Ke: vapaa JOS seuraavana päivänä pääsisi aamutunnille

To: mahdollisesti uusi aamutunti - katso alla lisää

Pe: G:n jatko-3 ja pointe

La: vapaa edelleen (ellei ole harkkoja)

Su: tunti pysyy

Hmm... Mun "less is more" taitaa olla aika suhteellinen käsite. Kuinka monen mielestä kuusi tuntia neljänä päivänä on vähän? Mutta parannus on selvä: kolme vapaata arki-iltaa tehdä kaikkea sitä mitä nyt en ehdi. Ja kuitenkin saan tanssia aika paljon! Luulen että mun kroppa tykkää myös jos panostan enemmän laatuun kuin määrään. Jos välillä tekee mieli tanssia lisää, voin aina käydä ylimääräisellä tunnilla.

Torstain aamutunti:

Ollaan oppilaiden kesken pitkään toivottu että M-P voisi opettaa useampana päivänä viikossa nykyisen tiistain lisäksi. Valitettavasti hän ei ehdi muina iltoina, mutta sitten selvisi että hän olisi halukas pitämään tuntia aamulla. Tuumasta toimeen - pyysimme koulua perustamaan uutta jatkotason aamutuntia torstaille klo 10-11.30. Footlightin rehtori vastasi pyyntöömme ja uusi tunti laitettiin lukkariin just ennen pääsiäistä. Nyt vain odotellaan että tulee sopiva määrä vakkari-ilmoittautumisia (kertamaksajia ja korvaajia ei lasketa), jotta tunti käynnistyy.

Marie-Pierre Greve Annan nimiroolissa Alexander Ratmanskyn teoksessa
Anna Karenina, Tanskan Kuninkaallinen Baletti. Valokuva: Henrik Stenberg

Marie-Pierre Greve opettaa siis Footlightilla uutta jatko-3 tason aamutuntia torstaisin klo 10-11.30. Jos FL on tuttu treenipaikka, mutta M-P uusi tuttavuus, niin taso vastaa vaikeudeltaan suurinpiirtein Gabriellan J2 - J3 tasoja. HTO:lla vastaava taso lienee sama jatko 2-3. Jos on suht varma keskitason tanssija, niin taso saattaisi olla sopivan haastava. Ei tarvitse olla melkein tai entinen pro tai baletin erikoiskoulutusta käynyt. Itse olen ihan tavis aikuinen harrastaja ja pärjään oikein hyvin. Anyways, tunnit ovat ihanan tanssillisia, ja opetus painottaa ilmaisua yhtä paljon kuin puhdasta tekniikkaa. M-P on tosi vaativa opettaja, ja antaa hyvin paljon henkilökohtaisia korjauksia - mutta kannustaen ja kaikkia rohkaisten. Treenistä jää aina mahtava fiilis! :)

Jos joku innostui, niin linkki on tässä: Uusi baletti J3-tason tunti to klo 10-11.30