Matkalla

Bussissa, matkalla Kuopioon Tanssii ja soi -festarille. Lähtö oli Helsingistä klo 12.30, ja mulla runsaasti aikaa valmistautua. Joten lorvailin kunnes tuli kiire, vein roskat juosten, läksin ilman meikkiä, mitä en yleensä tee, rullasin matkalaukkuni bussipysäkille hiki otsalla - ja vannoin että ensi kerralla valmistaudun täydellisesti. Never happens. Aamulla katsoin vielä Kuopion säätiedotukset, ja luvassa on kaikkea: sateita, +15°C, puolipivistä ja pari hellepäivääkin. Yritä siinä sitten miettiä vaatetukset. Ensin pakkasin kuitenkin treenikamat, koska priotiteetit. Olen ilmoittautunut baletin aamutunneille ja yhdelle kehonhuoltokurssille. Tanssia joka päivä, ihanaa. Puhumattakaan kaikista esityksistä!

Kunto on tosin luokkaa rapa. Viimeisen kuun aikana en ole ehtinyt käydä kuin kolme kertaa, ja apua miten nopeasti sitä jumittuu ja jäykistyy! Eilen oli täysi työ pysyä pystyssä perustason tunnilla! Satunnainen treeni ei vaan sovi mulle. Pari kertaa viikossa on sekin liian vähän. Kun on kerran päässyt intensiivisen treenin makuun, ja tuntenut sen vaikutuksen liikelaajuudessa, voimassa, pompussa, siis ihan kaikessa, niin on vaikea tyytyä vähempään. Toki innostun edelleen joka tunnista, mutta nauttisin vielä enemmän jos pääsisin käymään vähintään neljästi viikossa. Etenkin edistyneen tason sarjat vaativat hyvää kuntoa. Muu liikunta kuin baletti on siinä hyödyksi, mutta tekniikkaa voi työstää vain tunneilla. Ja tanssia, sitä ei korvaa mikään.

Sen seitsemän pukua. Kahdellakin ois pärjännyt, mutta kun kerrankin saa makeaa mahan täydeltä... ;)

Kaksikymmentäviisi vuotta sitten aloitin tanssin harrastamisen, ja syyskuussa siitä tulee jo 10 vuotta kun aloitin uudelleen baletin. Aika on mennyt liiankin nopeasti! Kymmeneen vuoteen on mahtunut satoja tunteja, ehkä tuhatkunta, ja lukemattomia hienoja hetkiä. Matkalla on aikaa muistella menneitä, mutta pää on jo tulevissa tansseissa. Niistä lisää seuraavissa postauksissa!



P.S. Olin jokunen viikko sitten vapaaehtoishommissa Helsingin Kansainvälisessä Balettikilpailussa. Postaukset löytyvät toisesta blogista (Pointe Til You Drop), mutta kiinnostaisko ketään jos kirjoitan vielä tänne kokemuksistani? Mulla on muutama juttu vielä kesken...

Kotibalettia, biitsibalettia, balettibalettia

Neljän kuukauden odotus on lopultakin päättynyt: oma baletinopettajani Marie Greve on palannut tauolta ja meikä pääsee vihdoin taas tunnille! Kahteen kuukauteen en ole astunut jalallani tanssistudioon, ja kunto on sen mukainen. Siis rapainen. Hieman jännittää paluu tangon ääreen... Arvaan jo nyt miten siinä käy: eka tunti on vielä tunnustelua, ja toka tunti kokovartalojumia. Pitää vaan olla itselleen armollinen eikä puskea tai odottaa liikoja!

En kyllä viettänyt kesää täysin laiskamatona. Viime kuun aikana innostuin jopa harrastamaan kotibalettia! Raivasin olohuoneesta tilaa, matto rullalle, puolikas peili jakkaralle, kiikkerä tuoli tangon korvikkeeksi ja ruudulle Kathryn Morganin "Classical Barre Workout" youtubesta. Ensimmäisillä kerroilla opettajan intron kera, ihan kuten tavallisella tunnilla, ja sitten ilman. Kathryn tarjoaa omalla videokanavallaan todellakin kahta versiota, ja vieläpä ilmaiseksi! Tuo "classical barre" on hyvä perustanko, ei liian mutkikas tai vaikea. Frappé-sarja oli mielestäni hieman nopea suhteessa muihin harjoituksiin, mikä selittynee Morganin New York City Ballet -taustalla. NYCB:n koulutus (School of American Ballet) ja Balanchine -tekniikka/tyyli kun vaatii erittäin nopeata jalkatyöskentelyä. Mutta kun treenaa itselleen, voi aina soveltaa. Välillä yritin Kathrynin tempoon, välillä tein puolet hitaammin. Laatu on kuitenkin tärkeämpi kuin määrä! Etenkin kun treenaa ilman opettajan korjauksia.

Kotistudio, himabaletti, tuolitanko. Ei tarvitse edes vaihtaa vaatteita.

