Tripla-setti

Eilen tein jotain mitä en ole harrastanut yli 10 vuoteen, nimittäin kolme balettituntia yhteen putkeen. Aloitin perustasosta, jatkoin siitä edistyneitten jatkotasolle ja päätin illan pointe-tuntiin. Hullun hommaa! Mutta perustasolla halusin keskittyä nimenomaan perusasioihin, mikä mulla nyt just tarkoittaa suurempaa aukiertoa tendun loppuvaiheessa ja yläselän pidentämistä. Tai kuten Madame sen sanoo: More. More! Mietin etukäteen että kun tunti on täynnä, eikä taso ole mun oma, saisin tehdä aikalailla rauhassa "omaa juttuani". Siis ilman opettajan korjauksia ja huomiota. Niin että tunti olisi lähinnä sellainen mukava ja itseeni keskittynyt lämppäri loppu-illaksi. Hah!

Ensimmäiseksi Madame kysyi hivenen tiukkaan sävyyn että "what are you doing here?" Kun en halunnut siinä ruveta selittelemään, vastasin vaan että "warm-up". Mutta toisin kuin olin aatellut, treeni ei ollut mitään laittia lämppäriä. M-P tuli korjaamaan yhtä paljon kuin muulloinkin, ja oli itse asiassa vielä tiukempi. Kun tehtiin venytykset tangolla (developpé ja jalka tangolle toiseen asentoon) jäin kaiken lisäksi kiinni fuskaamisesta! Meillä oli nimittäin käytössä ylimääräinen leikkikehä-tanko joka on tavallista vielä vähän korkeampi. Oikealla jalalla en vaan pysty tekemään siistiä developpeeta niin korkealle ilman pliétä. Joten tein jotain sinnepäin - ajatuksena vain ja ainoastaan saada se kirottu jalka sille kirotun korkealle tangolle.

Hyvin ylettyy.. Kuva: Dane Shitagi / Ballerina Project.

 Madame oli tietenkin just sillä hetkellä mun selän takana. Yritin siinä selittää etten ylety jäykemällä koivella, mutten ehtinyt edes puhua loppuun. "No excuses", oli open yksiselitteinen kommentti. Ei muuta kuin uudestaan ja alusta. Madame halusi että vien developpeen aikana vastapuolen ylävartalon hieman sivulle (katse myös) tehden näin "tilaa" jalalle. Tein siinä sitten parhaani ja kopautin kuiteskin varpaat puiseen kehikkoon kun en ihan ylettynyt. Mutta aloitus oli kuulemma nyt hyvä. Tytöt, niin se vain on ettei saa luovuttaa ennen kuin on edes yrittänytkään - ja vaikka ei onnistuisi, sinne päin tekemällä ei kehity laisinkaan!

Muuten Marie-Pierren perustaso oli yllättävän haastava. Kun oma tunti alkoi olin jo siinä rajalla että jaksanko?  M-P tarjoskin meille tiukkaa settiä. Nopeita tenduita ja degagéita, isosti liikkuvaa port de bras:ta, lisää killeri-venytyksiä, ja palautettakin oikein vauhdilla. Koko ajan pitäisi hakea enemmän pituutta, venyvyyttä, aukikiertoa (oma maksimaalinen, ei mitään väkisin väännettyä) - ja siihen päälle vielä lisätä jotain "omaa". Madame nimittäin kammoksuu "balettikoulu-robotteja" (hänen sanansa, ei mun). Se ei tarkoita että saadaan tehdä omaa koreografiaa, mutta joissain käsien vienneissä on hyppysellisen verran enemmän vapautta tulkita musiikin fraasit oman mieltymyksen mukaan. Aika nopeasti siinä mennään kyllä ihan metsään. ;) Keskilattian petit allegroissa taas piti olla nopeaa ja näppärää ja tanssillista. Mä sähläsin tyylikkäästi joka ikisen sarjan. Aina ei voi onnistua.



Tässä videossa on sama alku kun meidän tankosarjassa, tosin me tehtiin se puolet nopeammalla tempolla. Marie-Pierre "lauloi" meille koko askelkuvion ranskaksi: dessus - dessous, dessous - dessus jne.. eli pas de bourreet over ja under.

