18.6.16

Tanssien Kuopioon


Ensimmäinen aamu Kuopiossa. Lompsiessani kauppatorilta kohti Vierassatamaa totean että farkkutakki ja kaulahuivi ovat säävarjelun liiottelua, ilma on jo aamukymmeneltä helteisen lämmin. Huokaisen ihastuksesta, ja viime viikkojen viileämmät tuulahdukset unohtuvat hetkessä. Kuopio Tanssii ja Soi käynnistyy kaikille avoimella pressitilaisuudella Sataman tunnelmallisessa puurakennuksessa. Ilahdun vielä enemmän kun festarin tiedottaja Tiia Lappalainen ohjaa minut sivuhoneeseen jossa on pressille katettu kahvia ja pullaa. Pulla on tahmean herkullinen ja kahvi päivän ensimmäinen /huokaus/. Samalla tulee käteltyä Jorma Uotista, Tanssii ja Soi -festivaalin taiteellista johtajaa. En keksi mitään fiksua sanottavaa, ja Uotisen ympärillä on muutenkin tunkua, joten lompsin takaisin yleisötilaan. Pressitilaisuudessa Uotinen haastattelee muun muassa Trocksien (Les Ballets Trockadero de Monte Carlo) taiteellista johtajaa Tory Dobrinia, ja Tero Saarinen Company:n Tero Saarista. Lähden ennen kuin pressi päättyy koska vastapäätä on kerääntynyt jo väkeä ulkolavan eteen, ja haluan varmistaa itselleni hyvän paikan. Kansallisbaletin kesäkiertueen viimeinen esitys avaa samalla festivaalin.

Yleisöä tuhatkunta, aurinko porottaa ja kaupunginjohtaja ei ole "lyhyestä virsi kaunis" - tyyppiä, mutta hänen ja Uotisen puheitten jälkeen Kansallisbaletin Teemu Tainio aloittaa juonnon ja tanssijat pääsevät yleisön iloksi vihdoin lavalle. Show alkaa juhlavasti Wienin Uudenvuoden konsertin balettiosuutta muistuttavalla valssilla, ja jatkuu viihdyttävällä koosteella baletin menneestä ja tulevasta repertuaarista: Bajadeerin Pas d'action, Joutsenlammen neljän joutsenen tanssi, "nilkkarengas" - pas de deux muumibaletista, ote Marjo Kuuselan Seitsemästä Veljeksestä, "uni" - pas de deux ja kansantanssit Lumikuningattaresta, kohtaus Pähkinäsärkijästä, pupujen tanssi Kaunottaresta ja hirviöstä, variaatio ja pas de deux Le Corsairesta, variaatio Paquitasta, kaksi nykytanssillista biisiä ja kesäkiertueilla perinteisesti nähty Don Quijoten Fandago (kor. Patrice Bart). Oiskohan se ollut siinä. Lopuksi vielä yhteiset jamit yleisön kanssa. Kansallisbaletin kesäkiertue on promokiertue, ilmaisia maistiaisia tarjoava show - mutta se täyttää tehtävänsä: vie balettia sinne missä sitä harvoin nähdään livenä, ja houkuttelee näkemään lisää.

Yritin ottaa mahdollisimman paljon kuvia, mutta kuvaamisen kanssa käy helposti niin että näkee kaiken vain kameran näytön kautta... Joten kaikista biiseistä ei ole otoksia jaettavaksi - mikä ei siis tarkoita ettenkö olisi pitänyt näkemästäni! Päinvastoin, aurinko poltti niskan ja rinnustan punaiseksi koska en malttanut siirtyä paikaltani. Aurinkokuninkaalta terveisiä.



Pupujen jamit. Baletista Kaunotar ja hirviö, koreografia Javier Torres. Mainio puvustus on nerokkaan Erika Turusen käsialaa.


Pienten joutsenten tanssi. Ensimmäinen joutsen vasemmalta: Emmi Karmitsa, toinen Suvi Honkanen.
Tässä yhteydessä on pakko mainita että näin samana iltana Trocksien hulvattoman version tästä ikonisesta klassikosta - mutta siitä lisää toisessa postauksessa :).


Muumipeikko ja Niiskuneiti, takana yksi lihansyöjäkasveista. En osaa kertoa ketkä onnekkaat pääsivät helteisenä päivänä näihin saunapukuihin... Puvut ovat muuten "virallisia" muumipukuja, eivätkä suunniteltu ensisijaistesti tanssia varten. Ihmeen sulavasti tanssijat näissä kuitenkin liikkuivat!


Florian Modan ja Evgenija Pleškovà, pas de deux Bajadeerista. Florian on baletin kuorolaisia, mutta on tanssinut jo vaativia solistirooleja. Evgenijan soisi näkevän jo isommissa tehtävissä, en oikeastaan tiedä mistä kiikastaa. Hänellä on upeat linjat, teknista osaamista ja viehättävää läsnäoloa. Ehkä aika on pian kypsä? Oikealla: Aina yhtä ihastuttava ja sulavasti tanssiva Linda Haakana (koreografia Marjo Kuusela).


Sara Antikainen (vasemmalla) ja Suvi Honkanen. Säteilevä Sara tanssi variaation Paquitasta - ja nautti ilmiselvästi Matkustajasataman aurinkoisesta ja lämpimästä tunnelmasta. Suloinen Suvi esitti variaation Le Corsairesta yhdessä Alfio Dragon kanssa. Suvin näin muuten viimeksi Helsingin kansainvälisessä balettikilpailussa (Helsinki IBC), jossa hän ainoana suomalaisena selvitti tiensä finaaliin.

The Moment

Ja kaiken hulinan keskellä Eun Ji Ha:n herkkä tulkinta. Miten joku osaakin uppoutua niin täydellisesti rooliinsa... Tykkään tästä kuvasta hyvin paljon, ja olen todella iloinen että onistuin painamaan laukasinta just oikealla hetkellä! 

15.6.16

Matkalla

Bussissa, matkalla Kuopioon Tanssii ja soi -festarille. Lähtö oli Helsingistä klo 12.30, ja mulla runsaasti aikaa valmistautua. Joten lorvailin kunnes tuli kiire, vein roskat juosten, läksin ilman meikkiä, mitä en yleensä tee, rullasin matkalaukkuni bussipysäkille hiki otsalla - ja vannoin että ensi kerralla valmistaudun täydellisesti. Never happens. Aamulla katsoin vielä Kuopion säätiedotukset, ja luvassa on kaikkea: sateita, +15°C, puolipivistä ja pari hellepäivääkin. Yritä siinä sitten miettiä vaatetukset. Ensin pakkasin kuitenkin treenikamat, koska priotiteetit. Olen ilmoittautunut baletin aamutunneille ja yhdelle kehonhuoltokurssille. Tanssia joka päivä, ihanaa. Puhumattakaan kaikista esityksistä!

Kunto on tosin luokkaa rapa. Viimeisen kuun aikana en ole ehtinyt käydä kuin kolme kertaa, ja apua miten nopeasti sitä jumittuu ja jäykistyy! Eilen oli täysi työ pysyä pystyssä perustason tunnilla! Satunnainen treeni ei vaan sovi mulle. Pari kertaa viikossa on sekin liian vähän. Kun on kerran päässyt intensiivisen treenin makuun, ja tuntenut sen vaikutuksen liikelaajuudessa, voimassa, pompussa, siis ihan kaikessa, niin on vaikea tyytyä vähempään. Toki innostun edelleen joka tunnista, mutta nauttisin vielä enemmän jos pääsisin käymään vähintään neljästi viikossa. Etenkin edistyneen tason sarjat vaativat hyvää kuntoa. Muu liikunta kuin baletti on siinä hyödyksi, mutta tekniikkaa voi työstää vain tunneilla. Ja tanssia, sitä ei korvaa mikään.

Sen seitsemän pukua. Kahdellakin ois pärjännyt, mutta kun kerrankin saa makeaa mahan täydeltä... ;)

Kaksikymmentäviisi vuotta sitten aloitin tanssin harrastamisen, ja syyskuussa siitä tulee jo 10 vuotta kun aloitin uudelleen baletin. Aika on mennyt liiankin nopeasti! Kymmeneen vuoteen on mahtunut satoja tunteja, ehkä tuhatkunta, ja lukemattomia hienoja hetkiä. Matkalla on aikaa muistella menneitä, mutta pää on jo tulevissa tansseissa. Niistä lisää seuraavissa postauksissa!



P.S. Olin jokunen viikko sitten vapaaehtoishommissa Helsingin Kansainvälisessä Balettikilpailussa. Postaukset löytyvät toisesta blogista (Pointe Til You Drop), mutta kiinnostaisko ketään jos kirjoitan vielä tänne kokemuksistani? Mulla on muutama juttu vielä kesken...

16.5.16

Tanssija, musiikin kehollistaja

Arvio: Nacho Duato: Bach. Forms of Silence and Emptiness.
Suomen kansallisbaletti, 7.5.2016

"Musiikki on kaiken inspiraationi lähde", kertoo koreografi Nacho Duato. En voi olla muuta kuin samaa mieltä hänen kanssaan. Musiikki liikuttaa, niin kehoa kuin mieltä. Niin kauan kuin muistan, olen koennut musiikin kuuntelemisen fyysisesti, ei ainoastaan rytmisenä liikkeenä vaan myös nosteena, virtoina, kuohuina. Musiikki vie ja kantaa, vaikka balettitunneilla se on yksinomaan opettaja joka määrittää tahdin. Tanssin ammattilainen noudattaa hänkin koreografin ohjeita. Lopulta tanssija itse on kuitenkin musiikin sanansaattaja, näkymättömän kehollistaja. Duato on viennyt koreografiansa vielä astetta pidemmälle, tanssijoista tulee soittimia, nuotteja, säveliä, fraaseja, musiikkia. Kun Bach (Nicholas Ziegler) tarttuu jouseensa ja soittaa sillä Linda Haakanan tanssimaa selloa, musiikki ja tanssi on yhtä. Mutta kumpi soittaa kumpaa? Bach selloa, vaiko sello Bachia?


Kuvissa yllä: Nicholas Ziegler, Linda Haakana. Kuvaaja Sakari Viika / Suomen kansallisbaletti.

Nacho Duato puhuu itse kokoillan baletista, mutta tanssiteos rakentuu palasista: Bachin lukuisat konsertot, kantaatit, sarjat ja sonaatit ovat kukin saanneet oman koreografiansa joilla on alku ja loppu - ja yleisö reagoi aplodeilla kuten klassisen baletin variaatioiden bravuurasuoritusten kohdalla. Suosionosoituksissa ei tietenkään ole mitään vikaa sinänsä, ja tanssitaitelijat ovat aplodinsa ansainneet, mutta taputukset rikkovat jonkin verran tunnelmaa. Mietinkin että koreografi on tehnyt vuoden 1999 kulttuurikaupunki Weimarin juhlayleisölle katsomisen helpoksi, kappaleet ovat verrattain lyhkäisiä eivätkä vaadi syvällistä keskittymistä. Ratkaisu tekee kohtauksista kuitenkin hieman irrallisia, ja hetkittäin teos muistuttaa gaala-iltaa eikä yhtenäistä teosta. Musiikin, tunnelmien ja pukujen jatkuva vaihtuminen korostaa tätä entisestään. Kuitenkin Duato antaa myös toisten kohtausten liukua toisiinsa, jolloin tunnelma säilyy ja vahvistuu. Oli miten oli, osiot ovat nautinnollisia. Ensimmäinen osa, viidestätoista kappaleesta koostuva 'Moninaisuus', on tunnelmaltaan kevyempi, iloitteleva, paikoin jopa humoristinen. Toinen osa, 'Hiljaisuuden ja tyhjyyden muodot', on seesteisempi, vakavampi, haikeampi. Tanssiteos ei ole varsinaisesti tarinallinen, mutta koreografiassa on Duaton mukaan kevyitä viittauksia "kuolemaan, inspiraatioon, säveltäjän työhön, hänen suuruuteensa sekä yksinäisyyteen" (viittaus käsiohjelmasta, kirj. Heidi Almi).

Nacho Duato: Bach. Forms of Silence and Emptiness. Kansallisbaletin tansijoita. Kuvaaja Sakari Viika / SKB. 

Tanssi on kauttaaltaan vahvaa, ja Kansallisbaletin tanssijat parhaimmillaan. Tähtitanssija Nicholas Zieglerin Bachissa on ylevää arvokkuutta, mutta jäin ihmettelemään miksi Nacho Duato teki Bachin roolista niin monessa kohtauksessa lähinnä sivustakatsojan. Jälkeenpäin kuulin luotettavasta lähteestä että Bachin alkuperäinen tanssija oli loukannut itsensä ennen kantaesitystä, ja Duato muutti koreografiaa säästäkseen tämän kehoa. Pelkäksi kävelyrooliksi Bach ei onneksi jää. Edellämainittu duetto Linda Haakanan sellon kanssa on huikea. Kysyin Ziegleriltä miten he selvisivät harjoituksista jousen kanssa, ja kuulemani mukaan eivät täysin välttyneet tökkäyksiltä! Proppien käyttö lähikontaktilajissa (lue = pas de deux) vaatii erittäin hyvää koordinaatiota ja huipputarkkaa liikemuistia, ja tanssijoitten on voitava luottaa toisiinsa sataprosenttisesti. Kaksintanssit Desislava Stoevan (Kuolema) kanssa painuvat myös mieleen. Stoeva on omiaan dramaattisten roolien esittäjänä, ja vaikka hänen ilmeikkäät kasvonsa ovat osittain piilossa valkoisen maskin takana, Stoevan kehollinen tulkinta on soljuvan sävykästä, viettelevän voimallista, hengittävää ja hienostunutta. Olen nähnyt hänet aiemmin muun muuassa Bajadeerissa Gamzattina ja Pienen merenneidon kilpakosijattarena, mutta Kuoleman roolissa hän tanssi mielestäni tähän asti parhaimman työnsä.

Kuvassa Nicholas Ziegler ja Desislava Stoeva. Kuvaaja Sakari Viika / Suomen kansallisbaletti.

Naiset. Kansallisbaletin tanssijoita, kuvaaja Sakari Viika / Suomen kansallisbaletti.

Tähtitanssija Tiina Myllymäen ja Eemu Äikiön tanssima Adagio on sekin todella kaunis, yhtä aikaa herkkä ja intensiivinen. Muuten, pidin siitä että ryhmänumeroissa ei ole klassisesta baletista tuttua hierarkiaa. Sekä miesten että naisten joukoissa tanssivat tähdet, ensitanssijat, solistit ja kuorolaiset sekaisin. Eun-Ji Ha, Tiina Myllymäki, Petia Ilieva, Michal Krčmář, Ilja Bolotov, Desislava Stoeva... Balettifanille on suurta herkkua nähdä kaikki samassa teoksessa, ja samana iltana! Tähdet sikseen, kukaan tanssijoista ei jäänyt varjoon. Miesten tulkitsema kappale jossa kaikki olivat pukeutuneet munkkimaisiin kaapuihin oli mielettömän hieno! Myös loppua lähestyvä kohtaus jossa tanssijat liikkuvat rakennustelineen näköisellä rakennelmalla oli kirjaimellisesti pysäyttävä. Kaiken kaikkiaan nautinnollinen tanssiteos!

Balettikassi antaa Bachille neljä tähteä ★★★★☆

Koreografia: Nacho Duato
Musiikki: (äänite) J.S. Bach
Lavastus: Jaffar Chalabi
Puvut: Nacho Duato, Ismael Aznar
Valaistus: Brad Fields