27.2.11

Katse eteen!

Piruettiviikko päättyi lopulta flunssaan, mutta onneksi kuntoa riitti just vielä perjantain balettitunneille. Kurkkua kutitti ja silmiä väsytti, mutta M-P:n treenejä ei sovi missata! Mä oikeasti uskon että mun motivaatio oli niin kova, että se piti pahemman flunssan loitolla. Sama juttu vuosi sitten kun valmisteltiin kevätnäytöstä - tauti meni siinä sivussa. Pitää silti olla varovainen, se on ihan selvä juttu. Jos on vähänkin vaikeata hengittää, tai on kova yskä - niin ei pidä missään nimessä rehkiä! Multa jää nyt väkisin parit treenit väliin, mutta jos ensi perjantaina selviän Otrivinin avulla tunneille, niin siellähän olen.

Ja oli se sen arvoista. Piruettiputki ei loppunut vieläkään ja tanko sujui niin hyvin kuin ikinä. Opettajakin tykkäsi että "everything is better now!" Ja uudet kärkitossutkin ovat vihdoin sopeutuneet mun jalkoihin. Parasta kuitenkin että M-P:ltä sai taas sellaista hienosäätöä ja ohjausta mitä aikuisten tunneilta ei yleensä odota. Mä nautin siitä että pitää ja saa kerrankin esiintyä myös treeneissä. Tarkoitan sillä että treenaaminen ei ole pelkkää tekniikkaa, vaikka M-P onkin super tarkka siitä että mitään ei tehdä sinne päin ("no in-betweens") ja kaikki mikä tehdään, tehdään loppuun asti ("do your maximum!)". Tekniikka ei kuitenkaan ole itseisarvo, vaan tanssiessa halutaan myös ilmaista jotakin. Ja sitä varten on avauduttava. Yleisölle. Olkoonkin että meidän pitää kuvitella se täysi katsomo peilin tilalle.
"Present yourself!"
Lana Jones is a senior artist with The Australian Ballet in Melbourne. 
(Justin Smith/Australian Ballet)

Pointe-tunnilla tehtiin yksinkertainen harjoitus jossa käveltiin salin pitkä sivu päästä päähän: neljä askelta, aina croisé, toinen käsi aukeaa etukautta sivulle - ja sitten coupé ja bourreét tuoden käsiä ylös - neljä laskua - uudestaan coupé, piqué takajalalla ja bourreét taaksepäin (kädet toista kautta). M-P oheisti meidät esittelemään itseämme - "Present yourself!" - toisin sanoen tanssimaan asenteella. 

Pitää oikeasti uskoa siihen mitä tekee, ja että tässä ollaan ottamassa "näyttämö" haltuun. Helpommin sanottu kuin tehty. Mun on pakko myöntää että tälläinen täysillä tanssiminen on baletissa aina vähän nolottanut mua. Etenkin silloin kun opelta ei ole tullut erikseen ohjausta, ja tunneilla on ollut niitä oikeita tanssijoita.. Siis ammattilaisia tai esim balettioppilaitoksen käyneitä lahjakkaita ja "hyviä tyttöjä"(yhden opettajan sanoin). Tuntuu että mä yritän ottaa osaa johonkin mihin mulla ei oikeasti ole rahkeita. Vähän niin kuin olisin tullut kuokkimaan hienoihin juhliin ja mekkokin on liian arkinen! 

Paul Kolnik/New York City Ballet

21st Century Movement: Sara Mearns and Jared Angle, center, with other members of New York City Ballet at the David H. Koch Theater at Lincoln Center in “A Simple Symphony.”


Pikkuhiljaa tähän on tullut muutosta. Mun toinen lemppariope G on jo viime vuodet ohjannut teknistä suoritusta pidemmälle ja nyt M-P:ltä olen saanut lisää rohkeutta. Perjantaina kun tehtiin just tuo harjoitus, niin hän neuvoi meitä oikeasti katsomaan jotain. Ei mitään epävarmaa vilkuilua sinne tai tänne tai alas, vaan rohkea ja pitkä katse suoraan kuviteltuun kohteeseen. Fearless! Ja vaikka harjoituksen aikana tuli koko ajan muistutusta kantapäistä ja polvista ja käsistä, niin katseharjoitus tehtiin sekin uusiksi. Opelle ja meille itselle. M-P vielä kertoi että hän oli nuorena tyttönä mielettömän ujo, ja että tästä on apua myös oikeassa elämässä tanssisalien ja lavan ulkopuolella! Mulle riittää kyllä se että saan olla oma itseni ihan tanssiessa - siis se tanssija joka haluan olla. Nolostumatta! 

23.2.11

Piruettiviikko

Se on nyt vissiin hiihtolomasesonki. Huomaa jo aamuisin että porukka on kadonnut pohjoisen rinteille kun ruuhkaa ei ole nimeksikään. Mua ei sen sijan saa rinteille maksamallakaan. Tai voisin ehkä mennä perinteiseen tyyliin jollekin kivalle maisemaladulle, jos mulla olisi ylipäätään enää suksia omistuksessa. En edes tiedä minne vintille ovat joskus kadonneet. Mutta monojen sijasta kiskonkin nykyisin mielummin kärkitossut jalkaan. Viettäköön muut hiihtolomansa pakkasessa, mä juhlistan piruettiviikkoa lämpimässä tanssisalissa!


