En ole harrastanut joulukalentereita moneen vuoteen, mutta en voinut vastustaa kimaltavaa Kansallisbaletin Lumikuningatarta! Olin eilen katsomassa balettia, ja kipaisin väliajalla Ooppera Shoppiin. Maksoin kalenterista 18,00 euroa, mikä on aika lailla yhden 90 minuuttisen balettitunnin hinta. Mutta onhan tässä 24 luukkua mitä avata...
Näin Kenneth Greven Lumikuningattaren nyt toistamiseen, ja tykkäsin siitä vieläkin. Helsingin Kauppatorille sijoittuva ensimmäinen suuri joukkotanssikohtaus on hurmaava, iloinen ja vauhdikas. Ja Lumikiteiden/hiutaleitten ensimmäinen esiinmarssi just sopivan hyytävä... Ehdoton suosikkikohtaukseni tapahtuu kuitenkin peikkojen saunassa, missä hurjan näköiset äijät heittävät sellaiset löylyt että oksat pois. Mahtavaa!
Roolijako oli uudistunut viime vuoden enskarista, ja oli kiinnostavaa nähdä erilaisia tulkintoja nyt jo tutuista hahmoista. Maria Baranova on pitkän kuntoutusjakson jälkeen tehnyt vihdoin paluun lavalle, ja olikin hienoa nähdä että hän oli teknisesti täydessä iskussa. Lumikuningattarena hän oli odotetusti viileän kaunis, mutta ehkä hieman etäinen... Kaipasin sitä erityistä säihkettä mitä Baranovalta ollaan totuttu näkemään. Tosin minulla on vielä vahvasti muistissa Tiina Myllymäen tulkinta, joka oli todella hyisen viekotteleva! Mutta tanssijat ovat taiteilijoita eivätkä toistensa klooneja, ja se juuri tekee samasta baletista aina uuden ja upean kokemuksen!
Lauantain esityksessä oli muuten vähän ylimääräistä jännitystä kun esiverho laskettiin yllättäen ennen väliaikaa. Olin kyllä pannut merkille että Kauppatorilta puuttui tausta, mutta tanssin tiimellyksessä unohdin sen saman tien. Kun baletin taiteellinen johtaja nousi lavalle kertomaan että heillä on teknisiä ongelmia shown kanssa, ja että korjaavat asiaa parhaillaan, olin oikeasti hämmästynyt! En usko että kukaan joka ei ollut nähnyt esitystä aiemmin, olisi kokenut jäävänsä jostain paitsi. Mutta yhtälailla on todettava että erikoistehosteet ovat oleellinen osa näyttämökuvaa ja juonenkulkua. Ja yleisö on tietenkin oikeutettu näkemään koko komeuden. Onneksi ongelma saatiin korjattua, ja jouduimme odottamaan vain kymmenisen minuuttia.
Seuraavana aamuna avasin ensimmäisen luukun, ja läksin aamupäivän balettitunnille. Tunti oli tosi vauhdikas, ja teknisesti melkoisen haastava. Sähelsin keskilattialla tavallistakin enemmän, mutta koin myös mukavia onnistumisen hetkiä. Paras tunti on oikeastaan sellainen jossa jonkin sarjan kohdalla voi vain nauraa että onko tuo edes mahdollista - ja sitten sitä kuitenkin yrittää pilke silmäkulmassa.. Onnistui tai ei. Ai niin, yleensä siinä oppii myös jotain uutta. Tunnin jälkeen hyppäsin ratikkaan ja kävin Tanssitarvikkeessa sovittamassa uusia kärkitossuja. Olen jo pitkään halunut kokeilla mun vakiomallia Balance Europeania puoli numeroa pienempänä, ja nyt sitä oli vihdoin myymälässä erikseen tilaamatta. Tossu osoittautui napakaksi, muttei liian pieneksi - joten ostin mukaani. Näihin tossuihin ei mahdu ouch pouchit, mutta olen viime aikoina totutellut tekemään vähemmällä toppauksella. Saas nähdä miten toimivat tunnilla.
P.S. Mun piti ehtiä avata jo kolmas luukku, ja kirjoittaa lisää mutta olen taas myöhässä... Tulevana pitkänä viikonloppuna postaan lisää!
Se oli viimeinen iso hyppysarja: diagonaalissa viidennestä echappé - pas de bourré - balloné - balloné - siitä vikasta ballonésta suoraan jeté - taas pas de bourré - ja brisé - brisé. Olin vihdoin saanut jalat alleni, olin vauhdissa ja opekin kehui matkan varrella. Sitten vikan hypyn kohdalla takareisi pamahti. Okei, pamahdus on liioittelua. Se tuntui lähinnä krampin ja potkaisun välimuodolta, just siinä hamstring-lihaksen sivussa, lähempänä polvea. Mulla on ennenkin revähtänyt lihas (silloin se oli oikea pohje), ja vaikka toivoin että se olisi ollut vain kramppi, tiesin jo että taukoa tulee... Hetken aikaa olin kuitenkin niin yltiöpositiivinen että laitoin vielä kärkitossut jalkaan. Tein parit hitaat ja epämukavat relevét ekassa ja tokassa, mutta kun yritin tuoda jalat yhteen viidenteen: auts, auts, ja auts. Se siitä pointe-tunnista. Kaiken kukkuraksi meillä oli poikkeuksellisesti eri (mutta silti tuttu)
ope sillä tunnilla, ja hän teetti just sellaisia pointe-harjoituksia
mitä olisin palavasti halunut tehdä! Aargh. Riisuin tossut, menin sivuun ja katselin tuntia matolta. Tajusin vasta siinä että polven ojentaminenkin sattuu...
Varmaan arvaatte miten paljon harmitti. Just kun olin hyvässä vedossa ja vireessä, tulee vammaa ihan puskan takaa. Olin lämmin, sarjan vaikeusaste oli mun tasoa, tiesin mitä tein ja silti sattui. Shit happens, kuten sitä tavataan sanoa. Kävelin/linkutin kuitenkin omin voimin tanssikoululta bussille, joten paljon pahemminkin olis voinut sattua. Kotona noudatin kuuliaisesti tutun lääkärin ohjeita. Kylmähoitoa ensimmäiset 2 päivää, ja lepoa. Sen jälkeen voisin jo aloittaa varovaisen kuntoutuksen jotta lihas paranisi mahdollisimman nopeasti ja hyvin. Jos siinä on pieni repeämä, kevyesti pumppaava hermovenytys auttaisi lihassäkeiden muodostuksessa. Mä tein töitä käskettyä. Ekat kaksi-kolme päivää oli hankalaa kävellä, ja meinasin myöhästyä joka bussista kun en muistanut että juoksu ei suju. En voinut venytellä koipea, enkä saanut nostettua sitä yli 90 asteen kulmaan. Polven ojentaminen tuntui lihaksessa myös kipeältä. Mutta onneksi tämä on parantunut tosi hyvin! Kyseessä on sittenkin vain lievä ensimmäisen asteen venähdys, toisin kuin pohjelihaksen kanssa (silloin jouduin olemaan kuukauden poissa). Olen pitänyt nyt viikon verran taukoa ja aion huomenna kokeilla tunnilla miten kevyt treeni sujuu.
Tietysti sen piti olla venyvämpi vasen joka venähti.. No, ainakin kankeampi oikea jalka saa nyt enemmän huomiota.
Kotona olen kokeillut tehdä pliéitä, tenduita ja fondueita. Developpé ojentuu kivutta hieman yli 90 asteen korkeudessa, ja venyvyyskin on jo parempi. Reippailin tänään ulkona ja jalassa tuntuu enää kireyttä, ei kipua. Eihän tämä ole vielä kokonaan parantunut, mutta uskon että voin muokata tankoharjoituksia sen verran. Teen matalammat (ja hitaammat) grand battementit, ja isot hypyt saavat tietenkin vielä odottaa. Meillä on huomenna taas tiistain vakiope, joten joudun kyllä kertomaan mikä on tilanne. Ei voi ottaa sellaista riskiä että opettaja tulee nostamaan jalkaa jossain developpén kohdalla. Toivottavasti en jää kuitenkaan ihan toipilas-paitsioon - vaikka pitääkin varoa voin silti ottaa korjauksia vastaan. Tykkään saada korjauksia! Meidän opet ovat onneksi ihanan huolehtivaisia. Muistavat kaikkia mahdollisia vammoja ja kysyvät aina millainen vointi/kunto on. Kun satutin itseni tällä kertaa, ope (G) lohdutti parhaansa mukaan - ja se kyllä auttoi!
Mutta huomenna siis takaisin tangon ääreen, ja siitä pikkuhiljaa takaisin kuntoon. Meillä on nimittäin joulunäytös tulossa 16.12. ja ekat harkat tulevana viikonloppuna. Ja mulla on aika monta isoa hyppyä siinä! Jee ja jaiks..
Mites teillä? Onko sattunut tunnilla? Miten kuntoutus on sujunut?
Mitä tekemistä piruetilla on pesukoneen linkousohjelman kanssa? Odottakaas kun selitän. Mun vanhasta pesukoneesta hajosi taannoin joku linkoa käynnistävä osa, ja siitä lähtien olen puristanut vedet vaatteista vanhanaikaisesti käsivoimin. Arvatkaa vaan onko kivaa. No, viime viikolla keksin heilauttaa raskasta konetta kesken pesuohjelman, jos rumpu vaikka kieppuis ympäri ja sais siitä uutta vauhtia. Ja hittolainen - sehän toimi! Vastaavan potkun persauksiin sain torstain jatko-1 balettitunnilla.
Teimme pitkästä aikaa diagonaali-sarjassa piqué piruetteja en dehors (toiset puhuu askelpirueteista). Kyseinen pirtsa ei ole koskaan kuullut mun bravuureihin, jostain syystä se vain tuntuu kauhean työläältä. Pääsen toki ympäri sen yhden kierroksen, mutta toteutus on harvemmin tyylipuhdas. Joskus ope on teettänyt edistyneen tason sarjoissa tupliakin, mutta mulla ne ovat aina tyssäänneet siihen yhteen. Jossain välissä päätinkin että parempi tehdä yksi suht hallittu kuin kieppua puolitoista nurin ja sotkea koko sarja. Siksi olin melkoisen hämmästynyt kun opettaja ilmoitti ykskantaan, että nyt Johanna pyörit tuplia!
Eipä mulla ollut muuta vaihtoehtoa kuin yrittää. Oliskin ollut tyhmää kieltäytyä tai luovuttaa, etenkin kun ope ehtii harvemmin antaa yksilöllistä koutsausta! Ei se kyllä ollut yhtään sen helpompaa kuin muistin. Mun piti tehdä diagonaalissa ensin kaksi tavallista ykköstä ja sitten lopettaa tuplalla. En millään päässyt kahta kierrosta ympäri. Tässä kohtaa oltaisiin edistyneellä tasolla jo jatkettu toisen sarjan kanssa, mutta nyt ope ei luovuttanut. Piti tehdä syvempi plié ja ottaa vastakäsi reippaammin mukaan, ja varoa ettei sivulle ojentava jalka lähde kääntymään sisäänpäin. Kokeilin kymmeniä kertoja, ja sitten yksi onnistui puolivahingossa! Jatkoin musiikin kanssa, ja sain parit tuplat - tosin vain välihypyllä (eikä sitä oikeasti voi laskea). Mutta ope kannusti eteenpäin. Harvoin olen saanut säheltää noin vapaasti!
