25.12.14

Tanssien jouluun



Balettia kolmetoista päivää putkeen, 18 treeniä ja vajaat 30 tuntia tanssia. Baletin harrastukseni taisi lähteä hieman lapasesta... Yleensä en moisia maratooneja harrasta, enkä edes nuorena tanssinut viikkoa ilman taukoa, mutta nyt oli poikkeustilanne. Osallistun nimittäin yhden TeaK:ilaisen opinnäytetyöhön sisältyvään workshoppiin, ja sen myötä treenipankkini kilahti täyteen. Samaan aikaan vielä omat tunnit päälle (joista en voinut luopua), niin tiesin jo etukäteen että putkesta tulisi loppuaan kohti raskas. Mutta oli se kokemus...

Aloitamme workshopin balettitreenit aina erilaisilla somaattisilla harjoituksilla, joiden jälkeen kirjoitamme tuntemuksemme oppimispäiväkirjaan. Hassua, mutta minusta on ollut yllättävän hankalaa pukea vartaloni fiilikset sanoiksi. Ehkä myös siksi etten ole kokenut vielä mitään varsinaisia ahaa-elämyksiä. Minun on jotenkin vaikea mieltää millaista "jälkeä" vartaloni jättää lattiaan kun makaan selälläni... Teemme toki muutakin, ja jotkut harjoitukset ovat olleet varsin haasteellisia: esimerkiksi tendut tai grand battementit silmät suljettuna. Tarkoituksena olisi löytää parempi kehotietoisuus ja riisua liikkeestä huonot maneerit sekä tarpeeton jännitys. Miten voisi liikkua ja tanssia mahdollisimman ergonomisesti, mutta silti säilyttää baletille ominainen liikekieli?

Omilla tunneillani korostetaan koko ajan liikkeen soljuvuutta, hengittävyyttä, musikaalisuutta. Keskivartalo on aina vahva, vatsa napakka, kylkiluut sisällä, peppu suunnattu alaspäin - mutta se ei tarkoita että pitäisi tanssia kuin tinasotilas. Ylävartalon käyttö, épaulement, port de bras, sormet, pään asento, katse - kaikki tämä tekee baletista elävää ja kaunista. Jalat ovat nekin vahvat, pitkäksi venytettyjä ja ojennettuja - mutta niillä ei marssita vaan tanssitaan. Opettajani muistuttaa meitä joka tunti siitä että liike ei lopu koskaan. Eikä muuten lopu oppiminenkaan! Siksi päätin osallistua työpajaan. Vaikka koen että saan jo parasta mahdollista opetusta, niin on hyvä olla avoimena uusille tavoille työskennellä. Odotankin mielenkiinnolla mitä kevät tuo tullessaan.

Alun harjoitusten jälkeen olemme tehneet lyhennetyn tangon, jossa pyrimme myös hyödyntämään aiempia somaattisia harjoituksia. Sen jälkeen tavallinen keskilattia, vaikeusasteeltaan noin keskitasoa, ja lopuksi olemme harjoitelleet repertuaaria. Tämä on ollut oikeastaan hauskin osuus. Olen aina halunut opetella Pähkinäsärkijän lumivalssia, ja nyt siihen koitti vihdoin tilaisuus!

Balettimaratooni on tältä erää loppu, mutta meillä on vielä kahdet treenit ennen vuoden vaihtumista. Sen jälkeen tapaamme kerran tai kaksi viikossa, aina toukokuuhun asti. Lisäksi käyn tietysti omilla tunneillani footlightilla. Tosin, "tietysti" on tässä kohtaa hieman liian toiveikas ilmaisu. Ensi vuoden työt eivät ole vielä tiedossa, mutta toivon hartaasti että pystyn jatkamaan myös M-P:n aamutunneilla.

Tämä ei ole vuoden viimeinen postaus, ja jos teillä on jotain toiveita tai ehdotuksia, niin otan nämä mielelläni vastaan. Siihen asti toivotan teille ihanaa joulunaikaa, lunta ja aurinkoa, palauttavaa lepoa, tulevia tanssillisia elämyksiä, tasapainoisia piruetteja, ja ilmaa halkovia hyppyjä!




6.11.14

Pointe & private

Oletko koskaan saanut yksityisopetusta baletissa? Minulla on nimittäin useampi ystävä ja tuttu maailmalla jotka käyvät säännöllisesti yksityistunneilla, etenkin pointe-tekniikkaa hiomassa. Ja kyse on siis ihan tavallisista aikuisista harrastajista, ei erikoiskoulutusoppilaista! Aiemmin olen arvaillut että balettiopettajat valitsevat itse keitä opettavat lukujärjestyksen ulkopuolella, ja että oppilaan pitäisi olla vähintään lupaavaa pre-professional tasoa. Varmaan näin on myös ulkomailla, ainakin kun puhutaan mestaritason opettajista. Halpaa lystiä yksityistunti ei myöskään ole. Opettajan palkkion luulisi Suomessa olevan liiton suositusten mukainen, eli tunnin pituudesta riippuen vähintään 30-50 euroa. Toki jokainen opettaja voi itse määritellä palkkionsa suuruuden. Hyvässä lykyssä hintaan kuuluu salivuokra, mutta jos koulu ei yleisesti tarjoa mahdollisuutta yksityistunteihin, sali pitää varata ja maksaa erikseen.  Ja nyt pitää vielä tarkentaa: Ainoastaan Helsingin Balettiakatemia ilmoittaa sivuillaan yksityistunneista ja kustannuksista (45 euroa koulun ulkopuolisille tanssijoille). Oletan mutu-tuntumalla että sielläkään opettaja ei suoralta kädeltä hyväksy ihan ketä tahansa yksityisoppilaaksi, etenkään jos halukkaita on useampi.

Mitä iloa privaattitunnista sitten olisi? Kaikki eivät varmaankaan innostu yhtä lailla opettajan sataprosenttisesta huomiosta, jatkuvista korjauksista ja säädöistä (vai sittenkin?). Lisäksi tuntienergia olisi kokonaan omilla harteilla, eikä ketään balettikamua tukena ja parina. Se yksistään vaatii erilaisen asennoitumisen treeniin. Sitten pitäisi olla tuttu opettaja joka tuntee oppilaansa heikkoudet ja vahvuudet todella hyvin, ja jonka kanssa opetus- ja yhteistyökemia pelaa erityisen hyvin. Jos tälläinen opettaja vielä suostuisi opettamaan yksityisesti, ja minulla olisi varaa tuntiin... Olisin heti buukkaamassa ajan!! Ei ehkä joka viikko, mutta yksi kerta kuussa tekisi jo terää. Miksi? No, juuri se sataprosenttinen huomio ja itselle räätälöidyt harjoitukset ja korjaukset. Ja nyt pitää taas tarkentaa: Saan oikeastaan jo omilla tunneillani sopivasti huomiota, korjauksia ja henkilökohtaisia säätöjä. Oman opettajan kanssa on tehty töitä jo neljä vuotta, ja olen joka tunnista onnellinen! Mutta meidän yhteiset pointe-tunnit päättyivät viime keväänä, ja näitä tunteja mulla on tosi kova ikävä...


M-P:n pointe-treenit kun olivat aina tanssiviikkoni kohokohtia. "Real work" ja "money in the bank", kuten opettajani tapasi sanoa. Killeritankoja ja tarkkaakin tarkempia korjauksia ja säätöjä, joka ikisellä harjoituksella. Tsiljoona erilaista tapaa nousta ylös ja tulla alas, kahdella jalalla, yhdellä... Okei, tsiljoona on liioittelua, mutta enemmän erilaisia harjoituksia kuin mitä olen tehnyt missään muualla. Kärjillä kun tekee, itse ylhäällä oleminen on verrattain helppoa - mutta sinne pääseminen ja sieltä laskeutuminen on ihan oma lukunsa. M-P painotti esimerkiksi aina maksimaalisen demi-pointen käyttöä, siis että ylös ja alas rullataan päkiän kautta, eikä hypitä. Etenkin relevé suorilta jaloilta, tai kärjiltä suorin jaloin demi-pointeen ja takaisin ylös - rankkaa lihastyötä jos mikään! Mutta just nuo huolelliset ja pitkät sarjat ovat omiaan vahvistamaan jalan syviä lihaksia ja hienomotoriikkaa. Kaikki harjoitukset olivan myös aina musikaalisia ja tanssillisia, unohtamatta épaulementtia. Olisihan sitä vaihtoehtoisia tunteja tarjolla, muttei yhtä ihania ja intensiivisiä. Sitä paitsi M-P jos kukaan tietää minun pointe osaamiseni (ja heikkouteni). Ehdin käydän hänen tunneillaan lähes neljä vuotta! Mutta minkäs teet? Pointe-treenit Madamen kanssa ovat auttamattomasti historiaa, ja vaikka minulla olisikin varaa, niin hän ei pidä tunteja privaatisti. Ehkä joskus löytyy joku muu tilalle?

Keväällä en tiennyt vielä tunnin päättymisestä, ja kesällä kävin tekemässä kärjillä muutamalla tavallisella tunnilla - kuten aiempina vuosina. Syyslukukaudelle en pystynyt ottamaan anytime-korttia (rajaton treenioikeus), joten valitsin ne itselleni kaikkein tärkeimmät: M-P:n tunnit tiistaista torstaihin. Vaihtoehtoinen perjantai-pointe jäi näin pois lukkarista. Varsinaisen pointe-tunnin sijan olen tehnyt kerran viikossa perustason kärjillä, ja parina kertana olen kokeillut myös vaikeampaa tasoa - tosin vain tangon verran. Siitäkin on ollut paljon iloa ja apua, opettaja on aina tullut korjaamaan tekemiseni. Hän on myös ehdottanut milloin voin soveltaa mitäkin, ja milloin on parempi tehdä harjoitukset puolivarpailla - ja olen jopa rohkaistunut kokeilemaan omia pointe-sovelluksia (perustuen meidän aikaisempiin harjoituksiin). Olen tehnyt myös muutaman kerran viidentoista minuutin tankotreeniä varsinaisen tunnin jälkeen. Ja viimeisin "aluevaltaus": oma salivuoro, yhdessä treenikamun kanssa! Pidin meille lyhyen tankosetin, ja sen jälkeen opetimme toisillemme muutamia juttuja keskilattialla. Sain jopa kokeilla padiksen alkeita: arabeski-promenadia kärjillä! On muuten tosi vaikeata kannattaa oma kroppaansa napakasti kun toinen vie, en arvannut miten vaikeata... Meillä oli tosi kivaa, emme tehneet mitään kreisiä ja katsoimme ja korjasimme myös toistemme virheet. Pidemmän päälle tämän kaltainen privaatti pointe-sessio ei ole se paras ratkaisu, mutta kokeilemme varmasti toistekin!

Cambré.

Kuvat: Carla Mäkilä.

Tossutellen ja tuunaten



Toisinaan myös baletin pehmeät harjoitustossut tarvitsevat tuunausta - näin kävi uusien stretch-kankaisten So Dançan tossujeni kanssa. Huomasin aika pian että valmiiksi ommellut kuminauhat olivat liian kireällä ja väärässä kohtaa, vasen nilkkani kun rupesi oireilemaan. Kun tein syvää pliétä, kuminauha painoi sääriluun ja jalkapöydän kulmaan, ja kuminauhan napakkuus oli aiheuttaa jonkun jänteen ärsytyksen. Oikeassa jalassa tätä ongelmaa ei ollut, mutta vasen jalka on oireillut ennenkin.

Onkin hyvä pitää mielessä että nauhojen tai tossun reunojen ei pidä painaa taikka hiertää jalkaa! Kärkitossujen kanssa on hyvä käyttää satiininauhoja joissa on kumppariosiot akillesjänteen suojaamiseksi. Sekä kovien että pehmeiden tossujen istuvuus tulee olla niin sopiva jotta liiallista nauhojen kiristystä voidaan välttää. Mutta mitä tehdä jos tossuissa on 'tehdasasetukset' eikä yhtään säätövaraa? Silloin on yksinkertaisesti parasta ratkoa uudet ja kierrättää vanhoista tossuista sopivat tilalle. Vaivalloista, mutta sen arvoista.

Vertailun vuoksi: vasemman jalan tossussa uusvanhat nauhat, oikeassa tehdaskumpparit. Vaihdoin tietenkin molempiin.

Plussat ja miinukset kolmen viikon käytön jälkeen:

+ tossu istuu jalkaan kuin hanska, mitään ylimääräistä pussitusta tai ryppyä ei näy
+ jalka näyttää todella kauniilta, nilkan kaari pääsee hyvin esiin
+ lattiatuntuma on erinomainen, päkiän alla ei ole mitään paksua tai kuhmuraista
+ sisävuori on pysynyt hyvin paikoillaan, toistaiseksi varpaitten alle ei ole rullailut mitään
+ valmiiksi ommellut nauhat säästävät aikaa
- valmiiksi ommeltuja nauhoja voi joutua säätämään uudelleen tai vaihtamaan toisiin
- sukkamainen lattiatuntuma ei pehmusta - olen käyttänyt tossuja joissa on kantapään alla pehmuste
- stretch-kangas venyy jalan muotoihin, mutta venyvä kangas myös 'palautuu'...
- jos esim toinen varvas on ekaa pidempi, napakka stretch-kangas voi vetää varpaan alleen.

Tuo stretch-kankaan "rebound" -ominaisuus onkin ainoa seikka joka on saanut minua harkitsemaan tossujen uudelleenhankintaa. Minulla on nimittäin todella pikkuiset pikkuvarpaat, joilla on taipumus jäädä alle... Venyvä kangas näyttää edesauttavan tätä, etenkin fondue-relevé tyyppisissä liikkeissä. Kangas tosin venyy hieman käytössä, myös sivuttain, joten en ole vielä ihan lopullista päätöstä tehnyt.

So Dançan tossut yhteistyössä Suomen Tanssitarvike. 

17.10.14

Tossutellen

Tarvitsin uudet pehmeät harjoitustossut balettitunneille. Vanhat Blochin tossuni olin paikannut kangasteipillä sisältä ja ulkoa, mutta siinä vaiheessa kun paikoissakin on reiät on korkea aika hankkia uudet! Olisin halunut samat samaa mallia (Bloch Pro Arch), ja etenkin samaa ihonväristä flesh-sävyä, mutta tossua ei ollut tuossa yhdistelmässä enää saatavilla. Tykkään rusehtavan sävyisestä kankaasta koska en pidä sukkiksia tossujen sisällä. Kun tossun väri natsaa jalan kanssa, nilkan linja on kauniimpi. Jep, olen aika nirso tossujen suhteen. Ja ihan pikkasen turhamainen.

Kävin sitten Piruetin liikkeessä kyselemässä Sanshoja (malli Pro1), mutta heillä oli ainoastaan vaaleanpunaisia. Olisin voinut tilata tossuni myös verkkokaupasta, mutta tällä kertaa en halunut maksaa ylimääräistä toimituskuluista. Netistä kannattaa tilata useampi tuote kerrallaan, ja halusin kuitenkin vain noi tossut. Sanshan Pro1 -mallissa on toisinaan myös laatuongelmia: huonossa lykyssä päkiän ja varpaitten välinen kangas on muhkurainen. Siksi tossua on parempi sovittaa myymälässä. Suomen Tanssitarvikkeesta olen ennenkin hankkinut tarvikkeita, ja heillä on ollut myös muita Helsingin liikkeitä parempi valikoima Blochin tossuissa. Joten sinne.

Tätä ennen Suomen Tanssitarvike oli kiinnittänyt huomiota mun facebook-päivitykseen (7.10.2014), jossa harmittelin reikäisiä tossujani ja tiukkaa budjettiani: "Dancing on a tight budget can really take the fun out of dance wear, you know? Seriously, if anyone would like me to try out & review anything (slippers, tights, leos), I would be more than happy to oblige!! :)" He ottivat yhteyttä ja kysyivät josko olisin kiinnostunut pienimuotoisesta yhteistyöstä. Sovimme tapaamisen ja yhdistin tossunhakureissuni samaan kertaan. En vielä tiennyt mitä tämä yhteistyö pitäisi sisällään, pitäisikö esimerkiksi testata joitain uutuuksia ja kirjoittaa näistä arviot vai mitä... Tapaaminen oli kuitenkin hyvin myönteinen ja antoisa, ja katsoin että yhteistyö sopii sekä mulle että blogin henkeen.


Sain siis valita vapaasti erän tuotteita testattavaksi, ja saisin kirjoittaa arvioni vapaasti ilman mitään ennakkoluentaa tai editointia heidän osaltaan. Jos en pitäisi jostain tuotteesta, saisin huoletta postata vaikka murska-arvion. Muuhun en edes suostuisi. En pidä tätä blogia pelkästään omaksi huviksi, vaan myös toisten baletin harrastajien iloksi ja hyödyksi. Tulossa on siis muutama tuotearvio balettivermeistä, ja onpa tulossa myös tarjous Balettikassin lukijoille!

So Dança SD16, koko 5 1/2 (tai 38,5 - 39). Leveys: C. 

Sovitin pehmeistä tossuista paria tuttua mallia, mutta päädyin lopulta ihan uuteen tossuun: So Dançan stretch-kankainen SD16. Tossuissa on valmiiksi ommeltut kuminauhat, elastinen reunus kiristysnauhan sijan ja venyvä kangas. Blochin vastaavat mallit ovat tuntuneet turhan napakoilta jaloissani, mutta tämä on super mukava. Reuna ei paina, ja tossu istuu todella hyvin ilmankin kiristysnauhan tarjoamaa säätövaraa. Sovitin kahta kokoa, ja ero ei ollut suuri, etenkin kun kangas venyy hieman. Nahkapala päkiän alla on riittävän leveä, eikä seistessä tunnu minkäänlaista muhkuraa jalan alla. Tuntuma lattiaan on todella hyvä. Kaiken lisäksi tossut ovat käyttövalmiit, mitään kuminauhoja ei tarvitse ommella!

Tosin juuri tuo helppous voi olla myös haittapuoli: jos kuminauhat ovat omaan jalkaan liian kireät, pelivaraa ei ole. Olen viikon aikana ehtinyt käyttää So Dançan tossuja viidellä tunnilla ja totesin että vasempaan jalkaan kuminauha on vähän liian napakka, ja liian ylhäällä. Mulla on ollut vasemmassa nilkassa jänneongelmia, ja jalka on siksi varmaan herkempi. Tossujen valmistaja voisikin jättää kuminauhoihin muutaman ylimääräisen sentin, niin kukin tanssija voi tarvittaessa säätää kireyden ja kiinnityskohdan itselleen sopivaksi. Voisin tietenkin purkaa sopivan pituiset nauhat vanhoista tossuista, ja kierrättää näihin uusiin. Ylimääräistä vaivaa, mutta pidemmän päälle järkevää. Siitä huolimatta tossu oli tosi hyvä löytö, ja taidan pysyä tässä mallissa toistaiseksi. Ai niin: tällä kertaa piti tyytyä perinteiseen vaaleanpunaiseen, mutta nuden väriset ovat jo tilauksessa!



22.9.14

Valoa pimeydessä - Kansallisbaletin tripla, osa 1

"Tanssijoille pitää antaa paljon rakkautta." Näin kommentoi koreografi Natália Horecná Yle Uutisten haastattelussa (19.9.2014). Ja miksipä sitä heille ei antaisi? Tanssijan työ on todella rankkaa, sen tietää tanssin harrastajakin. Ammattilainen ei tarvitse piiskaa tehdäkseen rakastamaansa työtään, sen enempää kuin harrastajakaan. Se mitä me kaikki kaipaamme, on aitoa välittämistä, huomiota, tsemppiä, rakkautta - näistä saamme voimaa ja uskallusta heittäytyä mukavuusalueittemme ulkopuolelle, uusille vesille ja mantereille. Yksi tälläinen manner on Horecnán Utopia of Another Continent, jonka kantaesitys oli viime perjantaina (19.9.) Kansallisoopperan suurella lavalla.

Nataliá Horečná: Utopia of Another Continent. Suomen Kansallisbaletti 2014. Kuvaaja: Sakari Viika.

Ennen teoksen näkemistä olin ehtinyt kuulla paljon hyvää Horecnásta, kuinka rakastettava ja ihastuttava persoona hän on, harjoituksissa ja muutenkin. Olin nähnyt myös videopätkän (rehearsal) teoksen alkuvaiheista, mutta sen enempää en tiennyt mitä oli luvassa ja tulossa. Väliajalla lueskelin ohjelmalehtistä ja hämmästelin Utopia of Another Continent:in käsikirjoitusta. Tekstissä on riittävästi materiaalia kokoillan baletiksi... Tai vähintään kuusi-osaiseksi scifi-sarjaksi. Horecnán koreografia on tieteistarina, scifi-satu, ja metafoorinen matka ihmisen sisimpään. On ihmisparan hämmennystä ja vastuunpakoa, ihmiskunnan sekasortoa, lapsi joka ilmentää viattomuutta, lapsen suojelijoita (muttei enkeleitä), rakkautta ja uhrautumista, elämää ja kuolemaa, valaistumista muttei pelastusta. On pimeyden sotia, toivon duettoja, ja matka absurdiin maahan joka lederhoseneista päätellen sijaitsee Baijerissa. Jälkeenpäin ajateltuna olisi ollut parempi jättää libretto lukematta ja vain antautua tanssin vietäväksi. Nyt hain koreografiasta mitä olin lukenut tekstistä, ja liian monesti hetki oli ohi ennen kuin ymmärsin mitä tapahtui. Horecnán visio ei oikein auennut minulle. Mutta tarvitseeko tanssia aina ymmärtää?

Kuvassa Nikolas Koskivirta, Antti Keinänen, Sara Saviola. Kuvaaja Sakari Viika.

Utopia of Another Continent ei siis ollut se syksyn tanssitapaus millaista siitä odotin, mutta oli siinä puolensakin. Antti Keinänen tanssi Ihmisen roolin, ja teki sen sellaisella heittäytymisellä ettei voi muuta kuin kumartaa miehen edessä. Siinä on tanssija joka uskaltaa olla lavalla alasti (vaatteet päällä), herkkä, haavoittuvainen, rikkinäinen, vereslihalla, inhimillinen. En yllättynyt että Horacná valitsi juuri Keinäsen tähän rooliin, ja veikkaan että inspiraatio on ollut molemminpuoleista. Toinen ihanuus lavalla oli Sara Saviola Lapsen osassa: herkkä, iloitteleva, rakastava, ja toivoa täynnä. Koko ryhmä teki upeata työtä, näki että teoksen työstäminen oli tapahtunut pintaa ja lihaksia syvemmällä. Horacnán käyttämä liikekieli - miten sitä kuvailisi? Ehkä tuo videolinkki kertoo kuitenkin enemmän kuin tuhat sanaa tässä. Yhden teoksen perusteella en kuitenkaan osaisi sitä vielä omanlaiseksi erottaa. Klassisen baletin ystäville voin kertoa että entinen baletintanssija Horacná ei ole täysin hylännyt baletin liikekieltä. Teoksessä nähdään muun muuassa höyhenkevyitä grand jetéitä. Lavastus oli pelkistetyn synkällä tavalla vaikuttava. Naisten puvustuksessa ja maskissa olin näkevinäni Pikku-Myymäisiä vaikutteita.

Tripla-illan viimeisenä balettina Utopia of Another Continent sai kunnioitettavan runsaat aplodit, mutta raikuvimmat suosionosoitukset taisivat tulla tanssijoilta itseltään... Kokemus on nähtävästi ollut upea, ja se heille suotakoon. Jos antaisin tanssiteoksista tähtiä, niin tälle antaisin  ✰✰✰ viidestä, ja Antti Keinäselle vielä omansa.
Kuvassa takana Antti Keinänen. Kuvassa edessä Valon Lapsi. Kuvaaja Sakari Viika.

10.9.14

Tukka nutturalla, kassi olalla

Olen saavuttanut uuden virstapylvään: nuttura yhdellä kietaisulla ja pinnillä. Pinni on sellainen 7,5 cm pitkä ja paksu hengetön, ja kun sen tökkii keskelle nutturaa niin johan pysyy. Paitsi piruetit ja isot hypyt, ne vaativat mulla vähintään kuuden pinnin kiinnitystä. Hengettömien lisäksi hiusverkko on balettinutturan paras kaveri, ainakin jos haluaa ehdottoman siistin ja pysyvän kampauksen. Viime aikoina noita hiusverkkoja on vain ollut kummallisen vaikeasti löydettävissä. Itse asiassa olen pitänyt taukoa klassisesta balettinutturasta. Leikkasin huhtikuussa hiukset sen verran lyhyeksi että ponihäntä ei ollut tanssiessa tiellä. Oli todella vapauttava olo kun ei tarvinnut väkertää nutturaa joka kerta! Nyt hiukset ovat kasvaneet taas ylipitkiksi, mutta olen edelleen laiska hiusten laittaja. Helppoon tottuu...

Balettitunnilla sen sijan ei ole pelkoa että voisi tottua liian helppoon. Ja jos ikinä kuvittelen että nyt mä osaan kaiken (oli se sitten perustason tai jatkotason tunti), niin tulkaa joku läpsimään mut takaisin todellisuuteen! Mutta kuten jo sanottu, siitä ei ole pelkoa. Välillä kyllä teen asioista itselleni turhan vaikeita. Kuten eilen aamutunnilla. Pitkässä adagiossa oli mm. yksi tombé renversée attitudeen. Siinä isoa rondia tekevän jalan pitäisi olla nousujohteinen ja tietenkin aukikierrossa loppuun asti. Sarjassa oli muutakin, korkeita jalannostoja, vientejä, hallittua tasapainopiruettia jne.. Opettajan sanat soivat vieläkin korvissani: "I want to see clean..." Tiesin heti etten pystyisi tekemään kerralla puhdasta jälkeä (no chance in hell!). Ja amutunneilla teemme sarjat useasti vain kerran oikealle ja vasemmalle. Siinä ei ole paljon mahdollisuuksia sählätä ja sitten parantaa. Ammattilaiset ja edistyneet tanssijat/harrastajat saavat näistä kertaharjoituksista varmaan enemmän irti. Voivat heti ottaa korjauksista ja neuvoista vaarin, kun perus- ja jatko-osaaminen on jo niin vahvaa. Mun olisi pitänyt vain antautua musiikin vietäväksi, pysyä fiiliksessä, tuntea liike, venyttää jalkoja, hengittää koko vartalolla, rentouttaa kasvot, hymyillä - ja nauttia tanssista. Virheitä saa tehdä ja tekniikkaa ehti aina työstää ja parantaa. Onneksi tänään on uusi päivä ja uusi tunti!

Treenikassi olalla menen neljänä päivänä, joskus satunnaisesti viidesti viikossa. Tiistaisin ja torstaisin treenaan Footlightissa aamutunneilla ja keskiviikkoisin kahdella iltatunnilla. Kolmena päivänä käyn samalla opettajalla, ja muina vaihtuvilla. Tämä yhdistelmä toimii mulla parhaiten. Omalta luotto-opettajaltani saan eniten korjauksia, kannustusta ja hienosäätöä, ja hän tuntee myös parhaiten mun vahvuudet ja heikkoudet. Yhteistyö on ollut todella antoisaa! Muitten opettajien tunneilta haen vaihtelua sarjoihin, eri näkökulmia tuttuihin asioihin ja myös sitä omin päin treenaamista (tarkoittaen vähemmän korjauksia ja kehuja). Musta on tärkeätä pysyä avoimena eri tavoille tanssia ja treenata. Sitä voi löytää itsestään ihan uusia juttuja! Tällä hetkellä olen erittäin onnellinen mun tunteihin ja siihen opetukseen mitä saan.

Baletti on mun henkireikä. Joskus multa on kysytty muista harrastuksista ja kiinnostuksen kohteista, ja onhan niitäkin: valokuvaaminen, bloggaaminen, ulkoilu, meressä uinti, käsityöt (opettelen vasta), lukeminen, musiikin kuuntelu, reissaaminen, muoti ja kauneus, löhöily... Mutta baletista tykkään eniten.

Säärystimet (ekat itsetehdyt), kärkitossut (Bloch Balance European), pikaliimaa tossujen kovettamiseen,  moneen kertaan teipatut pehmeät tossut (myös Bloch), teippiä ja sakset, virkistävä kosteuspyyhe hikisiin jalkoihin. Vesipullo, trikoot, mustat shortsit, musta pitkähihainen napiton takintapainen (mytyssä),mesh-kankainen lämppärimekko ja Mirellan sininen puku (selästä auki, ja osin mesh-kankainen). 

8.9.14

Suosikkibaletti: Onegin

Oletko koskaan ollut palavasti rakastunut, ja uskonut että rakkautesi kohde tuntee samoin? Maalailet ruusunpunaisia tulevaisuudenkuvia, mutta sitten käykin ilmi että mies on vain leikitellyt tunteillasi... Tulet jätetyksi ja sydämesi särkyy. Vuodet vierähtävät, muistot hälvenevät, löydät uuden rakkauden, ja menet naimisiin. Sitten kohtaat yllättäen menneisyytesi suuren rakkauden uudelleen. Nyt kaikki on toisin. Mies tajuaa että sinä olitkin se ainoa oikea ja hän haluaa sinut takaisin. Vanhat tunteesi heräävät, mutta olet onnellisesti naimisissa hyvän miehen kanssa. Mitä teet? Heittäydytkö hetken huumaan, jätätkö kaiken taaksesi, vai kostatko ehkä särkyneen sydämesi ja maksat takaisin samalla mitalla?

Rakkautta vain.
Kuvassa Wilfried Jacobs ja Edita Raušerová. John Cranko: Onegin. Suomen Kansallisbaletti.
Valokuvaaja: Sakari Viika.

Oneginin dramaattinen tarina on tätä ja paljon enemmän. Suuria, riipaisevia tunteita, ihanaa musiikkia, upeita tanssiaisia, ja niin sykähdyttäviä pas de deux - kohtauksia että saan vieläkin kylmiä väreitä. Näin baletin ensimmäisen kerran viime kevään Kenneth & Friends -gaalassa. Tosin silloin ei näytetty koko teosta, vain ainoastaan kolmatta ja viimeistä näytöstä. Olin kyllä lukenut tiivistelmän juonesta, mutta oli outoa hypätä suoraan baletin loppuun. Jos päätehtävissä ei olisi ollut niin uskomattoman upeita tanssijoita/tulkitsijoita (Isabelle Ciaravola, Kenneth Greve, Nicholas Ziegler), en ehkä olisi ollut niin vakuuttunut. Mutta puuttuvat näytökset jäivät kummittelemaan... Millainen oli Tatianan ensikohtaaminen aristokraattisen ja häikäilettömän Oneginin kanssa? Miten ujosta neidosta kasvoi niin voimakas nainen? Siksi oli ihanaa nähdä nyt koko baletti, ja vieläpä ensi-illassa!

Olga ja kihlattunsa Lenski nuoren onnensa kukkuloilla, ennen kun kohtalo puuttuu peliin.
Kuvassa Linda Haakana ja Florian Modan. John Cranko: Onegin. Suomen Kansallisbaletti. Valokuvaaja: Sakari Viika.

Kansallisbaletin Oneginissa on kolme osajakoa, ja näin tosiaan sen ensimmäisen. Wilfried Jacobs, joka kertomansa mukaan tanssi unelmaroolissaan, oli itse Onegin. Olen nähnyt WJ:n aiemmin enemmän tai vähemmän pahiksen rooleissa, ja täytyy myöntää että hänen olemuksessaan on jotain vetoavan vaarallista... Hänellä on hyvin karismaattinen lavaolemus, ja tyylikkään vahva tekniikka. Grand jetét ovat huikean korkeita ja nuolenteräviä. Kun hän tulkitsee Oneginia, jokainen katse ja liike kertoo tarinaa. Kylmiä väreitä, kylmiä väreitä... Häntä rakastavaa Tatianaa esitti ensi-illassa kauniskasvoinen ja puhtaasti tanssiva Edita Raušerová. Minun makuuni hän oli alussa hieman liian pidättyväinen, olisin kaivannut voimallisempaa tulkintaa - etenkin Jacobsin rinnalla. Toisaalta Tatiana on luonteeltaan vakavansorttinen lukutoukka, joten mitään suuria tunteenpurkauksia häneltä ei ehkä sovi odottaakaan. Mutta viimeisessa näytöksessä hän ei pidätellyt enää. Raušerován Tatiana oli vahva ja syvästi tunteva, ja ihan lopussa itselleni tuli kyllä itku. Tatianan aviomiehenä (ruhtinas Gremin) tanssi aina luotettava Samuli Poutanen. Muissa tärkeissä rooleissa olivat Linda Haakana Tatianan eläväisenä Olga-siskona ja Florian Modan tämän kihlattuna (nuori runoilija Lenski). Nuori saksalainen tanssija ei tietääkseni ole aiemmin tanssinut solistisia tehtäviä, ei ainakaan mitään näin haastavaa. Lenskin pitkä soolo ennen kaksintaistelua Oneginin kanssa vaatii paitsi hyviä hermoja, myös solistitason tekniikkaa ja tulkintaa. Modan selvityi tehtävästä kunnialla, ja odotan mielenkiinnolla millaiseksi tanssijaksi hän vielä kehittyy. Linda Haakana oli viehättävä, uskottava ja teknisesti varma, kuten häntä on totuttu näkemään. Kansallisbaletin kuoro oli esityksen alussa hivenen jännittyneen oloinen, mutta kun ottaa huomioon että ensi-ilta oli myös koko kauden ensimmäinen näytös, ei mikään ihme.

Oneginin vuoro riutua rakkaudessa.
Kuvassa Wilfried Jacobs ja Edita Raušerová. John Cranko: Onegin. Suomen Kansallisbaletti.
Valokuvaaja: Sakari Viika. 

John Crankon koreografia ja Tšaikovskin musiikki... Upea yhdistelmä! Crankon koreografia on tyylillisesti neoklassinen: liikekieli pohjautuu klassiseen balettiin mutta samalla myös rikkoo Petipan aikaisia perinteitä. Liike on orgaanisempaa, siinä on sävyjä ja kerroksia, ja jokainen askel ja ele kuljettaa tarinaa eteenpäin. Etenkin pas de deux - kohtaukset ovat huikeita. Musiikki ei muuten ole varta vasten sävelletty yhtenäinen teos, vaan kasattu erilaisista Tšaikovskin teoksista ja vasta sitten sovitettu. Itse en olisi edes moista huomannut! Pidin myös hyvin paljon lavastuksesta ja puvustuksesta. Tässä baletissa kaikki natsaa.

Näytöksiä on kirjoitushetkellä (7.9.) vielä kolme jäljellä (25.9., 1.10. ja 8.10.), ja kahdessa viimeisessä nähdään kolmas osajako: Tiina Myllymäki ja Michal Krčmář. Haluaisin todella nähdä tuon parin lavalla, ja olisin jopa valmis luopumaan yhdestä Madamen iltatunnista. Yleensä en jätä näitä tunteja väliin mistään hinnasta ja menosta, mutta Oneginin vuoksi voisin tehdä poikkeuksen. Kaiken kaikkiaan Onegin on sykähdyttävä baletti, ja menee suoraan omien suosikkibalettieni kärkeen. Suosittelen!

16.8.14

Pinja ballerina - tanssien ammattiin

Tällä kertaa en postaile omista treeneistä, vaan haastattelen nuorta tanssijaa johon tutustuin jokunen vuosi sitten balettitunneilla. Vaikka Pinja kävi jo tuolloin ammatillisessa koulutuksessa, hänellä riitti kuitenkin energiaa ja intoa käydä lisäksi muutamalla iltatunnilla omassa koulussani. Tykkäsin Pinjasta heti koska hän oli aina hyväntuulinen, ystävällinen, puhelias ja myös ikäistään kypsemmän oloinen. Lisäksi hänen kanssaan oli hauska treenata. Pinjan energisessä imussa minunkin diagonaalini saivat lisää puhtia! Kun hän ilmoitti lähtevänsä Unkariin opiskelemaan tanssia, olin todella iloinen hänen puolestaan - mutta tuli häntä pikkasen ikäväkin.

Halusin haastatella Pinjaa myös siksi koska itse kirjoitan aina aikuisen harrastajan näkökulmasta. Kuitenkin tällä blogilla on myös paljon nuoria, Pinjan ikäisiä lukijoita. Toivottavasti saatte jutusta hyvän käsityksen ammattiin opiskelevan nuoren erilaisesta arjesta! 

 1. Hei Pinja! Minkä ikäisenä aloitit balettitunnit? Milloin opiskelusta tuli ammattiin tähtäävää? 

- Aloitin baletin 7 vuotiaana, mutta sitä ennen olin tanssinut nyky- ja luovaa tanssia 4-vuotiaasta lähtien. Viisivuotiaana ilmoitin vanhemmilleni, että minusta tulee isona niin kuuluisa tanssija, että minusta tehdään kuolemani jälkeen patsas Presidentinlinnan eteen. Kuitenkin virallisesti opiskelusta tuli ammattiin tähtäävää 9 vuotiaana, kun minut hyväksyttiin Helsingin Tanssiopiston erikoiskoulutusluokalle. 15-vuotiaana peruskoulun jälkeen pääsin Suomen Kansallisoopperan balettioppilaitoksen ammatilliseen koulutukseen.

Pinja alarivissä vasemmalla. Hungary Dance Academy. 
2. Opiskelit aiemmin oopperan balettioppilaitoksessa, mutta päätit vaihtaa koulua - voitko kertoa miksi?

- Halusin saada kokemusta siitä, millaista on opiskella ulkomailla. Olin saanut ensimakua jo ulkomaan kesäkursseilta, esim. Salzburgista ja Kööpenhaminasta. Tanssijalle on tärkeää saada eri näkökulmia uusilta opettajilta ja koreografeilta, jotta pystyy itse kehittymään niin teknisesti kuin taiteilijanakin. Siksi koin, että nyt olisi hyvä aika kokeilla jotain uutta. Lisäksi ulkomailla on hyvä luoda kontakteja, jotta sitten töitä hakiessa on helpompi etsiä mahdollisia ryhmiä ja ilmoittautua koetansseihin.

3. Ulkomaille muutto 16-vuotiaana vaatii sekä rohkeutta että perheen tukea. Miten vanhempasi suhtautuvat? - Vanhempani ovat aina olleet suuri tuki ja kaikessa mukana. He kannustivat minua kokeilemaan ulkomaille lähtöä, vaikka itseä jännitti. He pystyvät helposti samaistumaan minuun ja auttamaan, sillä isäni on myös ollut balettitanssija ja näin tietää, miten raskasta tämä joskus on.
4. Miten olet sopeutunut unkarilaiseen arkeen (kieli, asuminen, kulttuuri)? - Olen sopeutunut yllättävän hyvin! Rakastan Budapestiä kaupunkina, vaikka se ensin tuntuikin vähän liian suurelta Helsinkiin verrattuna. Kaikki on tosi kaunista ja kaupunki on täynnä kulttuuria. Kämppäni on ihan keskustassa, mistä on vain 15-20 min matka koululle. Lisäksi vastapäätä on iso teatteri, Vígszínház, jossa kävin katsomassa Eifman Balletin esitystä keväällä! Unkarin kieltä opiskelen 2 kertaa viikossa muiden ulkomaalaisten opiskelijoiden kanssa. Kielitaitoni ei todellakaan ole vielä täydellinen, mutta kyllä minua on usein kehuttu taitavasta kielen käytöstä jo tässä vaiheessa!
Valokuvaaja: Joni Österlund.
5. Millainen on tyypillinen päiväsi? - Herätys on klo 6 ja päivä alkaa baletilla klo 8. Päivästä riippuen balettitunnin pituus vaihtelee 90 minuutista jopa kahteen tuntiin ja 50 minuuttiin. Tämän jälkeen on joko repertuaaria, kärkkäritunti, pas de deuxia, nykytanssia tai improvisaatiota päivästä riippuen. Tuntien välissä on harvoin taukoja, joskus saattaa olla 10 minuuttia. Normaalit tunnit päättyvät yleensä klo 13, jonka jälkeen on lounas. Lisäksi on iltaharjoituksia, yleensä klo 17-20 välillä. Silloin harjoitellaan esityksiin ja konsertteihin, joihin koulumme osallistuu todella paljon! Illalla kun tulen kotiin, opiskelen vielä itsenäisesti lukiota verkossa. Sitten venyttelen ja syön ja menen suoraan nukkumaan. Jos vapaa-aikaa on, ei yleensä jaksa lähteä oikein mihinkään. Tai sitten on lukiojuttuja hoidettavana.
6. Ovatko opettajat tiukempia kuin Suomessa? - Minusta niin Suomesssa kuin Unkarissakin se on hyvin opettajakohtaista, kuinka tiukka kukin on. Jokaisella opettajalla on tottakai oma tapansa opettaa. Omalla kohdallani Unkarissa oli tänä vuonna todella tiukka opettaja, joka vaati oppilailtaan tosi haastavia asioita. Minusta se on kuitenkin vain hyvä asia - tykkään kun on opettaja, joka puskee eteenpäin! Hän osasi myös antaa rakentavaa palautetta ja kehuja tarpeen tullen.
7. Kuinka paljon treenaat viikottain? - Treenaan kuusi kertaa viikossa. Kotona teen extravenyttelyä joka päivä ja joskus kehonhuolta tai pilatesta.
8. Ehditkö harrastaa mitään muuta? - Tanssi vie lähes kaiken ajan, joten harrastuksille ei malta jäädä tilaa. Pidän kuitenkin yllä blogia, jota päivitän aina kun kerkeän. Tykkään myös musan kuuntelusta ja laulamisesta. 9. Mitkä ovat olleet tanssitaipaleesi kohokohtia? - Tottakai ne hetket kun minut hyväksyttiin ek-luokalle Helsingin Tanssiopistolle, balkolle (Kansallisoopperan balettioppilaitos) ammatilliseen koulutukseen ja viime syksynä tuonne Hungary Dance Academyyn. Lisäksi mieleen on jäänyt ensimmäinen vaariationi, jonka tanssin. Olin juuri täyttänyt 13 ja tanssin Maalais- pas de deux:n variaation Gisellestä. Oli myös mieletön kokemus tanssia vuonna 2012 mukana Kenneth Greven Lumikuningattaressa! Tänä keväänä teimme toisen suomalaisen oppilaan kanssa, joka opiskelee myös Unkarissa, koreografian nimeltä "Szürkület". Esitimme duetomme koulun koreofgrafiakisassa ja voitimme 3. sijan! Tämän johdosta meille tarjotiin useita muita esitysmahdollisuuksia, myös koulun omien esitysten ulkopuolella - se tuntui hienolta!
Lumikuningattaren hiutale tauolla. 
10. Mikä on haastavinta? - On haastavaa pysyä henkisesti vahvana silloin, kun stressitaso on korkea. Hyvä esimerkki on tämän vuoden loppukevät, kun kahden viikon sisällä oli lukion kokeet, baletin, nykytanssin, pas de deux:n ja historiallisten tanssien examenit, normaalit treenitunnit ja lisäksi tavallisten arkisten asioiden hoito kotona. Onneksi kaikesta selviydyin hyvin, vaikka aika vaikealta se tuntui. Loppuun vielä muutama lisäkysymys: Mitä kärkitossuja käytät?
- Käytän Grishko Maya -tossuja. Unelmabaletti/rooli? - Unelmarooleja on aika monta, mutta olen aina tykännyt Nikitasta La Bayaderessä. Flames of Parisin pas de deuxia haluaisin päästä tekemään ja sitten jotain Forsythen biisejä! Esikuva (tai useampi)? - Esikuvia on esim. Misty Copeland, Maria Kochetkova, Alina Cojocaru ja Tamara Rojo. Missä haluaisit olla viiden vuoden päästä? - Viiden vuoden päästä haluan olla tekemässä oikeita tanssijan töitä, tanssia paljon terveenä kuten tähänkin asti ja edelleen kehittyä tanssijana. Tottakai unelmaryhmiä on vaikka kuinka monia, esim. San Fransico Ballet, Royal Ballet, Salzburg Ballet.... Isot on unelmat ja niiden mukaan pitää tehdä paljon työtä, jos niitä haluaa.
Kiitos Pinja haastattelusta! Pinjan blogin löydät täältä: Do What You Love, Love What You Do

14.7.14

Sujuu kuin tanssi

Baletti on vaikeata. Siis todella vaikeata. Juuri siksi se onkin erityisen palkitseva harrastus. Sitä tekee töitä, kokeilee rajojaan, korjaa virheitään ja oppii. Se tunne kun vihdoin sisäistää jonkun korjauksen tai haastavan liikesarjan... Se on mahtavaa, ihan parasta. Mutta baletti on opettanut mulle paljon muutakin kuin aukikiertoa, asentoja ja askeleita. Sinnikkyyttä, esimerkiksi. Ylipäätään se että kykenen keski-ikäisenäkin omaksumaan ja oppimaan uusia asioita. Jostain pitää vain aloittaa, tehdä päätös. Mä päätin tänä vuonna opetella kutomaan (ja tähän päättyi postauksen syvällisempi osuus).

Alkeistaso.

Lapsena/nuorena kokeilin virkkaamista. Ei tullut valmista mistään. Sitten mummo yritti opettaa neulomista. Mulla ei riittänyt kärsivällisyyttä. Pari hassua riviä tuli neulottua, ja se oli siinä. Sukkapuikkojen kanssa heiluminen oli mulle lähinnä salatiedettä. Päätin että jätän sukat mummoille. Isoäitini ovat sittemmin siirtyneet taivaaseen, mutta viime vuosina kiinnostus heräsi... Töitten puolesta tuli käytyä muutamilla käsityömessuilla ja lankojen valikoima houkutteli hypistelemään... Pinterestin sivuilla klikkailin sukka- ja säärystinkuvia ja sitten olinkin jo ostanut langat ja puikot. Kerroin myyjälle että olen täysi aloittelija, ja tämä suositteli paksumpaa lankaa ja neuvoi nettiin katsomaan ohjeita. Juuri niin teinkin.


Perustaso.

Balettia ei voi opetella ominpäin, lukuunottamatta teorian opiskelua (ranskalaiset termit, historia, jne). Kokeneempi tanssija voi tietenkin silloin tällöin turvautua johonkin opetus-DVD:hen, ja pitää itselleen treeniä. Pidemmän päälle tarvitaan kuitenkin aina hyvän opettajan tarkkaa silmää ja korjaavaa kättä. Omia virheitään ei usein edes tunne tai näe... Kokeilemalla ja virheitä tekemällä kuitenkin oppii - kuten myös käsitöitä harrastaessa.


Lisää lankaa! Muistan kun balettivarusteiden kanssa kävi samoin...

Inspiraatio Suomen kesästä. 
Halusin säärystimet jotka kävisivät yhteen mun lempparipukujen kanssa.

Googletin ohjeita, kuvia ja videoita ja aloitin ihan alusta: silmukoiden luomisesta. Puikot tuntuivat aluksi tosi kömpelöiltä mun käsissä, enkä osannut pitää lankaa. Kun sain vihdoin yhden siistin rivin aikaiseksi, olin oikeasti ylpeä itsestäni! Opettelin neulomaan englannikielisin ohjein (koska eniten videoita), ja pikku hiljaa etenin pikkuisiin patalappuihin. Mikä riemu! Seuraava iso etappi oli neljällä puikolla neulominen, ja siinä oli mulle haastetta jo edistyneen tason sarjan verran. Tyyliin fouetté-piruettia ja entrechattia samassa kasissa. Fouetté-piruja en hallitse vieläkään, mutta säärystimistä tuli valmiit. Hassua, mutta neuloessa tulin aika usein miettineeksi balettitunteja.

Mallia "Fouetté" :)

Innostuin tuotteistamaan ;)

22.5.14

Kenneth & Frendit

Tulevana viikonloppuna Helsingissä saadan nähdä todella megaluokan balettitähtiä! Kun näin listan "Kenneth & Friends" -gaalassa vierailevista tanssijoista, meinasin tippua tuoliltani: POB:n tähtitanssija Isabelle Ciaravola, Stuttgart Baletin ensitanssija Friedemann Vogel, English National Baletin taiteellinen johtaja Tamara Rojo, San Francisco Baletin ensitanssija Maria Kochetkova, ja Romanian Kansallisbaletin johtaja (ja entinen Royal Baletin ensitanssija) Johan Kobborg. Baletin maailma on tunnetusti kansainvälinen ja pieni - mutta on siinä Kennethillä aika vaikuttava frendikaarti... Ja onpahan Suomen Kansallisbaletin johtaja itsekin nousemassa takaisin lavalle! Baletissa Onegin Kenneth Greve jätti jäähyväisensä Tanskan Kuninkaalisen Baletin yleisölle, kuten myös Isabelle Ciaravola Pariisissa. Helsingissä saamme nähdä nyt kolmannen näytöksen tuosta baletista, näiden kahden tähden tanssimana. Arvatkaa vaan olenko innoissani?!

Lavalla nähdään tietenkin myös Kansallisbaletin omia upeita tanssijoita, ja otteita sekä klassisen baletin että nykytanssin upeimmista teoksista. Manon ja In the Middle, Somewhat Elevated kuuluvat kumpikin suosikkiteoksiini. Ihanaa! Nyt en hehkuta tässä sen enempää, on jo kiire ehtiä omiin harjoituksiin. Meillä on näytös sunnuntaina, ja sitä ennen vielä kahdet studioharkat ja yksi kenraali. Onneksi meidän vuoro on sunnuntaina, eikä lauantaina - muuten olisin joutunut jättämään gaalan väliin!

P.S. Katsoin just että lippuja on vielä jäljellä. Ja opiskelija-alennukset taitavat olla nyt myös voimassa. Tätä näytöstä ei kannata missata!


Kuvassa ylärivissä, vasemmalta oikealle: Johan Kobborg, Tamara Rojo, Friedemann Vogel,
Alhaalla, vasemmalta oikealle: Isabelle Ciaravola, Kenneth Greve (ja Caroline Cavallo), Maria Kochetkova.

12.5.14

Elämäni balettiaakkoset

A niin kuin arabeski, attitude, asenne. Baletti on ihana mutta ah niin vaikea laji. Parhaiten pärjää ja eniten nauttii tanssimisesta jos oma asenne on kohdallaan. Riittää kun on innostusta ja draivia, ja yritystä. Baletissa pitää muistaa että oppiminen ei ole tasaista ylämäkeä ikinä, joten kannattaa pitää se positiivinen asenne yllä - silloinkin kun treeni ei suju kuin tanssia vain. Totuuden nimissä on myönnettävä että se on tuottanut itselleni aika ajoin vaikeuksia. Mutta onneksi tässäkin on tapahtunut kehitystä parempaan. Ja nuo arabeskit ja attitudet? Kauniita asentoja joiden kanssa teen töitä viimeiseen asti!

B niin kuin baletti, tietenkin. Myös: ballon eli pomppu. Mulla ei juuri ole luontaisia taipumuksia klassiseen balettiin, mutta olen kyllä hyvä hyppimään. Tyyli ja tekninen puhtaus on sitten vielä asia erikseen, mutta pomppua löytyy.

C niin kuin "move like a cat." Kissamaisen pehmeästi.

D niin kuin la danse ja dagen efter. Se tunne kun kaikki lihakset ovat kipeinä, ja tietää tehneensä töitä.

E niin kuin "ennen". Ennen olin nuorempi tietenkin, ja keho nopeampi palautumaan, ja ehdin käydä enemmän tunneilla.. Mutta en ollut parempi tanssija kuin nyt. Muistelen menneitä elämyksiä, tunteja, korjauksia ja opettajia - mutta en tanssi menneessä. Nyt on parasta aikaa.

F niin kuin "You're allowed to f'*** up." Jos yrittää ja tsemppaa, saa tehdä virheitä. Jos ei tee ikinä virheitä, ei ole koskaan yrittänyt. Tuo f-alkuinen sana kuuluu muuten meidän äärimmäisen elegantin open sanavarastoon. Aika harvoin hän sitä käyttää, mutta aina vilpittömästi. Virheitä korjataan, mutta niitä saa tehdä.



G voisi olla "gargouillade". Todella erikoinen, edistyneen tason hyppy, jota en osaa sinnepäinkään. Ei niin että sitä oltais meidän tunneilla edes harjoiteltu. Kerran, kun piti hypyn aikana tehdä rondi toisella jalalla, tuli vahingossa toinenkin mukana - ja se oli melkein siinä.

H niin kuin habaa! Olen enemmän atleettista kuin siroa vartalomallia, mutta olen aika ylpeä mun tanssin kasvattamista lihaksista. Pohkeet on ihan omaa luokkaansa.

I niin kuin ilmeet. Olen huomannut että ilmeeni voi näyttää vihaiselta vaikka olenkin vain keskittynyt. Toissapäivänä eräs opettaja kehoitti meitä rentouttamaan kasvoja avaamalla hieman suuta (huulet vähän erilleen). Se rentouttaa leukaa, ja siten hartioita ja loput kroppaa. Hymystäkään ei ole haittaa!

J niin kuin jeté, petit ja grand. Tulihan se jo sanottua, mutta rakastan hyppyjä. Vähemmän mukava j-alkuinen on jumi. Lihasjumi on tanssijan vihollinen.

K niin kuin kaunis. Baletti on kaunista. Joskus tanssiessa tulee sellainen tunne että hetkessä ja liikkeessä on kauneutta. Jos en näe katsoa itseäni peilistä, yritän pitää kiinni siitä tunteesta. Jos näen peilikuvani, näen heti sata korjattavaa asiaa. K on siten myös korjaus. Korjaukset ovat balettitunnin suola. Ilman korjauksia ei tule hyvää satoa. K on myös kaverit. Balettikamut.

L niin kuin love. I love ballet!


M
niin kuin mukavuusalue. Tuttu on turvallista, mutta kun uskaltautuu oman mukavuusalueen ulkopuolelle, voi tapahtua jännittäviä asioita. Itselleni se on merkinnyt esimerkiksi ilmaisua, pään ja katseen käyttämistä. Tai sitä että olen mukana koulun näytöksessä vaikka esiintyminen jännittää aina todella paljon.

N niin kuin nautinto. Koska sitähän se tanssi on.

O niin kuin opettaja. Ilman hyvää opettajaa ei tule hyvää tanssijaa. Oma asenne on tietenkin myös tärkeä, mitään ei tapahdu jos ei ole valmis pistämään itsensä likoon. Mutta jos oikeanlainen ope osuu kohdalle, niin se on ihan parasta. Mun oma opettaja kannustaa ja korjaa, inspiroi ja motivoi, puskee eteenpäin mutta antaa myös tilaa olla oma itseni. Yhdessä on tehty töitä kohta jo neljä vuotta, ja luotan opeeni täysin.  

P niin kuin Pointe Til You Drop. Menossa jo neljäs vuosi kärjillä! Syksyllä 2010 aloitin pointe tunnit, ja saman vuoden marraskuussa kirjoitin ensimmäisen postauksen Pointe Til You Drop -blogiin. Ja P niin kuin plié, koska pitää mennä alas jotta pääsee ylös.

Q niin kuin quatrième, eli neljäs asento. Kärjillä hiton vaikea!

R niin kuin ranska, tarkemmin sanottuna balettiranska. Mulla oli koulussa kolme vuotta ranskaa, ja muutamien Pariisin reissujen lisäksi siitä on ollut eniten hyötyä balettitunneilla. Etenkin kun meillä on ranskalainen opettaja joka käyttää baletin sanastoa aktiivisesti.

S niin kuin Sylvie Guillem. Sylvie oli mun ensimmäisiä idoleita.

T niin kuin tasapaino. Tasapaino on mun toinen vahvuus, ja sen eteen olen tehnyt töitä. T niin kuin työ voisi myös lukea tässä. Tanssi (tärkein t:llä alkava) on fyysistä työtä, ja siitä työstä pitää osata ja voida nauttia. Mä tykkään tehdä töitä baletin eteen, se on oikeasti palkitsevaa.



U
niin kuin uni. Olen nähnyt unta siitä että olen yhtäkkiä mielettömän notkea, tai pyörin kymmeniä piruetteja. Tai lennän grand jetéllä salin poikki. U on myös ujo... Esiintyminen ei ole mulla veressä, ja tunnillakin voi ujostuttaa jos tulee jotain hyvin ilmaisullista ja herkkää koreografiaa. Kun meidän ope teetti adagiossa port de bras:ta à la Odette, olin kaukana mukavuusalueeni ulkopuolella. Mutta lopulta se oli ihana kokemus.

V niin kuin "very good." Sitä on erityisen kiva kuulla.

W niin kuin warm-up! Päivästä ja tunnista riippuen tarvitsen 10-20 minuuttia lämmittelyä alle. Joskus viisikin minuuttia riittää jos sarjat ovat tuttuja ja opettaja aloittaa lempeästi.

X niin kuin "Cross your legs!" Mun ope ohjeistaa meidät lähestulkoon joka tunnilla laittamaan jalat enemmän ristiin. Kun tehdään degagé eteen tai taakse, jalan tulee olla keskilinjassa. Etenkin takana jalka jää helposti liiaksi sivulle.

Y niin kuin yksi piruetti. Se on laatu, eikä määrä. Vaikka yritän puskea tuplia ja triplojakin, niin hallittu ja puhdas adagiopiruetti on hieno asia.

Z niin kuin zzzzz.... Huomenna on aamutunti, joten menen tästä nukkumaan. Kiitän jos jaksoit lukea tänne asti! Kommenttiboksiin saa kirjoitella omia aakkosia, niin monta kirjainta kuin haluaa.

26.3.14

Aamutunti Alminsalissa



Lauantai on yleensä viikon ainoa päivä jolloin voin ottaa aamuni rennosti: hidastellen ja laiskotellen, mielellään ison latten kera. Tänään oli kuitenkin ihan pakko kiskoa itsensä ylös ennen kahdeksaa ja kipaista oopperalle. Miksi? Avoimet ovet, aamutunti Alminsalin lavalla ja siihen päälle vielä tulevan baletin Peer Gyntin harjoitukset! En voinut vastustaa mahdollisuutta bongata Kansallisbaletin upeita tanssijoita heidän omissa treeneissään. Ja kannatti todellakin lähteä liikkeelle...

Koko ryhmää ei nähty lavalla, eivät he sinne kaikki kerralla edes mahtuisi. Normaaliaamuinakin tunteja on tarjolla kaksi samaan aikaan, ja tanssijat valitsevat itse kummalle menevät. Tällä kertaa tuntia piti vieraileva opettaja Yannick Boquin. Hän on opettanut mm. sellaisissa huippuryhmissä kuten Hollannin Kansallisbaletti (Het Nationale Ballet), Australian Ballet Company, Béjart Ballet Lausanne ja Pariisin Oopperan baletti. Sattumalta hän on oman opettajani hyvä ystävä ja entinen tanssipartneri, mikä todistaa kuinka pieni baletin maailma oikeasti on. Odotinkin paljon tältä opettajalta, mutta harmikseni Boquinin kommentteja ja korjauksia ei kuultu katsomoon asti. Tanko ei muuten ollut kovin mutkikas taikka raskaan oloinen, mutta sen ensijainen tarkoitus on ylläpitää tekniikkaa ja valmistella kroppaa päivän koitoksiin - eikä opettaa uusia temppuja. Yhteen asiaan kiinnitin myös huomiota: venyttelyosuudet olivat vapaat. Ammattitanssijoilla on omat päiväkohtaiset tarpeensa, ja yksilöllinen venyttelyhetki on heille varmaan hyödyllisempi kuin tarkoin määritetty koreografia. Omilla tunneillani meillä on sekä vapaita että opettajan ohjaamia venytyksiä, ja riippuu vähän päivästä ja kropan kankeudesta kummasta pidän enemmän.

Tankoharjoituksia oli kiva seurata, mutta tanssijat olivat lavalla sen verran ahtaasti että näin kunnolla vain mitä edessä olevat tekivät. Bongasin kuitenkin monta tuttua kasvoa ja tähteä: Tiina Myllymäki, Petia Ilieva, Eu-Jin Ha, Edita Rauserova, Nicholas Ziegler, Frans Valkama, Terhi Räsänen, Ilja Bolotov, Xiaoyu He, Tuukka Piitulainen, ja monia muita. Ihan kaikkia en tunnistanut, taloon on tullut taas uusia tanssijoita. Olisi ihanaa jos voisi nähdä kaikki myös lavalla!

Keskilattia oli tankoa paljon mielenkiintoisempi, Yannick Bouquin teetti porukalle tosi näppäriä, tyylikkäitä ja isosti liikkuvia sarjoja. Tuntia oli säestämässä pianisti, mikä tarkoittaa että harjoitus ei lopu vasemman puolen jälkeen - vaan sitä toistetaan tauotta kunnes ope toisin sanoo. Kun yksi ryhmä päättää sarjan, toinen jo aloittaa. Tuolleen haluaisin joskus itsekin treenata. Etenkin piruettiharjoituksia olisi hyvä tehdä pitkään putkeen. Siinä karsiutuu turha jännitys. Mä en muutenkaan ole luokan nopein oppilas, kestää ennen kuin uusi sarja uppoaa aivoista jalkoihin. Harmillisen usein multa jää parhaat tehot käyttämättä kun energia menee sarjan muistamiseen. Ja just kun olen pääsemässä siihen kiinni, mennään jo eteenpäin. No, ei auta kuin yrittää. Ja yrittää... Siksi olikin lohdullista nähdä että ammattilaisillakin menee välillä askeleet ja jalat sekaisin! Mutta he vain nauroivat itselleen ja jatkoivat täysillä loppun asti - tästä voisi ottaa itsekin oppia! Tosin kyseessä ei ollut se tavallinen aamuinen työpäivän avaus. Normaalisti tanssijat treenaavat peilin edessä. Nyt vastassa oli valoisa katsomo ja alati vaihtuva yleisö. Kysyin tunnin jälkeen ensitanssija Tiina Myllymäeltä mitä tämä tuumasi erikoisesta aamutunnista:

"Tietty siinä oli pienoinen stressi päällä, kun yleensä aamutunnilla ei ole katsojia...Mutta jos tulee joku askelmoka, niin virnistää ja koittaa saada kiinni askelista. Voihan niitä black outteja tulla lavallakin. Ja koska treeni on jokapäiväistä, on hyvä pitää huumoria matkassa mukana."

Juttelin Tiinan kanssa myös peilin puuttumisesta, ja toisaalta liiallisesta peiliin tuijottamisesta. Peili kun voi olla hyvä apu, mutta myös petollinen kaveri. Jos tarkistaa linjaukset ja asennot aina peilin kautta, ei kiinnitä huomiota siihen miltä liike oikeasti tuntuu. Lisäksi épaulement kärsii jos katseen harhautuva suunta vie pään väärään asentoon. Liiallisesta peilaamisesta tulee helposti ikävä maneeri. Meidän opettaja M-P on tästä tosi tarkka, eikä säästele korjauksiaan. Itse en katso niinkään paljon peiliin, mutta unohdan usein käyttää päätäni ja katsettani yhdessä épaulementin kanssa. Opettajan sanoin: "Johanna, where is your head? Where do you look?" Katseella on siis liikkeen kannalta merkitystä. Kuulin vähän aikaa sitten että Suomessakin vieraillut tanssija ja opettaja Barbora Kohoutkova puhuu silmistä peräti "lihaksina". Kun nämä kääntyvät sisäänpäin, tanssijan koko olemus seuraa mukana. 

Mitä sitten näin lavalla, keskilattialla? Keskittynyttä vartalon hallintaa, kauniita linjoja, korkeita jalkoja, hulppeita hyppyjä, huimia piruetteja, nauravia ilmeitä omille sähläyksille, tsemppiä muille tanssijoille... Tunnin loppua kohti yleisökin innostui, miesten tour en l'airit ja monenkertaiset piruetit saivat ansaitut aplodinsa. Naisista muutama pyöräytti hienot fouetté-codat päälle, ja hupi loppui vasta kun tekniikalta tuli valomerkki. Loppuun vielä suuri kiitos opettajalle ja tanssijoille, oli mahtavaa kun pääsi seuraamaan aamutuntia livenä!

Tanssijan liike on kuin siveltimen veto... Kuva: (c) Johannan Balettikassi, kuten myös yllä.

Random notes:

- Tuukka Piitulainen on vahvassa nousussa. Varma tekniikka, upeat linjat ja komea kuin mikä!
- Tanssijoitten eläytyminen treenin aikana, hyväntuulisuus, yhteishenki.
- Treenivaatteet: Alussa toppaliiviä, paksuja verkkareita, toppatossuja. Kerroksia riisuttiin sitä mukaan kun tunti eteni. Leopardiprinttileggarit (Terhi Räsänen). Miehillä shortseja, saliverkkareita ja trikoitten ja shortsien yhdistelmiä. Naisilla ei yksiäkään vaaleanpunaisia sukkiksia. Tossut lähes kaikilla ruskettuneen ihon väriset.
- Kärkitossuja: osa käytti, suurin osa teki pehmeillä.
- Katsojat jotka eivät ole perehtyneet baletin maailmaan voisivat hyötyä selostuksesta: mitä tunneilla oikein tehdään ja miksi. Jonkilainen Baletin perusteet -seminaari voisi olla hyvä idea!

P.S. Yannick Bouquin on tehnyt yhteistyössä Yumikon kanssa opetusvideon. Esittelypätkä löytyy täältä: Class with Yannick Bouquin

9.2.14

Tyylilyyli balettitunnilla

Vaatekomeroni sisältö ei ole kovin mieltä ylentävä. En ole aikoihin hankkinut mitään kivoja asuja. Jos tarvitsen jotain juhlavampaa, olen onnekseni saanut käydä samakokoisen ystävän kaapilla. Muuten kierrätän samoja farkkuja ja neuleita päivästä toiseen. Syy tähän on yksinkertainen: Tanssibudjettini on supistanut vaatehankinnat minimiin. Rahaa rittää enää sukkiin ja uffiin. Mutta niin kauan kun sitä riittää tanssiin, en valita. Ja hei, tanssibudjettiin sisältyy tietenkin myös tossut ja treenivaatteet! Jos mun pukeutuminen on muuten arkisen tylsää, niin ainakin olen tyylikäs balettitunneilla... ;) Tässä viimeisimmät ostokseni Porsellin verkkokaupasta:

Kaksi mustaa leoa, molemmissa mesh-kankaiset selät. Pidän tästä materiaalista, se paljastaa ja peittää. Mesh (verkkokangas?) on myös yllättävän lämmin talvella. Intermezzon puvussa verkkokangas on pilkullinen, mikä on erityisen nätti yksityiskohta. Puvussa on hyvä leikkaus, ja korkeampi etuosa tarkoittaa että tässä puvussa voi muodokkaampikin tanssija tehdä huoletta syviä taivutuksia. Pilkullisen puvun ainoa miinus tulee siitä että muu kangas on perus lycra-puuvillaa. Jos hikoilee paljon, puku ei kuivu yhtä nopeasti kuin esimerkiksi mikrokuituinen. Ja musta väri haalistuu nopeammin pesuissa. Mirellan puvussa on klassinen leikkaus, mutta se ei ole edestä yhtä napakka. Materiaali on kuitenkin ihanan tuntuista, ja pidän erittäin paljon tuosta selän mesh-osasta. Ostin myös uuden hamosen (Wear Moi), samasta materiaalista. Se on kietaisumallinen ja takana pidempi. Alkuun olin pettynyt hameeseen, se oli todella sähköinen ja kankaassa oli voimakas kemiallisen jälkikäsittelyn haju. No, pari pesua ja ongelma haihtui. Hame on osoittautunut tosi näppäräksi käytössä. Yleensä en viihdy pelkässä puku + sukkikset + hame -kombinaatiossa, mutta hameen pidempi pituus tuntuu turvallisemmalta. Puen kuitenkin aina vielä minishortsit puvun päälle ja hameen alle.


Yksi tilaus on vielä matkalla, ostin Blochin pehmeät tossut ja "lämppärimekon" Move Dancewearin kaupasta. Etsin nimenomaan ihonvärisiä tossuja (flesh/tan), ja vaihtoehtoina oli joko Sanshan Pro1 tai Blochin Pro Arch. Päädyin tällä kertaa taas Blochin tossuihin koska samassa kaupassa oli myös tuo Blochin "Emerge mesh cover up" -mekko. Move Dancewearin postimaksu oli kohtuullinen, 9.95 euroa. Tossuille tuli hintaa 17.95 €, mikä on silti vielä halvempi kuin Piruetin liikkeessä 25 euroa maksavat Sanshat. Jos tarvitsee vain tossuja, on tietenkin edullisempaa käydä paikallisessa kaupassa ja ostaa vain ne tossut!

Treenivaatepostausta ei voi tehdä ilman kuvia kyseisistä vaatteista, joten tässä muutama otos. Hameesta en saanut otettua mitään fiksua kuvaa, siksi kopsasin netistä. Lähiaikoina olisi kyllä tarkoitus ottaa muutama live-kuva ystävän kanssa, ja ehkä siitä sessiosta tulee jotain julkaisukelpoista tännekin.

Hame mallia "Apolo". Kuva Wear Moi:n sivulta.

26.1.14

Bellaa balettia

Torstaiaamuna heräsin kankeana ja entistä väsyneempänä. Keskiviikon iltabaletit ja liian vähäiset palautusunet painoivat kropan ja fiiliksen alas. Raahauduin silti ylös, ja toivoin että suihku ja sysimusta kahvi tekisivät tehtävänsä. Olin joka tapauksessa menossa aamutunnille. Perille päästyäni tanko sujui vielä jotenkuten, mutta siihen loppuikin kehon ja mielen harmonia. Emme olleet yhteisymmäryksessä. Vanhat epävarmuudet nousivat pintaan, ja tanssista katosi nautinto ja ilo. Baletti on oikeasti vaikea laji, toisinaan myös henkisesti. Poistuin salista apeana. Samana iltana menin oopperaan katsomaan Kansallisbaletin Bella Figuraa, kolmannen kerran jo.

Ennen joulua serkkuni oli ottanut yhteyttä. Hän haluaisi miehensä kanssa nähdä balettia, ensimmäisen kerran, ja voisinko minä toimia heidän oppaanaan. Vastasin tietenkin heti myöntävästi! Ainoa rajoite oli aika... Serkkuni toinen lapsi syntyisi vielä ennen kevään tuloa, joten ei ollut paljon valinnanvaraa. Mutta kun tarkistin ohjelmistoa, tiesin heti. Sen pitää olla Bella Figura! Yhdessä illassa Balanchine, Forsythe ja Kylian - ihan varmasti joku näistä baleteista tekisi vaikutuksen (ellei sitten kaikki). Vielä piti sopia mitkä paikat varaisin, hyvät ja vähän halvemmat (arki-iltana) vai parhaat ja kalliimmat (lauantaina). Päädyimme lopulta lauantailtaan ja keskelle kymppiriviä. Nappivalinta.

Ilta alkoi Balanchinen "Neljällä Luonnekuvalla" (The Four Temperaments). Ensi-illassa en ollut niin vakuuttunut teoksesta, ryhmä tuntui silloin hieman epävarmalta ja se paistoi läpi esityksessä. Nyt oli toisin. Tanssi oli varmaa ja vakuuttavaa. Ryhmässä oli glamouria. Mistä myös pidän (koreografian ja musiikin lisäksi) on se että kaikki tanssijat pääsevät esille. Nimekkäiden ensitanssijoitten lisäksi oli todella hienoa nähdä vähemmän tunnettuja loistamassa lavalla. Kiinnitin huomiota mm. amerikkalaiseen Millis Faustiin. Hän näytti olevan niin kotonaan lavalla, hymy oli säteilevää ja tanssi puhdasta ja eleganttia. Ehkä hänellä on ollut enemmän kokemusta Balanchine-tyylistä? Toinen todella myönteinen yllätys oli Jevgenija Plešková. Hän tanssi "Teeman III" yhdessä Oliver Jahelkan kanssa. Pleškovalla on pitkät raajat ja kauniit linjat, ja hän ilmensi liikettä nautinnollisen tyylikkäästi. Eun-Ji Ha oli yhtä varma ja viehättävä kuten aina.

George Balanchine: Neljä Luonnekuvaa.
Edessä Antti Keinänen, Terhi Räsänen, Piergiorgio Regazzo, Charlotte Schauman.
Kuvaaja © Sakari Viika 2013 / Suomen Kansallisbaletti. 

Joka kerta kun olen nähnyt "Neljä Luonnekuvaa", olen pitänyt siitä yhä enemmän. Serkkuni, baletin ensikertalainen, nautti siitä jo ensinäkemältä. Hänen miehensä mietti ensiesityksen aikakautta ja miten se on mahtanut vaikuttaa musiikkiin ja koreografiaan. Siitä en mene sanomaan mitään, mutta ohjelmalehtisen mukaan Balanchine oli tilannut musiikin suoraan säveltäjältä, Paul Hindemithiltä, ja maksanut siitä 500 dollaria. Aika hyvä diili, etten sanoisi.

Väliajalla jonotettiin vessaan ja hengailtiin lämpiössä. Oopperalla törmää takuuvarmasti tuttuihin balettitunneilta. Torstai-iltana ihasteltiin esityksiä kilvan ainakin kolmessa eri yhteentörmäyksessä.

Illan keskimmäinen teos oli Forsythen "In the Middle, Somewhat Elevated..." Nimensä perusteella se tuskin oli keskellä ihan sattumalta! "In the Middle" on mun kaikkien aikojen suosikkibiisejä. Se energia, osaaaminen ja tekemisen meininki on ihan huikeaa. Ainoa asia mikä aiheuttaa päänvaivaa on se mihin kohdistaa katseensa lavalla. Keskellä on oma spotti, mutta näyttämön sivuissakin tapahtuu koko ajan. Mietin viimeksi, että just siellä, varjossa ja melkein näkymättömissä, voisi pistää kunnolla risaiseksi. Ottaa riskejä ilman että koko esitys on oman onnistumisen harteilla. Ensitanssijat vetävät soolot ja pisimmät padikset, mutta kaikki yhdeksän tanssijaa saavat vuorollaan ja yhdessä räjäyttää potin. Yksi uusi ja nuori tulokas, Hanako Matsune teki sellaisella asenteella että oksat pois. Kailey Kaba oli tosi edukseen, rennompi kuin mitä olen hänet ennen nähnyt. Koko ryhmä oli tasaisen vahva.

William Forsythe: In the Middle, Somewhat Elevated. Kuvassa Andrew Bowman ja Eun-Ji Ha.
Kuvaaja: © Sakari Viika 2013. Suomen Kansallisbaletin luvalla. 

Olen tästä kirjoittanut ennenkin, mutta jokunen vuosi sitten meidän ope (MPG) teetti meille pointessa tanssin jossa oli vaikutteita, asentoja ja askeleita tästä nimenomaisesta biisistä. MPG on tanssinut itse molemmat naispääroolit, ja hän tuntee baletin läpikotaisin. Ne treenit kuuluvat edelleen mun parhaisiin tanssielämyksiin ikinä. Enkä pysty katsomaan "In the Middle:ä" ilman että lihakset nykivät mukana. Niin käy kyllä aika monen baletin kohdalla! Esityksen jälkeen piti heti kysyä mitä mun sukulaiset pitivät siitä... No, serkkuni ei innostunut musiikista ja harmitteli sitä että lavalla tapahtuu niin paljon yhtäaikaa - on vaikea keskittyä, toisin kuin Balanchinen biisin kohdalla. Serkun mies oli sitä vastoin innostunut, sekä musiikista että koreografista ja tanssimisesta. Minä, jos voisin, menisin katsomaan "In the Middlen" joka esityksen.

Illan päätti Kylianin "Bella Figura". Puhdasta tanssin runoutta... Kauniita vartaloita, herkkiä hetkiä, pikku hauskuuksia, yllättävää tilan käyttöä. Baletissa ei varsinaisesti ole tarinaa, on kohtaamisia ja (melkein) kosketuksia, unenomaisia tunnelmia. Esiripun laskeuduttua lopullisesti yleisö puhkesi raikuviin suosionosoituksiin. Sekä lauantaina että torstaina. Mun torstaiaamun alakuloinen fiilis muuttui sekin illan hurmokseksi. Ja palavaksi haluksi päästä mahdollisimman pian takaisin tunnille ja tanssimaan!

Randomia:

Serkkuni kommentoi ensimmäisen biisin jälkeen että naistanssijoilla on suhteessa todella isot reisilihakset. Balanchinen teoksen puvustus (ne valkoiset sukkikset ja leon malli) kieltämättä korostavat ballerinan reisiä... Mutta jos samaiset tanssijat tulevat kadulla vastaan niin näyttävät puolet pienemmältä. Serkkua hämäsi myös naisten sikspäkit "Bella Figurassa". Sitä ei vaan käy kieltäminen että ballerina on paitsi tanssitaiteilija myös atleetti ja täyttä habaa. Serkun mies kyseli miestanssijoitten treenistä (taisi olla vaikuttunut miesten kondiksesta ja tekemisestä). Kerroin että kuntosali (rautaa!) on pakollinen, miehet kun nostavat mimmejä koko uransa. Ja että miesten balettitekniikka keskittyy enemmän hyppyihin ja piruetteihin kuin vastaavasti naisten.

Näin muuten ensimmäisen kerran että tanssijat toivat lahjakukkasensa loppukiitosten ajaksi näyttämölle. Se on kuulemma uusi käytäntö, mutta kaikki eivät sitä vielä harrasta. Musta se on kiva tapa, ja onhan sitä totuttu näkemään muualla maailmassa.

Ja sukulaiseni, nuo nyt jo entiset balettineitsyet? No, mies ilmoitti heti että tämä otetaan uusiksi. :)


21.1.14

Olipa kerran balettitunti joka videolle kuvattiin

Tässä se nyt on. Tanssikeskus Footlightin uusin esittelyvideo jossa minäkin vilahdan tangossa ja keskilattialla. Balettitunti on tosin kuvattu jo elokuussa 2011, joten ihan uusinta uutta ei nähdä. Opettajan sujuvaa tyyliä se kuitenkin kuvastaa edelleen hyvin. Täytyy myöntää että kun Silvia laittoi viestin ja linkin (video oli ensin vain privaatisti nähtävissä), olin hieman huolissani... Mitä jos video paljastaisi lukuisia puutteitani? Mitä jos näyttäisin hassulta? No, se pelko oli onneksi turha. Opettaja on editoinut videon niin että kaikki ovat edukseen. Toki tuolla tunnilla oli tosi taitavia mimmejä muutenkin!

Videot omista treeneistä ovat vähintäänkin mielenkiintoisia. Sitä näkee asioita mitä ei välttämättä haluaisi nähdä, mutta samalla se on hyvin opettavaista. Kun katson esimerkiksi videon alussa lähikuvaa jaloistani, näen heti korjattavaa. Kuten myös keskilattian degagé - piruettiharjoituksessa. Jos näkisin loput tunnista, korjauksille ei tulisi loppua. Samalla tiedän että kaikkia teknisiä epäpuhtauksia ja heikkouksia on mahdotonta säätää kerralla kuntoon. Se vie paljon aikaa, työtä ja toistoja, ennen kuin opettajalta saatu palaute siivilöityy aivoista kroppaan. Luulen että tekniikkani on tuosta taltioinnista jo hioutunut paremmaksi!

Näen myös paljon positiivista. Kun tehdään frappé-sarjaa ja adagiota, port de bras on pehmeää ja sulavaa. Yllätyin myös siitä miltä mun kroppa näyttää (ihan hyvältä). Mulla taitaa olla lievä baletin vääristämä kehonkuva. Kuvittelin olevani jotenkin rotevampi... Mikään supersiro ja pitkäsäärinen ballerina en toki ole, mutta sporttinen tanssijantapainen kylläkin!


P.S. Olen tuo lila-pukuinen tanssija tässä edessä.
KLIKKAA TÄSTÄ VIDEOLINKKIIN: Silvia Verges - opettajaesittely / Footlight

6.1.14

Tanssien takaisin arkeen

Uusi Vuosi on korkattu ja balettikassi pesty ja pakattu - huomisesta aamutunnista alkaa vihdoinkin kevätlukukausi ja normaali tanssiarki. Pyhät ja lomat ovat toki rentouttavia, mutta liikaa on liikaa. Kymmenen päivän kohdalla olin jo hyppimässä seinille tanssimisen kaipuusta. Yhdentoista päivän jälkeen kiiruhdin ensimmäiselle mahdolliselle tunnille, ja ehdinpä käydä baletissa uudenvuoden aaton iltanakin. Pohkeet olivat ekan treenin jälkeen kovilla, ja olo hieman raskas kaikesta joulunajan herkuttelusta... Mutta oli helpotus todeta että tatsi on aika lailla tallella. Tästä on hyvä jatkaa!

Viime vuosi oli tanssillisesti aivan mahtava. Sain käydä haluamillani tunneilla niin paljon kuin kykenin. Ainoastaan muutama työreissu ja yksi tulehtunut varvas sotkivat pari kertaa suunnitelmia. Ei kuitenkaan mitään sen ikävämpää. Minusta melkein tuntuu siltä että tanssiminen on auttanut pysymään terveenä, en ole nimittäin koko vuonna sairastanut kertaakaan. Tanssi motivoi, pitää mielen korkealla ja kropan nuorena! Heh, yksi minun opettajistani oli muuten arvioinnut minua peräti seitsemän vuotta nuoremmaksi. Tässä iässä se on jo paljon se. Tunnilla ei tosin tule miettineeksi ikävuosia. Vieressä treenaava 15-vuotias venyy enemmän kuin minä, mutta se ei tarkoita etteikö tämä "täti-ikäinen" voisi vielä edistyä ja oppia - ja nauttia tanssimisesta!

Huomenna on siis vuoden eka aamutunti. On ihanaa aloittaa päivä baletilla, etenkin kun tuntia pitää oma lemppariope. Viime vuoden vikat aamut olivat tosi tehokkaita, Madame halusi että ollaan mahdollisemman hyvässä kunnossa ennen taukoa. Saas nähdä onko meillä huomenna lentävä lähtö vai pehmeä lasku. Oli miten oli, odotan tunteja varmasti yhtä suurella innolla kuin lapsi joulua. Toivottavasti saan hyvät unet alle. Pitää vielä ehtiä venytellä kunnolla tänään, aamulla siihen on liian vähän aikaa.

Kevätkauden tanssilukkari pysyy luultavasti samanlaisena. Tiistaisin ja torstaisin aamutunnit, keskiviikkoisin jatko-3 plus pointe (opettajana MPG), torstai iltaisin "neoklassinen" koreografiatunti (SV), ja sunnuntaisin privasti järjestetty ryhmätreeni. Uutena tuntina olisi perjantain jatko-2 (KH), mutta sen alkaminen ei ole vielä varmistunut. Lisäksi käyn satunnaisesti lauantaisin Tanssivintillä Aleksanterin teatterissa. Tykkään kun on vaihtelua.

Tavoitteita tälle vuodelle? Onhan näitä, muttei mitään uutta. Haluan jatkaa siitä mihin jäätiin. Löytää itsestäni lisää rohkeutta tanssia ilmaisullisemmin. Työstää, parantaa ja hienosäätää tekniikkaa. Yritän pysyä myönteisenä silloinkin kun on huonoja päiviä (niitä tulee kaikille). Ennen kaikkea, aion tanssia. Täysillä.

Toivotan kaikille tanssillista Uutta Vuotta 2014!


Ope näyttää, me tehdään perässä. Harjoittelen vasemmassa laidassa.
Kuvattu elokuussa 2011, ei siis mikään tuore otos.