Aamutunti, uusi opettaja

Kuten kirjoitin jo tuossa aiemmin, "oma" opettajani Marie-Pierre Greve jäi aikaiselle tauolle ja palaa opettamaan vasta elokuun puolella. Viime viikolla olivat viimeiset haikeanihanat tunnit, ja hyvästelimme pitkin aplodein, halaten, poskisuukotellen ja kiittäen... Samalla tavattoman helpottuneita siitä että tunnit jatkuvat taas kesän jälkeen. Aika rientää tanssiessa, ja sitä se tekee myös kesälomalla. Voipi olla että tässä ei edes ehdi ikävä tulla! Ei vaisinkaan, M-P:n tunnit ovat ihan omaa luokkaansa, eikä mulla ole samanlaista yhteistyötä ja historiikkia kenenkään toisen open kanssa. Mutta se ei tarkoita ettenkö voisi oppia ja nauttia tanssista muillakin tunneilla!

Tänään olin ensimmäistä kertaa Arja Tervon tunnilla. Aiemmin myös Oopperan balettioppilaitoksessa opettanut Arja tuli Footlightiin sijaistamaan Marie-Pierren aamuja toukokuun loppuun asti. Ekan tunnin perusteella ei voi tehdä vielä ehdottomia päätelmiä, se on sellaista molemminpuoleista tutustumista... Mutta sen voin kyllä sanoa että Arja on tosi mukava! Ja tarkka. Sanoisin että hänen opetuksensa perustuu vaganova-kouluun, omin lisäyksin. Hän näyttää ja selittää sarjat hyvin huolellisesti, ja rohkaisee myös kysymään jos on epäselvyyksiä. Tason puolesta tunti oli osin "helpompi" ja osin yksinkertaisesti vain erilainen. Uudelle opettajalle on melko haasteellista tulla sijaistamaan kesken kauden, etenkin jos vakiopettajan tasomääritelmä ei ole tuttu. Puhumattakaan oppilaista. Aamuisin taso on muutenkin ollut perinteisesti kirjava... Oppilaista puolet voi olla ammattilaisia, opettajia, tai edistyneitä tassijoita. Toinen puolikas voi koostua satunnaisista kävijöistä, vanhemmista J1-tason daameista, tai muuten vain vähemmän kokeneista. Kaikkien tasoa ei voida ottaa yhtälailla huomioon, mutta treenin pitäisi olla kuitenkin mielekästä kaikille. Esimerkiksi tänään Arja antoi muutamasta sarjasta vaikeamman ja helpomman vaihtoehdon, mikä oli kivaa. Marie-Pierre ei yleensä teetä erillisiä sarjoja, mutta muistuttaa oppilaitaan siitä että sarjoja saa kyllä helpottaa itselleen sopivaksi. Siis jos menee ihan oman osaamisen yli. Ei silloin jos on haasteen paikka ;).

Toinen koti... Kuva Tanssikeskus Footlightin isosta balettisalista.

Mitä tulee tyyliin: Ei olisi mieltä verrata Marie-Pierren ranskalaista, Balanchine-sävytteistä ja erittäin taiteellista port de bras:ta Arjan selkeästi akateemisempaan tyyliin... Molemmissa kun on puolensa. On hyvä pitää mieli avoimena ja suhtautua myönteisen uteliaasti kaikkeen mitä tulee tunneilla vastaan. Yleensä opettajat antavat samat korjaukset, mutta eri sanoin ja mielikuvin. Se voi antaa just sen potkun mitä on tarvinnut, tai selkeyttää asioita entisestään. Vaihtelu oikeasti virkistää. 

Mitä tulee vaikeuteen: Yksinkertainen ei välttämättä ole helppoa. Hitto, baletti ei ole koskaan helppoa! Ammattitanssija tai edistynyt oppilas voi yhtä hyvin mennä perustason tunnille ja hioa tenduita, developpeita, arabeskeja, fondueita ja mitävielä. Aina on jotain mitä voi työstää, korjata, parantaa, kehittää... Ja aina on jotain mistä voi nauttia ja iloita! Tänään en saanut monta henkilökohtaista korjausta tai palautetta, olisko ollut kaksi tai kolme huomiota. Vatsalihasten aktivointi oli yksi korjaus, ja kerran jotain nilkan asennosta relevéessä. En oikeastaan odottanut enempää, tuo määrä on mulle melko normaalia (muitten opettajien tunneilla). Ehkä palautetta tulee jatkossa enemmän, kun opettaja saa paremman käsityksen oppilaitten tekemisistä ja valmiuksista. Pidin kyllä korvat ja silmät auki myös silloin kun opettaja antoi yleisiä korjauksia. Se on niin paljon itsestä kiinni mitä tunneilta saa irti. Asenne ratkaisee.

