31.12.11

Eka kerta

Olin koukussa heti ekasta kerrasta. Minulla ei ollut ennakko-odotuksia balettitunnista, olin vain innoissani ja hieman jännittynyt. Vähän aikaisemmin en edes tiennyt että aikuisenakin voisi vielä aloittaa ja harrastaa balettia, ja nyt istuin tanssisalin lattialla ojentamassa nilkkojani. Heel - ball - toe! Ohje tuli englanniksi, vaikka newyorkilainen opettajamme puhui muuten sujuvaa suomea. Kantapää - päkiä - varpaat! Selkä suorana, jalat ojennettuna eteen. Teimme yksinkertaisen mutta niin tärkeän harjoituksen klassisen musiikin tahtiin, ja tiesin sen jo silloin. Baletista tulisi mun juttuni.

Olin päätynyt balettitunnille mutkan kautta, mutta voisin vannoa että kyse oli enemmän johdatuksesta kuin sattumasta! Tosin kesti aikansa ennen kuin ensi-ihastus balettiin muuttui oikeaksi suhteeksi. Näin ensimmäisen balettini noin 11-12 vuotiaana vanhassa Oopperassa. Ukki vei katsomaan, ja sain ostaa tilaisuutta varten uuden mekonkin. Baletti oli Giselle, ja viimeistään sillä hetkellä kun hunnutetut wilit astuivat näyttämölle, olin myyty. Miten kaunista! En kuitenkaan tiennyt että olisin itsekin voinut harrastaa balettia, eikä sitä kukaan mulle ehdottanutkaan. Paras ystäväni oli käynyt balettikoulua, mutta muistaakseni hän oli silloin jo lopettanut. Kuvittelin että baletti on vain harvojen ja valittujen tanssia.



Noin kymmenen vuotta myöhemmin työkaveri halusi aloittaa jazz-tunnit ja houkutteli minua mukaan. En epäröinyt hetkeäkään! Gisellen jälkeen olin harrastanut vähän sitä sun tätä; uintia noin seitsemän vuotta, naisvoimistelua puolisen vuotta, ja opiskelijavaihdossa jopa hetken aikaa sirkusta. Liikunnasta olin aina tykännyt, jopa koulussa, mutta tanssia ihailin vain kaukaa.  Kun sitten lopulta päädyin kaverin imussa jazz-tunneille, treeni oli hikistä ja hauskaa. Mutta en kokenut vielä mitään suurta ahaa-elämystä. Sitten kiva opettajamme kertoi että voisimme kokeilla myös klassista balettia, ja että uusi aikuisten alkeistunti alkaisi vuoden alusta..

Olin täydellisen hämmästynyt. Balettia aikuisille?! Minäkö voisin harrastaa balettia?? En ollutkaan liian vanha tai "vääränlainen"! Menin samantien ostamaan ensimmäiset pehmeät tossuni Balleriina-shopista, joka silloin sijaitsi vielä Fredalla. Ne olivat Freedin ja valkoista nahkaa. Minulla on myös hämärä muistikuva valkoisesta treenipuvusta, mutta muistaakseni en käyttänyt sukkiksia vaan jotain muuta treenihousun tapaista. Hei, siitä on jo aikaa kun olin 21 vuotias! :)

Ensimmäisen balettitunnin suhteen mulla oli melkoinen tuuri. Tunti alkoi aivan alusta, ja salissa oli mukavan sekalainen seurakunta. Oli arviolta saman-ikäisiä, teinejä ja minua reippaasti vanhempia. Joku oli harrastanut jo muita tanssiljajeja tai voimistelua, ja joku aloitti liikunnan ihan nollasta. Oli helppo ystävystyä tämän porukan kanssa! Opettajan kanssa onnisti myös. Hyvä opettaja on nimittäin baletin opiskelussa ratkaisevassa asemassa, ja jos löytää sellaisen josta vielä pitää niin sitten lähtökohdat ovat jo parhaat mahdolliset! Meidän opella oli karismaa ja sellaista tyyntä arvovaltaa joka kertoi pitkästä kokemuksesta ja tietotaidosta. Hän oli jämpti ja ystävällinen ja kiinnitti tarkkaa huomiota liikeratojen turvalliseen suorittamiseen. Jill oli myös tavattoman musikaalinen, tyylikäs ja varma tanssija. Hänestä tuli nopeasti ensimmäinen roolimallini baletissa. Kaipaan häntä vieläkin.

Baletin lisäksi jatkoin jazz-tanssin parissa ja aloitin myös nykytanssin tunnit. Näillä tunneilla vauhti oli ihan erilainen, tehtiin mutkikasta koreografiaa ja vaativia askel-yhdistelmiä. Se oli todella hauskaa, mutta baletin paljon hitaampi ja perusteellisempi työskentelytapa ei haitannut yhtään, päinvastoin! Pidin jo silloin tuntien keskittyneestä ja kurinalaisesta tunnelmasta sekä selkeistä raameista. Baletissa kun on etenevä ja tavoitteellinen opetusmetodi, joka voi tuottaa hienoja tuloksia kunhan on sekä ahkera että innokas. Ja malttaa työstää asiat rauhassa. Tämä on silleen mahtava laji, että vaikka oppimiseen tarvitaan tuhansia toistoja, sitä ei ehdi kyllästyä. Tunneilla on omat rutiininsa, ja silti yksikään päivä ei ole samanlainen!

Sillä ensimmäisella balettitunnilla saatiin opetella ekaa ja tokaa asentoa, plié tuli tutuksi ja harjoiteltiin tenduta ja keskellä yksinkertaista port de bras:ta. Paljon on sen jälkeen ehtinyt tapahtua. En ole pitänyt tarkkaa lukua, mutta tunteja on kertynyt useita tuhansia. Parhaimmillaan treenasin kuutena päivänä viikossa, usein kaksi tuntia putkeen (joskus oli taukoakin välissä). Ja tässä sitä mennään, vieläkin! Onneksi baletissa ei tule koskaan valmista.

Tämä postaus oli osittain toisen bloggaajan Marian inspiroima - ja kiitos hänelle siitä! Oli mukavaa muistella menneitä. Mites teidän ekat kertanne? Milloin te tiesitte että baletti on se oma juttu?

28.12.11

Tanssien catwalkille!

Tekisi mieli hankkia jotain uutta päällepantavaa treeneihin, vaikka vain juhlistaakseni kohta alkavaa uutta tanssi-vuotta! Oikeasti en tarvitse mitään, lukuunottamatta ehkä mustia trikoita, mutta vaihtelu virkistää.. Alennusmyynneistä saattais hyvässä lykyssä löytyä jotain sopivaa! Toisaalta kiinnostais nähdä myös alen jälkeen ilmestyvät uutuudet, etenkin kun värejä ja kokoja on vielä. Tähän juttuun keräsin muutaman omista suosikeistani, mitäs pidätte?

Bloch "Nouvaux", Porselli. Hinta 16.95 puntaa.

Petroolinsininen on mun lempivärejä, lisäksi tässä mallissa on erikoinen etuosa josta pidän tosi paljon. Blochin pukuja mulla on ennestään kaksi (turkoosi ja violetti). Laatu on hyvä vaikka kirkkaat värit haalistuvat aina pesuissa.
Intermezzon nelikerroksinen tutu, Porselli. Hinta 64.95 puntaa (!).

Okei, en ole tosissani ostamassa tutua - en edes tiedä missä sitä pitäisin! Meillä ei ole tapana pitää harjoitustutuja, ei edes silloin kun harjoitellaan varkkoja pointe-tunneilla. Enkä ole muutenkaan tutu-tyyppiä! Mutta - silloin kun opettajamme kehoittaa meitä tanssimaan ikään kuin meillä olisi tutu päällä - niin kyllä se on käynyt mielessä miltä tuntuisi pukea ihan oikea tutu päälle! Tämä malli on harmaudessaan vielä vähän särmikäs, aikuisen naisen tutu-cool ;) Hinta on tosin melko hulppea.

Wear Moi "Mazurka". Lisätietoja täältä.

Tämä burgundinpunainen puku-hame yhdistelmä on oikeastaan liian hieno tavalliselle tanssitunnille. Mutta kaunis se on. Puhumattakaan tuosta huikeasta arabeskista!


Bloch "Shale". Kuva täältä.
Taas yksi Blochin malli - peruspuku, mutta ei sittenkään. Rinnuksen päällä oleva vekitys tekee tästä mielenkiintoisen. Ja punaisesta väristä saa energiaa! :) Harmikseni en ole nähnyt tätä missään nettikauppoissa.


Blochin sifonkinen hame, Dance Direct. Hinta 12.95 puntaa.
Itselläni on tämä hamonen mustana, ja puen sen päälle aina tangon jälkeen. Alussa vähän hirivitti käyttää niin lyhyttä ja ohkaista vaatetta, mutta totuin nopeasti. Nyt tykkään just kun se on niin lyhyt, koska se pidentää sääriä! :) Yksi olis kiva olla varalla, mutta mikä väri?


Ja taas olis valinnan vaikeutta! Violetti, turkoosi vai sittenkin musta? Lämmittelyhaalari on Sanshan mallistoa, ja löytyisi ainakin Suomen Tanssitarvikkeen verkkorkaupasta hintaan 53.95 €. Eipä ihan halpa sekään. Ja vaikka tykkään näistä suorista lahkeista, lämppäri pitäis riisua viimeistään plie-sarjan jälkeen. Polvet eivät näy kunnolla, ja lahkeet ovat tiellä kaikissa retiré ja battement -liikkeissä.. Jos on vilukissa ja tarvii koko tunnin ajaksi lämmintä ylleen, sopii paremmin myötäilevä haalarimalli. Vaihtoehtoisesti voisi pukea villahousuja, olkavarsi-lämmittimiä, tai fleeceä kaulasta alaspäin!

