Balettia aikuisena: haastattelussa Sara

Kuka olet ja missä päin Suomea tanssit? 

Sara Orava, 40 v. Asun ja harrastan balettia Helsingissä. 



Miksi baletti? Mitä tanssi merkitsee sinulle? 


Treenasin nuoruudessani tosissani balettia. Olin Oopperan balettikoulussa ja ehdin olla hetken myös Kansallisbaletissa, mutta en saanut vakituista sopimusta. 



Kuinka kauan olet harrastanut balettia, ja minkä ikäisenä aloitit? 



Aloitin baletin kolmannella luokalla Birgitta Kiviniemi- Cheremeteffin balettikoulussa Kangasalla ja Tampereella. Tanssin myös pari vuotta Elva Molinin balettikoulussa, Tampereella. Viisitoistavuotiaana muutin Helsinkiin ja aloitin Oopperan balettioppilaitoksessa. Olin myös vuoden Pietarissa Vaganova-balettikoulussa kun olin 18-vuotias. 21-vuotiaana lopetin baletin, enkä tanssinut lainkaan kuuteentoista vuoteen. 37-vuotiaana uskalsin mennä taas balettitunnille kun entinen luokkakaverini järjesti yksityisen sunnuntaitreenin aikuisille harrastajille.



Monta kertaa viikossa käyt tunneilla? Treenaatko muita lajeja? 



Tällä hetkellä käyn vain kaksi kertaa. Sunnuntaisin aikuisbalettiryhmässä ja torstaisin Marie-Pierre Greven aamutunnilla Tanssikeskus Footlightissa. Perhe- ja työaikataulut sekä budjetti eivät salli käydä useammin. Balettitunnit ovat yleensä iltaisin ja kalliita. Lasten harrastukset menevät kuitenkin edelle.



Tanssitko vielä kärjillä?


Vähään aikaan en ole käyttänyt kärkitossuja; koska tunneilla joilla käyn, ei käytetä niitä.


Mitä kärkitossuja käytät, ja miten ajat tossusi sisään? 



Minulla on Gaynor Mindenit kaapissa odottamassa sitä  päivää kun pistän ne taas jalkaani. Nuorena käytin monenlaisia tossuja, mutta eniten pidin Gamban tossuista. Minulla on taipuisat nilkat ja ongelma oli/on yleensä se, että tossut pehmenevät liian nopeasti.


Mitkä ovat vahvuutesi baletissa?


Näin aikuisena vahvuudet ovat suhteellisia, mutta ehkä linjat ja ylävartalon käyttö.


Mitkä ovat suurimmat haasteesi? 


Baletti on niin vaikeaa, että kaikki on haasteellista. En ole koskaan ollut kovin hyvä pyörimään. Hypyt olivat ehkä vahvuuteni ennen polvivammaa, mutta nyt en uskalla tehdä isoja hyppyjä lainkaan.


Mitä teet työksesi ja kuinka sovitat treenit ja mahdolliset esiintymiset työn ja muun arjen sekaan? 

Olen taidemaalari. Nykyiset treenimäärät on helppo sovittaa arkeen. En esiinny lainkaan, minulla ei ole mitään vetoa lavalle. Täytyy ajatella yleisöäkin ;-)

Klassinen baletti on fyysisesti vaativa laji. Oletko välttynyt vammoilta? Miten huolehdit kehostasi?

Kun olin harrastanut aikuisbalettia puolitoista vuotta niin loukkaannuin pahasti isossa hypyssä ja polven eturistiside katkesi. Olin ehkä aloittanut treenaamisen liian kovalla tempolla ja mennyt liian aikaisin vaativammille tunneille. Polvileikkauksen jälkeen baletti on jäänyt vähemmälle ja suhtautuminen siihen on muuttunut vieläkin leppoisammaksi. Teen baletin lisäksi Pilatesta ja vältän tunnilla riskiliikkeitä. Nuorempana vältyin pahoilta vammoilta.


Miten aikuistuminen (ikääntyminen) on vaikuttanut tanssin harrastukseesi? 

Huomaan, että mitä vanhemmaksi tulen,  niin sen tärkeämpää on harrastaa tanssia ihan kehon ja pään hyvinvoinnin kannalta. Tämän ikäisenä on jo paljon kankempi ja loukkaantumisille altis. Entiset luokkakaverini jäävät kohta eläkkeelle Kansallisbaletista, mitä on vaikea uskoa….. aika kuluu nopeasti.


Tanko, keskilattia, adagio, allegro… Mistä tuntiosuudesta pidät eniten/vähiten? 


Kaikissa on puolensa, mutta tällä hetkellä en voi tehdä isoja hyppyjä. Se on sääli, sillä pidin niistä kovasti. Pidän liikkuvista tanssillisista sarjoista, joissa käytetään paljon ylävartaloa. Kun näin vanhana jalat eivät enää pelaa, voi aina keskittyä tanssillisuuteen..



Onko joku entinen/nykyinen opettaja ollut sinulle erityisen merkityksellinen?

Minulla oli nuorena paljon ikimuistoisia opettajia, jotka olivat vahvoja persoonia kuten Birgitta Kiviniemi, Seija Silverberg, Maj-Lis Rajala, Vadim Desnitski ja  Ljudmilla Safronova. Heissä oli hyvät ja huonot puolensa. En osaa nimetä ketään muita merkittävämmäksi. Nykyisin nautin kovasti kun saa treenata monen eri opettajan johdolla ja monella eri tyylillä.. Marie-Pierre Grevellä on aivan omaperäinen neoklassinen opetustyyli.



Mistä baleteista pidät eniten?

Suurista, traagisista aikuisten klassikoista kuten Gisellestä ja Joutsenlammesta. Ne ovat syvääluotaavia ja todella kokonaisvaltaisia teoksia. Onegin on ihana ja olen myös Boris Eifmann- fani. Pidän kovasti kunnianhimoisista nykybaleteista, esimerkiksi viime keväänä oopperassa nähty Kesäyön uni oli sellainen. Käyn usein katsomassa balettia, on hienoa nähdä vanhoja ystäviä ja nuorempia tanssijoita lavalla.



Mikä olisi unelmaroolisi?

Nuorempana olin mukana monien balettien kuten Joutsenlammen, Don Quihoten ja Pähkinänsärkijän klassisissa corp des ballet kohtauksissa ja karakterinumeroissa. En ollut kuitenkaan taidoiltani solistitasoa. Jos rahkeet olisivat riittäneet se olisi ollut Giselle.



Mikä sinua inspiroi?


Baletti on ainoa liikuntamuoto, jossa käytetään klassista musiikkia. Se on minulle tärkeää. Meillä on sunnuntaitreeneissä pianisti ja suuri sali. Se on luksusta. Hienot balettiesitykset ja hyvät opettajat inspiroivat aina.