Mun piruetit ovat nimittäin tulleet takaisin. Niin pitkään olivat hakusessa että olin jo lievästi epätoivoinen. Oikeasti, mikä niistä tekee niin ailahtelevat? Kuun kierto ja tähtien asemat? Välillä teen iloisesti kolmosia ja viidennestäkin tuplia ja sitten tulee vain _ _ _ _ (en viitti sanoa ääneen, saatikaan kirjoittaa). Mutta ymmärrätte varmaan. Silloin ei auta kuin palata perusteisiin. Teen vaikka ykkösiä jos mikään muu ei onnistu. Ja sitten selvitetään missä menee pieleen.

Ensi alkuun tarkistan onko keskivartalo vahvana, ja seuraavaksi teen tietoisesti syvemmän plién. Jos tuntuu että kaadun sivulle yritän korjata toiseen suuntaan. Jos katse on ilman spottia, yritän keskittyä. Usein vaan hätäilen ja hosun ja siksi asento ei pysy kasassa. Joskus piruetti onnistuu vasta tunnin lopussa tai tapahtumista sivussa kun en hermoile enää. Tuntuu että monesti piruetti onnistuminen onkin ihan korvien välissä. Pitää vain hengittää ja uskoa siihen että kyllä se pyörii sittenkin. Viime perjantaina ne tuli siis takaisin, ja viime maanantaina jo kolmosen voimalla! Tänään tein sitten enää tuplia, mutta yksi toisensa jälkeen onnistui. Palakakkua. Piruetti-onnea. 

Tässä vielä kerran hyvä piruetti-linkki: Improving pirouettes, kertoo viiden eri opettajien vinkkejä pyörimiseen.

Video on Anaheim Baletilta, ja aika hyvä ohjeistus piruetteihin vaikka kasit ei tähtäimessä olisikaan.

19.2.11

Tossujen tuunausta ja baletti-ranskaa ranskaksi

Eilen toinen tunti uusilla kärkitossuilla. Olin työstänyt ja tuunannut tossuja lisää, sekä TMT-ohjeiden mukaisesti kuumalla ja kylmällä että ihan vanhainaikaisesti käsin. En ihan lähtenyt vasarointi-linjalle, toisin kuin jotkut ystävälliset tahot neuvoivat! Mä kuitenkin löisin vasaralla korkeintaan peukaloni siniseksi, heh.. Ompelin myös uudet Blochin kuminauhat, ja tällä kertaa tossujen ulkopuolelle. Edelliset hiersivät kantapäätä ja olen nähnyt että myös monet ammattilaiset tekevät just näin. Ei nättiä, mutta nopeata ja mukavaa. Tosin heillä on sitten esityksiin siistimmät versiot. Itse ompelin käsin ja hyvin huolellisesti, ja kun Blochin "covert elastic" on puoleksi näkymätöntä, lopputulos on musta aika edustava.


Pointe-tunnilla tossut osoittautuivat edelleen liian koviksi, ja mulla oli täysi työ päästä lähimainkaan kunnolla kärjille, siis boxin yli. Ja oikean jalan pikkuvarpaan vieressä oleva hienoinen liikavarvas ei laisinkaan tykännyt siihen kohdistuvasta paineesta. Taisi kyllä yleisturvotuksella olla osuutensa. Kun läksin töistä teki jo tiukkaa survoa jalat mun vanhoihin talvisaappaisiin. Siinä kohtaa kyllä vähän mietitytty illan pointe-tunnin järjellisyys.. Mutta päätin että edeltävä J3 baletti saisi kyllä nesteet liikkeelle! Se tunti olikin taas mun tanssiviikon kohokohta.

Tajusin eilen myös vihdoin mitä M-P aina sanoo kun tehdään venytykset tangossa: jambes sur la barre! Jotenkin mun korva oli kuullut sen "jumps" sur la barre, ja eihän se nyt voinut olla oikein. Jambes tarkoittaa tietenkin jalkoja! Mun lukion lyhyestä ranskasta ei ole tainnut paljon jäädä päähän. Jos Anna tai Eliane tai Katja luette tätä, pardonnez-moi! En vaan koskaan miettinyt sitä sanaa sen enempää kun näin kuitenkin mitä piti tehdä.. Sen verran olen kuitenkin tiedostanut että ranskalaiset käyttävät baletti-ranskaa hieman toisin kuin muunkieliset. Plié, tendu, fondue ja jne. eivät ole vain nimiä jollekin asennolle, vaan ihan aktiiveja verbejä! Kun esim M-P sanoo "plié, tendu, relevé", se tendu tarkoittaa ojennusta/venytystä. Eikä siis työskentelevän jalan ojennusta poispäin tukijalasta. Mulla oli aikoinaan amerikkalainen opettaja ja hän käytti aina tuota tenduta kuvatessaan kyseistä liikettä, ja se on muillakin pitkälti vakiintunut. Dégage on kuitenkin ranskalaisen baletti-ranskan mukaan se ainoa oikea termi (ja taitaa olla myös RAD:issa). Kuka muuten tiesi että dégage tarkoittaa irrottautumista? 

