Fouettés - Here I come!

Ihmeiden aika ei ole ohi.. Olin tänään tavan mukaan balettitunnilla, ja C laittoi meidät taas harjoittelemaan niitä "ihania" fouetté-piruetteja. Jotka ovat siis vain ihania ja upeita jos ne osaa. Tai voishan niitä tehdä joku mun puolesta, ja vaihdetaan sitten vain pää erikoistehosteiden avulla.. ;) Oli miten oli, fouetté-pirtsan kanssa olen vielä alkutekijöissä. Tajuan kyllä jotenkuten jo teorian ja olen  saanut harjoitella erittäin hyvän opettajan ohjauksessa, mutta puhtaasti olen silti pystynyt tekemään korkeintaan kaksi. Siis alle tupla-piruetti ja päälle kaksi fouettéta plus siisti lopetus. Vaikeinta mulle on säätää sen ekan piruetin nopeus, siten että saan tehtyä kunnon plien ennen kuin secondiin avaava jalka ehtii viedä mut pois akselista. Välillä meno on ollut aika villiä..

Anyway, tänään päästiin siis taas pyörimään. Ope vaan heitti että tehkää, ja ainakin 16 tai vähintään kahdeksan. Siinä ne ohjeet olikin. Mä en usein avaa suutani tunnilla (en melkein koskaan, ellei ope kysy jotain meiltä), mutta siinä kohtaa puhuin. "Anteeks, mut mun maksimi on ollut vasta kaksi.." Tarkoitin sillä sanoa  että yritän kyllä, mutta ei pidä odottaa mitään. Siihen ope, että tee sitten neljä. Ja että klassiseen balettiin kuuluu myös temppujen tekeminen (ja kuvittelenko vaan vai oliko äänensävy hieman ivallinen?). Kas kun mä olen aina ajatellut että aikuisen tanssijan kuuluisi ensisijaisesti oppia mahdollisimman puhdas tekniikka,  ja sitten tanssia. Siis todella tanssia. Tietty fouettét ja muut vastaavat ovat osa baletin liikekieltä, sokerina pohjalla ja silleen, mutta se ei tee tanssin harrastajasta luuseria jos kaikki temput ei kuulu repertuaariin.

(POST EDIT: yksi kommentoija käsitti vähän väärin, enkä selvästikään ilmaisut itseäni hyvin. Tarkoitin sanoa että aikuisen ei tarvitse treenata otsa rypyssä temppujen perässä, vaan että hänen pitää saada keskittyä puhtaan tekniikan opetteluun ja itse tanssimiseen! Mä kirjoitan näitä välillä yömyöhään, ei aina pysy näppis ajatusten perässä. En todellakaan ole sanomassa että aikuinen harrastaja ei saisi nauttia tanssimisesta ja ilmaisusta jos ei ole ensin opetellut täydellistä tekniikkaa. Sehän olis ihan bullshittiä. Ja mä en myöskään ymmärrä niitä joitten mielestä aikuisten harrastajien ei kuuluis missään nimessä mennä esiintymään, ei edes oppilasnäytökseen, koska se on heidän mielestä tosi noloa! Mutta ei kukaan meistä kuvittele olevansa joku balleriina, tehdään vaan parhaamme. Miksei aikuinen saisi nauttia esiintymisen huumasta?)

En tiedä, ehkä tämä ope ajatteli etten ole koskaan viitsinyt harjoitella tai että olen vaan avuton/lahjaton kun en osaa vielä? Hei, mä en oo tanssinut lapsesta saakka! Haluan kyllä tehdä töitä ja oppia, kunhan saan myös jotain koutsausta ja aikaa. Mutta tiedättekö mitä? Mulle tuli niin "whatever"-fiilis, etten ottanut yhtään paineita, ja muistelin vain mitä mun toinen ope oli takonut mulle kroppaan.. Musiikki alkoi, ja kun sain kerrankin hyvän tuplan alle fouettét vaan lähti pyörimään! Tein koko musan edestä, enkä ole koskaan tehnyt niin monta putkeen! Hittolainen! Mun teki oikeesti mieli huutaa opelle että hei tää oli parasta multa so far! Etenkin kun odotin jotain palautetta, ja erityisesti korjausta. Tiedän varsin hyvin että ne eivät olleet puhtaita, luultavasti aika karseita, mutta pääsin ympäri - ja vieläpä mun huonommalla puolella. 

Parasta kuitenkin että tiedän nyt.. Fouettét eivät ole mulle mahdottomia sittenkään. Nyt tarvii enää hioa niitä kauniiksi - siinä sitä onkin tekemistä. Ja se on tosi hyvä juttu, sillä mä rakastan baletin treenaamista yli kaiken!

Tähän loppuun vielä yksi hieno variaatio, POB:n Dorothee Gilbert tanssii:


Kuva ylinnä: Anastasia Matvienko, Mariinsky, rehearsal photo. © Gene Schiavone

"Dance first. Think later. It´s the natural order."

Ei ollut ihan paras päivän alku eilen.. Heräsin aamulla puoli viiden aikaan aivan vietävään pohjelihaksen kramppiin! Siinä sitten kyyneleet silmissä yritin venyttää ja hengittää ja saada kivikovaa lihasta palautumaaan rennoksi. Enkä keksi syytä miksi kramppi nyt iski, kun mulla ei ole ollut näitä aikoihin. No, uni ei tullut ihan heti takaisin, ja kun olin muutenkin mennyt turhan myöhään nukkumaan niin olo oli melko raihnainen koko loppupäivän. Mikä ei tiennyt hyvää illan balettitunneille. Mutta en jätä Marie-Pierren tunteja väliin pikku väsyn tai krampin takia! 

Eka 90 min jatko 3-taso oli kyllä rankka.. Toisin kuin viime viikon "simple but 100% clean"-tankosarjat, tehtiin nyt nopeata ja vaikeata, ja joko mun port de bras kärsi tai sitten mun jalat sekoili. Yhden sarjan nappasin vasta toisella kerralla ja ihan viime hetkellä. Kun aivot ovat melkein narikassa ja kroppa tuntuu kantavan salamatkustajaa mukanaan (niin painavalta tuntui), itsevarmuuskin romahtaa pian perässä.. Onneksi M-P on niin ihana että näkee aina jotain hyvääkin, vaikka samalla korjaisi kuinka tiukasti! Aloinkin pikku hiljaa elpyä ja löytää sisäisen tanssijani uudelleen..