Lopultakin.. Diagonaalit oli tehty jotenkuten, ja tsemppasin vielä kerran. Korjasin asentoa, ja sieltä se vihdoin tuli: yksi puhdas ja hallittu piqué en dehors tuplana! Enpä olisi uskonut. Mutta se ei tullut itsestään: piti yrittää, tehdä pieleen, yrittää taas, ja vielä uudestaan ja aina vain lisää, luovuttamatta. Eikä se jäänyt siihen. Samalla tunnilla sain harjoitella myös jeté-hyppyjä battun kera, hitaammalla tempolla. Hyppy on mulle nimittäin vielä uusi, ja edistyneellä tunnilla en ole koskaan ehtinyt kunnolla mukaan. Olen vielä sillä asteella että pitää miettiä kumpi jalka on iskun jälkeen takana ja miten sinne pääsee. Siksi se on käytännössä jäänyt kokonaan tekemättä. Mutta nyt alan päästä jyvälle!
Asennetta! Tanssija on Whitney Jensen, baletti Don Quijote ja ryhmä
Boston Ballet. BB tulee muuten syyskuussa vierailulle Suomeen!
Kuva: Gene Schiavone.
Tunti oli mahtava, eikä vain piruettien ja battuiden takia. Jo adagiossa opettaja kehoitti olemaan rohkeampi, ja uskomaan siihen että olemus on kaunis - muuten ei sitä usko yleisökään. Mulle kun on aina tehnyt vähän vaikeaa tehdä asennot tosi näyttävästi (ikään kuin olisi lavalla), olen silleen ujonsorttinen.. Yksin tai kavereiden kanssa sitä ongelmaa ei ole, mutta tunnilla open (yleisön) edessä tilanne on toinen. Tavallaan on turvallisempaa tehdä asennot vain siististi ja "kohteliaasti", sen sijan että olemus viestittää "katso minua!" Se on mulle haastavaa, mutta aion vielä rohkaistua ja onnistua! Ja se että opettajani vieläkin uskoo minuun, kannustaa ja puskee eteenpäin, antaa kuitenkin toivoa. :)
Oikeasti se on tosi ruma appelsiinin värinen vanha Samsoniten reppu. Mutta jostain syystä treenikamojen määrä lisääntyy koko ajan! Ja jos roikotan painavaa olkalaukkua, hartiat jännittyvät. Mikä ei auta yhtään tunnilla jossa koko ajan korjataan rentouttamaan hartioita. Ei niin että ne nytkään olisivat korvissa asti, mutta pari milliä alemmas pitäisi vielä saada. Jalat sen sijan sais kyllä nousta korkeammalle!
Treenikamaa riittää siis repun täydeltä: lämmittelyhaalari, mustat legginsit, mustista sukkahousuista leikattu toppi, violetti treenipuku, uusi musta sifonki-hamonen, vanha peittävämpi varalle jos rupeaa ujostuttamaan, pehmeät tossut, kärkitossut, kahdet pehmusteet, compeedia isovarpaan sivuun, hiuspinnit, hengettömät, lenksut ja pikkuinen peltipurkki näitten säilytykseen, pesupussi jossa varalta ibuprofenia, dödö, suihkugeeli, harja, hiuslakka, meikkipussi ja peili (laitoin ripsarit vasta työpaikalla), pyyhkeen taisin unohtaa, sekä tennispallon hierontaan, vesipullo tuli kuiteskin mukaan ja banaanin syön matkalla töistä koululle. Huh.
Tässäkö seuraava balettikassi/reppu?
Tuo pinkki gorilla olis ainakin sopivan sarkastinen..
Olen siis tänään menossa G:n tunneille, 90 minsan baletti (jatko3) ja vielä tunti pointea päälle. Nilkka on selvästi rauhoittunut, viime maanantaina pystyin tekemään tunnin alusta loppuun, isot hypyt mukaanlukien. Tuntuma hyppyihin ja tasapainoihin ei ole silti vielä täysin palautunut, pomppu on kadoksissa ja piruetitkin vähän kömpelöitä. Tiistaina M-P:n tunnilla pirtsat menivät nimittäin ihan metsään ja hypyissä oli taas pientä vihlaisua. Mutta eiköhän se levolla ja huolellisella harjoittelulla taas palaudu. Olin muuten harkinnut ostaa itselleni tasapainolaudan nilkan vahvistamiseen ja tasapainon harjoittamiseen, mutta tuttu tanssilääketieteeseen erikoistunut baletinopettaja neuvoi käyttämään ihan vain tyynyä sen sijan!
Päivän inspiraatio pointe-tunneille löytyi tänään tästä videosta. Baletti on nimeltään Le Corsaire (suomeksi Merirosvo). Tässä kohtauksessa Paloma Herrera tanssii ensin viehättävän variaation, jonka jälkeen kaunis Julie Kent astuu lavalle. American Ballet Theatre esittää.
Viime kevät-talvena haaveilin siitä miten huippua olisi jos molemmat suosikkiopettajani opettaisivat balettia samaan aikaan - siis sen sijan että yksi sijaistaa toista. G oli jäänyt lokakuun lopussa äityislomalle ja saimme ihanan M-P:n sijaistamaan, ikään kuin "läksiäislahjaksi". Tykästyin tunteihin heti, vaikka alku (ja jatko) oli vähintäänkin haastava. M-P:llä oli kuitenkin sama ote opettamiseen kuten "omalla opellani", eli tiukkaa settiä, paljon korjauksia ja hienosäätöä ja aina kannustavaa palautetta. Lisäksi hän toi ihan oman liikelaatunsa ja prima-balleriinan olemuksensa tunnille - jota ei aluksi tullut mieleenkään edes yrittää kopsata! Kuvittelin että se on hänen juttunsa - mutta hän halusikin että se huikea port de bras ja épaulement tehdään just niin eikä toisin.
Itse olin opetellut baletissa aina vain sen akateemisen tavan, joten oli ihan mieletön kokemus päästä tekemään jotain niin taiteellista. Vaikka huoletti välillä, että en kai näytä ihan hassulta wannabelta (en viittaa mihinkään tanssiryhmään).. Mutta hän vain kehoitti tekemään ja "liiottelemaan", ja että hän kyllä korjaisi jos mentäisiin ihan metsään! Löysinkin itsestäni ihan uusia ulottuvuuksia! Ilmaisun lisäksi keskityimme ihan yhtä paljon puhtaaseen tekniikkaan, nopeaan jalkatyöhön ja liikkeen venyvyyteen. Mitään ei tehdä sinne päin, tai "in-between" niin kuin M-P:llä on tapana sanoa.
Samalla kun kaikki nautimme tunneista, harmittelimme jo kovasti sitä että ilo päättyisi pian kevään loppuun. Vaikka mulla oli myös ikävää sitä omaa opettajaa, ja odotin jo innolla hänenkin tuntejaan. Sitten tulikin tieto että M-P olisi halukas jatkamaan syksyllä! Riemua! :) Mutta: hän loukkasi selkänsä uudestaan toukokuun alussa, ja pahasti, emmekä tienneet milloin tulee ja tuleeko ollenkaan. Kesällä meillä olisi joka tapauksessa ollut muita opettajia, mutta oltiin me aika huolissamme.. Ja kun paluu viivästyi elokuussa vielä entisestään..
Eilen oli kuitenkin M-P:n comeback! Olin päättänyt mennä, vaikka nilkka ei ole vielä ihan 100% kunnossa. No way jättäisin väliin! Ja kannatti - tein varoen - eikä sattunut. Madame huomasi nilkkatuen ennen kuin ehdin sanoa mitään, mutta annoin ymmärtää että se on enää lievä ongelma. Pystyin lopulta jo tekemään hyppyjäkin! Ja onneksi. Kokeilin nimittäin ennen ekaa petit allegroa äkkiä sivussa, että miten sujuu, ja sitten M-P pyysikin jo näyttämään. Sen takia että hänen pitää todella varoa selkäänsä eikä siksi voi tehdä kaikkea. Olis ollut vähän noloa sanoa siinä kohtaa etten pysty hyppäämään (enkä olisi asiasta kertonut etukäteen).
Tunti oli muutenkin aivan ihana. Korjauksia tuli niin paljon että ihmettelin jo minne kaikki mun vanhat säädöt ovat kadonneet. Etenkin kun hän yhdessä kohtaa sanoi mulle "Do you remember? - We talked about this." Jep, eihän siitä ole kuin neljä kuukautta.
Eilen mun kadonneeksi ilmoitettu triplapiruetti löytyi taas - työmatkojen, pääisiäspyhien, kipeitten nilkkojen ja epävarmuuden kasan alta! Sanonpa vain, että tervetuloa takaisin ja olen todella kaivannut sinua! Meillä oli siis kahden viikon tauon jälkeen taas Marie-Pierren jatko 3 balettitunti, ja ihana tunti olikin. Ainoa haitta oli mun kipeät ja jumit lihakset torstain aamutunnilta - sen siitä kuulkaas saa kun viikkoon ei tee mitään ja sitten änkee kaiken menetetyn treenin kahteen päivään! Keskellä meinasi jo happi loppua kun tehtiin pikkuhyppyjä. Hävetti kun huohotin siinä sarjojen välissä, varsin kun näin M-P:n ilmeestä että hän oli hiukan ihmeissään mun surkeasta kunnosta. Toisaalta hän huolehtii muutenkin aina meistä. Kun yksi harvemmin käynyt tyttö istahti harjoitusten välissä alas, hän kysyi heti että onko kaikki hyvin. M-P:n tunneilla ei pidä lepäillä ellei ole tosi kyseessä!
