29.5.15

Balettijunaan! Boarding the BalleTrain!

Kansallisbaletin flashmob Rautatieasemalla. Finnish National Ballet flashmob at Helsinki Central Railway Station.
Photography by principal dancer Tiina Myllymäki.

Herätys aamukuudelta (kaiken varalta kaksi kelloa soimassa), pikainen suihku, kahvia, asunvaihto kahdesti, valmiiksi pakattu reppu selkään ja Rautatieasemalla kello kahdeksan. Kansallisbaletin kesäkiertue starttaa tänään Helsingistä ja pääsen balettijunan kyydissä Tampereelle asti. Suuntaan laiturille seitsemän, mutta olisin löytänyt perille myös seuraamalla joka paikassa viliseviä balettitanssijoita - heistä kun ei voi erehtyä! Kun olen ilmoittautunut, käyn ostamassa päivän toisen kahvin. En ole ainoa, tanssijoita on kahvilakioskin edessä jonoksi asti. Osalla heistä on työntäyteinen aamu: kun muut voivat jo astua junaan, flashmob-ryhmällä on yllätysesitys suuressa asemahallissa klo 8.20.

Wake-up call at 6 A.M with two alarms set - no way I can be late today! I take a quick shower, have coffee, change clothes twice, grab my pre-packed rucksac, and make my way to the Helsinki Central Railway Station. The Finnish National Ballet's summer tour starts today, and I get to ride the exclusive ballet-train from Helsinki to Tampere! We're meeting on platform 7, at eight o'clock, well in time before the train leaves at 8:35. Inside the station, I spot dancers everywhere, many in line at the coffee-shop. While most of the company gets to board the train, some twenty dancer are preparing for the ballet flashmob. Can you imagine performing that early in the morning, without a a proper warm-up, in front of an unsuspecting audience of commuters?

Ennen baletillista flashmobbausta ehdin jutella Linda Haakanan kanssa kesäkiertueen iloista ja haasteista. Muistelin viime kesän onnetonta säätä, ja kuinka Helsingissä melkein puolet ohjelmasta jouduttiin peruumaan kaatosateessa vaarallisen liukkaaksi muodostuneen lavan takia. Tein sinä kesänä poikkeusreitin Lahteen jotta olisin nähnyt koko ohjelman: Lahdessa kun on hieno Sibeliustalo, ja tanssijoille paljon suotuisammat tilat esiintyä. Mutta Linda yllättää. Hän kertoo että nimenomaan ulkolavalla esiintyminen on heille erikoisen hienoa, koska joka kiertuepäivä on erilainen ja yleisö on todella lähellä! Pieni sade ei haittaa, joskus osa esityksestä on tanssittu taempana lavalla jonne puolikas katos on antanut suojaa. Ja vaihtuvista olosuhteista selvitään erilaisilla varotoimenpiteillä: epätasaisen lavan kuoppia merkataan teipillä jotta ballerina ei astuisi kärjellä nurin. Itse asiassa kesäkiertue on niin suosittu että kaikki halukkaat eivät päässeet mukaan: konkareita karsittiin jotta uudetkin tanssijat saisivat kokea kiertuen iloja! Samalla kun jutellaan, Linda verryttelee kevyesti, sillä kohta on shown vuoro... Näin aikaisin aamusta ei ole yhteistä treenituntia, jokainen huolehtii itse siitä että on valmis esiintymään. Päästän Lindan valmistautumaan ja hipsin halliin etsimään sopivaa paikkaa.

Before the flashmob takes over, I have a chat with principal dancer Linda Haakana about the fun and challenges of summer touring. I'm reminded of last year's abysmal weather conditions, when heavy rain flooded Helsinki's open air stage, rendering the floor dangerously slippery. Half of the programm had to be cancelled at the last minute, because the conditions were impossible for pointe shoes. That summer I made a detour to the city of Lahti so that I could see the entire programm. In Lahti, the company got to perform inside the new Sibelius concert hall, with pretty much ideal conditions. However, Linda surprises me: She says that for the dancers it's precisely the open air stages what makes summer touring so much fun! Even though Finnish summer is very unpredictable, and every show comes with a "weather reservation." But, the dancers like the change, and they love to dance close to their audience! And when conditions are not ideal, the crew and dancers have learned to adapt. For instance, dancing further back on the stage, under half of a tented roof for dry shelter. Or marking uneven floor spots with tape, so that the ballerina knows to avoid piqué-ing into a hole. In fact, the 1-week summer tour has become so popular among the dancers that not enough spots were open this year! The company members with the most summer tours had to make way for new dancers to enjoy the experience. While we are talking, Linda is limbering up a bit and getting ready to flashmob. I wish her fun, and go find a good spot in the station...

Move it! You can ballet anywhere! Photography (c) Johanna / Pointe Til You Drop.

It's not yet rush-hour, so there's plenty of space for the dancers. They are standing here and there, in small groups, browsing through a newsstand, acting more or less normal. Then, the loudspeaker announces that something special is about to happen, music starts to play, and the flashmob ballet crew conquers the floor! If the dancers were sleepy before, you can't tell now. So much energy and joy of dance! There are a few news crews recording the show with their big pro equipment, but I also manage to get a nice clip with my camera. It's a bit blurry in parts, because it really was very early in the morning... You can view the video on Pointe Til You Drop's facebook page: Ballet Flashmob Helsinki Railway Station.

Vielä ei ole kiireisin aamuruuhka, joten hallissa on tilaa. Tanssijat ovat soluttautuneet sinne sun tänne kunnes VR kuuluttaa tapahtumasta, musiikki soi ja baletti valtaa suuren asemahallin. Mikä meno! Maikkari oli paikalla kuvaamassa pätkää kymmenen uutisiin, mutta nauhoitin minäkin osan showsta videolle. Sen voi käydä katsomassa Pointe Til You Drop:in facebook-sivulla: Ballet Flashmob Helsinki Railway Station. Flashmobin jälkeen ei jää paljon aikaa ihmetellä, juna lähtee laiturilta tasan klo 8.35. Baletin johtaja Kenneth Greve ja tuottaja Timo Sokura leväyttävät jättikokoisen banderollin auki ("Baletti kiertää kesällä Suomea") ja seuraavat tanssijoita junaan. Minä perässä.

Kansallisbaletin ja VR:n erikoisjunassa on veturin lisäksi kuusi vaunua: näyttelyvaunuksi kutsuttu tanssistudio josta on purettu penkit, salonkivaunu joka toimii hallinnon ja median päämajana, ravintolavaunu ja kaksi istumavaunua. Ulkoa juna on tavallisen näköinen, mutta sisällä mikään ei ole tavanomaista. Olen matkustanut pienestä pitäen Euroopan junissa, mutta tämä on eittämättä coolein juna ikinä. Eikä tässä junassa kysytä matkalippuja! Vien reppuni salonkivaunuun, ja lähden kierrokselle.  Jatkuu...

After the flashmob, not much time remains to stand around. The dancers board the BalleTrain (my wording), followed by the media and myself. The train looks normal from the outside, consisting of one locomotive and six railroad cars. But, having travelled Europe by train since before I could walk, I can tell you there's nothing normal about this ride... I'm told to drop off my stuff in the fancy saloon car (HQ of Artistic Director, staff and media), and for the next hour and 40 minutes, it's the coolest train ride ever!

To be continued...
All dancers, please board the train!

Ensimmäinen ja luultavasti ainoa kerta salonkivaunussa! First time in saloon coach.

But first, coffee. Michal Krčmář, principal dancer, is enjoying a well-earned java after the flashmob.
Ilman kahvia ei lähde päivä käyntiin. Michal Krčmář on tosin tässä kohtaa jo tanssinut flashmob-ryhmässä.
Michal on muuten tosi symppis, rento ja ystävällinen nuori mies. Ja tietenkin upea tanssija!

Ballet studio on the tracks. But where are all the trained dancers? Stay tuned...
Balettistudio raiteilla. Mutta missä tanssijat? Se selviää ensi jaksossa...

25.5.15

Baletti All Stars: Tanssia tähtien kanssa

Lämmittelytanko. Kuva (c) Johanna Aurava.
Seison pimeässä jäähallissa, tuntia ennen ovien avaamista. Tekniikka testaa valoja, värejä, heijastuksia, on ja off. Näen hahmoja kaukana lavalla, tankojen vieressä ja välissä. Taipuvia vartaloita, venyviä, ojentuvia jalkoja, käsiä jotka piirtävät pitkiä kaaria... Kansallisbaletin tanssijat ovat valmistautumassa illan esitykseen puolen tunnin lämmittelytangolla: tutut pliét, tendut, degagét, fonduet, rondit, frappéet, developpéet, tasapainot, omat venytykset, grand battementit. Pianisti Dmitry Pavlov säsestää, balettimestari Jarmo Rastas kulkee hyräillen tankojen välissä. Tunnelma on keskittynyt, lähestulkoon harras - vielä ei ole yleisöä kenelle esiintyä. Vielä on hetki omaa aikaa, ennen kuin tanssijat antavat kaikkensa katsojille.


Passé retiré, tasapaino. Kuva (c) Johanna Aurava.
Saan ottaa kuvia, mutta vaihtuvat valot tekevät kuvaamisesta vähintään haastavan. Missaan useita unelmaotoksia, upeita arabeskeja ja korkeita jalan nostoja. Tangon jälkeen muutama tanssija testailee piruettejaan, varoituksetta tietenkin. Taisi olla amerikkalainen Rebecca King joka pyöräytti yks kaks kutospiruetin (tai seiskan, laskut menivät sekaisin)! Sen kun olisi saanut videolle... Tangon jälkeen ei seuraa balettitunneilta tuttua keskilattiaharjoitusta, vaan tanssijat vetäytyvät lavan taakse ja yleisö alkaa valua sisään. Väkeä on vähemmän kuin Hartwall-areenassa kaksi vuotta sitten, mutta silloin tapahtuma oli ilmainen. Tällä kertaa show maksoi leffalipun verran, kokonaiset 10 euroa! Minusta on mahtavaa että Ooppera vie Kansallisbalettia kaikkien ulottuville ja nähtäville, kiertueille ja ulkolavoille, kouluihin, kauppakeskuksiin ja toreille. Baletti ei ole elitismiä vaan koko kansan kulttuuria!


Lauantai-illassa kolmituhatpäinen kansa lämpenee tosin hieman hitaasti. Aplodit kuulostivat alkuun yllättävän vaimealta, vai sanoisko kohteliaalta. Syy ei kuitenkaan ollut esityksessä, vaan paikassa. Jäähalli on suuri tila, näkyvyys ei ole samaa luokkaa kuin oopperatalolla. Lava on permantoon nähden liian matala, moni näkee tanssijoitten jalkojen sijan toisten katsojien päitä. Konsertissa sillä ei olisi väliä, mutta tanssia pitää voida nähdä päästä varpaisiin asti! Itselläni kävi kuitenkin tuuri: istuin permannon ekalla rivillä. En siis voi valittaa, vaikka harmittaakin muitten puolesta. Illan juontaja Marko Keränen lämmitteli yleisöä tosissaan, ja lopulta tanssijat valloittivat yleisönsä!

Ensimmäinen baletti on katkelma Anandah Konosen koreografiasta Muumipeikko ja pyrstötähti. Se on illan teoksista ainoa mitä en ole aikaisemmin nähnyt. Puvustus on ihana, hahmot ovat mainioita ja Panu Aaltion musiikki kantaa tarinaa. Ja voi miten sulokkaasti Niiskuneiti (Tiina Myllymäki) tanssii valtaisasta muumiasustaan huolimatta!

Toisessa teoksessa lähdetään täysin eri raiteille. Jacopo Godanin Spazio-Tempo on nykybalettia, ja jos en olisi tiennyt paremmin, olisin luullut sitä Forsythen koreografiaksi! Vaikutteista viis, biisi on magneettinen. Alussa ryhmä liikkuu aaltomaisesti kuin yhtenä organismina, ja mieleen tulee kuva vedenalaisesta korallista... Sitten liike on terävämpää, iskevää, jopa agressiivista. Yhden naistanssijan soolo on huikea, mutta en tiedä hänen nimeään. Ohjelmalehtiseen (Helsinki & Oulu samassa) on kirjoitettu vain teosten nimet ja koreografit, mikä on järkevää muutosten varalta - mutta ehkä tiedot tanssijoista voisi löytyä jostain muualta? Toinen ratkaisu olisi ollut heijastaa teosten päätteeksi nimet takaseinälle, ikään kuin televisiossa. Juontaja ei hänkään maininut kuin muutaman tanssijan, Tiina Myllymäen lisäksi Eun-Ji Han ja Michal Krčmářin (heistä lisää alempana).

Nykybaletin jälkeen vaihdamme taas klassiseen: iki-ihana Pähkinäsärkijä ja hiirikuningas. Kiinalaisessa tanssissa nähdään Linda Haakanan taituruutta, ja venäläisessä koristeellista pukuloistoa. Kohokohta on tietenkin suuri pas de deux, jonka tanssivat meille Petia Ilieva ja Sergey Popov. Petia on aina yhtä tyylikäs ja varma, ja Sergey huomaavainen ja salskea partneri. Tšaikovskin musiikki tulee nauhalta, mutta tenhoaa.

Muumipeikko ja pyrstötähti, koreografia Anandah Kononen. Kuvassa Tiina Myllymäki (Niiskuneiti) ja lihansyöjäkasvit. Kuva Mirka Kleemola / Suomen Kansallisbaletti.
Pähkiksen jälkeen Don Quijoten viimeinen näytös ja odotettu pari: Eun-Ji Ha ja Michal Krčmář jälleen yhdessä! Tarina on jo kuuluisa: Eun-Ji oli vapaa-iltanaan katsomassa balettia kun pääroolia tanssinut ballerina loukkasi itsensä aivan esityksen alussa. Eun-Ji oli jo bongattu yleisön joukosta, ja baletin johtaja Kenneth Greve kutsui tätä pelastamaan illan! Eun-Ji kiirehti lavan taakse, hänet puettiin ja meikattiin lennossa, jonka jälkeen pikainen lämmittely ja harjoittelu Michalin kanssa. Se oli ensimmäinen kerta kun tanssivat yhdessä! Itse en ollut paikan päällä, mutta tutut ovat kehuneet esitystä taivaisiin. All Stars yhdistää heidät jälleen, yleisön suureksi iloksi. Michal Krčmář on huimassa vedossa, piruetit ja hypyt saavat haukkomaan henkeä. Eun-Ji Ha on suloinen ja loistokas, vaikka yksi piruetti ei ihan nappiin menekään. Don Quijoten suuri pas de deux on teknisesti huikean vaikea, mutta viime kädessä esiintyjien lavasäteily on se mikä innostaa eniten - ja näillä kahdella sitä on runsain mitoin. Toivottavasti tanssivat jatkossakin yhdessä!

Väliajan skumppailun jälkeen seuraa katkelma Kansallisbaletin viimeisimmästä ensi-illasta: Jorma Elon Kesäyön unelma, ja kohtaus suuresta hääjuhlasta. Mendelssohnin häämarssi ja Elon raikas koreografia antavat tanssijoille siivet, ja tunnelma on katossa.

Häämarssin jälkeen jotain ihan muuta: Tom Waitsin musiikkia, ja iso keltainen sohva näyttämöllä. Itzik Galilin koreografia The Sofa leikittelee sukupuolirooleilla ja parinmuodostamisella, ja tulos on herkullisen hauska, kekseliäs ja pikkutuhma. Linda Haakana, Samuli Poutanen ja Frans Valkama ovat sisäistäneet hahmonsa täydellisesti, ei voi muuta kuin nauttia ja nauraa!

Sohvan jälkeen Valkonen laittaa meidät katsojat liikkumaan yhdessä Muuv-tiimin kanssa. Opettelemme pari yksinkertaista "muuvia", ja koko yleisö on liikkeellä! Jos et ole kuullut Muuvista aiemmin, niin kyseessä on Kenneth Greven alulle panema kaikki liikkeelle - liike, jossa tarkoitus on liikuttaa tanssin avulla älypuhelimissa ja tableteissa kiinni roikkuvia nuoria (ja miksei myös vanhempia). Muuvilla on kattava liikepankki, josta löytyy hip hopin lisäksi myös balettisanastoa.

Muuvsien jälkeen Lumikuningattaren mahtava peikkojen sauna! Olen nähnyt tuon kohtauksen varmaan jo kymmenisen kertaa, mutta aina se toimii. Ja kun jäähiutaleet liikkuvat keskikäytävällä yhtenä aaltona, saan edelleen kylmiä väreitä... Michal Krčmář oli jälleen vauhdissa Lapin velhona. Tiina Myllymäki on kaikista lumikuningattarista vaikuttavin: yhtä aikaa viettelevä ja jäätävä.

Jacopo Godani: Spazio-Tempo. Kuvassa Kansallisbaletin tanssijoita, kuva Sakari Viika / SKB.
Illan päätteeksi kestosuosikki: Ohad Naharinin koreografia Minus 7. Sama teos (katkelma) päätti illan myös Hartwall-areenalla kaksi vuotta sitten, ja onpa se nähty useassa gaala-illassa. Teos on tavallaan aina uusi: kun tanssijat hakevat yleisön joukosta pareja itselleen, ei koskaan tiedä mitä tapahtuu. Tälläkin kertaa nähtiin yllättäviä parkettien partaveitsiä, karismaattisia ja omaleimaisia tanssijoita. Yleisö kannusti ja hurrasi mukana: All Stars on todellakin "all stars" - tähtiä voimme olla kaikki!


Kesäkiertue

Helsingissä Kansallisbaletti esiintyy seuraavan kerran vasta elokuussa, mutta muu Suomi pääsee nauttimaan vielä ensi viikolla alkavasta kesäkiertueesta. Baletti lähtee liikkeelle torstaina 28.5. ikiomalla balettijunalla (meikä kyydissä Tampereelle asti), ja All Stars nähdään Ouluhallissa 29.5. klo 18. Liput All Stars:iin maksavat 10 euroa, mutta varsinaiseen kesäkiertueseen pääsy on ilmainen (säävarauksella koska ulkolavat).

Kesäkiertuepäivät:

Ke 3.6. klo 18 Vaasa, Kauppatori
To 4.6. klo 18 Turku, Varvintori
Pe 5.6. klo 18 Tampere, Keskustori
Ma 8.6. klo 18 Lahti, satama
Ti 9.6. klo 18 Jyväskylä, Lounaispuiston lava
Ke 10.6. klo 20, Kuopio, Matkustajasataman lava


19.5.15

Viimeinen viikko tanssia

"Baletti All Stars -esityksessä Helsingin jäähallin (23.5.) ja Ouluhallin (29.5.) jättinäyttämöillä nähdään koko Kansallisbaletti esittämässä upean valikoiman parhaita paloja rakastetuimmista balettiklassikoista Pähkinänsärkijästä Don Quijoteen ja kiinnostavimmista nykybaletin teoksista, kuten huippusuositusta Minus 7:sta. Tätä ei kannata jättää väliin: koko ilta balettia kympillä!"- Ooppera.

Kuvassa Eun-Ji Ha ja Frans Valkama, Don Quijote (kor. Patrice Bart). Kuva Sakari Viika 2015 / SKB.

Huipputason balettia kympillä - ja lippuja on vielä jäljellä myös Helsingin esitykseen nyt lauantaina (23.5. klo 18.00)! En tiedä vielä tarkempaa ohjelmistoa, mutta olen menossa paikan päälle hyvissä ajoin, pääsen nimittäin seuraamaan backstage valmisteluita ja fiilareita ennen esitystä! Huisin jännittävää! All Stars -iltaan huipentuu myös mun oma balettikauteni. Meinasin jo kirjoittaa että "päättyy," mutta treeneille tulee ehkä vielä kahden viikon jatkoaika kesätiivarin muodossa. Muuten viimeinen tunti Footlightilla on tämän viikon torstain aamutunti (mikäli tokenen flunssasta siihen mennessä).

Tämä viikko piti tosiaan olla täyttä tanssia, mutta kevätflunssa pääsi yllättämään. Onneksi meillä oli TeaKin workshopin esitys jo viime viikolla. Se meni muuten tosi hyvin! Oli hyvin erilaista esiintyä studiossa, niin lähellä yleisöä... Tunnelma oli intiimi ja intensiivinen, mutta vaikka adrenaliini oli koholla, niin mua ei jännittänyt. Aiemmissa tanssikoulun kevätnäytöksissä olin aina ihan hermona, en juurikaan nauttinut lavalla olemisesta. Parasta näytöksissä oli oikeastaan niihin valmistautuminen, harjoitteluprosessi ja yhdessä tanssiminen. Ehkä koska asetan itselleni aika korkeat vaatimukset... On yksi asia treenata balettia tunnilla, mutta ihan toinen asia esiintyä yleisön edessä! Baletti on niin armotonta, tekniset puutteet ja virheet näkyvät heti. Tunneilla sillä ei ole väliä, niin kauan kun tekee töitä ja yrittää parhaansa. Virheitä tulee kun opettelee uutta, se kuuluu lajiin. Baletin liikekieltä ei rakenneta päivässä eikä kahdessa vuodessakaan. Sitä paitsi aikuinen harrastaja tanssii itselleen, puhtaasta tanssin ilosta. Mutta lavalla... Sekin vähä mitä teknisesti osaan kärsii siitä kun jännitän liikaa epäonnistumisia. Siksi on ollut ihanan vapauttava kokemus työstää workshopin yhteydessä omaa liikekieltä ja koreografiaa! Luulen että lisään nykytanssin lukkariin myös syksyn tullen.

Peilin kautta räpsitty kuva. Tykkään tuosta nilkasta, mutta ärysttää että tossujen kantapää pussittaa aina...

Tänään olisin mennyt aamutunnille, ja harmittaa kun torstaina on jo viimeinen. Olen tykännyt tosi paljon Arjan tavasta opettaa. Hän on symppis, mukava ja rento - mutta opettajana tarkka. Hän antaa tasaisesti korjauksia, ja kun kerroin että mua saisi korjata enemmänkin, toiveeni toteutui! Olen sen sortin oppija että kaipaan runsaasti palautetta, korjauksia ja myös kannustusta. Tykkään tehdä töitä, ja mua saa myös puskea. Aikuiselle harrastajalle se ei ole aina itsestään selvää, että heitä korjataan ja pusketaan yhtä paljon kuin nuorempia - vaikka molempien kohdalla olisi kyse "pelkästä" harrastuksesta, eikä pyrkimyksistä ammattiopintoihin. Ehkä jotkut opettajat empivät vanhempien harrastajien kohdalla, kun eivät ole varmoja motivaatiosta ja fyysisestä jaksamisesta? Voin kuitenkin pitkän kokemuksen syvällä rintaäänellä kertoa että laadukas ja intensiivinen lähiopetus tuottaa hyviä tuloksia myös vanhempien aikuisten kanssa! Oppiminen kun ei lopu koskaan.

Viime lauantaina kävin pitkästä aikaa Karl (Kalle) Hedmanin tunnilla. Taukoa on ollut osin workshopin takia, en ole ehtinyt enkä jaksanut ottaa ylimääräisiä tunteja. Kallen tyyli on old school vaganovaa, ja fyysisesti melko rankkaa pitkine toistoineen... Mutta hän on edelleen intohimoisesti mukana, palautetta tulee suoraan ja kursailematta. Vaikka itse kallistun ranskalaiseen koulukuntaan, ja tykkään tanssia vähemmän akateemisesti, on silti hyvä hakea vahvuuksia myös muista tyyleistä ja tavoista. Viimeksi Kalle puski mua tekemään puhtaan tupla fouettéen (en dedans) tangossa, spottauksen kera. Sain tehdä uusiksi aika monta kertaa! Kun tein vaaditun siistin ykkösen, Kalle totesi että olisin voinut tehdä samantien tuplan, ja sitten ei auttanut kuin yrittää uudestaan, ja uudestaan. Lopulta onnistuin! Sama juttu keskellä isojen hyppyjen kanssa. Olin alkavan flunssan takia aika puhki, mutta tsemppasin korjausten kanssa. Siitä entrelacé-sarjasta olen nähnyt untakin.

Tällä viikolla siis enää kaksi tanssituntia. Perjantaina yritän päästä katsomaan Ooopperan balettikoulun kevätnäytöstä, ja sitten lauantaina All Stars jäähallilla. Sunnuntaina vielä oma treeni - ja se on siinä. Jos kesätiivari ei toteudu, seuraava balettitunti on vasta elokuussa, toivon mukaan tiistai aamu Marie-Pierren kanssa. Postaukset eivät kuitenkaan lopu tähän, ensi viikolla hyppään Balettijunan kyytiin! Siitä lisää seuraavassa kirjoituksessa :).


Tanssillisin terveisin,
Johanna

15.5.15

Dance On - Dance Off: Baletin Workshop

Tanssija pääsee harvemmin toteuttamaan omia visioitaan - sitä työstää ja tanssii kuten käsketään. Tämä on tuttua myös harrastajalle: opettaja antaa harjoitteet ja päättää sarjoista. Omalle luovuudelle jää harvemmin sijaa, ellei tunti sisällä jonkilaista improvisaatiota tai mahdollisuuttaa vaikuttaa liikemateriaaliin. Oman liikekielen löytäminen ja työstäminen voi olla kuitenkin huikean luova ja avartava kokemus! Sain itse kokea tämän maanantaina päättyneessä TeaKin workshopissa. Puolen vuoden intensiivisen treenin jälkeen esitimme puoli tuntia kestävän teoksemme kutsuvierasyleisön edessä. Se oli tosi jännittävää! Koregrafia oli kasattu leikkaa ja liimaa -tyyliin meidän omista sooloista, duetoista, trioista ja kvarteteista - ja kokonaisuudesta tuli ihmeen toimiva! Yleisö tykkäsi, kehui biisiä peräti "orgaaniseksi, hengittäväksi ja sensuellin juurevaksi". Itselleni workshopista ja koreon työstämisestä jäi mahtava fiilis, löysin uusia ulottuvuuksia ja myös itsevarmuutta: että minäkin osaan luoda kiinnostavaa liikekieltä!

Oman workshopin jälkeen olikin erityisen kiinnostavaa nähdä Kansallisbaletin tanssijoiden Dance ON workshop. Kun miettii millainen määrä luovuutta, lahjakkuutta, ammattitaitoa ja resursseja tuossa talossa on... On todella hienoa että talon tanssijoille annetaan mahdollisuus tuottaa ja esittää omia biisejään, saavat kerrankin päästää oman luovuutensa ja persoonansa irti! Ammattitanssija on kuitenkin niin paljon enemmän kuin käskyjä ja ohjeita noudattava tanssityölainen: hän on taiteilija. Illan workshopissa nähtiin sitten seitsemän hyvin erilaista teosta.

Kuvassa Emmi Pennanen, Salla Eerola, Mira Ollila. "Squares and Circles", koreografia Emmi Pennanen.
Kuvaaja Sakari Viika / Suomen Kansallisbaletti.

Ensimmäinen koreografia oli Emmi Pennasen "Squares and Circles". Tunnelma seesteisen pelkistetty, lavalla neljä naista, yksin ja yhdessä. Pidin siitä että Pennanen uskalsi riisua kaiken turhan, eikä turvautunut yleisöä kosiskeleviin temppuihin. Harvemmalla ensikertalaisella on tähtitanssija (Salla Eerola!) käytettävinään, ja nähtiinpä lavalla myös Mira Ollila, joka on tanssinut mm. Kevätuhrin pääroolin. Nautin teoksen herkän intensiivisestä tunnelmasta, tanssijoitten läsnäolosta ja keskinäisestä kommunikaatiosta. Kaunista ja koskettavaa nykytanssia.

Kuvassa Juntaro Coste, Anni Jokimies. "Concerto", koreografia Thibault Monnier. Kuvaaja Sakari Viika / SKB.


Illan toisessa teoksessa nuori ranskalainen Thibault Monnier tarjosi yleisölle klassisen baletin huikeata tekniikkaa ja kauniita linjoja. "Concerto" on sekoitus lyyristä, neoklassista ja nykybalettia, ja olipa sekaan vielä heitetty oudon irrallinen ripaus modernia tanssia. En ymmärtänyt mitä Monnier ajoi takaa joukkoon eksyneellä modernin tanssijalla ja tämän kohtaamisella ballerina kanssa. Oudon vanhanaikaista ja sievistelevää. Vaikka nuorten tanssijoiden atleettista tekniikkaa katsoo aina mielellään, koreografia ei minuun oikein kolahtanut. Hetkittäin oli jotain jännittävää port de bras:ta kun Monnier heittäytyi nykybaletin pariin, sitä oisin nähnyt mielelläni enemmän. Parasta teoksessa oli se että koreografi antoi nuorten kollegojensa loistaa. Etenkin pääroolin tanssinut upealinjainen Jevgenija Plesková vakuutti teknisellä osaamisellaan. Hän saikin nostella pitkiä jalkojaan korviinsa asti useammin kuin kerran. Ilmaisullisesti Plesková ei ole ihan vielä solistisella tasolla, mutta nuorella tanssijalla on aikaa kypsyä ja kehittyä. Kokeneemman koreografin/mentorin ohjaus ja editointi olisi varmasti tehnyt hyvää myös Monnierille.


Kuvassa Lucie Rákosníková, Johan Pakkanen, Linda Haakana. "Play to Play", koreografia Anna Sariola.
Kuvaaja Sakari Viika / SKB.

Kolmas teos sen sijan räjäytti pankin. Harvoin sitä saa baletissa nauraa niin hersyvästi! Anna Sariolan "Play to Play" on hulvaton teos, kekseliästä tanssiteatteria jollaista toivoisi näkevän enemmänkin. Ei baletin tarvitse olla aina niin vakavaa! Biisissä esiintyneet Linda Haakana, Johan Pakkanen ja Lucie Rákosníková olivat täysillä mukana, ja näki että heillä oli yhtä hauskaa kuin yleisöllä. En tohdi paljastaa tässä mitään yksityiskohtia, muuten yllätykset menevät pieleen.


Kuvassa Camilla Rajalin, Charlotte Schauman-Mäki, Titta Karhunen. "Cocina Latina", koreografia Anandah Kononen. Kuvaaja Sakari Viika / SKB.

Illan neljäs teos, Anandah Konosen "Cocina Latina", alkoi vallan lupaavasti. Jättikokoinen kokinhattu edessä lavalla, ja takaseinälle heijastettu animoitu vihanneksia pilkkova veitsi... Hattu lähtee liikkeelle, odotan jotain herkullisen absurdia, mutta sen sijan lavalle tanssii orientaaliseen glitteriin pukeutunut ballerina (Sherezade tuli mieleen). Hänen seuraansa liittyy seitsemän muuta tanssijaa, pukeutuneina vihreään ja punaiseen, ilmeisesti kuvastaen tacon vihannestäytteitä? Kononen tarjoaa yleisölle salsaa kärkitossuilla höystettynä, mutta koreografia jää viihteelliseksi välinumeroksi.


Kuvassa Linda Haakana, Nikolas Koskivirta, Emmi Pennanen, Emrecan Tanis, Iga Krata, Florian Modan, Sara Saviola.
"Moon on the Man", koreografia Emrecan Tanis. Kuvaaja Sakari Viika / SKB.

Väliajan jälkeen illan yksi vaikuttavimmista teoksista: Emrecan Taniksen "Moon on the Man". Olen ennenkin nähnyt Taniksen biisejä, ja hän tuottaa omaleimaista ja jännittävää liikekieltä. Moon on the Man:issä on jotain painajasmaista, yksilö kadoksissa ja vainottuna vieraan ihmisjoukon keskellä. Tanis tanssii pääroolin itse, mutta teos ei ole hänen soolonsa. Vuorovaikutus toisten tanssijoitten kanssa on vahva, ja etenkin ryhmäkohtaukset ovat todella intensiivisiä. Kun ryhmä liikkuu yhtenä aaltona, ja yhtäkkiä yksi erkanee joukosta, ja sitten taas... sitä on vaikea kuvailla sanoin, mutta vaaran tunne on uhkaavasti läsnä. Äänimaailma tukee lopun ajan tuntua. Tykkäsin myös Johanna Nuutisen ja Taniksen duetosta, Nuutinen etenkin on mieletön tulkitsija.


Kuvassa Frans Valkama, Milla Eloranta. "Leijona", koreografia Jouka Valkama. Kuvaaja Sakari Viika / SKB.


Kuudennessa biisissä Jouka Valkama yhdisti tuttuun tapaansa videokuvaa ja tanssia. Lavalle oli laskettu peltinen paloverho(?), yhdessä nurkassa seisoi pöytä, tuoli ja kirjoituskone, ja kaksi tanssijaa istui seinään nojaten, odottaen. Kolmas tanssija ilmestyy lavalle, hiipien kuin petoeläin - ehkä siitä teoksen nimi, "Leijona" - ja istuva pari aloittaa oman duettonsa. Seinälle heijastuu vielä neljäs tanssija, jonka liikkeet on ajoitettu tanssimaan vuoropuhelua livetanssijoitten kanssa. Mielenkiintoisia kuvaelmia, enkä edes yrittänyt hakea merkitystä. Tanssia ei tarvitse ymmärtää, sitä voi antautua tunnelmien ja liikkeiden vietäväksi. Ja Frans Valkama veti siihen malliin että oksat pois. Videoheijastuksessa esiintynyt tanssija oli muuten oudon tuttu, ettei vain olisi ollut hammaslääketieteen puolelle siirtynyt entinen tähtitanssija Jaakko Eerola?? Voin kyllä olla väärässäkin.


Kuvassa Sara Saviola, Johan Pakkanen. "It's a Boy", koreografia Alpo Siikala. Kuvaaja Sakari Viika / SKB.


Illan viimeisessä koreossa Dance On päättyy dance offiin: tanssijat pääsivät revittelemään ihan toden teolla. Alpo Siikalan "It's a Boy" on sporttibalettia, breikkiä, atleettista kilvoittelua, hauskanpitoa - ja tanssia. Yhdeksän tanssijaa, kaksi naista ja seitsemän miestä, pukeutuneina urheiluvermeisiin ja sniikkerseihin, täysin avatulla lavalla. Alkuun Sara Saviolan ja Johan Pakkasen kohtaaminen ja duetto, teoksen tanssitaiteellinen osio. Sitten vauhtia ja kilpailua kuin urheilukentällä. Potkitaan ja heitetään palloa, haastetaan kavereita temppuihin, voltteja ja huimia hyppyjä. Siinä vaiheessa kun Michal Krcmár astuu piruettilaudalle, meno yltyy ihan kreisiksi. Michal näyttää käsillä: Viisi piruettia? Okei, no big deal. Kymmenen? Onnistuu. Kaksikymmentä? OMG. Voitte arvata että yleisö kannusti tanssijoita täysillä, hurraten ja aplodeeraten. Tuukka Piitulainen, Alfio Drago, Asla Jääskeläinen pistivät muitten joukossa parastaan. "It's a Boy" on kuin tilausteos Kansallisbaletin MUUV-hankkeelle, ja sen soisi tavoittavan mahdollisimman monen nuoren pojan, ja miksei myös balettiin ennakkoluuloisesti suhtautuvan vanhemman. Vaikka Siikalan koreografia ei edusta klassista balettia, se kuitenkin näyttää miten atleettisia ja uskomattoman taitavia miestanssijat ovat. Ja kuinka hauskaa tanssi voi olla!

Kaiken kaikkiaan onnistunut ja monipuolinen workshop Kansallisbaletin tanssijoilta. Valmiita teoksia, ja lupaavia ideoita. Lahjakkuutta ja luovuutta. Vaikutteita ja viitteitä näkyi toki siellä sun täällä, ovathan tanssijat jatkuvassa tanssitaiteen tykityksessä - mutta workshop on kuitenkin sen verran omaperäinen kokonaisuus että toivon sen pysyvän jatkossakin Kansallisbaletin ohjelmistossa. Suosittelen!

Viimeiset esitykset tulevana lauantaina, 16.5.2015.