Jos olisit väri, mikä olisit?



Tummanpunainen



Sitaatti / sanonta / motto? 

Älä ota itseäsi turhan vakavasti!
 Huonomminkin vois mennä!



Mitä haluaisit kertoa aikuiselle joka vasta harkitsee klassisen baletin harrastamista? 


Baletti on hyvin vaativa laji, jossa edistyminen ei välttämättä ole nopeaa ja takaiskuja tulee. Ole kärsivällinen, baletti tekee kuitenkin hyvää.

Kuvat (c) Johannan Balettikassi 2015


Lue myös: 

Balettia aikuisena: haastattelussa Hannele

Balettia aikuisena: haastattelussa Aija

Kotibalettia, biitsibalettia, balettibalettia

Neljän kuukauden odotus on lopultakin päättynyt: oma baletinopettajani Marie Greve on palannut tauolta ja meikä pääsee vihdoin taas tunnille! Kahteen kuukauteen en ole astunut jalallani tanssistudioon, ja kunto on sen mukainen. Siis rapainen. Hieman jännittää paluu tangon ääreen... Arvaan jo nyt miten siinä käy: eka tunti on vielä tunnustelua, ja toka tunti kokovartalojumia. Pitää vaan olla itselleen armollinen eikä puskea tai odottaa liikoja!

En kyllä viettänyt kesää täysin laiskamatona. Viime kuun aikana innostuin jopa harrastamaan kotibalettia! Raivasin olohuoneesta tilaa, matto rullalle, puolikas peili jakkaralle, kiikkerä tuoli tangon korvikkeeksi ja ruudulle Kathryn Morganin "Classical Barre Workout" youtubesta. Ensimmäisillä kerroilla opettajan intron kera, ihan kuten tavallisella tunnilla, ja sitten ilman. Kathryn tarjoaa omalla videokanavallaan todellakin kahta versiota, ja vieläpä ilmaiseksi! Tuo "classical barre" on hyvä perustanko, ei liian mutkikas tai vaikea. Frappé-sarja oli mielestäni hieman nopea suhteessa muihin harjoituksiin, mikä selittynee Morganin New York City Ballet -taustalla. NYCB:n koulutus (School of American Ballet) ja Balanchine -tekniikka/tyyli kun vaatii erittäin nopeata jalkatyöskentelyä. Mutta kun treenaa itselleen, voi aina soveltaa. Välillä yritin Kathrynin tempoon, välillä tein puolet hitaammin. Laatu on kuitenkin tärkeämpi kuin määrä! Etenkin kun treenaa ilman opettajan korjauksia.

Kotistudio, himabaletti, tuolitanko. Ei tarvitse edes vaihtaa vaatteita.

Kotitanko ei siis korvaa oikeata balettituntia, mutta oheisharjoitteluna se voi toimia vallan hyvin. Joskus ei edes ole muita vaihtoehtoja (lomat, rahapula). Ihan aloittelijalle sitä en kuitenkaan suosittelisi. Pitäisi olla jo sen verran hyvä perustekniikka että tuntee oikeat liikkeet ja linjaukset kropassaan ja tietää milloin on parempi tehdä yksinkertaisempaa. Virheellisessä treenissä on se ikävä puoli että voi tulla todella hyväksi - tekemään väärin! Kaiken kukkuraksi lihasmuistia on paljon työlämpää korjata oikeille raiteille kuin opetella tekemään oikein heti alusta lähtien. Parhaiten kotibaletti toimii kun on useamman vuoden säännöllistä ja viimeaikaista balettituntia takana, ja kun on saanut opettajalta myös henkilökohtaisia korjauksia. Mä taisin miettiä linjauksiani vielä enemmän kuin normaalisti tunneilla! Jos olisin aloittunut kotitreenin jo kesäkuussa ja harjoitellut vähintään kolmesti viikossa, voisinkin olla tänään paljon paremmassa iskussa. No, kahdeksisen hikistä tankoa heinä-elokuussa on sekin parempi kuin ei mitään. Vielä paremmin toimisi kunnollisella tangolla. Haaveissa onkin kiinteä balettitanko omassa kodissa!

Paluu balettiin tapahtuu siis tänä iltana. Tosin en ole vieläkään päättänyt menenkö aikaisemmalle perustason (60 min) vai sitä seuraavalle keskitason (J1-2) tunnille. Omalle jatkotason tunnille en vielä uskaltaudu. J3 loppuu vasta klo 21, ja olen huomenna menossa myös aamutunnille. En usko että kroppani kestää vielä moista tanssin iloittelua! Toivottavasti mahdun tänään jommallekummalle tunnille (pt tai J1-2), kun ovat lukkarissa merkattu täyteen. Porukkaa on kuitenkin aina vaihtelevasti, ja viime kädessä se on myös opettajasta kiinni antaako luvan tulla vai ei. Manskun isoon balettisaliin onneksi mahtuu! Eniten odotan kuitenkin Marien aamutunteja. Paitsi että päivä on ihana aloittaa baletilla, niin aamuissa on aina myös väljempää. Ehtii tehdä enemmän, ja opettajalla on myös aikaa antaa vielä enemmän yksilöllisiä korjauksia. Tykkään siitä että Marie antaa huomiota kaikille, ei tarvitse olla nuori/lahjakas ja tavoitteellisesti treenaava. Vaiks on mulla kyllä tavoitteita!

Footlightin iso sali Manskun puolella.

Aamutunneilla voi haastaa itsensä tai himmailla, kukin omien kykyjensä mukaan (kunhan ei keskellä ole muitten tiellä). Taso on lukkarissa J2, mutta itse määrittäisin sen avoimeksi. Vaikeusaste ja haastavuus liikkuu joustavasti siinä alkavan keskitason ja edistyneen liikemateriaalin välissä. Tangossa voi olla hyvinkin yksinkertaisia lämmittelysarjoja (korjausten kera), mutta lopun isoissa allegroissa myös ammattilainen pääsee revittelemään. Jokaiselle jotakin. Jos joku ei ole lukenut mun aikaisempia tuntipostauksia, ja miettii millainen ope Marie on, niin voisin kuvata yhdellä sanalla: ihana. Tarkemmin: lämminhenkinen, positiivinen, kannustava, erittäin paljon korjaava, vaativa, inspiroiva, ammattilainen, kokenut, laadusta tarkka, antelias, iloinen.