Tangossa tehtiin muutama pirullisen nopea sarja, ja yksi toistettiin neljään kertaan kun ei millään meinanut upota. Heh. Se meni näin: 1.osa 5. asento, degagé piqué - degagé piqué - enveloppé - degagé releve´ eteen, sama sivulle, ja taakse - 2. osa: 5.asento, jalka takana - degagé sivulle, tanko jalka degagé taakse, ulkojalka sivulle, tankojalka eteen - 3.osa: 5.asento ulkojalka takaa - degagé croisé pättyen taakse - ja sama sarja aloittaen takaa. Tämä kaikki yhteen, ilman taukoa. Ekalla kerralla pääsin mukaan koska tiedän jo mitä tempoa M-P tarkoittaa kun hän varoittaa meitä, se on siis sikanopea! Mutta aina sen kakkos-osan kohdalla meinasin mennä puihin, koska painon siirto jalalta toiselle kesken nopean sarjan on tosi vaikeata. En kyllä ollut ainoa.. M-P käski meidän tehdä pieniä liikkeitä, ja kaikki nopealla aksentilla sisään. Kuulemma hyvin New York City Balettia! Tuon kommentin jälkeen tsemppasin vielä enemmän, ja sainkin sarjan menemään alusta loppuun! Ja kehut siitä :)
Laitan tänne väliin yhden suosikkivariaationi, "Tchaikovsky Pas de Deux". Tanssijat eivät ole New York City Baletista, Laëtitia Pujol on Pariisin Oopperan baletin danseuse étoile, mutta koreografia on tietenkin Balanchinen. Jos tämä video ei joskus enää näy tässä, laittakaa viestiä. Balanchinen säätiö poistattaa nimittäin näitä youtubesta yleensä aika nopsaan. Toivottavasti mahdollisimman moni ehtii kuitenkin nähdä tämän hienon klassikon! Ja todella tyylikkäänä toteutuksena:
Keskellä meillä oli yksi uusi ja haastava piruettiharjoitus. Aloitettiin 5:stä asennosta, plié ja siitä yksi en dehors piruetti niin että passé vaihtuu käännöksen aikana takaa eteen ja asento päättyy neljänteen relevéssä. Siitä taas piruetti (tai oikeastaan kyseessä oli kännös) ilman plietä ja sama lopetus. Vielä yksi käännös ilman pliétä, sitten lopetus tuplapiruetilla, nyt normisti plién kera. Vaikeinta oli tehdä korkea passee ja lopettaa isoon neljänteen, kunnolla ristiin ja ilman tasapainon menetystä. Mutta se oli kiva harkka, jostain syystä vika piruetti onnistui silloin paljon paremmin. Harjoittelin sitten myös toisen ryhmän mukana, hieman sivussa (meillä on tosi pitkä sali, ja oven vieressä vielä yksi lyhyt peiliseinä - tässä kohtaa salia ei yleensä kukaan tee keskilattian harjoituksia).
Ja sitten siinä kävi niin että kun tein vielä sarjan loputtua yhden ylimääräisen kertauksen, just for me, niin onnistui mun paras triplapiruetti ikinä. Oikeasti! En riuhtaissut vauhtia, passee oli auki ja pää spottasi. Ja olin niin keskellä kuin olla voi. Ja arvatkaa mitä, juuri sillä hetkellä kun jäin vielä pyörimään, M-P kääntyi pois eikä huomannut mun Hetkeä laisinkaan! Jälleen kerran triplani tuli esiin kun kukaan ei ollut näkemässä. Alan jo epäillä että kyseessä on Satumaan piruettikeiju..
Juuri kuulin tanssikamultani että vakiopettajani Gabriella palaa äityislomaltaan jo takaisin opettamaan - tosin hän käy sijaistamassa vain ensi viikon tiistain (26.4.) ja torstain (28.4.) aamutunnit (klo 10-11.30). Vähänkös harmittaa etten itse pääse! Sen jälkeen kun vaihdoin vuoden alusta uusiin työtehtäviin ovat iltavuorot jääneet pois, eikä ole mitään mahdollisuutta päästä aamuisin treenaamaan. Muuten kuin lomilla siis. Olen kuitenkin aina tykännyt tanssia heti aamulla, eikä siksi että treenit olisivat pois alta ja päiväjärjestyksestä. Vaan siksi että se on ihana päivän aloitus! Etenkin jos ei ole kiirettä töihin, ehtii rauhassa venytellä, suihkutella ja mennä suoraan lounalle. Ja hyvässä lykyssä olen samana päivänä mennyt vielä uudestaan iltatunnille.
Seuraava video on Bejart Ballet Lausannen aamutunnilta.. Meinasin kyllä tippua tuolilta kun katsoin tätä. Mielettömän upeita tanssijoita! Ja katsopa tarkkaan miten eräskin ballerina tekee keskellä developpéta..
Ihmettelen kyllä että kesällä ei ole aamutunteja tarjolla. Opistollakaan (HTO) ei ole kuin yksi, ja se on alk2/J1 tasoa. Toista oli vielä viime vuoden kesänä, jolloin itsekin vielä pääsin. Oikeasti, on aivan mahtavaa että treeneistä voi lähteä suoraan rantsuun ja jos tykkää, niin laiskotella vaikka koko loppupäivän :) Pitääpä muuten kysyä josko Tanssivintillä on aamutunteja, siellä on kesäisin tehty joskus jotain poikkeuksia - vaikka nettisivuilta on usein turhaa hakea ajankohtaista infoa! No, mä en pääsis kuitenkaan kuin lomilla. Enkä edes tiedä vielä missä vietän koko kesäni. Helsinki on tosin ihana kesäkaupunki..
Tajusin just että tällä viikolla mulla on todella lyhyt kolmen päivän työviikko, koska pidän perjantaina lomaa. Itse asiassa on vielä noita pitämättömiä lomapäiviä lisää, ja ne pitäisi oikeastaan käyttää huhtikuun loppuun mennessä.. Taidanpa huomenna kysyä pomoltani josko voisi ottaa vielä sen torstainkin. Kunhan ei ole liikaa ruuhkaa, ketään työkavereita ei ole poissa ja saadaan kaikki kuntoon ensi viikon työmatkaa varten. Senkin takia olisi kiva saada tästä viikosta tanssintäyteinen, sillä tulevan messumatkan takia jää taas parhaat baletit välistä. Olen silti innoissani, on tosi kiva päästä tekemään töitä Saksassa!
Googlasin jo mitä Essen:in kaupungilla on tarjottavana, ja enpäs tiennytkään että se on varsinainen tanssin kaupunki! Siellä on yksi Saksan top5 balettikouluista (sisäoppilaitos), ja lisäksi kaksi muuta ammatillista korkeakoulua. Lisäksi on tanssiryhmää, balettia, Aalto-teatteri, ja jokunen koulukin. Oli tietenkin pakko tsekata josko ehtisi siellä edes yhdelle tunnille.. Mutta kun olen töissä kl 10-18, se rajaa vaihtoehdot aika vähiin. Ja toisin kuin täällä tai esim Berliinissä, iltaisin ei ollut mitään jatkotason tuntia klo 18.30 jälkeen. Yhden aikuistunnin bongasin, ja se taitaa olla jonkinlainen alk2-J1. Jos vain ehdin, meinaan kokeilla! Aamutunteja olisi muuten sielläkin ollut tarjolla, ja vieläpä joka päivälle. Huokaus..
Kuva: luultavasti Daphne Bougiasi (Bejart Ballet), valokuvaaja tuntematon. Laitoin sen tähän kun siinä on sitä aamuruskon valoa ja tunnelmaa..
Just laskin että mulla on baletin tuntimäärä tippunut erinäisistä syistä jo alle kolmeen viikossa, mikä on mulle siis todella vähän! Huomenna ehdin just vielä yhdelle tunnille ennen pääsiäisen pyhiä ja seuraava tunti onkin sitten vasta viikon päästä keskiviikkona. Siihen päälle vielä yksi työmatka Vapun jälkeen - niin taas jää neljä tuntia välistä. Näin vähän treenasin viimeksi viime vuoden heinäkuussa, jolloin en siis treenanut ollenkaan! Tosin silloin piti rauhoitella tulehtunutta polvea, ja nyt on vain pyhät ja työt tiellä. Onneksi pääsen toukokuun puolessa välissä taas vauhtiin. Katselin tätä Scottish Ballet Companyn live stream -videota ja ei voi muuta sanoa kuin että ihan hirvee hinku päästä tunneille!
Mutta sillä välin ei auta muu kuin ottaa lisäksi kotikonstit käyttöön! Miten siis pitää tasoa yllä kahdella vaivaisella viikkotunnilla? Ihan alkajaisiksi voisi vaikkaa nostaakin aerobista kuntoa. Nyt kun lumet ovat vihdoin sulaneet lenkkipoluilta, meinaan aloittaa taas reippaat kävelylenkit Espoon Rantaraittia pitkin. Samalla pääsee nauttimaan upeista merimaisemista ja raittiista ulkoilmasta! Juoksemisesta en ole koskaan välittänyt, ellei kyseessä ole sitten enintään 400 m pikamatka, mutta kävelystä kyllä pidän. Kolmen vartin lenkillä ehtii siinäkin tulla hiki, jos on tarpeeksi nopea. Toinen vaihtoehto olisi uinti. Ennen teini-ikää uin peräti seurassa, mutta kyllästyin lopulta altaanpohjan näkymiin.. Uiminen luonnonvesissä sen sijan on ihanaa, vaikka nyt onkin vielä liian aikaista ja kylmää. Ehkä pitäisi kuitenkin suunnata halliin? Rintauinnissahan voi treenata vähän aukikiertoa!
Kotona sisätiloissa teen lähinnä pitkiä venytys-sarjoja, mutta myös joitain vahvistavia lihasharjoituksia. Tarkoitan erityisesti vatsalihaksia, niitä syviä ja baletille niin olennaisia keskustan koossa pitäviä lihoja! Jos laiskottaa, luistan näistä yleensä ensimmäisenä.. Tunneilla käytän niitä kyllä ihan tosissani, mutta kuten jo tuossa sanoin, kaksi kertaa viikossa ei paljon auta. Joten: töihin siitä jo! Löysin joskus hyviä ohjeita Karen Clippingerin kirjasta Dance Anatomy and Kinesiology, ja google-kirjoihin on skannattu tuosta kirjasta ihan kokonaisia sivuja, myös vatsalihasliikkeistä: books.google.com.
Jos pilates on tuttua, on myös lankku ("the plank"), joka yksi mun suosikkiharjoituksista: kroppa suorana, napa kohti selkärankaa, hengitä koko ajan ja pidetään asento alkuun 60 sekunttia. Tauko ja uudestaan. Tästä on olemassa erilaisia variaatioita, mutta oheinen kuva näyttää perusasennon:
Kun tämä alkaa tuntua suht helpolta, voi esim nostaa vuoronperään toista jalkaa yläviistoon. Kunhan pitää keskustan koko ajan vahvana! Toinen hyvä keskivartalo-hallinta harkka on seuraava: mennään kontalleen, ojennetaan vastakkainen käsi ja jalka pitkäksi ja samalle korkeudelle kuin selkä (joka on suorana). Pito, hengitys ja vaihto. Ei välttämättä tunnu kovin kummoiselta, mutta kun sen tekee rauhallisesti ja heilumatta niin siitä on kyllä hyötyä.
Yksi minkä balettiope teetti joskus tunnin alussa on tämä: selinmakuulle, nosta jalat suorina ylös (alle 45 astetta), nosta samalla ylävartalo irti lattiasta - ja pumppaa käsivarsilla (suorina sivussa). Tee niin paljon kuin pystyt, pidä tauko ja uudestaan. Itse tykkään pitää samalla jalat aukikierrossa 1. asennossa (ja samalla puristaa noi reisien sisälihat yhteen).