Meidän tunneilla M-P:n sanoo asennot useimmiten ranskaksi (esim. neljäs = quatrième, viides = cinquième) ja välillä myös englanniksi. Kaikki askeleet ja hypyt sun muut tavan mukaan ranskaksi mutta yleiset ohjeet / kommentit / korjaukset sentääs englanniksi. Onneksi osaan ranskaa kuitenkin vielä sen verran että kun ope sanoo"trés bien", se tietää hyvää. < insert grin here> Aiheesta löysin sattumalta hyvän artikkelin, käykää lukemassa tästä: Seven commonly used ballet terms and what they actually mean in France. 

Mitäs me sitten tehtiinkään tunnilla? Tanko oli näppärä ja nopea, ja keskellä jätettiin adagio pois. Sen sijaan tehtiin enemmän piruetteja (attitude ja arabeski) ja mm yksi ihanan kreisinopea allegro "Forsythe"-tyyliin! Loppuun myös hyppysarja jonka nimeä en nyt kertakaikkiaan muista, mutta se loppui " Giselle"-tyyliin - edeltävä hyppy jeté en tournant, jää pliéseen, askel eteen ja  fouetté käännös (kädet allongé). Sen paremmin en osaa sitä selittää. Tunnin lopuksi vielä sen sortin reverance, joka on lavalla varattu vain ensitanssijoille. Hyvä etten punastunut!

Pointe oli sitten tuskaa, vaikka en rakoista enää kärsikään. Opettajakin puoleksi harmitteli kun hän ei voi teettää meille "hauskoja" harjoituksia - ilman hikeä ja ponnistelua kun ei tule voimaa ja edistystä. Sentään meidän ei tarvitse treenata jalat verille! Tangossa tehtiin ensi kertaa niitä venytyksiä (jambes sur la barre!) kärjillä, eli aina plién jälkeen ylös varpaille. Pystyin tekemään sen taaksepäin taivutuksen jossa toinen jalka tangolla - kärjillä! Mutta kun tehtiin pliét niin että takajalka tangolla, ja siitä olisi pitänyt nousta varpaille - no chance in hell! Se ei muutenkaa ole kaikkein mukavin asento, olen iloinen että ylipäätään saan jalan alemmalle tangolle.

Tunnin jälkeen pyysin sitten kuitenkin Marie-Pierreltä apua. Hän oli jo aikaisemmin ehdottanut että voisi leikata tossut mulle sopivammaksi (lue juttu täältä), katkaisihan hän ne edellisetkin (ja hyvin toimivat). En vaan halunnut tuunata uusia tossuja liikoja kun en tiennyt vielä miten ne toimivat tunnilla. Nyt hänellä oli kuitenkin mattoveitsi mukana ja ojensin tossuparini luottavaisin mielin. M-P leikkasi mahdollisimman siististi, kun mulla on vain nämä yhdet - toisin kuin se pari per päivä, minkä hän kulutti uransa aikana. Ja niistä tuli oikein hienot! Piti vielä pukea jalkaan että ope näki, ja jalan linja näytti oikeesti heti paljon paremmalta (ylin kuva mun kintuista).
Merci Madame, c´est trés bien!

17.2.11

Piruetti-karkkia :)

Viime perjantaina ne tuli takaisin: mun kauan kadoksissa olleet piruetit! En tiedä minne ne aina katoavat, mutta just kun menee tosi hyvin menee kohta päin seiniä. Ja lattiaa. Humps! Tosin mun yksi ope kerran oikein kehui kun vedin lipat - vasta sitten on kuulemma tosissaan yrittänyt! Mulla on kuitenkin tapana yrittää usein liikaa, vauhtiakin vedän kuuden edestä vaikka pokka loppuu viimeistään kolmen kohdalla. Mutta silloin kun se onnistuu, kun olen ihan keskellä pyörimisakselia -  niin se on ihan mahtava tunne! Pitää siis ottaa ilo irti, niin kuin Dorothee Gilbert tekee tässä Kitrin variaatiossa. Tällä naisella on sitä pokkaa! 

P.S. Normisti en laittais piippuhyllyltä salaa kuvattuja videoita tänne, mutta tätä en voinut vastustaa. Ja yleisön reaktiokin on aika makoisa.



Ja tässä vielä toinen, Joutsenlammesta. Tykkään Gilbertista erityisesti koska hänellä on briljantin tekniikan lisäksi uskallusta, musikaalisuutta ja ihanan hengittävät kädet ja ilmeikkäät kasvot.