Kivaa oli joka tapauksessa. Lopun pirtsa diagonaalissa riitti haastetta: Alkuasento kuten piqué piruetissa, mutta sitten tombé en dedans pirtsa neljänteen, siitä en dehors, ja taas en dedans neljännen kautta, ja taas en dehors piru, sitten kaksi soutenuta ja oisko ollut neljä laskua chaînéita. Ja sama uudestaan... Paitsi että siinä kohtaa mun pää pyöri kuin Linnanmäellä! :D

Tanssillisin terveisin,
- Johanna

Tukka nutturalla, kassi olalla

Olen saavuttanut uuden virstapylvään: nuttura yhdellä kietaisulla ja pinnillä. Pinni on sellainen 7,5 cm pitkä ja paksu hengetön, ja kun sen tökkii keskelle nutturaa niin johan pysyy. Paitsi piruetit ja isot hypyt, ne vaativat mulla vähintään kuuden pinnin kiinnitystä. Hengettömien lisäksi hiusverkko on balettinutturan paras kaveri, ainakin jos haluaa ehdottoman siistin ja pysyvän kampauksen. Viime aikoina noita hiusverkkoja on vain ollut kummallisen vaikeasti löydettävissä. Itse asiassa olen pitänyt taukoa klassisesta balettinutturasta. Leikkasin huhtikuussa hiukset sen verran lyhyeksi että ponihäntä ei ollut tanssiessa tiellä. Oli todella vapauttava olo kun ei tarvinnut väkertää nutturaa joka kerta! Nyt hiukset ovat kasvaneet taas ylipitkiksi, mutta olen edelleen laiska hiusten laittaja. Helppoon tottuu...

Balettitunnilla sen sijan ei ole pelkoa että voisi tottua liian helppoon. Ja jos ikinä kuvittelen että nyt mä osaan kaiken (oli se sitten perustason tai jatkotason tunti), niin tulkaa joku läpsimään mut takaisin todellisuuteen! Mutta kuten jo sanottu, siitä ei ole pelkoa. Välillä kyllä teen asioista itselleni turhan vaikeita. Kuten eilen aamutunnilla. Pitkässä adagiossa oli mm. yksi tombé renversée attitudeen. Siinä isoa rondia tekevän jalan pitäisi olla nousujohteinen ja tietenkin aukikierrossa loppuun asti. Sarjassa oli muutakin, korkeita jalannostoja, vientejä, hallittua tasapainopiruettia jne.. Opettajan sanat soivat vieläkin korvissani: "I want to see clean..." Tiesin heti etten pystyisi tekemään kerralla puhdasta jälkeä (no chance in hell!). Ja amutunneilla teemme sarjat useasti vain kerran oikealle ja vasemmalle. Siinä ei ole paljon mahdollisuuksia sählätä ja sitten parantaa. Ammattilaiset ja edistyneet tanssijat/harrastajat saavat näistä kertaharjoituksista varmaan enemmän irti. Voivat heti ottaa korjauksista ja neuvoista vaarin, kun perus- ja jatko-osaaminen on jo niin vahvaa. Mun olisi pitänyt vain antautua musiikin vietäväksi, pysyä fiiliksessä, tuntea liike, venyttää jalkoja, hengittää koko vartalolla, rentouttaa kasvot, hymyillä - ja nauttia tanssista. Virheitä saa tehdä ja tekniikkaa ehti aina työstää ja parantaa. Onneksi tänään on uusi päivä ja uusi tunti!

Treenikassi olalla menen neljänä päivänä, joskus satunnaisesti viidesti viikossa. Tiistaisin ja torstaisin treenaan Footlightissa aamutunneilla ja keskiviikkoisin kahdella iltatunnilla. Kolmena päivänä käyn samalla opettajalla, ja muina vaihtuvilla. Tämä yhdistelmä toimii mulla parhaiten. Omalta luotto-opettajaltani saan eniten korjauksia, kannustusta ja hienosäätöä, ja hän tuntee myös parhaiten mun vahvuudet ja heikkoudet. Yhteistyö on ollut todella antoisaa! Muitten opettajien tunneilta haen vaihtelua sarjoihin, eri näkökulmia tuttuihin asioihin ja myös sitä omin päin treenaamista (tarkoittaen vähemmän korjauksia ja kehuja). Musta on tärkeätä pysyä avoimena eri tavoille tanssia ja treenata. Sitä voi löytää itsestään ihan uusia juttuja! Tällä hetkellä olen erittäin onnellinen mun tunteihin ja siihen opetukseen mitä saan.

Baletti on mun henkireikä. Joskus multa on kysytty muista harrastuksista ja kiinnostuksen kohteista, ja onhan niitäkin: valokuvaaminen, bloggaaminen, ulkoilu, meressä uinti, käsityöt (opettelen vasta), lukeminen, musiikin kuuntelu, reissaaminen, muoti ja kauneus, löhöily... Mutta baletista tykkään eniten.

Säärystimet (ekat itsetehdyt), kärkitossut (Bloch Balance European), pikaliimaa tossujen kovettamiseen,  moneen kertaan teipatut pehmeät tossut (myös Bloch), teippiä ja sakset, virkistävä kosteuspyyhe hikisiin jalkoihin. Vesipullo, trikoot, mustat shortsit, musta pitkähihainen napiton takintapainen (mytyssä),mesh-kankainen lämppärimekko ja Mirellan sininen puku (selästä auki, ja osin mesh-kankainen). 

Seitsemän päivää balettia, osa 1

Sunnuntai. Aamupäivätunti ja Kansallisbaletin huippuhyvä pianisti Dima säestämässä! Olosuhteet ovat mitä parhaimmat, mutta olen nukkunut huonosti enkä ole oikein vireessä... Tunnin loppua kohden turhaudun omiin sähläyksiin ja surkeisiin piruetteihini. Meidän ihana opettaja sen sijan on yhtä kannustava ja ystävällinen kuten aina. Oikeasti, virheet ja epäonnistumiset kuuluvat oppimiseen. Jos ei yritä, ei voi mennä pieleen. Siksi pitäisi säilyttää keskittynyt, rauhallinen ja positiivinen mielentila - silloinkin kun mikään ei tunnu sujuvan. Jos kompuroi kesken sarjan, ei tarvitse luovuttaa. Ei sitä lavallakaan voi perääntyä kesken tanssin...

Maanantai. Ei tanssia. Yksi mahdollinen tunti on liian aikainen, ja toinen liian myöhäinen. Mutta lepo tekee hyvää ja työpäivän päättyessä odotan jo iloisena seuraavaa aamua. Mun entisessä kotimaassani Saksassa puhutaan Vorfreudesta, kivan tapahtuman mieluisasta odotuksesta. Baletin harrastuksessa onkin se ihana puoli että on aina jotain kivaa tuntia mitä odottaa. Muuten ilta kuluu trikoita pestessä, treenikassia pakatessa ja venytellessä. Pakotan itseni ajoissa nukkumaan. Keskiyön jälkeen alakerta palaa kotiinsa riidellen ja kolistellen. Tungen tulpat korviin ja laitan pään tyynyn alle, mutta olen niin vihainen että unentulo kestää.

Tiistai. Mahdollisesti mun lemppari treenipäivä. Meitä on aamuisin vähemmän, siinä 8-12 oppilaan paikkeilla - ja se tietää rankempaa tuntia. Mikä on siis hyvä asia. Tänään olo on kuitenkin hieman nuutunut, ja kun huomaan että opettaja valmistelee uusia sarjoja, kysyn leikilläni tarvitseeko mun olla hereillä. Tunti sujuu kaikesta huolimatta hyvin. Saan paljon henkilökohtaisia korjauksia, ja kannustavia kehuja. Se ei ole mitenkään poikkeuksellista, enkä ole suinkaan ainoa. Madame on erittäin vaativa opettaja. "I want to see quality!" Tekniikkaa hiotaan jatkuvasti, laatu ja puhtaus ovat avainsanoja - mutta mitään ei tehdä ilman tanssillisuutta. Tunnilla ei haluta nähdä balettikoulurobotteja, vaan persoonallisia tanssijoita. Liike on suurta, venyvää ja hengittävää. Epaulementiin kiinnitetään paljon huomiota. Kädet saavat elää: "Play with your port de bras." Kasvoja ja katsetta ei myöskään unohdeta: "Use your port de tête (tête = kasvot)." Alas ei katsota ellei koreografia vaadi sitä. Silmien pitää nähdä jotain, katse ei saa olla tyhjä. Ja: "Always be elegant."