Nämä olivat siis joitain mun omia kotona tehtäviä suosikkejani, mikäli vatsatreenista nyt edes voi puhua suosikki-tekemisenä.. Tehokkaampaa olisi tietenkin käydä oikeilla pilates- tai core-tunneilla, mutta nyt on sekä aika että rahat vähissä. Näitten vatsalihasharjoitusten lisäksi teen myös jalkatreeniä, mm releveitä ja nilkkaa vahvistavia liikkeitä. Ja päälle tietenkin venytykset. Yksi hyvä linkki minkä voin suositella kaikille on Deborah Vogelin blogi thebodyseries.com, sieltä löytyy todella asiantuntevaa apua tanssijan koko kropalle!
Eilen oli aivan mahtava balettitreeni! Olen taas panostanut kunnon yöuniin - ja eron huomaa oikeasti! Kroppa jaksaa paremmin, enkä tipu enää kärryiltä kun vaihdetaan suuntia, heh. Opin tässä senkin, että 6 tuntia on mulle liian vähän. Ainakin jos samana päivänä tahtoo tanssia! Ja olen myös huolehtinut siitä että rauhoitun joka ilta venyttelemään, pitkään ja hartaasti. Se on kuulkaas niin että nothing comes from nothing.
Nyt meillä oli taas joitain uusia kasvoja balettitunnilla, myös hyvä tanssikamuni Saara pääsi vihdoin. Tankoon meni ehkä siksi tavallista enemmän aikaa, koska joitain tuttuja harjoituksia piti näyttää ja lisäksi Marie-Pierre halusi selvästikin kertoa uusille mitä hän haluaa ja ei halua nähdä tunnilla. EI: yli-aukikiertoa jonka aiheuttaa väärän linjauksen (ja pyllistelyä :) KYLLÄ: pitkät linjat, korkeat passét, kantapää aina eteen, polvet aina 100% venytettyinä.. EI: robotteja, EI katse alas, EI sisäänpäin kääntynyttä tanssimista. KYLLÄ: oma maksimi kaikessa. KYLLÄ: tanssijoita! Kamuni kyllä pärjäsi oikein hyvin, laittoipa M-P hänet kehujen kera näyttämään grande ronde de jambe en l´air:in. Siinä kun on se kriittinen kohta, missä aina meinaa lonkka kääntyä ja jalka tipahtaa sisään - toimii jos venytät työskentelevää jalka pitkälle, etkä unohda tukijalan aukikiertoa (mieti reiden ylintä sisäosaa ja tuo se eteen). Hyvä Saara! :)
Jotkut harjoitukset olivat ihan hulvattomia, siis niin nopeita että jos pää ei ehtinyt napata sarjaa, niin ihan turha toivo pysyä mukana! Onneksi olin kerrankin nukkunut riittävästi.. Yksi sarja meni näin: suunnissa degagé (jeté) piqué devant, sama taakse, sivulle 2 kertaa, sitten ristiin ja cloche läpi, pikee eteen, käänny tankoon päin -pikee a la seconde, käänny ja pikee taakse. Ja toinen puoli. Ja vielä sama en dedans. Kaikki degagét siis pikeillä. M-P varoitti meitä että on nopea sarja, ja muistavathan kaikki nyt varmasti miten meni.. Kun musa lähti, katoin että hei no problem, ei tämä ole liian paha - mutta: M-P pysäytti musan, hymyili ja näytti uudestaan. Meidän pitikin tehdä koko sarja tuplanopeudella! Epäuskoisen naurun jälkeen tsempattiin kaikki ihan tosissamme, eikä ollut yhtään niin surkeeta! "Guys, you did really good!"
Pointe-tunti oli myös ihan parhaasta päästä. Tehtiin tangossa ekaa kertaa attitude tasapainoja, ja tärkeintä oli löytää kaunis ja oikea linjaus, ei korkeus! Polvi siis joko ylempänä tai samalla linjalla kuin nilkka, eikä mitään banaaneja. Se on jotenkin attitudessa vielä vaikeampaa tuntea nilkan oikea asento, mutta nyt näin todella eron. Yhtä mitä en uskaltanut tunnilla tehdä, oli piruetti en dedans. Se kanssa mulla on välillä ihan puolivarpaillakin ongelmia, enkä halunnut ottaa riskejä. Saatiin tietenkin tehdä pelkkää tasapainoa. Sen sijan piqué piruetit lattian poikki sujuivat jo sillä nopeammalla tempolla! Jee :) Korjauksia tuli taas roppakaupalla, ja joitain kehuja myös. Noottia tuli kuitenkin taas kantapään asennosta, joka on mulla liian usein pirueteissa vinksallaan. Eikä siihen ei ole mitään hyvää syytä, se on vain huono maneeri. M-P sanoi aika painavat sanat siitä, että mun pitää todella miettiä sitä ja tehdä töitä sen eteen. Joten: ylimmästä kuvasta vähän mallia ja: "Present your heel!" :)
Kysymys: mikä on sinun heikkous, tai maneeri josta et meinaa päästä eroon?
Lopuksi videopätkä baletista Who Cares. Viime viikkoisen hienon mutta "tummanpuhuvan" SokeanMielen jälkeen teki mieli jotain kevyempää, mutta silti tyylikästä. Olen muutenkin aina ihaillut näitä Balanchinen teoksia oman erityisen liikekielensä takia. Sattumoisin myös M-P tykkää käyttää hänen liikemateriaaliaan tunneilla. Muuten: Näitä Mr. B:n baletteja ei yleensä pysty netistä katsomaan, koska säätiö on super tarkka valvomaan tekijänoikeuksia. Siksi tässäkin puhutaan säveltäjä Gershwinistä, eikä baletin koreografista. Klikkaa teoksesta lisää tietoa: www.balanchine.com/content/site/ballets/82
Kohtaus: "The Man I Love", tanssijana Viviana Durante.
Jyväskylä, 1.4.2011. Työmatkalla, toinen päivä ja toinen yö hotellissa. Messuilla 8-9 tuntia putkeen myyntityötä, lounaaksi ehtii vain suklaata ja kahvia.. Töistä suoraan edustamaan, herkuttelua ja viiniä. Ja yömyssyjä. Tämä työkeikka on kyllä oikein mielenkiintoinen, olen tavannut tosi hyviä tyyppejä Färsaaria myöten enkä ole ehtinyt pitkästyä yhtään. Oma aika on tosin kortilla, eilen esim läksin kotoa klo 8 ja olin hotellihuoneessa klo 24. Tänään päästiin sentään jo ennen iltakymmentä relaamaan. Huomenna taas putkeen töitä ja sieltä taas suoraan edustamaan.. On se silti kivaa vaihtelua. Tanssista ei kyllä voi puhuakaan eikä venytellä ei ehdi, vaikka sängylle mahtuisi (isompi kuin mun keittiö!). Ja olen syönyt niin paljon gurmeeta ja suklaata ja juonut viiniä veden sijan että taidan ensi viikon tanssitunneilla pukea ne löysimmät verkkarit päälle..
Mun piti siis alunperin tehdä postaus miten pysyä kunnossa reissun päällä.. Voishan sitä tehdä esim punneruksia ja vatsalihaksia ja nilkkojen ojennuksia, mutta jostain syystä ei oikein tunnu tehokkaalta. Johtunee niistä kuohuviineistä. Kippis! Huomen aamulla vois silti yrittää ehtiä saunaan (poreallas), sais siellä lihakset vähän rennoksi. Ja ennen kotimatkaa on ihan pakko venytellä kunnolla!
Yksi hyvä tai huono puoli tässä on se, että huoneessani on tosi iso peili. Ei ylety katsomaan nilkan asentoa, mutta vois vähän tarkistella yläkropan epaulementia. Kunhan ehtisin olla tällä puolta tuntia pidempään.. Ja nyt en ehi muutenkaan kun kirjoitan tässä samalla.. ;) Toinen hyvä puoli tässä reissussa on se että olen saanut puhua saksaa, ja ruotsikin alkaa taas sujua. Omituista kyllä, mun englantiin on livahtanut tanskalainen korostus. Mikä on hassu yhteensattuma.. kas kun kuulin just että mun suosikki-balettitunnilla oli tänään käynyt vieras: tanskalainen herra hottis-husband-of- M-P, siis SKB:n taiteellinen johtaja KG! Vissiin tullut katsomaan mitä vaimo oikein tekee kaikki perjantai-illat.. Ei se sitten voinu käydä viime viikolla? Toisaalta, ihan hyvä näin. Mulla olis voinut mennä spasmat entistä pahemmin sekaisin. Hih. Lukaisepa täältä mielenkiintoinen haastattelu: www.ballet-dance.com.
Hieman köyhä postaus mitä siis tulee omaan tanssimiseen.. No, ensi viikolla on paluu arkeen ja parit arkivapaat päälle tasoittamaan työputkea. Tavoite olis toistaa ne foutté-piruetit, ja sitten haluaisin todella tietää onko mun ryhmä näytöksissä mukana, ja millä kokoonpanolla..
Kysymys: Miten treenat silloin kun et pääse tanssimaan?
Ihmeiden aika ei ole ohi.. Olin tänään tavan mukaan balettitunnilla, ja C laittoi meidät taas harjoittelemaan niitä "ihania" fouetté-piruetteja. Jotka ovat siis vain ihania ja upeita jos ne osaa. Tai voishan niitä tehdä joku mun puolesta, ja vaihdetaan sitten vain pää erikoistehosteiden avulla.. ;) Oli miten oli, fouetté-pirtsan kanssa olen vielä alkutekijöissä. Tajuan kyllä jotenkuten jo teorian ja olen saanut harjoitella erittäin hyvän opettajan ohjauksessa, mutta puhtaasti olen silti pystynyt tekemään korkeintaan kaksi. Siis alle tupla-piruetti ja päälle kaksi fouettéta plus siisti lopetus. Vaikeinta mulle on säätää sen ekan piruetin nopeus, siten että saan tehtyä kunnon plien ennen kuin secondiin avaava jalka ehtii viedä mut pois akselista. Välillä meno on ollut aika villiä..
Anyway, tänään päästiin siis taas pyörimään. Ope vaan heitti että tehkää, ja ainakin 16 tai vähintään kahdeksan. Siinä ne ohjeet olikin. Mä en usein avaa suutani tunnilla (en melkein koskaan, ellei ope kysy jotain meiltä), mutta siinä kohtaa puhuin. "Anteeks, mut mun maksimi on ollut vasta kaksi.." Tarkoitin sillä sanoa että yritän kyllä, mutta ei pidä odottaa mitään. Siihen ope, että tee sitten neljä. Ja että klassiseen balettiin kuuluu myös temppujen tekeminen (ja kuvittelenko vaan vai oliko äänensävy hieman ivallinen?). Kas kun mä olen aina ajatellut että aikuisen tanssijan kuuluisi ensisijaisesti oppia mahdollisimman puhdas tekniikka, ja sitten tanssia. Siis todella tanssia. Tietty fouettét ja muut vastaavat ovat osa baletin liikekieltä, sokerina pohjalla ja silleen, mutta se ei tee tanssin harrastajasta luuseria jos kaikki temput ei kuulu repertuaariin.