Illan tripla-setin päättävä pointe-tunti sujui onneksi paremmin. Tajusin vihdoin sen viimeviikkoisen keskilattiasarjan - näköjään mulla toimii kaikki vähintään viikon viiveellä - ja tasapainotkaan eivät olleet niin heiluvia. Tangossa meillä oli yksi vähän hurjanpuoleinen venytys: relevé kärjille, developpé, jalka toiseen asentoon tangolle, ja tavalliset venytykset molemmille sivuille. Sitten nilkasta kiinni ja jalka ylös kohti kattoa. Hienoinen kallistus ja katse toiseen suuntaan. Kärjillä. Ei ollut ihan helppoa saada otetta tossun kovasta pohjasta - ja se kärjillä olo teki koko homman tosi haastavaksi! Vasemmalle onnistuin, ja oikealle - no, arvaatte jo varmaan.. Vedin kuitenkin kaikki kolme tuntia täysillä! Tämän ja huomisen päivän loikoilen ihan taatusti sohvalla. :)

Dansaren

Ei kuulkaas paljon paina viikonlopun päättyminen kun edessä on taas tanssintäyteinen viikko! Okei, ehkä kolme päivää seitsemästä ei vielä täyttä viikkoa tee.. Mutta kahtena päiväna on kahdet treenit peräkkäin, niin se vain tuntuu että sitä olisi enemmänkin. Silti, viisi päivää viikossa treeniä on ihan eri asia kuin viisi tuntia kolmena päivänä. Huomaan nimittäin jo että kesäkunto on laskemassa päin. Ja nyt kun nilkkakin on taas ok, tahtoo aina vaan lisää!

En vain ole löytänyt mun luonteelle, kropalle, aikataululle (ja lompsalle) sopivaa torstain-tuntia. Keskiviikko vois periaattessa vielä toimia, mutta tiistaisin on M-P:n tunnit klo 21 saakka illalla. Uskokaa vaan, että niitten jälkeen taukopäivä on paikallaan! Enkä myöskään jaksa joka ilta tulla kotiin vasta ennen kymmentä - kestää kuiteskin pari tuntia ennen kuin saan unen päästä kiinni. Ja aamuisin on suht aikaiset herätykset. Haukotus..


Elänkin nyt toivossa, että se uusi torstain baletti (J1 /90min) alkaisi. Kieltämättä klo 16:30 alkamisajankohta on monille hiukan varhainen, ja Leppiksen studio edellyttää seutulippua tai autoa/pyörää.  Mulle tuo torstain tunti olisi kuitenkin just sopiva - ja se on kaiken lisäksi Gabriellan tunti! :)  Muuten olin jo suunnittelemassa opintoreissua Hyvinkäälle, jossa asustaa yksi mun tanssikamuistani, joka käy Hyvinkään Tanssiopistossa(www.tanssihyvin.fi/) Silvian tunneilla. Monet teistä muistavat että Silvia Verges opetti kesällä Footlightissa. Hänellä on oma tyylinsä, ja vaikka toiset pitivät tankoa liian "kevyenä", tykkättiin tosi paljon hänen keskilattiasarjoistaan. Erityisesti ilmaisu, musiikin sävyjen tulkinta, sopiva rentous tanssissa ja isosti liikkuvat sarjat olivat tuntien keskeisintä antia. Harmittaakin ettei Silvia opeta enää Footlightissa, olisin tosi mielelläni käynyt yhden tunnin myös hänellä.

Kiinnostuneille kuitenkin tiedoksi (etenkin jos ette mahtuneet Footlightin perjantai-alkeisryhmään): Silvia opettaa lokakuusta alkaen baletin alkeita Helsingin Kansainvälisessä Tanssikoulussa. Yleensä en puffaa muita tanssikouluja jos en itse siellä käy, mutta tässä tapauksessa opettaja on kuiteskin tuttu.

Ehkä sitä pitäis laittaa se 10.000.000,00 lottopotti vetämään? Perustais voitolla oman tanssikoulun? Miettikää, kaikki hyvät ja suosikit ja unelma-opet saman katon alle.. Olisi repertuaariharkkaa, pas de deux:tä (siellä kävis tietty myös fiksuja miehiä), aikuisten erikoiskoulutus-ryhmää, enemmän näytöksiä, vierailevia opettajia ja tiivisikursseja.. Maailman paras aikuisten tanssikoulu ikinä! Heh heh.. nyt meni tää postaus aikamoiseksi pilivlinnojen rakentamiseksi. Olen kyllä nytkin aika tyytväinen. On ihania opettajia ja mahdollisuus käydä säännöllisesti heidän tunneillaan. Ei kai sitä enää voi muuta toivoa?