Kuva: pinterest

Petit allegrossa tulen oudosti alas, nilkkaan sattuu. Kipu ei jää päälle, ja voin astua normaalisti, joten jatkan. Sama kipu uudestaan. Nyt menen sivuun, en uskalla riskeerata enempää. Jalka tuntuu edelleen ihan normaalilta, vaikka pyörittelen ja tunnustelen sitä. Opettaja kysyy huolestuneena josko tarvitsen jäitä, mutta kerron ettei tässä mitään vakavampaa ole sattunut. Jään seuraamaan tuntia loppuun asti. Harmittaa ihan pirusti, etenkin kun meillä on uusia ja tosi kivoja hyppysarjoja! Tunnin jälkeen meinaan hipsiä pois, mutta ope pyytää vielä takaisin. Kyselee tarkemmin nilkasta, missä sattuu ja miten. Hän arvelee että se voisi olla äkillinen lihasjännitys tms., ja suosittelee jäitä ja hierontaa. Kun huikkaan lähtiessä että nähdään huomenna, opea naurattaa. Kuulostaa varmaan hullulta, mutta en jää kovin herkästi pois tunneilta. Madame tietää tämän, mutta luottaa myös siihen että tiedän mitä olen tekemässä.

Keskiviikko. Iltatunti ja pointe, edelleen avec Madame. Keskiviikkoisin meillä on usein täysi sali, ja on hauska nähdä tuttuja treenikamuja. Ennen tuntia ehtii just vaihtaa kuulumisia, tunnin aikana korkeintaan hymyn tai kaksi. Tykkään siitä että meidän ope aloittaa tunnin aina iloisella tervehdyksellä: "Good evening!" Sen jälkeen tehdään eka lämppäri, degagét ja pliét tankoon päin. Madame kiertää jo tässä vaiheessa salia, ja korjaa lempeästi yhden selkää, toisen hartioita tai aukikiertoa, tai nilkan ojennusta. Sama linja jatkuu kaikissa harjoituksissa, henkilökohtaisia ja yhteisiä korjauksia satelee. Se tarkoittaa että Madame on usein myöhässä (mitä hän itsekin pahoittelee), ja että keskilattialla ei ehditä tehdä niin paljon. Minua se ei haittaa. Kaikki korjaukset ja kannustamiset ovat kullan arvoisia.

Ennen tuntia opettaja kyselee nilkan perään, ja kerron ettei ole ollut kipua eilisen jälkeen. Hän varmistaa vielä että keskeytänhän treenin jos tuntuu vähänkin oudolta, johon vastaan että tottakai. Ope on kuitenkin nähnyt lävitseni."With you I can never be really sure..." Jep, olen ollut tunneilla ennenkin erinäisten kremppojen kanssa. Mutta olen aina pystynyt säätämään tekemisiäni. Enkä puske kipurajojen yli. Tai sanotaan näin: Tiedän mikä kipu on vielä siedettävän rajoissa ja milloin pitää oikeasti hellittää. Tunti sujuu ongelmitta. Grand allegrossa meillä on Giselle-tyylinen hyppysarja. Temps levé - fouetté arabeski ja kädet siten että molemmat menevät etukautta takaviistoon. Tätä toistetaan kunnes happi loppuu. Ihanaa. Oikeesti.

Pointe on ollut tänä syksynä entistä haastavampi. Siitäkin huolimatta etten osallistu toisen opettajan jatkotason tunnille. Päätin nimittäin kesän jälkeen että teen mielummin perustreeniä. Olen kiirehtinyt turhan nopeasti kokeilemaan vaikeita variaatioita, mikä on aiheuttanut lähinnä turhautumisia. Madame on tässäkin asiassa vaativa. Pointe-tunti (45 min) on tekniikkaa varten, muilla tunneilla tanssitaan. Me (hänen perustaso-ryhmänsä) olemme vielä suhteellisen aloittelijoita, eikä meillä ole vielä tarpeeksi vahvaa tekniikkaa haastavampiin tanssisarjoihin. Onneksi Madamen perustreenikin on tanssillista, vaikka se onkin rankkaa jaloille. Mitään ei tehdä sinnepäin. Harjoituksissa painotetaan erityisen paljon demi-pointea, sekä releveissä että alastuloissa. Muuten, mun ehdoton pointe-inhokki: cambré eteen tokasta asennosta, kärjillä. Mun aukikierto ei ole muutenkaan parhaasta päästä, ja tokassa asennossa kantapäät tahtovat kääntyä väkisinkin sisäänpäin. Lisäksi mulla on ongelmia pysyä boksin yläpuolella. Ja kun näen koko komeuden peilistä (ei pitäisi katsoa!!), niin tekisi mieli pakata tossut saman tien kassiin. Mutta sitten on niitä muita juttuja mistä tykkään. Esimerkiksi kaikki mitä tehdään yhdellä jalalla, etenkin jos vasen on tukijalkana. Toinen asia: Olen viime aikoina tapellut tossujeni kanssa. Mikään tuttu malli ei enää toimi. Ehkä mun tekniikka on kehittynyt ja jalka muuttunut sen mukana? Odotan veropalautusta ja käyntiä tossukauppaan... Mutta siitä lisää toisen kerran.

Olen käyttänyt noita isoja "siivekkeitä" Ouch Pouchien sijan. Muoto on sellainen että sopivat just vampin sisään. Toimivat myös hyvin jos tossu on hieman väljä, mutta liian tiukka paksumman pehmusteen kanssa. 

Torstai. Mun piti laittaa koko viikko tänne kerralla, mutta siitä tuli liian pitkä tarina. Jatkan seuraavassa postauksessa, mikäli yksikin lukija kommentoi tätä. En ole pitkään aikaan kirjoittanut omista tunneistani ja tuntemuksistani, joten odotan palautetta hieman jännittyneenä...

Tanssillisin terveisin,
Johanna

Aamutunnille!

Yes! Edellisessä postauksessa vielä harmittelin kun en enää koskaan pääse aamutunneille, mutta.. tänään pääsin sittenkin! Kas kun pitämättömia lomia oli vielä lisää niin sain nyt sitten loikoilla tämänkin torstain päivän. Mutten todellaakaan laiskotellut, hah! Nousin ylös jo kello 7.30, söin puuroni ja läksin reippaana tanssikoululle. Vähänkös kivaa, viimeksi olen ollut aamutunnilla kai joskus joulukuussa! Menin eilen jopa kiltisti ajoissa nukkumaan, mikä on muuten mulle mahdottoman vaikeata. Mutta oikean balleriinan päivä se vasta rankka onkin..

Paitsi että sain nauttia päivänavauksesta baletin parissa, parasta tässä aamutunnissa oli se että oma openi Gabriella oli taas opettamassa! Oikeasti hän palaa äityislomaltaan vasta kesäkussa, mutta oli siis tämän viikon sijaistamassa. Hieman jännitti, kun olen viimeksi ollut hänen tunneillaan viime vuoden lokakuussa. Siitä ei ehkä ole niin kauan, mutta kun kävin silloin säännöllisesti noin 3-5 kertaa viikossa (kahden vuoden ajan) niin puolen vuoden tauko kyllä tuntuu! Ja nyt kun olen ehtinyt tanssimaan vain noin kahdesti viikossa, niin hieman huoletti josko olen open silmissä ihan lösähtänyt.. 

Onneksi meillä on tässä välissä kuitenkin ollut ihana Marie-Pierre opettamassa, joka edustaa ranskalaista koulukuntaa parhaimmillaan. Korjauksia tulee ensimmäisestä sarjasta viimeiseen, sekä sanallisina että hands-on, tasaisesti kaikille ja paljon. Sekin on kivaa että hän aina huomaa kun joku tsemppaa tosissaan, ja ymmärtää myös suhteuttaa palautteen kunkin oppilaan yksilölliseen tasoon. Hän on todella iloinen ja positiivinen opettaja, aina kannustamassa parempiin suorituksiin!

Voihan sitä katsoa varpaitaan tuostakin vinkkelistä..
Valokuva: Gene Schiavone, tanssijaa en tiedä.

Pakko muuten sanoa, että aamulla mun kroppa ei ole ihan parhaimmillaan. Sitä venyvyyttä puuttuu vielä, ja selkäkin on jäykänpuoleinen. Ei ihan onnistu tuo ylläolevan kuvan asento! Ei kyllä iltaisinkaan, heh.. Tunti oli osin myös teknisesti vaikeampi kuin viime perjantain jatko3, etenkin keskilattian petit allegro. En tiedä johtuiko aikaisesta aamusta ja kahvin puutteesta (olin unohtanut juoda omani), mutta vaikka silmät  näkivät sarjat, aivot olivat tauolla (ja odottamassa sitä kahvia). Yksi sarja meni (kai) näin:

Tombé pas de bourré (tbdb) -  cabriole devant (oikea käsi edessä alaviistossa allongé ja vasen takana) - glissade - brisé - changement - t b d b - cabriole devant (sama) - chassé - grand jeté attitude - askel - grand jeté attitude. Tuossa viimeisessä hypyssä on lisänä ylävartalon epaulement, katse ensin oikealle alaviistoon, ja sitten hypyssä kohti yleisöä. Meinas vaan koko ajan mennä välihypyt ja askeleet sekaisin, lopulta niin paljon että total black-out! Oivoi.. ensin G oli laittanut mut näyttämään hyppysarjan (hänellä nilkka kipeänä), ja sitten hän päivitteli että mitä mä oikein sählään. Kun ollaan tehty vaikeampiakin juttuja (totta) ja mun pitäisi kyllä osata nämä! Hieman nolotti. Vaikka olin samalla mielissäni siitä että ope tiesi odottaa multa enemmän! Ei olis kuitenkaa pitänyt unohtaa juoda sitä kahvia.. ;)  Tai ehkä joku energiajuoma olisi vielä parempi? Hitsi, tällä tanssijalla sitä poweria kyllä riittää!

Carla Korbes, ballerina with Pacific Northwest Ballet 

30.4.2011 LISÄYS: näin sarja meni oikeasti, sain Gabriellalta tarkennusta. Muistin siis alunkin ihan väärin! Taisin sekoittaa ison hyppysarjan kanssa. Hyvä minä.


1.0SA:
jeté, temps-levé,
(pieni) sissonne développé sivulle, pas de bourré
cabriole, (nopea) pas de bourré, brisé, entrechat 3

2.0SA:
jeté, temps-levé
(pieni) sissonne développé sivulle, pas de bourré
(heti vasen eteen) chassé, posé jeté eteen, posé jeté eteen 

Kaikki kyllä tietävät sen että kun opettaja on uusi, sarjojen kanssa on aina vähän säätämistä. Ja vaikka G:n tyyli on mulle entuudestaan tuttua, hänellä on tapana heittää haastetta joko askelyhdistelmien tai tempon muodossa. Mutta omista sählingeistäni huolimatta tykkäsin ihan hirveesti! Sain korjauksia entiseen malliin, siis ope oli heti tsekkaamassa mm. mun selän ja lantion linjausta ja huomasi myös jokaisen ei ihan loppuun asti ojennetun nilkan tai liiallisen jäykistelyn/jännittämisen. Se on ihan mahtavaa kun saa niin paljon huomiota! Opeteltavaa kun riittää ihan loputtomasti.. Lisäksi tehtiin tosi kaunis ja hengittävä adagio, erilaisia piruettisarjoja, liikkuvia ja haastavia valssisarjoja ja grand allegroa. Pirtsat onnistui aika hyvin, paitsi ei en dedans-suuntaan. Jostain syystä olen sen kanssa taas helisemässä.

Tunnin jälkeen halusin vielä harjoitella itsekseni fouetté-piruetteja, mutta kun G huomasi aikeeni hän jäikin katsomaan.. Meinasin odottaa että hän lähtee, mutta ei auttanut. Ja tietenkin meni heti pieleen! Aina sama juttu. Jos mulla on vähänkin paineita, fouetteista ei tuu mitään. Pitäisi olla sellainen hällä väliä ja whatever -asenne, ja sitten ihan rennosti vaan! No, sanoin opelle että jännitin ihan liikaa kun hän katsoi. Siihen Gabriella vain nauroi hyväntahtoisesti ja sanoi kyllä ymmärtävänsä, että se on ihan tavallista.. Mutta vielä mä näytän! Toivottavasti..

Aamun aikainen

Juuri kuulin tanssikamultani että vakiopettajani Gabriella palaa äityislomaltaan jo takaisin opettamaan - tosin hän käy sijaistamassa vain ensi viikon tiistain (26.4.) ja torstain (28.4.) aamutunnit (klo 10-11.30). Vähänkös harmittaa etten itse pääse! Sen jälkeen kun vaihdoin vuoden alusta uusiin työtehtäviin ovat iltavuorot jääneet pois, eikä ole mitään mahdollisuutta päästä aamuisin treenaamaan. Muuten kuin lomilla siis. Olen kuitenkin aina tykännyt tanssia heti aamulla, eikä siksi että treenit olisivat pois alta ja päiväjärjestyksestä. Vaan siksi että se on ihana päivän aloitus! Etenkin jos ei ole kiirettä töihin, ehtii rauhassa venytellä, suihkutella ja mennä suoraan lounalle. Ja hyvässä lykyssä olen samana päivänä mennyt vielä uudestaan iltatunnille.

Seuraava video on Bejart Ballet Lausannen aamutunnilta.. Meinasin kyllä tippua tuolilta kun katsoin tätä. Mielettömän upeita tanssijoita! Ja katsopa tarkkaan miten eräskin ballerina tekee keskellä developpéta..

Ihmettelen kyllä että kesällä ei ole aamutunteja tarjolla. Opistollakaan (HTO) ei ole kuin yksi, ja se on alk2/J1 tasoa. Toista oli vielä viime vuoden kesänä, jolloin itsekin vielä pääsin. Oikeasti, on aivan mahtavaa että treeneistä voi lähteä suoraan rantsuun ja jos tykkää, niin laiskotella vaikka koko loppupäivän :)  Pitääpä muuten kysyä josko Tanssivintillä on aamutunteja, siellä on kesäisin tehty joskus jotain poikkeuksia - vaikka nettisivuilta on usein turhaa hakea ajankohtaista infoa! No, mä en pääsis kuitenkaan kuin lomilla. Enkä edes tiedä vielä missä vietän koko kesäni. Helsinki on tosin ihana kesäkaupunki.. 

Tajusin just että tällä viikolla mulla on todella lyhyt kolmen päivän työviikko, koska pidän perjantaina lomaa. Itse asiassa on vielä noita pitämättömiä lomapäiviä lisää, ja ne pitäisi oikeastaan käyttää huhtikuun loppuun mennessä.. Taidanpa huomenna kysyä pomoltani josko voisi ottaa vielä sen torstainkin. Kunhan ei ole liikaa ruuhkaa, ketään työkavereita ei ole poissa ja saadaan kaikki kuntoon ensi viikon työmatkaa varten. Senkin takia olisi kiva saada tästä viikosta tanssintäyteinen, sillä tulevan messumatkan takia jää taas parhaat baletit välistä. Olen silti innoissani, on tosi kiva päästä tekemään töitä Saksassa! 

Googlasin jo mitä Essen:in kaupungilla on tarjottavana, ja enpäs tiennytkään että se on varsinainen tanssin kaupunki! Siellä on yksi Saksan top5 balettikouluista (sisäoppilaitos), ja lisäksi kaksi muuta ammatillista korkeakoulua. Lisäksi on tanssiryhmää, balettia, Aalto-teatteri, ja jokunen koulukin. Oli tietenkin pakko tsekata josko ehtisi siellä edes yhdelle tunnille.. Mutta kun olen töissä kl 10-18, se rajaa vaihtoehdot aika vähiin. Ja toisin kuin täällä tai esim Berliinissä, iltaisin ei ollut mitään jatkotason tuntia klo 18.30 jälkeen. Yhden aikuistunnin bongasin, ja se taitaa olla jonkinlainen alk2-J1. Jos vain ehdin, meinaan kokeilla! Aamutunteja olisi muuten sielläkin ollut tarjolla, ja vieläpä joka päivälle. Huokaus..

Kuva: luultavasti Daphne Bougiasi (Bejart Ballet), valokuvaaja tuntematon. Laitoin sen tähän kun siinä on sitä aamuruskon valoa ja tunnelmaa..