26.1.14

Bellaa balettia

Torstaiaamuna heräsin kankeana ja entistä väsyneempänä. Keskiviikon iltabaletit ja liian vähäiset palautusunet painoivat kropan ja fiiliksen alas. Raahauduin silti ylös, ja toivoin että suihku ja sysimusta kahvi tekisivät tehtävänsä. Olin joka tapauksessa menossa aamutunnille. Perille päästyäni tanko sujui vielä jotenkuten, mutta siihen loppuikin kehon ja mielen harmonia. Emme olleet yhteisymmäryksessä. Vanhat epävarmuudet nousivat pintaan, ja tanssista katosi nautinto ja ilo. Baletti on oikeasti vaikea laji, toisinaan myös henkisesti. Poistuin salista apeana. Samana iltana menin oopperaan katsomaan Kansallisbaletin Bella Figuraa, kolmannen kerran jo.

Ennen joulua serkkuni oli ottanut yhteyttä. Hän haluaisi miehensä kanssa nähdä balettia, ensimmäisen kerran, ja voisinko minä toimia heidän oppaanaan. Vastasin tietenkin heti myöntävästi! Ainoa rajoite oli aika... Serkkuni toinen lapsi syntyisi vielä ennen kevään tuloa, joten ei ollut paljon valinnanvaraa. Mutta kun tarkistin ohjelmistoa, tiesin heti. Sen pitää olla Bella Figura! Yhdessä illassa Balanchine, Forsythe ja Kylian - ihan varmasti joku näistä baleteista tekisi vaikutuksen (ellei sitten kaikki). Vielä piti sopia mitkä paikat varaisin, hyvät ja vähän halvemmat (arki-iltana) vai parhaat ja kalliimmat (lauantaina). Päädyimme lopulta lauantailtaan ja keskelle kymppiriviä. Nappivalinta.

Ilta alkoi Balanchinen "Neljällä Luonnekuvalla" (The Four Temperaments). Ensi-illassa en ollut niin vakuuttunut teoksesta, ryhmä tuntui silloin hieman epävarmalta ja se paistoi läpi esityksessä. Nyt oli toisin. Tanssi oli varmaa ja vakuuttavaa. Ryhmässä oli glamouria. Mistä myös pidän (koreografian ja musiikin lisäksi) on se että kaikki tanssijat pääsevät esille. Nimekkäiden ensitanssijoitten lisäksi oli todella hienoa nähdä vähemmän tunnettuja loistamassa lavalla. Kiinnitin huomiota mm. amerikkalaiseen Millis Faustiin. Hän näytti olevan niin kotonaan lavalla, hymy oli säteilevää ja tanssi puhdasta ja eleganttia. Ehkä hänellä on ollut enemmän kokemusta Balanchine-tyylistä? Toinen todella myönteinen yllätys oli Jevgenija Plešková. Hän tanssi "Teeman III" yhdessä Oliver Jahelkan kanssa. Pleškovalla on pitkät raajat ja kauniit linjat, ja hän ilmensi liikettä nautinnollisen tyylikkäästi. Eun-Ji Ha oli yhtä varma ja viehättävä kuten aina.

George Balanchine: Neljä Luonnekuvaa.
Edessä Antti Keinänen, Terhi Räsänen, Piergiorgio Regazzo, Charlotte Schauman.
Kuvaaja © Sakari Viika 2013 / Suomen Kansallisbaletti. 

Joka kerta kun olen nähnyt "Neljä Luonnekuvaa", olen pitänyt siitä yhä enemmän. Serkkuni, baletin ensikertalainen, nautti siitä jo ensinäkemältä. Hänen miehensä mietti ensiesityksen aikakautta ja miten se on mahtanut vaikuttaa musiikkiin ja koreografiaan. Siitä en mene sanomaan mitään, mutta ohjelmalehtisen mukaan Balanchine oli tilannut musiikin suoraan säveltäjältä, Paul Hindemithiltä, ja maksanut siitä 500 dollaria. Aika hyvä diili, etten sanoisi.

Väliajalla jonotettiin vessaan ja hengailtiin lämpiössä. Oopperalla törmää takuuvarmasti tuttuihin balettitunneilta. Torstai-iltana ihasteltiin esityksiä kilvan ainakin kolmessa eri yhteentörmäyksessä.

Illan keskimmäinen teos oli Forsythen "In the Middle, Somewhat Elevated..." Nimensä perusteella se tuskin oli keskellä ihan sattumalta! "In the Middle" on mun kaikkien aikojen suosikkibiisejä. Se energia, osaaaminen ja tekemisen meininki on ihan huikeaa. Ainoa asia mikä aiheuttaa päänvaivaa on se mihin kohdistaa katseensa lavalla. Keskellä on oma spotti, mutta näyttämön sivuissakin tapahtuu koko ajan. Mietin viimeksi, että just siellä, varjossa ja melkein näkymättömissä, voisi pistää kunnolla risaiseksi. Ottaa riskejä ilman että koko esitys on oman onnistumisen harteilla. Ensitanssijat vetävät soolot ja pisimmät padikset, mutta kaikki yhdeksän tanssijaa saavat vuorollaan ja yhdessä räjäyttää potin. Yksi uusi ja nuori tulokas, Hanako Matsune teki sellaisella asenteella että oksat pois. Kailey Kaba oli tosi edukseen, rennompi kuin mitä olen hänet ennen nähnyt. Koko ryhmä oli tasaisen vahva.

