Tanssia, 12 tuntia.

Viime viikolla tuli tanssittua koko rahan edestä: 10 balettituntia, joista neljä 90 minuutin pituisia. Eli yhteensä noin 12 tuntia tanssia! Lyhyt yhteenveto: maanantaina tavan mukaan J2 ja perustaso 2 peräkkäin. Tiistaina aloitin tavasta poiketen jo Pt1-tunnilla. Pidin tunnin taukoa ja jatkoin mun omilla J3 ja pointe tunneilla. Keskiviikko oli lepo- ja löhöilypäivä. Torstaina kävin ensin seuraamassa harjoituksia Oopperassa, ja jatkoin siitä Leppävaaraan G:n J1 tunnille. Perjantaina oli vuorossa mun vakisetti J3 ja pointe, ja lauantaina taas vapaa. Sunnuntaina kävin kahdella tunnilla, joista toinen oli Footlightin avoimien ovien tarjontaa. Jonkun mielestä tuossa on jo liikaa, mutta mun mielestä se oli just sopivaa! :)

Kroppa siinä kyllä joutuu vähän koville, joten on entistä tärkeämpi kuulostella omaa kuntoaan. Joka päivä ei voi painaa yhtä täysillä, eikä kaikilla tunneilla tarvi puskea itseään 100 % maksimi-suorituksiin. Tanssiessa on muutenkin hyvä säilyttää tietty rentous ja hengittävyys. Kun lihakset ja liikeradat alkavat jäkittää, katoa tanssista sen tanssillisuus! Se ei tarkoita että tunnille mennään hengailemaan, kyllä jokainen tietää että siellä tehdään oikeasti töitä :) Ja silti se on kivaa.

Viime viikko oli siitäkin kiva että mun piruetit tulivat takaisin! Niillä kun on taipumus kadota aika ajoin. Tein myös ensimmäistä kertaa kärjillä en dedans piruetit. Ei kuitenkan pointe-tunnilla, vaan perustasolla jonka teen kärkkärit jalassa. Olisin voinut ottaa vain tasapainot, mutta päätin kokeilla saman tien piruetin kera. Ja kato perhana, sehän onnistui! Ei vielä tuplia, mutta jostainhan pitää aloittaa. Pitkälti siinä on kyse uskaltamisesta, ollaan kuiteskin harjoiteltu tosi paljon yhden jalan relevétä. Mutta tulipa hyvä fiilis siitä ykkösestä! :)

Toinen pointe ensi-ilta sattui perjantaina. Opettaja halusi että harjoittelemme tangossa balloné-hyppelyä yhdellä jalalla. Sitä samaa mitä Giselle (videossa upea Marianela Nunez) tekee soolo-varkassaan. Ensin ei sujunut lainkaan. Tuli ihan liikaa painoa isolle varpaalle, tuntui että kynsi menee lattian läpi. Auts! Ope tuli kysymään että sattuuko, minä vastasin kyllä vaan ja yritin sitten korjauksen kera uudestaan. Ei siitä silti tullut mitään. Ihan kökköä ja luonnotonta liikkumista, jos sitä edes sellaiseksi voi kutsua. Tosin, ei kai kärjellä hyppely ole kovin luonnollista muutenkaan.. ;)



Oltiin siis harjoiteltu muutaman kerran, ja ope lähti jo vaihtamaan musiikkia seuraavaan juttuun. Mua jäi kuitenkin häiritsemään etten saanut askelta toimimaan, ja kysyin osaavammalta kaverilta miten hän oikein vie sitä jalkaa eteenpäin? Kokeilin sitten uudestaan, mutta ilman tankoa - ja hei, se meni heti paljon paremmin! Harjoittelin lisää ja hyppelin aika tyytyväisenä lattialla just kun ope kääntyi katsomaan.. Olipas kiva nähdä se hämmästynyt ilme. "Sehän sujuu paremmin ilman tankoa!" Yllätin sekä openi että itseni! Olen tietenkin ikuisesti kaukana Marianelan prima-tekniikasta, mutta askeleen pystyi silti tunnistamaan samaksi. Mahtavaa tää baletti. :)

Baletin 90-vuotis Gaala!

Kansallisbalettimme juhlii parhaillaan 90-vuotista tanssitaivaltaan, mikä ei varmaan ole jäänyt keneltäkään baletti-fanilta huomaamatta! Ja jos et itse päässyt paikan päälle juhlimaan, ei huolta - Ylen TV1 näyttää koosteen huomenna sunnuntaina, 29.1.2012 klo 19-20.30. Harvinaista herkkua, ja toivottavasti meidän ei tarvitse odottaa taas kymmenen vuotta ennen kuin suomalaista balettia nähdään koko kansan kanavalla!