Marie-Pierre Greve. Ylhäältä vasemmalta oikealle: Anna Karenina (kor. Alexei Ratmansky, Serenade (kor. George Balanchine, Marie istuu kuvassa oikealla), In the Middle Somewhat Elevated (kor. William Forsythe), The Little Mermaid (kor. John Neumeier). Sekä Anna Karenina että Pieni Merenneito olivat kantaesityksiä joissa koreografi työsti pääroolin suoraan Marieta käyttäen/yhteistyössä hänen kanssaan.

Marie Greve opettaa englanniksi, käyttäen ranskankielistä balettitermistöä. Tyyli on ranskalaista, painottaa puhdasta ja ilmaisevaa jalkatyöskentelyä (nilkan kaunis presentaatio on keskeinen) pakottamatta aukikiertoa. Port de bras on hyvin tanssillista, jopa taiteellista. Liikkeet ovat pidennettyjä, venyviä. Tenduissa jalka viedään takana enemmän ristiin kuin Vaganova-tekniikassa, mutta sivulle vietäessä Marie on hyvin tarkka siitä että linjaus noudattaa omaa aukikiertoa. Mielummin kauniisti sivuviistoon ja kantapää edellä kuin 180:n asteen väkisinvääntöä. Viides asento saa olla kolmas, kunhan polvet ovat suorassa. Tendu viidenteen tuodaan aina suoralla jalalla, ei siten että asentoa korjataan koukistamalla polvea viidennessä. Sisälähentäjät saavat tehdä tosissaan töitä. Vaikutteita on myös Balanchine-tyylistä/tekniikasta, Bournonvillestä ja varmasti myös lukuisilta opettajilta joita hänellä on ollut uransa aikana. Marie on mun opettajista varmasti tarkin mutta samalla vähiten akateemisin. Itse asiassa hän on monesti sanonut meille ettei halua nähdä "balettikoulurobotteja". Se ei kuitenkaan tarkoita että saisimme tehdä omiamme. Jos hän on näyttänyt tendu-sarjan bras bas - käsillä (käsien eka asento, alhaalla), niin kaikki tekevät samoin. Oli sitten edistyneempi harrastaja taikka ammattilainen. Mutta hän sallii ja toivoo "sävyjä". Ja pitäisi pyrkiä tanssimaan "isosti". Aina en ole ihan varma miten sävyttäisin omaa tekemistäni, mutta kokeilla saa. Eikä kukaan ole vielä tehnyt liikaa. Eipäs kun... Kerran tulkitsin todellakin överiksi, mistä hän tuli heti korjaamaan (hiljaa, lähes kuiskaten). Korjaus naurattikin meitä molempia!

Nyt pitää enää pakata kassi ja suunnistaa biitsin kautta tunnille. Enpä olisi uskonut että ankean ja kylmän keskikesän jälkeen saisi vielä nauttia bikinisäistä. Ranta ja tanssistudio - siinä mun kaksi suosikkipaikkaa! Toivon kaikille ihanaa loppukesää ja tanssillisia elämyksiä!

P.S. Marie (Marie-Pierre) Greve opettaa Tanssikeskus Footlightilla. Tunteja on keskiviikkoisin (perustasosta edistyneisiin), ja tiistai/torstai aamuisin klo 10. Tunneille voi tulla kertalipulla tai ilmoittautumalla. Syyskuun alkuun on myös mahdollista kokeilla tuntia 7 euron kokeilulipulla. Kertalippuja voi ostaa toimistosta. Tilanne 26.8.2015: Torstain aamutunti on toteutunut, tiistai aamussa ei vielä riittävästi imoittautuneita (kerta- tai korvauslipulla käyviä ei lasketa mukaan).

Huom: tämä ei ole yhteistyöpostaus Footlightin kanssa. Vaikka promoan samalla oman suosikkiopeni tunteja, en saa kirjoituksesta minkäänlaisia henkilökohtaisia etuja taikka tuntialennuksia.

Balettitunnille pitsiä ja punaista

En ole muotibloggaaja, mutta baletin treenivaatteista on kiva tehdä silloin tällöin postauksia tänne. Aiemmin olen kuvannut asukokonaisuuksia sängylle aseteltuna, mutta nyt olen rohkaistunut kuvaamaan asut myös itseni päällä. Muutoin olen tosi kamerasäikky - en todellakaan ole se keskellä kuvaa isosti hymyilevä linssilude! Suurin osa kuvista on itse-ajastettuja, ja poseeraaminen kävi myös teknisestä ja ilmaisullisesta oppitunnista. On jännää miten liikkeen tuntuma voikin poiketa todellisuudesta! Tunneilla meillä on peili mistä voimme tarkistaa linjaukset, ja opettaja joka korjaa virheet, mutta paljon työtä saa tehdä jotta liike/plaseeraus/askelkuvio sekä tuntuu että näyttää hyvältä. Ja vaikka treeniasuilla hifistely ei ole se oleellisin asia baletissa, niin mukavasta ja tyylikkään näköisestä asusta on tuskin haittaa! :)

Musta puku on So Dançan, ja se on Suomen Tanssitarvikkeen sponsoroima. Kävin valitsemassa sen samana päivänä kun lähdin Kuopion Tanssii ja Soi - festarille.  Puvun leikkaus on kauniin naisellinen ja tyylikäs, ja sopii mielestäni erittäin hyvin aikuiselle harrastajalle. Joustava pitsi tekee siitä myös ylellisen tuntuisen. Puvun materiaali on napakka ja tukee hyvin. En vielä tiedä miten tuo pitsi kestää kulutusta ja pesuja, ja löystyykö se käytössä... Gaynor Mindenin vastaavassa puvussa pitsi on nimittäin tosi höttöistä, mitä olen nähnyt ystävien päällä. On muuten hyvä muistaa että näitä pukuja ei pidä pestä huuhteluaineen kera, venyvät kuidut kärsivät siitä. So Dançan puku on 90% polyamidia ja 10% elastaania. Puku maksaa Suomen Tanssitarvikkeessa 40,95 €. Olen nähnyt samaa pukua myös upean "midnight blue" -värisenä (Porsellin verkkokauppa), ja harkitsin jo sen ostamista, mutta pakko säästää rahaa myös tunneille! By the way, ulkomainen verkkokauppa ei suinkaan ole aina edullisempaa: So Dançan puku on about samanhintainen sekä Porsellin että Move:n sivuilla. Suomesta kun ostaa, säästää lisäksi postituskuluissa.

Nyt pitää vielä lisätä etten yleensä pukeudu ihan noin balettioppilasmaisesti tunneille. Ensinnäkin, tapaan pukea sukkikset puvun päälle, en alle. Sitten lisään lyhyet shortsit ja viimeistään keskilattialle mentäessä vielä hamosen. Ja sukkikset rullaan ylös koska paljain jaloin mulla on parempi ote tossuissa. Siis täysin lavastettu asu. Mutta se pieni kukkanen mikä näkyy nutturassa? Sen laitan välillä ihan oikeasti tunneille.