William Forsythe: In the Middle, Somewhat Elevated. Kuvassa Andrew Bowman ja Eun-Ji Ha.
Kuvaaja: © Sakari Viika 2013. Suomen Kansallisbaletin luvalla. 

Olen tästä kirjoittanut ennenkin, mutta jokunen vuosi sitten meidän ope (MPG) teetti meille pointessa tanssin jossa oli vaikutteita, asentoja ja askeleita tästä nimenomaisesta biisistä. MPG on tanssinut itse molemmat naispääroolit, ja hän tuntee baletin läpikotaisin. Ne treenit kuuluvat edelleen mun parhaisiin tanssielämyksiin ikinä. Enkä pysty katsomaan "In the Middle:ä" ilman että lihakset nykivät mukana. Niin käy kyllä aika monen baletin kohdalla! Esityksen jälkeen piti heti kysyä mitä mun sukulaiset pitivät siitä... No, serkkuni ei innostunut musiikista ja harmitteli sitä että lavalla tapahtuu niin paljon yhtäaikaa - on vaikea keskittyä, toisin kuin Balanchinen biisin kohdalla. Serkun mies oli sitä vastoin innostunut, sekä musiikista että koreografista ja tanssimisesta. Minä, jos voisin, menisin katsomaan "In the Middlen" joka esityksen.

Illan päätti Kylianin "Bella Figura". Puhdasta tanssin runoutta... Kauniita vartaloita, herkkiä hetkiä, pikku hauskuuksia, yllättävää tilan käyttöä. Baletissa ei varsinaisesti ole tarinaa, on kohtaamisia ja (melkein) kosketuksia, unenomaisia tunnelmia. Esiripun laskeuduttua lopullisesti yleisö puhkesi raikuviin suosionosoituksiin. Sekä lauantaina että torstaina. Mun torstaiaamun alakuloinen fiilis muuttui sekin illan hurmokseksi. Ja palavaksi haluksi päästä mahdollisimman pian takaisin tunnille ja tanssimaan!

Randomia:

Serkkuni kommentoi ensimmäisen biisin jälkeen että naistanssijoilla on suhteessa todella isot reisilihakset. Balanchinen teoksen puvustus (ne valkoiset sukkikset ja leon malli) kieltämättä korostavat ballerinan reisiä... Mutta jos samaiset tanssijat tulevat kadulla vastaan niin näyttävät puolet pienemmältä. Serkkua hämäsi myös naisten sikspäkit "Bella Figurassa". Sitä ei vaan käy kieltäminen että ballerina on paitsi tanssitaiteilija myös atleetti ja täyttä habaa. Serkun mies kyseli miestanssijoitten treenistä (taisi olla vaikuttunut miesten kondiksesta ja tekemisestä). Kerroin että kuntosali (rautaa!) on pakollinen, miehet kun nostavat mimmejä koko uransa. Ja että miesten balettitekniikka keskittyy enemmän hyppyihin ja piruetteihin kuin vastaavasti naisten.

Näin muuten ensimmäisen kerran että tanssijat toivat lahjakukkasensa loppukiitosten ajaksi näyttämölle. Se on kuulemma uusi käytäntö, mutta kaikki eivät sitä vielä harrasta. Musta se on kiva tapa, ja onhan sitä totuttu näkemään muualla maailmassa.

Ja sukulaiseni, nuo nyt jo entiset balettineitsyet? No, mies ilmoitti heti että tämä otetaan uusiksi. :)


21.1.14

Olipa kerran balettitunti joka videolle kuvattiin

Tässä se nyt on. Tanssikeskus Footlightin uusin esittelyvideo jossa minäkin vilahdan tangossa ja keskilattialla. Balettitunti on tosin kuvattu jo elokuussa 2011, joten ihan uusinta uutta ei nähdä. Opettajan sujuvaa tyyliä se kuitenkin kuvastaa edelleen hyvin. Täytyy myöntää että kun Silvia laittoi viestin ja linkin (video oli ensin vain privaatisti nähtävissä), olin hieman huolissani... Mitä jos video paljastaisi lukuisia puutteitani? Mitä jos näyttäisin hassulta? No, se pelko oli onneksi turha. Opettaja on editoinut videon niin että kaikki ovat edukseen. Toki tuolla tunnilla oli tosi taitavia mimmejä muutenkin!