Huom. Juhlagaala näkyy samanaikaisesti myös verkossa:

http://yle.fi/musiikki/klassinen/live/

Multa jäi liput ostamatta, vaikka pitkään harkitsin.. Hyvät paikat maksoivat siinä 80 euron tuntumassa, ja budjettini ei vaan veny kaikkeen. Haluaisin kuitenkin nähdä tässä keväällä myös muita baletteja, ja sitten on vielä ne omat tanssitunnit. Eivät ilmaisia nekään, pahus.. Mutta sitten kävi odottamaton tuuri. Pääsin katsomaan viime torstaina gaalan pääharjoituksia!

Baletin 90-vuotisjuhlagaala. Kenneth Greve: Joutsenlampi
Kuvassa edessä Petia Ilieva, Jani Talo
Kuva Sakari Viika

Kyseessä olivat ns. tekniset harjoitukset, eli siellä hienosäädettiin valoja, äänen voimakkuutta ja siirtymisiä numeroista toisiin. Tanssijat olivat meikattu ja puettu vimpan päälle, ja vetivät meidän onneksi ja iloksi ihan täysillä. Myös valokuvaaja Sakari Viika oli räpsimässä kuvia, hän oli meitä kaksi riviä edempänä. Meillä oli muutenkin ihan huippupaikat - saatin valita permannolta ihan vapaasti mieleiset. Oltiinkohan me 5. rivillä ja keskellä, eikä ketään edessä estämässä näkyvyyttä! Yleisöä oli vain kourallinen, siroteltuna sinne sun tänne. Talon henkilökuntaa ja tuttuja / tanssijoita. Bongasin myös oman balettiopeni, ja kävin pikaisesti tervehtimässä. Väliajan jälkeen tuli vielä lisää väkeä, mutta ei ruuhkaksi asti. Me tehtiin kuitenkin oma osamme, eli annettiin rutkasti aplodeja!

Vain Don Quijoten grand pas de deux meni suurelta osin markkeeraukseksi, mutta siihen oli varmasti hyvä syynsä. Se mitä nähtiin Salla Eerolan Kitristä oli kuitenkin upeata! Ihan kaikkia gaalan numeroita ei aikataulusyistä nähty, esim Sherezade jäi väliin. Mutta se ei haitannut yhtään, varsin kun olen nähnyt sen jo kokonaisena. Oman kivan lisänsä toivat lukuisat video-insertit baletin historiasta, harjoituksista ja taustatyöstä. Tarvitaan melkoisen suuri organisaatio ison balettiryhmän ylläpitoon!

Baletin taiteellinen johtaja Kenneth Greve oli sekä lavalla harjoittelemassa juontoaan, että katsomossa (ja lavan takana) ohjeistamassa tanssijoitaan. Se olikin näissä harjoituksissa kaikkein mielenkiintoisinta, että sai nähdä kulissien taakse. Olisi muuten ihanaa päästä näkemään livenä baletin syntyä, harjoitus-salista aina lavalle asti.

Baletin 90-vuotisjuhlagaala. Alexei Ratmansky: Anna Karenina
Kuvassa Minna Tervamäki, Jani Talo
Kuva Sakari Viika

Ja tämän pääharjoituksen perusteella voin sanoa että gaalan yleisöllä on ollut todellinen tanssi-nautinto! Omiin suosikkeihin kuuluivat mm. Marjo Kuuselan Seitsemän Veljestä (ote), Minttu Tervamäki Anna Kareninan pas de deux:ssä, soolo Uotisen Ballet Pathetiquesta (mielettömän hyvä Antti Keinänen) ja Ohad Naharinin Minus 7. Yksi numero mikä teki suuren vaikutuksen oli tehty Beethovenin musiikkiin (tais olla 7.sinfonia), koreografia oli Uwe Scholtzin. Tanssijat olivat siinä kyllä todella hyvässä terässä, etenkin nuori Maria Baranova. Landerin Etydit oli myös aivan upea, ja se onkin yksi mun suosikkibaleteista. Oli jännää kun Kenneth esitteli baletin, varsinkin kun olen katsonut youtubesta lukuisia kertoja just sitä Tanskan Kuninkaallisen Baletin esitystä missä itse herra johtaja tanssi pääroolin!

Todella mielenkiintoista oli nähdä myös vanhoja tuotantoja, kuten Tuonelan Joutsenta (Tiina Myllymäen tanssimana) ja Pessi ja Illusiaa. Mutta kaikkein liikuttavinta oli seurata pienten balettilaisten esiintymistä, ihan tuli kyynel silmään! Gaalan kunniaksi nähtiin koko balettioppilaitos lavalla. Mahtavaa että tulevaisuuden toivot pääsivät näin osalliseksi historiallista juhlanäytöstä!

Baletin 90-vuotisjuhlagaala
Suomen Kansallisoopperan balettioppilaitos
Kuva Sakari Viika.

Perästä tullaan!

Onko tuttua? Luulet ehtiväsi junaan, mutta just kun pääset laiturille.. pahuksen juna lähteekin liikkelle! Ja miten tämä liittyy balettiin? No, tältä musta joskus tuntuu kun liian haastava sarja karkaa käsistä (ja jaloista)! Muut tanssijat ovat junassa kohti uusia seikkailuja ja meikä jäi laiturille vilkuttamaan. Heippa hei..

Me kaikki tiedämme ettei liikkuvaa junaa voi juosta kiinni, mutta baletti-haasteen edessä ei pitäisi luovuttaa. Etenkin kun uusien asioitten oppiminen on juuri niitä tanssi-harrastuksen kulmakiviä! Välillä se on vaan niin pirun turhauttavaa. Silmät näkee sarjan, aivot tajuaa mistä on kyse mutta yhteys jalkoihin ei vaan pelaa riittävän nopeasti. Viime perjantaina meillä oli keskilattialla yksi aika näppärä petit allegro, jonka askelkuvio sekoitti mut joka kerta:

Glissade - assemblé - entrechat quatre - glissade - assemblé - entrechat quatre - jeté - jeté - oikea jalka takana coupé, siitä hyppy siten että vasen jalka iskee oikean taakse ja takaisin eteen, päättyy oikea jalka taakse coupé - oikea jalka astuu piqué taakse, samalla vasen jalka tulee läpi arabeskiin - siitä taas vasemmalla failli eteen ja loppuun kaksi perättäistä brisétä. Tempo: nopea.

Se battu-hyppy siinä keskellä oli mulle uusi variaatio, ja vain jos se tehdään erikseen ja hitaasti mulla on jotain mahiksia selvitä siitä. Mutta ei kesken nopean hyppysarjan! Se vaatii vielä paljon enemmän toistoa ennen kuin on lihas- ja liikemuistissa.  Allegro meni siis odotetusti täysin säheltämiseksi. Mutta varsinainen virheeni ei ollut se etten vielä osanut hyppyä, vaan se että luovutin kesken kaiken! Ajattelin vaan että prkle, mä en osaa ja oon vain muitten tiellä.. Toiselle kierrokselle en lähtenyt lainkaan mukaan. Ja se vasta onkin hölmöä, eikä hyödytä mitään eikä ketään. 

Olisin ihan hyvin voinut vaikka markeerata sen hankalan kohdan, tehdä jotain, ja sitten jatkaa! Kaikkea kun ei tarvi eikä voi osata heti, ei vaikka koko muu luokka näyttäisi tanssivan karkuun. Joskus riittää kun yrittää ja tekee sinnepäin, kunhan ei oikeasti ole kenenkään tiellä, ja jatkaa liikkumista silloinkin kun tulee katkoksia (yhteentörmäyksen vaara). Ehkä se vaatii kymmenen kertaa enemmän toistoa kuin muilta, mutta so what? Balettitunti ei ole kilpailu.

Tunnin jälkeen tunnustin opettajalleni että mun itseluottamus vaan lopahti kesken. Hän neuvoi (käski) muuttamaan asennettani ja suhtautumaan vaikeuksiin/mokiin kuin täyspitkään esitykseen: jos entré tai mikä tahansa muu kohta menee pieleen, ei voi lähteä lavalta kesken pois. Aina pitää tsempata eteenpäin, ja ottaa jokainen haaste vastaan uutena mahdollisuutena! Niinhän se on. Joskus järki tulee vasta jälkijunassa..

P.S. Eilen en luovuttanut kertaakaan! En vaikka piruetit meni överiks poikki-lattian sarjassa, ja menin adagiossa vasemmalle kun muut menivät oikealle (mun suunta oli väärä). Enkä silloinkaan kun tehtiin perustaso 2 -tunnilla en dedans piruetteja ja mulla oli kärkitossut jalassa. Se oli nimittäin eka kerta kun tein niitä en pointe!

Valokuva täältä: www.telegraph.co.uk/culture/

Väliaika

Itsensä haastaminen, uusien asioitten oppiminen, onnistumisen elämykset.. Tanssi on todellakin universaali kokemus ja yhteinen kieli - iästä riippumatta! Kiitos teille lukijat, kun jaksoitte vastata kysymyksiin, ja saa niitä kommentteja laittaa vieläkin! Viestiketjusta tuli paljon pidempi kuin odotin, ja se onkin hyvin mielenkiintoista luettavaa. Itse asiassa mietin että voisin tehdä jatkossa kuukausittaisen kyselyn, mutta hieman suppeampana. Ehkä viisi kysymystä johonkin tiettyyn aiheeseen liittyen.. Katsotaan mitä kivaa keksin vielä! :)

Palautteen perusteella oltiin tyytyväisiä tuntikuvauksiin, ja niitä tulee jatkossakin. Venyttelypostausta kaivattiin kovasti joten se on työn alla. Jokunen lukija toivoi tanssipätkää musta (kääk!), mutta en lupaa mitään. Ei niin että oma tanssi nolottaisi mitenkään erityisesti, mutta olen kuiteskin aika kriittiinen.. Toisaalta on ihan kiva nähdä miten muut harrastajat tanssivat - kaikki kun eivät voi olla pro-balleriinoja! Koreografian ei tarvitse olla vaikea jotta saadaan ihan suht tyylikäs tanssi aikaiseksi. Hei, kohta mä olen puhunut itseni ympäri! :D

Tässä videossa kuitenkin Maple Conservatoryn aikuisten tunti - joitten intohimo tanssiin ei jää epäselväksi! 



Huom. Pääkaupunkiseudun harrastajille vinkiksi: Footlight tarjoaa kevätkauden alkajaisiksi koetunnit hintaan 8 € (voimassa 5.2.2012 saakka). Yhtä tuntia voit käydä kokeilemassa yhden kerran. Klikkaa tänne: Tanssikeskus Footlight.

Myös Silvia Verges on palannut opettamaan Footlightiin viimekesäisen sijaisuuden jälkeen. Torstain tunnit (tasot alkeet, J1 ja pointe alkeet) eivät ole vielä alkaneet, mutta mun nimi on jo listalla odottamassa. Olen käynyt sillä välin G:n J1-tunnilla Leppävaarassa, mutta se on vähän aikainen ja turhan kaukana. Muutenkin mulla on jo neljät G:n baletit, ja on hyvä käydä opiskelemassa toisenlaistakin tyyliä. Silvia ei sitä paitsi ole mikään kakkos-vaihtoehto vaan todella hyvä ope itsekin! Musikaalinen, riittävän jämpti, rauhallinen ja ystävällinen. Tuntiharjoitteissa kiinnitetään erityistä huomiota hengittävyyteen, sopivan rentouden löytämiseen ja just siihen musikaalisuuteen ja ilmaisuun.

Silvian opettaja-esittely löytyy vihdoin täältä.

Ja vielä yksi vinkki. Jos joku kaipaa treenimusaa balettiin, niin täältä saa ladata ihan ilmatteeksi: 

Free Class Music

Tanssillisin terveisin,   
Johanna

Yhdet synttärit ja 10 kysymystä

Tasan vuosi sitten julkaisin Balettikassin ensimmäisen postauksen toisen blogini vanavedessä - eikä ainakaan mun into ole yhtään laantunut! Innostuin alunperin kirjoittamaan koska olin jo vuosia lukenut toisten tekstejä, ja koin että minullakin on jotain annettavaa balettiblogi-yhteisöön. Blogin pitäminen on ollut mahtava tapa pohtia asioita syvällisemmin, ja purkaa monenlaisia tuntoja - sekä turhautumisia että tanssista kumpuavaa iloa! Olen saanut uutta näkökulmaa itse tanssimiseen, ja on ollut mahtavaa huomata että baletin harrastus kantaa näin treenitunteja pidemmälle.

Kiitos kuuluu erityisesti teille lukijoille! Vasta teidän palaute ja lukuisat kommenttinne ovat tehneet tästä todella mielenkiintoista ja palkitsevaa. Olen löytänyt Balettikassin kautta myös uusia ystäviä, mikä on ollut odottamaton mutta ihana yllätys! Olen saanut jakaa teidän kanssa kokemuksia ja neuvoja, ja vastannut monenlaisiin kysymyksiin parhaani mukaan.

Synttäreiden kunniaksi haluaisin vastavuoroisesti esittää teille muutaman kysymyksen, ja toivoisin mahdollisimman paljon vastauksia! Jos on siis hetki aikaa, mieti asiaa ja kirjoita kommentti-boksiin. Voit vastata kaikkiin kysymyksiin tai vain yhteen, ihan miten itse haluat. Mieluiten kuitenkin jollain nimimerkillä, vaikka klikkaisitkin "anonyymi" -vaihtoehtoa. Siispä:

1. Mikä tuottaa sinulle eniten iloa tanssin harrastamisessa?
2. Kuinka paljon aikaa käytät tanssimiseen, toisin sanoen, minkälainen lukujärjestys sinulla on?
3. Pidätkö mitään tanssi-päiväkirjaa?
4. Mikä on yksi parhaita korjauksia tai neuvoja jonka olet saanut tunnilla?
5. Mitä tossumerkkiä (pehmeät ja/tai kärkitossut) käytät?
6. Mitä youtubesta löytyvää baletti-pätkää haluaisit suositella kaikille?
7. Mikä on vaikein asia/askel/varkka mitä olet tähän mennessä oppinut tai on työn alla vielä?
8. Mikä on ikäsi? Jos et halua antaa tarkkaa lukua: A) 14-19, B) 20-26, C) 27-34 D) 35-45 E) yli 46 v
9. Kuinka kauan olet tanssinut balettia?
10. Onko jotain mistä toivoisit postauksen tänne, tai muita ehdotuksia?

Nyky-balettia

Mietin tässä taannoin, että voisin kokeilla taas jazz- ja/tai nykytanssia. Jazzilla aikoinaan aloitin, ja nykäriä harrastin pitkään yhdessä baletin kanssa. Jossain vaiheessa ei vain aika (eikä raha) riittänyt kaikkeen, ja päätin lopulta keskittyä mun lempilajiin balettiin. Vaihtelun vuoksi olisi kuitenkin hauskaa ja taatusti haastavaa treenata myös toisenlaista liikemateriaalia! No, lopulta mun ei edes tarvinnut ilmoittautua toiselle tunnille. Tiistain pointe-tunnista tuli yllättäen mun paluu nykytanssin pariin!

Postasin tästä jo aikaisemmin (klikkaa tänne), mutta viime viikolla päästiin vasta koreografian alkuun. Nappasin sarjan suurin piirtein, ja harjoittelin sitä lisää ystäväni Sallan kanssa joka muisti käsien liikkeet minua paremmin. Yleensä mun ei tarvi baletissa hirveesti miettiä käsien asentoja, ellei tehdä jotain erityisen poikkeavaa kuten en dedans kädet en dehors rondes de jambe -sarjassa.. Nyt tehdään kuitenkin koreografiaa, eikä todellakaan akateemisen klassista!

Eilen kerrattiin aluksi viime viikolla opittu osuus, ja ilokseni muistin sen ihan hyvin - jossain kohtaa mulla oli vain laskut liian hitaat. Sitten ope näytti jatkon, ja hetken ajattelin että no way, mä en ikinä pysty tekeen tuota perässä! Onhan se kyllä ihan selvä että samanlaista siitä ei tule millään, M-P:llä on niin oma ja upea tyylinsä. Ja se ensitanssijattaren tekniikka ja olemus ja ilmaisu!

Teknisesti liikkeet eivät kuiteskaan ole mahdottomia, se on vain hyvin erilaista kuin mitä olen tottunut tekemään. Ja taas ne kädet! Mä en osaa edes kuvailla miten ne menee.. Toinen tanssija-ystävä tykkäsi että niissä on jotain flamenco-vivahdetta, ja jos siihen mielikuvaan saa ämpättyä Forsythea mukaan, niin saa jonkilaisen käsityksen. Oli miten oli, koreografiassa mennään parallelissa, aukikierrossa, välillä lantio edellä ja koko kroppa mutkalla, kulmikkaasti, ja kissamaisesti, nopeasti, ja asenteella! Siinä ei tanssi prinsessa, vaan itsevarma ja moderni nainen!

Jos nyt halutaan olla ihan tarkkoja, kyseessä ei ole nykytanssi vaan nykybalettia - mutta liikematsku on sen verran nykäriä että sitä ei tarvitse enää mennä erikseen hakemaan muualta. Erityisen hienoa oli kun M-P kertoi että hän haluaa myös meidän kokevan minkälaista on työstää koreografiaa studiossa - siis niin kuin ammattilaiset tekevät! Vielä kun tämän saisi esittää jossain, lähinnä koulun kevätnäytöksessä.. Tai en mä tiedä, ehkä mun rahkeet ei sittenkään riitä ihan lavalle asti, on se sen verran vaikea ja näyttävä biisi. Mutta pelkästään sen harjoitteleminen tekee jo ihanan säväyksen! :)

Päästä varpaisiin

Miten ihmeessä tanssiessa katoaa kaikki ajantaju? Sarjat eivät kestä kuin hetkisen, ja silti ne hetket kokee tuntuvammin.. Tanssiessa on oltava kokonaan läsnä. Kun astuu saliin, arkiset murheet jäävät ulkopuolelle. Tunnin tai puolentoista verran saan ahertaa, tehdä sitä mitä rakastan. Tanssi on mun oikotie onneen.

PNB soloist Sarah Ricard Orza in Christopher Wheeldon's
Variations Sérieuses. Photo © Angela Sterling

Siitäkin huolimatta että baletti on vaikea laji. Oma vartaloni ei ole paras mahdollinen balettiin, aukikierto on keskenkertainen eikä sille mahda juuri mitään. Työstän lihaksia vimpan päälle, mutta lonkan rakenteesen ja nivelsiteiden pituuteen/venyvyyteen en voi vaikuttaa. Lisäksi olen tiukkaa lihastyyppiä, saan venytellä joka päivä että taivun edes johonkin suuntaan. Välillä ottaa päähän, etten ole sen lahjakkaampi. Haluaisin saada tanssiin suurempaa liikkuvutta, korkeimpia jalkoja, hienoja arabeskeja ja grand jeté -hyppyjä jotka aukeavat kokonaan spagaattiin!

Mutta tällä kropalla mennään. On sillä hyvätkin puolensa ja vahvuutensa! Sitä paitsi tanssi ei ole pelkkää suorittamista. Musikaalisuus ja ilmaisu vasta tekevät tanssista mielenkiintoista katseltavaa, ellei sitten ole enemmän kiinnostunut urheilusta! Katseen suunta, pään ja koko ylävartalon käyttö ei vaadi fyysistä erityis-lahjakkuutta, vaan asiaan paneutumista, pitkäjännitteistä harjoittelua ja älykästä tanssimista. Uskon vakaasti siihen että jokaisella on potentiaalia kehittyä hyväksi, itsensä näköiseksi tanssijaksi.

PNB's Noelani Pantastico and Jonathan Porretta
in Christopher Wheeldon's Polyphonia. Photo © Angela Sterling

Se vaatii myös uskallusta. Pitää olla valmis siihen että jotkut asiat opitaan vain kantapään kautta, kirjaimellisesti. Kaikkea ei voi eikä tarvikaan osata heti. Uusien asioiden oppiminen vaatii yleensä kärsivällisyyttä ja paljon toistoa. Mutta jos ei ole koskaan epäonnistunut, ei ole koskaan tosissaan yrittänyt!  Mulla on mennyt oikea ja vasen sekaisin, laskut sekaisin, suunnat sekaisin. Melkoinen sekoilija! Olen kaatunut pirueteista, useamman kerran. Kerran tehtiin adagiossa developpé profiilissa peiliin, ja tein tyyneesti toiseen suuntaan kuin kaikki muut (olin omalla puolella edessä). Ope huomasi tietenkin, mutta nauroi vain hyväntuulisesti mun kömmähdykselle. Baletti ei ole niin vakavaa! :D

Baletin treenaamisen otan silti vakavasti. En tanssi otsa rypyssä mutta pyrin koko ajan parantamaan tekniikkaani. Siksi kuuntelen korjauksia ihan sienenä, ja kirjoitan asioita muistiin. Tänne blogiin ja omaan tanssi-päiväkirjaan. Mulla on paljon heikkoja kohtia baletissa, mutten luovuta vain siksi että lonkan rakenne on mitä se on! Paljon muutakin on tehtävissä:

Venyttelen ja vahvistan päivittäin. Erityisesti syvät vatsalihakset, selän lihakset ja lonkan koukistajat tarvitsevat lisää voimaa.

Yritän tehdä aina omaan maksimiin, enkä luovuta koskaan.

Jalan linjauksen kanssa on tehtävä töitä, se kantapää ei tule eteen itsestään!

Pointessa etenkin oikean polven ojentaminen on ongelma, sitä pitää koko ajan työstää tietoisesti.

Täysi spagaatti myös huonolla puolella on tämän vuoden tavoite. No, jos edes sais muutaman sentin lisää! Oikean puolen developpé pitäisi saada vasemman tasolle, se olis jo melkoinen saavutus!

Piruettien spottaus on ainainen heikkous. Täytyy ottaa selvää auttaisko piilolinssien käyttö tunneilla yhtään, kun en oikeastaan näe kohdistaa katsettani tarkasti.

PNB principal dancers Carla Körbes and Seth Orza in
Christopher Wheeldon's Carousel (A Dance). Photo © Angela Sterling

Haluan olla rohkeampi ilmaisullisesti. Yksi meidän opeista kehoittaa aina tuomaan itseämme esiin: "Present yourself!" Mutta sitä varten pitää ensin uskoa että on jotain mitä presentoida. On yksi asia esittää jotain roolia baletissa, ja ihan toinen asia olla uljaasti ja elegantisti oma itsensä! Teknisesti alan kyllä ymmärtää mistä siinä on kyse, mutta vielä mua ujostuttaa tanssia ihan täysillä, itsestäni ulos.

Rakastan tanssimista. Sais se luvan näkyäkin! :)

Tässä tuli puolivahingossa tehtyä uuden vuoden tanssilupauksia - mites teillä? Onko päätöksiä, hyviä aikomuksia, toiveita, suunnitelmia?

Kevään tanssilukkari

Uusi tanssivuosi on jo korkattu viidellä balettitunnilla, mutta vasta ensi viikolla alkaa varsinainen uusi tanssisesonki. Tanssikoulu Footlightin lukujärjestykseen on ilmestynyt paljon uusia tunteja, ja pikku hiljaa tanssitaan myös kevätnäytöksiä kohti. Omaan lukkariin tulee ensi viikolla lisää treeniä, ja vaihdan pitkästä aikaa anytime-korttiin - voin siis treenata rajattomasti! En kuitenkaa rupea asumaan tanssikoululla, pitää sitä välillä vähän relata ja tehdä muitakin kiinnostavia asioita. :)

Tähän asti mun lukkarissa on ollut kuusi tuntia kolmena päivänä, mutta tuleva kevätlukukausi näyttää mahdollisesti tältä:

Maanantai	Tiistai	Keskiviikko	Torstai	Perjantai	Lauantai
Baletti+ J2 ope: GS	Baletti+ J3 ope: M-P.G	vapaapäivä tai	Baletti+ J1 SV	Baletti+ J3 GS	satunnaisesti: Baletti
Baletti pt2 GS	Pointe pt2 M-P.G	Lyrical jazz?	Pointe alkeet SV	Pointe pt1 GS	keskitaso Tanssivintti

Plus-merkityt tunnit ovat 90 minuuttia, muut tunnin pituisia. Täysin uusi tunti on torstaisin pidettävä Baletti J1 ja pointe alkeet - näitä palaa opettamaan viime vuoden kesäsijainen, espanjalainen Silvia Verges. Odotan näitä tunteja innolla, sillä pidin erityisesti hänen musikaalisuudestaan ja liikkuvista keskilattia-harjoituksista. Vaihtoehtoisesti olisi klo 16.30 Leppävaaran studiossa GS:n J1, joka on vihdoin myös 90 minuutin pituinen. Voin vain suositella!

Footlightin  lukujärjestyksestä löytyy myös baletin aamutunteja, mutta kun omat tupla-iltatuntini loppuvat vasta klo 21 korvilla, jaksan harvemmin olla seuraavana aamuna takaisin tangolla! Ehkä voisin käydä satunnaisesti, jos ehtii ajoissa nukkumaan ja aikataulut antavat myöten..

Mites teidän kevään lukkarit?

P.S. ylläoleva kuva: Dane Shitagi, ballerinaproject.com.

Tanssivuosi korkattu!

Okei, 10 päivän tanssitaukoa ei voida tosissaan moittia liian pitkäksi - mutta pyhien pakolliset löhöilyt tekivät siitä kolme kertaa pidemmän tuntuisen! Huomaa että kroppa on tottunut tanssimaan, rupeaa nimittäin heti valittamaan jos jää ilman (se ja mun pää). Pieni tauko tekee vielä ihan hyvää, lihakset ovat pehmeämpiä ja venyvyys parempi. Mutta jos tauko pitkittyy, multa katoaa hypyistä pomppu ja jaloista jousto, ja se taas altistaa vammoille. Enkä osaa oikein hillitä tekemisiäni tunneilla, menen aina täysillä!

Pääsin kuiteskin tällä viikolla takaisin tangolle. Maanantaina heti tuplasettiä, vaiks viikonlopun juhlinta tuntuikin lievänä väsymyksenä. Jalka nousi alussa vielä suht kevyesti, mutta hypyissä puuskutin jo! Piruetit olivat aika huteria, ja aukikiertoa on viimeksi nähty viime vuonna! Jäin silti tekemään perustason tuntia kärjillä, mietin että parempi takoa rautaa kun jalat ovat vielä lämpimät..

Tiistaina meni jo paremmin. Meidän ope oli mahtavassa vedossa (kuten aina), ja saatiin taas ihan super hyvää ohjausta ja korjauksia. Siitä miten harjoitukset eivät saa olla tylsän näköisiä, ja miten katseen pitää suuntautua oikeasti jonnekin -  vaikka tekisit pelkkää tendu-sarjaa tangossa. Ei pidä tanssia omassa pikku kuplassa, se näkyy kyllä ulospäin! Opettaja haluaa nähdä meidän silmiä, ja haluaa nähdä "personalitya" - ei balettikoulu-robotteja. Ei me silti saada sooloilla, tunti on hyväntuulisuudestaan huolimatta hyvin kurinalainen. Tässä kohtaa haetaankin hienosäätöä tekemisiin, ja perusteiden pitää olla jo vahvasti hallinnassa. Open oma esimerkki onkin mitä paras, en ikinä kyllästy katsomaan hänen näyttöjään!

Pointe oli.. ihan sairaan ihana tunti. Tangossa tehtiin vielä perus-settiä, mutta osa profiilissa, siis kuten normaalitunnilla. Siinä kohtaa ei ollut mitään uutta, ja tanko oli keveympi kuin ennen Joulua. Ope antoi selvästikin armoa! Korjauksia tuli taas runsaasti, ja "hands-on". Tämä opettaja ei epäröi istua alas ja ottaa jalkaterästä kiinni jotta se oma maksimaalinen suoritus löytyisi! Muutenkin on mahtavaa miten paljon häneltä saa sitä hienosäätöä, ja miten ison eron se tekee omaan tanssimiseen.

Keskellä tulikin yllätys. Opettaja oli ennen Joulua ottanut puheeksi keväällä harjoiteltavan varkan (Balanchinen baletista), mutta oli muuttanut mielensä sen suhteen. Se olisi sittenkin liian nopea, kun meidän tunnilla on kuitenkin vähän eritasoista porukkaa (ei kuitenkaan ihan pointe-aloittelijoita). Sen sijan saisimme harjoitella koreografiaa joka on hänen itsensä muokkaamaa, käyttäen elementtejä Forsythen ja Bejartin baleteista - ja M-P:n omasta tyylistä! Musiikki on Forsythen teoksesta "In the Middle, Somewhat Elevated". Se on teos, jonka keskeistä roolia meidän ope on muuten itsekin tanssinnut (katso yllä oleva kuva). Eikä todellakaan mitään perinteistä klassista!



Meidän koreo ei siis missään nimessä ole sama kuin tuossa Forsythen teoksessa, se olisi ihan tolkuttoman liian vaikea, mutta tunnistan jo nyt samoja juttuja! Harjoittelimme eilen alkua, ja se oli ihan erilaista kuin mitä olen baletissa tottunut tekemään. Ja tykkäsin tosi paljon! Käsien kanssa olen kyllä vähän sekaisin, kokeilin äsken muistella sarjaa enkä saanut niitä millään kohdalle. Sen siitä saa kun treenaa vain tuttua balettia, pää ei nappaa enää niin nopsaan vierasta liikekieltä.. Onneksi harrastin kuitenkin ennen muinoin myös nykytanssia ja jazzia, siitä oli ehdottomasti hyötyä kropan muussa käytössä! Koreografia on moderni, mutta siinä pitää olla silti vahva klassinen pohja - se tehdään siis kärjillä.

Kaiken kaikkiaan ihan mieletön avaus uudelle tanssivuodelle!

Onnellista Uutta Vuotta!

Kiitos ihanaiset lukijat, kun olette jakaneet viime tanssivuoden kanssani! Oikeasti, ilman teidän kommentteja blogin kirjoittaminen ei olisi puoleksikaan niin kivaa. Odotan aina suurella mielenkiinnolla minkälaista palautetta postaukset synnyttävät, ja monesti olen ilahtunut ja innostunut teidän kirjoituksistanne! Niin että antaa tulla lisää vaan :)

Allaolevassa videossa näkyy yksi tänään esitetyistä baleteista Wienin Uudenvuoden konsertista. Sininen Tonava soi ja koreografiasta vastaa Davide Bombana. Upeita tanssijoita ja saisipa sitä itsekin esiintyä näin kauniissa asuissa!

Toivotan teille ihanaa Uutta Vuotta, uusia haasteita, tanssin iloa ja elämyksiä. Pitäkää huolta itsestänne ja toisistanne, ja tanssikaa niin paljon kuin sielu sietää!