Tummanpunainen puku on Yumikon, ja ostettu käytettynä tutulta tanssijalta. Malli nimi on "Monique", kangas on nylonia, ja väri "India". Trimmit ovat viininpunaiset (väri näyttää samalta kuin hameen punainen). Koko on L, ja just sopiva - vaikka mahdun normaalisti M-kokoisiin pukuihin. Luulin ensin että yläosa ei antaisi mitään tukea, ja narukiinnitys olisi epämukava.... Mutta puku onkin yllättävän napakka rinnustasta. Puku on edestä kokonaan vuorattu, mistä joutuu muuten tilataessa maksaa erikseen. Hame on vanha Grishkon, ja siinä on kaksi kerrosta mesh-kangasta. Mustat leggarit ovat ihan tavalliset S-marketista ostetut. Rusehtavat tossut ovat Sanshan Pro1, ja nekin ostettu kaverilta.

Balettia aikuisena: Haastattelussa Aija

Kuva (c) Johannan Balettikassi

Hei! Kuka olet ja missä päin Suomea tanssit?

Olen 36-vuotias kahden koululaisen äiti. Käyn balettitunneilla Tanssitehtaalla Tampereella.

Miksi baletti? Mitä tanssi merkitsee sinulle?

Näin balettia televisiosta 4-vuotiaana ja ihastuin siihen heti ja toivoin kovasti että voisin itsekin oppia tanssimaan. Kun muutamaa vuotta myöhemmin pääsin itse balettitunneille, tunsin löytäneeni oman lajini. Baletissa viehättää fyysinen vaativuus ja liikkeiden matemaattisuus, ja se, että baletti on elävää historiaa! Baletti on minulle sopiva tapa liikkua ja ilmaista itseäni, ja lisäksi tärkeä osa sosiaalista elämääni.

Kuinka kauan olet harrastanut balettia, ja minkä ikäisenä aloitit?

Aloitin kahdeksanvuotiaana, ja lopetin yläasteen alkaessa niinkuin kaikki muutkin kaverit. Kaduin sitä kyllä heti! Tanssin muutaman vuoden muita lajeja mutta palasin balettitunneille ystävän innostamana lukiossa. Sen jälkeenkin on ollut muutamia pidempiä taukoja esimerkiksi lasten ollessa pieniä, mutta nyt olen treenannut säännöllisesti lähes kuusi vuotta. Onkin ollut palkitsevaa huomata että vuosien tauoista huolimatta rakkaan harrastuksen pariin on voinut palata - jo opitut asiat ovat olleet lihasmuistissa tallella.

Monta kertaa viikossa käyt tunneilla? Treenaatko muita lajeja?

Tällä hetkellä balettikoulu on kesätauolla, mutta syksyn koittaessa treenaan 3-4 kertaa viikossa. Lisäksi käyn vaihtelevasti lenkillä ja kuntosalilla ja harrastan myös kiipeilyä. Pari vuotta sitten kävin myös jazz-tunneilla, mutta ajanpuutteen vuoksi niistä piti luopua.

Tanssit myös kärjillä. Milloin aloitit pointe-treenin ja kuinka usein harjoittelet?

Olen aloittanut kärkitossutreenin jo lapsena. Nyt aikuisena olen tanssinut kärkitossuilla viitisen vuotta, aluksi kerran viikossa lyhyen harjoituksen kerrallaan. Nykyään meillä on kerran viikossa erillinen kärkitossutekniikkatunti, ja lisäksi teen toisinaan tavallisen treenitunnin (tai osan siitä) kärkitossuilla.

Mitä kärkitossuja käytät, ja miten ajat tossusi sisään?

Tossuni ovat Grishkon 2007-mallia, kokoa 6XX, minulla on ollut niitä jo tosi monta paria. Käytän niissä Gaynor Mindenin boxlineria, jonka avulla tossut istuvat tosi hyvin jalkaan. Grishkoissa on aika kova pohja, mutta olen huomannut parhaaksi olla taivuttelematta sitä kovin paljoa. Pehmitän niitä käsin vain hiukan kantapään alta ja painelen boksia litteämmäksi pikkuvarpaan kohdalta ja pyöreämmäksi isovarpaan kohdalta. Muutaman ensimmäisen käyttökerran aikana pohja pehmenee kyllä sopivaksi. Kokeilin keväällä myös Freedin tossuja, jotka vaikuttivat aluksi hyviltä, mutta osoittautuivat sittenkin profiililtaan hiukan liian väljiksi, ja joudun käyttämään niissä älyttömästi pehmusteita. Jos saisin tossut, jotka olisivat yhdistelmä Grishkojen ja Freedien parhaita puolia, ne olisivat varmaan minulle täydelliset!

Mitkä ovat vahvuutesi baletissa?  

Olen rohkea kokeilemaan enkä pelkää epäonnistumista, ja olen innokas oppimaan uutta. Käytän tilaa hyvin, liikun isosti ja osaan esiintyä. Mielestäni port de bra ja épaulement ovat myös vahvuuteni.

Mitkä ovat suurimmat haasteesi?

Tasapainot ovat vaikeita, ja sen myötä myös piruetit. Developpét nousevat hirveällä vaivalla yhdeksäänkymmeneen asteeseen mutta eivät milliäkään yli - voima ei riitä. Keskivartalon kannatus on kirjaimellisesti heikko kohtani, johon pitäisi kiinnittää erityistä huomiota.
.

Kuvaaja Anu Lahdenpohja.

Esiinnyt myös tanssikoulusi näytöksissä. Mitä esiintyminen merkitsee sinulle?

Esiintyminen kuuluu mielestäni ehdottomasti tähän lajiin, ja koen sen olevan tärkeä osa tanssivuoden kiertoa. Esiintyminen motivoi treenaamaan ja kasvattaa yhteishenkeä. On ollut tosi kiva kun läheiset ihmiset ovat käyneet katsomassa esityksiä ja huomanneet edistymisen!

Mitä teet työksesi ja kuinka sovitat treenit ja esiintymiset työn ja muun arjen sekaan?

Olen yliopistossa tutkijana eli teen enimmäkseen ihan normaalia toimistotyöaikaa. Toisinaan on työmatkoja jolloin tunnit jäävät väliin, mutta pääasiassa säännöllinen treeni on ollut helppo järjestää. Enemmän aikatauluihin vaikuttaa perhe-elämä: arjen kiireet ja lasten harrastukset vievät ison osan päivästä. Omat tuntini ovat enimmäkseen aika myöhään illalla, joka on ollut minulle sopiva aika. Ja kun treeniaikataulu on kalenterissa ja koko perheen tiedossa, siihen tulee myös sitouduttua! Esiintymiset vievät vain yhden päivän lukukaudessa, joten se on ollut helppo järjestää.