Kotitanko ei siis korvaa oikeata balettituntia, mutta oheisharjoitteluna se voi toimia vallan hyvin. Joskus ei edes ole muita vaihtoehtoja (lomat, rahapula). Ihan aloittelijalle sitä en kuitenkaan suosittelisi. Pitäisi olla jo sen verran hyvä perustekniikka että tuntee oikeat liikkeet ja linjaukset kropassaan ja tietää milloin on parempi tehdä yksinkertaisempaa. Virheellisessä treenissä on se ikävä puoli että voi tulla todella hyväksi - tekemään väärin! Kaiken kukkuraksi lihasmuistia on paljon työlämpää korjata oikeille raiteille kuin opetella tekemään oikein heti alusta lähtien. Parhaiten kotibaletti toimii kun on useamman vuoden säännöllistä ja viimeaikaista balettituntia takana, ja kun on saanut opettajalta myös henkilökohtaisia korjauksia. Mä taisin miettiä linjauksiani vielä enemmän kuin normaalisti tunneilla! Jos olisin aloittunut kotitreenin jo kesäkuussa ja harjoitellut vähintään kolmesti viikossa, voisinkin olla tänään paljon paremmassa iskussa. No, kahdeksisen hikistä tankoa heinä-elokuussa on sekin parempi kuin ei mitään. Vielä paremmin toimisi kunnollisella tangolla. Haaveissa onkin kiinteä balettitanko omassa kodissa!

Paluu balettiin tapahtuu siis tänä iltana. Tosin en ole vieläkään päättänyt menenkö aikaisemmalle perustason (60 min) vai sitä seuraavalle keskitason (J1-2) tunnille. Omalle jatkotason tunnille en vielä uskaltaudu. J3 loppuu vasta klo 21, ja olen huomenna menossa myös aamutunnille. En usko että kroppani kestää vielä moista tanssin iloittelua! Toivottavasti mahdun tänään jommallekummalle tunnille (pt tai J1-2), kun ovat lukkarissa merkattu täyteen. Porukkaa on kuitenkin aina vaihtelevasti, ja viime kädessä se on myös opettajasta kiinni antaako luvan tulla vai ei. Manskun isoon balettisaliin onneksi mahtuu! Eniten odotan kuitenkin Marien aamutunteja. Paitsi että päivä on ihana aloittaa baletilla, niin aamuissa on aina myös väljempää. Ehtii tehdä enemmän, ja opettajalla on myös aikaa antaa vielä enemmän yksilöllisiä korjauksia. Tykkään siitä että Marie antaa huomiota kaikille, ei tarvitse olla nuori/lahjakas ja tavoitteellisesti treenaava. Vaiks on mulla kyllä tavoitteita!

Footlightin iso sali Manskun puolella.

Aamutunneilla voi haastaa itsensä tai himmailla, kukin omien kykyjensä mukaan (kunhan ei keskellä ole muitten tiellä). Taso on lukkarissa J2, mutta itse määrittäisin sen avoimeksi. Vaikeusaste ja haastavuus liikkuu joustavasti siinä alkavan keskitason ja edistyneen liikemateriaalin välissä. Tangossa voi olla hyvinkin yksinkertaisia lämmittelysarjoja (korjausten kera), mutta lopun isoissa allegroissa myös ammattilainen pääsee revittelemään. Jokaiselle jotakin. Jos joku ei ole lukenut mun aikaisempia tuntipostauksia, ja miettii millainen ope Marie on, niin voisin kuvata yhdellä sanalla: ihana. Tarkemmin: lämminhenkinen, positiivinen, kannustava, erittäin paljon korjaava, vaativa, inspiroiva, ammattilainen, kokenut, laadusta tarkka, antelias, iloinen.

Marie-Pierre Greve. Ylhäältä vasemmalta oikealle: Anna Karenina (kor. Alexei Ratmansky, Serenade (kor. George Balanchine, Marie istuu kuvassa oikealla), In the Middle Somewhat Elevated (kor. William Forsythe), The Little Mermaid (kor. John Neumeier). Sekä Anna Karenina että Pieni Merenneito olivat kantaesityksiä joissa koreografi työsti pääroolin suoraan Marieta käyttäen/yhteistyössä hänen kanssaan.

Marie Greve opettaa englanniksi, käyttäen ranskankielistä balettitermistöä. Tyyli on ranskalaista, painottaa puhdasta ja ilmaisevaa jalkatyöskentelyä (nilkan kaunis presentaatio on keskeinen) pakottamatta aukikiertoa. Port de bras on hyvin tanssillista, jopa taiteellista. Liikkeet ovat pidennettyjä, venyviä. Tenduissa jalka viedään takana enemmän ristiin kuin Vaganova-tekniikassa, mutta sivulle vietäessä Marie on hyvin tarkka siitä että linjaus noudattaa omaa aukikiertoa. Mielummin kauniisti sivuviistoon ja kantapää edellä kuin 180:n asteen väkisinvääntöä. Viides asento saa olla kolmas, kunhan polvet ovat suorassa. Tendu viidenteen tuodaan aina suoralla jalalla, ei siten että asentoa korjataan koukistamalla polvea viidennessä. Sisälähentäjät saavat tehdä tosissaan töitä. Vaikutteita on myös Balanchine-tyylistä/tekniikasta, Bournonvillestä ja varmasti myös lukuisilta opettajilta joita hänellä on ollut uransa aikana. Marie on mun opettajista varmasti tarkin mutta samalla vähiten akateemisin. Itse asiassa hän on monesti sanonut meille ettei halua nähdä "balettikoulurobotteja". Se ei kuitenkaan tarkoita että saisimme tehdä omiamme. Jos hän on näyttänyt tendu-sarjan bras bas - käsillä (käsien eka asento, alhaalla), niin kaikki tekevät samoin. Oli sitten edistyneempi harrastaja taikka ammattilainen. Mutta hän sallii ja toivoo "sävyjä". Ja pitäisi pyrkiä tanssimaan "isosti". Aina en ole ihan varma miten sävyttäisin omaa tekemistäni, mutta kokeilla saa. Eikä kukaan ole vielä tehnyt liikaa. Eipäs kun... Kerran tulkitsin todellakin överiksi, mistä hän tuli heti korjaamaan (hiljaa, lähes kuiskaten). Korjaus naurattikin meitä molempia!