(POST EDIT:yksi kommentoija käsitti vähän väärin, enkä selvästikään ilmaisut itseäni hyvin. Tarkoitin sanoa että aikuisen ei tarvitse treenata otsa rypyssä temppujen perässä, vaan että hänen pitää saada keskittyä puhtaan tekniikan opetteluun ja itse tanssimiseen! Mä kirjoitan näitä välillä yömyöhään, ei aina pysy näppis ajatusten perässä. En todellakaan ole sanomassa että aikuinen harrastaja ei saisi nauttia tanssimisesta ja ilmaisusta jos ei ole ensin opetellut täydellistä tekniikkaa. Sehän olis ihan bullshittiä. Ja mä en myöskään ymmärrä niitä joitten mielestä aikuisten harrastajien ei kuuluis missään nimessä mennä esiintymään, ei edes oppilasnäytökseen, koska se on heidän mielestä tosi noloa! Mutta ei kukaan meistä kuvittele olevansa joku balleriina, tehdään vaan parhaamme. Miksei aikuinen saisi nauttia esiintymisen huumasta?)
En tiedä, ehkä tämä ope ajatteli etten ole koskaan viitsinyt harjoitella tai että olen vaan avuton/lahjaton kun en osaa vielä? Hei, mä en oo tanssinut lapsesta saakka! Haluan kyllä tehdä töitä ja oppia, kunhan saan myös jotain koutsausta ja aikaa. Mutta tiedättekö mitä? Mulle tuli niin "whatever"-fiilis, etten ottanut yhtään paineita, ja muistelin vain mitä mun toinen ope oli takonut mulle kroppaan.. Musiikki alkoi, ja kun sain kerrankin hyvän tuplan alle fouettét vaan lähti pyörimään! Tein koko musan edestä, enkä ole koskaan tehnyt niin monta putkeen! Hittolainen! Mun teki oikeesti mieli huutaa opelle että hei tää oli parasta multa so far! Etenkin kun odotin jotain palautetta, ja erityisesti korjausta. Tiedän varsin hyvin että ne eivät olleet puhtaita, luultavasti aika karseita, mutta pääsin ympäri - ja vieläpä mun huonommalla puolella.
Parasta kuitenkin että tiedän nyt.. Fouettét eivät ole mulle mahdottomia sittenkään. Nyt tarvii enää hioa niitä kauniiksi - siinä sitä onkin tekemistä. Ja se on tosi hyvä juttu, sillä mä rakastan baletin treenaamista yli kaiken!
Tähän loppuun vielä yksi hieno variaatio, POB:n Dorothee Gilbert tanssii:
Ei ollut ihan paras päivän alku eilen.. Heräsin aamulla puoli viiden aikaan aivan vietävään pohjelihaksen kramppiin! Siinä sitten kyyneleet silmissä yritin venyttää ja hengittää ja saada kivikovaa lihasta palautumaaan rennoksi. Enkä keksi syytä miksi kramppi nyt iski, kun mulla ei ole ollut näitä aikoihin. No, uni ei tullut ihan heti takaisin, ja kun olin muutenkin mennyt turhan myöhään nukkumaan niin olo oli melko raihnainen koko loppupäivän. Mikä ei tiennyt hyvää illan balettitunneille. Mutta en jätä Marie-Pierren tunteja väliin pikku väsyn tai krampin takia!
Eka 90 min jatko 3-taso oli kyllä rankka.. Toisin kuin viime viikon "simple but 100% clean"-tankosarjat, tehtiin nyt nopeata ja vaikeata, ja joko mun port de bras kärsi tai sitten mun jalat sekoili. Yhden sarjan nappasin vasta toisella kerralla ja ihan viime hetkellä. Kun aivot ovat melkein narikassa ja kroppa tuntuu kantavan salamatkustajaa mukanaan (niin painavalta tuntui), itsevarmuuskin romahtaa pian perässä.. Onneksi M-P on niin ihana että näkee aina jotain hyvääkin, vaikka samalla korjaisi kuinka tiukasti! Aloinkin pikku hiljaa elpyä ja löytää sisäisen tanssijani uudelleen..
Tunnin lopussa hyppysarjoissa olin taas oma itseni - rakastan petit ja moyen allegroa erityisesti! Hypyistäni olenkin saanut aina eniten kehuja, siis lähinnä korkeudesta, tekniikassa riittää vielä hiomista. Mutta ehkä mun jalat yksinkertaisesti vaan sopivat hyppimiseen. Mulla tulee usein "pomppu" olo tunneilla (ja lapsena ihan missä vain). Kuvittele Nalle Puhin Tikrua niin tiedät mitä tarkoitan.. Enpä muuten muistanut että Tigger on näin oivallinen tanssin opettaja! :)
Keskellä tehtiin piruettisarjoja - mutta mikä Murphyn laki se oikein on että opettaja katsoo aina eri suuntaan kun onnistuu pyörimään triplat!? Niitä kun ei tule muutenkaan liukuhihnalta. Tietty saan kicksit niistä ilmankin kehuja, mutta olis kiva jos M-P joskus näkisi.. Vaikka hän luultavasti korjaisi mua heti nilkan tai varpaiden asennosta! :) Tehtiin keskellä myös sarja mikä päättyi a la seconde -piruettiin, ei ihan mun ominta alaa. Varsinkin kun pyöritään vasemmalle, siis niin että oikea jalka on sivulla. Tällä kertaa pääsin sentään ympäri, mutta kun jarrutin jalka kääntyi just sen verran sisään että opettaja näki - ja hän oli jo ehtinyt kehua piruettia ennen kuin se oli valmiskaan! Auts.
Ja taas tuli tämä kommentti: "You start very well, but at the last moment you give up/lose it." Miten mä saisin itseni uskomaan siihen mitä teen, ja tekemään se 100% loppuun asti? Varsinkin pirueteissa heittäydyn liian usein virran vietäväksi, tyyliin sormet ristiin ja silmät kiinni ja ehkä nyt tulis se tripla.. Kuitenkaan kyse ei ole tuurista, vaan tekniikasta. Jospa mun pitäsikin miettiä sarjoja pidemmälle, siis ajatella ettei tanssi lopu siihen vaikeaan piruettiin (tai muuhun vastaavaan) vaan nähdä itseni jo ennen piruettia, venyttämässä sen jälkeistä viimeistä fraasia..
Pointe tunti ei ollut yhtään helpompi. Siinä muuten kaksi sanaa jotka eivät sovi samaan lauseeseen: pointe + helppo! Tankoharjoitukset menivät ihan ok, myös ne hitaat relevét. Echappét ovat edelleen työn takana, etenkin kun noustaan 4. asentoon. Mutta nyt saan jalat "liukumaan" yhtäaikaa ylös, ilman hyppimistä: edistystä! Yhden jalan relevét ovat sitten ihan toinen tarina.. Yhdessä sarjassa piti mennä kierros ympäri, siten että joka neljännes ylös ja takajalka coud de pied (kuva ylinnä, ja olispa mun jalat!). Kun tehtiin vasemmalle, toimi suht hyvin ja kehuja. Kun mentiin oikealle, tiesin jo lähtiessä ettei tuu mitään. Mun oikea jalka/polvi on nimittäin tosi huono suoristumaan kärjellä. Luulen että osasyy on n 10 v sitten tehty polven tähystys, jonka jälkeen ympäröivät lihakset ovat jääneet laiskaksi - tai siis kehitin varmaan silloin tiedostamatta itselleni maneerin. Ja nyt kun tiedostan sen, pää on jo valmiiksi puolittaisessa paniikissa joka kerta kun meen ylös!
Sarja meni siis arvaten täysin pieleen oikealle, eikä ollut eka kerta kun se koipi petti mut. Näin heti M-P:n ilmeestä mitä tulemaan piti.. "Johanna, show me again!" Ja yritin, ja pieleen meni.. "Do it just to the front, straighten your knee.." Ja yritin, ja pieleen meni. "Come here.." Ja M-P otti käsistä kiinni ja pisti tekemään uusiksi, ja vielä kerran. Ja vielä. Ja sitten se suoristui! Mun surkea polvi suorana relevéssä! M-P: "You see, you can do it! It´s not your leg, just a bad habit!" Läpimurto! Ei se tietenkään ole nyt kerralla ikuiseksi ajoiksi korjattu, mutta sen jälkeen alkoi sujumaan paljon paremmin. Kunhan saan tämän tunteen takaraivooni, voin lakata hermoilemasta ja keskittyä itse tanssiin.
"Think first. Dance later. "Dance first. Think later. It´s the natural order." - Samuel Beckett
Kuva ylinnä: Australian Ballet gallery, Herald Sun (klick here)
Olen kahden balettitreenin jälkeen niin poikki että mulla voisi pyyhkiä lattiaa! Olin yliväsy jo ennen tuntia, mutta en voinut jättää Marie-Pierren balettia väliin. Ja oli se taas sen arvoista! Vaikka välillä haukoin happea ja puhkuin ja jalkapohjatkin kramppasi jo pointe-tangon alussa. Ihanaa itsekidutusta.. Mutta en ole mikään masokisti! Baletissa piristyn aina, etenkin jos tunti on niin energinen, haastava ja palkitseva kuten just M-P:n tunnit ovat.
Tänään tuli korjauksia taas roppakaupalla, silloinkin kun en niitä odottanut. Mulla on nimittäin ollut tapana hakea liikkeisiin ja asentoihin tuntumaa aina kun siihen on ollut tilaisuus. Jos ope esim sarjan jälkeen antaa yleistä palautetta (toisin sanoen putsaa meidän sotkuja, jonkan jälkeen tehdään uudestaan), niin kokeilen samalla ja tsekkaan peilin kautta linjausta. Mun pitää tuntea se korjaus ennen kun jatkan musiikin kanssa. Yleensä opet ei siitä mitään kommentoi, paitsi joskus keskellä, kun käskevät kaikkien harjoitella jos yksikin oppilas joutuu taikka saa toistaa liikettä paremmaksi. Mutta: Marie-Pierre näkee kaiken. Hän siis katsoo myös kun teekee jotain vaan ihan itsekseen. Ja huomauttaa heti jos menee päin metsää, ja pistää tekeen uusiksi! Tänään meinasin jo nolostua kun mun tarkoitus ei todellakaan ollut vetää niin usein huomio itseeni.. Muut opet ei vaan tässä kohtaa reagoi, taikka eivät välitä mitä sitä tekee sarjojen välissä. Ellei sitten heittäydy lattialle ja tekee jotain rambo-punneruksia, kuten yksi herra kerran näytti..
Sain siis korjauksia ja säätöä melkein enemmän kun pystyin sulattamaan. Mutta oivalsin myös jalkaterän asennon yhdessä tankoharjoituksessa: eka asento, työnnä varpailla jalka lattialta (polvi ei ojennu). Olin kyllä aina käyttänyt varpaita, mutta työnsin ylös - ja tässä kuuluu käyttää varpaita kuin flikissä. Taikka toinen mielikuva olisi nuolaisu kissantassulla - varpaat menevät demi-pointen kautta ja ojentuvat tukijalkaa kohti. Tässä mulla on ollut jatkuva ongelma lievän banaanin kanssa, jalkaterä tahtoo siis pikkasen vääntyä. Tänään kuitenkin näin, tajusin ja tunsin - ja open mielestä ero oli kuin "night and day". Vika ei siis ole mun jalassa, vaan olen aina työstännyt sitä vähän vajaasti. Hitaasti pystyn kyllä tekemään ihan hyvin, nopeissa liikkeissä sen sijaan menee pieleen. Ei paljon, mutta kuitenkin. Ja laatua pitää olla!
Muuten kun tehtiin tangossa arabeski-tasapainoja (arabesque équilibre), saatiin ohje venyttää käsi paljon pidemmälle kun mitä olen koskaan oppinut. Ja kun luulin jo olevani siellä, M-P tuli venyttämään lisää: "Further away. Further!" Olin jo puolessa välissä Manskua kun ope oli vihdoin tyytyväinen. Ja tietenkin kävi taas käsky tehdä kaikki isommin ja puhtaammin ja tarkasti aksentoiden (tendussa nopea "sisään", sen sijan että tasatempoinen ulos - sisään). Välillä meinasin kyllä tippua kärryiltä kun piti keskittyä jalkoihin ja samalla tehdä haastavaa, tanssillista ja taiteellista port de bras:ta yhdistettynä yhtä vaativaan epaulementiin. Onneksi M-P antaa luvan tehdä virheitä.. "Don´t worry if you f*** up, we will just do it again!"
Kun tehtiin sitten keskellä adagio, mokasinkin ihan kunnolla. :) Yhdessä kohtaa sarjaa piti kääntyä profiiliin ja tehdä developpee sivulle - niin mä tein ihan tyynesti väärälle puolelle. En edes tajunut koska mun edessä ei ollut ketään muita. Vasta kun M-P hihkaisi asiasta.. ja meinasin kyllä revetä siihen paikkaan! Eikä auttanut että myös ope sai hyvät naurut siitä.. Tunnista (ja pointesta) riittäisi nyt kirjoittamista vielä kahden postauksen verran, mutta lopetan tähän. Tässä vuodatuksessa onkin jo melkoisesti pituutta - kiva jos olet jaksanut lukea näin pitkälle! Ai niin, se on vielä pakko mainita että onnistuin siinä adagiossa tekemään 3 1/2 piruetin - ja se puolikas oli tarkoituksella koska meidän piti lopettaa piruetti toiselle puolelle. Välillä siis oikeasti onnistaa :)
Tämä vielä kaikille jakoon: löysin nimittäin ihan mahtavan baletti-ranskan kielen oppaan tanssijoille! Linkistä löytyy koko opas pdf-tiedostona, ja ainakin mun macbookiin se latautui saman tien:
Olen kohta viimeinen mun koko tanssiyhteisöstä joka ei ole nähnyt Black Swania. En siis lähde siitä tässä kirjoittamaan, vaikka olenkin ehtinyt kommentoida siellä sun täällä - näkemättä koko elokuvaa! Se on se huono puoli netissä, että näkee ja lukee ihan liikaa liian aikaisin. Ja kun seuraan monia tanssiblogeja muutenkin, en ole voinut välttyä muitten arvioista ja mielipiteistä. Tietenkin olisin voinut olla klikkaamatta kaikkia trailereita ja tehoste-reelejä, mutta en ole koskaan pystynyt vastustamaan spoilereita! TV-sarjoistakin haluan tietää etukäteen jos jossain osassa tapahtuu jotain erityisen jännää, etten vaan missaisi mitään.. En siis postaa nyt mitään Aronowskyn psykologisesta kauhu-trilleristä, enkä mitään Natalie Portmanin näyttelijän taidoista saatikaan hänen ballerina-uskottavuudestaan. En edes laita sitä parasta spoiler FX-reeliä tänne, se joka paljastaa kuka oikeasti tanssii - koska se piru vieköön melkein paljastaa koko juonenkin. Mutta: jos joku haluaa sen linkin anyway, laittakaa kommenttiboksiin palautetta :)
Toinen penkki-baletti mikä jäi tänään taas väliin, on se Bolshoi Baletin Don Quijote live esitys. Siis se joka näkyy ympäri maailmaa valituissa leffateattereissa. Laskin tänään rahojani ja päätin käyttää 11 euroa sunnuntain balettituntiin mielummin. Ja ne toiset 11 euroa (siis puolet siitä leffalipusta) lisään Kansallisbaletin näytöksen lippuun! Haluan todella nähdä sen Kenneth McMillanin Manonin. Niin, menin siis pitkästä aikaa Aleksanterin teatteriin treenaamaan, sinne alimman kerroksen "Puutyöhuoneeseen". Yleensä tunnit ovat vanhassa Isossa Balettisalissa, siis siellä missä ennen treenasivat kaikki Kansallisbaletin tanssijat, tosin nyt Svenska Teatterin remonttievakko on karsinut muitten salivarauksia. Puutyöhuone on kapea, ja peiliä riittää vaan puoleen väliin mutta teattereissa on aina oma jännä tunnelmansa. Toivottavasti meidän kevätnäytös pidetään tänäkin vuonna siellä!
Sunnuntain baletti oli aika laid-back mutta silti nopeatempoinen ja hikinen. Rento sikäli että opettaja ei juuri korjaa tangossa, ja keskelläkin antaa lähinnä yleisiä ohjeita. Pidemmän päälle se ei toimisi mulla koska kaipaan ja tarvitsen palautetta, ja välillä tiukkaakin ohjausta. Vaihtelu kuitenkin virkistää! Tykkäänkin erityisesti tämän opettajan petit allegrosta, siinä pitää olla todella skarppina kun suunnat vaihtuvat lennossa. Opettaja on saanut paljon vaikutteita mm. amerikkalaiselta David Howardilta, se näkyy mm. hyvin musiikin fraseerauksessa ja aksenteissa. Yksi nopea pikkuhyppy-sarja meni näin:
5., oikea jalka takana: assemblé - changement - assemblé - changement - glissade - assemblé - changement 2x, sitten edestä taakse: assemblé - chang. - assemblé - chang. - glissade (siis etujalka vie) ja assemblé taakse - nopea pas de basque + assemblé glissee toiseen suuntaan.
Sarja on aika ovela koska se on tosi nopea ja epäsymmetrinen. Siinä kohtaa kun tulee pas de basque, lähtee tosi helposti tekemään ne 2 changementia sen sijan. Petit allegro ei tällä kertaa ollut opettajan vaikeammasta repertuaarista, mutta tässäkin hyppysarjassa pitää todella ennakoida ja olla koko ajan jalkojen "päällä"! Muuten oli jännää koska olin viimeksi tämän opettajan tunneilla noin puoli vuotta sitten - huomasin nimittäin että olen niistä ajoista oikeasti edistynyt! Oliskohan Marie-Pierren tunneilla jotain osuutta asiassa? Tosin, kun on eri ympäristössä tekemässä erilaisia asioita, niin sitä näkee itsensä ihan uusin silmin. Ja kai sitä edistyy kun käy tunneilla ja ottaa korjauksia vastaan..
Vaikka viime perjantain ei mennyt ihan niin nappiin. Tunti oli tavallista vaikeampi, ja M-P vielä tavallisesti tiukempi (silloinkin on ihan symppis!). Kun kokeilin tangossa jotain itsekseni (siinä kohtaa kun vaihdetaan puolia ja ope antaa ensin yleisiä korjauksia), niin hän katsoikin ja näki heti virheeni. Busted! "What did you just do wrong?" Ja minä naama punaisena, että "ööh, jalkaterän asento kai (in English).." Eikä siinä auttanut kuin tehdä uusiksi ja paremmin. Sama kun tehtiin piruetteja tangossa, ja 5:stä ei ihan onnistunu. Olkapäät nousi ylös ja polvi ei ollut suorana, siis ihan disasteri. M-P neuvoi ja tein kunnes toimi. Oltiin molemmat iloisia siitä sitten :). Keskellä tehtiin muuten sairaan ihana Balanchine-tyylinen adagio, voi että se oli upea. Sen verran muistamista että itse tanssiminen ja eläytyminen jäi vielä aika vajaaksi, mutta ensi perjantaina saadaan tehdä sama sarja uudestaan. Yay!
Nyt tuntuu jo siltä että pelätystä flunssasta kehittyi vain tavanomainen nuha - ja tylsin vaihe taitaa olla jo takanakin. Neljän päivän soffalepo, aspirin ja otrivin ja ajatus seuraavasta tanssitunnista auttoivat kaikki selättämään tämän taudin alta aikayksikön. Minä-flunssa 1-0! En kestäisi olla ilman liikuntaa yhtään päivää pidempää. Tänään mun teki jo mieli loikkia sulavien lumihankien yli, mutta auringolla oli selvästi osansa mun lehmät-kevätlaitumille-hurmiossa. Uskalsin vihdoin nostaa hupun alas, ja ihana tunne kun ei ollutkaan mitään jäätävää viimaa.. vaan melkein leuto tuuli, ennakkoa keväästä ja kesästä. Aaah..
Mutta oikeasti, mun jalat ovat niin levottomat että voisin hyppiä seinille! Mun kropalla on todella fyysinen tarve tanssia, kaipaan jopa pointe-tunnin kidutusta. Ehkä sen on oltava just niin extreme, että saa tämän sohvaperunuuden ravistettua jaloista! Kuuden päivän treenitauko on mulle ihan liian pitkä aika. Voin paremmin kun treenaan tasaiseen tahtiin, korkeintaan 1-2 päivän taukoja välissä. Jos olen ollut liian pitkään tekemättä, uudelleen käynnistäminen on tosi raskasta. Pitäisi aina aloittaa pehmeästi, siinä on muuten helposti loukkaantumisen vaara. Niitä pehmeitä tunteja ei vaan juuri ole! Ja inhoan niitä 3-4 ekojen harkkojen jälkeisiä päiviä - kaikki paikat jumissa ja maitohapoilla! Vitsi kun en enää ole 20 v.. Joten onneksi huomenna M-P:n baletti :)
Viime viikollahan oli ihan super tunti (lue täältä: You Did Well Today), mutta en odota nyt liikoja, siis mitä tulee omaan tekemiseen. En ole kuitenkaan vielä palautunut täysin terveeksi. Tukkoisen nenän saa sentääs otrivinillä auki, eikä yskää ole ollut haitaksi asti. Pitää katsoa josko opettajalle on erikseen mainitttava puolikuntoisuudesta.. Toisaalta en halua jäädä ilman korjauksia, mutta ne missä pitää tehdä "more and bigger" ovat ehkä turhan rankkoja vielä. Sekään ei ole kiva jos ei vaan jaksa ja ope ihmettelee miksi.. Jospa huomenna on niin hyvä olo etten edes muista miettiä asiaa. :) Lähdenkin tästä venyttelemään ennen nukkumaan menoa, balettikassikin on jo valmiiksi pakattu.
Piruettiviikko päättyi lopulta flunssaan, mutta onneksi kuntoa riitti just vielä perjantain balettitunneille. Kurkkua kutitti ja silmiä väsytti, mutta M-P:n treenejä ei sovi missata! Mä oikeasti uskon että mun motivaatio oli niin kova, että se piti pahemman flunssan loitolla. Sama juttu vuosi sitten kun valmisteltiin kevätnäytöstä - tauti meni siinä sivussa. Pitää silti olla varovainen, se on ihan selvä juttu. Jos on vähänkin vaikeata hengittää, tai on kova yskä - niin ei pidä missään nimessä rehkiä! Multa jää nyt väkisin parit treenit väliin, mutta jos ensi perjantaina selviän Otrivinin avulla tunneille, niin siellähän olen.
Ja oli se sen arvoista. Piruettiputki ei loppunut vieläkään ja tanko sujui niin hyvin kuin ikinä. Opettajakin tykkäsi että "everything is better now!" Ja uudet kärkitossutkin ovat vihdoin sopeutuneet mun jalkoihin. Parasta kuitenkin että M-P:ltä sai taas sellaista hienosäätöä ja ohjausta mitä aikuisten tunneilta ei yleensä odota. Mä nautin siitä että pitää ja saa kerrankin esiintyä myös treeneissä. Tarkoitan sillä että treenaaminen ei ole pelkkää tekniikkaa, vaikka M-P onkin super tarkka siitä että mitään ei tehdä sinne päin ("no in-betweens") ja kaikki mikä tehdään, tehdään loppuun asti ("do your maximum!)". Tekniikka ei kuitenkaan ole itseisarvo, vaan tanssiessa halutaan myös ilmaista jotakin. Ja sitä varten on avauduttava. Yleisölle. Olkoonkin että meidän pitää kuvitella se täysi katsomo peilin tilalle.
"Present yourself!"
Lana Jones is a senior artist with The Australian Ballet in Melbourne. (Justin Smith/Australian Ballet)
Pointe-tunnilla tehtiin yksinkertainen harjoitus jossa käveltiin salin pitkä sivu päästä päähän: neljä askelta, aina croisé, toinen käsi aukeaa etukautta sivulle - ja sitten coupé ja bourreét tuoden käsiä ylös - neljä laskua - uudestaan coupé, piqué takajalalla ja bourreét taaksepäin (kädet toista kautta). M-P oheisti meidät esittelemään itseämme - "Present yourself!" - toisin sanoen tanssimaan asenteella.
Pitää oikeasti uskoa siihen mitä tekee, ja että tässä ollaan ottamassa "näyttämö" haltuun. Helpommin sanottu kuin tehty. Mun on pakko myöntää että tälläinen täysillä tanssiminen on baletissa aina vähän nolottanut mua. Etenkin silloin kun opelta ei ole tullut erikseen ohjausta, ja tunneilla on ollut niitä oikeita tanssijoita.. Siis ammattilaisia tai esim balettioppilaitoksen käyneitä lahjakkaita ja "hyviä tyttöjä"(yhden opettajan sanoin). Tuntuu että mä yritän ottaa osaa johonkin mihin mulla ei oikeasti ole rahkeita. Vähän niin kuin olisin tullut kuokkimaan hienoihin juhliin ja mekkokin on liian arkinen!
Paul Kolnik/New York City Ballet
21st Century Movement: Sara Mearns and Jared Angle, center, with other members of New York City Ballet at the David H. Koch Theater at Lincoln Center in “A Simple Symphony.”
Pikkuhiljaa tähän on tullut muutosta. Mun toinen lemppariope G on jo viime vuodet ohjannut teknistä suoritusta pidemmälle ja nyt M-P:ltä olen saanut lisää rohkeutta. Perjantaina kun tehtiin just tuo harjoitus, niin hän neuvoi meitä oikeasti katsomaan jotain. Ei mitään epävarmaa vilkuilua sinne tai tänne tai alas, vaan rohkea ja pitkä katse suoraan kuviteltuun kohteeseen. Fearless! Ja vaikka harjoituksen aikana tuli koko ajan muistutusta kantapäistä ja polvista ja käsistä, niin katseharjoitus tehtiin sekin uusiksi. Opelle ja meille itselle. M-P vielä kertoi että hän oli nuorena tyttönä mielettömän ujo, ja että tästä on apua myös oikeassa elämässä tanssisalien ja lavan ulkopuolella! Mulle riittää kyllä se että saan olla oma itseni ihan tanssiessa - siis se tanssija joka haluan olla. Nolostumatta!
Se on nyt vissiin hiihtolomasesonki. Huomaa jo aamuisin että porukka on kadonnut pohjoisen rinteille kun ruuhkaa ei ole nimeksikään. Mua ei sen sijan saa rinteille maksamallakaan. Tai voisin ehkä mennä perinteiseen tyyliin jollekin kivalle maisemaladulle, jos mulla olisi ylipäätään enää suksia omistuksessa. En edes tiedä minne vintille ovat joskus kadonneet. Mutta monojen sijasta kiskonkin nykyisin mielummin kärkitossut jalkaan. Viettäköön muut hiihtolomansa pakkasessa, mä juhlistan piruettiviikkoa lämpimässä tanssisalissa!
Mun piruetit ovat nimittäin tulleet takaisin. Niin pitkään olivat hakusessa että olin jo lievästi epätoivoinen. Oikeasti, mikä niistä tekee niin ailahtelevat? Kuun kierto ja tähtien asemat? Välillä teen iloisesti kolmosia ja viidennestäkin tuplia ja sitten tulee vain _ _ _ _ (en viitti sanoa ääneen, saatikaan kirjoittaa). Mutta ymmärrätte varmaan. Silloin ei auta kuin palata perusteisiin. Teen vaikka ykkösiä jos mikään muu ei onnistu. Ja sitten selvitetään missä menee pieleen.
Ensi alkuun tarkistan onko keskivartalo vahvana, ja seuraavaksi teen tietoisesti syvemmän plién. Jos tuntuu että kaadun sivulle yritän korjata toiseen suuntaan. Jos katse on ilman spottia, yritän keskittyä. Usein vaan hätäilen ja hosun ja siksi asento ei pysy kasassa. Joskus piruetti onnistuu vasta tunnin lopussa tai tapahtumista sivussa kun en hermoile enää. Tuntuu että monesti piruetti onnistuminen onkin ihan korvien välissä. Pitää vain hengittää ja uskoa siihen että kyllä se pyörii sittenkin. Viime perjantaina ne tuli siis takaisin, ja viime maanantaina jo kolmosen voimalla! Tänään tein sitten enää tuplia, mutta yksi toisensa jälkeen onnistui. Palakakkua. Piruetti-onnea.
Tässä vielä kerran hyvä piruetti-linkki: Improving pirouettes, kertoo viiden eri opettajien vinkkejä pyörimiseen.
Video on Anaheim Baletilta, ja aika hyvä ohjeistus piruetteihin vaikka kasit ei tähtäimessä olisikaan.
Eilen toinen tunti uusilla kärkitossuilla. Olin työstänyt ja tuunannut tossuja lisää, sekä TMT-ohjeiden mukaisesti kuumalla ja kylmällä että ihan vanhainaikaisesti käsin. En ihan lähtenyt vasarointi-linjalle, toisin kuin jotkut ystävälliset tahot neuvoivat! Mä kuitenkin löisin vasaralla korkeintaan peukaloni siniseksi, heh.. Ompelin myös uudet Blochin kuminauhat, ja tällä kertaa tossujen ulkopuolelle. Edelliset hiersivät kantapäätä ja olen nähnyt että myös monet ammattilaiset tekevät just näin. Ei nättiä, mutta nopeata ja mukavaa. Tosin heillä on sitten esityksiin siistimmät versiot. Itse ompelin käsin ja hyvin huolellisesti, ja kun Blochin "covert elastic" on puoleksi näkymätöntä, lopputulos on musta aika edustava.
Pointe-tunnilla tossut osoittautuivat edelleen liian koviksi, ja mulla oli täysi työ päästä lähimainkaan kunnolla kärjille, siis boxin yli. Ja oikean jalan pikkuvarpaan vieressä oleva hienoinen liikavarvas ei laisinkaan tykännyt siihen kohdistuvasta paineesta. Taisi kyllä yleisturvotuksella olla osuutensa. Kun läksin töistä teki jo tiukkaa survoa jalat mun vanhoihin talvisaappaisiin. Siinä kohtaa kyllä vähän mietitytty illan pointe-tunnin järjellisyys.. Mutta päätin että edeltävä J3 baletti saisi kyllä nesteet liikkeelle! Se tunti olikin taas mun tanssiviikon kohokohta.
Tajusin eilen myös vihdoin mitä M-P aina sanoo kun tehdään venytykset tangossa: jambes sur la barre! Jotenkin mun korva oli kuullut sen "jumps"sur la barre, ja eihän se nyt voinut olla oikein. Jambes tarkoittaa tietenkin jalkoja! Mun lukion lyhyestä ranskasta ei ole tainnut paljon jäädä päähän. Jos Anna tai Eliane tai Katja luette tätä, pardonnez-moi! En vaan koskaan miettinyt sitä sanaa sen enempää kun näin kuitenkin mitä piti tehdä.. Sen verran olen kuitenkin tiedostanut että ranskalaiset käyttävät baletti-ranskaa hieman toisin kuin muunkieliset. Plié, tendu, fondue ja jne. eivät ole vain nimiä jollekin asennolle, vaan ihan aktiiveja verbejä! Kun esim M-P sanoo "plié, tendu, relevé", se tendu tarkoittaa ojennusta/venytystä. Eikä siis työskentelevän jalan ojennusta poispäin tukijalasta. Mulla oli aikoinaan amerikkalainen opettaja ja hän käytti aina tuota tenduta kuvatessaan kyseistä liikettä, ja se on muillakin pitkälti vakiintunut. Dégage on kuitenkin ranskalaisen baletti-ranskan mukaan se ainoa oikea termi (ja taitaa olla myös RAD:issa). Kuka muuten tiesi että dégage tarkoittaa irrottautumista?
Meidän tunneilla M-P:n sanoo asennot useimmiten ranskaksi (esim. neljäs = quatrième, viides = cinquième) ja välillä myös englanniksi. Kaikki askeleet ja hypyt sun muut tavan mukaan ranskaksi mutta yleiset ohjeet / kommentit / korjaukset sentääs englanniksi. Onneksi osaan ranskaa kuitenkin vielä sen verran että kun ope sanoo"trés bien", se tietää hyvää. < insert grin here> Aiheesta löysin sattumalta hyvän artikkelin, käykää lukemassa tästä: Seven commonly used ballet terms and what they actually mean in France.
Mitäs me sitten tehtiinkään tunnilla? Tanko oli näppärä ja nopea, ja keskellä jätettiin adagio pois. Sen sijaan tehtiin enemmän piruetteja (attitude ja arabeski) ja mm yksi ihanan kreisinopea allegro "Forsythe"-tyyliin! Loppuun myös hyppysarja jonka nimeä en nyt kertakaikkiaan muista, mutta se loppui " Giselle"-tyyliin - edeltävä hyppy jeté en tournant, jää pliéseen, askel eteen ja fouetté käännös (kädet allongé). Sen paremmin en osaa sitä selittää. Tunnin lopuksi vielä sen sortin reverance, joka on lavalla varattu vain ensitanssijoille. Hyvä etten punastunut!
Pointe oli sitten tuskaa, vaikka en rakoista enää kärsikään. Opettajakin puoleksi harmitteli kun hän ei voi teettää meille "hauskoja" harjoituksia - ilman hikeä ja ponnistelua kun ei tule voimaa ja edistystä. Sentään meidän ei tarvitse treenata jalat verille! Tangossa tehtiin ensi kertaa niitä venytyksiä (jambes sur la barre!) kärjillä, eli aina plién jälkeen ylös varpaille. Pystyin tekemään sen taaksepäin taivutuksen jossa toinen jalka tangolla - kärjillä! Mutta kun tehtiin pliét niin että takajalka tangolla, ja siitä olisi pitänyt nousta varpaille - no chance in hell! Se ei muutenkaa ole kaikkein mukavin asento, olen iloinen että ylipäätään saan jalan alemmalle tangolle.
Tunnin jälkeen pyysin sitten kuitenkin Marie-Pierreltä apua. Hän oli jo aikaisemmin ehdottanut että voisi leikata tossut mulle sopivammaksi (lue juttu täältä), katkaisihan hän ne edellisetkin (ja hyvin toimivat). En vaan halunnut tuunata uusia tossuja liikoja kun en tiennyt vielä miten ne toimivat tunnilla. Nyt hänellä oli kuitenkin mattoveitsi mukana ja ojensin tossuparini luottavaisin mielin. M-P leikkasi mahdollisimman siististi, kun mulla on vain nämä yhdet - toisin kuin se pari per päivä, minkä hän kulutti uransa aikana. Ja niistä tuli oikein hienot! Piti vielä pukea jalkaan että ope näki, ja jalan linja näytti oikeesti heti paljon paremmalta (ylin kuva mun kintuista).
Viime perjantaina ne tuli takaisin: mun kauan kadoksissa olleet piruetit! En tiedä minne ne aina katoavat, mutta just kun menee tosi hyvin menee kohta päin seiniä. Ja lattiaa. Humps! Tosin mun yksi ope kerran oikein kehui kun vedin lipat - vasta sitten on kuulemma tosissaan yrittänyt! Mulla on kuitenkin tapana yrittää usein liikaa, vauhtiakin vedän kuuden edestä vaikka pokka loppuu viimeistään kolmen kohdalla. Mutta silloin kun se onnistuu, kun olen ihan keskellä pyörimisakselia - niin se on ihan mahtava tunne! Pitää siis ottaa ilo irti, niin kuin Dorothee Gilbert tekee tässä Kitrin variaatiossa. Tällä naisella on sitä pokkaa!
P.S. Normisti en laittais piippuhyllyltä salaa kuvattuja videoita tänne, mutta tätä en voinut vastustaa. Ja yleisön reaktiokin on aika makoisa.
Ja tässä vielä toinen, Joutsenlammesta. Tykkään Gilbertista erityisesti koska hänellä on briljantin tekniikan lisäksi uskallusta, musikaalisuutta ja ihanan hengittävät kädet ja ilmeikkäät kasvot.
Tänään oli ensimmäinen kerta kun vedin kärkitossut jalkaan pointe-tunnin ulkopuolella, siis ihan tavallisella balettitunnilla! Meidän opettaja oli jo jonkin aikaa kärkkynyt että pitäisi harjoitella sitä kevätnäytösnumeroa myös kärjillä, vaikka kerroin hänelle että olen aloittanut treenaamisen vasta viime vuoden elokuussa. Christina ei meinanut uskoa, ja ehkä se onkin ihan vähän noloa - että olen tanssinut jotain 17 vuotta balettia ilman sen enempää en pointe -kokemusta! Joulukuussa tuli just vasta 1000 minuuttia kärjillä täyteen! Mutta open mielestä koreografia ei ole liian vaikea, ja mun pitäisi siitä selvitä. Vaikka hän ei siis ole koskaan edes nähnyt mua kärjillä! Joten hiukan hermostutti tänään tulla tunnille. Ja arvaatkaa olikos kiva kun olin ainoa.. Opettaja uhkasi laittaa mut sooloilemaan, mutta hain äkkiä paikkani muitten joukossa! Tsiisus, vähänkös olisi ollut noloa. :)
Varsin kun J1-taso ei varsinaisesti ole mun "oma", vaan käyn tavallisesti J2-J3 tunneilla. Muutamat naiset ovatkin kyseenalaistaneet mun läsnäoloa siellä, mutta en ymmärrä miksi. Ei baletti ole ikinä niin helppoa että voisi nyrpistää nenäänsä "alemmille" tasoille. Päinvastoin! Kun on joku käsitys miten pitäisi treenata saa ihan perustasostakin vaikka mitä irti. Ehtii kerrankin miettiä ja putsata epäpuhtauksia (tulikin just mieleen että tarttis ostaa sitä Cliniquen kuorintavoidetta..). Ja suoraan sanottuna keskiviikkoisin ei ole muuta tarjolla, kun mun oma J3 taso baletti peruutettiin. Silti olis ollut noloa vetää jotain sooloa olemattomilla taidoilla. So you think you can dance? So not!
Mutta olin vähän ovela (vai pitäisikö puhua enemminkin itsesuojeluvaistosta?). En lähtenyt tekemään tai siis yrittämään täysillä, enkä vain siksi että mun tekniikka on vielä niin hakusessa. Ne uudet tossut ovat nimittäin vielä ihan liian kovat, joten otin ihan pokkana vanhat "kuolleet" mukaan. Ne taas olivat opettajankin mielestä liian pehmeät, mutta sanoin että haluan ottaa ensin tuntumaa lattiaan. Musta tuntuu että tämä ope ei taaskaan muistanut että olen ihan aloittelija! Enhän mä ole edes koskaan tehnyt kärjillä ilman G:n tai M-P:n valvovaa katsetta ja korjaavaa kättä! Tanssissa on kyllä jo paljon tuttuja juttuja, ja pehmeillä tossuilla tanssittuna se olisi teknisesti peruskauraa. Mutta kärjillä se on mulle enemmän sitä apua-auttakaa..
Tai ollaan me siis M-P:n tunneilla harjoiteltu jo vaikeampikin juttuja, mutta siitä on vielä melko pitkä matka itse osaamiseen. Onneksi tässä kevätnäytös-tanssissa mennään kärjille aina piquén kautta, mikä on ehdottomasti helpompaa kuin nousta ylös relevén kautta. Eikä tehdä piruettejakaan (paitsi piqué pirtsat lopussa). Arabeskeja on kuitenkin paljon, ja niissä ei parane horjahdella edes takarivissä! Asennot ovat kaiken kaikkiaan hyvin akateemisia, eli tarvitaan puhtautta ja hallintaa. Tekniikan ohella tärkeintä on ehkä kuitenkiin se itse esiintyminen ja kontakti yleisöön. Pitää oikeesti nauttia tekemisestä ja myös välittää se katsojille! Pikku flirttikin voi olla ihan paikallaan ;)
In my dreams only. Täydellinen arabeski, mitä nyt sormia voisi vähän nostaa ;)
Huom. olen kadottanut valokuvan tiedot, jos joku tunnistaa please let me know!
Tein sitten tänään ne arabeskit ja chainét ja ballonét vain puolivarpailla, ja vain bourrét ja muutamat sous-sous:t kärjillä. Huomasin myös että hypyissä saa tehdä hitosti enemmän toitä jotta jalka näyttäisi loppuun asti ojennetulta. Tai siis saman verran kun muutenkin, mutta laiskottelu erottuu vaan paljon pahemmin! Muuten, kun tein alkuun tangossa parit valmentavat relevét tokassa, näin että mun huonompi jalka on paljon parempi kuin ennen! Olen tehnyt viime pointe-tunnit seinätangolla, enkä ole katsonut kinttuihin. Keskellä taas olen niin likinäköinen ja peiliseinän tanko niin pöljässä kohtaa etten ole huomannut. Yes! Oikeesti jotain edistystä. Niin, oli siis jännää.. Kaipasin kyllä mun tutun pointe-open korjauksia ja oli vähän yksinäistä kun olin ainoa. Jos tätä lukee joku tuttu sieltä ota ensi kerralla tossut mukaan, jookos?
Voi että tästä tuli taas novellin mittainen sepustus. En tiedä, pitäisikö blogi postausten olla lyhyempiä? Onko tästä jotain ohjesääntöjä? Jaksatteko edes lukea näin pitkiä juttuja? Jospa mä kirjoitankin ensi kerralla haikun.. :) Niin, siitä tanssista vielä.. En saanut opettajalta mitään palautetta mun pointti-tekniikasta, mikä on joko hyvä tai huono asia. En tiedä. Toisaalta tein niin vähän kärjillä että sitä ei ehkä lasketa. Voipi olla että ope siirtää mut takaisin pehmeillä tanssivaan ryhmään. Sekin sopii mulle, kärkitossut eivät olleet mun idea alunperinkään. Ensi vuonna olisi varmasti paljon paremmat edellytykset. Ja lavalla tekisin mielummin hyvin pehmeillä tossuilla kun vain sinne päin kärjillä. Kaikesta huolimatta en aio vielä luovuttaa! Laitan tähän kohtaan videopätkän Finis Jhungilta, "The Art of Pointework Level 3". En ole nähnyt loput, mutta tälläistä me harjoitellaan myös M-P:n tunneilla.
Mitäs kokemuksia teillä on? Miten meni eka näytös kärjillä? Tässä kohtaa mua kiinnostaa erityisesti jos olet aloittanut baletin aikuisena (tai myöhemmin kuin 14-vuotiaana). Myös edistyneitten kokemuksia olisi kivaa lukea, jos nyt muistatte vielä miltä se tuntui.. :)