Videot omista treeneistä ovat vähintäänkin mielenkiintoisia. Sitä näkee asioita mitä ei välttämättä haluaisi nähdä, mutta samalla se on hyvin opettavaista. Kun katson esimerkiksi videon alussa lähikuvaa jaloistani, näen heti korjattavaa. Kuten myös keskilattian degagé - piruettiharjoituksessa. Jos näkisin loput tunnista, korjauksille ei tulisi loppua. Samalla tiedän että kaikkia teknisiä epäpuhtauksia ja heikkouksia on mahdotonta säätää kerralla kuntoon. Se vie paljon aikaa, työtä ja toistoja, ennen kuin opettajalta saatu palaute siivilöityy aivoista kroppaan. Luulen että tekniikkani on tuosta taltioinnista jo hioutunut paremmaksi!

Näen myös paljon positiivista. Kun tehdään frappé-sarjaa ja adagiota, port de bras on pehmeää ja sulavaa. Yllätyin myös siitä miltä mun kroppa näyttää (ihan hyvältä). Mulla taitaa olla lievä baletin vääristämä kehonkuva. Kuvittelin olevani jotenkin rotevampi... Mikään supersiro ja pitkäsäärinen ballerina en toki ole, mutta sporttinen tanssijantapainen kylläkin!


P.S. Olen tuo lila-pukuinen tanssija tässä edessä.
KLIKKAA TÄSTÄ VIDEOLINKKIIN: Silvia Verges - opettajaesittely / Footlight

6.1.14

Tanssien takaisin arkeen

Uusi Vuosi on korkattu ja balettikassi pesty ja pakattu - huomisesta aamutunnista alkaa vihdoinkin kevätlukukausi ja normaali tanssiarki. Pyhät ja lomat ovat toki rentouttavia, mutta liikaa on liikaa. Kymmenen päivän kohdalla olin jo hyppimässä seinille tanssimisen kaipuusta. Yhdentoista päivän jälkeen kiiruhdin ensimmäiselle mahdolliselle tunnille, ja ehdinpä käydä baletissa uudenvuoden aaton iltanakin. Pohkeet olivat ekan treenin jälkeen kovilla, ja olo hieman raskas kaikesta joulunajan herkuttelusta... Mutta oli helpotus todeta että tatsi on aika lailla tallella. Tästä on hyvä jatkaa!

Viime vuosi oli tanssillisesti aivan mahtava. Sain käydä haluamillani tunneilla niin paljon kuin kykenin. Ainoastaan muutama työreissu ja yksi tulehtunut varvas sotkivat pari kertaa suunnitelmia. Ei kuitenkaan mitään sen ikävämpää. Minusta melkein tuntuu siltä että tanssiminen on auttanut pysymään terveenä, en ole nimittäin koko vuonna sairastanut kertaakaan. Tanssi motivoi, pitää mielen korkealla ja kropan nuorena! Heh, yksi minun opettajistani oli muuten arvioinnut minua peräti seitsemän vuotta nuoremmaksi. Tässä iässä se on jo paljon se. Tunnilla ei tosin tule miettineeksi ikävuosia. Vieressä treenaava 15-vuotias venyy enemmän kuin minä, mutta se ei tarkoita etteikö tämä "täti-ikäinen" voisi vielä edistyä ja oppia - ja nauttia tanssimisesta!

Huomenna on siis vuoden eka aamutunti. On ihanaa aloittaa päivä baletilla, etenkin kun tuntia pitää oma lemppariope. Viime vuoden vikat aamut olivat tosi tehokkaita, Madame halusi että ollaan mahdollisemman hyvässä kunnossa ennen taukoa. Saas nähdä onko meillä huomenna lentävä lähtö vai pehmeä lasku. Oli miten oli, odotan tunteja varmasti yhtä suurella innolla kuin lapsi joulua. Toivottavasti saan hyvät unet alle. Pitää vielä ehtiä venytellä kunnolla tänään, aamulla siihen on liian vähän aikaa.

Kevätkauden tanssilukkari pysyy luultavasti samanlaisena. Tiistaisin ja torstaisin aamutunnit, keskiviikkoisin jatko-3 plus pointe (opettajana MPG), torstai iltaisin "neoklassinen" koreografiatunti (SV), ja sunnuntaisin privasti järjestetty ryhmätreeni. Uutena tuntina olisi perjantain jatko-2 (KH), mutta sen alkaminen ei ole vielä varmistunut. Lisäksi käyn satunnaisesti lauantaisin Tanssivintillä Aleksanterin teatterissa. Tykkään kun on vaihtelua.

Tavoitteita tälle vuodelle? Onhan näitä, muttei mitään uutta. Haluan jatkaa siitä mihin jäätiin. Löytää itsestäni lisää rohkeutta tanssia ilmaisullisemmin. Työstää, parantaa ja hienosäätää tekniikkaa. Yritän pysyä myönteisenä silloinkin kun on huonoja päiviä (niitä tulee kaikille). Ennen kaikkea, aion tanssia. Täysillä.

Toivotan kaikille tanssillista Uutta Vuotta 2014!


Ope näyttää, me tehdään perässä. Harjoittelen vasemmassa laidassa.
Kuvattu elokuussa 2011, ei siis mikään tuore otos.