24.4.15

Asuja ja unelmia

Tänään päästiin TeaKin puvustoon valitsemaan esiintymisasut tulevaan demoon. En yhtään tiennyt mitä odottaa, mutta en todellakaan odottanut moista runsauden aarreaittaa! Olisin voinut jäädä ihastelemaan ja sovittamaan asuja koko päiväksi, mutta harmillisesti meillä oli vain 45 minuuttia aikaa. Siinä ajassa piti löytää jotain valkoista, vaaleaa, hiekanväristä, harmaata, liehuvaa - muuten aika vapaat kädet. Niin ja asussa pitää tietenkin voida tanssia. Ihastuin yhteen romanttisen pitkään ja harmaasävyiseen tyllihameeseen, mutta se olisi ollut liian balettia. Päädyin lopulta valkoiseen, kreikkalaistyyliseen mekkoon. Materiaali on sellaista läpikuultavaa ja pliseerattua harsopuuvillaa. Alle tulee vielä valkoinen puku ja sukkikset. Sen verran kiire oli etten ehtinyt räpsiä kuvaa, mutta pitää joka tapauksessa ensin testata miten asuu toimii koreossa. Huomenna aamulla meillä on jo seuraavat harkat ja biisin läpimeno, niin sitten tiedän paremmin.




Kahden viikon päästä meillä on siis esitys. Emme esiinny missään lavalla, vaan yhdessä TeaKin studiossa. Kyseessä on kuitenkin ihan oikea biisi, ei pelkkä tuntidemonstraatio. Ja on muuten pisin esitys missä olen ikinä tanssinut, melkein puolisen tuntia! Koreografia perustuu yksin ja yhdessä improvisoituun liikemateriaaliin, mutta yhdessä osiossa on mukana myös viitteitä Pähkiksen lumivalssista. Sitä harjoittelimme syksyllä ihan alkuperäisen koreon mukaan, mutta ei sitä ollut koskaan tarkoitus laittaa sellaisenaan esitykseen. Demo (muuta nimeä ei ole) on siis ihan nykytanssia. Se on ollut tanssimista mukavuusalueeni ulkopuolella, mutta kokemus on ollut hyvä. Löysin itsestäni ihan uusia ulottuvuuksia ja luovutta! Ja onneksi ei tarvitse yrittää perinteistä balettia, tekninen osaamiseni ei kuitenkaa yllä sille tasolle. Rakastan baletin treenaamista yli kaiken, mutta sen esittämistä en. Omat heikkoudet korostuvat lavalla, kaikki virheet näkyvät... Nykytanssissa on enemmän vapautta. Ei tarvitse olla koko ajan pyrkimystä täydellisyyteen, liike saa olla rosoistakin.

Nykytanssi yhdistettynä klassiseen balettiin on itselleni ehkä se mieluisin tanssigenre. Nautin siitä kun koreografia leikittelee ja rikkoo kaavoja, kuitenkin samalla kunnioittaen baletin perinteitä ja kauniita linjoja. Jorma Elon Kesäyön unelma edustaa juuri tälläista balettia. Eilen kävin katsomassa kenraaliharjoituksen, ja tänään on vuorossa ensi-ilta. Kirjoitan molemmista esityksistä pian lisää, mutta sen voin kertoa että Kesäyön unelma on kevään huippuhetki. Ja sen että Puck on vallan ihana... Suosittelen!

Tanssillisin terveisin,
Johanna

20.4.15

Kesäyön unelma: harjoitukset

Aasinpää ja taikayrtti valmiina. Kuva: Ooppera.


Viikko sitten pääsin seuraamaan Kansallisbaletin Kesäyön unelman harjoituksia melkein kosketusetäisyydeltä: Istuin peilin edessä, ison balettisalin keskilinjalla. Kun tanssijat muodostivat käytävän, ja Tiina Myllymäki eteni grand jeté -hypyin takaa eteen, olisin voinut melkein ottaa kopin hänestä! On mahtavaa seurata ammattilaisten työskentelyä noin läheltä, silloin näkee sen valtavan työn ja luovuuden minkä balettiesitys vaatii. Ensin on inspiraatio ja idea, ehkä joku tietty musiikki tai tarina... Sitten liikekielen työstäminen yhdessä tanssijoitten kanssa, kohtausten rakentaminen, tarinan kuljettaminen, ja siihen päälle vielä koko tuotanto puvuista valaistukseen. Uuden baletin tie koreografin mielikuvituksesta lavalle asti ei ole helppo mutta huikea!

Näissä harjoituksissa työstettiin osia kuoron ja solistien yhteisistä kohtauksista, ja paikalla oli tanssijoitten lisäksi myös suuri joukko baletin tuotantotiimiä: harjoittajia ja balettimestareita (laskujeni mukaan kolme), ensitanssijoitten koutsi, lasten opettaja, pianisti, tuottajia, baletin taiteellinen johtaja Kenneth Greve ja Jorma Elo, teoksen koreografi. Boston Baletissa työskentelevä Elo on muuten harvinaisen symppis mies, rento ja ystävällinen. Minuakin kätteli, vaikka olin ihan random henkilö. Olen kyllä tavannut miehen aiemmin, edellisten Helsingin Kansainvälisten Balettikilpailujen aikana, muttei me mitenkään tuttuja olla. Tuttavuudesta viis, Elo on mielestäni ihan nero. Mitä olen aiemmin lavalla nähnyt, on kolahtanut. Elo sekoittaa klassista balettia ja nykytanssia, mikä ei sinällään ole uutta, mutta hän tekee sen omaleimaisesti ja kekseliäästi. Unelman harkoissakaan en kokenut yhtään tylsää hetkeä.

Oli jännää seurata miten koreografian opettelu eteni. Jorma Elo ei tässä kohtaa harjoituksia opettanut uusia askeleita ja kuvioita, vaan antoi pelkästään joitain tarkennuksia. Apunaan hänellä oli koreografian läpikotaisin tunteva harjoittaja, joka opetti sekä kuoroa että solisteja. Jos vertaisi tanssiteosta elokuvan tekoon, niin harjoittajalla on hallussaan käsikirjoitus - ja koreografi on kaiken ohjaaja. Elon harjoittajan teosmuisti on kyllä ihan huikea. Katsoin suu auki kun hän veti hihasta kaikkien paikat ja askeleet. Kuten jo mainitsin, koreografia ei ole sitä perusklassista balettia... Petipan baleteissa esimerkiksi port de bras (käsien vienti) on tuttua jo tunneilta, mutta tälläisessä teoksessa koreo ei nojaudu valmiiksi opittuun. Lisäksi Kansallisbaletin omat balettimestarit (kuten Francis Guardia) pitivät koko ajan kirjaa paikoista ja kuvioista, ja antoivat myös säätöjä aiempien harjoitusten perusteella. Ai niin, seurasin kuoron viimeisen kohtauksen opettelua niin tarkasti että taisin vahingossa oppia pätkän Elon koreografiaa! Se ei ollut teknisesti vaativa, ei mitään balettiaskeleita - mutta siinä oli aika mutkikas elekieli. Voisin sijaistaa milloin vain! ;)

Ihan parasta oli titenenkin seurata itse tanssijoita. Oumai, oli vilpitön reaktioni kun miehet valtasivat sekä lattian että ilmatilan. Mitä lentoja! Silmä lepäsi linjoissa, eikä kestänyt kauan kun oli kevättä rinnassa... ;) Sergey Popov ja Michal Krčmář tanssivat vuorotellen Kuningas Oberonin roolit, Samuli Poutanen ja Frans Valkama vuorottelevat kepposteleven Puckin osassa. Minulla on kova hinku nähdä molempia osajakoja, sen verran hieno roolijako on. Naisista ihana Tiina Myllymäki tanssii Titanian roolin, ja toisena piti olla alunperin kaiketi Maria Baranova. Muistan että olisin nähnyt hänen nimensä ohjelmistossa. Mutta viime hetken muutoksia tapahtuu baletissa aina, joku loukkaantuu tai sairastuu tai koreografi päättää toisin. Harjoituksissa kiinnitinkin huomiota siihen miten varalla olevat tanssijat peilasivat solistien liikkeitä salin taustalla. Heitä ei koutsata erikseen, mutta näin miten Tiina avusti sivussa "varanaistaan". Baletti on yhteistyötä ja toveruutta, ei keskinäistä kilpailua. Harjoitusten jälkeen kysyin varalla ollen tanssijan nimeä, ja tänään luin että amerikkalainen Rebecca King ei ole enää varalla vaan toisen osajaon Titania. Ei huonompi saavutus vasta kiinnityksen saaneelta solistitanssijalta.

Harmikseni en voinut ottaa kuvia harjoituksista, mutta Oopperan facebook-sivulla näkyy joitain otoksia. Odotan lisäksi kuvia puvustuksesta, lavastuksesta, bäkkäritunnelmista... Mutta ennen kaikkea odotan baletin näkemistä livenä. Se on ihan parasta!

Tanssillisin terveisin,
Johanna


ÄLÄ OHITA NÄITÄ:

Kesäyön unelma - mistä tarinassa on kyse? Shakespearen näytelmä tuli luettua yliopistossa osana englannin kirjallisuuden opintoja, mutta oli pakko virkistää muistia. Vaikka olen myös sitä mieltä että koreografian pitäisi kuljettaa tarinaa ilman käsiohjelmaa. Eikä teoksen tarvitse muutenkaan noudattaa alkuperäistä näytelmää mitenkään orjallisesti. Koreografi voi luoda myös pelkkiä tunnelmia, tai poimia tarinasta vain osat. Jos kuitenkin haluat tietää kuka tekee näytelmässä mitä ja miksi, lue tästä tiivistelmä (englanniksi): Midsummer Night's Dream - Summary.

Harjoituksen seuraamisen mahdollisti Pro Dance yhdistys, yhteistyössä Kansallisbaletin kanssa. Pro Dance ry järjestää erilaisia tapahtumia, tutustumiskäyntejä, luentoja ja vuosittaisen tanssigaalan. Yhdistyksen tarkoituksena on tukea tanssitaidetta ja nuoria lupauksia mm. stipendien avulla. Lue lisää yhdistyksen toiminnasta ja jäsenyydestä: Pro Dance.

14.4.15

Aamutunti, uusi opettaja

Kuten kirjoitin jo tuossa aiemmin, "oma" opettajani Marie-Pierre Greve jäi aikaiselle tauolle ja palaa opettamaan vasta elokuun puolella. Viime viikolla olivat viimeiset haikeanihanat tunnit, ja hyvästelimme pitkin aplodein, halaten, poskisuukotellen ja kiittäen... Samalla tavattoman helpottuneita siitä että tunnit jatkuvat taas kesän jälkeen. Aika rientää tanssiessa, ja sitä se tekee myös kesälomalla. Voipi olla että tässä ei edes ehdi ikävä tulla! Ei vaisinkaan, M-P:n tunnit ovat ihan omaa luokkaansa, eikä mulla ole samanlaista yhteistyötä ja historiikkia kenenkään toisen open kanssa. Mutta se ei tarkoita ettenkö voisi oppia ja nauttia tanssista muillakin tunneilla!

Tänään olin ensimmäistä kertaa Arja Tervon tunnilla. Aiemmin myös Oopperan balettioppilaitoksessa opettanut Arja tuli Footlightiin sijaistamaan Marie-Pierren aamuja toukokuun loppuun asti. Ekan tunnin perusteella ei voi tehdä vielä ehdottomia päätelmiä, se on sellaista molemminpuoleista tutustumista... Mutta sen voin kyllä sanoa että Arja on tosi mukava! Ja tarkka. Sanoisin että hänen opetuksensa perustuu vaganova-kouluun, omin lisäyksin. Hän näyttää ja selittää sarjat hyvin huolellisesti, ja rohkaisee myös kysymään jos on epäselvyyksiä. Tason puolesta tunti oli osin "helpompi" ja osin yksinkertaisesti vain erilainen. Uudelle opettajalle on melko haasteellista tulla sijaistamaan kesken kauden, etenkin jos vakiopettajan tasomääritelmä ei ole tuttu. Puhumattakaan oppilaista. Aamuisin taso on muutenkin ollut perinteisesti kirjava... Oppilaista puolet voi olla ammattilaisia, opettajia, tai edistyneitä tassijoita. Toinen puolikas voi koostua satunnaisista kävijöistä, vanhemmista J1-tason daameista, tai muuten vain vähemmän kokeneista. Kaikkien tasoa ei voida ottaa yhtälailla huomioon, mutta treenin pitäisi olla kuitenkin mielekästä kaikille. Esimerkiksi tänään Arja antoi muutamasta sarjasta vaikeamman ja helpomman vaihtoehdon, mikä oli kivaa. Marie-Pierre ei yleensä teetä erillisiä sarjoja, mutta muistuttaa oppilaitaan siitä että sarjoja saa kyllä helpottaa itselleen sopivaksi. Siis jos menee ihan oman osaamisen yli. Ei silloin jos on haasteen paikka ;).

Toinen koti... Kuva Tanssikeskus Footlightin isosta balettisalista.

Mitä tulee tyyliin: Ei olisi mieltä verrata Marie-Pierren ranskalaista, Balanchine-sävytteistä ja erittäin taiteellista port de bras:ta Arjan selkeästi akateemisempaan tyyliin... Molemmissa kun on puolensa. On hyvä pitää mieli avoimena ja suhtautua myönteisen uteliaasti kaikkeen mitä tulee tunneilla vastaan. Yleensä opettajat antavat samat korjaukset, mutta eri sanoin ja mielikuvin. Se voi antaa just sen potkun mitä on tarvinnut, tai selkeyttää asioita entisestään. Vaihtelu oikeasti virkistää. 

Mitä tulee vaikeuteen: Yksinkertainen ei välttämättä ole helppoa. Hitto, baletti ei ole koskaan helppoa! Ammattitanssija tai edistynyt oppilas voi yhtä hyvin mennä perustason tunnille ja hioa tenduita, developpeita, arabeskeja, fondueita ja mitävielä. Aina on jotain mitä voi työstää, korjata, parantaa, kehittää... Ja aina on jotain mistä voi nauttia ja iloita! Tänään en saanut monta henkilökohtaista korjausta tai palautetta, olisko ollut kaksi tai kolme huomiota. Vatsalihasten aktivointi oli yksi korjaus, ja kerran jotain nilkan asennosta relevéessä. En oikeastaan odottanut enempää, tuo määrä on mulle melko normaalia (muitten opettajien tunneilla). Ehkä palautetta tulee jatkossa enemmän, kun opettaja saa paremman käsityksen oppilaitten tekemisistä ja valmiuksista. Pidin kyllä korvat ja silmät auki myös silloin kun opettaja antoi yleisiä korjauksia. Se on niin paljon itsestä kiinni mitä tunneilta saa irti. Asenne ratkaisee.

Kivaa oli joka tapauksessa. Lopun pirtsa diagonaalissa riitti haastetta: Alkuasento kuten piqué piruetissa, mutta sitten tombé en dedans pirtsa neljänteen, siitä en dehors, ja taas en dedans neljännen kautta, ja taas en dehors piru, sitten kaksi soutenuta ja oisko ollut neljä laskua chaînéita. Ja sama uudestaan... Paitsi että siinä kohtaa mun pää pyöri kuin Linnanmäellä! :D

Tanssillisin terveisin,
- Johanna