Balettia aikuisena: Haastattelussa Aija

Kuva (c) Johannan Balettikassi

Hei! Kuka olet ja missä päin Suomea tanssit?

Olen 36-vuotias kahden koululaisen äiti. Käyn balettitunneilla Tanssitehtaalla Tampereella.

Miksi baletti? Mitä tanssi merkitsee sinulle?

Näin balettia televisiosta 4-vuotiaana ja ihastuin siihen heti ja toivoin kovasti että voisin itsekin oppia tanssimaan. Kun muutamaa vuotta myöhemmin pääsin itse balettitunneille, tunsin löytäneeni oman lajini. Baletissa viehättää fyysinen vaativuus ja liikkeiden matemaattisuus, ja se, että baletti on elävää historiaa! Baletti on minulle sopiva tapa liikkua ja ilmaista itseäni, ja lisäksi tärkeä osa sosiaalista elämääni.

Kuinka kauan olet harrastanut balettia, ja minkä ikäisenä aloitit?

Aloitin kahdeksanvuotiaana, ja lopetin yläasteen alkaessa niinkuin kaikki muutkin kaverit. Kaduin sitä kyllä heti! Tanssin muutaman vuoden muita lajeja mutta palasin balettitunneille ystävän innostamana lukiossa. Sen jälkeenkin on ollut muutamia pidempiä taukoja esimerkiksi lasten ollessa pieniä, mutta nyt olen treenannut säännöllisesti lähes kuusi vuotta. Onkin ollut palkitsevaa huomata että vuosien tauoista huolimatta rakkaan harrastuksen pariin on voinut palata - jo opitut asiat ovat olleet lihasmuistissa tallella.

Monta kertaa viikossa käyt tunneilla? Treenaatko muita lajeja?

Tällä hetkellä balettikoulu on kesätauolla, mutta syksyn koittaessa treenaan 3-4 kertaa viikossa. Lisäksi käyn vaihtelevasti lenkillä ja kuntosalilla ja harrastan myös kiipeilyä. Pari vuotta sitten kävin myös jazz-tunneilla, mutta ajanpuutteen vuoksi niistä piti luopua.

Tanssit myös kärjillä. Milloin aloitit pointe-treenin ja kuinka usein harjoittelet?

Olen aloittanut kärkitossutreenin jo lapsena. Nyt aikuisena olen tanssinut kärkitossuilla viitisen vuotta, aluksi kerran viikossa lyhyen harjoituksen kerrallaan. Nykyään meillä on kerran viikossa erillinen kärkitossutekniikkatunti, ja lisäksi teen toisinaan tavallisen treenitunnin (tai osan siitä) kärkitossuilla.

Mitä kärkitossuja käytät, ja miten ajat tossusi sisään?

Tossuni ovat Grishkon 2007-mallia, kokoa 6XX, minulla on ollut niitä jo tosi monta paria. Käytän niissä Gaynor Mindenin boxlineria, jonka avulla tossut istuvat tosi hyvin jalkaan. Grishkoissa on aika kova pohja, mutta olen huomannut parhaaksi olla taivuttelematta sitä kovin paljoa. Pehmitän niitä käsin vain hiukan kantapään alta ja painelen boksia litteämmäksi pikkuvarpaan kohdalta ja pyöreämmäksi isovarpaan kohdalta. Muutaman ensimmäisen käyttökerran aikana pohja pehmenee kyllä sopivaksi. Kokeilin keväällä myös Freedin tossuja, jotka vaikuttivat aluksi hyviltä, mutta osoittautuivat sittenkin profiililtaan hiukan liian väljiksi, ja joudun käyttämään niissä älyttömästi pehmusteita. Jos saisin tossut, jotka olisivat yhdistelmä Grishkojen ja Freedien parhaita puolia, ne olisivat varmaan minulle täydelliset!

Mitkä ovat vahvuutesi baletissa?  

Olen rohkea kokeilemaan enkä pelkää epäonnistumista, ja olen innokas oppimaan uutta. Käytän tilaa hyvin, liikun isosti ja osaan esiintyä. Mielestäni port de bra ja épaulement ovat myös vahvuuteni.

Mitkä ovat suurimmat haasteesi?

Tasapainot ovat vaikeita, ja sen myötä myös piruetit. Developpét nousevat hirveällä vaivalla yhdeksäänkymmeneen asteeseen mutta eivät milliäkään yli - voima ei riitä. Keskivartalon kannatus on kirjaimellisesti heikko kohtani, johon pitäisi kiinnittää erityistä huomiota.
.

Kuvaaja Anu Lahdenpohja.

Esiinnyt myös tanssikoulusi näytöksissä. Mitä esiintyminen merkitsee sinulle?

Esiintyminen kuuluu mielestäni ehdottomasti tähän lajiin, ja koen sen olevan tärkeä osa tanssivuoden kiertoa. Esiintyminen motivoi treenaamaan ja kasvattaa yhteishenkeä. On ollut tosi kiva kun läheiset ihmiset ovat käyneet katsomassa esityksiä ja huomanneet edistymisen!

Mitä teet työksesi ja kuinka sovitat treenit ja esiintymiset työn ja muun arjen sekaan?

Olen yliopistossa tutkijana eli teen enimmäkseen ihan normaalia toimistotyöaikaa. Toisinaan on työmatkoja jolloin tunnit jäävät väliin, mutta pääasiassa säännöllinen treeni on ollut helppo järjestää. Enemmän aikatauluihin vaikuttaa perhe-elämä: arjen kiireet ja lasten harrastukset vievät ison osan päivästä. Omat tuntini ovat enimmäkseen aika myöhään illalla, joka on ollut minulle sopiva aika. Ja kun treeniaikataulu on kalenterissa ja koko perheen tiedossa, siihen tulee myös sitouduttua! Esiintymiset vievät vain yhden päivän lukukaudessa, joten se on ollut helppo järjestää.

Klassinen baletti on fyysisesti vaativa laji. Oletko välttynyt vammoilta? Miten huolehdit kehostasi?

Vuosi vuodelta huomaan että kehoni ikääntyy: nykyään esimerkiksi kehon lämpeneminen kestää paljon kauemmin kuin aikaisemmin. Isoja tapaturmia ei ole sattunut, mutta minulla on joitakin rasitusvammoja, jotka ovat saattaneet saada alkunsa jo nuorena virheellisen kuormituksen vuoksi ja palaavat aina uudelleen vaivaamaan. Tuntuu että nykyään ne uusiutuvat helpommin ja paranevat entistä hitaammin. Kehonhuoltoon pitäisi siksi satsata entistä enemmän. Venyttelen maltillisesti, rullailen putkirullan ja kumipallon kanssa ja teen kuminauhajumppaa. Kuntosalilla pyrin tekemään liikkeet erityisen tarkasti oikeita liikeratoja. Vammojen ennaltaehkäisy on myös tärkeää: en treenaa sairaana enkä rehki yli voimieni. Vaihdan kärkitossut uusiin aika usein jotta vasen nilkkani ei ärtyisi, ja vältän ääriasentoja venytyksissä, jotta oikea takareisi ei menisi jumiin - nämä ovat niitä vaivoja jotka palaavat aina uudestaan. Kesän treenitaukokaan ei ole pahitteeksi: välillä on hyvä harrastaa jotain ihan muuta ja myös levätä.  Pahiten kehoa kuormittaa kuitenkin istumatyö, jolle baletti on loistavaa vastapainoa!

Miten aikuistuminen (ikääntyminen) on vaikuttanut tanssin harrastukseesi?

Kehon rajoitteet tosiaan alkavat jo tuntua, mutta minusta tuntuu että vasta nyt aikuisena olen ymmärtänyt mistä baletissa oikein on kyse! Nuorempana en ymmärtänyt baletin sisäistä logiikkaa, nykyään se tuntuu minusta todella kiehtovalta. Opin nykyään sarjat paljon paremmin kuin nuorempana, ja mielestäni myös liikelaatu on kehittynyt. Ehkä nuorempana olin enemmän sellainen on/off -tyyppi, nyt aikuisena löytyy nyanssejakin? Toisaalta tiedostan että fyysisen suorituskyvyn rajat tulevat väistämättä vastaan ennemmin tai myöhemmin, ja se on saanut aikaan hirmuisen oppimisen nälän! Toivon että oppisin vielä jonkun klassisen variaation. Pas de deux’n treenaaminen olisi ihana mutta ehkä jo saavuttamaton unelma...

Tanko, keskilattia, adagio, allegro… Mistä tuntiosuudesta pidät eniten/vähiten?

Kaikkein eniten pidän pitkistä, liikkuvista grand allegroista! Tankoharjoitusten aloittaminen on aina tukalaa kun tuntuu että joka paikka naksuu ja kiristää. Sitten kun keho lämpiää kunnolla, alkaa helpottaa. Piruettisarjoista pidän myös kovasti.

Onko joku entinen/nykyinen opettaja ollut sinulle erityisen merkityksellinen?

Hanna Rosendahl sai minut ymmärtämään ajatuksen merkityksen liikkeen työstämisessä. Esimerkiksi käden ojennus on ihan erinäköinen, jos ajattelee että sormenpäistä suihkuaa kipinöitä tai vettä, kuin jos vain ojentaa käden. Samalla tavalla kaikessa liikkeessä täytyy pitää ajatus mukana, jotta liike pysyy elastisena ja rentona mutta aktiivisena. Nykyinen opettajani Virva Kabanov on minulle hyvin tärkeä. Hän on opettanut miten aikuisen naisen keho ja elämänkokemus voivat tanssissa tuottaa jotain hyvin kaunista ja merkityksellistä.

Lempibalettisi?

Rakastan geometrisia, kaleidoskooppimaisia suurelle ryhmälle tehtyjä koreografioita. Balanchine Jalokivineen on tietysti tässä mestari!

Suosikkitanssijasi?

Minulla ei ole yhtä idolia, mutta ihailen vahvoja tanssijoita joista syntyy sellainen peloton, riskinoton vaikutelma, yhdistettynä herkkyyteen ja haavoittuvuuteen! Ima Iduozee on tästä hyvä esimerkki vaikka hän ei olekaan balettitanssija, hänen uraansa olen seurannut mielenkiinnolla.

Mikä sinua inspiroi?

Innostuneet ihmiset! On aina ilo seurata ihmistä, joka selvästi rakastaa sitä mitä tekee, oli se sitten tanssia tai mitä tahansa muuta. Innostus tarttuu ja antaa energiaa ja rohkeutta myös omien unelmien tavoitteluun.

Jos olisit eläin, mikä olisit?

Kissa

Sitaatti / sanonta / motto?

Älä ongelmoi, tee! Eli “Shut up and dance”!

Mitä haluaisit kertoa aikuiselle joka vasta harkitsee klassisen baletin harrastamista?

Kannattaa kokeilla, olisiko baletti juuri sinulle sopiva harrastus! Jos mietityttää, sopivatko omat mitat ja muodot ballerinamuottiin, siitä ei kannata murehtia! Harrastajan ei tarvitse olla ammattitanssijan näköinen, vaan tanssimisesta voi nauttia jokainen. Baletin liikekieli on niin erilaista kuin monien muiden lajien, että aluksi harjoittelu voi tuntua turhauttavalta, mutta ei kannata luovuttaa, pikkuhiljaa askelet alkavat kyllä sujua. Oppiminen vaatii paljon työtä ja ponnistelua, ja on juuri siksi hyvin palkitsevaa: on ihanaa uppoutua tunnilla askeleiden ja sarjojen opetteluun ja unohtaa siksi aikaa kaikki muu. Jos siis etsit lajia, jossa ei tarvitse keskittyä ja voi päästää itsensä helpolla, baletti ei ole sinua varten. Jos taas haluat haastaa itsesi sekä kehon että mielen tasolla, tervetuloa tunneille!

Kuvaaja Anu Lahdenpohja.

Pointe & private

Oletko koskaan saanut yksityisopetusta baletissa? Minulla on nimittäin useampi ystävä ja tuttu maailmalla jotka käyvät säännöllisesti yksityistunneilla, etenkin pointe-tekniikkaa hiomassa. Ja kyse on siis ihan tavallisista aikuisista harrastajista, ei erikoiskoulutusoppilaista! Aiemmin olen arvaillut että balettiopettajat valitsevat itse keitä opettavat lukujärjestyksen ulkopuolella, ja että oppilaan pitäisi olla vähintään lupaavaa pre-professional tasoa. Varmaan näin on myös ulkomailla, ainakin kun puhutaan mestaritason opettajista. Halpaa lystiä yksityistunti ei myöskään ole. Opettajan palkkion luulisi Suomessa olevan liiton suositusten mukainen, eli tunnin pituudesta riippuen vähintään 30-50 euroa. Toki jokainen opettaja voi itse määritellä palkkionsa suuruuden. Hyvässä lykyssä hintaan kuuluu salivuokra, mutta jos koulu ei yleisesti tarjoa mahdollisuutta yksityistunteihin, sali pitää varata ja maksaa erikseen.  Ja nyt pitää vielä tarkentaa: Ainoastaan Helsingin Balettiakatemia ilmoittaa sivuillaan yksityistunneista ja kustannuksista (45 euroa koulun ulkopuolisille tanssijoille). Oletan mutu-tuntumalla että sielläkään opettaja ei suoralta kädeltä hyväksy ihan ketä tahansa yksityisoppilaaksi, etenkään jos halukkaita on useampi.

Mitä iloa privaattitunnista sitten olisi? Kaikki eivät varmaankaan innostu yhtä lailla opettajan sataprosenttisesta huomiosta, jatkuvista korjauksista ja säädöistä (vai sittenkin?). Lisäksi tuntienergia olisi kokonaan omilla harteilla, eikä ketään balettikamua tukena ja parina. Se yksistään vaatii erilaisen asennoitumisen treeniin. Sitten pitäisi olla tuttu opettaja joka tuntee oppilaansa heikkoudet ja vahvuudet todella hyvin, ja jonka kanssa opetus- ja yhteistyökemia pelaa erityisen hyvin. Jos tälläinen opettaja vielä suostuisi opettamaan yksityisesti, ja minulla olisi varaa tuntiin... Olisin heti buukkaamassa ajan!! Ei ehkä joka viikko, mutta yksi kerta kuussa tekisi jo terää. Miksi? No, juuri se sataprosenttinen huomio ja itselle räätälöidyt harjoitukset ja korjaukset. Ja nyt pitää taas tarkentaa: Saan oikeastaan jo omilla tunneillani sopivasti huomiota, korjauksia ja henkilökohtaisia säätöjä. Oman opettajan kanssa on tehty töitä jo neljä vuotta, ja olen joka tunnista onnellinen! Mutta meidän yhteiset pointe-tunnit päättyivät viime keväänä, ja näitä tunteja mulla on tosi kova ikävä...

M-P:n pointe-treenit kun olivat aina tanssiviikkoni kohokohtia. "Real work" ja "money in the bank", kuten opettajani tapasi sanoa. Killeritankoja ja tarkkaakin tarkempia korjauksia ja säätöjä, joka ikisellä harjoituksella. Tsiljoona erilaista tapaa nousta ylös ja tulla alas, kahdella jalalla, yhdellä... Okei, tsiljoona on liioittelua, mutta enemmän erilaisia harjoituksia kuin mitä olen tehnyt missään muualla. Kärjillä kun tekee, itse ylhäällä oleminen on verrattain helppoa - mutta sinne pääseminen ja sieltä laskeutuminen on ihan oma lukunsa. M-P painotti esimerkiksi aina maksimaalisen demi-pointen käyttöä, siis että ylös ja alas rullataan päkiän kautta, eikä hypitä. Etenkin relevé suorilta jaloilta, tai kärjiltä suorin jaloin demi-pointeen ja takaisin ylös - rankkaa lihastyötä jos mikään! Mutta just nuo huolelliset ja pitkät sarjat ovat omiaan vahvistamaan jalan syviä lihaksia ja hienomotoriikkaa. Kaikki harjoitukset olivan myös aina musikaalisia ja tanssillisia, unohtamatta épaulementtia. Olisihan sitä vaihtoehtoisia tunteja tarjolla, muttei yhtä ihania ja intensiivisiä. Sitä paitsi M-P jos kukaan tietää minun pointe osaamiseni (ja heikkouteni). Ehdin käydän hänen tunneillaan lähes neljä vuotta! Mutta minkäs teet? Pointe-treenit Madamen kanssa ovat auttamattomasti historiaa, ja vaikka minulla olisikin varaa, niin hän ei pidä tunteja privaatisti. Ehkä joskus löytyy joku muu tilalle?

Keväällä en tiennyt vielä tunnin päättymisestä, ja kesällä kävin tekemässä kärjillä muutamalla tavallisella tunnilla - kuten aiempina vuosina. Syyslukukaudelle en pystynyt ottamaan anytime-korttia (rajaton treenioikeus), joten valitsin ne itselleni kaikkein tärkeimmät: M-P:n tunnit tiistaista torstaihin. Vaihtoehtoinen perjantai-pointe jäi näin pois lukkarista. Varsinaisen pointe-tunnin sijan olen tehnyt kerran viikossa perustason kärjillä, ja parina kertana olen kokeillut myös vaikeampaa tasoa - tosin vain tangon verran. Siitäkin on ollut paljon iloa ja apua, opettaja on aina tullut korjaamaan tekemiseni. Hän on myös ehdottanut milloin voin soveltaa mitäkin, ja milloin on parempi tehdä harjoitukset puolivarpailla - ja olen jopa rohkaistunut kokeilemaan omia pointe-sovelluksia (perustuen meidän aikaisempiin harjoituksiin). Olen tehnyt myös muutaman kerran viidentoista minuutin tankotreeniä varsinaisen tunnin jälkeen. Ja viimeisin "aluevaltaus": oma salivuoro, yhdessä treenikamun kanssa! Pidin meille lyhyen tankosetin, ja sen jälkeen opetimme toisillemme muutamia juttuja keskilattialla. Sain jopa kokeilla padiksen alkeita: arabeski-promenadia kärjillä! On muuten tosi vaikeata kannattaa oma kroppaansa napakasti kun toinen vie, en arvannut miten vaikeata... Meillä oli tosi kivaa, emme tehneet mitään kreisiä ja katsoimme ja korjasimme myös toistemme virheet. Pidemmän päälle tämän kaltainen privaatti pointe-sessio ei ole se paras ratkaisu, mutta kokeilemme varmasti toistekin!

Cambré.

Kuvat: Carla Mäkilä.

Seitsemän päivää balettia, osa 1

Sunnuntai. Aamupäivätunti ja Kansallisbaletin huippuhyvä pianisti Dima säestämässä! Olosuhteet ovat mitä parhaimmat, mutta olen nukkunut huonosti enkä ole oikein vireessä... Tunnin loppua kohden turhaudun omiin sähläyksiin ja surkeisiin piruetteihini. Meidän ihana opettaja sen sijan on yhtä kannustava ja ystävällinen kuten aina. Oikeasti, virheet ja epäonnistumiset kuuluvat oppimiseen. Jos ei yritä, ei voi mennä pieleen. Siksi pitäisi säilyttää keskittynyt, rauhallinen ja positiivinen mielentila - silloinkin kun mikään ei tunnu sujuvan. Jos kompuroi kesken sarjan, ei tarvitse luovuttaa. Ei sitä lavallakaan voi perääntyä kesken tanssin...

Maanantai. Ei tanssia. Yksi mahdollinen tunti on liian aikainen, ja toinen liian myöhäinen. Mutta lepo tekee hyvää ja työpäivän päättyessä odotan jo iloisena seuraavaa aamua. Mun entisessä kotimaassani Saksassa puhutaan Vorfreudesta, kivan tapahtuman mieluisasta odotuksesta. Baletin harrastuksessa onkin se ihana puoli että on aina jotain kivaa tuntia mitä odottaa. Muuten ilta kuluu trikoita pestessä, treenikassia pakatessa ja venytellessä. Pakotan itseni ajoissa nukkumaan. Keskiyön jälkeen alakerta palaa kotiinsa riidellen ja kolistellen. Tungen tulpat korviin ja laitan pään tyynyn alle, mutta olen niin vihainen että unentulo kestää.

Tiistai. Mahdollisesti mun lemppari treenipäivä. Meitä on aamuisin vähemmän, siinä 8-12 oppilaan paikkeilla - ja se tietää rankempaa tuntia. Mikä on siis hyvä asia. Tänään olo on kuitenkin hieman nuutunut, ja kun huomaan että opettaja valmistelee uusia sarjoja, kysyn leikilläni tarvitseeko mun olla hereillä. Tunti sujuu kaikesta huolimatta hyvin. Saan paljon henkilökohtaisia korjauksia, ja kannustavia kehuja. Se ei ole mitenkään poikkeuksellista, enkä ole suinkaan ainoa. Madame on erittäin vaativa opettaja. "I want to see quality!" Tekniikkaa hiotaan jatkuvasti, laatu ja puhtaus ovat avainsanoja - mutta mitään ei tehdä ilman tanssillisuutta. Tunnilla ei haluta nähdä balettikoulurobotteja, vaan persoonallisia tanssijoita. Liike on suurta, venyvää ja hengittävää. Epaulementiin kiinnitetään paljon huomiota. Kädet saavat elää: "Play with your port de bras." Kasvoja ja katsetta ei myöskään unohdeta: "Use your port de tête (tête = kasvot)." Alas ei katsota ellei koreografia vaadi sitä. Silmien pitää nähdä jotain, katse ei saa olla tyhjä. Ja: "Always be elegant."

Kuva: pinterest

Petit allegrossa tulen oudosti alas, nilkkaan sattuu. Kipu ei jää päälle, ja voin astua normaalisti, joten jatkan. Sama kipu uudestaan. Nyt menen sivuun, en uskalla riskeerata enempää. Jalka tuntuu edelleen ihan normaalilta, vaikka pyörittelen ja tunnustelen sitä. Opettaja kysyy huolestuneena josko tarvitsen jäitä, mutta kerron ettei tässä mitään vakavampaa ole sattunut. Jään seuraamaan tuntia loppuun asti. Harmittaa ihan pirusti, etenkin kun meillä on uusia ja tosi kivoja hyppysarjoja! Tunnin jälkeen meinaan hipsiä pois, mutta ope pyytää vielä takaisin. Kyselee tarkemmin nilkasta, missä sattuu ja miten. Hän arvelee että se voisi olla äkillinen lihasjännitys tms., ja suosittelee jäitä ja hierontaa. Kun huikkaan lähtiessä että nähdään huomenna, opea naurattaa. Kuulostaa varmaan hullulta, mutta en jää kovin herkästi pois tunneilta. Madame tietää tämän, mutta luottaa myös siihen että tiedän mitä olen tekemässä.

Keskiviikko. Iltatunti ja pointe, edelleen avec Madame. Keskiviikkoisin meillä on usein täysi sali, ja on hauska nähdä tuttuja treenikamuja. Ennen tuntia ehtii just vaihtaa kuulumisia, tunnin aikana korkeintaan hymyn tai kaksi. Tykkään siitä että meidän ope aloittaa tunnin aina iloisella tervehdyksellä: "Good evening!" Sen jälkeen tehdään eka lämppäri, degagét ja pliét tankoon päin. Madame kiertää jo tässä vaiheessa salia, ja korjaa lempeästi yhden selkää, toisen hartioita tai aukikiertoa, tai nilkan ojennusta. Sama linja jatkuu kaikissa harjoituksissa, henkilökohtaisia ja yhteisiä korjauksia satelee. Se tarkoittaa että Madame on usein myöhässä (mitä hän itsekin pahoittelee), ja että keskilattialla ei ehditä tehdä niin paljon. Minua se ei haittaa. Kaikki korjaukset ja kannustamiset ovat kullan arvoisia.

Ennen tuntia opettaja kyselee nilkan perään, ja kerron ettei ole ollut kipua eilisen jälkeen. Hän varmistaa vielä että keskeytänhän treenin jos tuntuu vähänkin oudolta, johon vastaan että tottakai. Ope on kuitenkin nähnyt lävitseni."With you I can never be really sure..." Jep, olen ollut tunneilla ennenkin erinäisten kremppojen kanssa. Mutta olen aina pystynyt säätämään tekemisiäni. Enkä puske kipurajojen yli. Tai sanotaan näin: Tiedän mikä kipu on vielä siedettävän rajoissa ja milloin pitää oikeasti hellittää. Tunti sujuu ongelmitta. Grand allegrossa meillä on Giselle-tyylinen hyppysarja. Temps levé - fouetté arabeski ja kädet siten että molemmat menevät etukautta takaviistoon. Tätä toistetaan kunnes happi loppuu. Ihanaa. Oikeesti.

Pointe on ollut tänä syksynä entistä haastavampi. Siitäkin huolimatta etten osallistu toisen opettajan jatkotason tunnille. Päätin nimittäin kesän jälkeen että teen mielummin perustreeniä. Olen kiirehtinyt turhan nopeasti kokeilemaan vaikeita variaatioita, mikä on aiheuttanut lähinnä turhautumisia. Madame on tässäkin asiassa vaativa. Pointe-tunti (45 min) on tekniikkaa varten, muilla tunneilla tanssitaan. Me (hänen perustaso-ryhmänsä) olemme vielä suhteellisen aloittelijoita, eikä meillä ole vielä tarpeeksi vahvaa tekniikkaa haastavampiin tanssisarjoihin. Onneksi Madamen perustreenikin on tanssillista, vaikka se onkin rankkaa jaloille. Mitään ei tehdä sinnepäin. Harjoituksissa painotetaan erityisen paljon demi-pointea, sekä releveissä että alastuloissa. Muuten, mun ehdoton pointe-inhokki: cambré eteen tokasta asennosta, kärjillä. Mun aukikierto ei ole muutenkaan parhaasta päästä, ja tokassa asennossa kantapäät tahtovat kääntyä väkisinkin sisäänpäin. Lisäksi mulla on ongelmia pysyä boksin yläpuolella. Ja kun näen koko komeuden peilistä (ei pitäisi katsoa!!), niin tekisi mieli pakata tossut saman tien kassiin. Mutta sitten on niitä muita juttuja mistä tykkään. Esimerkiksi kaikki mitä tehdään yhdellä jalalla, etenkin jos vasen on tukijalkana. Toinen asia: Olen viime aikoina tapellut tossujeni kanssa. Mikään tuttu malli ei enää toimi. Ehkä mun tekniikka on kehittynyt ja jalka muuttunut sen mukana? Odotan veropalautusta ja käyntiä tossukauppaan... Mutta siitä lisää toisen kerran.

Olen käyttänyt noita isoja "siivekkeitä" Ouch Pouchien sijan. Muoto on sellainen että sopivat just vampin sisään. Toimivat myös hyvin jos tossu on hieman väljä, mutta liian tiukka paksumman pehmusteen kanssa. 

Torstai. Mun piti laittaa koko viikko tänne kerralla, mutta siitä tuli liian pitkä tarina. Jatkan seuraavassa postauksessa, mikäli yksikin lukija kommentoi tätä. En ole pitkään aikaan kirjoittanut omista tunneistani ja tuntemuksistani, joten odotan palautetta hieman jännittyneenä...

Tanssillisin terveisin,
Johanna

Uudet tossut, uudet kujeet

Laskin juuri että mun kylpyhuoneessa roikkuu sen seitsemän leotardia, kahdet pinkit sukkikset, yhdet mustat leggarit, erinäisiä toppeja, t-paitoja, shortsia ja lämppäreitä. Olomakuuhuoneessa (asun yksiössä) voi leikkiä "spot the pointe shoe", niitä on nurkissa, sängyllä, lipaston päällä. Ja jos avaa oven vaatehuoneeseen, törmää ensimmäiseksi tossuhenkariin, ellei sitten kompastu säärystinkasaan. Mun asunto alkaa muistuttaa ballerinan pukuhuonetta... Pitäisi ostaa välillä ihan oikeita vaatteita, mutta löydän harvemmin jotain mistä pidän - ja mihin mulla on varaa! Paljon hauskempaa on ostaa treenipukuja netistä. Näin just dance directin sivulla ihania uutuuksia, ja nyt visa electron polttaa lompakossa...




Uudet kärkitossut sen sijan eivät ole mikään ylimääräinen hankinta. Kokeilin tässä välissä Capezion Tiffany-mallia, mutta jokin meni vikaan sovituksessa. Mulla taisi olla liian kiire saada uudet tossut alle, ja lankesin siihen että uusi malli voisi olla entistä ehompi. Vaan eipäs ollutkaan. Tossu todettiin jo kaupassa puolta kokoa liian suureksi, ja vaikka sekä myyjä että minä arveltiin sen olevan ok, niin ei se sitä ole. Kotelo ei myöskään toimi mun jalassa, arvelen sen johtuvan liian korkeasta profiilista. Heti ekalla tunnilla oli vieras olo tossuissa, tasapaino-ongelmia ja kärjellä keikkumista Mutta kun vanhat kuolivat, oli pakko pukea noi takaisin jalkaan. Eilen myös opettajani totesi etteivät ne toimi mun jalassa, pohjallinen vääntyy kantapään alta ja linja ei näytä hyvältä.

Mutta ei hätää! Ystäväni Aija Tampereelta oli käymässä Helsingissä ja pyysin häntä poikkeamaan sitä ennen Ballerina & Liikunta -tanssitarvikeliikkeessä. Olin soittanut sinne jo etukäteen, ja pyytänyt laittamaan mun tuttua mallia (Balance European) sivuun. Samalla kysyin josko heillä olisi Blochin uutta Hannah-mallia (sitä ei näkynyt heidän verkkokaupassa) - ja ystävällinen omistaja/myyjä kertoi että kyllä löytyy! En ollut sovittanut Hannah:ia ennen, mutta päättelin Blochin sivuilta (Bloch Australia) että malli on lähellä Balance Europeania. Sovimme että voisin sovittaa tossut Helsingissä, ja tarpeen mukaan palauttaa ne ystäväni mukana. Toiset pitäisin joka tapauksessa.

Nyt molemmat tossut ovat kotona ja odottavat ompelemista! Ensimmäinen kerta kun mulla on kahdet tuliterät tossut yhtäaikaa käytössä. Yleensä kulutan yhdet loppuun ennen kuin kiirehdin kauppaan. Meinaan ottaa ensi tiistaina molemmat mukaan, ja kokeilla Hannah-tossuja tavallisella perustason (ei pointe-) tunnilla. Ihan vaan että saan tuntumaa. Tossuissa on joustavampi pohja, ja matalampi profiili, mutta muuten en tiedä vielä miten ne käytännössä toimivat. Ainakin opettajani katsoi eilen että jalan linja on kärjellä hyvän näköinen. Saas nyt nähdä... 

Yks, kaks, kärjille!

Tänään tulee kaksi vuotta täyteen siitä kun aloitin pointe-tunnit! Pitäiskö sitä ihan posauttaa pikkolo skumppapullo auki? Olihan se vähän kreisi päähänpisto aloittaa tässä iässä kärkitossuilla treenamisen. Jos mun opettaja ei olisi sitä ehdottanut, koko homma olisi jäänyt vanhentuneeksi haaveksi vain. Mutta tässä sitä mennään. Siinä iässä missä ammattitanssijat ripustavat tossunsa naulakkoon, meikäläinen ei malta odottaa seuraava pointe-tuntiaan!

Kulunut kesä oli siinä mielessä vähän turhauttava. Vaikka meillä oli balettia maanantaista perjantaihin, koululla ei ollut tarjota yhtään erillistä pointe-treeniä. Mä en kuitenkaan halunut pitää yhdentoista viikon mittaista taukoa, varsinkin kun olen näin alussa vielä. Ratkaisin ongelman samalla tavalla kuin viime vuonna, eli tein opettajan luvalla joitain perustason tunteja tossuilla. Oikeastaan jatkoin vain siitä mitä harrastin koko viime lukukauden, siis yksi tavallinen tunti kärjillä pointe-treenin lisäksi. On nimittäin yllättävän haastavaa tehdä perustekniikkaa kärkitossuissa. Sitä joutuu tekemään niin paljon enemmän töitä jotta saa varpaat ojennettua demi-pointen kautta, oli se sitten degagé tai developpé. Myös tasapainot tasajalalla ovat hankalia, kärkitossussa kun ei ole samanlaista tasaista tuntumaa lattiaan. Arabeskissa joutuu hakemaan tasapainoa kuin keikkuvassa veneessä. Oikeastaan kaikki on vaikeampaa, paitsi piqué-piruetit keskellä: kärjillä on vähemmän kitkaa ja siten enemmän vauhtia!

Nyt on kuitenkin uusi lukukausi ja pointe-tunnit takaisin lukkarissa. Tiistaisin käyn M-P:n perustason pointessa, se on suoraa jatkoa talvella 2010 alkaneelle kurssille. Silloin tehtiin jopa vaikeampia juttuja koska opettaja ei vielä tiennyt tarpeeksi meidän taustoista ja valmiuksista. Olin alussa aika lailla helisemässä... Mutta nyt kun tunnit ovat rauhallisempia, tuntuu että voisin kokeilla jo vaikeampia harjoituksia! Okei, ehkä tässä asiassa on kuitenkin parempi luottaa opettajaan. Esimerkiksi piruetit ovat vieläkin, miten sen nyt sanoisi, haastavia? Pehmeissäkin tossuissa mulla on jatkuva pirtsojen korjausoperaatio meneillään. Parhaimmilani olen onnistunut tekemään kärjillä jonkun satunnaisen tuplan, ja välillä siistin ykkösen. Siistillä piruetilla tarkoitan myös pyörimisasentoa, ja passé retiré jalan oikeata linjausta varpaita ja kantapäätä myöten. Ope on siitä erityisen tarkka. Laatu ennen määrää!

Tänään meillä pitäisi olla Gabriellan pointe, mutta tunti odottaa vielä alkamista. En oikein ymmärrä miksi tuo pointe on palautettu alkeistasoksi, etenkin kun edeltävä tunti on jatko-3. Edistyneellä tunnilla ei ole pointe-aloittelijoita, eikä niitä ole myöskään sitä edeltävillä perustason ja alkeistason tunneilla. Mutta opettaja katsoo lopulta tason aina sen mukaan ketä sinne tulee. Eli siinäkin tapauksessa jos varsinaisia aloittelijoita olisi vain muutama, heidät kyllä huomioidaan. Kaksi vuotta sitten mun lisäksi oli vain toinen pointe-untuvikko, ja hyvin me lopulta pärjättiin!

Silti mua harmittaa ettei aloittelijoille ole voitu laittaa fiksumpaa vaihtoehtoa, esim yhtä 90 minsan tuntia jossa olisi 20 minuutin pointe-osuus. Tai sitten alkeistason tunti jonkun jatko-2:n perään. Samalla tuo perjantain pointe olisi voinut olla suoraa jatkoa kevään tunneille. Viime vuonnahan me saatiin jo kokeilla variaatioita, mm. helpotettuja pätkiä Ruususesta (sinilintu) ja Grand Pas Classiquesta. Ja keväällä tehtiin Paquitan eka variaatio kokonaisuudessaan! Puhumattakaan meidän kevätnäytöksestä, jossa saatiin esitää Gisellen toisen näytöksen sisääntuloa. Joten tuntuu kyllä kurjalta jos tänä vuonna ei päästä tekemään samaa! Just kun pääsin varkkojen makuun. Nyyh. Niin, miksei meillä voisi olla omaa repertuaarituntia? 

Mitä kokemuksia teillä on pointe- ja varkkatunneista?