Klassinen baletti on fyysisesti vaativa laji. Oletko välttynyt vammoilta? Miten huolehdit kehostasi?

Vuosi vuodelta huomaan että kehoni ikääntyy: nykyään esimerkiksi kehon lämpeneminen kestää paljon kauemmin kuin aikaisemmin. Isoja tapaturmia ei ole sattunut, mutta minulla on joitakin rasitusvammoja, jotka ovat saattaneet saada alkunsa jo nuorena virheellisen kuormituksen vuoksi ja palaavat aina uudelleen vaivaamaan. Tuntuu että nykyään ne uusiutuvat helpommin ja paranevat entistä hitaammin. Kehonhuoltoon pitäisi siksi satsata entistä enemmän. Venyttelen maltillisesti, rullailen putkirullan ja kumipallon kanssa ja teen kuminauhajumppaa. Kuntosalilla pyrin tekemään liikkeet erityisen tarkasti oikeita liikeratoja. Vammojen ennaltaehkäisy on myös tärkeää: en treenaa sairaana enkä rehki yli voimieni. Vaihdan kärkitossut uusiin aika usein jotta vasen nilkkani ei ärtyisi, ja vältän ääriasentoja venytyksissä, jotta oikea takareisi ei menisi jumiin - nämä ovat niitä vaivoja jotka palaavat aina uudestaan. Kesän treenitaukokaan ei ole pahitteeksi: välillä on hyvä harrastaa jotain ihan muuta ja myös levätä.  Pahiten kehoa kuormittaa kuitenkin istumatyö, jolle baletti on loistavaa vastapainoa!

Miten aikuistuminen (ikääntyminen) on vaikuttanut tanssin harrastukseesi?

Kehon rajoitteet tosiaan alkavat jo tuntua, mutta minusta tuntuu että vasta nyt aikuisena olen ymmärtänyt mistä baletissa oikein on kyse! Nuorempana en ymmärtänyt baletin sisäistä logiikkaa, nykyään se tuntuu minusta todella kiehtovalta. Opin nykyään sarjat paljon paremmin kuin nuorempana, ja mielestäni myös liikelaatu on kehittynyt. Ehkä nuorempana olin enemmän sellainen on/off -tyyppi, nyt aikuisena löytyy nyanssejakin? Toisaalta tiedostan että fyysisen suorituskyvyn rajat tulevat väistämättä vastaan ennemmin tai myöhemmin, ja se on saanut aikaan hirmuisen oppimisen nälän! Toivon että oppisin vielä jonkun klassisen variaation. Pas de deux’n treenaaminen olisi ihana mutta ehkä jo saavuttamaton unelma...

Tanko, keskilattia, adagio, allegro… Mistä tuntiosuudesta pidät eniten/vähiten?

Kaikkein eniten pidän pitkistä, liikkuvista grand allegroista! Tankoharjoitusten aloittaminen on aina tukalaa kun tuntuu että joka paikka naksuu ja kiristää. Sitten kun keho lämpiää kunnolla, alkaa helpottaa. Piruettisarjoista pidän myös kovasti.

Onko joku entinen/nykyinen opettaja ollut sinulle erityisen merkityksellinen?

Hanna Rosendahl sai minut ymmärtämään ajatuksen merkityksen liikkeen työstämisessä. Esimerkiksi käden ojennus on ihan erinäköinen, jos ajattelee että sormenpäistä suihkuaa kipinöitä tai vettä, kuin jos vain ojentaa käden. Samalla tavalla kaikessa liikkeessä täytyy pitää ajatus mukana, jotta liike pysyy elastisena ja rentona mutta aktiivisena. Nykyinen opettajani Virva Kabanov on minulle hyvin tärkeä. Hän on opettanut miten aikuisen naisen keho ja elämänkokemus voivat tanssissa tuottaa jotain hyvin kaunista ja merkityksellistä.

Lempibalettisi?

Rakastan geometrisia, kaleidoskooppimaisia suurelle ryhmälle tehtyjä koreografioita. Balanchine Jalokivineen on tietysti tässä mestari!

Suosikkitanssijasi?

Minulla ei ole yhtä idolia, mutta ihailen vahvoja tanssijoita joista syntyy sellainen peloton, riskinoton vaikutelma, yhdistettynä herkkyyteen ja haavoittuvuuteen! Ima Iduozee on tästä hyvä esimerkki vaikka hän ei olekaan balettitanssija, hänen uraansa olen seurannut mielenkiinnolla.

Mikä sinua inspiroi?

Innostuneet ihmiset! On aina ilo seurata ihmistä, joka selvästi rakastaa sitä mitä tekee, oli se sitten tanssia tai mitä tahansa muuta. Innostus tarttuu ja antaa energiaa ja rohkeutta myös omien unelmien tavoitteluun.

Jos olisit eläin, mikä olisit?

Kissa

Sitaatti / sanonta / motto?

Älä ongelmoi, tee! Eli “Shut up and dance”!

Mitä haluaisit kertoa aikuiselle joka vasta harkitsee klassisen baletin harrastamista?

Kannattaa kokeilla, olisiko baletti juuri sinulle sopiva harrastus! Jos mietityttää, sopivatko omat mitat ja muodot ballerinamuottiin, siitä ei kannata murehtia! Harrastajan ei tarvitse olla ammattitanssijan näköinen, vaan tanssimisesta voi nauttia jokainen. Baletin liikekieli on niin erilaista kuin monien muiden lajien, että aluksi harjoittelu voi tuntua turhauttavalta, mutta ei kannata luovuttaa, pikkuhiljaa askelet alkavat kyllä sujua. Oppiminen vaatii paljon työtä ja ponnistelua, ja on juuri siksi hyvin palkitsevaa: on ihanaa uppoutua tunnilla askeleiden ja sarjojen opetteluun ja unohtaa siksi aikaa kaikki muu. Jos siis etsit lajia, jossa ei tarvitse keskittyä ja voi päästää itsensä helpolla, baletti ei ole sinua varten. Jos taas haluat haastaa itsesi sekä kehon että mielen tasolla, tervetuloa tunneille!

Kuvaaja Anu Lahdenpohja.

Balettia aikuisena: Haastattelussa Hannele Luukkainen

Miksi baletti? Mitä tanssi merkitsee sinulle?