Lopuksi viikon videotärppi: täyspitkä dokumetti-elokuva "Dansaren". Nauttikaa ja tanssikaa!

Pina 3D

Pina 3D kertoo 2 vuotta sitten kuolleesta Pina Bauschista - joka oli merkittävä saksalainen tanssitaiteilija, koreografi ja kokeellisen tanssiteatterin alullepanija. Elokuva on muuten hänen ystävänsä Wim Wendersin ohjaama - ja ensimmäinen kolmiulotteinen "taide-elokuva". Ja mikäs muu kuin tanssi sopisi paremmin tähän? Olen ehdottomasti menossa, ja se onkin eka kerta kun laitan 3D-kakkulat nenälle!

Lisää balettia!

Ja sitten vielä muuta tanssi-asiaa: Footlight on perustanut oppilaiden toiveesta uuden balettitunnin lukkariin, eli Gabriellan J1-taso 90 minuutin pituisena. Tunti pidetään Leppävaaran studioissa, torstaisin klo 16.30-18.00. Alkanee ensi viikolla (29.9.), mikäli vain ilmoittautuneita tulee riittävästi. Suosittelen todella, koska 1,5 tunnissa ehtii tehdä ja oppia niin paljon enemmän - ja se toimii hyvänä siltana sille seuraavalle J2-tasolle.

Leppikseen pääsee näppärästi junalla, ja studiot sijaitsevat vanhassa mutta rempatussa Kauppakeskus Galleriassa - siis junaradan toisella puolella (ei Sello).

Balettikassi on pakattu!

Oikeasti se on tosi ruma appelsiinin värinen vanha Samsoniten reppu. Mutta jostain syystä treenikamojen määrä lisääntyy koko ajan! Ja jos roikotan painavaa olkalaukkua, hartiat jännittyvät. Mikä ei auta yhtään tunnilla jossa koko ajan korjataan rentouttamaan hartioita. Ei niin että ne nytkään olisivat korvissa asti, mutta pari milliä alemmas pitäisi vielä saada. Jalat sen sijan sais kyllä nousta korkeammalle!

Treenikamaa riittää siis repun täydeltä: lämmittelyhaalari, mustat legginsit, mustista sukkahousuista leikattu toppi, violetti treenipuku, uusi musta sifonki-hamonen, vanha peittävämpi varalle jos rupeaa ujostuttamaan, pehmeät tossut, kärkitossut, kahdet pehmusteet, compeedia isovarpaan sivuun, hiuspinnit, hengettömät, lenksut ja pikkuinen peltipurkki näitten säilytykseen, pesupussi jossa varalta ibuprofenia, dödö, suihkugeeli, harja, hiuslakka, meikkipussi ja peili (laitoin ripsarit vasta työpaikalla), pyyhkeen taisin unohtaa, sekä tennispallon hierontaan, vesipullo tuli kuiteskin mukaan ja banaanin syön matkalla töistä koululle. Huh.

Tässäkö seuraava balettikassi/reppu?
Tuo pinkki gorilla olis ainakin sopivan sarkastinen..

Olen siis tänään menossa G:n tunneille, 90 minsan baletti (jatko3) ja vielä tunti pointea päälle. Nilkka on selvästi rauhoittunut, viime maanantaina pystyin tekemään tunnin alusta loppuun, isot hypyt mukaanlukien. Tuntuma hyppyihin ja tasapainoihin ei ole silti vielä täysin palautunut, pomppu on kadoksissa ja piruetitkin vähän kömpelöitä. Tiistaina M-P:n tunnilla pirtsat menivät nimittäin ihan metsään ja hypyissä oli taas pientä vihlaisua. Mutta eiköhän se levolla ja huolellisella harjoittelulla taas palaudu. Olin muuten harkinnut ostaa itselleni tasapainolaudan nilkan vahvistamiseen ja tasapainon harjoittamiseen, mutta tuttu tanssilääketieteeseen erikoistunut baletinopettaja neuvoi käyttämään ihan vain tyynyä sen sijan!