Tunnin lopussa hyppysarjoissa olin taas oma itseni - rakastan petit ja moyen allegroa erityisesti! Hypyistäni olenkin saanut aina eniten kehuja, siis lähinnä korkeudesta, tekniikassa riittää vielä hiomista. Mutta ehkä mun jalat yksinkertaisesti vaan sopivat hyppimiseen. Mulla tulee usein "pomppu" olo tunneilla  (ja lapsena ihan missä vain). Kuvittele Nalle Puhin Tikrua niin tiedät mitä tarkoitan.. Enpä muuten muistanut että Tigger on näin oivallinen tanssin opettaja! :)

Keskellä tehtiin piruettisarjoja - mutta mikä Murphyn laki se oikein on että opettaja katsoo aina eri suuntaan kun onnistuu pyörimään triplat!? Niitä kun ei tule muutenkaan liukuhihnalta. Tietty saan kicksit niistä ilmankin kehuja, mutta olis kiva jos M-P joskus näkisi.. Vaikka hän luultavasti korjaisi mua heti nilkan tai varpaiden asennosta! :) Tehtiin keskellä myös sarja mikä päättyi a la seconde -piruettiin, ei ihan mun ominta alaa. Varsinkin kun pyöritään vasemmalle, siis niin että oikea jalka on sivulla. Tällä kertaa pääsin sentään ympäri, mutta kun jarrutin jalka kääntyi just sen verran sisään että opettaja näki -  ja hän oli jo ehtinyt kehua  piruettia ennen kuin se oli valmiskaan! Auts.

Ja taas tuli tämä kommentti: "You start very well, but at the last moment you give up/lose it." Miten mä saisin itseni uskomaan siihen mitä teen, ja tekemään se 100% loppuun asti? Varsinkin pirueteissa heittäydyn liian usein virran vietäväksi, tyyliin sormet ristiin ja silmät kiinni ja ehkä nyt tulis se tripla.. Kuitenkaan kyse ei ole tuurista, vaan tekniikasta. Jospa mun pitäsikin miettiä sarjoja pidemmälle, siis ajatella ettei tanssi lopu siihen vaikeaan piruettiin (tai muuhun vastaavaan) vaan nähdä itseni jo ennen piruettia, venyttämässä sen jälkeistä viimeistä fraasia..

Pointe tunti ei ollut yhtään helpompi. Siinä muuten kaksi sanaa jotka eivät sovi samaan lauseeseen: pointe + helppo! Tankoharjoitukset menivät ihan ok, myös ne hitaat relevét. Echappét ovat edelleen työn takana, etenkin kun noustaan 4. asentoon. Mutta nyt saan jalat "liukumaan" yhtäaikaa ylös, ilman hyppimistä: edistystä! Yhden jalan relevét ovat sitten ihan toinen tarina.. Yhdessä sarjassa piti mennä kierros ympäri, siten että joka neljännes ylös ja takajalka coud de pied (kuva ylinnä, ja olispa mun jalat!). Kun tehtiin vasemmalle, toimi suht hyvin ja kehuja. Kun mentiin oikealle, tiesin jo lähtiessä ettei tuu mitään. Mun oikea jalka/polvi on nimittäin tosi huono suoristumaan kärjellä. Luulen että osasyy on n 10 v sitten tehty polven tähystys, jonka jälkeen ympäröivät lihakset ovat jääneet laiskaksi - tai siis kehitin varmaan silloin tiedostamatta itselleni maneerin. Ja nyt kun tiedostan sen, pää on jo valmiiksi puolittaisessa paniikissa joka kerta kun meen ylös! 

Sarja meni siis arvaten täysin pieleen oikealle, eikä ollut eka kerta kun se koipi petti mut. Näin heti M-P:n ilmeestä mitä tulemaan piti.. "Johanna, show me again!" Ja yritin, ja pieleen meni.. "Do it just to the front, straighten your knee.." Ja yritin, ja pieleen meni. "Come here.." Ja M-P otti käsistä kiinni ja pisti tekemään uusiksi, ja vielä kerran. Ja vielä. Ja sitten se suoristui! Mun surkea polvi suorana relevéssä! M-P: "You see, you can do it! It´s not your leg, just a bad habit!" Läpimurto! Ei se tietenkään ole nyt kerralla ikuiseksi ajoiksi korjattu, mutta sen jälkeen alkoi sujumaan paljon paremmin. Kunhan saan tämän tunteen takaraivooni, voin lakata hermoilemasta ja keskittyä itse tanssiin.

"Think first. Dance later. "Dance first. Think later. It´s the natural order." - Samuel Beckett 

Kuva ylinnä: Australian Ballet gallery, Herald Sun (klick here)

Paremmin kuin minä itse

Vuodatin tuossa muutama postaus takaperin etten ikinä onnistuisi oppimaan sitä kirottua fouetté piruettia, eikä millään ilveellä ajoissa tulevaan kevätnäytökseen. Tosin nyt näyttäisi siltä että opettaja ehkä muuttaakin tanssin loppua, ja säilyttää fouetté huipennuksen vain yhdelle kokeneelle ja varmalle tanssijalle. Mikä helpotus! Itse asiassa helpotuin niin suuresti että omat piruetit alkoivat vapautua heti triplojen verran. Onnistuin jopa heittää muutaman fouetté-kierroksen sekaan! Ettei vain ois jotain käänteis-psykologiaa?

Jotkut asiat eivät vaan tule pakottamallakaan, vaan tarvitsevat oman aikansa kypsyäkseen. Mun oma vaki-opettajani ystävällisesti muistutti mua siitä että olen fouetteiden kanssa vasta alkuvaiheessa, ja että kyllä ne sieltä vielä tulevat. Ei pidä luovuttaa! Baletti vaan on todella vaikeaa, ja mitä pidemmälle edistyy sitä paremmin tajuaa kuinka paljon riittää opittavaa ja loputtomasti parannettavaa. Ei kannata lähteä vertaamaan itseään muihin, eikä ainakaan jos hakee vain todisteita oletetusta huonommuudestaan! Onhan mullakin joitain omia vahvuuksia (esim tasapaino, ja linjojakin on joskus kehuttu "kauniiksi"), ja tekniikkaakin sen verran että pystyn jo nauttimaan siitä.  Fouettét sitten aikanaan, ja jos ei silloinkaan - big deal! Ei baletti siihen kaadu. Lainatakseni itse tanssin jumalaa Baryshnikovia: "I only try to dance better than myself."

Kuva ylinnä: "Natalia Osipova in rehearsal". Valokuvaaja: Gene Schiavone

So You Think You Can be a project-ballerina?

Arvatkaa vaan nousiko mun kulmakurvat hiusrajaan asti kun luin tämän facebook-viestin:

"Moikka! Minä olen normaali,suomalainen mies.Olen harrastanut valokuvausta vuosia ja kuvannut studiossa tavallisia kuvia joka on alkanut kyllästyttämään.Mutta nyt olen hurahtanut täysillä baletti aiheeseen.Saisinko sinut mitenkään malliksi balettiaiheisiin kuviin?" 

Ensinnäkin en ollut ikinä kuullutkaan kyseisestä miehestä, saatikaan että olisin tavannut edes kasvokkain. Kaiken lisäksi hän laittoi viestin linkiksi ballerina-projectin sivuston (klikkaa tänne), mikä musta oli vähän röyhkeätä. Pitäisi mainostaa omilla kuvillaan! Mies sitten kyllä jatkoi että hän on ottanut omiakin kuvia henkilöstä X, jonka kyllä tiedän ja olen nähnyt jopa kuvatkin. X on tanssija/opettaja, kaunis nainen, nukkemainen ja ihan taitava. Kuvat eivät ole samaa taiteellista tasoa mutta toisaalta kauniin tanssijan kanssa ei voi kauheasti mennä metsäänkään.

Ihmettelin vain mistä tyyppi oli keksinyt minut, mutta sitten tajusin että mun FB-profiilikuva on turhankin imarteleva, toisin sanoen se on hieman jälkikäsitelty kauniimmaksi. Heh. Katso kuvat itse alta, vasen on "ennen" ja "oikea" jälkeen. Tuo hamonen on muuten hätäisesti kiedottu huivi. Vasen kuva näyttää kivasti löysän keskustan, noloa, mutta sen siitä saa kun pelleilee itekseen keittiössä. Ope olis jo käynyt tökkimässä vatsaa sisään.. Oli miten oli, tanssiharrastajakuviot ovat täällä aika pienet, ja mulla on paljon tanssikamuja facebookissa - joten tämä mies on sieltä bongannut mut mallikseen. Voi jösses sentään.

 

Kieltäydyin tietenkin kohteliaasti, vedoten siihen että olen tavallinen aikuinen nainen joka harrastaa balettia, toisin sanoen kroppani ei vastaa ammattimaisen balleriinan ihannetta. En kuitenkaan ala tässä mollaamaan omaa vartaloani, olen siihen kaikesta huolimatta suht tyytyväinen. Vuosien saatossa baletin treenaaminen on muokannut sen näköisekseen, jalat ovat vahvat, vatsa yleensä littana ja ryhdistä kuulemma tunnistaa "tanssijaksi". Ennen kaikkea voi tehdä juttuja, joihin eivät tavikset (= ei-tanssijat ;) pysty. Kaikkihan tietävät sen ihanan tunteen kun kun oma kroppa suostuu yhteistyöhön ja sitä kokee sekä onnistumisen iloja että tanssin tuomaa hurmiota. Ei nyt joka kerta, mutta riittävän usein että sitä voi aina elää toivossa.. Se on paljon tärkeämpää kuin täydellisen tanssijan vartalon omaaminen. Harrastaja ei sitä paitsi sellaista tarvikaan, riittää että tulee paikalle, kuuntelee ja näkee, imee oppia kuin sieni, tsemppaa ja tekee parhaansa. Ja nauttii siitä.

Mutta en halunnut lähteä tämän kuvaajan matkaan. Jos olisin valssanut sinne studioon tavallisena minäni, ja mies odottaa paikalle ylimaallisen kauniita (nuoria) tanssijoita.. Niin ei kiitos. Annoin parin muun tutun tanssijan nimet, ja jos heillä se FB:n "lähetä viesti"-ominaisuus auki, niin saavat itse ottaa kantaa. Ollaan tässä silti puhuttu keskenämme että aloittaisimme oman "balleriina"-projektin, meistä ja muista harrastajista. Uskon että jokaisesta saa kauniin otoksen, katsotaan vaan hyvä kuvakulma, valaistus ja stailaus. Ja kuvaajan on hyvä tietää oikeasti jotain baletista, jotta poseeraukset olisivat mahdollisimman hyvin toteutettuja ja eduksi jokaiselle "mallille".

Tämä allaoleva kuvakulma, poseeraus ja asu vois ehkä toimia jopa mulla.. :) Kuva on tietenkin Ballerina Projectista, ja valokuvaaja nimi Dane Shitagi. Hänelle lähtisin malliksi ihan milloin vain. Jep, unta näen! :)

Kuva ylinnä, myös Dane Shitagi.

Keväistä treenivaatetta

Meinasin jo unohtaa, mutta sainhan mä viime tossutoimituksen yhteydessä myös uuden puvun! Kuvassa alhaalla ja vasemmalla: So Dancan "teal" -värinen, siis se sininen. Puku istuu tosi hyvin, selän leikkaus on kivasti erilainen ja kangas on mikrokuitua. Kuivuu siis nopeasti. Hintaa tuli jotain 23 puntaa, siis vähän enemmän mitä yleensä maksan puvuista. Mutta tykkään :) Tilattiin kahden muun kanssa dance directista, tuli samalla säästettyä postikuluja. Tuo keväisen vihreä puku ei kuitenkaan ole DD:n mallistossa, muuten olisin jo vinguttamassa taas korttia :) Sitä voisi tilata USA:sta, mutta tullin ja rahdin kanssa ei kannata. Harmi..

spring ballet by Joelina A on Polyvore.com

Fouetté vai floppi?

Niin se vaan on, että meikäläinen ei osaa tehdä fouetté-piruetteja. Tangossa kyllä, muttei keskellä. Ei siis millään. Se ei tietenkään ole ainoa asia mitä en osaa baletissa (I wish..), mutta nyt taas niin ajankohtainen. Mun jatko2 tason baletin opettaja on nimittäin päättänyt että tehdään näitä kevätnäytöksessä, loppuhuipennukseksi. Jee.. Meikäläisen kohdalla siinä käy niin kuin kohokkaan kanssa: riemuitse liian aikaisin ja koko herkku lätsähtää. Näytösnumero on muuten ihan kiva, sopivan haastava vaikkei siinä olekaan mitään erikoisempia kuvioita. Kaikilla on kuitenkin jotain tekemistä ja peli on poikki ennen kuin yleisön sietokyky on ylitetty. No ei nyt niinkään.. Siis jos kaikki tekevät parhaansa ja muistavat nauttivat itse esiintymisestä,  ei varmastikaan tarvitse mennä esiriipun taakse häpeämään! 

Jos ei olisi tuo kirottu fouetté piruetti.. Tämän tempun kanssa olen vaan kertakaikkiaan jäljessä muista, vähän noloakin kun lasken että olen tanssinut balettia jo yli 15 vuotta. Tässä on nyt selittelyn paikka, tunnilla kun ei voi.. Katsokaas, kun aikoinaan aloitin myöhäisteininä / nuorena aikuisena, tehtiin tietenkin ihan perustekniikkaa. Pitkään ja hartaasti. Ja kun uskalsin vihdoin tehdä loikan jatkotason tunneille, olinkin yhtäkkiä ihan eri maailmassa! Siellä ei ollutkaan aikuisena aloittaneita harrastelijoita, vaan lapsesta asti tanssineita konkareita, nykyisiä ja entisiä, tulevia ja melkein ammattilaisia (nykytanssin, jazzin ja baletin puolelta). Fouetté-piruetteja tehtiin silloin tällöin, ylimääräisenä ohjelmanumerona tunnin lopuksi. Näillä tunneilla ei lähdetty erikseen opettamaan mitä pitää tehdä, tehtiin vaan. Siis ne jotka jo ennestään osasivat. Joten menin aina suosiolla pois tieltä.

Jossain välissä tuli väkisinkin lisää kokemusta ja osaamistakin, mutta olin jo päätellyt että f-pirtsat eivät koskaan kuuluisi mun repertuaariin. Kuten ei myöskään pas de deux:t, kello kuuden developpét, tutut ja kärkitossut. Viimeisen kohdalla olen tosin sittemmin muuttanut mielipiteeni :). Anyway, aina välillä yritin  takarivissä vetää edes pari kierrosta.. Yhden opettajan palautteen muistan vielä: "sun pitäisi osata näitä jo". Jep, ja siitä olikin tosi paljon apua. Kunnes jokunen vuosi sitten uusi opettajamme päätti opettaa meille fouetté-piruetin ihan alusta alkaen (porukassa oli kyllä niitäkin jotka osasivat jo ennestään). Tehtiin lukuisia ja erilaisia valmistelevia harjoituksia, sekä tangossa että keskellä. Pitkään saatiin lupa yrittää vain yksi, eli puhdas tupla alle ja yksi siisti fouettee ja lopetus. Mulla oli edelleen vaikeuksia, mutta pääsin ainakin alkuun. Viime vuoden syksyllä pyörinkin lopulta isompaan kierroslukemaan(> 2, < 4), mutta sitten harkat loppuivat kun ope jäi äityislomalle. 

Ja nyt kun yritin taas pitkästä aikaa, tajusinkin menneeni taas kaksi kierrosta taaksepäin. Eli ei onnistu yksikään. Ei myöskään auta että näytösnumerossa pyöritään kaikki oikealle, kun olen itse jostain kumman syystä vasuri pyörijä (mutta oikeakätinen). Teoriassa kyllä tiedostan mitä teen väärin, liikaa vauhtia, katse ei toimi, ajoitus ei toimi.. Ja aloituksen pitäisi olla hallittu, tasapaino-tupla-piruetti, mutta en tiedä miten säätää sitä sopivaksi.

En kuitenkaan ole enää sitä mieltä että fouetté-piruettit ovat ikuisesti pois ulottuvilta, mutta haluaisin edetä omassa tahdissani, ja oppia varmaksi ennen kun menen näyttämään "osaamistani" täydelle salille. Kaikki mitä tehdään lavalla on nimittäin vielä kaksinverroin haastavampaa. Tunnilla on toivottavaa jättää oma mukavuusalue taakse ja tehdä sopivasti liian vaikeata. Mutta jos on tarkoitus tehdä lavalla 2 fouettee-piruettia, niin pitäisi harkoissa pystyä vetämään kuusi puhdasta. Lavalla itse esiintyminen on se haaste, ja tanssista tulee myös nauttiakin.  Live-näytöksessä kun ei voi käyttää sijaistanssijaa!

Olipa taas vuodatusta.. Mutta nyt kaikki joilla on hyviä vinkkejä, neuvoja, rohkaisuja ja kokemuksia, kirjoittakaa komenttiboksiin! Kokeilen melkein mitä vaan :)

Videon löysin just, siinä on otteita Paquitasta ja lopussa tietenkin fouetté piruetit. Niistä löytää vaikka mitä hienoja videoita ja tekniikkaa sirkustempuiksi asti - mutta tämä Dorothee Gilbert on yksi mun suosikki-tanssijoista. Hänessä on Tyyliä.

Ylin kuva copyright: Gene Schiavone

Illuusiota kaikki tyyni

".. how unfortunate it is that, as professional dancers, we work so hard, but people can actually believe that it’s easy enough to do it in a year. That’s the thing that bothered me the most." - Sarah Lane.

Sain just käsiini blogikirjoituksen, jonka haluan jakaa vielä muitten baletti-intoilijoiden kanssa. Kyse on Black Swanin oikeasta tanssijasta, Sarah Lanesta, ja siitä miten kivasti studiopäät halusivat sumuttaa meitä elokuvan (mahdollisia) katsojia. Toisin kuin markkinoitiin, NP ei todellakaan tanssinnut 90% itse. Ei niin että kukaan itse tanssia harrastava (tai sitä työkseen tekevä) olisi sitä uskonutkaan. Mutta kun Suomessakin kirjoitetaan (Olivia-lehti, uusin nro) että NP on rooliin fyysisesti pätevä tanssitaustansa takia.. Ja tanssitaustalla tarkoitetaan siis harrastelua 13 vuotiaaksi asti. Kuitenkaan vuoden tehotreenillä ei saisi edes edistynyttä harrastaja-wannabe-balleriinaa tähtikuntoon. Älkää käsittäkö väärin, en laske tätä Natalien viaksi. Hän on edelleen suloinen ja über-lahjakas näyttelijä. Mua vain harmittaa oikeitten tanssijoitten puolesta. Tätä olisi voitu tehdä ihan toisinkin.

Mutta lukekaa itse täältä:

Putting the Black Swan Blackout into Context

posted by Wendy Perron on Friday, Mar 11, 2011

Is There a Blackout on Black Swan´s Dancing?

posted by Wendy Perron, Sarah Lane, Natalie Portman on Thursday, Mar 03, 2011

Penkkiurheilua!

Baletin harrastaja ei yleensä ole mikään penkkiurheilija, sillä mikään ei korvaa sitä oikeata treenausta - ja toisin kuin jääkiekko/futis/hiihto/luistelu/tennis/golf/whatever, balettia ei juuri telkussa näy. Tietenkin on lisäksi youtube ruokkimassa meidän loputonta tanssin nälkää, mutta pätkät ovat vaan niin lyhkäisiä! Siksi ollaankin elätty harvinaisen ylellisiä aikoja kun teattereissa pyörii Bolshoin live-esitykset, Black Swanit ja telkustakin on saatu nähdä että "Baletti on kivaa"! Useampi bloggaaja on vinkannut myös Ylen Areenalla näkyvästä "Tanssiakatemiasta" (klikkaa tänne), mutta en ole vielä ehtinyt katsastaa kuin 2 min sarjan alusta. Viikonloppuprojekti! :) Ja vaikka kuvitteelliset balettitarinat voivat olla aika jännittäviäkin, siis teiniangstia ja romantiikkaa ja kauhua ja tehosteita ja vaikka mitä, niin kaipaan kyllä sitä realityä ennen kaikkea!

Nyt mulla onkin työn alla Pariisin Oopperan baletista kertova Frederick Wisemanin ohjaama dokkari, "La Danse". Se on tosi pitkä, ja soveltuu siksi hyvin pätkittäiseen katsomiseen. Dokumentissa ei ole juontoa eikä selittelyä, kamera vain seuraa ikäänkuin kärpäsenä katossa tai ylimääräisenä, näkymättömänä tanssijana. Sitä pääsee paikkoihin mihin muuten ei olisi ikinä asiaa: lavalle, harjoituksiin, aamutunnille, puvustamoon, ruokalaan, baletin taiteellisen johtajan kokouksiin, vanhan Oopperatalon katolle (jossa sielläkin piilee yllätys).. Tanssijoita ei erikseen esitellä, ellei normaalissa keskustelussa tule nimi sanottua, mutta tunnistan monia aikaisimmista dokumenteista. Dokumentti kuvaa monen eri baletin harjoituksia ja näytöksiä, ja painotus on kyllä nykybaletissa. Wayne McGregorin Genus -teos (kuva yllä, tanssijana Marie-Agnes Gillot) oli musta erityisen vaikuttava, ja  liikekieli täysin odottamatonta. Klassista nähdään kuitenkin myös. Mielenkiintoisinta on ollut seurata harjoituksia, se miten kovaa työtä ammattilaiset tekevät ja miten heitä koutsataan ja korjataan.

Baletin penkkiurheilua harrastavan kohokohta on tietenkin aina live esitys, paikan päällä. Harmi vaan ettei mulla ole enää opiskelijakorttia, näytökset kun eivät ole kovin edullisia. Ja pitää kuitenkin jakaa tanssibudjetti tuntien, tossujen ja muun tilpehöörin kanssa. Yritän kuiteskin päästä vielä keväällä katsomaan Manonia. Ihan pakollinen on sitten Romeo ja Julia, pitää vaan pihistää rahat jostain muusta.

Toinen reality-sarja kiireiselle harrastajalle on Dance Media 212:n Summer Intensives. Olen siitä ennenkin kirjoittanut, mutta jaksoja tulee koko ajan lisää ja ovat ne sen verran hyviä että kannattaa katsastaa kaikkia! Sarjahan siis seuraa viiden eri nuoren tanssijan treenejä ja kokemuksia erilaisilla baletin kesätiiviskursseilla. Olenpa napsinut jonkun korjauksen sieltä itsellenikin :) Linkit löytyvät täältä:

Jos tykkäät katsoa podcastina: itunes.apple.com/us/podcast/dance-212/

Ja Dance Median 212:n omilla sivuilla: www.dance212.com

Kuva ylhäällä ensimmäisenä: Marie-Agnès Gillot dans Genus, chorégraphié par Wayne McGregor. "La Danse", ohjaaja Frederick Wiseman. Kuvan valokuvaaja ei ole tiedossa. 

Perjantain baletti-treenin vuodatusta

Vivienne Wong. Photography Paul Empson

Olen kahden balettitreenin jälkeen niin poikki että mulla voisi pyyhkiä lattiaa! Olin yliväsy jo ennen tuntia, mutta en voinut jättää Marie-Pierren balettia väliin. Ja oli se taas sen arvoista! Vaikka välillä haukoin happea ja puhkuin ja jalkapohjatkin kramppasi jo pointe-tangon alussa. Ihanaa itsekidutusta.. Mutta en ole mikään masokisti! Baletissa piristyn aina, etenkin jos tunti on niin energinen, haastava ja palkitseva kuten just M-P:n tunnit ovat. 

Tänään tuli korjauksia taas roppakaupalla, silloinkin kun en niitä odottanut. Mulla on nimittäin ollut tapana hakea liikkeisiin ja asentoihin tuntumaa aina kun siihen on ollut tilaisuus. Jos ope esim sarjan jälkeen antaa yleistä palautetta (toisin sanoen putsaa meidän sotkuja, jonkan jälkeen tehdään uudestaan), niin kokeilen samalla ja tsekkaan peilin kautta linjausta. Mun pitää tuntea se korjaus ennen kun jatkan musiikin kanssa. Yleensä opet ei siitä mitään kommentoi, paitsi joskus keskellä, kun käskevät kaikkien harjoitella jos yksikin oppilas joutuu taikka saa toistaa liikettä paremmaksi. Mutta: Marie-Pierre näkee kaiken. Hän siis katsoo myös kun teekee jotain vaan ihan itsekseen. Ja huomauttaa heti jos menee päin metsää, ja pistää tekeen uusiksi! Tänään meinasin jo nolostua kun mun tarkoitus ei todellakaan ollut vetää niin usein huomio itseeni.. Muut opet ei vaan tässä kohtaa reagoi, taikka eivät välitä mitä sitä tekee sarjojen välissä. Ellei sitten heittäydy lattialle ja tekee jotain rambo-punneruksia, kuten yksi herra kerran näytti..

Sain siis korjauksia ja säätöä melkein enemmän kun pystyin sulattamaan. Mutta oivalsin myös jalkaterän asennon yhdessä tankoharjoituksessa: eka asento, työnnä varpailla jalka lattialta (polvi ei ojennu). Olin kyllä aina käyttänyt varpaita, mutta työnsin ylös - ja tässä kuuluu käyttää varpaita kuin flikissä. Taikka toinen mielikuva olisi nuolaisu kissantassulla - varpaat menevät demi-pointen kautta ja ojentuvat tukijalkaa kohti. Tässä mulla on ollut jatkuva ongelma lievän banaanin kanssa, jalkaterä tahtoo siis pikkasen vääntyä. Tänään kuitenkin näin, tajusin ja tunsin - ja open mielestä ero oli kuin "night and day". Vika ei siis ole mun jalassa, vaan olen aina työstännyt sitä vähän vajaasti. Hitaasti pystyn kyllä tekemään ihan hyvin, nopeissa liikkeissä sen sijaan menee pieleen. Ei paljon, mutta kuitenkin. Ja laatua pitää olla!

San Francisco Ballet´s balletschool

Muuten kun tehtiin tangossa arabeski-tasapainoja (arabesque équilibre), saatiin ohje venyttää käsi paljon pidemmälle kun mitä olen koskaan oppinut. Ja kun luulin jo olevani siellä, M-P tuli venyttämään lisää: "Further away. Further!" Olin jo puolessa välissä Manskua kun ope oli vihdoin tyytyväinen. Ja tietenkin kävi taas käsky tehdä kaikki isommin ja puhtaammin ja tarkasti aksentoiden (tendussa nopea "sisään", sen sijan että tasatempoinen ulos - sisään). Välillä meinasin kyllä tippua kärryiltä kun piti keskittyä jalkoihin ja samalla tehdä haastavaa, tanssillista ja taiteellista port de bras:ta yhdistettynä yhtä vaativaan epaulementiin. Onneksi M-P antaa luvan tehdä virheitä.. "Don´t worry if you f*** up, we will just do it again!"

Kun tehtiin sitten keskellä adagio, mokasinkin ihan kunnolla. :) Yhdessä kohtaa sarjaa piti kääntyä profiiliin ja tehdä developpee sivulle - niin mä tein ihan tyynesti väärälle puolelle. En edes tajunut koska mun edessä ei ollut ketään muita. Vasta kun M-P hihkaisi asiasta.. ja meinasin kyllä revetä siihen paikkaan! Eikä auttanut että myös ope sai hyvät naurut siitä..  Tunnista (ja pointesta) riittäisi nyt kirjoittamista vielä kahden postauksen verran, mutta lopetan tähän. Tässä vuodatuksessa onkin jo melkoisesti pituutta - kiva jos olet jaksanut lukea näin pitkälle! Ai niin, se on vielä pakko mainita että onnistuin siinä adagiossa tekemään 3 1/2 piruetin - ja se puolikas oli tarkoituksella koska meidän piti lopettaa piruetti toiselle puolelle. Välillä siis oikeasti onnistaa :)

Tämä vielä kaikille jakoon: löysin nimittäin ihan mahtavan baletti-ranskan kielen oppaan tanssijoille! Linkistä löytyy koko opas pdf-tiedostona, ja ainakin mun macbookiin se latautui saman tien:

French for Ballet Dancers

Night at the Ballet

Olen jo aikaisimmissa postauksissani innostunut yhdistelemään balettivaikutteita muotiin, kun näitten kahden liitto on melko itsestään selvä. Siinä on mun mielestä kyse taiteen, kauneuden, luovuuden ja turhamaisuudenkin synergiasta - ja siksi muoti + baletti on varsin herkullinen cross-postauksen aihe. Yllä oleva "ensemble" sopisikin tämän päivän Manonille, siinä on sekä luksusta (Givenchyn silkkinen mekko)  että leikillisyyttä, se on viettelevä muttei hutsahtava - ja voisin kuvitella siinä Manonia haikailemassa suuren rakkautensa perään samalla kun flirttailee jonkun miljonäärin kanssa.. Tosin toivoisin että "mun" Manonilla olisi happy end sittenkin! 

Huomenna 11.3.2011 on siis Kansallisbaletisssa jälleen uusi ensi-ilta, Kenneth MacMillanin (1929-1992) klassikkobaletti Manon - ja ihan ensimmäistä kertaa Suomessa! Itse olen tästä nähnyt vain pätkiä, enkä koskaan livenä. Sen tiesin ennestään, että Manon kertoo viattoman, mutta kevytmielisen tytön valinnasta suuren rakkauden ja ylellisen, mutta moraalittoman elämän välillä. Manon ei ole mikään Ruusunen, vaan lihaa ja verta oleva nainen joka rakastaa, ja himoitsee, ja riutuu. Tässä tarinassa Prinssin suudelma ei pelasta ikuiselta unelta.. Ja vaikka Prevostin romaani sijoittuukin 1700-luvun Ranskaan, samankaltaisia tarinoita löytynee tästäkin ajasta..

MacMillanin teoksista olen nähnyt kokonaisena mm. "Winter Dreams" -baletin, joka perustuu Tsehovin kirjaan Kolme Sisarta. Pääosissa tanssivat Darcey Bussell ja Irek Mukhamedov, ja heidän pas de deux onkin jotain ihan muuta. Tanssijat sekä tanssivat että elävät osansa niin vakuuttavasti, etten edes tajunnut enää katsovani balettia - elin vain tarinassa mukana! Manonin kohdalla odotukset ovat siksikin aika suuret - mutta on istuttava tarpeeksi lähellä näyttämöä jotta näkee myös tanssijoiden silmät ja ilmeet! Tanssijoista mua kiinnostaisi kovasti nähdä uusi ensitanssija, ranskalainen Julie Gardette ja sitten tietenkin maaliskuun loppupuolella (23. ja 25.3.) vieraileva Tamara Rojo Englannin Royal Baletista.

Kansallisbaletin lehdistötiedote täältä: Aistillinen rakkaustarina Manon Kansallisbaletissa

Kenneth MacMillanin todella hieno ja kattava sivusto videopätkineen: www.kennethmacmillan.com

Ja päätteeksi vielä Tamara Rojo Manonin pas de deux:ssä:

Pretty in Ballet-Pink

Rose Woods by me on Polyvore.com

Okei, Balettikassini ei varsinaisesti ole mikään muoti- tai tyyliblogi mutta tässäkin asuvalinnassa baletti on ollut inspiraationa. Shakespearen Kesäyön unelman juonikuviot keskittyvät nääs metsään, ja näissä asusteissa on jotain flora- ja faunahenkistä. Ja tuo Nina Riccin mekko on kuin luotu tanssijattarelle.. Eihän ole liian kaukaa haettua? Hei, jos joku muu on käyttänyt Polyvoren klippausta, haastan tekemään baletti-aiheisen muoti-ensemblen!

Muoti sikseen, seuraava postaus on sitten taas enemmän tai vähemmän syvällistä treenivuodatusta! Balettitunnile pääsen tosin vasta ensi perjantaina. Tänään olin nimittäin hammaslääkärissä ja jouduin sanomaan hyvästit haljenneelle takahampaalle. Auts! Leuka on kipeä enkä kestä mitään hyppelyä. Joten mulla on nyt aikaa roikkua netissä ja kirjoitella ja askarella uusia blogipostauksia. Ja tuo Polyvore on pahasti koukuttava, voi olla että mua ei saa enää ikinä koneesta irti! Siksi ihan hyvä että mennään huomenna työporukalla pelaamaan petankkia. Treenit jää väliin, mutta onhan se hauskaa vaihtelua baletille..

Tässä vielä pätkä Balanchinen koreografiasta, Boston Ballet esiintyy.

Mitä Joutsenet edellä . .

Black Swan by me on Polyvore.com

Löysin eilen tämän superhauskan sivuston jossa saa toteuttaa omaa sisäistä muotitoimittajaansa! Ihan ensimmäinen settini piti tietenkin olla Joutsenten inspiroima.. Mun suosikki on tuo musta-valkoinen mekko, ja se toinen kävisi vaikka jo kevätnäytökseen! Balettikuva on muuten Australian baletin Joutsenlammesta, ja asujen perusteella selvästikin päivitetty versio. Balleriinan tutu on musta aivan ihana, ja on mukavaa nähdä miestanssija välillä oikeissa housuissa. Madaltaisi monen miesten "sukkahousuja" pelkäävien kynnystä tulla balettiin!

Sunnuntai tanssien käy : )

Kuva löydetty täältä

Olen kohta viimeinen mun koko tanssiyhteisöstä joka ei ole nähnyt Black Swania. En siis lähde siitä tässä kirjoittamaan, vaikka olenkin ehtinyt kommentoida siellä sun täällä - näkemättä koko elokuvaa! Se on se huono puoli netissä, että näkee ja lukee ihan liikaa liian aikaisin. Ja kun seuraan monia tanssiblogeja muutenkin, en ole voinut välttyä muitten arvioista ja mielipiteistä. Tietenkin olisin voinut olla klikkaamatta kaikkia trailereita ja tehoste-reelejä, mutta en ole koskaan pystynyt vastustamaan spoilereita! TV-sarjoistakin haluan tietää etukäteen jos jossain osassa tapahtuu jotain erityisen jännää, etten vaan missaisi mitään.. En siis postaa nyt mitään Aronowskyn psykologisesta kauhu-trilleristä, enkä mitään Natalie Portmanin näyttelijän taidoista saatikaan hänen ballerina-uskottavuudestaan. En edes laita sitä parasta spoiler FX-reeliä tänne, se joka paljastaa kuka oikeasti tanssii - koska se piru vieköön melkein paljastaa koko juonenkin. Mutta: jos joku haluaa sen linkin anyway, laittakaa kommenttiboksiin palautetta :)

Toinen penkki-baletti mikä jäi tänään taas väliin, on se Bolshoi Baletin Don Quijote live esitys. Siis se joka näkyy ympäri maailmaa valituissa leffateattereissa. Laskin tänään rahojani ja päätin käyttää 11 euroa sunnuntain balettituntiin mielummin. Ja ne toiset 11 euroa (siis puolet siitä leffalipusta) lisään Kansallisbaletin näytöksen lippuun! Haluan todella nähdä sen Kenneth McMillanin Manonin. Niin, menin siis pitkästä aikaa Aleksanterin teatteriin treenaamaan, sinne alimman kerroksen "Puutyöhuoneeseen".  Yleensä tunnit ovat vanhassa Isossa Balettisalissa, siis siellä missä ennen treenasivat kaikki Kansallisbaletin tanssijat, tosin nyt Svenska Teatterin remonttievakko on karsinut muitten salivarauksia. Puutyöhuone on kapea, ja peiliä riittää vaan puoleen väliin mutta teattereissa on aina oma jännä tunnelmansa. Toivottavasti meidän kevätnäytös pidetään tänäkin vuonna siellä!

Sunnuntain baletti oli aika laid-back mutta silti nopeatempoinen ja hikinen. Rento sikäli että opettaja ei juuri korjaa tangossa, ja keskelläkin antaa lähinnä yleisiä ohjeita. Pidemmän päälle se ei toimisi mulla koska kaipaan ja tarvitsen palautetta, ja välillä tiukkaakin ohjausta. Vaihtelu kuitenkin virkistää! Tykkäänkin erityisesti tämän opettajan petit allegrosta, siinä pitää olla todella skarppina kun suunnat vaihtuvat lennossa. Opettaja on saanut paljon vaikutteita mm. amerikkalaiselta David Howardilta, se näkyy mm. hyvin musiikin  fraseerauksessa ja aksenteissa. Yksi nopea pikkuhyppy-sarja meni näin:

5., oikea jalka takana: assemblé - changement - assemblé - changement - glissade - assemblé - changement 2x, sitten edestä taakse: assemblé - chang. - assemblé - chang. - glissade (siis etujalka vie) ja assemblé taakse  - nopea pas de basque + assemblé glissee toiseen suuntaan. 

Sarja on aika ovela koska se on tosi nopea ja epäsymmetrinen. Siinä kohtaa kun tulee pas de basque, lähtee tosi helposti tekemään ne 2 changementia sen sijan. Petit allegro ei tällä kertaa ollut opettajan vaikeammasta repertuaarista, mutta tässäkin hyppysarjassa pitää todella ennakoida ja olla koko ajan jalkojen "päällä"! Muuten oli jännää koska olin viimeksi tämän opettajan tunneilla noin puoli vuotta sitten - huomasin nimittäin että olen niistä ajoista oikeasti edistynyt! Oliskohan Marie-Pierren tunneilla jotain osuutta asiassa? Tosin, kun on eri ympäristössä tekemässä erilaisia asioita, niin sitä näkee itsensä ihan uusin silmin. Ja kai sitä edistyy kun käy tunneilla ja ottaa korjauksia vastaan.. 

Vaikka viime perjantain ei mennyt ihan niin nappiin. Tunti oli tavallista vaikeampi, ja M-P vielä tavallisesti tiukempi (silloinkin on ihan symppis!). Kun kokeilin tangossa jotain itsekseni (siinä kohtaa kun vaihdetaan puolia ja ope antaa ensin yleisiä korjauksia), niin hän katsoikin ja näki heti virheeni. Busted! "What did you just do wrong?" Ja minä naama punaisena, että "ööh, jalkaterän asento kai (in English).." Eikä siinä auttanut kuin tehdä uusiksi ja paremmin. Sama kun tehtiin piruetteja tangossa, ja 5:stä ei ihan onnistunu. Olkapäät nousi ylös ja polvi ei ollut suorana, siis ihan disasteri. M-P neuvoi ja tein kunnes toimi. Oltiin molemmat iloisia siitä sitten :). Keskellä tehtiin muuten sairaan ihana Balanchine-tyylinen adagio, voi että se oli upea. Sen verran muistamista että itse tanssiminen ja eläytyminen jäi vielä aika vajaaksi, mutta ensi perjantaina saadaan tehdä sama sarja uudestaan. Yay!

Pretty in Pink

The Australian Ballet. Photo: Georges Antoni

Onko kukaan koskaan miettinyt miksi puuterisia, ihonsävyyn sointuvia värejä kutsutaan baletissa pinkiksi? Mulle tulee ainakin pinkistä mieleen paljon räikeämpi väri, sellainen jota näkee Barbeilla, pikkutytöillä ja kasari-huulilla. Ja vaikka tykkään monista vaaleanpunaisen eri versioista, en olisi kovinkaan innokas tanssimaan päästä varpaisiin sokerihattaran värisenä! Miettikää nyt, aikuinen nainen pikkutytön tylliunelmassa.. 

Kuva: weheartit.com

Mutta pinkki ei baletin väripaletissa ole pinkkiä, vaan enemmänkin punasteleva nude-sävy - siis baletin pinkkiä. Tuo 1. kuvan esiintymisasu autralialaisen balleriinan yllä on just sitä, sopivan hempeätä muttei aiheuta insuliinishokkia! Ja jos tilaa tossuja pink-värisinä ei todellakaan saa sitä mitä tilaa -  onneksi! Sain nimittäin juuri eilen uudet Blochin Pump-malliset tossuni ja huomasin että nehän ovat ihan samanväriset kuin kärkitossuni. Ja mun jalat jotka eivät ole nähneet aurinkoa puoleen vuoteen, ovatkin sitten itse asiassa juuri baletin pinkit! :)

Tossujen sävyissä on tietenkin eroja, valmistajasta riipuen. Blochilta olen usein ostanut sävyä "flesh", joka on tavallaan ballet pinkin kesäversio. Flesh toimi erityisen hyvin ruskettuneissa jaloissa, mutta ei vaaleanpunaisten sukkahousujen kanssa. Nyt just mulla on vielä Sanshat käytössä, vaikka niissä väri flesh on vieläkin ruskeampi, eikä ihan vastaa omaa ihonväriäni. Arvatenkin en käytä sukkahousuja muuten kuin esityksissä. Mustia tossuja sen sijan en pidä ikinä, mielestäni ne rikkoo rumasti jalan linjaa, paitsi tietenkin jos käyttäisi mustia terällisiä sukkiksia. Mutta se on maku-asia.. Tämä Essien kynsilakan väri on muuten kaikkein suosituin, eli on siinä ballet-pinkissä jotain mikä vetää ei-tanssijatkin puoleensa. 

Essien "Ballet Slippers" 

Kevätlaitumille!

Nyt tuntuu jo siltä että pelätystä flunssasta kehittyi vain tavanomainen nuha - ja tylsin vaihe taitaa olla jo takanakin. Neljän päivän soffalepo, aspirin ja otrivin ja ajatus seuraavasta tanssitunnista auttoivat kaikki selättämään tämän taudin alta aikayksikön. Minä-flunssa 1-0! En kestäisi olla ilman liikuntaa yhtään päivää pidempää. Tänään mun teki jo mieli loikkia sulavien lumihankien yli, mutta auringolla oli selvästi osansa mun lehmät-kevätlaitumille-hurmiossa. Uskalsin vihdoin nostaa hupun alas, ja ihana tunne kun ei ollutkaan mitään jäätävää viimaa.. vaan melkein leuto tuuli, ennakkoa keväästä ja kesästä. Aaah..

balleriinat kevätlaitumella
kuva: weheartit.com

Mutta oikeasti, mun jalat ovat niin levottomat että voisin hyppiä seinille! Mun kropalla on todella fyysinen tarve tanssia, kaipaan jopa pointe-tunnin kidutusta. Ehkä sen on oltava just niin extreme, että saa tämän sohvaperunuuden ravistettua jaloista! Kuuden päivän treenitauko on mulle ihan liian pitkä aika. Voin paremmin kun treenaan tasaiseen tahtiin, korkeintaan 1-2 päivän taukoja välissä. Jos olen ollut liian pitkään tekemättä, uudelleen käynnistäminen on tosi raskasta. Pitäisi aina aloittaa pehmeästi, siinä on muuten helposti loukkaantumisen vaara. Niitä pehmeitä tunteja ei vaan juuri ole! Ja inhoan niitä 3-4 ekojen harkkojen jälkeisiä päiviä - kaikki paikat jumissa ja maitohapoilla! Vitsi kun en enää ole 20 v.. Joten onneksi huomenna M-P:n baletti :)

Viime viikollahan oli ihan super tunti (lue täältä: You Did Well Today), mutta en odota nyt liikoja, siis mitä tulee omaan tekemiseen. En ole kuitenkaan vielä palautunut täysin terveeksi. Tukkoisen nenän saa sentääs otrivinillä auki, eikä yskää ole ollut haitaksi asti. Pitää katsoa josko opettajalle on erikseen mainitttava puolikuntoisuudesta.. Toisaalta en halua jäädä ilman korjauksia, mutta ne missä pitää tehdä "more and bigger" ovat ehkä turhan rankkoja vielä. Sekään ei ole kiva jos ei vaan jaksa ja ope ihmettelee miksi.. Jospa huomenna on niin hyvä olo etten edes muista miettiä asiaa. :) Lähdenkin tästä venyttelemään ennen nukkumaan menoa, balettikassikin on jo valmiiksi pakattu. 

Kalenteri: 6.3.11 klo 18, Bolshoi Ballet: Don Quixote

Elokuvateatteriin pääsee taas katsomaan livenä balettia suoraan Bolshoin lavalta! Maaliskuussa on vuorossa baletti Don Quixote, Miguel de Cervantesin mestariteokseen perustuva teos, jonka koreografian teki alun perin Marius Petipa 1869 Bolshoi-teatterille. Uusi koreografia on Aleksei Fadejetshevin ja musiikki Ludwig Minkuksen. Pääroolien esittäjistä en onnistunut löytämään tietoja, enkä tiedä onko yllä oleva publicity-kuva sunnutain tanssijoista. Jos joku tietää, kertokaa ihmeessä. Kun googletin tietoja huomasin että Englanissa näyttävät myöskin Bolshoin esitykset JA lisäksi Pariisin Oopperan Baletin teoksia, mm heidän versio Coppéliasta! Nyt olen kyllä vähän katkero, mrrr..


EDIT: juuri tuli tieto pääosien esittäjistä! Eli nyt kannattaa todella kaivata kuvetta ja varata liput. Tiedot ovat Bolshoin omilta sivuilta, joilta en hoksannut lainkaan etsiä. Heh. Kiitos Katjalle!


06.03.2011 19:00
New Stage

Kitri (alias Dulcinea)
Natalia Osipova
Basilio, a barber
Ivan Vasiliev
Don Quixote, an errant knight
Alexei Loparevich
Sancho Panza, his squire
Alexander Petukhov
Gamache, a wealthy nobleman
Denis Savin
Juanita, Piccilia, friends to Kitri
Olga Kishnyova
Victoria Osipova

Helsingissä "Donkkis" näkyy siis MAXIM-elokuvateatterissa, ja ainakin tänään oli vielä runsaasti lippuja jäljellä. Hinta ei ole halvimmasta päästä, 22 euroa, mutta kyseessä on kuitenkin live-lähetys.

Klikkaa tänne, niin pääset samalta sivulta vaikka lippuja ostamaan: Don Quixote

Balettiesityksen kesto n. 2h 45 min, sis kaksi 25 min väliaikaa.

Laitan tänne kaksi pätkää Donkkiksesta, yksi Bolshoista ja toinen vanha. Mutta Mikhail Baryshnikoviin on aina hyvä palata. He´s The Man! 

Ja ohessa Osipovan taidonnäyte: