Tanssia taivaan täydeltä

Mahtava näkymä lavalta. Keskikohta on täsmälleen kirkontornin kohdalla.
Kuva on otettu päivällä, viisi tuntia ennen näytöstä. Portaat olivat täpötäynnä kun esitykset alkoivat!
Kuva: © Johannan Balettikassi

Tänään olisi pitänyt olla reippasti aamuvirkku ja suunnistaa jo kello kymmeneksi stadiin ja Senaatintorille. Olisin voinut ostaa kauppatorilta kahvin ja tuoreen hillomunkin, ja sitten istahtaa alas katsomaan Kansallisbaletin aamutuntia! Hitsi, kun nyt meni tämä ainutkertainen tapahtuma ohi! Tiesin kyllä että baletti esiintyy tänään klo 19, mutta koska en pääse paikan päälle, en tutkinut ohjelmaa sen tarkemmin.. Mutta toivottavasti mahdollisimman moni teistä pääsee illalla katsomaaan! Ohjelmassa on poimintoja sekä tulevasta kaudesta että jo nähdyistä suosikeista, mm. finaali Etydeistä, valssi Bajadeerista, adagio Corsairesta (Merirosvo) ja Mustan Joutsenen pas de deux! Nykytanssia edustaa ainakin Ohad Naharinin Minus 7. Mahtavaa!

Kansallisbaletin tanssijoita voi lisäksi bongata Espalta, Marimekon näytöslavalta: klo 13, klo 14, klo 16.30 ja klo 17.30! Ja näköjään myös sää suosii balettia, aurinko paistaa ja sadetta Helsinkiin on luvattu vasta huomiselle. Sinne saatan muuten ehtiä, tapaan yhden ystävän kello 13.30 yliopiston lähellä. Jee! Enpäs sitten ehtinytkään, tapaamista piti siirtää ja kun ennätin vihdoin Espalle, juontaja kuulutti jo seuraavien näytösten aikoja.. Mutta näin Minna Tervamäen, jota kuvattiin johonkin juttuun, ja bongasin lavan takana myös baletin johtajan Kenneth Greven.

Senaatintorin näytökseen en siis päässsyt, meillä on nimittäin samaan aikaan (klo 18.30 - 21) viimeiset treenit ja harjoitukset ennen huomista kevätnäytöstä! Kyllä harmittaa että nämä osuvat nyt päällekkäin, mutta oman esitykseen valmistautuminen menee tietenkin edelle. Paitsi että meillä on tavallinen tekniikkatunti (jatko-3), on tänään myös Gisellen viimeinen harjoitus. Tuntuu että se alkaa olla kasassa! Huominen jännittää jo, mutta vain hyvällä tavalla. Perhosia vatsassa ja silleen.. :)

Pääsin kuitenkin hetkeksi backstagelle!  Mua onnisti - sain luvan ja oman kierroksen lavalle asti. Tanssijoilla oli kyllä aivan mieletön näköala, voin vain kuvitella miten hienoa oli esiintyä noin historialllisella paikalla. Oli myös tosi jännää kurkistaa kulisseihin, ja nappasin muutaman kuvan muistoksi. Puvuista tunnistin monet tutut baletit!

Bajadeeri, Etydit, Don Quijote (Fandango)..
Kuva: © Johannan Balettikassi

Tänään on myös Helsingin Kansainvälisen Balettikilpailun (HIBC) viimeinen koulutustapaaminen, tai oikeastaan mun ensimmäinen. Lupauduin nimittäin viime metreillä mukaan vapaaehtoiseksi, eli menen ensi viikolla avustamaan kolmeksi päiväksi Oopperaan. Se on jo melko reipasta, etenkin kun olen maanantaina vuorossa klo 9-16. Ja sunnuntain kevätnäytöksen jälkeen tulee tuskin mentyä aikaisin petiin.. Mutta baletin takia kyllä jaksaa! Ja on hienoa kun saa olla auttamassa nuoria kilpailijoita. Balettikilpailussa tulee sitten muutenkin vietettyä kaikki illat, mun englanninkielinen blogi PTYD valittiin nimittäin viralliseksi yleisöblogiksi! Huisia, ei voi muuta sanoa.

P.S. Oopperan facebook-sivuilta löytyy myös tietoa baletin tulevasta kesäkiertueesta!

Kevätnäytös lähestyy!

Viimeiset harkat on pidetty, paikat ja asennot korjattu, puvut ommeltu ja sovitettu, meikit ja tarvikkeet ohjeistettu.. Ensi lauantaina on enää kenraalit, ja sitten vihdoin ja viimein lavalle! Huisia! Tässä välissä on onneksi vielä kolmet treenit, ja perjantaina pidetään vikan pointe-tunnin yhteydessä vielä yhdet Giselle-harkat. Vaikka tuo Giselle on eka kerta kun menen lavalle kärkitossut jalassa (!), niin sitä jännitän vähiten. Tanssi on kuitenkin aika lyhyt, ollaan lavalla vain kahden ja puolen minuutin verran. Kärkitekniikan kannalta ei ole mitään liian vaikeata, pikeitä ja bourreita. Pelkkää nautintoa! Tykkään todella paljon Gisellen romanttisesta tyylistä ja musiikista, ja meillä on tietenkin pitkät valkoiset tyllihameet päällä. Ihanaa.

Pitkää tylliä, ihanaa! Puku on lainassa.

Mulle haastavinta on valmistautuminen itse näytökseen. Pitää löytää kaiken taustahulinan keskellä tilaa (ja rauhaa) lämmitellä, ja täytyy pysyä sopivan vetreänä siihen asti kunnes tulee meidän vuoro. Olen nähnyt että ammattilaiset pitävät untuvatossuja jaloissaan, ehkä paksut jarrusukat ajavat samaa asiaa? Ja mun pitää varmistaa että nauhojen päät eivät karkaile kesken kaiken. Opettaja sais hepulin! :D Nauhat voisi joko ommella muutamalla pistolla kiinni, tai sitten voisin käyttää yhden tutun pron konstia: teippiä! Läpinäkyvä laastari (haavatyyny alle) toimisi kanssa. Nauhat voi myös kostuttaa, ja olen joskus suihkuttanut hiuslakkaa solmun päälle.

Gisellen pätkä on siis tulevana lauantaina. Päästään lavalle kahdesti, niin onneksi on mahdollisuus parantaa jos ekalla kerralla tulee mokailtua. Merde! Sunnutaina onkin sitten Don Quijote -tanssin vuoro. Se jännittää enemmän, meitä on lavalla 18 tanssijaa ja muistettavaa on paljon enemmän. Mulla on myös yksi haastava diagonaali, siinä on chaînéita ja grand jetétä. Toivottavasti pysyn linjassa enkä törmää muihin! No, me ollaan kyllä harkattu hyvin. Gabriella on koutsannut ja korjannut meitä viitenä viikonloppuna, ensin kolmena lauantaina ja kaksi viimeistä viikonloppua sekä lauantait että sunnuntait. Nämä ovat olleet extra-treenejä, yli 14 tunnin edestä! Siihen päälle olen päässyt vielä harjoittelemaan Paquita-esiintyjien mukana varkkaa. Mahtavaa! Meidän opettaja on kyllä ihan huippu :)

Tänään oli muuten vikat tiistai-treenit M-P:n kanssa, hän kun ei opeta kesäisin laisinkaan. Oli lopussa vähän haikeat fiilikset, yhdentoista viikon tauko on kuiteskin aika pitkä! Mietinkin tässä että pitäis kirjoittaa ylös kaikki korjaukset ja huomiot, niin voisin tsekata listaa aika ajoin. M-P myös ilmoitti että hän tulee katsomaan mun/meidän näytöstä ensi sunnuntaina, ja se on kyllä kivaa! Mä kerroin että mut löytää punahameisten ryhmästä, mutta hän vain nauroi ja sanoi että "after all this time" hän kyllä tunnistaa mut lavalla ihan mistä vain! Eipä jännitä yhtään.. ;)

Don Quijoten hamonen, kukka on oma.

Kesän baletti-lukkari!

Kuva: We Heart It.

Kesän alkuun on enää muutama viikko, kymmenisen balettituntia, viitisen tuntia näytösharkkoja ja toukokuun vikana viikonloppuna kauan odotettu kevätnäytös.. Vimmainen loppukiri ennen kesää, niin sanotusti. Mutta onneksi tanssitunnit jatkuvat senkin jälkeen! Oman tanssikouluni Footlightin kesäkausi alkaa 28.5. ja päättyy elokuun puolessavälissä. Koska näyttää siltä että olen koko kesän täälläpäin anyway, tunneilla tulee varmaan käytyä yhtä paljon kuin nytkin. Ei harmita laisinkaan :)

Ihan kesäkauden alussa mulla on muita menoja jotka rajoittavat rajatonta tanssimistani, mutta 7.6. jälkeen voin astella balettiisaliin ainakin neljästi viikossa. Taukoa en kaipaa laisinkaan, siihen riittävät viikonloput. Ehkä teen jonkun lyhyen reissun heinäkuussa, saas nähdä.. Jos olisi budjettia, lähtisin kyllä mieluusti jonnekin kursseille! Esim. Helsingin Tanssiopistolla on ollut jo pitkään suosittu aikuisten balettilaisten kesäleiri Sammatissa, ja tekisi kovasti mieli mennä mukaan. Mulla on paljon ystäviä jotka käy siellä innoikkaina vuodesta toiseen, mutta mä olen aina onnistunut olemaan samaan aikaan töissä. Tänä vuonna taitaa olla taas sama juttu. Noh, pääsen kuitenkin tunneille täällä Hesassa.

Mun kesälukkari näyttäis näillä näkymin tältä:

Ma: klo 18.30 - 20 baletti jatko-2, siihen päälle ehkä perustaso kärkitossuissa
Ti:   klo 18.30 - 20 baletti jatko-3, ja päälle baletti J-1 kärjillä
Ke:  klo 18 - 19.30 baletti jatko-1

To:  klo 17.30 - 19 baletti jatko-2 tai VAPAA

Pe: klo 17.30 - 19 baletti J-3 ja päälle baletti J-1 (90 min) kärjillä taas

Footlightin koko balettilukujärjestys löytyy täältä: kesän balettitunnit. Kannattaa ilmoittautua ajoissa, niin mahtuu varmasti!

Kesällä ei ole pointe-tunteja erikseen, siksi teen nuo perustaso/jatko-1 tunnit kovilla. Se ei ihan vastaa pointe-treeniä, mutta on silti parempaa kuin pitää lähes kolmen kuukauden tauko! Kysyin jo opelta lupaa, ja hän sanoi että ok :)

Gabriella opettaa varmaankin kesän ekan jakson, paitsi torstaisin (Kalle). Heinäkuussa Silvia pitää tunnit, mutta elokuun tuntijaosta en ole kuullut vielä mitään. Silvia ja/tai Gabriella, ja Kalle pitänee omat torstain tuntinsa. Listalla on myös joitain aamutunteja, mutta niille ei ole ilmoitettu vielä opettajan nimeä. 

Muita lajeja en ole ehtinyt vielä katsoa, enkä tiedä ehtisinkö edes käydä - baletti on kuitenkin mun ykköslaji. Toisaalta olis hyvä kokeilla välillä jotain muutakin, se pitää mielen virkeänä! Ekan jakson omistan kuitenkin vielä kokonaan baletille, etenkin kun mun oma opettaja pitää lähestulkoon kaikki tunnit. Ainoastaan M-P pitää koko kesän lomaa, ja häntä tulee kyllä ikävä.. Mutta onpahan jotain kivaa mitä odottaa syksyn tullen! Sitä ennen kuitenkin näytös esityskuntoon, ja kaikki ilo irti tanssista ja alkavasta kesästä!

Liekeissä!

Joskus tanssi menee niin ihon alle, että kihelmöi.. Kävin nyt perjantaina katsomassa Kansallisbaletin kevään viimeistä ensi-iltaa, kolmen suomalaisen koreografin nykytanssi-tykitystä: Rankanen - Elo - Saarinen. Ja olen vieläkin ihan liekeissä! Itse asiassa näin teokset eilen jo toistamiseen koska olin myös torstain kenraalissa - mutta menisin katsomaan vielä kolmannenkin kerran. Jos teillä on mahdollisuus päästä vielä katsomaan, menkää. Tätä ei kannata missata!



Kenraaliin menin valmistautumatta. Joitain Elon ja Saarisen teoksia olin nähnyt ennenkin, mutta Rankanen oli minulle aikalailla uusi tuttavuus. En myöskään lukenut etukäteen mitään koreografien mietteistä tai vaikutteista, tykkään lähestyä uutta teosta alkuun ihan puhtaalta pöydältä. Haluan kokea tanssin ilman ennakkokäsityksiä ja odotuksia. Tosin, usein jo teoksen nimi riittää kääntämään tulkinnan tiettyyn suuntaan.. Rankasen "Taivaaseen juurtunut puu" kolahti heti. Mustanpuhuva ja tyhjä lava, sivuverhojen takaa viistosti laskeutuva kylmä valo, koneellinen ja äärimmäisen pelkistetty äänimaisema - kontrasti ykkösiinsä pukeutuneeseen ja täyteen katsomoon oli huikea. Alussa en tiennyt mitä odottaa, mutta tanssijoitten vahva läsnäolo vei mukanaan. Rankasen liikekieli on orgaanista, virtaavaa, herkkää mutta samalla vahvaa. Erityisesti naiset, Milla Eloranta, Linda Haakana ja Johanna Nuutinen vakuuttivat. Paikoitellen ".. puu" olisi ehkä hyötynyt tiivistämisestä, mutta pidin siitä että teos ei ole yksiselitteinen, vaan antaa tilaa omille ajatuksille. Yhtä hyvin voi myös heittäytyä liikkeen ja musiikin vietäväksi, sen ihmeemmin analysoimatta. Ei ole oikeata ja väärää tulkintaa.

Mammu Rankanen: Taivaaseen juurtunut puu. Kuvassa Johanna Nuutinen.
Valokuva: Sakari Viika.

Tero Saarisen "Mariage" sen sijan johdatti katsojaa vahvemmin tietynlaisen tulkinnan rakentamiseen. Vaikka herätti sekin kysymyksiä. Miksi avioituva pari vastustaa niin hanakasti liittoa, ja miksi koko yhteisö, ystävät mukaanlukien, kuitenkin pakottavat heidät siihen? Onko avioliitto merkki siitä että on alistuttava yhteisön sääntöjen edessä? Pakollinen nuoruuden ja luovan vapauden uhraus? Olisin halunut nähdä avioon astuvan parin ennen häitään, nyt tarina alkoi ikään kuin keskeltä. Ketkä he olivat, ja tunsivatko mitään toisiaan kohtaan ennen pakollista aviosäätyyn astumista? Muuten koreografia oli toteutettu upeasti, tanssi oli uskottavaa ja aitoa. Näin molemmat morsiamet, sekä Anna Sariolan että Auri Aholan - ja molemmat tulkitsivat roolinsa tasaväkisen vahvasti. Jännittävää oli myös nähdä oopperalaulajia ja kuoroa osana teosta, vaikka en ymmärtänyt lauluista sanaakaan!

Tero Saarinen: Mariage. Kansallisbaletin tanssijoita. Kuva: Sakari Viika.

Mulla ei yleensä ole tapana tehdä pelkkiä arvio-postauksia, joten enpä tee sitä nytkään. Torstain kenraaliin tulin ystäväni Saaran kanssa, ja kun olimme menossa paikoillemme törmäsin rappusilla Minna Tervamäkeen! Tai en siis kirjaimellisesti törmännyt (onneksi), vaan hän moikkasi iloisesti kun näki minut. Me ei varsinaisesti olla tuttuja, mutta mulla oli tässä taannoin mahtava ja ainukertainen kokemus kun MT paljastui yhden balettituntini yllätysopettajaksi! Juteltiin siinä hetken verran, ja kerroin että ne ylävartaloa avaavat lämmittelyt olivat olleet tosi tehokkaita. Oli kivaa että sain kiittää häntä vielä erikseen ihanasta tunnista.

Seuraava kiva hetki koitti ekan väliajan jälkeen. Olimme kaverin kanssa jääneet istumaan katsomoon, kun ei ollut tarvetta jaloitella. Saaralla on ollut tosi kiire omien näytöstensä kanssa, eikä oltu nähty pitkään aikaan, joten juttua riitti. Yhtäkkiä kuulin oman nimeni "Johanna..", ja kukas muu sieltä huuteli kuin oma opettajani M-P! Hän oli just menossa vasemmasta henkilökunnan ovesta sisään, ja huikkasi vain että "later.."! Vaihdettiin sitten toisen väliajan jälkeen kuulumiset ja mielipiteet kahdesta ekasta teoksesta. Musta on aina hauska törmätä tuttuihin ihmisiin epätavallisissa paikoissa, siis missä ei normaalisti tavata. Tosin Oopperatalo ei ole epätavallinen paikka, ainakaan kun puhutaan tanssijoista, harrastajista ja opettajista. Siellä näkee aina tuttuja!

Jorma Elo: Double Evil. Eun-Ji Ha, Michal Krčmář. Kuva: Sakari Viika.

Jorma Elon "Double Evil" räjäytti potin molemmilla kerroilla. Kahdeksan tanssijaa: Maria Baranova, Salla Eerola, Eun-Ji Ha, Maki Nakagawa, Ilja Bolotov, Jaakko Eerola, Samuli Poutanen ja Jani Talo. Ykkös-casting jos mikä! "Double Evil" on briljantin tekniikan juhlaa, ja nimestään huolimatta ilman mainittavaa juonellista sisältöä. Pas de deux - hetkistä voi kukin hakea oman tulkintansa, jos haluaa, mutta minulle riitti seurata tanssijoitten rohkeata heittäytymistä teknisesti hyvin haastavaan teokseen. Balettilaisena sitä osaa arvostaa! Elon energinen koreografia hyödyntää klassista liikekieltä, mutta rikkoo sen milloin mitenkin. Yhdistelmä toimii, ja yleisö oli molemmilla esityskerroilla ihan haltioissaan. Tanssin ei tarvitse olla aina niin vakavaa, tai sisällöltään syvällisen taiteellista. Jo se että tanssijat pääsevät näyttämään taitojaan ja irroittelemaan täysillä, on mahtavaa! Oli baletissa kyllä herkät ja pehmeät hetkensä, ja niistä syntyi onneksi tarpeellinen kontrasti ja hengähdystauko kaiken tykityksen keskelle.

Ensi-illassa törmäsin muuten itse Jorma Eloon, joka istui sattumalta samalla rivillä. Sen verran sain sanottua että nautin teoksesta todella paljon! Toinen, ja paljon jännempi sattuma on se että Elo oli mun opettajani M-P:n viimeisiä koreografeja. Siis ennen kuin hän lopetti uransa Tanskan Kuninkaallisessa baletissa. Hauskaa miten baletin maailma on lopulta niin pieni! Ympäri tanssitaan, ja yhteen tullaan.. ;)

Pyöri Johanna, pyöri!

Mitä tekemistä piruetilla on pesukoneen linkousohjelman kanssa? Odottakaas kun selitän. Mun vanhasta pesukoneesta hajosi taannoin joku linkoa käynnistävä osa, ja siitä lähtien olen puristanut vedet vaatteista vanhanaikaisesti käsivoimin. Arvatkaa vaan onko kivaa. No, viime viikolla keksin heilauttaa raskasta konetta kesken pesuohjelman, jos rumpu vaikka kieppuis ympäri ja sais siitä uutta vauhtia. Ja hittolainen - sehän toimi! Vastaavan potkun persauksiin sain torstain jatko-1 balettitunnilla.

Teimme pitkästä aikaa diagonaali-sarjassa piqué piruetteja en dehors (toiset puhuu askelpirueteista). Kyseinen pirtsa ei ole koskaan kuullut mun bravuureihin, jostain syystä se vain tuntuu kauhean työläältä. Pääsen toki ympäri sen yhden kierroksen, mutta toteutus on harvemmin tyylipuhdas. Joskus ope on teettänyt edistyneen tason sarjoissa tupliakin, mutta mulla ne ovat aina tyssäänneet siihen yhteen. Jossain välissä päätinkin että parempi tehdä yksi suht hallittu kuin kieppua puolitoista nurin ja sotkea koko sarja. Siksi olin melkoisen hämmästynyt kun opettaja ilmoitti ykskantaan, että nyt Johanna pyörit tuplia!

Eipä mulla ollut muuta vaihtoehtoa kuin yrittää. Oliskin ollut tyhmää kieltäytyä tai luovuttaa, etenkin kun ope ehtii harvemmin antaa yksilöllistä koutsausta! Ei se kyllä ollut yhtään sen helpompaa kuin muistin. Mun piti tehdä diagonaalissa ensin kaksi tavallista ykköstä ja sitten lopettaa tuplalla. En millään päässyt kahta kierrosta ympäri. Tässä kohtaa oltaisiin edistyneellä tasolla jo jatkettu toisen sarjan kanssa, mutta nyt ope ei luovuttanut. Piti tehdä syvempi plié ja ottaa vastakäsi reippaammin mukaan, ja varoa ettei sivulle ojentava jalka lähde kääntymään sisäänpäin. Kokeilin kymmeniä kertoja, ja sitten yksi onnistui puolivahingossa! Jatkoin musiikin kanssa, ja sain parit tuplat - tosin vain välihypyllä (eikä sitä oikeasti voi laskea). Mutta ope kannusti eteenpäin. Harvoin olen saanut säheltää noin vapaasti!

Lopultakin.. Diagonaalit oli tehty jotenkuten, ja tsemppasin vielä kerran. Korjasin asentoa, ja sieltä se vihdoin tuli: yksi puhdas ja hallittu piqué en dehors tuplana! Enpä olisi uskonut. Mutta se ei tullut itsestään: piti yrittää, tehdä pieleen, yrittää taas, ja vielä uudestaan ja aina vain lisää, luovuttamatta. Eikä se jäänyt siihen. Samalla tunnilla sain harjoitella myös jeté-hyppyjä battun kera, hitaammalla tempolla. Hyppy on mulle nimittäin vielä uusi, ja edistyneellä tunnilla en ole koskaan ehtinyt kunnolla mukaan. Olen vielä sillä asteella että pitää miettiä kumpi jalka on iskun jälkeen takana ja miten sinne pääsee. Siksi se on käytännössä jäänyt kokonaan tekemättä. Mutta nyt alan päästä jyvälle!

Asennetta! Tanssija on Whitney Jensen, baletti Don Quijote ja ryhmä
Boston Ballet. BB tulee muuten syyskuussa vierailulle Suomeen!
Kuva: Gene Schiavone.

Tunti oli mahtava, eikä vain piruettien ja battuiden takia. Jo adagiossa opettaja kehoitti olemaan rohkeampi, ja uskomaan siihen että olemus on kaunis - muuten ei sitä usko yleisökään. Mulle kun on aina tehnyt vähän vaikeaa tehdä asennot tosi näyttävästi (ikään kuin olisi lavalla), olen silleen ujonsorttinen.. Yksin tai kavereiden kanssa sitä ongelmaa ei ole, mutta tunnilla open (yleisön) edessä tilanne on toinen. Tavallaan on turvallisempaa tehdä asennot vain siististi ja "kohteliaasti", sen sijan että olemus viestittää "katso minua!" Se on mulle haastavaa, mutta aion vielä rohkaistua ja onnistua! Ja se että opettajani vieläkin uskoo minuun, kannustaa ja puskee eteenpäin, antaa kuitenkin toivoa. :)

Lakko peruutettu, tanssit jatkuu!

Hieno uutinen: neuvotteluissa päästiin vihdoin sopimukseen ja 10.5. alkava tanssinopettajien lakko on siis peruutettu. Nyt voimme kaikki huokaista helpotuksesta ja palata hyvin mielin sekä työn että tangon ääreen. Tunnit jatkuvat, näytökset lähestyvät, aurinko paistaa ja askel on kevyt. Jee! :)

Ei jää sali tyhjäksi!

Tanssinopettajien työtaistelu

Neuvottelut työnantajien ja opettajien välillä eivät ole tuottaneet toivottua tulosta, joten STTL (Suomen Tanssitaiteilijain liitto) on päättänyt julistaa lisää lakkopäiviä:

To 10.5. - la 12.5.

Ma 14.5. - ti 15.5.
Pe 18.5. - la 19.5.

Lakko koskee siis kaikkia yksityisiä kouluja ja kaikkia niitä töitä ja työtehtäviä mitä tanssinopettajalla voi olla. Sillä ei ole merkitystä kuuluuko liittoon vai ei, koska kaikki työ on lakonalaista. Tämä on muuten ensimmäinen kerta kun tanssinopet lähtevät lakkoon, eikä siihen ole todellakaan ryhdytty kevyin perustein. Kyse on palkankorotusten tasosta ja työvelvoitteiden laajentamisesta. Uuden työehtosopimuksen mukaan opettajia voitaisiin mm. velvoittaa myymään pääsylippuja tai ompelemaan pukuja - ilman korvausta. Mietipä jos sinun pomosi antaisi sinulle tehtäväksi siivota toimisto omalla ajallasi ja palkatta, tai farkkukauppa antaisi lyhennettävät housut työntekijälle mukaan kotiin. Ilman korvausta. Tai jos tuntipalkkasi olisi sitä luokkaa että joutuisit tekemään kahta työtä tullaksesi edes jotenkuten toimeen.

Tanssinopettajan työ ei ole harrastus, tai sivubisnes. Se voi olla kutsumus, mutta pelkällä tanssilla ja pyhällä hengellä ei elä. Opettajat ovat korkeakoulutettuja ammattilaisia, ja sen pitäisi heijastua myös palkoissa. Vaikka työ tiedetäänkin matalapalkkaiseksi, sen ei pidä tarkoittaa että opettajat voidaan kyykyttää ikuiseen palkkakuoppaan ja antamaan kaikkensa pelkkää hyvätahtoisuuttaan. Jokaisen ammattitaitoisen ja työtään rakastavan ihmisen pitää voida elää työstään ja tuntea olevansa arvostettu. En mene sanomaan etteikö Suomessa olisi tanssikouluja jossa kaikki on niin kuin pitää ollakin. Varmasti löytyy läjäpäin rehtoreita jotka vaalivat ja arvostavat työntekijöitään. Varmasti löytyy myös monia opettajia jotka ovat kaikesta huolimatta onnellisia ja melko tyytyväisiä työssään. Mutta lakkoon ei olisi lähdetty ellei siihen olisi aidosti perusteita. Suosittelen lukemaan myös Toimihenkilöliitto ERTON puheenjohtajan Juri Aaltosen blogikirjoitusta lakosta: Lakkoon pakotetut.

Miten tämä sitten vaikuttaa meihin harrastajiin? Jos koulu järjestää sijaiset, onko sillä loppujen lopuksi niin väliä? Emme kuitenkaan voi vaikuttaa päätöksentekoon.. Vai voimmeko sittenkin? Miettikää millaisen viestin annamme jos lähdemme lakosta huolimatta sijaisen, siis rikkurin tunnille. "Kunhan nyt joku pitää tunnin, ihan sama vaikka se olisikin yksi edistyneistä harrastajista. Kai sitä pärjää parit tunnit ilman ammattitaitoista opettajaa.." Varmasti pärjääkin, mutta miten käy jos meidän työlleen omistautuneet ja innokkaat opemme eivät jaksa enää innostua? Kuka huolehtii heidän motivaatiostaan ja työssä jaksamisestaan? Hyvällä opetuksella kun on väliä, paljonkin.

Jos lakko laajenee, minulta jää huomattava määrä tunteja väliin, vähintään kymmenen kertaa. Ehtisin käydä vielä ensi tiistaina, mutta koska en pääse keskiviikkona, taukoa tulisi sen jälkeen kuusi päivää: 15.5. asti. Keskiviikkona 16.5. on yksi lakkovapaa päivä, joten rientäisin äkkiä tunnille, mutta sen jälkeen onkin jo helatorstai ja perjantai-lauantai taas lakko. Kolmen viikon päästä meillä on jo kevätnäytös. Harjoitukset voidaan siirtää sunnuntaipäiville, mutta ilman tekniikkatunteja ei ole kiva lähteä lavalle. Meidän oman opettajan tunteja olisi huomisen jälkeen seuraavan kerran mahdollisesti vasta kahden viikon päästä. Lakko tuntuisi minulla myös rahallisesti. Tanssin ns. anytime-kortilla, eikä koulu ole velvoitettu pidentämään käyttöaikaa, kunhan se järjestää sijaiset kaikille tunneille. Jos haluan tukea opettajien työtaistelua se menee siis omaan piikkiin. Mutta teen sen siitä huolimatta.

Arvostan opettajiani, ja haluan tukea myös ammattiin opiskelijoita - tulevia opettajia. Haluan että opetuksen taso pysyy yhtä korkealla kuin se on ollut tähän asti. Haluan että myös valtio, kaupunki ja kunnat ymmärtäisivät tanssin ja taiteenopetuksen merkityksen, viimeistään silloin kun päätökset jaettavista tuista tehdään. Toivon että osapuolet pääsevät sopuun.

Ammattitaitoinen ja työnsä rakastava tanssinopettaja on parasta mitä tanssia harrastavalle tai opiskelevalle voi sattua. Hän katsoo ja näkee, opettaa, korjaa, koutsaa, kannustaa, motivoi ja inspiroi. Loisto-ope voi ohjata eksyneen nuoren uuteen alkuun, ja herättää orastavan taiteilijan - mutta myös tavallinen harrastaja hyötyy ja iloitsee laadukkaasta opetuksesta. Minulla on ollut aina mahdottoman hyvä onni opettajieni kanssa, en olisi sama tanssija ilman heidän mahtavaa opastustaan ja tukeaan. En kirjoittaisi tätä blogia, enkä kokisi niitä ihania tanssillisia elämyksiä tunnista toiseen. Tuskinpa olisin edes sama ihminen. Joten on sillä väliä. Paljonkin.

Haaveista totta

Mitä tehdä kun näytösbiisien musat so koko ajan päässä? Jalat hakeutuu ihan itsestään askelkuvioihin, ja lenkkipolulla olisi tilaa hyppiä vaikka grand jetét! Okei, sitä en ole vielä kehdannut tehdä. En ole ihan niin huomionkipeä, riittää kun pääsen toukokuun lopussa ihan oikealle lavalle yleisön eteen. Apua, tajusin just - siihen on enää kolme viikkoa!

Meillä on ollut nyt kolmet näytösharkat, lauantaisin Don Quijoten ja perjataisin Gisellen biisit. Tuo jälkimmäinen on vain noin 2,5 minuuttia pitkä, eikä siinä ole onneksi niin paljon muistamista. Se alkaakin olla aika hyvin kasassa, enää pientä säätöä siirtymisissä. Viime treenit olivat kyllä vähän hankalat kun mun pari ei päässyt tulemaan. Me tanssitaan nimittäin pareittan ja oli hieman haastavaa katsoa olenko linjassa näkymättömän kaverini kanssa! Mutta hän on onneksi konkariesiintyjä, ja osaa nää jutut paljon paremmin kuin minä. Eiköhän me selvitä siitä vaikka meillä onkin enää kahdet yhteiset harkat!

Gisellen biisi on pikkuinen pätkä wilien sisääntulosta, ja me tanssitaan se tosiaan kovilla. Mun eka kerta! Hieman jännittää.. Meitä on vain kahdeksan, kahdet parit kahdessa rivissä - mutta toisin kuin Donkkiksessa olen tässä oman parini kanssa koko ajan edessä. Piiloon ei pääse minnekään! Teknisesti se ei kuitenkaan ole vaikea numero, kärjillä tehdään vain pikeitä, bourreita ja muutama pas de bourrée. Vaikeampaa on pysyä linjassa ja kuvioissa, ja kohdistaa katseiden suunnat oikein. Puhumattakaan siitä että lyhyydestään huolimatta tanssitaan ihan oikeaa roolia. Ei enää pelkkää tekniikan harjoittelua tunneilla, vaan ilmaisua lavalla. Huikeeta :)

Muistan kun kävin pikkutyttönä katsomassa Giselleä vanhassa Ooperassa, se oli ensimmäinen balettiesitys minkä näin. Wilien sisääntulo lumosi mut silloin täysin. Ja nyt pääsen samalle lavalle tanssimaan tuota samaa pätkää! Vaikka siitä pikkutytöstä ei tullutkaan balleriinaa, niin yksi pieni unelma on nyt lopulta käymässä toteen.. Melkoisen mutkan kautta, mutta silti! :)

Valokuva: Angela Sterling.