Päivän inspiraatio pointe-tunneille löytyi tänään tästä videosta. Baletti on nimeltään Le Corsaire (suomeksi Merirosvo). Tässä kohtauksessa Paloma Herrera tanssii ensin viehättävän variaation, jonka jälkeen kaunis Julie Kent astuu lavalle. American Ballet Theatre esittää.

Epäonnea ja onnistumisia

Ei mennyt eilinen baletti niin hyvin kuin olin toivonut. Tanko sujui vielä, ja noudatin kiltisti opettajani ohjeita olla rasittamatta nilkkaa liiaksi. Jätin taas yhden jalan relevét pois, nimeomaan ne joissa mennään ylös plién kautta. Tylsää, mutta minkäs teet - jos haluat kuitenkin tehdä jotain etkä jäädä kotiin katselemaan balettia youtubesta? Viime tiistai oli sujunut tosi hyvin, ja olin jo ihan onnessani.. mutta olen sen tunnin jälkeen useamman kerran onnistunut astumaan jotenkin kummallisesti ja auts, prkle! Pitää siis kuitenkin varata aika lääkärille ja selvittää nilkan ongelmaa tarkemmin. Sillä välin teen sen mitä pystyn kivutta tekemään. Sujuuhan tuo kävelykin ihan hyvin.

Kaikkein tylsintä tässä on se, että olin just niin hyvässä treeniputkessa. Loppukesästä kävin viidesti viikossa, ilman mitään väsymystä ja ongelmia ja hyvin sujui! Tunsin vihdoin taas edistyneeni vähäsen. Oppimiskäyrän vuoristoradalla oltiin selvästi menossa ylöspäin. Mietin että miten kivaa kun mikään paikka ei ole kipeänä. Hah! Valitettavasti tämä on jopa ammattilaisten keskuudessa tavallista. Kun harjoitus/treenimäärä lisääntyy, lihakset rasittuvat ja väsyvät ja just sillä hetkellä kun mennään lujaa, loukkaantumisen riski on suurin. Tietty meikä on vain harrastelija, mutta open sanat lohduttuvat kuitenkin vähäsen. Tekevälle sattuu - ja kyllä sitä taas kuntoutuu!

Balettitunti oli eilen lopulta turhauttava ja kiva yhtäaikaa. Jouduin soveltamaan aika paljon, välillä jo omaksi koreografiaksi asti. Yritin alussa tehdä en dedans pirtsaa huonolla jalalla, mutta se vihlaisi taas, joten jätin kaikki vastaavat ponnistukset väliin. Tein sen sijan tasajalka-tasapainoja, askeleita glissaden sijan, piqué pirtsoja en dehors piqén sijan, ja jätin kaikki hypyt hyppimättä. All the fun stuff.

Oli mulla sentääs yksi "hetki". Tehtiin diagonaalissa pitkä piruettisarja, jossa oli iso arabeski tasapaino. Tokalla kerralla onnistuin ja pysyin ylhäällä viimeiseen mahdolliseen tahtiin asti. Makoisaa. Tosin ope oli just edellisellä kerralla korjannut toista tyttöä ja katsoi nyt tämän perään (joka hänkin teki hyvin ja sai ansaitut kehut siitä). Mun hetki meni siis ohi ilman yleisöä, ei eka kerta sekään, mutta tapahtui se silti! Kun jouduin muuten tekemään kaiken niin vajaasti, oli ihana tunne että pystyn tekemään edes jotain vielä täysillä - ja onnistua siinä!

Pointe-tunti sen sijan sujui paremmin kuin odotin. Kahdella jalalla tehdyt relevét eivät satu, eivätkä myöskään bourrée couru (video yllä) tai piquét. Eikä pointe-alkeistasolla sentääs tehdä vielä kovin haastavia asioita. Tosin G jakoi meidät kahteen ryhmään: uudet aloittajat ja konkarit. Ja osa sarjoista sitten sen mukaan. Saatin myös harjoitella taas sitä Sinilintu-varkkaa (Princess Diary, Part 1), joka oli multa mennyt jo kokonaan ohi. Nyt tehtiin se echappé kohta, jossa kädet menevät ensin eteen ristiin ja sitten sellaiseen hauskaan "nuolen ammunta" -asentoon.

Siitä etujalka passé retiré (tasajalla) ja arabeski taakse, kärki lattialle, tosi nopea ja pieni pas de bourrée, ja taas echappé. Toisto kolme kertaa muistaakseni, ja vikan pas de bourréen jälkeen viisi askelta taakse. Siten että ollaan ylhäällä, ensin vasen jalka tekee pienen coupén ja sitten oikea, aina taakse, viisi kertaa ja kädet liikkuvat coupé jalan suuntaisesti. En meinanut millään saada niitä käsiä kohdalle, näyttivät koko ajan tosi hassuilta. Se onkin tosi haastavaa, keskittyä jalkoihin, etenkin kun ollaan kärjillä,  ja samalla tanssia ylävartalolla ja käsillä vapautuneesti ja kauniisti!

P.S. Vaaleanpunaiselle pohjalle kirjoitettu "Why keep on dancing?" - mietelmä on mun omaa tekstiä. Yksi tanssikamu kysyi multa että kenen kirjoittama se onkaan, ja otan tässä nyt kaiken varalta koko ansaitun kunnian itselleni. ;)

Haaveista totta

Viime kevät-talvena haaveilin siitä miten huippua olisi jos molemmat suosikkiopettajani opettaisivat balettia samaan aikaan - siis sen sijan että yksi sijaistaa toista. G oli jäänyt lokakuun lopussa äityislomalle ja saimme ihanan M-P:n sijaistamaan, ikään kuin "läksiäislahjaksi". Tykästyin tunteihin heti, vaikka alku (ja jatko) oli vähintäänkin haastava. M-P:llä oli kuitenkin sama ote opettamiseen kuten "omalla opellani", eli tiukkaa settiä, paljon korjauksia ja hienosäätöä ja aina kannustavaa palautetta. Lisäksi hän toi ihan oman liikelaatunsa ja prima-balleriinan olemuksensa tunnille - jota ei aluksi tullut mieleenkään edes yrittää kopsata! Kuvittelin että se on hänen juttunsa - mutta hän halusikin että se huikea port de bras ja épaulement tehdään just niin eikä toisin.

Itse olin opetellut baletissa aina vain sen akateemisen tavan, joten oli ihan mieletön kokemus päästä tekemään jotain niin taiteellista. Vaikka huoletti välillä, että en kai näytä ihan hassulta wannabelta (en viittaa mihinkään tanssiryhmään).. Mutta hän vain kehoitti tekemään ja "liiottelemaan", ja että hän kyllä korjaisi jos mentäisiin ihan metsään! Löysinkin itsestäni ihan uusia ulottuvuuksia! Ilmaisun lisäksi keskityimme ihan yhtä paljon puhtaaseen tekniikkaan, nopeaan jalkatyöhön ja liikkeen venyvyyteen. Mitään ei tehdä sinne päin, tai "in-between" niin kuin M-P:llä on tapana sanoa.

Samalla kun kaikki nautimme tunneista, harmittelimme jo kovasti sitä että ilo päättyisi pian kevään loppuun. Vaikka mulla oli myös ikävää sitä omaa opettajaa, ja odotin jo innolla hänenkin tuntejaan. Sitten tulikin tieto että M-P olisi halukas jatkamaan syksyllä! Riemua! :)  Mutta: hän loukkasi selkänsä uudestaan toukokuun alussa, ja pahasti, emmekä tienneet milloin tulee ja tuleeko ollenkaan. Kesällä meillä olisi joka tapauksessa ollut muita opettajia, mutta oltiin me aika huolissamme..  Ja kun paluu viivästyi elokuussa vielä entisestään..

Eilen oli kuitenkin M-P:n comeback! Olin päättänyt mennä, vaikka nilkka ei ole vielä ihan 100% kunnossa. No way jättäisin väliin! Ja kannatti - tein varoen - eikä sattunut. Madame huomasi nilkkatuen ennen kuin ehdin sanoa mitään, mutta annoin ymmärtää että se on enää lievä ongelma. Pystyin lopulta jo tekemään hyppyjäkin! Ja onneksi. Kokeilin nimittäin ennen ekaa petit allegroa äkkiä sivussa, että miten sujuu, ja sitten M-P pyysikin jo näyttämään. Sen takia että hänen pitää todella varoa selkäänsä eikä siksi voi tehdä kaikkea. Olis ollut vähän noloa sanoa siinä kohtaa etten pysty hyppäämään (enkä olisi asiasta kertonut etukäteen).

Tunti oli muutenkin aivan ihana. Korjauksia tuli niin paljon että ihmettelin jo minne kaikki mun vanhat säädöt ovat kadonneet. Etenkin kun hän yhdessä kohtaa sanoi mulle "Do you remember? - We talked about this." Jep, eihän siitä ole kuin neljä kuukautta.

So happy to have you back! :)

Toiveikas

Olen nyt rauhoittanut nilkkaa viimeiset 5 päivää ja tuntuu asettuneen aika hyvin. Tein lattialla istuen perus-vahvistavia harjoituksia, ilman therabandia. Jalan fleksausta ja ojennusta ja pyörittelyä. Tänään nilkka ei ollut kipeä ainakaan noita liikkeitä tehdessä. Jätin kuiteskin aiotun koe-lenkin väliin, en halua ottaa riskiä. Jossain jutussa pitää olla tosi tarkkana, kun kokeilin esim tehdä yksi nopea fondue relevé niin se vihlais taas vähän. Pitää katsoa ettei jalka ole yhtään vinosti vahingossakaan!

Mutta: meinaan huomenna kokeilla perustason tuntia ja testata miten jalka kestää kuormituksen. Teen varovaisesti ja ehkä jätän hypytkin pois. Olen kuiteskin tanssinut niin pitkään että osaan jo säätää tekemistäni. Tarpeen mukaan jatkan perustasolla kunnes jalka on ainaskin 80% kunnossa. Taidan laittaa myös rahaa sivuun jatkotutkimuksia varten, jos jalassa on jotain korjauksen/kuntoutuksen tarpeessa. Sain tanssin parissa työskentelevältä ystävältä hyvän vihjeen Chydenius Kiropraktikkokeskuksesta, ja hän suositteli varaamaan sieltä ajan mahdollisiman pian.

Viikonloppu on mennyt aika rennosti kun olen välttänyt kaikkea jalan kuormitusta. Olen vaihteeksi muistanut panostaa kunnolla venyttelyyn - ja sen eron huomaa aina heti! Mulla on luonnostaan sen verran kireät lihakset että pitäisi venytella todella päivittäin. Voin kuitenkin omasta kokemuksestani sanoa että jäykkäkin aikuinen pystyy venymään enemmän kuin uskookaan! Se vaatii vain jatkuvaa harjoittelua ja ylläpitoa. Monet ovat saaneet apua myös bikram-joogasta, mutta mulle se on liian hottia! Suosittelen kuitenkin kokeilemaan jotain joogaa, siitä on oikeasti hyötyä.

Paitsi että olen venytellyt, olen surffanut youtubessa edes takaisin. En ole malttanut olla baletista erossa, heh.. Harmittaa kyllä etten tällä kertaa päässyt opettelemaan sitä Bluebird-varkkaa loppuun asti, kaksi tuntia jäi väliin nilkan takia. Mutta löysin itselleni yhden variaation jota haluaisin joskus päästä harjoittelemaan. Tarkemmin sanottuna olen löytänyt tämän ajat sitten, ja tänne tai toiseen blogiin jo laittanutkin.. Mutta - tämä on eka kerta kun katson varkkaa sillä silmällä, että voisin ehkä, mahdollisesti kokeilla itsekin! Olen toiveikas.. :)

Auts!

Eilen oli pakko jättää baletti ja pointe väliin. En edes muista milloin viimeksi en olis päässyt tunnille.. Ai niin, kevällä oli ne pari työmatkaa jolloin olin maantieteellisesti ihan toisaalla. Tällä kertaa se on kuitenkin se ikävin vaihtoehto: vamma. Nilkkaan sattui viime tiistaina, tehtiin toista petit allegro sarjaa ja yhtäkkiä vain vihlaisi. Mitään ei mennyt nurin, mutta kun ponnistin hyppyyn, jalan sisäyrjään sattui. Tätä ennen tunti oli sujunut ihan hyvin.

Jalkaan ei kuitenkaan sattunut muuten, pyörittelin sitä ees taas ja tuntui olevan ihan ok. Kokeilin seuraavaa hyppysarjaa, vähän varovaisemmin, mutta sama juttu taas. Menin tunnin lopuksi sivuun, ja vaihdoin kärkitossut jalkaan. Mikä kuulostaa tässä kohtaa ihan järjettömältä, myönnetään! Mutta, kuten sanottua, jalkaan ei muuten sattunut. Relevé tuntui ihan normilta, ja nilkan ojennus samoin. Kärjillä tuntui itse asiassa ihan hyvältä, ei pienintäkään ongelmaa. Kun pointe-tunti alkoi, mainitsin opelle että hypyissä oli jotain ongelmaa, mutta muuten ok. Vaan eipä sittenkään.

Tehtiin ensimmäiset lämppärit ja relevét ja hyvin meni. Seuraavaksi piti tehdä plié, piqué sivulle ja sous tenu. Auts! Kun jalkaterä oli sivulle auki ja ponnistin siitä (ja vain piqué, ei edes hyppy) pois, vihlaisi niin julmetusti. Ravistin nilkkaa, tein toiselle puolelle, kokeilin uudestaan - ja sama juttu. Oli pakko luovuttaa ja riisua tossut. Hain tomistosta jääpussin, pidin sitä 20 minsaa ja tanssisisko joka sattuu olemaan lääkäri, vilkaisi myös. Koska kipu tuntui keskellä, jalan sisäsyrjässä, arveli sen olevan jänneperäistä (ehkä tätä). Pääsin kävellen ihan hyvin kotiin, jalka ei edes ollut turvoksissa. Ei mitään sen kummempaa dramatiikkaa, onneksi.

Kotona olen jatkanut hoitoa jäällä, levolla, Felden-geelillä ja parina ekana päiväna ibuprofenilla. Lääkäriin en ole mennyt koska olisi kuitenkin vain määrännyt lepoa. Tunneilla en tietenkään ole ollut sen jälkeen. Nyt on siis vasta neljäs päivä menossa, ja jalka on päällisin puolin kunnossa. Paitsi kun lähden vahingossakin ponnistamaan sillä jostain tietystä kulmasta. Eli jos jalka on voimallisesti fleksattuna (dorsifleksio) ja samalla puskee lattiasta irti. Mikä tekee aika monen liikkeen mahdottomaksi. Arvaatteko minkälaiset fiilikset täällä on ?

Mulla on ollut harrastaja-urani aikana kaikenlaista pientä ei-kivaa. Kun on tanssinut lähemmäs 20 vuotta sitä ehtii tapahtua, ja tekevälle sattuu. Mm. venähdyksiä, pohjelihaksen revähdys, yksi polven tähystys (rustossa pieni kieleke joka poistettiin), iliotibiaali-jänteen toistuva tulehdus (ei onneksi enää vuoteen) ja nyt tämä viimeisin. Tai itse asiassa tätä on ollut ennenkin.. Vuosi sitten kun harjoiteltiin näytöstä, se ärähti pari kertaa muttei näin inhasti. Alkaa epäillyttää että kyseessä voisi olla baletintanssijoiden keskuudessa niin yleinen anteriorinen pinnetila. Mutta kas kun en ole lääkäri, eli jos tämä ei viikossa asetu, pitänee mennä ammattilaisen näytille.

Paljon pahempiakin ongelmia voisi olla, tiedän sen. Se mikä mua eniten huolettaa että tämä on joku pitkäkestoinen juttu. Voisin ehkä tehdä vielä perustason treeniä ilman releveitä ja hyppyjä, mutta.. Kuitenkin olen "vain" harrastaja, eikä mun ole "pakko" kärsiä kivuista - tanssista pitää nauttiakin! Lukekaapas tämä Darcey Busselin haastattelu, niin ei tarvi ihmetellä miksi hän lopetti vain 38-vuotiaana ja uransa huipulla! 

Laitan myös videon, koska mun baletit rajoittuu tällä hetkellä muutenkin juutubeen. On ollut aikaa löytää kaikkea kivaa, kuten seuraava Kenneth McMillanin  koreografia "Elite Syncopations". Koko teoksen sais DVD:llä, muttei Darceyn esittämänä. Tässä pätkässä Darcey kuitenkin esittelee teosta ja nähdään myös otteita. Muuten, aika kreisit puvustukset! Anyway, mua se piristi. :)

Jos joku haluais pitää mulle peukkuja että tämä on nopeasti ohimenevää, eikä lainkaan niin ikävää kuin pelkään, niin kiitokset siitä! Ja jos joku haluaa jakaa omat kipeät polvensa, nilkkansa tai muut (tanssi-)vammansa, niin saa laittaa kommenttiboksiin. Lääketieetellistä neuvoa en voi antaa, mutta sympatiaa kyllä!