16.2.11

Eka kerta

Tänään oli ensimmäinen kerta kun vedin kärkitossut jalkaan pointe-tunnin ulkopuolella, siis ihan tavallisella balettitunnilla! Meidän opettaja oli jo jonkin aikaa kärkkynyt että pitäisi harjoitella sitä kevätnäytösnumeroa myös kärjillä, vaikka kerroin hänelle että olen aloittanut treenaamisen vasta viime vuoden elokuussa. Christina ei meinanut uskoa, ja ehkä se onkin ihan vähän noloa - että olen tanssinut jotain 17 vuotta balettia ilman sen enempää en pointe -kokemusta! Joulukuussa tuli just vasta 1000 minuuttia kärjillä täyteen! Mutta open mielestä koreografia ei ole liian vaikea, ja mun pitäisi siitä selvitä. Vaikka hän ei siis ole koskaan edes nähnyt mua kärjillä! Joten hiukan hermostutti tänään tulla tunnille. Ja arvaatkaa olikos kiva kun olin ainoa.. Opettaja uhkasi laittaa mut sooloilemaan, mutta hain äkkiä paikkani muitten joukossa! Tsiisus, vähänkös olisi ollut noloa. :)

Varsin kun J1-taso ei varsinaisesti ole mun "oma", vaan käyn tavallisesti J2-J3 tunneilla. Muutamat naiset ovatkin kyseenalaistaneet mun läsnäoloa siellä, mutta en ymmärrä miksi. Ei baletti ole ikinä niin helppoa että voisi nyrpistää nenäänsä "alemmille" tasoille. Päinvastoin! Kun on joku käsitys miten pitäisi treenata saa ihan perustasostakin vaikka mitä irti. Ehtii kerrankin miettiä ja putsata epäpuhtauksia (tulikin just mieleen että tarttis ostaa sitä Cliniquen kuorintavoidetta..). Ja suoraan sanottuna keskiviikkoisin ei ole muuta tarjolla, kun mun oma J3 taso baletti peruutettiin. Silti olis ollut noloa vetää jotain sooloa olemattomilla taidoilla. So you think you can dance? So not!

Mutta olin vähän ovela (vai pitäisikö puhua enemminkin itsesuojeluvaistosta?). En lähtenyt tekemään tai siis yrittämään täysillä, enkä vain siksi että mun tekniikka on vielä niin hakusessa. Ne uudet tossut ovat nimittäin vielä ihan liian kovat, joten otin ihan pokkana vanhat "kuolleet" mukaan. Ne taas olivat opettajankin mielestä liian pehmeät, mutta sanoin että haluan ottaa ensin tuntumaa lattiaan. Musta tuntuu että tämä ope ei taaskaan muistanut että olen ihan aloittelija! Enhän mä ole edes koskaan tehnyt kärjillä ilman G:n tai M-P:n valvovaa katsetta ja korjaavaa kättä! Tanssissa on kyllä jo paljon tuttuja juttuja, ja pehmeillä tossuilla tanssittuna se olisi teknisesti peruskauraa. Mutta kärjillä se on mulle enemmän sitä apua-auttakaa..

Tai ollaan me siis M-P:n tunneilla harjoiteltu jo vaikeampikin juttuja, mutta  siitä on vielä melko pitkä matka itse osaamiseen. Onneksi tässä kevätnäytös-tanssissa mennään kärjille aina piquén kautta, mikä on ehdottomasti helpompaa kuin nousta ylös relevén kautta. Eikä tehdä piruettejakaan (paitsi piqué pirtsat lopussa).  Arabeskeja on kuitenkin paljon, ja niissä ei parane horjahdella edes takarivissä! Asennot ovat kaiken kaikkiaan hyvin akateemisia, eli tarvitaan puhtautta ja hallintaa. Tekniikan ohella tärkeintä on  ehkä kuitenkiin se itse esiintyminen ja kontakti yleisöön. Pitää oikeesti nauttia tekemisestä ja myös välittää se katsojille! Pikku flirttikin voi olla ihan paikallaan ;)

In my dreams only. Täydellinen arabeski, mitä nyt sormia voisi vähän nostaa ;)
Huom. olen kadottanut valokuvan tiedot, jos joku tunnistaa please let me know! 

Tein sitten tänään ne arabeskit ja chainét ja ballonét vain puolivarpailla, ja vain bourrét ja muutamat sous-sous:t kärjillä. Huomasin myös että hypyissä saa tehdä hitosti enemmän toitä jotta jalka näyttäisi loppuun asti ojennetulta. Tai siis saman verran kun muutenkin, mutta laiskottelu erottuu vaan paljon pahemmin! Muuten, kun tein alkuun tangossa parit valmentavat relevét tokassa, näin että mun huonompi jalka on paljon parempi kuin ennen! Olen tehnyt viime pointe-tunnit seinätangolla, enkä ole katsonut kinttuihin. Keskellä taas olen niin likinäköinen ja peiliseinän tanko niin pöljässä kohtaa etten ole huomannut. Yes! Oikeesti jotain edistystä. Niin, oli siis jännää.. Kaipasin kyllä mun tutun pointe-open korjauksia ja oli vähän yksinäistä kun olin ainoa. Jos tätä lukee joku tuttu sieltä ota ensi kerralla tossut mukaan, jookos?

Voi että tästä tuli taas novellin mittainen sepustus. En tiedä, pitäisikö blogi postausten olla lyhyempiä? Onko tästä jotain ohjesääntöjä? Jaksatteko edes lukea näin pitkiä juttuja? Jospa mä kirjoitankin ensi kerralla haikun.. :) Niin, siitä tanssista vielä.. En saanut opettajalta mitään palautetta mun pointti-tekniikasta, mikä on joko hyvä tai huono asia. En tiedä. Toisaalta tein niin vähän kärjillä että sitä ei ehkä lasketa. Voipi olla että ope siirtää mut takaisin pehmeillä tanssivaan ryhmään. Sekin sopii mulle, kärkitossut eivät olleet mun idea alunperinkään. Ensi vuonna olisi varmasti paljon paremmat edellytykset. Ja lavalla tekisin mielummin hyvin pehmeillä tossuilla kun vain sinne päin kärjillä. Kaikesta huolimatta en aio vielä luovuttaa! Laitan tähän kohtaan videopätkän Finis Jhungilta, "The Art of Pointework Level 3". En ole nähnyt loput, mutta tälläistä me harjoitellaan myös M-P:n tunneilla. 



Mitäs kokemuksia teillä on? Miten meni eka näytös kärjillä?  Tässä kohtaa mua kiinnostaa erityisesti jos olet aloittanut baletin aikuisena (tai myöhemmin kuin 14-vuotiaana). Myös edistyneitten kokemuksia olisi kivaa lukea, jos nyt muistatte vielä miltä se tuntui.. :) 

13.2.11

Hyvää Ystävänpäivää!


Näissä blogipostauksissa on parasta että voi jakaa harrastustaan ja kaikkea siihen liittyvää muitten yhtä hurahtaneiden kanssa! Ei-tanssivat kaverit kun eivät oikein tajua mikä tässä baletissa on niin ihmeellistä. Sitä onkin vaikeaa selittää, koska tanssi pitää kokea - joko katsomalla tai itse tanssimalla! Sen ja huomisen Ystävänpäivän kunniaksi halusin laittaa parit kivat linkit tänne. Ensin vinkkaan kaikkia Hampurin baletin sivustolle, josta voi ladata upeita wallpapereita ja näytönsäästäjiä omalle koneelle. Mallit ja helpot ohjeet löytyvät kaikki samalta sivulta. Nauttikaa!

The Hamburg Ballet

Ja pitää tietenkin laittaa muutama video! Tällä kertaa valitsin venäläis-amerikkalaisen George Balanchinen (1904-1983) koreografian Serenaden. Ei ihan umpimähkään, vaan siksi että Mr. B on ollut ja on edelleen suuri vaikuttaja baletin maailmassa, ja itse olen aina tykännyt hyvin paljon hänen teoksista ja tyylistä. Se lainaus "Music is dance made visible" on muuten itsensä Balanchinen viisaus. Mun nykyinen opettaja Marie-Pierre viittaa usein juuri Balanchineen, ja teettää meille tämän tyylin mukaista liikemateriaalia. Täytyykin sanoa että M-P olisi ollut Mr. B:n ihanne-ballerina pitkine raajoineen! Ai niin, onpa hän tanssinutkin Terpsichoren (tanssin ja musiikin muusa) roolin baletissa Apollo. 

Itse en ihan tuohon Balanchine-balleriinan muottiin sovi (en siis lähimainkaan), mutta olen huomannut että tykkään sentääs liikkua isosti. Sitä M-P:kin takoo meille koko ajan päähän: "Guys, I want you to move bigger! Deeper pliés! Juicy pliés! Stretch, lengthen, looong lines! No in-betweens! Present yourself! Move! Like cats!" Heh, siinä tulikin parit ope-kommentit kaupan päälle.. Mutta siis, sen kummemin selittämättä (mun piti alunperinkin laittaa tänne vaan toi ylläoleva linkki!). PNB:n video on harjoituksista, mitkä on aina kiva katsella ja Tchaikovskyn musiikki on tosi vaikuttava myös.



Toinen pätkä on sitten video itse esityksestä. Pidempiä on käytännössä mahdotonta löytää, sillä Balanchine-säätiö (klikkaa tänne) valvoo tosi tarkkaan kuka saa esittää mitäkin missä. Livenä olen nähnyt vain yhden teoksen, se oli Kansallisbaletin esittämänä - enkä nyt edes muista sen nimeä! Alan kai tulla vanhaksi, heh. Mutta takaisin Serenadeen..



Eikä voi tehdä postausta Balanchinesta ilman New York City balettia:

12.2.11

Uutta treenimuotia!



Voi olispa jo palkkapäivä.. Tanssivarusteiden englantilainen shoppi Dance Direct on vihdoin laittanut kevään malliston nettiin, ja siellä on paljon ihania uutuuksia! Esimerkiksi nuo Blochin värikkäät sifonkihamoset (kuva vasemmalla, hinta 12,95 £). Näissä on vain se vika, että myyvät nopeasti loppuun. Just kun klikkailee ihan innoissaan jotain pukua ostoskoriin, onkin oma koko jo viety! Grr.. Enkä edes tarvitse uutta treenipukua, mutta ketäs naista se on ennen estänyt ostamasta? Nyt mietin kyllä, uskallanko laittaa omat suosikkini tänne. Jos näen jonkun teistä valitsemassani puvussa (enkä itse ehtinyt apajille), tulee kyllä pitkiä katseita.. Jep, nyt narraan :)


Tämä Plumen kultainen puku on mulla ykkösenä! Haha, no ei todellakaan.  Tuosta blingistä en itse niin välitä, mutta muuten siellä Dance Directin sivulta löytyy tyylikkäitä pukuja! Blochin uudet kankaiset tossut mallia "SO210L" ovat muuten jo loppu.. Siis onko siellä oikeasti jotain shoppaajia vaanimassa sitä hetkeä milloin tulevat myyntiin? Tossut eivät onneksi ole limited edition, joten lisää pitäisi olla tulossa. Mun mielestä Blochin ovat kaikkein parhaimmat, sekä laadultaan että ulkönäkönsä puolesta. 

Oikeata sifonkihamosta (kuvat ylhäällä ja alhaalla) mulla ei olekaan vielä, olen sen sijan käyttänyt H&M:ltä ostettua lyhyttä salsamekkosta (joka menee kyllä ihan täydestä). Nyt voisin jo pitääkin, varsin kun olisi eri värejä tarjolla. Musta on tietenkin klassikko, mutta miten olisi lila? Tai peräti punainen? Tulisi kyllä aika espanjalainen fiilis.. Don Quijote anyone? So Dancan (21,95£) ja Mirellan (26,95£) puvut ovat kalleimmasta päästä, enkä ole koskaan ostanut yli 20 punnan arvoista pukua, vaikka ovathan ne vielä täkäläisiä hintoja halvemmat. Yksi punta vastaa tällä hetkellä noin 1,24 euroa, joten esim Mirellan hinnaksi tulisi noin 33, 40 euroa. Hmm..

yksityiskohta
So Dancan puvusta
Nyt olen kirjoittanut vain Dance Directin valikoimasta koska olen sieltä eniten ostanut. Aikaisemmin shoppailin myös All About Dance:n kaupasta, mutta rahti  USA:sta (alkaen 29 dollaria) on sen verran kallis.. Ja siihen päälle vielä mahdolliset tullimaksutkin! Siellä on kyllä erittäin hyvä tossuvalikoima.

Toinen mikä kiinnostaa on englantilainen Planet Dance Direct, hieman hinnakkaampi kuin ei-planetaarinen Dance Direct, mutta eri valikoima. Bongasin sieltä Blochin piilokuminauhat hintaan 1,45£. Siellä on muutenkin tosi hyvä valikoima Bunheadin ja Blochin tuotteita, erityisesti lisätarvikkeita kärkitossuille löytyy paljon. Lisäksi löytyy mm Mirellaa ja Sanshalta nämä herkullisen väriset silkkisekotteiset shortsit hintaan 25,95£. Vaikka selvästikin fanitan turkoosia, värejä löytyy muitakin, esim koralli tai musta.

Nyt pitää vaan katsoa etten innostu liikaa. Ja muistakaa tekin ne rahtikulut! Kerralla kannatta siksi tilata enemmän tai yhdessä kaverin kanssa niin rahti jakautuu eri tuotteille. Jos tarvii pelkästään nauhoja, menee tietenkin täällä kauppaan. Ja jos olet esim Footlightin oppilaita (kuten mä), saat heidän myymälästä 20% oppilas-alennusta. Voi tulla halvemmaksi kuin tilata netistä sittenkin. Mitenkäs te? Onko mitään uusia hankintoja mielessä?


7.2.11

Videotärppejä ja ope-hehkutusta


Pitää heittää tänne äkkiä muutama ajankohtainen ja ei-pidä-missata videotärppi. Eka on linkki Lausannen balettikilpailuun, josta voi katsoa päivittäisiä videoblogeja. Näin tästä juttua jo aikaisemmin mutta meinasi taas unohtua. Onneksi on noi muitten baletti-fanien facebook päivitykset. Toinen baletti-bloggaaja  En Pointe on tehnyt myös Lausanne-postauksen ja lisännyt vielä kuvia voittajista vuosien varrelta. Siellä oli muutama yllätyskasvokin! Enpäs tiennyt että yksi mun suosikkitanssijoista ikinä, Darcey Bussell on voittanut Prix de Lausannen. Ei kyllä mikään ihme! Kilpailua on joskus näytetty meillä ihan telkussakin, mutta nyt en ole löytänyt mitään tietoja. On se hyvä että on nämä juutuubit. Siis:





Ja toinen on Dance 212 -kanava, siellä on nyt dokumentaarinen sarja School of American Ballet:n (SAB) kesäkurssista, ja sen nuorista tanssijoista. Vähän samaan tyyliin kuin taannoinen suomalalainen "Tanssi on kivaa"-dokkari. Pätkät ovat vaan lyhyempiä, tanssijat osin vanhempia ja aika lailla edistyneempiä. SAB:n Summer Intensive (SI) onkin USA:n halutuimpia tiivareita, ja seula on tosi tiukka. Mä tykkäsin katsoa näitä pätkiä kun näyttävät paljon itse tunneista. Saattaisi sitä oppiakin jotain siinä sivussa. Hei, kaikki konstit käyttöön, sanon minä. ;) Dance 212:sta ei ole upotettavia videoita, vaan löysin tämän Dance Media.com -kanavan kautta. Joka siis sekin kannattaa tsekata!

DANCE 212 ja Summer Intensives löytyy täältä:  http://www.dance212.com/

Siinä oli ne videot. Tänään oli muuten tosi kiva yllätys kun mun opettaja, joka on siis äityislomalla, tuli tervehtimään meitä vauvansa kanssa. Hän katsoi lasioven takaa koko 90 minuuttisen J2-tunnin -  arvaatkaa vaan tuliko tsempattua vähän lisää! Sähläsin sitten kuitenkin kaikki piruettisarjat, mutta ei niin huonoa ettei jotain hyvääkin. Adagiossa keskellä onnistuin tekemään arabeski penchéen kerrankin horjumatta! Meidän sijaisopettaja Christina piti aika kivan ja vaativan tunnin, varsinkin lopun pitkä sarja. Siinä sitä oli diagonaaleja ja maneesia, valssia, hyppyjä ja pikee-pirtsoja. Tykkäsin! Sain myös tänään taas hyviä korjauksia - mulla kun on välillä tapana nojata poispäin jalasta, etenkin tangossa. Vaikka Christina ei ole mun "vaki-ope", on kuitenkin kivaa ja hyödyllistä kokeilla eri opetustyyliä ja koulukuntaa. Aina sitä voi oppia jotain uutta.

Jos nyt oikein hyvin käy, saadaan ehkä tämä mun vakituinen ope Gabriella jo maaliskuun loppupuolella takaisin. Se olisi vain se yksi kerta viikossa, mutta yhdistettynä Marie-Pierren perjantai J3 + pointe tunteihin ihan unelmasetti! Molemmat opettavat ranskalaisen koulukunnan mukaan, ja yhtäläisyyksiä on jo siksi paljon. Tietenkin kummallakin on oma tyylinsä, ja hieman erit painotukset, mutta tunnit täydentävät kyllä toisiaan mainiosti. Ovat yhtä tarkkoja siitä että kaikki liikkeet tehdään 100% puhtaasti ja laadukkaasti, ja että aina voi ja pitääkin parantaa! Molemmat ovat silleen hyvin vaativia, mutta antavat myös kunnolliset eväät niihin parempiin suorituksiin. Tunneilla saa huomattavan paljon korjauksia ja palautetta, ja "hands-on" - siis fyysistä kontaktia kaihtamatta. Parasta on että siellä on tosi mahtava tuntienergia, ja että kannustetaan ja pusketaan eteenpäin. Välillä sitten mennään omalta mukavuusalueelta pois, mutta vain siten sitä todella edistyy! Kaiken lisäksi ovat molemmat tosi herttaisia. Virheitä ei tarvi siksi yhtään pelätä, sillä jämptikin palaute annetaan aina hyvässä hengessä. Ohoh, tulipa tästä oikea kehupostaus. Mutta: mun blogi, ja mun hehkutukset! :D


6.2.11

Uudet tossut vihdoinkin!

Niinhän siinä kävi että vanhat tossut kuolivat kesken tunnin. Pystyin tekemään tangon vielä jotenkuten, mutta yritäpä tehdä yhden jalan releveitä kun tossuista on kaikki tuki poissa! Ja kun jalkaterät vielä vajosivat tossuissa alas ja puristuivat niin se sattui aika lailla. Oli pakko vaihtaa pehmeisiin, ja harmikseni tehtiin tietenkin just sitten uusia ja haastavia liikkeitä! Kaksi tyttöä ovat sen verran edistyneitä, että pystyivät tekemään likkeet omin päin ja hyvin, mutta muille M-P tarjosi kättä tueksi. Ja kyllä hän varoitti etukäteen että nyt vaan kokeillaan.. Kyseessä oli siis ballonét eteen, 4 kertaa, ja sitten arabeski relevét 4 kertaa. Minä tein pehmeillä, ja siitä onkin kokemusta ennestään - mutta jännittää vähän ensi kerta kun pitää kokeilla kärjillä! On se kyllä hauskaa, kun ottaa huomioon miten kauan olen jo tanssinut balettia. Tässä on tullut kokeiltua jo ihan kaikkea (enemmän tai vähemmän onnistuen), mutta kärjillä olen taas ihan alkutekijöissä! Bloody beginner, niin sanotusti. Hei, parempi myöhään kuin ei milloinkaan!