Vilusta tuli mieleen kylmät jalat.. Näin talvisaikaan mulla on varpaat koko ajan kohmeessa, ja ennen tuntia on pakko laittaa sukat tossujen päälle. Itse tunnilla emme saa pitää sukkia, ja vähiten villaisia sellaisia. Luontainen villarasva nimittäin liukastuttaa muovista tanssilattiaa. Tanssitöppöset olisivat kivat, mutta vievät aika paljon tilaa kassista. Ja ne pitäis kuitenkin riisua tankoon mentäessä. Mutta kotona näillä tarkenisi!


Blochin ovat nämäkin töppöset, Dance Direct myy hintaan 22.95 puntaa. Vastaavia sukkien ja töppösten yhdistelmiä löytyy nykyään muualtakin, esim Accessorizen verkkokaupasta. Jos kiinnostaa, kannattaa ostaa alesta saman tien! Nämät värikkäät slipper bootsit maksavat nyt 13.00 puntaa, jos ei lasketa postikuluja.
Sitä saisi äkkiä palaamaan kivan tukun rahaa, mutta ensin pitää maksaa tanssitunnit. Ja laittaa rahaa sivuun kärkitossuja varten. Ja täytyy säästää Kansallisbaletin näytöksiin! Mutta ehkä sitä voisi kuitenkin hankkia jotain pientä.. :)

Mites teillä, toiko pukki tanssitarvikkeita vai oletteko vielä menossa ostoksille? Vai löytyykö jo kaikki tarpeellinen?

23.12.11

Joulukalenterin 24. luukku


Tanssivuoteni päättyi tänään pointe-tuntiin jossa opettaja yllätti meidät harjoittamalla osan Sugar Plum Fairyn variaatiosta - ihan vain Joulun ja huvin vuoksi! Ai että se oli kivaa, etenkin kun eilen nähty Kansallisbaletin Pähkis oli vielä tuoreena muistissa.. Ja oli se myös rankkaa, kun piti äkkiä opetella askeleet - mutta ei sentään esityskuntoon asti! Ja variaatio oli tietenkin meidän tasolle helpotettu. Kunhan pidettiin hauskaa :)

Tähän päättyy Joulukalenteri, mutta eivät kuitenkaan blogikirjoitukset. Nauttikaa Joulun tuomasta rauhasta, lähimmäisten ja ystävien seurasta, herkuista ja vapaista!

t. Johanna

Kuva: Pacific Northwest Ballet, Dance of the Snowflakes / Nutcracker. Kuvaaja: Angela Sterling

Ei Joulua ilman balettia

Tänä aatonaaton iltana on mun viimeiset balettitunnit, ja sitten onkin joulutauon paikka. En kuitenkaan halua viettää pyhiä ja välipäiviä kokonaan ilman tanssia - eikä sitä tarvitsekaan! Youtube tarjoaa tietenkin balettiherkkuja lyhyistä pätkistä koko-illan baletteihin, mutta tanssin-nälkäinen löytää myös televisiosta katsottavaa:

Jouluaattona TV 1 klo 22.05 - 23.50 Bolshoi-teatterin suuret avajaiset. Lisätietoja täältä.


Areenalta löytyy edelleen suomalaisen taidetanssin historiasta kertova dokkari Askelmerkkejä. Mainitsin siitä jo edellisessä postauksessa, mutta nyt koko 3-osainen sarja on katsottavissa vaikka putkeen täältä: areena.yle.fi/video

Jos joku kaipaa vielä pähkinäistä balettia, suosittelen katsomaan näitä versioita youtubesta: ensimmäisessä tanssii San Francisco Ballet. Koreografia Helgi Tomasson.

 

Toinen versio on itsensä Baryshnikovin tuottama, päärooleissa tietenkin Misha ja Klaarana (Marie) Gelsey Kirkland. American Ballet teatteri tanssii muut osat.


22.12.11

Pähkinänsärkijä ja Hiirikuningas

Tänään kävi paremmin kuin hyvin - ystävä onnistui saamaan kaksi peruutuspaikkaa Kansallisbaletin päivänäytökseen ja vieläpä erikoishintaan - joten pääsin sittenkin katsomaan Pähkinänsärkijää! Katsomo oli täynnä lapsia ja heidän vanhempia, ja kun katselin näitä pikkuprinsessoja tuli itselle hieman alipukeutunut olo.. Pitääkin ensi kerralla pukea ylle tiarat ja tyllit! ;)

Eagling & van Schayk: Pähkinänsärkijä ja Hiirikuningas
Kuva: Sakari Viika

Ja sitten esiriippu nousi - voi että miten upea näyttämökuva! En ole koskaan nähnyt lavalla mitään vastaavaa! Talvinen pikkukaupunki, ankkuroitu purjelaiva oikealla, Klaaran biedermaier-tyylinen talo vasemmalla, jäätynyt kanava keskellä, kuutamo taivaalla.. Ja luistelijoita! Hollantilainen Toer van Schayk on onnistunut lavastuksen kanssa täydellisesti, ei voi muuta sanoa. Ja sitten vielä tuttu Tsaikovskyn musiikki.. Ihana! Puhumattakaan tanssista. :) Pääparina tanssi tällä kertaa Salla ja Jaakko Eerola, ja molemmat tanssivat hallitusti ja pehmeän tyylikkäästi. Jaakko Eerola selvitti vaativan soolonsa kunnialla, samoin Salla Eerola - yhtään ei tarvinnut jännittää heidän puolesta! Pikku-Klaaraa esittänyt Elenoora Kauhanen oli viehättävä ja tanssi kepeän kauniisti, ja siirtymä nuoresta aikuiseen Klaaraan kävi toteen saumattomasti ja uskottavasti.



Wayne Eaglingin ja van Schaykin koreografiassa oli paljon hauskoja ja oivaltavia yksityiskohtia. Joulupukki tuli juhliin lahjojen ja hurjan pukin kera, Pähkinäsärkijän ihmeellinen maailma oli laterna magicassa, eikä joulukuusessa - itse asiassa perinteistä koristellutta kuusta ei ollut laisinkaan! Lumen peittämä kuusi löytyi sen sijan Lumihiutaleiden tanssin taustana, mikä onkin monen suosikkikohtaus baletista. Ja oli kauniisti toteutettu! Ainoa miinus tulee syntsa-kuorosta, mikä kuulosti melko vaisulta. Mukana olleet muusikko-ystäväni ihmettelivät miksei voitu nauhoittaa edes oikeata kuoroa? Mutta lumihiutaleet tanssivat siis hienosti yhteen, ja olisin toivonut ettei muita hahmoja olisi päästetty tarinaan ennen kuin heidän tanssinsa loppui kokonaan..

Pähkiksen kuuluisiin "ulkomaalaisiin" tansseihin olin hieman pettynyt. Toisaalta oli raikas ratkaisu esittää espanjalais-vaikutteisen baletin sijan kansantanssin tapaista, mutta koreografia ei niin sykähdyttänyt. Ja kuvaelmassa näkyneet tuulimyllyt hämäsivät - oltiinko nyt sittenkin Hollannissa? Venäläisestä tanssista puuttui myös klassinen baletti, mutta puvustus oli niin upeata ettei haitannut yhtään. Kiinalaisessa tanssissa oli selviä wuxia-vaikutteita, oli nais-soturia (kärkitossuissa!) ja miekkaa heiluttavia äijiä. Siitä oikeastaan tykkäsin! Arabaialainen tanssi oli sen sijan outo, varsinkin lapsille (ja lapsenmielisille) kohdistetussa baletissa. Siinä oli nimittäin keskeisenä hahmona jonkin sortin orjakauppias, joka kaiken lisäksi pomotteli neljää alistettua nais-orjaansa.. Kreikkalainen tanssi, se mikä muissa versioissa on ns Marsipaani/Mirlitoni-tanssi, oli vähän hassu. Hupsu vanha äijänkäppänä, fauni ja kreikkalainen "Don Juan" nuoren naisen perässä.. Oliko sen tarkoitus sitten huvittaa vanhempia, en tiedä..

Kukkaisvalssi oli runsaasti koristeltu, melkeinpä liiaksi. Hassua kyllä, kukkien tutut muistuttivat lähinnä kaalin lehtiä, eikä ruusuja. Harmi, koska muuten puvustus oli ihan napakymppi! Kaikki kukat ja heidän kavaljeerinsa tanssivat erinomaisen hyvin yhteen, ei mitään moittimista. Koreografia olisi minun makuuni voinut olla valssimaisempi, vai sanoisko mielummin orgaanisempi? Vaikutelma oli hieman hovimainen, mutta varmaankin tarkoituksella.

Pääparin suuri grand pas de deux oli varmasti ja elegantisti tanssittu ja sai ansaittua aplodia. Kaiken kaikkiaan Kansallisbaletti laittoi pystyyn hienon näytöksen, josta voi olla ylpeä ihan missä päin maailmaa tahansa!

21.12.11

Askelmerkkejä

Teemalla on alkanut kolmiosainen dokumenttisarja suomalaisen taidetanssin historiasta, ihan must-katsottavaaa kaikille tanssin harrastajille! Ensimmäisessä osassa tanssitaan 1900-luvun alusta 1950-luvun loppuun. Samalla nähdään miten nykyinen Kansallisbalettimme on saanut alkunsa. Ensi vuonnahan juhlitaan jo 90-v synttäreitä!

Kansallisbaletti vuonna 1928. Kuva täältä.

Sarjan voi katsoa Areenalta, ja esitysaikaa ekalle jaksolle on laitettu 6 päivää tästä eteenpäin. Kolmas jakso tulee Teemalta tänään, klo 20.15. Voit klikkaa vaikka suoraan tänne: Areena.

Siinä oli sitten jo 21. Joulukalenterin luukku. Aika vaan rientää, eikä lunta näy Helsingissä vieläkään. No, ainahan sitä voi sirotella tomusokeria joulukuusen päälle ;) Eilen oli muuten vuoden vikat M-P:n tunnit - ja oli ihanan tiukka setti! Sain paljon hyviä korjauksia, enkä sählännyt liikoja. Ope oli aika napakkana eilen, ja sitä sai olla todella skarppina! Fiilis oli silti super hyvä, ja kaikki tekivät parhaansa. Mulla oli keskellä vaikeuksia en dedans pirtsojen kanssa, en saanut polvea pysymään ylhäällä ja auki. Opettaja käski meidän kaikkien "to be the boss of our bodies" - eli me päätämme mitä ja miten tehdään! Ei saa antautua vain vietäväksi. Kun päätät etukäteen mitä olet tekemässä ja uskot itseesi, niin sitten onnistuu!

Mä sain siitä hyvän potkun persauksiin. Kun M-P vielä lisäksi käski mun tehdä piruetit uudestaan, niin johan onnistui! Ei siis pidä koskaan luovuttaa tai mennä siitä mistä aita on matalin. Vaikka olisikin jo tottunut siihen että joku asia ei ole itselleen sitä ominta tai vahvinta aluetta, pitää silti aina yrittää parempaa. Huomasin eilen myös että mulla on vielä paljon tekemistä ylävartalon, eli épaulementin kanssa. Siihen aionkin panostaa nyt ihan tosissani. Se ja aukikierto pirueteissa. Olis sitä paljon muutakin, mutta jostain on aloitettava!

Eilinen pointe-tunit oli ihana, saimme myös kokeilla uuden variaation ensimmäisiä askeleita. Varkka on eräästä Balanchinen baletista, ja vaikka opettaja on katsonut ettei ole meille liian vaikea, niin oli siinä alussa jo melkoista haastetta! Kerron siitä lisää sitten ensi vuonna.. :)

20.12.11

Kiireen keskellä

Kakku on vihdoin uunissa, mutta pistaasikeksien valkosuklaa unohtui kaupan hyllyyn.. Miten musta tulee Joulun alla aina näin hajamielinen? Onneksi tanssitunnilla jouluhärdelit jäävät oven ulkopuolelle, ja on ihanaa kun ei tarvitse tehdä muuta kuin keskittyä nilkan ojennuksiin, ryhtiin, sarjoihin ja musiikkiin! Eilen olin kahdella tunnilla, ja molempien lopuksi tehtiin reverance jouluisiin säveliin - en vain muista mistä laulusta. Hyvät Joulutkin toivotettiin, kaikki kun eivät tule aatonaattona enää tunneille. Mä olen tietenkin tangon ääressä, kun vietän pyhätkin Helsingissä.

Joulukalenterin 20. luukku aukeaa Pähkiksen Grand Pas de Deux -variaatioon. Royal Balletin Miyako Yoshida ja Steven McRae ovat pääosissa.


19.12.11

Lumihiutaleet kuutamolla

National Ballet of Canada. The Nutcracker. Photo by Bruce Zinger.
Tanya Howard in The Nutcracker. Photo by Bruce Zinger.
Artists of the Ballet in The Nutcracker. Photo by Bruce Zinger.

Joulukalenterin 19. luukku aukeaa Kanadaan! Ihastuin näihin lavasteisiin, kuutamoon ja koivuihin. Ja huomatkaa, lumihiutaleilla on pitkät hihat - se tekee asuista jotenkin uskottavampia. Kanadassa tiedetään kyllä että talvella ei muuten tarkene.. ;)

18.12.11

Kuusi tuntia Jouluun

Nyt on tämän vuoden työt tehty! Ei muuta kuin leppoisaa lomailua, rentoa joulun valmistelua - ja tanssia! Onneksi Footlight pitää vain viikon verran taukoa normaalista lukujärjestyksestä. Mun kohdalla se sitten tietää vielä kuusi kertaa balettia ennen joulurauhan julistamista. Maanantaina jatko2 ja päälle perustaso kärjillä. Tiistaina M-P:n jatko3 ja pointe, ja aatonaattona G:n jatko3 ja pointe. Ihanaa kun meillä on treenit vielä päivää ennen Joulua!

Joulukalenterin 18. luukku aukeaa Bolshoin Pähkinäsärkijään, olen nimittäin ihan kohta lähdössä ulos ja Maximin klo 17 näytökseen. Lähden ystävän kanssa joka ei ole koskaan käynyt katsomassa balettia! Toivottavasti tanssin taika tarttuu myös häneen.. Ohessa Makeishaltijattaren variaatio samaisesta Pähkiksestä, jonka tosin tanssii Marie eikä Sugar Plum.

17.12.11

Shh.. Tsaikovsky, Part Deux

Lupasin eiliselle luukulle jatkoa, ja tässä se tulee. Balanchinen mestarillinen koreografia Baryshnikovin tanssimana! Ystävien kanssa pohdimme että tuotantotiimi on käyttänyt näkymättömiä siimoja - ei kukaan voi uhmata painovoimaa tuolleen. Tai sitten Mishalla on kengurun geeniä. Eikä pidä unohtaa Patricia McBriden hienoa tulkintaa! Videosta saamme muuten jälleen kiittää Balletomania, mutta koska siinä on muutakin tanssia, ajoitin linkin alkamaan suoraan Tsaikovsky Pas de Deux:stä. Klikkaa tänne.

Vertailun vuoksi halusin upottaa tähän myös toisen tulkinnan tästä päivästä. POB:n tähtitanssija Dorotheé Gilbert tanssii todella eloisasti ja riskejä pelkäämättä! Vaikka hänen jalkansa lentävät nykyvaatimusten mukaan korkealle (ja korkeammalle kuin edellisessä videossa), se ei tapahdu tanssillisuuden kustannuksella. Kädet varsinkin ovat ihanan ilmavat ja elegantit. Katsokaa muuten tarkkaan Gilbertin soutenu piquéitä - hän hyppää viimeiset suoraan kärjelle! Harmi että tästä ei ole koko variaatiota nähtävissä.


16.12.11

Shh.. Tsaikovsky

Joulukalenterin 16. luukku aukeaa mun suosikki-variatioon (siis yhteen monista). Tsaikovsky sävelsi tämän musiikin vuonna 1877 viime hetkessä eräälle Bolshoin prima-balleriinalle Joutsenlammen kolmatta näytöstä varten. Mutta koska kohtaus ei ollut alkuperäisessä partituurissa se jäi unholaan - kunnes Balanchine sai luvan käyttää musiikkia omaan koreografiaan. Nimi lienee melkoisella varmuudella kunnianosoitus kuuluisalle maanmiehelle: Tschaikovsky Pas de Deux.

Variaatioita löytyy muutama youtubesta, mutta yleensä "salanimen" takaa. Balanchinen säätiö on erityisen tarkka levitysoikeuksista, ja siksi myös balettiryhmien promovideot ovat aina erityisen lyhkäisiä kun Balanchinestä on kyse. En voi arvata mitä Herra B olisi itse ollut mieltä balettiensa leviämisestä sosiaalisen median kautta - ehkä hän olisi kuitenkin ollut mielissään siitä? Onhan se niin että kirjailijan tuotantoa voi lukea satoja vuosia kirjoittamisen jälkeen, mutta balettia pitää nähdä tanssittavan!

Sen ja Balanchinen kunniaksi oheinen video. Tanssijat ovat youtubessa jaetun tiedon mukaan Joseph Philips (ABT) ja Anna Sophia Scheller (NYCB). Psst.. kun huominen 17. luukku aukeaa on luvassa erityinen herkkupala samasta baletista!

15.12.11

I'm Dreaming of a White Christmas..

San Francisco Ballet

Boston Ballet's Vanessa Dirven. Kuva: Rosalie O'Connor.

Ja saisko sitten vielä pukea noi tutut ja tiarat? Mä heittäisin mieluusti mustat leggarit nurkkaan jos saisin nämä ylleni! Huokaus.. Kai mussa piilee sittenkin pieni glitterin-nälkäinen wannabe-balleriina.

14.12.11

Emeralds

Enää kymmenen päivää jouluun.. Aikaa hiljentyä kesken kaiken hulinan, kuunnella sateen ropinaa ikkunaa vasten, sytyttää kynttilät palamaan ja vain olla. Kaiken muun ehtii vielä. Joulukalenterin 14. luukku aukeaa Balanchinen koreografiaan Emeralds (Smaragdit). Joku ehti ehkä nähdä pidemmän version (Pariisin Oopperan baletti), mutta valitettavasti lataaja on joutunut poistamaan videon. Joten ohessa vain pieni ja luvallisessa jakelussa oleva ote Houston Baletin esittämänä.

13.12.11

Joulu-akvarelli

Joulukalenterin 12. ja 13. luukku aukeaa yli 30 vuoden takaiseen Pähkikseen - ja nähdäänpä tässä myös vilaus nuoresta Baryshnikovista, partnerinaan vielä nuorempi Gelsey Kirkland. Minua viehättää tässä kohtauksessa erilainen ryhmäkoreografia - kukkaset tanssivat pariensa kanssa - ja pastellinen värimaailma. Tosin tanssijat välillä melkein katoavat taustaan, niin sävy savyyn ovat heidän pukunsa! Mitä mieltä te olette?

11.12.11

Pariisin lumihiutaleet


Joulukalenterin 11. luukku aukeaa jälleen lumihiutaleiden tanssiin. What can I say? En ole vieläkään kyllästynyt, etenkin kun versioita löytyy niin monia! Nurejevin geometrisessä koreografiassa voi nähdä jääkiteiden muodostuvan, niin täsmällisesti Pariisin Oopperan corps de ballet tanssii!

10.12.11

Kukkien valssi

Joulukalenterin kymmenes luukku aukeaa Royal Baletin lavalle ja Pähkinäsärkijän Kukkais-valssiin. Lavastus ja puvustus ovat rokokoo-tyylisiä, ja hivenen liian kiekuraista minun makuuni. Enkä ole erityisen innostunut tanssijoitten peruukeista (etenkään miesten). Mutta vaihtelu virkistää! Joka tapauksessa Peter Wrightin koreografia on hienosti toteutettu ja Lauren Cuthbertson tanssii taidokkaasti ja kauniisti.

9.12.11

Klaaran variaatio

Joulukalenterin yhdeksäs luukku aukeaa Klaaran variaatioon, ja tällä kertaa onnistuin löytämään tänä vuonna edesmenneen Roland Petit'n koreografian. Pääosan tanssii Pariisin Oopperan baletin Noëlla Pontois, aikansa hienostuneimpia klassisia balleriinoja. Pontois opettaa muuten nykyisin POB:n ammattitanssijoita (näin hänet La Danse - dokumentissa), ja onpa hänen tyttärensä Miteki Kudo saman talon solisteja. Videon kuvalaatu ei ole paras mahdollinen, mutta katsokaa Noëllan jalkatyöskentelyä - kristallinkirkasta!

8.12.11

Jouluksi Pariisiin

Aika avata kahdeksas luukku ja heittäytyä ranskalaisiin tunnelmiin.. Seuraava video on jälleen Pähkinänsärkijästä, mutta tällä kertaa Pariisin Oopperan Baletin tuotantoa. Menossa on loppuhuipennus, eli prinssin ja Claran pas de deux. Nurejevin koreografia on hillittömän vaikea, mutta tanssijat eivät näytä siitä hätkähtävän. Saavat näyttämään sen ihailtavan vaivattomalta!

Rooleissa Myriam Ould-Braham ja Jérémie Bélingard, mukana myös POB:n corps de ballet.

7.12.11

Seitsemäs luukku: Joulunpunaista

PNB Company dancers in The Piano Dance. Photo © Angela Sterling

Boston Ballet dancers in Bella Figura. Photo: Gene Schiavone.
Australian Ballet dancers in Concerto. Photo: Jess Bialek.

6.12.11

6.12.2011



Vihdoinkin meille on tarjolla suomalainen baletti-kalenteri! Suomen Kansallisbaletti 2012  -seinäkalenteri maksaa 9 euroa, ja sen voi ostaa Oopperashopista ja Oopperan lipunmyynnistä. Postimyyntikin onnistuu, mutta silloin päälle tulevat 4 euron postituskulut. Toivottavasti kalentereita riittää kaikille halukkaille!

5.12.11

Joulukalenteri: Kylian's Nuages



Tämä Jiri Kylianin teos Debussyn musiikkiin on niin kaunis, että se menee ihon alle. Tanssijat, Dorothee Gilbert ja Manuel Legris, ovat fantastisia - ja mikä keskenäinen luottamus! Lisäksi yksinkertainen tausta, ja Dorotheella ihanan liukuvärjätty mekko. Sinistä ja valkoista, sopivasti ennen Itsenäisyyspäivää! 

4.12.11

Joulukalenteri, osa 4: Lumihiutaleita


Kutsuisko tanssimalla lunta leijuvaksi kattojen ylle?
Valkoista pimeän tilalle, huurteista sokeria oksiin,
lumen narskuntaa tossujen alla?




New York City Ballet, Nutcracker (1993). Koreografia: G. Balanchine.

3.12.11

Kolmas luukku: Lumikuningatar

Lunta ei ole vielä satanut, mutta ei anneta sen häiritä Joulunalusajan nautintoja.. Tänään paistaa ainakin Helsingissä aurinko, ja kiitos siitä! Ajattelin nyt viikonloppuna taiteilla joulukortteja, leipoa jotain hyviä pähkinäisiä keksejä ja ommella nauhat uusiin kärkitossuihin. Ihan kivaa puuhastelua. :)

Kolmannen luukun joulubaletti on edelleen Pähkinänsärkijästä, tällä kertaa Lumikuningattaren esiintulo. Pääosan tanssii Yuan Yuan Tan, ja tuotanto on San Francisco Baletin. Luntakin sataa!

2.12.11

Joulukalenterin toinen luukku

New York City Ballet: Waltz of the Flowers. (Valokuvaaja ei nimetty)

Lumihiutaleista siirrytään hetkeksi kesäisiin tunnelmiin, eli Kukkais-valssiin! Olen aina tykännyt tästä Balanchinen koreografiasta, ja haaveillut että voisin joskus tanssia edes pienen pätkän siitä. Solistin osa on hillittömän vaikea, ei tulisi mieleenkään, mutta ryhmäkoreosta voisi jonkun askelkuvion mahdollisesti opetella. Tosin luulen että omat terälehteni ehtivät lakastua ennen sitä.. ;) Videopätkä on muuten täyspitkästä Nutcracker-baletti-elokuvasta, joka on myös esitetty Suomen televisiossa. Mulla oli se joskus videonauhalla, kunnes nauhuri hajosi eikä tullut enää ostettua uutta. Pitäiskin varata joskus kirjastosta aikaa että saisin siirrettyä kaikki tanssi-tallenteet digi-muotoon!



Olen muuten lukenut ja kuullut että monilla teistä on pidempikin balettitauko edessä kun tanssikoulut jäävät lomille? Täytyy sanoa että pääkaupunkiseudulla asumisella on puolensa, isot koulut sulkevat ovensa vain pyhiksi! Oma kouluni FL pitää tavallisesta lukkarista noin viikon tauon, mutta sinä aikana pidetään kuitenkin joitain tanssin tiiviskursseja. Itse en tiedä vielä huilaanko sen viikon vai hakeudunko vaikka HTO:n tunneille.. Riippuu vähän kunnosta ja fiiliksestä, lomaa mulla on joka tapauksessa.

Tammikuussa Tanssikeskus Footlight starttaa paljon uusia tunteja, ja itse aion lisätä ainakin torstain baletin omaan lukkariin (baletin lukujärjestys 2011-2012). Olinkin jo odottanut sopivaa tuntia! Ainoa ongelma on että samalle päivälle osuu kaksi balettia, G:n J1 (klo 16:30-18:00) Leppiksen studiossa ja S:n J1 (klo 18:30-20:00) Salmisaaressa. Mä haluaisin käydä molemmilla, mutta Leppävaarasta ei ehdi mitenkään Salmisaareen puolessa tunnissa! Mitä mä teen? Tykästyin viime kesänä tosi paljon Silvian tunteihin, etenkin tanssilliseen keskilattiaan. Mutta en myöskään haluaisi missata "oman openi" Gabriellan lisätuntia! Yksi ratkaisu olisi vuorotella.. Silvialla alkaa myös pointe alkeet klo 20, ja sinne ehtisin joka tapauksessa. Salmisaari sijaitsee muutenkin näppärästi Länsiväylän vieressä. Eli joko molemmat S:n tunnit Salmisaaressa, tai välillä ensin G:n tunti Leppiksessä ja sieltä vielä pointen kautta kotiin. Saas nähdä miten jaksaa.

Muuten tanssilukkarini pysyy ennallaan:

maanantaisin baletti  jatko2 90 min + perustaso 60 min (teen kärjillä)
tiistaisin baletti jatko3 90 min + pointe 60 min
keskiviikkoisin lepopäivä
torstaisin UUTENA joko G:n baletti jatko1 90 min + pointe 60 min TAI S:n jatko1 90 min + pointe
perjantaisin baletti jatko3 90 min + pointe 60 min
satunnaisesti lauantaisin tai sunnuntaisin keskitason baletti
jotain muuta kuin balettia - mahdollista..

Oho. Tajusin just että pointea tulee vähintään kolmasti viikossa! Tossubudjetti taitaakin mennä uusiksi. Onneksi nykyiset kestänevät vielä vuoden loppuun. Uudet onkin jo varalla.

Ennen ja jälkeen. Bloch Balance European.

1.12.11

Joulukalenteri, ensimmäinen luukku.

Hyvää Joulunalusaikaa kaikille Balettikassin lukijoille! 



Ensimmäisessä luukussa tanssivat itseoikeutetusti Pähkinänsärkijän iki-ihanat Lumihiutaleet! Tykkään todella paljon lavastuksesta, tuossa talvisessa taustassa on jotain suomalaista metsää.. Tässä kuvassa nähdään muuten arvostetun Pacific Northwest Baletin (PNB) ryhmäläisiä ja koulun edistyneitä oppilaita. Yhdysvalloissa Pähkis on iso juttu näin joulun alla, ja kaikki tanssiryhmät ja koulut laittavat oman tuotantonsa pystyyn. Baletin maailmassa ei tule Joulua ilman Nutcrackeria!

Koregrafioita on niitäkin useita, vaikka Balanchinen versio taitaa olla sielläpäin suosituimpia. Tämä PNB:n uusi versio on kuitenkin Stowellin/Sendakin käsialaa. Maurice Sendak vastaa kuvituksesta ja lavastuksesta, ja on varmaan monille tuttu kirjastaan Hassut Hurjat Hirviöt. Klaaran/Marien osan tanssii muuten yleensä nuori, noin 14-vuotias balettikoululainen. Voitte kuvitella miten haluttu tuo osa on! Varsinainen päärooli on kuitenkin Makeishaltijattaren osa (Sugar Plum Fairy). Mutta siitä lisää myöhemmin.. :)



Lisää luukkuja on siis luvassa, joka päivälle omansa, aina aattoon asti. Ja tavalliset postaukset jatkuvat myös. Muistakaa käydä kurkkaamassa! :)

P.S. Valokuvan otti Angela Sterling.

26.11.11

Pointe News

Yksi parhaista asioista pointessa on se että lähes joka tunnilla tehdään jotain ihan uutta! Myös ne liikkeet jotka ovat pehmeillä tossuilla jo tuttuja muuttuvat kärjillä ihan uudeksi haasteeksi - kaikki tämä tekee baletista taas yhtä jännittävää kuin silloin alussa. Ei niin että olisin millään muotoa väsynyt baletin treenaukseen, mutta tekee tosi hyvää saada vähän potkua omaan tanssimiseen! Pointessa saan olla taas aloittelija - ja on mahtavaa kun ei tiedä mita kaikkea kivaa on vielä luvassa ja tulossa..


Eilen tehtiin ensimmäistä kertaa piqué emboite käännöksiä. Nämä eivät ole erityisen helppoja pehmeilläkään tossuilla, joten tuntui vähän hurjalta yrittää kärjillä. Mutta ei kun ylös, passé retiré aina eteen ja käsi vuorotellen edessä (sama käsi kuin retiré jalka). Oikealle mentäessä meno oli aika koomista. En päässyt kuin pari, kolme kertaa ympäri ja sit romahdin alas. Onneksi meillä on Manskun isossa salissa hervottoman pitkä diagonaali, joten siinä ehti harjoitella enemmän kuin tarpeeksi! Vasemmalle mentäessä oli jo varmempi olo, ja olen muutenkin "leftie-turner". Mistähän sekin johtuu, että yksi puoli on aina parempi? Ja voiskohan sitä huijata itseään, unohtaa että on pyörimässä "huonommalle" puolelle? Oli miten oli, vasemmalle emboite-piqué sujui yllättävän hyvin! Sain liikkeen rytmistä kiinni, ja annoin vain mennä! :)

Oheinen videopätkä on mun omalta DVD:ltä: "The Video Dictionary of Classical Ballet". Kuvan laatu ei ole paras mahdollinen, mutta tässä nähdään kaksikin tapaa tehdä tuo emboite tournant. Tanssija on muuten Merril Ashley, joka oli aikanaan New York City Baletin solisteja. Suosittelen DVD:tä muutenkin, siinä on lähestulkoon kaikki askeleet - hypyistä pointe-tekniikkaan. Amazonilta löytyy ainakin: klikkaa tänne.

video 

Liika ajattelu on muuten vain haitaksi, siis tanssiessa. "Dance first. Think Later." Sitähän se Samuel Beckettkin sanoi. Liike pitää ehtiä analysoida ja painaa mieleen ennen, ja sit mennään eikä meinata! Se tietenkin vaati harjoittelua ja kokemusta, ja taas harjoittelua..

Eilen sain tangossa kokeilla vielä jotain muutakin uutta kärjillä: fouetté-piruettia! Olimme harjoitelleet ballonéeta, kaksi eteen ja kolmas sivulle ja siitä plié ja passé. Viimeinen asento tahtoi mulla aina kääntyä jo puolikkaan, joten opettaja kehoitti saman tien kokeilemaan kokonaista kierrosta. Aloitus siis molemmat kädet tangolla, degagé sivulle, plié ja en dehors fouetté. Samaa harjoitusta oltiin tehty edellisellä tunnilla, tosin silloin kolme nopeata ja peräkkäistä. Mutta nyt siis vain yksi hallittu - joka onnistui! En ehtinyt miettiä, enkä pelätä, annoin vain mennä! Jee! :)

P.S. Tossukuva mun oma.

19.11.11

Sleeping Beauty

Nyt sunnuntaina olisi todella hieno tilaisuus nähdä elokuvateatterissa Prinsessa Ruusunen livenä uudelleen avatun Bolshoin lavalta! Päärooleissa tanssivat kaiken lisäksi todelliset huiput: upea Svetlana Zakharova ja American Ballet Teatterista itään loikannut loistava David Hallberg (videossa alla). Tätä näytöstä ollaan maailmalla odotettu, ainakin kaikissa balettiin liittyvissä facebook-päivityksissä ja tweeteissä siitä kohistaan.. Minä sen sijan jätin oman lippuni ostamatta! Olin tässä asiassa ihan Ruusunen, koko viime viikko on mennyt syvä-unessa, silloinkin kun olen ollut valveilla.



Tiistaina meni vielä hyvin, mulla oli vapaa ja sain nukkua riittävän pitkään. Illan baletti-tunnit Marie-Pierren kanssa olivat taas ihan huiput. Ihanan liikkuva tanko - ja me saimme todella heittäytyä (kunhan jalat olivat auki, ja peppu pysyi alhaalla jne.. ;)! Osa sarjoista olivat aika nopeita, mutta aivot olivat sillä kertaa mukaan juonessa. Tankoon päin sujui myös yksi fouetté pirtsa tuplana, ihan itsestään. Sitä ei tehty sarjassa (teimme vain degagén sivulle, plie ja ylös passé retiré asentoon), mutta kokeilin äkkiä sarjojen välissä. Se on hassua, mutta kun ei yritä liikaa onnistuukin usein paljon paremmin!

Keskellä kun hypittiin isot grand jetét (grand pas de chat developpé) sain tärkeän korjauksen: kun ponnistin tombé pas de bourrén jälkeen ilmaan, ponnistava jalka oli ihan juoksuasennossa - sisäänpäin! Ääks! Opettaja korjasi sitä jo sarjan aikana - turn out! - mutten tajunnut ajatella takajalkaa. M-P selitti sitten vielä tunnin jälkeen mitä tein väärin. Odotan jo innolla seuraava mahdollisuutta! :)

Pointe-tunti oli myös ihana. Teemme koko ajan lisää harjoituksia yhdelle jalalle, esim. fondueta ja tombé - releveitä, ja tietenkin passé retiré releveitä. Tanko on tosi intensiivinen, ja M-P korjaa ja neuvoo koko ajan. Toistoja tehdään paljon, tarkasti ja harjoitukset ovat välillä aika rankkoja. Mua huvittaa kun Marie-Pierre toisinaan pyytää meiltä "anteeksi" kun pistää meidät ihan tosissaan töihin! Tunnilla saa kuitenkin niin paljon kannustusta että sitä vain jaksaa. Ja jaksaa. Sitä paitsi siellä kiinnitetään huomiota myös ilmaisuun ja ylävartalon käyttöön, M-P haluaa että todella tanssimme. Ei mitään jäykistelyä!

Kotiin tullessani olin onnellinen, mutta seuraavan yönä nukuin huonosti ja liian vähän - ja tätä toistui aina perjantaille asti! Olin ihan zombiena koko loppuviikon. Perjantaina menin kuitenkin tunnille, vaikka siinä vireystilassa sohva olis ollut ainoa järkevä paikka. Tanssin sitten ihan säästöliekillä, omassa pikku kuplassani, ja taso alta nollan. Keskellä ei ollut mitään mahiksia, piruetit ihan hukassa ja hypyt vielä surkeampia. Oisin voinut sanoa jotain opelle ennen tuntia, mutta se tuntui turhalta: "Anteeksi, mutta olen tänään tosi väsynyt.." Eikös silloin pitäis jäädä katselemaan eikä tanssimaan?


Gabriellan pointe pelasti onneksi illan, jostain syystä olen aina hereillä kun varpaat ovat survottuna kärkitossuihin. Kärjillä ei kertakaikkiaan voi nukkua kun pitää koko ajan nostaa itsensä ylös! Harjoittelimme tangossa mm. piqué passeita, piqué attitudeja, ja myös ballonéta, mikä on vielä uusi ja kiva askel. Ja raskas! Piqué piruetit huonommalle oikealle puolelle alkavat myös sujumaan paremmin, joten pointesta jäi ihan hyvä mieli.

Se on muuten mun uusi iskulause tunnille: tanssi niin että siitä jää hyvä mieli! Ole kiltti itsellesi, mutta älä löysäile turhaan tai luovuta - se kuitenkin ottaa päähän jälkikäteen. Loppuun asti tsempattu piruetti, vaikka olis mennyt pieleenkin, on parempi kuin jättää yrittämättä. Ei tarvitse olla mitään super suorittamista, sekin riittää että keskittyy vaikkapa liikkeiden venyttämiseen tai oman ylösvedon parantamiseen. Tärkeintä on että muistaa hengittää, ei jännitä eikä jäkitä - ja että nauttii tanssimisesta!

11.11.11

Attitude



Perjantain pointe-tunnilla teimme tangossa piqué harjoituksia: piqué sous tenu - piqué passé retiré - piqué attitude. Viimeisen tasapainon kohdalla piti kääntyä toiselle puolelle, ja viedä jalka attitudesta retiré-asentoon. Yksinkertainen harjoitus. Attituden kohdalla annoin palaa, ja nostin jalkaa niin korkealle kuin mahdollista - tuntui kivalta, mutten ajatellut miltä se näyttää. Unohdin että oma tuntemus vartalon asennosta ei aina vastaa todellisuutta, ainakaan baletissa. Ja unohdin että korkea attitude ei vain toimi mulla. Opettaja taisi olla samaa mieltä.

Hän tuli nimittäin saman tien korjaamaan, ja käski laittaa jalkaa alemmas koska muuten lonkka nousee mukana. Ja tässä se on taas pakko sanoa: mulla ei ole paras mahdollinen instrumentti balettiin. Selkä on lyhyehkö, mitä pidetään baletissa yleensä esteettisesti suotuisana, mutta lantio on leveä (mistä ei pidetä). Eikä siinä mitään - lantion leveys, pepun malli taikka säärten pituus ei ole baletin harrastuksessa oleellista. Mutta suureksi harmikseni mun aukikierto on todella vajaa! Ja se taas ei auta attitudessa yhtään. Vaikka lonkka saiskin vähän nousta ja aueta asennon viimeistelyssä, se vähäinenkin näyttää mun kropassa väärältä. Jos katsotaan attitudea puhtaasti veistoksellisesta näkökulmasta, mun lantio vie siinä yksinkertaisesti liikaa tilaa.


Puhtaan klassinen attitude lähtee siitä että takajalka nostetaan 90 asteen korkeudelle ja koukistetaan siten että jalka on auki, takana, ja polvi on nilkkaa ja varpaita korkeammalla. Nilkkaa voidaan kyllä nostaa myös paljon ylemmäksi, mutta silloin polvenkin pitää olla samassa linjassa. Tätä attitudea on joskus kutsuttu venäläiseksi, mutta sitä näkee nykyään aika yleisesti. Attitude voi olla myös matala, ja voi se olla ihan lattiassa kiinni. Ja on olemassa tietenkin myös attitude devant, jolloin jalka on edessä.

Opettajani tuli siis korjaamaan tekniikkaa ja laskinkin jalkaa alemmaksi kunnes se oli 45 asteen kohdalla. Siinä asento on teknisesti puhdas, mutta melko mitäänsanomaton. Opekin sanoi että voi se olla vähän korkeampi, mutta tiesin jo että olisin siinä ollut taas lonkka pystyssä.. Katselin kun vastakkaisen tangon tytöillä oli kaikilla kaunis linjaus 90 asteen kulmassa ja tunsin oloni peräti tylsäksi seinäkukkaseksi. Maria kirjoitti blogissaan Why Do I Dance mielenkiintoisen postauksen Baletista ja ulkonäköpaineista, mutta tässä tapauksessa en miettinyt kehokuvaani, vaan sitä minkälaisen kuvan kehoni ei osaa piirtää! Korkea attitude on niin kaunis asento, ja mua on aina surettanut etten koskaan yllä siihen. Englanniksi tavataan sanoa että less is more, mutta mä haluan enemmän!


Yksi asia mikä pitää muistaa vielä, on se että baletissa luodaan myös illuusio. Kun tehdään esim attitude croisé suunnassa, lantion kulma ja takamuksen malli ei näy yleisöön. Yksi jos toinen opettaja on jopa sanonut että pitää oppia fuskaamaan vähäsen, jotta oman kropan linjaukset olisivat esiintyessä mahdollisimman edukseen. Meikä nousee lavalle aniharvoin, mutta ehkä tätä vois joskus tunnillakin soveltaa? En tiedä.. Sanomattakin on selvää ettei voi tuunaillaa asentojaan  ennen kuin tietää, ymmärtää ja hallitsee myös sen oikean tavan. Aionkin ensi viikolla kysyä opettajaltani missä kohtaa mun oma paras attitude oikein on, ja mitä voisin tehdä sen parantamiseksi. Vielä en luovuta!

Minkälainen asenne teillä on attitudeen?

Kaikki kuvat: Project Ballerina, valokuvaaja Dane Shitagi.


10.11.11

Kolme kertaa viikossa

Siihen se mun balettitreeni on kutistunut, kolmeen kertaan viikossa. Mutta siitä huolimatta se tuntuu ja näkyy kropassa - ja ilmeisesti myös mun tekemisessä! Jos siis opettajan sanoihin on uskomista. Ja kun Madame sanoo että olen edistynyt, niin minähän uskon. :) Ehkä tässä pätee taas se että laatu on tärkeämpi kuin määrä? Tosin en päästä itseäni helpolla. Kaikkina kolmena päivänä mulla on kahdet peräkkäiset tunnit, ensin keski- tai edistyneen tason baletit (90 min) ja siihen päälle vielä tunnin pointe-harjoittelut.

Haluaisin silti enemmän tunteja. Keskiviikot käytän pakostakin palautumiseen, mutta torstaisin ei ole edelleenkään mulle sopivaa balettia. Odotan kovasti että G:n J1 FL:n Leppiksen studioissa saataisiin vihdoin alkamaan! Lauantaisin olisi klo 13 Tanssivintillä (Aleksanterin teatteri) ihan kiva keskitason baletti, mutta olen yleensä liian poikki perjantain tunneista. Ja sunnuntaisin on vain tunnin tunti, ja siinä hädin tuskin ehtii kroppa lämpiämään.. Tällä hetkellä olen ratkaissut asian niin, että vapaina päivinä rentoudun, venyttelen ja ulkoilen. Harkinnassa on myös jonkun baletti-henkisen kuntoilu-DVD:n hankinta. Ehkä New York City Ballet - workout, josta olen kuullut paljon hyvää. En kyllä mene vannomaan että oikeasti treenaisin kotona!



Minkälaiset lukkarit teillä on? Onko tunteja riittävästi vai liian vähän? Miten te vietätte välipäivät?

2.11.11

Tutunelmia

Vaaleanpunaista hattaraa. Tutu ylösalaisin.

Väreissä on ihanan keväinen yhdistelmä, ja tykkään vihreästä yläosasta!
The Dancers Company (Australia), baletista Pähkinänsärkijä. Kuva: Jess Bialek


 Tästä tulee mieleen kukan terälehdet. Herkkä.
Australian Ballet. Kuva: Georges Antoni

Sireenihaltijatar on pääosassa, mutta pidän noista vedenvihreistä tutuista!
Marianela Nunez baletissa Prinsessa Ruusunen (Royal Ballet). Kuva: Bill Cooper.

Löytyi suosikki! Tutu ei ole romanttisen pitkä, muttei liian lyhytkään. Raikas ja tyylikäs.
Baletista Diamonds (George Balanchine), tässä Boston Balletin esittämänä.
Valokuva: Angela Sterling.

Tutu on balleriinan työasuista se kuuluisin, ja monen mielestä kaunein vaate mitä tanssija voi päälleen pukea. Joka tytön unelma. Itse en ole kuitenkaan koskaan haaveillut tutuista. En edes pikkutyttönä. Unelmoin kyllä tanssiaismekoista, mutta ne olivat täyspitkiä prinsessojen ja elokuvatähtien juhla-asuja. Baletti oli mulle ihan vieras maailma. Ja kun aloitin baletin nuorena aikuisena, tutut olivat minusta edelleen vähän hassuja, etenkin klassiset lyhyet mallit jotka hädin tuskin peittävät balleriinan peppua. Pitkään katsoinkin mielummin balettien harjoituksia joissa tanssijat olivat vielä tavallisissa treenivaatteissaan. Sen sijan viimeisen päälle laitettu balleriina pikkuisessa tutussaan ei ollut minusta yhtään niin vaikuttava!

Vuosien varrella olen kuitenkin pikku hiljaa tykästynyt tutuihin, jopa siihen kaikkein perinteisempään malliin. Eniten pidän silti romanttisista, runsaista ja pidemmistä tutuista. Ja sille on oma, eriskummallinen syynsä. Olen nimittäin alkanut miettiä miltä tuntuisi itse tanssia tutussa.. Minä, aikuinen harrastaja! Mun katu-uskottavuus taisikin lentää juuri ikkunasta ulos. Oikeasti, tämä on ihan uutta. Olen vastikään pukenut ensimmäisen sifonkisen balettihamosen tunnille, ja se oli mulle jo iso juttu. Mitä ihmettä tässä on oikein tapahtunut? :D

30.10.11

Grand jeté

ABT, Paloma Herrera in Sylvia. Photo: Gene Schiavone.
San Francisco Ballet, Yuan Yuan Tan. Kuva: Erik Tomasson.
San Francisco Ballet, Vanessa Zahorian and Garen Scribner
in Possokhov's Fusion. Kuva: Erik Tomasson
Boston Ballet, Serenade. Kuva: Gene Schiavone.

Boston Ballet, Paulo Arrais ja Dalay Parrondo.
Baletissa Pähkinäsärkijä. Kuva: Rosalie O'Connor.

Petit allegro tai grand allegro, assembléet, ballonéet, ballottéet, brisét, cabriolet, emboiteet, jetét.. Yksi mahtavimmasta asioista baletissa on juuri ne hypyt, pienet ja suuret - kaikki käy! Rakastan hyppäämistä, ja hyvä pomppu on ehkä mun ainoa luontainen vahvuus baletissa. Mulla on näes lihaksikkaat ja vahvat jalat, jotka eivät ihan vastaa balettitanssijan esteettistä ihannetta, mutta niillä voi hyppiä korkealle!  Isoista hypyistä yksi mun suosikkeja onkin ehdottomasti grand jeté. Se on aina yhtä näyttävä! Tykkään siitä kummin päin vain, joko niin että se hypätään developpéen kautta, tai suorin jaloin. Itse asiassa ensimmäistä vaihtoehtoa (etujalka koukun kautta) kutsutaan myös nimeltä grand jeté pas de chat, taikka grand jeté developpé. Niin ja Suomessa on myös käytössä sana "ruski"!

Mun pitäis vain saada lisää notkeutta, spagaatti jää vajaaksi etenkin oikealla puolella. Mutta se hetki kun vauhti ja ponnistus ajoittuu täydellisesti musiikkiin, ja sitä vain lentää ilman halki - mikään ei vastaa sitä fiilistä!

Mikä hyppy on sinun suosikkisi? Mikä on ollut haastavin oppia, tai mikä hyppy on vielä vaiheessa?

26.10.11

Miten valmistautua balettitunnille

Joku lukijoista kysyi kerran miten valmistaudun tunnille, miten venyttelen ja lämmittelen. No, se vähän riippuu siitä minkälainen fiilis ja kunto on, ja kuinka paljon jää aikaa. Mutta vartissakin ehtii. Tai sanotaan näin, sen jälkeen kun vaatteet on vaihdettu, hiukset sidottu kiinni, banaani syöty ja kamujen kanssa juteltu, pitäis olla vähintään se 15 minuuttia aikaa. Kun tunti alkaa, on oltava valmiina.

Voishan sitä venytellä näinkin.. Kuva: Ballerina Project / Dane Shitagi

Valmistaudu(n) esimerkiksi näin:

Pukeudu lämpimästi ennen tuntia, ja vedä vaikka jarrusukat tossujen pälle.

Irrottele ja pyörittele jäseniäsi, se liukastuttaa niveliä! Niska, hartiat, kyynärpäät, ranteet, lantio, polvet, nilkat, varpaat.. Tee selänrullauksia alas ja ylös, yksi nikama kerralla. Muutama minuutti riittää, tai niin kauan kuin kukin kokee tarvitsevansa. Itse tykkään keskittyä lantioon. Menen istumaan lattialle, nojaan taakse, koukistan polvea ja pyöritän jalkaa lonkkakuopassa. Se auttaa avamaan aukikiertoa.

Seuraavaksi teen lyhyen lämmittelysarjan, yleensä vatsalihaksia aktivoivaa lankkua ja muutama punnerus. Mitä milloinkin jaksan ja ehdin.

Käytän myös tennis- tai pilatespalloa lihasten rentouttamiseen.

Siitä siirryn venytyksiin. Ennen tuntia ei pidä hakea lisäpituutta, eikä venyttää lihaksia enemmän kuin 30 sekunttia kerralla. Tarkoitus on valmistautua treenaamaan, ja liiaksi venytetty lihas ei ole tarpeeksi jäntevä. Kun olen ennen tuntia venytellyt itseni liian löysäksi ja rennoksi on kropasta karannut kaikki pomppu! Ajan kanssa jokainen löytää sen tavan mikä itselleen sopii parhaiten, mutta jos ei ole varma kannattaa pitäytyä lyhyemmissä venytyksissä. Sen verran että lihakset vetreytyvät ja saat tunnille tarvitsemaasi liikkuvutta.



Jos aikataulu on tässä vaiheessa jo tiukka, venyttelen vähintään nämä: pohkeet, etureidet, takareidet, peppulihakset, sisälähentäjät ja lonkan koukistajat (seuraava video):



Lopuksi saatan kokeilla spagaatit molemmin puolin, mutta en jää istumaan siihen.

On myös hyvä hakea liikkuvuutta alaselkään ja yläkroppaan. Siinä toimii esimerkiksi tämä: mene selinmakuulle, koukista toinen polvi, ota polvesta kiinni ja vie vastakkaisen puolen yli, paina pehmeästi kohti lattiaa. Pidä molemmat hartiat lattiassa kiinni. Jos et saa polvea painettua lattiaan, se ei haittaa. Harjoituksen on tarkoitus retouttaa ja venyttää sinun selkää, ei kenenkään muun. Sama pätee kaikkiin venytyksiin. 



Balettitunti on suunniteltu siten että jokainen harjoitus valmistaa seuraavaan. Siksi ei myöskään pidä koskaan myöhästyä! Ja vaikka tanko valmistaakin tanssijaa keskilattialle, on jokaisen tanssijan vastuulla valmistautua tankoa varten. Ennen tuntia on tärkeää ettei istu vain passiivisena paikallaan. Kylmiltään ei ole kenenkään hyvä mennä tunnille.  Kun kropan virittää valmiiksi sille omalle tanssijan taajuudelle, saa itse tunnista paljon enemmän irti!

23.10.11

Tanssien metsään ja takaisin

Valokuva: Michael Kilbride

Kaksintaistelussa syysflunssa vastaan tanssija, meikä on jäämässä voitolle! Pää on edelleen hieman tukossa ja ääni mollissa, mutta nasolinilla aukeaa nenä eikä ääntä tarvita tanssiessa. Yskäkin jäi vähäiseksi joten pakkasin viime perjantaina treenikamat kassiin ja suuntasin taas tunneille. Kuuntelin mun kroppaa ja se sanoi että mene jo tanssimaan siitä! Kuuden päivän tauko ja sairastelu tuntui silti.. Jätin siksi suosiolla hypyt pois etten hengästyisi liiaksi, mutta silläkin säädöllä tunti oli tavanomaista rankempi. Keskellä tein tosi epävarman adagion, ja pirueteissa oli aluksi täysi työ pysyä edes pystyssä! Sain kuitenkin jalat taas alle, ja pystyin jopa harjoittelemaan muutamaa fouetté-piruettia.

Pointekin sujui odotettua paremmin. Kokeilin keskellä yhtä uutta juttua, askel löytyy GPC:n varkasta varkasta kohdasta (07:06). Mitenkäs sen kuvailis oikein? Degagé tombé sivulle, toinen jalka tulee coud de pied, ja siitä pieni (tai iso) developpé relevé. Harjoiteltiin sitä ensin tangossa, mutta mulla oli ihan pakottava tarve yrittää myös keskellä. Tunnin jälkeen opekin tuli auttamaan kun näki etten aikonut antaa periksi (kiitos :). Ihan kaikkea en kuiteskaan uskalla kokeilla omin päin, on mulla sen verran itsesuojeluvaistoa! 

Nyt harjoitellaan pointe-tekniikan lisäksi myös ilmaisua, eli ylävartalon, pään ja katseen käyttöä. Kärjillä se tuntuu vielä aika vaikealta, kun ei voi varmistaa asentojaan peilin kautta. Muutenkin on yllättävän vaikeata ottaa ne asennot ja etenkin se oikea asenne omaksi! Ainakin jos on suomalaisen pidättyväinen luonteeltaan. Tai ujo. Tai vähän molempia. Takaraivossa muhii aina se pieni huoli että näyttää siltä kuin yrittäis liikaa. Tai että on liian suuret luulot itsestä. Baletissa kun on niin helppoa mennä metsään.

MUTTA! Tähän pätee sama kuin tekniikan harjoitteluun. Kerralla ei tule valmista. Tyyli ei tule itsestään. Pitää vain luottaa siihen että opettaja ohjaa oikealle raiteelle, ja pikku hiljaa sitä itsekin saa parempaa tuntumaa siihen mikä toimii ja mikä ei. Sen verran olen oppinut että pieni on lavalla vielä pienempää, lähestulkoon näkymätöntä. Katsoin just tänään vanhaa näytösvideota, ja mun tanssia oli aika puuduttavaa katsella. Olin kyllä tekevinäni kaiken mitä pitikin, mutta siitä puuttui se jokin. Se oli liian hiljaista, liian pidättyväistä.  Ei niin että tanssimisen pitäisi olla yhtä huutomerkkiä, sellaista ei kukaan jaksa katsoa. Mutta kun molemmat opettajani käskevät liioittelemaan, siinä täytyy olla jotain perää.

Tästä eteenpäin annan palaa. Jos menee metsään, menköön. Mun isoisä oli suunnistaja, ja opetti mutkin liikkumaan metsässä. Kyllä mä sieltä löydän tieni takaisin.

17.10.11

Balettia kotisohvalta

Syysloma loppui syysflunssaan. Voihan räkä. Sairastelen tosi harvoin, ja vielä harvemmin jään mun balettitunneilta pois. Mutta nyt ei ole mitään vaihtoehtoa! Aivastaminenkin sattuu. Hengittäminen sattuu. Veikkaisin että nyt olis tosi huono idea mennä rehkimään tanssilattialle. Puhumattakaan valuvasta nenästä.. Oikeasti, onks kukaan pyörinyt chaînéitä diagonaliissa, kun syystä tai toisesta nokka vuotaa? Ei kiva. Vielä vähemmän kivaa on missata huominen M-P:n setti. Oli tarkoitus tehdä se iso allegro myös vasemmalle, ja muutenkin toistaa tankoharjoitukset vielä kerran. Ja siihen päälle vielä pointe-tunti! Niin paljon arvostan näitä tunteja, että olen ollut poissa vain yhden ainoan kerran, ja silloinkin pakollisella työmatkalla. Mutta minkäs teet? Mä voin vain juoda kuumaa mehua ja katsoa balettia youtubesta!

Tänään katsoin dokumenttielokuvan Royal Ballet:n matkasta Kuubaan - ihan huippupätkä! Valitettavasti lataaja tarjoaa tätä vain kahden päivän ajan, joten jos upotan sen tänne video on huomenna jo poissa. Mutta ehkä joku ehtii katsoa? Vaihdan videon sitten toiseen kun esitysaika loppuu. HUOM. Video ei ole enää katsottavissa, toivottavasti mahdollisimman moni ehti sen nähdä! Tässä dokkarissa päästään siis seuraamaan Englannin Kuninkaallisen baletin historiallista vierailua Kuubaan. Mukana ovat mm Carlos Acosta, Tamara Rojo ja kaikki muut suuret tähdet - vaikka matkaan tuleekin yllättävä mutka sika-influnssan muodossa.. Pääsemme myös kurkkaamaan maailmankuuluun Kuuban Kansalliseen Balettikouluun - ja sanon vaan että huh huh... Mitä kykyjä!

Lisäksi seurataan baletin harjoituksia. Tamara Rojon piruetit saavat kyllä haukkomaan henkeä! Ja entäs se kun baletin johtajan piti kutsua kaksi vuotta sitten eläkkeelle jäänyt Jonathan Cope (45v) paikkaamaan yhden baletin mies-pääosaa? Kun ei kertaikaikkiaan ollut muita vaihtoehtoja! Cope lensi Hampurista Kuubaan, meni ekaa kertaa kahteen vuoteen balettitunnille, siitä kolmet harkat ja eiku lavalle! Mikä pro.. Eniten mua liikutti kuitenkin tavallisten kuubalaisten innostus ja rakkaus balettiin. Yhden miehen sanoin: "Baletti on kulttuuria. Se tekee ihmiset onnelliseksi. Se on hauskaa."

Tamara Rojo ja José Manuel Carreno. Don Quixote.
Kuva Alejandro Ernesto

Viime yönä en saanut yskimisen takia nukkuttua, joten avasin läppiksen ja twitter-kamu vinkkasi juuri alkavasta Guggenheimin museon "Works & Process" live-feedistä. Eiku lisää kuumaa hunajavettä ja silmät auki. American Ballet teatteri esitteli uutta ohjelmistoaan näyttämällä pätkiä tulevista teoksista ja myös tuomalla koreografit ja harjoittajat yleisön eteen. Tosi mielenkiintoista! Tutustuin mulle uuteen koreografiin, vasta 25 vuotiaaseen Demis Volpiin (Stuttgart Ballet). Se ote mitä saatiin nähdä, teki todella vaikutuksen. Jos tämä linkki (http://www.abt.org/contactus/enews/DemisVolpi.asp) ei toimi, niin kannattaa katsoa kuitenkin tämä (http://ustre.am/:1dex6). Kelatkaa kohtaan 01:08, siitä alkaa.

En ole vielä päättänyt millä baletilla piristän loppuiltaani, mutta Coppelia on vahva ehdokas. Ja sitten olis tietenkin telkussa Huippumallit Hakusessa.. Toivotan kaikille elämyksellistä tanssiviikkoa, ja laittakaa tänne raporttia teidän balettitunneistanne!

t. Johanna

16.10.11

Tuhkimo - traaginen kertomus

Olen viettänyt tällä viikolla syyslomaa, mikä on tarkoittanut ensisijaisesti irtiottoa töistä ja sitä kautta enemmän aikaa tanssille! Se on niin ihanaa kun ei tarvitse kiirehtiä myöhäisistä treeneistä kotiin ja saa nukkua pitkään ja palautua rauhassa.. Ja ehtii tehdä kaikkea muutakin kivaa! Kuten käydä katsomassa tanssia, tanssimisen lisäksi. :) Torstaina oli Kansallisbaletin uuden Tuhkimon kenraaliharjoitus puolilta päivin, ja onnistuin saamaan mutkan kautta kahdet liput (kiitos!). Löytyi tanssikamu jolla oli sopivasti vapaata ja lähdimme suurella mielenkiinnolla katsomaan tätä Terence Kohlerin modernia versiota.. Ja tykkäsimme! 



Tämä Tuhkimo ei kuitenkaan ole mikään kimmalteleva Disney-satu, vaan todellakin tummanpuhuva ja traaginen kertomus menetyksestä, rakkauden kaipuusta - ja rakkauden parantavasta voimasta! Toteutus on erilainen kuin mihin ollaan Tuhkimossa totuttu. Päähenkilöiden valintoja pohditaan myös psykologisesta näkökulmasta, mikään ei ole täysin yksiselitteistä. Terence Kohlerin kerrontatapa on jännälla tavalla elokuvallinen, musiikkia myöten. Paikoin liikutaan tanssiteatterin ja jopa mykkäfilmin maastossa, muttei klassisen baletin liikekieltä unohtamatta. Itse asiassa kärkitossuilla on oma merkityksellinen rooli tässä tarinassa.

Baletti on jo alkanut kun yleisö vielä valuu istumaan. Taustalla on impressionistinen maalaus kesäisestä kukkakedosta, edessä kolme valkoista puutarhatuolia ja pöytä. Äiti, isä ja tytär ovat viettämässä yhteistä onnellista aikaa. Mutta Tuhkimon elämä on jo ottamassa uuden suunnan, äiti yskii keuhkotautisena, ja uusi äitipuoli vaanii isää kuin heikkenevää riistaa. Äiti kuolee, isä jää yksin ja ajautuu surun murtamana uuden naisensa jäätävään syleilyyn. Unohtaen tyttärensä tuskan, ja näkemättä tämän hätää uudessa perheessään.


Kuvassa Samuli Poutanen, Maki Nakagawa, Nicholas Ziegler
Kuva Sakari Viika

Myös alkuperäisessä sadussa Tuhkimo jää vaille rakkautta ja turvaa, ja valitettavasti vastaavaa ei tarvitse oikeassa elämässä hakemalla hakea. Tuhkimo kärsii äitipuolen henkisestä ja fyysisestäkin väkivallasta ja on uusien siskojensa hylkäämä. Siinä missä siskokset ovat seurapiireihin kasvatettuja hienohelmoja, Tuhkimo on viaton luonnonlapsi, tyttö joka on vasta naiseuden kynnyksellä. Tietyllä tavalla Tuhkimo ja hänen isänsä ovat tarinan passiivisempia hahmoja. Isä ajautuu epätasapainoiseen suhteeseen, ja tyttärellä ei ole konsteja puolustautua. Vasta tanssiaiset tuovat mahdollisuuden irroittautua ikävästä todellisuudesta ja kasvaa naiseksi.

En tohdi paljastaa kaikkia yksityiskohtia, vaikka Tuhkimon tarina onkin kaikille tuttu. Sanotaan nyt näin, että Kohlerin maailmassa kaikki ei ole musta-valkoista ja että muutama yllätys on luvassa. Sisarpuolet ja poissaoleva isä vievät tarinaa eteenpäin ihan uudella tavalla.

Tarina on traaginen, mutta Tuhkimo ei jää ilman prinssiään. Yhteinen pas de deux katulamppujen loisteessa oli mulle yksi baletin kohokohdista. Samoin kohtaus jossa Tuhkimo saapuu tanssiaisiin, ja kävelee ja tanssii ensimmäistä kertaa kärkitossuissa. Siitä tuli mieleen paitsi omat ensiaskeleeni, myös Pieni Merenneito joka astui ihmisten maalle jalat vertaa vuotavana.. Tuhkimon debyytti seurapiireissä ei kuitenkaan ole se taianomainen hetki johon satu yleensä yhdistetään. Hän on seurapiirien ulkopuolinen, sopeutumaton. Mutta kaikkeen kyllästynyt prinssi tunnistaa Tuhkimossa kuitenkin oman pelastuksensa! Rakkaus voittaa..

Kuvassa Eun-Ji Ha, Ilja Bolotov
Kuva Sakari Viika


Olin lopulta hyvin positiivisesti yllättänyt tästä Kohlerin uudesta sovituksesta. Muutamassa kohtauksessa oli vähän liikaa häslinkiä ja tanssiaispukujen stailaus-kohtaus tuntui päälleliimatun teko-hauskalta. Stylistin kliseinen kuvaus ei ollut mielestäni onnistunut. Lavastus oli kuitenkin vaikuttava, asut harmaudessaankin kauniita ja Lera Auerbachin musiikki tuki tarinaa hienosti. Tanssijat suoriutuivat upeasti, Maki Nakagawa oli osassaan uskottava ja varsinaisessa ensi-illassa löytyy varmasti vielä lisää intensiteettiä. Nicholas Ziegler oli julmana äitipuolena juuri niin uhkaavan oloinen kuin pitääkin, ja Kare Länsivuori tulkitsi hyvin surevaa isää. Prinssinä tanssiva Samuli Poutanen jäi vähän varjoon.. Suuremman vaikutuksen teki toinen sisarpuolista, tällä kertaa Johanna Nuutinen. Mielenkiintoista on se, että äitipuolta esittävät sekä mies- että naistanssija - muttei samassa baletissa! Me näimme ns transvestiitti-version, mikä toi äitipuolen rooliin pelottavaa lisäjännitettä. Mutta haluaisin todella nähdä myös Minna Tervamäen tulkinnan samasta hahmosta.

Kaiken kaikkiaan voin vain suositella, menkää ihmeessä katsomaan!