Äitini vei minut pienenä oma-aloitteisesti balettitunnille ilman, että varsinaisesti kysyi mielipidettäni asiasta. Sukulaiseni olivat sanoneet, että “ei se siellä kauan viihdy”... Taisin kuitenkin viihtyä! Tanssista tuli rakkain ja pitkäaikaisin harrastukseni. Baletissa viehättää sen herkkyys ja kauneus, ja se, ettet ole koskaan valmis: saat haastaa ja ylittää itsesi jatkuvasti. Tästä seuraa onnistumisen tunteita ja myös ymmärrys, ettei koskaan pidä luovuttaa, vaikka jonkin asian oppiminen kestäisi kauankin. Baletin/tanssin harrastaminen on mielestäni erittäin hyödyllistä (missä iässä tahansa) jo pelkästään lihaskoordinaationkin kannalta: se tuo hyvän pohjan kaikkeen muuhun liikkumiseen ja antaa henkilön olemukseen tiettyä ryhdikkyyttä.

Kuinka kauan olet harrastanut balettia, ja minkä ikäisenä aloitit?

Aloitin 6-vuotiaana, ja olen tanssinut nyt 34 vuotta.

Monta kertaa viikossa käyt tunneilla? Treenaatko muita lajeja?

Treenipäiviä kertyy viikolle yleensä viisi. Tällä hetkellä treenaan baletin lisäksi hiphoppia ja myös showtanssia aina kun ehdin.

Tanssit myös kärjillä. Milloin aloitit pointe-treenin ja kuinka usein harjoittelet?

Aloitin pointe-treenin lapsena. En muista tarkkaa ikää, mutta heti kun se oli ylipäätään lapsille mahdollista. Olen pitänyt pointesta joskus pieniä taukoja elämäni varrella, mutta tällä hetkellä harjoittelen kerran viikossa.

Mitä kärkitossuja käytät, ja miten ajat tossusi sisään?

Minun jalkaani parhaiten sopivat tossut ovat mallia Grishko 2007. Meni aika monta vuotta löytää “ne oikeat”! Yleensä pehmitän ja taivuttelen tossuja aluksi käsin ja pidän niitä jalassa kotona ja kävelen puolivarpailla, mutta parhaiten ne tulevat omalla kohdalla ajettua sisään tuntityöskentelyllä.

Mitkä ovat vahvuutesi baletissa?  

Minulla on ollut vuosien varrella ilo käydä hyvin monenlaisten opettajien tunneilla, ja tätä kautta baletin tuntemus on tullut laajaksi.  Minulle ei tietääkseni ole myöskään kehittynyt mitään suurempia maneereja, joista pitäisi päästä eroon eli olen aika mukautuvainen.

Mitkä ovat suurimmat haasteesi?

Ehdottomasti piruetit! Yhtenä päivänä ne saattavat mennä todella hyvin, mutta seuraavana taas aivan päin mäntyä… Tämä on kaiketi aika yleinen ilmiö. Hyvä piruettipäivä vaatii tekniikan lisäksi tietyn mielen- ja vireystilan ja myös tietynlaisen lattian ja hyvin istuvat tossut.

Esiinnyt myös Wannabe Ballerinas -ryhmässä. Miten päädyit mukaan, ja mitä esiintyminen merkitsee sinulle?

Hain ja pääsin mukaan ryhmään kaksi vuotta sitten, kun sinne haettiin muutamia uusia tanssijoita. Olen päässyt ryhmän mukana esiintymään tilanteisiin ja paikkoihin, joista en olisi muutama vuosi sitten osannut edes haaveilla. Esiintymisestä tulee mielettömän hyvä fiilis, vaikka jännitänkin aika paljon etukäteen.

Kuinka sovitat treenit ja esiintymiset työn ja muun arjen sekaan?

Minulla on hyvä tilanne, koska työni (olen johdon assistentti) on joustavaa ja pääsen yleensä mukaan sellaisiinkiin esiintymisiin, jotka ovat keskellä päivää. Aika moni ilta viikosta kuluu tanssisalilla, mutta pidän huolen siitä, että myös lepopäiviä on tarpeeksi. Silloin kun harjoittelemme Wannabe Ballerinas -ryhmän kanssa isompia esityksiämme varten (useita päiviä kestävät joulu- ja kevätesityksemme), en loppumetreillä kyllä ehdi paljon muuta tekemään. :)

Klassinen baletti on fyysisesti vaativa laji. Oletko välttynyt vammoilta? Miten huolehdit kehostasi?

Olen välttynyt yllättävän hyvin vakavammilta vammoilta (olen ainoastaan kerran taittanut pahasti nivelsiteeni tanssitunnilla ja yhden kerran murtanut varpaan), mutta pientä (ehkä iän mukanaan tuomaa) vaivaa tuntuu olevan nykyään vähän väliä. Käyn hierojalla säännöllisesti ja yritän muistaa venytellä ja kuunnella kehoani.

Tanko, keskilattia, adagio, allegro… Mistä tuntiosuudesta pidät eniten/vähiten?

Pidän kaikista osuuksista omalla tavallaan, mutta ehdoton lempparini ovat salin poikki menevät piruettisarjat ja valssit. Adagio tuntuu välillä raskaalta äheltämiseltä (varsinkin jos olen muutenkin väsynyt), joten se ei välttämättä ole aina se, mitä eniten odotan.

Onko joku entinen/nykyinen opettaja ollut sinulle erityisen merkityksellinen?

Paula Salosaari oli ensimmäinen baletinopettajani ja hän varmasti osaltaan vaikutti siihen, että jatkan tanssimista edelleen. Jill Milleriä muistelen lämmöllä ja hän tulee edelleen mieleeni usein. Marie Greve on tuonut ihanan ranskalaisen tuulahduksen Helsingin nykyiseen balettituntitarjontaan.

Lempibalettisi?

Upein näkemäni baletti on Bolshoin esittämä Spartacus, jonka näin viime vuonna leffateatterissa valkokankaalta. Myös English National Ballet’n versio Lumikuningattaresta on jäänyt vahvasti mieleen (näin sen joitakin vuosia sitten Lontoossa).  Ei-kerronnallisista baleteista Balanchinen Jewels on lähellä sydäntä, ja siitä erityisesti osa Rubies.

Suosikkitanssijasi?

Svetlana Zaharova, Anastasia Matvienko, Aurélie Dupont, David Hallberg, Maria Baranova.

Mikä sinua inspiroi?

Se kun tunnilla sattuu olemaan minulle erityisen mieluista musiikkia ja miten se nivoutuu yhteen liikkeen kanssa - se tuo tanssiin erityistä nostetta ja fiilistä. Lempitanssijat  ja -opettajat ovat tietysti aina myös inspiraation lähteitä: heidän olemuksestaan imee väkisinkin vaikutteita.

Sitaatti / sanonta / motto?

“It’s never too late to become what you might have been”.

Kuvat: Laura Iisalo.

Ballerina jazzaa - All That Jazz, and Ballet Too

Kun tutkin Kuopion Tanssii ja Soi - festarin kurssitarjontaa, hain ensimmäiseksi balettitunnit. Siitä en tingi, baletti on mulle rakkain tanssilaji. Ilahduin kun näin että Arja Tervo on opettamassa sekä ammattilaisten aamutunteja että aikuisten alkeis- ja keskitasoa. Arja tosiaan sijaisti huhti-toukokuussa Marie-Pierren aamutunteja, ja tykästyin sekä tuntisisältöön että hänen tapaansa opettaa. Musikaalista, tanssillista, iloista, sopivan haastavaa ja siihen päälle paljon tarkkoja korjauksia. Mietin että voisin pärjätä Kuopion aamutunneilla, mutta ne osuivat päällekkäin jazzin kanssa. Olisin halunut osallistua myös keskitason nykytanssiin, mutta se oli samaan aikaan keskitason baletin kanssa! Lopulta päädyin jazz aamutuntiin (klo 10.45 - 11.30) ja balettiin (klo 13.30-15.00). Välissä ehtisin just sopivasti kevyelle lounaalle.

En ole ollut jazz-tunnilla sataan vuoteen. Jos ihan tarkkoja ollaan, niin viimeisen kerran joskus 90-luvulla. Opettajana oli silloin Maiju Pohjonen Tanssivintillä, ja taisin perustason jälkeen käydä jonkun verran jatko1-tason tunneilla. Jazz ei silloin oikein kolahtanut, treenasin epäsäännöllisen säännöllisesti ja olin aika usein pihalla (varmaan syy miksi en niin innostunut). Tältä pohjalta ei ehkä pitäisi ilmoittautua vierailevan amerikkalaisen huippuopettajan keskitason jazziin, mutta päätin olla rohkea ja heittäytyä vauhdilla mukavuusalueeni ulkopuolelle. Miksi matkustaa Kuopioon asti tanssimaan varman päälle? Kerran elämässä -tilaisuuksia ei pidä ohittaa! Sitä paitsi Pattie Obey kertoi opettajahaastattelussa että osallistuakseen hänen tunneilleen harrastaja tarvitsisi “jonkun verran kokemusta ja tietoa klassisesta baletista ja intoa”. Ja sitähän mulla piisaa.

Jazz-kurssi pidettiin Kuopion Tanssistudion tiloissa. Valoisa studio neljännessä kerroksessa, aivan toria vastapäätä. Studioon olisi päässyt hissilläkin, mutta testasin rappusissa päiväkohtaista kuntoa. Kolmannen päivän kohdalla teki aika tiukkaa kiivetä ylös asti. Yhdessä hyllyssä näkyy olevan erilaisia foam rollereita ja pilates-palloja. Oispa munkin koulussa...

Eka tunti jännitti vähäsen. Totesin etten ollut varustautunut jazz-tossuilla, joten päätin kokeilla balettitossuilla. No, vanhat tossuni olivat aivan liian liukkaat ja heivasinkin ne saman tien. Jatkoin paljain jaloin, mikä antoi varmuutta, paitsi että tendut ja piruetit tarttuivat lattiaan kiinni. Seuraavalla kerralla puin ohkaiset varrettomat sukat (mangon väriset), ja niillä oli vihdoin sopiva lattiatuntuma.

Kun tunti alkoi, mulla täysi aivotyö pysyä mukana! Onneksi ensimmäinen tunti oli enemmän basic kuin intermediate, mutta jalat sotkeentuivat silti tripleteihin (Pattien käyttämä nimitys jazzin pas de bourré - askelkuviolle) ja parallel-asennoissa tehtyihin piruetteihin. Olen kokeillut joskus pyöriä neljännestä parallel, mutta tokasta en koskaan, saatikaan että olisin päättänyt piruetin samaiseen tokaan jalat eteen eikä auki! Siihen päälle vielä kädet ja muu koordinatio... Mutta tsemppasin tosissani, ja onneksi mun balettipohjastani oli ihan oikeasti hyötyä ja iloa! Pattie opettama klassinen jazz perustuu tosiaan vahvasti baletin tekniikkaan, ja hän käyttää myös sujuvasti ranskankielistä terminologiaa jazz-sanaston joukossa. Pattiesta muistui mieleen myös mun ensimmäinen baletinopettaja, Jill Miller. Hän oli jazztanssija, mutta opetti pääasiassa klassista balettia (ammattilaistasolle asti). Jillillä oli myös sama Cecchetti-metodiin perustuva baletin koulutus kuten Pattiella. Lisäksi tunnistin monet lämppärisarjat, rullaukset ja flat backit Jillin tanssilliselta body workout tunnilta. Ilman balettia olisin ollut ihan totaalisen pihalla!

Vaikeinta jazzissa mulle on koordinaatio, eri liikkeiden yhdistäminen toisiinsa. Kun sain jalat menemään, Pattie lisäsi port de bras:ta, sitten lantiota, sitten päätä... Välillä onnistuin matkimaan jotain, mutta jos ei ollut mallia mistä katsoa, olin taas hukassa. Balettijutut olivat treenin tutuin osuus, tiesin mitä pitää tehdä sitä erikseen miettimättä. Pattie oli myös tosi tarkka siitä että tendu on oikea tendu, ja että varpaita ojennetaan, ja että retiré on polven sivussa - oli se sitten auki tai parallel. Toisin sanoen, jazzille ominainen liikekieli ei ole mikään syy luismuilla puhtaasta baletin tekniikasta. Jos tehdään drop (tombé) + developpé eteen, tukijalan kantapää on eteen ja työjalan varpaat ojennettuina - vaikka vaadittu loppuasento oliskin releveéssä plién kera. Suora jalka on suora jalka, plié on plié.

Jazz-treeni oli hyvä muistutus kunnollisen plién tärkeydestä, sekä hyppyjen alastuloille että nopeasti etenevissä poikkilattian sarjoissa. Ilman pliétä ei pääse eteenpäin! Monesti Pattie muistutti meitä siitä että "to go somewhere, you have to start somewhere", eli kaikilla liikkeillä pitää olla selkeä alku. Niin ja hieno loppu myös. Samahan sen on baletissakin, ja jatkuu myös tanssiessa, kun askelet vaihtuvat toisiin. Se ei voi olla sellaista epämääräistä mössöä, viidennen pitää näkyä siinä missä jazzin toka tai ball change. Se mikä mulle tuli yllätyksenä oli käsien asennot. Silloin kun ei tehty nimenomaan jazz-käsiä, käsivarsia kannatettiin kuten baletissa. Eka on hieman avonaisempi, mutta toka tismalleen sama. Jos teimme jotain lantioliikkeitä, käsiä pidettiin ekassa mutta selän takana. Klassisessa jazzissa on sama idea kuten baletissa: "You gotta look good!"

Haastavinta tunneissa olivat koreot. Ne olivat pitkiä, nopeita, liikkuvia ja mutkikkaita. Seitsemän päivän aikana taisimme tehdä neljä erilaista. Lyhyemmät sarjat, joissa harjoittelimme osioita, sujuivat ihan hyvin. Osioitten yhdistäminen, ei niinkään. Mutta oli hauskaa yrittää! Ainoastaan yhtenä päivänä turhauduin siitä etten pysynyt mukana, ihan tunnin lopussa en jaksanut enää tsempata ja sählätä. Se taisi olla neljännen festaripäivän aivotiltti (kuulemma melko yleinen ilmiö). Sen jälkeen nousi taas jalka ja fiilis. Mikä oli mulle uutta, ja tosi kiva kokemus: kun tehtiin ryhmissä sarjoja, toiset aina taputtivat sarjan päätteeks! Voishan tuota harrastaa myös baletissa...?

Oli myös hauskaa opetella lantiorullauksia (hip roll) puolivarpailla, ja scuff-askelia ja stag- sekä jack knife -hyppyjä, muutamia uutuuksia mainitakseni. Jazzia tanssineet tietävät mistä yritän kirjoittaa, mutta muille: Stag-jump on hyppy attitudessa jossa alajalka koukistuu polven suuntaan. Jack knife hypätään siten että ponnistus parallel-asennosta, molemmat jalat suorana eteen ja kädet taakse. Niin kuin linkkuveitsi. Linkkari istui mulle yllättäen hyvin, vaikka ei ollut ihan helppoa tehdä se sarjassa - sitä ennen kun oli nopea piruetti. Pirueteista vielä sen verran: teen yleensä melko varmoja tuplia, mutta jazzissa pyöritään paljon nopeammin kuin baletissa! Tupla samassa ajassa kun mitä olen tottunut tekemään ykköstä. Sukat myös jarruttivat turhan paljon, joten päädyin tekemään turvallisia sinkkuja. Olen myös onneton pään käyttäjä, spotti on aina hukassa. Baletissa se vielä menee kun on aikaa, mutta nopeissa sarjoissa: forget about it.

Kahtena viimeisenä päivänä Pattie vaihtoi taas tyyliä (kurssi oli hyvä läpileikkaus jazzin eri tyyleistä, oli funkya ja tiesmitä), ja siirryimme teatteritanssin (musical theatre) pariin! Siinä kohtaa mulla vihdoin klikkasi jokin. Pattie oli koko ajan usuttanut meitä tanssimaan elävästi, koko vartaloa käyttäen, päätä ja ilmeitä ja hymyä mukaanlukien. Mun huomio oli kuitenkin ollut enimmäkseen uusien juttujen opettelussa ja sarjojen muistamisessa, niin se toivottava rentous ja iloittelu oli jäänyt vähän taka-alalle... Mutta mä rakastan musikaaleja, olen katsonut niitä pienestä pitäen! Se koreon pätkä mitä me tehtiin oli lukuisia Tony-palkintoja voittaneesta 70-luvun Broadway-musikaalista "Over Here!". John Travolta oli kuulemma tehnyt siinä ekan läpimurtonsa. Siinä piti olla "peppy" ja "happy", ja askeleissa oli menoa ja meininkiä, ja vihdoin nappasin sarjoja heti enkä vasta jälkeen! Niin siistiä!

Ryhmäkuva kurssin päätteeksi. Olen kolmas vasemmalta, Pattie keskellä. Taas mulla on silmät kiinni... Ryhmän kokoonpano (ja tanssijoitten taso) muuten vaihteli tunnista toiseen. Osa porukasta oli festareiden vapaaehtoisia työntekijöitä jotka kävivät tunneilla omien aikataulujen mukaisesti. Suurin osa oli tanssin ammattiopiskelijoita taikka opettajia.

Se pitää vielä sanoa että Pattie on opettajana ihan huippua. Tiukassa iskussa ja kuosissa vielä kuusikymppisenä konkarina, siinä jää moni nuorempi salin reunalle ruikuttamaan! Pattie on tanssija ja opettaja henkeen ja vereen, vaativa mutta hauska. Hänen tunneillaan on parasta olla sataprosenttisesti skarppina, koko ajan valmiina antamaan kaikkensa! Hitsit, että mä tykkäsin.

Jazztanssin tiiviskurssi heitti mut todella ihan uusille urille. Jopa mun baletinopettaja huomasi muutosta! Arja oli heti ekana päivänä ottanut mut tunnin jälkeen ystävälliseen puhutteluun, ja rohkaissut olemaan vähemmän "suomalainen", eli vähemmän pidättyväinen tanssiessa. Mulla on jo ihan hyvä tekniikka, mutta pitäisi tuoda enemmän sitä tanssin nautintoa esiin! Siis näyttää se ilo kasvoilla, silmissä, liikkeissä, kaikessa. Balettituntikaan ei ole pelkkää tekniikan hinkkaamista, etenkään jatko- ja semi-pro tasoilla. Sen pitää olla elävää, ja mielenkiintoisen näköistä, ja tanssijan persoonallisuus ei saa kadota tekniikan alle.

Viidennen päivän kohdalla oli kuulemma jo erilaista kipinää mun tanssissa, ja huomasin mä sen itsekin. Tietty pitää olla sellainen opettaja joka haluaa nähdä ilmaisua, isoa liikettä ja persoonia - eikä pelkkiä balettikoululaisia. Oli mun onni että sekä jazzissa ja baletissa molemmat opet puskivat samaan suuntaan! Se on varmaan tärkein oppimiskokemus minkä otan tuolta Kuopiosta mukaan: se että voin rohkeasti olla oma itseni, ja että on paljon hauskempaa vetää ilmaisussa ja liikkeissä vähän överiks kuin yrittää tehdä aina vain akateemisen oikein. Niin ja usein se mikä tuntuu itsestä "överiltä" on just sitä mitä haetaan: épaulementtia, ilmettä, luonnetta. Jos joku toinen ujopiimä taikka turhan "suomalainen" lukee tätä: Anna palaa, ei siinä menetä yhtään mitään!

Tanssillisin terveisin,
Johanna


P.S. Pattie Obey on opettanut myös Liisa Nojosen koulussa Porissa. Löysin heidän youtube-kanavaltaan useamman videon, tässä viime vuoden kesäkurssilta. Ihan lopussa näkyy pätkä samasta musikaalikoreosta mitä tehtiin viimeisinä päivinä Kuopiossa: