Tanssien metsään ja takaisin

Valokuva: Michael Kilbride

Kaksintaistelussa syysflunssa vastaan tanssija, meikä on jäämässä voitolle! Pää on edelleen hieman tukossa ja ääni mollissa, mutta nasolinilla aukeaa nenä eikä ääntä tarvita tanssiessa. Yskäkin jäi vähäiseksi joten pakkasin viime perjantaina treenikamat kassiin ja suuntasin taas tunneille. Kuuntelin mun kroppaa ja se sanoi että mene jo tanssimaan siitä! Kuuden päivän tauko ja sairastelu tuntui silti.. Jätin siksi suosiolla hypyt pois etten hengästyisi liiaksi, mutta silläkin säädöllä tunti oli tavanomaista rankempi. Keskellä tein tosi epävarman adagion, ja pirueteissa oli aluksi täysi työ pysyä edes pystyssä! Sain kuitenkin jalat taas alle, ja pystyin jopa harjoittelemaan muutamaa fouetté-piruettia.

Pointekin sujui odotettua paremmin. Kokeilin keskellä yhtä uutta juttua, askel löytyy GPC:n varkasta varkasta kohdasta (07:06). Mitenkäs sen kuvailis oikein? Degagé tombé sivulle, toinen jalka tulee coud de pied, ja siitä pieni (tai iso) developpé relevé. Harjoiteltiin sitä ensin tangossa, mutta mulla oli ihan pakottava tarve yrittää myös keskellä. Tunnin jälkeen opekin tuli auttamaan kun näki etten aikonut antaa periksi (kiitos :). Ihan kaikkea en kuiteskaan uskalla kokeilla omin päin, on mulla sen verran itsesuojeluvaistoa! 

Nyt harjoitellaan pointe-tekniikan lisäksi myös ilmaisua, eli ylävartalon, pään ja katseen käyttöä. Kärjillä se tuntuu vielä aika vaikealta, kun ei voi varmistaa asentojaan peilin kautta. Muutenkin on yllättävän vaikeata ottaa ne asennot ja etenkin se oikea asenne omaksi! Ainakin jos on suomalaisen pidättyväinen luonteeltaan. Tai ujo. Tai vähän molempia. Takaraivossa muhii aina se pieni huoli että näyttää siltä kuin yrittäis liikaa. Tai että on liian suuret luulot itsestä. Baletissa kun on niin helppoa mennä metsään.

MUTTA! Tähän pätee sama kuin tekniikan harjoitteluun. Kerralla ei tule valmista. Tyyli ei tule itsestään. Pitää vain luottaa siihen että opettaja ohjaa oikealle raiteelle, ja pikku hiljaa sitä itsekin saa parempaa tuntumaa siihen mikä toimii ja mikä ei. Sen verran olen oppinut että pieni on lavalla vielä pienempää, lähestulkoon näkymätöntä. Katsoin just tänään vanhaa näytösvideota, ja mun tanssia oli aika puuduttavaa katsella. Olin kyllä tekevinäni kaiken mitä pitikin, mutta siitä puuttui se jokin. Se oli liian hiljaista, liian pidättyväistä.  Ei niin että tanssimisen pitäisi olla yhtä huutomerkkiä, sellaista ei kukaan jaksa katsoa. Mutta kun molemmat opettajani käskevät liioittelemaan, siinä täytyy olla jotain perää.

Tästä eteenpäin annan palaa. Jos menee metsään, menköön. Mun isoisä oli suunnistaja, ja opetti mutkin liikkumaan metsässä. Kyllä mä sieltä löydän tieni takaisin.

Epäonnea ja onnistumisia

Ei mennyt eilinen baletti niin hyvin kuin olin toivonut. Tanko sujui vielä, ja noudatin kiltisti opettajani ohjeita olla rasittamatta nilkkaa liiaksi. Jätin taas yhden jalan relevét pois, nimeomaan ne joissa mennään ylös plién kautta. Tylsää, mutta minkäs teet - jos haluat kuitenkin tehdä jotain etkä jäädä kotiin katselemaan balettia youtubesta? Viime tiistai oli sujunut tosi hyvin, ja olin jo ihan onnessani.. mutta olen sen tunnin jälkeen useamman kerran onnistunut astumaan jotenkin kummallisesti ja auts, prkle! Pitää siis kuitenkin varata aika lääkärille ja selvittää nilkan ongelmaa tarkemmin. Sillä välin teen sen mitä pystyn kivutta tekemään. Sujuuhan tuo kävelykin ihan hyvin.

Kaikkein tylsintä tässä on se, että olin just niin hyvässä treeniputkessa. Loppukesästä kävin viidesti viikossa, ilman mitään väsymystä ja ongelmia ja hyvin sujui! Tunsin vihdoin taas edistyneeni vähäsen. Oppimiskäyrän vuoristoradalla oltiin selvästi menossa ylöspäin. Mietin että miten kivaa kun mikään paikka ei ole kipeänä. Hah! Valitettavasti tämä on jopa ammattilaisten keskuudessa tavallista. Kun harjoitus/treenimäärä lisääntyy, lihakset rasittuvat ja väsyvät ja just sillä hetkellä kun mennään lujaa, loukkaantumisen riski on suurin. Tietty meikä on vain harrastelija, mutta open sanat lohduttuvat kuitenkin vähäsen. Tekevälle sattuu - ja kyllä sitä taas kuntoutuu!

Balettitunti oli eilen lopulta turhauttava ja kiva yhtäaikaa. Jouduin soveltamaan aika paljon, välillä jo omaksi koreografiaksi asti. Yritin alussa tehdä en dedans pirtsaa huonolla jalalla, mutta se vihlaisi taas, joten jätin kaikki vastaavat ponnistukset väliin. Tein sen sijan tasajalka-tasapainoja, askeleita glissaden sijan, piqué pirtsoja en dehors piqén sijan, ja jätin kaikki hypyt hyppimättä. All the fun stuff.

Oli mulla sentääs yksi "hetki". Tehtiin diagonaalissa pitkä piruettisarja, jossa oli iso arabeski tasapaino. Tokalla kerralla onnistuin ja pysyin ylhäällä viimeiseen mahdolliseen tahtiin asti. Makoisaa. Tosin ope oli just edellisellä kerralla korjannut toista tyttöä ja katsoi nyt tämän perään (joka hänkin teki hyvin ja sai ansaitut kehut siitä). Mun hetki meni siis ohi ilman yleisöä, ei eka kerta sekään, mutta tapahtui se silti! Kun jouduin muuten tekemään kaiken niin vajaasti, oli ihana tunne että pystyn tekemään edes jotain vielä täysillä - ja onnistua siinä!

Pointe-tunti sen sijan sujui paremmin kuin odotin. Kahdella jalalla tehdyt relevét eivät satu, eivätkä myöskään bourrée couru (video yllä) tai piquét. Eikä pointe-alkeistasolla sentääs tehdä vielä kovin haastavia asioita. Tosin G jakoi meidät kahteen ryhmään: uudet aloittajat ja konkarit. Ja osa sarjoista sitten sen mukaan. Saatin myös harjoitella taas sitä Sinilintu-varkkaa (Princess Diary, Part 1), joka oli multa mennyt jo kokonaan ohi. Nyt tehtiin se echappé kohta, jossa kädet menevät ensin eteen ristiin ja sitten sellaiseen hauskaan "nuolen ammunta" -asentoon.

Siitä etujalka passé retiré (tasajalla) ja arabeski taakse, kärki lattialle, tosi nopea ja pieni pas de bourrée, ja taas echappé. Toisto kolme kertaa muistaakseni, ja vikan pas de bourréen jälkeen viisi askelta taakse. Siten että ollaan ylhäällä, ensin vasen jalka tekee pienen coupén ja sitten oikea, aina taakse, viisi kertaa ja kädet liikkuvat coupé jalan suuntaisesti. En meinanut millään saada niitä käsiä kohdalle, näyttivät koko ajan tosi hassuilta. Se onkin tosi haastavaa, keskittyä jalkoihin, etenkin kun ollaan kärjillä,  ja samalla tanssia ylävartalolla ja käsillä vapautuneesti ja kauniisti!

P.S. Vaaleanpunaiselle pohjalle kirjoitettu "Why keep on dancing?" - mietelmä on mun omaa tekstiä. Yksi tanssikamu kysyi multa että kenen kirjoittama se onkaan, ja otan tässä nyt kaiken varalta koko ansaitun kunnian itselleni. ;)

Auts!

Eilen oli pakko jättää baletti ja pointe väliin. En edes muista milloin viimeksi en olis päässyt tunnille.. Ai niin, kevällä oli ne pari työmatkaa jolloin olin maantieteellisesti ihan toisaalla. Tällä kertaa se on kuitenkin se ikävin vaihtoehto: vamma. Nilkkaan sattui viime tiistaina, tehtiin toista petit allegro sarjaa ja yhtäkkiä vain vihlaisi. Mitään ei mennyt nurin, mutta kun ponnistin hyppyyn, jalan sisäyrjään sattui. Tätä ennen tunti oli sujunut ihan hyvin.

Jalkaan ei kuitenkaan sattunut muuten, pyörittelin sitä ees taas ja tuntui olevan ihan ok. Kokeilin seuraavaa hyppysarjaa, vähän varovaisemmin, mutta sama juttu taas. Menin tunnin lopuksi sivuun, ja vaihdoin kärkitossut jalkaan. Mikä kuulostaa tässä kohtaa ihan järjettömältä, myönnetään! Mutta, kuten sanottua, jalkaan ei muuten sattunut. Relevé tuntui ihan normilta, ja nilkan ojennus samoin. Kärjillä tuntui itse asiassa ihan hyvältä, ei pienintäkään ongelmaa. Kun pointe-tunti alkoi, mainitsin opelle että hypyissä oli jotain ongelmaa, mutta muuten ok. Vaan eipä sittenkään.

Tehtiin ensimmäiset lämppärit ja relevét ja hyvin meni. Seuraavaksi piti tehdä plié, piqué sivulle ja sous tenu. Auts! Kun jalkaterä oli sivulle auki ja ponnistin siitä (ja vain piqué, ei edes hyppy) pois, vihlaisi niin julmetusti. Ravistin nilkkaa, tein toiselle puolelle, kokeilin uudestaan - ja sama juttu. Oli pakko luovuttaa ja riisua tossut. Hain tomistosta jääpussin, pidin sitä 20 minsaa ja tanssisisko joka sattuu olemaan lääkäri, vilkaisi myös. Koska kipu tuntui keskellä, jalan sisäsyrjässä, arveli sen olevan jänneperäistä (ehkä tätä). Pääsin kävellen ihan hyvin kotiin, jalka ei edes ollut turvoksissa. Ei mitään sen kummempaa dramatiikkaa, onneksi.

Kotona olen jatkanut hoitoa jäällä, levolla, Felden-geelillä ja parina ekana päiväna ibuprofenilla. Lääkäriin en ole mennyt koska olisi kuitenkin vain määrännyt lepoa. Tunneilla en tietenkään ole ollut sen jälkeen. Nyt on siis vasta neljäs päivä menossa, ja jalka on päällisin puolin kunnossa. Paitsi kun lähden vahingossakin ponnistamaan sillä jostain tietystä kulmasta. Eli jos jalka on voimallisesti fleksattuna (dorsifleksio) ja samalla puskee lattiasta irti. Mikä tekee aika monen liikkeen mahdottomaksi. Arvaatteko minkälaiset fiilikset täällä on ?

Mulla on ollut harrastaja-urani aikana kaikenlaista pientä ei-kivaa. Kun on tanssinut lähemmäs 20 vuotta sitä ehtii tapahtua, ja tekevälle sattuu. Mm. venähdyksiä, pohjelihaksen revähdys, yksi polven tähystys (rustossa pieni kieleke joka poistettiin), iliotibiaali-jänteen toistuva tulehdus (ei onneksi enää vuoteen) ja nyt tämä viimeisin. Tai itse asiassa tätä on ollut ennenkin.. Vuosi sitten kun harjoiteltiin näytöstä, se ärähti pari kertaa muttei näin inhasti. Alkaa epäillyttää että kyseessä voisi olla baletintanssijoiden keskuudessa niin yleinen anteriorinen pinnetila. Mutta kas kun en ole lääkäri, eli jos tämä ei viikossa asetu, pitänee mennä ammattilaisen näytille.

Paljon pahempiakin ongelmia voisi olla, tiedän sen. Se mikä mua eniten huolettaa että tämä on joku pitkäkestoinen juttu. Voisin ehkä tehdä vielä perustason treeniä ilman releveitä ja hyppyjä, mutta.. Kuitenkin olen "vain" harrastaja, eikä mun ole "pakko" kärsiä kivuista - tanssista pitää nauttiakin! Lukekaapas tämä Darcey Busselin haastattelu, niin ei tarvi ihmetellä miksi hän lopetti vain 38-vuotiaana ja uransa huipulla! 

Laitan myös videon, koska mun baletit rajoittuu tällä hetkellä muutenkin juutubeen. On ollut aikaa löytää kaikkea kivaa, kuten seuraava Kenneth McMillanin  koreografia "Elite Syncopations". Koko teoksen sais DVD:llä, muttei Darceyn esittämänä. Tässä pätkässä Darcey kuitenkin esittelee teosta ja nähdään myös otteita. Muuten, aika kreisit puvustukset! Anyway, mua se piristi. :)

Jos joku haluais pitää mulle peukkuja että tämä on nopeasti ohimenevää, eikä lainkaan niin ikävää kuin pelkään, niin kiitokset siitä! Ja jos joku haluaa jakaa omat kipeät polvensa, nilkkansa tai muut (tanssi-)vammansa, niin saa laittaa kommenttiboksiin. Lääketieetellistä neuvoa en voi antaa, mutta sympatiaa kyllä!

Ennakkonäytös!

Tavallisesti ilmassa ovat jo syksyn merkit kun tanssikoulut julkaisevat uusia lukujärjestyksiään, mutta nyt ainakin oma kouluni otti melkoisen varaslähdön! Ja tässä on sentään vasta kesälukkarin eka viikko takanapäin. Mutta mikäs sen parempaa.. Voi hetken aikaa tutkia mitä tuleva tanssivuosi meinaa tuoda tullessaan, ja sitten huokaista helpotuksesta että kesä on kuitenkin vasta alullaan! 

Tanssikeskus Footlight julkaisi siis jo lukukauden 2011-2012 lukujärjestyksensä, ja omalta osaltani olen aika tyytyväinen. Mutta ennen kun jatkan, on se pakko todeta että lukkarin suunnittelu on todella vaativaa työtä. Voin vain kuvitella miten vaikeata on sovittaa kaikkien opettajien aikataulut ja toiveet ja tanssijoiden odotukset ja tasot ja aikataulut yhteen. Vääjämättä tulee tehtyä kompromissejä, ja aina löytyy joku jonka toiveet eivät täyty 100%. Kun se nyt tuli kaikella kunnioituksella sanottua, niin voinkin katsoa lukkaria loppukäyttäjän näkökulmasta, asiakkaana ja tanssin harrastajana:

Lukujärjestys klassinen baletti 2011-2012

Ihan alkuun itselleni paras uutinen: molemmat suosikkiopettajani, sekä Marie-Pierre Greve että Gabriella Serra, opettavat jatkossakin jatkotason tunteja - ja sellaiseen aikaan että ehdin varmasti töistä! M-P kerran viikossa tiistaisin ja G kahdesti viikossa maanantaisin ja perjantaisin. Gabriellan kohdalla olin odottanut kolmea viikkotuntia, joten siitä pienoinen pettymys. No, parempi kaksi tuntia kuin ei yhtään! Footlightin muut opettajat ovat tietenkin myös osaavia, ja luulisi jokaiselle löytyvän se itselle sopiva.  Perustasonkin tunteja on runsaasti, innokkaimmat voivat käydä vaikka viitenä päivänä viikossa! 

Yksi asia mitä ihmettelen ja harmittelen, on "oman" J3-tason puuttumista. Esim perjantain jatkotunti on koko ajan ollut tasoltaan J3, sekä Gabriellan että Marie-Pierren pitämänä. Ja vaikka M-P:n tunti todennäköisesti jatkuu siitä mihin keväällä jäätiin, pitäisi tasomerkinnän kertoa kuitenkin jotain myös uusille ihmisille. Myös Gabriella opetti vielä viime vuonna kaksi J3-tuntia. On selvä että J1-tasoiltakin halutaan edistyä, mutta jos kaikki tulevat sille ainoalle ylemmälle tuntitasolle, niin siellä tulee kyllä aika ahdasta (ahtaasta puheenollen, Manskun pieni 3-sali M-P:n perustaso-tunnille? Keväällä iso 1-sali oli jo ihan täynnä..) Ja sitten opettajan täytyy vielä päättää kenelle tunti pidetään, edistyneille taikka uusille innokkaille?

10.6.2011 POST-EDIT: Jatkotaso 3 on tullut takaisin lukkariin! Kaksi tuntia, tiistaisin klo 18.30 opettajana Marie-Pierre ja perjantaisin klo 18.30 opettajana Gabriella. Aivan mahtavaa. Tulkaa näille tunneille jos kaipaatte haasteita (ei kuitenkaan liian vaikeata) ja tiukkaa, tarkkaa, korjaavaa, kannustavaa ja ihanan innostavaa opetusta! Kaiken lisäksi molemmat opet ovat tosi mukavia ja hyväntuulisia, ja todella kiinnostuneita kaikkien oppilaittensa edistymisestä. Voin vain suositella. 


Ja vielä vinkkinä erityisesti perustason tanssijoille: ilmoittautukaa ajoissa, tunneille otetaan enintään 25 oppilasta! 

Haaveiletko jo kärkitoussuista?

Oletko käynyt jo parisen vuotta (tai enemmänkin) baletissa? Perusteet ovat hyvin hallussa? Jatkotaso J1 tuntuu varmalta ja omalta tasolta? Keskusta on vahva, aukikierto aktiivista, jälkatyöskentely viimeisteltyä?  Kärkitossut siintävät silmissä? Syksyllä alkaa nimittäin Footlightissa uusi pointe alkeet, eli jos haluat kärjille, mene ja kysy nyt omalta opettajaltasi joko oletko valmis aloittamaan!

10.6.2011 LISÄYS: Footlightin opettajista ainakin Gabriella edellyttää noin kolmen vuoden opintoja, jos olet käynyt säännöllisesti noin kahdesti viikossa tunneilla. Oletan että kahden vuodenkin treenillä pääsee jos tunteja on ollut vastaavasti enemmän. Uuden oppilaan tulee kuitenkin hakea ensin hyväksyntä opelta itseltään. Näin varmistetaan että tekniikka ja fyysiset valmiudet ovat sopivat ja riittävän kehittyneet. Ja kun ope antaa siunauksensa, tiedät myös että hän on valmis panostamaan sinuun! 


Muutenkin, suosittelen kysymään aina ensin opettajalta kun haluat siirtyä seuraavalle tasolle. Monissa kouluissa se onnistuukin vain luvalla. Samoin jos olet vielä epävarma omista taidoistasi ja valmiuksistasi - kysy opelta! Hän on kuitenkin baletin ammattilainen ja näkee paljon vaivaa että tunnit, tavoitteet ja haasteet ovat joka tasolle sopivat. Tässä pitää vain luottaa opettajan ammattitaitoon ja kunnioittaa hänen mielipidettään. Missä me muuten oltaisiin ilman näitä hyviä opettajia?

Laitan tähän pari linkkiä, jotka ovat jo aikaisemmin olleet kommenteissa esillä. Siis lisätietoa pointe-tekniikan vaatimuksista ja valmistavista harjoituksista (englanniksi tosin):

Ballet Magazine: Is Pointe a Silly Dream? 

written by Anjuli Bai

"There are reasons why a student should not go onto pointe, but a well prepared adult student without one of these specific contra-indications, should have this opportunity.  It's the next step.  It's a reward for a great deal of hard work.  It's a goal.  It's also a wonderful feeling dancing on pointe and I think that a teacher should allow this opportunity to occur if all criteria have been met.  Age or vocational goal should not be the deciding factors."

balletshoesandpointeshoes.blogspot.com: todella hyviä harjoituksia jalkapohjan vahvistamiseksi - sekä aloittelijalle että edistyneelle, kärkitossuja tai ei. Tältä sivulta löytyy muutakin tanssijalle hyödyllistä, kannattaa selailla tarkkaan!

classicalballetteacher.wordpress.com: Dear CBT, Too Late for Pointe? 

Iloinen olen siitä että pointe-tunteja on peräti kolme tarjolla. M-P jatkanee siitä mihin jäätiin, G aloittaa taas alusta ja niin myös uutena opena Ulpu. Ainoa huono puoli on, että pointe-tunnit loppuvat vasta klo 21. Myöhään illalla se puolikas tuntikin voi ratkaista jaksetaanko tulla vai ei - eli se vaatii jo melkoista intohimoa ja sitoutumista! Pointe-tunnin lisäksi on muuten suositeltava käydä vähintään kahdesti viikossa balettitunneilla, lihaskunnon ja tarvittavan tekniikan kehittämiseksi (ja ylläpitämiseksi).

Oho, johan tässä tuli taas vuodatettua.. Näillä näkymin ilmoittaudun joka tapauksessa ma, ti ja pe J2-tunneille ja pointeen (sekä alkeet että pt). Ja vaikka toivonkin että taso-merkinnät vielä muuttuisivat, määräytyy tunnin taso lopulta kuitenkin tanssijoiden mukaan. Kyllä hyvä opettaja näkee minkälaiset valmiudet ja tavoitteet on - ja opettaa ja puskee sen mukaisesti eteenpäin!

Mutta hei, eletään ja tanssitaan ensin tämä kesä! :)

Valokuva postauksen yllä: James L. Amos, National Geographic.

Kesän tanssilukkari

Sitä ei uskoisi tuosta koleasta säästä, mutta kesä on varmuudella tulossa - ja sen myötä tanssikoulujen kesälukujärjestykset! Yksi kiva juttu kesälukkareissa on nimenomaan vaihtelu, sitä pääsee kokeilemaan erilaisia tyylejä ja opettajia joitten tunneille ei ole aikaisemmin ehtinyt tai uskaltautunut. Parasta on jos löytää jonkun uuden, itselleen mieluisan ja sopivasti haastavan tunnin. Ja vaikka jäisi vain kesätuttavuudeksi, oppii sitä aina jotain uutta - sekä tanssimisesta että omasta valmiudesta treenata balettia (tai muuta lajia) myös toisella tavalla.

Kuitenkin sitä joka kesä vähän jännittää.. mitä on tarjolla, kuka opettaa ja milloin ja pääseekö sitä itse silloin kun haluaisi. Tänä vuonna näyttäisi kuitenkin onnistaneen, ainakin kesäkuun osalta! Ja tällä kertaa vaihtelu tarkoittaa mulle sitä että mun vaki opettajani Gabriella palaa äitiyislomaltaan takaisin opettamaan - yay! Ilmoittauduin jo hyvissä ajoissa hänen kaikille kolmelle J2-tason tunneilleen. Pointea ei ole kesällä erikseen tarjolla, joten taidan lisäksi kysyä lupaa tehdä esim perustuntia kärjillä. Omalle J2-tasolle mulla ei riitä pointe-tekniikka, eikä kukaan opettaja mua sinne edes päästäis heilumaan!

Heinäkuusta en sitten tiedä vielä.. Olen kaksi viikkoa lomalla ja saatan käydä jossain Helsingin ulkopuolellakin. Loppukesästä ajattelin myös kokeilla vaihteeksi taas HTO:n tarjontaa ja / tai käydä molemmissa kouluissa. Saatan myös eksyä jazz- tai nykytanssitunneille.. Mutta se jää vielä nähtäväksi. Joka tapauksessa en meinaa mitään viikkoa pidempää treenitaukoa harrastaa, kypsyin jo tänä keväänä liialliseen taukoiluun. Tanssiminen on kuiteskin mun lemppari harrastus (yllätys!), eikä siksikään mistään muusta huvituksesta pois.

Tältä näyttää mun kesän ensimmäinen tanssijakso, opettajana siis Gabriella Serra, koulu Footlight:

• Ma: Klassinen J2 klo 16.30-18.00
• Ke: Klassinen J2 klo 18.00-19.30 
• To: Klassinen J2 klo 19.00- 20.30
• + mahdollisesti perustaso ke klo 19.30-20.30 pointe-harjoitteluun

(Footlightin koko kesän baletti-lukkari löytyy täältä)

Harkinnassa on myös HTO:n perjantai-tunti, joko aikaisempi J2-3 klo 17.15 tai sitten sen jälkeinen J1, joka olisi mulle sopiva alkeisvarvastunti (klikkaa: lukkari). En kyllä ehdi kesällä joka perjantai, on sitä työviikon päätteksi välillä muitakin menoja. Viime lukukautena en voinut missata yhtään perjantai treeniä kun oli sekä pointe-tunti että ihana Marie-Pierre Greve opettamassa (olin lopulta poissa vain kahdesti, varmaan oma ennätys)! Luojan kiitos M-P palannee todennäköisesti kesän jälkeen takaisin opettamaan.

Nyt on tietenkin liian aikaista miettiä tulevan syksyn lukkaria, mutta toivon hartaasti että M-P:n pointe-tunti jatkuu siitä mihin jäätiin ja että Gabriella saisi aloittaa myös toisen, uusille oppilaille. Oma lehmähän tässä on ojassa, koska kävisin itse molemmilla tunneilla. :) Tai sitten jos olisi yhdistelmätunti, esim. J1-taso 75 min +15 min alkeisvarvastreeni. Kunhan M-P opettaisi saman setin kuin viimeksi, eli klassinen J3 90 min + pointe 60 min ja G pitäisi ainakin kaksi J2 tai J3 tuntia, niin tämä tyttö olisi tanssillisesti jo 7. taivaassa!

Tanssitaan nyt kuiteskin ensin kesää kohti! 

Minkälaiset suunnitelmat ja lukkarit teillä muilla on?

Tanssija: Alex. Kuva: Dane Shitagi
ballerinaproject.blogspot.com