Tähän väliin mun on pakko laittaa yksi ihana video. Kyseessä on Grand Pas Classique, koreografia Victor Gsofsky, musiikki Daniel Auber. Ensi-ilta oli Ranskassa noin 60 v sitten, mutta tässä videossa tanssivat Pariisin Oopperan tähdet Nicolas Le Riche ja Elisabeth Platel. En löytänyt vuosilukua, mutta Platel (synt. 1959) on nyttemin jäänyt jo tanssijan eläkkeelle ja johtaa POB:n kuulua balettikoulua. Le Riche on nuorempi (synt. 1972) ja tanssii edelleen. Ikäerolla ei tässä ole mitään merkitystä, molemmat ovat teknisesti parhaimmillaan. Ja sitä briljanssia tarvitaankin - Grand Pas Classique toimii vain jos se tanssitaan täydellisen puhtaasti, ja silti riskejä pelkäämättä. Esim Platelin vaivattomat tasapainot ja tasaiset kolmospiruetit, ja just ne ballonét (07:21) joista aikaisemmin mainitsin.. Sanon vaan että huh. Ja entäs sitten Le Richen hurjat hypyt! Puhumattakaan siitä kaiken läpitunkevasta ranskalaisesta eleganssista..



Niistä uusista kärkitossuista sitten.. Olin elätellyt toivoa että selviäisin vanhoilla seuraavaan tilipäivään asti, mutta toisin kävi. Laitoin tutulle opelle viestiä, ja onneksi hänellä sattui olemaan aikaa eilen päivällä. Tuli kyllä vähän äkkilähtö kun olin klo 13 vielä pyjamat päällä ja sovittiin treffit Piruettiin jo klo 14 - mutta toivo uusista tossuista sai mut nopeammin liikkeelle kuin tulipalo! Piruetin liikkeessä oli se tavanomainen lauantai ruuhka ja eri sovittaja kuin viimeksi, mutta sillä ei ollut väliä koska mulla oli oma asiantuntija mukana. Kaikki mallit mitkä myyjä otti hyllystä meni ensin mun opelle hyväksyttäväksi, ja sitten vasta mulle. Eikä mulla mitään tavanomaista sovitus-stressiä. Aivan mahtavaa :D


Kokeiltiin Repettoja, Gamboja, Grishkoissa oli väärät kovuudet, Sanshat eivät myöskään tomineet mutta Blochien kanssa onnisti lopulta. Mulla kun on suht leveä jalkaterä, joka on kuitenkin pehmeä, siis menee tossussa kasaan (ilman kipua). Ja vaikka kaksi ekaa varvasta ovat tasapituisia, muut varpaat ovat "tapered". Miten ihmeessä tuo sanotaan suomeksi muuten? Kaartuvat? Anyway, luulin että mulle kävisi tosi leveä boksi, mutta ei sittenkään. Sovittaminen ei ole mikään simppeli juttu, tossun pitää tuntua heti mukavalta, mutta silti tukea jalkaa relevéssä. Ja kun nousee kovissa uusissa tossuissa kärjille, sei ei kuitenkaan ole mukavaa. Nämä tossut mihin päädyttiin tuntuvat ja näyttävät kuitenkin hyviltä. Saas nähdä mitä mieltä mun nykyinen opettaja M-P on näistä.. 

Malli on Blochin Serenade TMT31, kokoa 5 ja leveys C. Pohjallinen on erikoisvalmisteinen TMT, mikä tarkoittaa että liima on lämpöaktivoituva (ohjeet tässä). Tossua muokataan ennen käyttöönottoa ohjeiden mukaisesti kuumalla ja kylmällä, eli käytännössä föönillä ja jääkaapilla! Kuulostaa kummalliselta, mutta toimii kyllä! Tossu on jo nyt päkiän ja kantapään alla taipuisampi. Tietenkin varsinainen sisäänajo tehdään tanssimmalla, se muokkaa tossun lopulta oikeanlaiseksi. Nyt pitää vielä ommella uudet nauhat ja kumit (irrotan vanhoista pehmeistä, tulee oikean väriset ja leveät). Oikeasti tylsin homma, varsin kun ompelen käsin..  Hei ja nyt mulla on myös uudet pehmusteet, Bunheadin Ouch Pouchit. Opettajani suositteli hyvin vakuuttavasti ja myönnyin lopulta kokeilemaan. Vanhoihin tossuihin mahtui tosin vain lampaanvilla isovarpaan alle, joten ei ole ollut juuri vaihtoehtoja. Halusin silti mahdollisimman ohuet, tykkään että silloin on parempi tuntuma tossuun ja lattiaan. Nämä tuntuvat kyllä tosi hyviltä, voisin laittaa muihinkin kenkiin!

Minkälaisia kokemuksia teillä on sovituksista? Entäs onko oma täydellinen pari jo löytynyt?

1.2.11

Kun haaveilen, tanssin.



Innostuin editoimaan omia kuviani Picasan piknik-applikaatiolla. Tässä mun ensimmäinen "juliste". Mitäs tykkäätte?