Nyt pitää enää pakata kassi ja suunnistaa biitsin kautta tunnille. Enpä olisi uskonut että ankean ja kylmän keskikesän jälkeen saisi vielä nauttia bikinisäistä. Ranta ja tanssistudio - siinä mun kaksi suosikkipaikkaa! Toivon kaikille ihanaa loppukesää ja tanssillisia elämyksiä!

P.S. Marie (Marie-Pierre) Greve opettaa Tanssikeskus Footlightilla. Tunteja on keskiviikkoisin (perustasosta edistyneisiin), ja tiistai/torstai aamuisin klo 10. Tunneille voi tulla kertalipulla tai ilmoittautumalla. Syyskuun alkuun on myös mahdollista kokeilla tuntia 7 euron kokeilulipulla. Kertalippuja voi ostaa toimistosta. Tilanne 26.8.2015: Torstain aamutunti on toteutunut, tiistai aamussa ei vielä riittävästi imoittautuneita (kerta- tai korvauslipulla käyviä ei lasketa mukaan).

Huom: tämä ei ole yhteistyöpostaus Footlightin kanssa. Vaikka promoan samalla oman suosikkiopeni tunteja, en saa kirjoituksesta minkäänlaisia henkilökohtaisia etuja taikka tuntialennuksia.

Balettitunnille pitsiä ja punaista

En ole muotibloggaaja, mutta baletin treenivaatteista on kiva tehdä silloin tällöin postauksia tänne. Aiemmin olen kuvannut asukokonaisuuksia sängylle aseteltuna, mutta nyt olen rohkaistunut kuvaamaan asut myös itseni päällä. Muutoin olen tosi kamerasäikky - en todellakaan ole se keskellä kuvaa isosti hymyilevä linssilude! Suurin osa kuvista on itse-ajastettuja, ja poseeraaminen kävi myös teknisestä ja ilmaisullisesta oppitunnista. On jännää miten liikkeen tuntuma voikin poiketa todellisuudesta! Tunneilla meillä on peili mistä voimme tarkistaa linjaukset, ja opettaja joka korjaa virheet, mutta paljon työtä saa tehdä jotta liike/plaseeraus/askelkuvio sekä tuntuu että näyttää hyvältä. Ja vaikka treeniasuilla hifistely ei ole se oleellisin asia baletissa, niin mukavasta ja tyylikkään näköisestä asusta on tuskin haittaa! :)

Musta puku on So Dançan, ja se on Suomen Tanssitarvikkeen sponsoroima. Kävin valitsemassa sen samana päivänä kun lähdin Kuopion Tanssii ja Soi - festarille.  Puvun leikkaus on kauniin naisellinen ja tyylikäs, ja sopii mielestäni erittäin hyvin aikuiselle harrastajalle. Joustava pitsi tekee siitä myös ylellisen tuntuisen. Puvun materiaali on napakka ja tukee hyvin. En vielä tiedä miten tuo pitsi kestää kulutusta ja pesuja, ja löystyykö se käytössä... Gaynor Mindenin vastaavassa puvussa pitsi on nimittäin tosi höttöistä, mitä olen nähnyt ystävien päällä. On muuten hyvä muistaa että näitä pukuja ei pidä pestä huuhteluaineen kera, venyvät kuidut kärsivät siitä. So Dançan puku on 90% polyamidia ja 10% elastaania. Puku maksaa Suomen Tanssitarvikkeessa 40,95 €. Olen nähnyt samaa pukua myös upean "midnight blue" -värisenä (Porsellin verkkokauppa), ja harkitsin jo sen ostamista, mutta pakko säästää rahaa myös tunneille! By the way, ulkomainen verkkokauppa ei suinkaan ole aina edullisempaa: So Dançan puku on about samanhintainen sekä Porsellin että Move:n sivuilla. Suomesta kun ostaa, säästää lisäksi postituskuluissa.

Nyt pitää vielä lisätä etten yleensä pukeudu ihan noin balettioppilasmaisesti tunneille. Ensinnäkin, tapaan pukea sukkikset puvun päälle, en alle. Sitten lisään lyhyet shortsit ja viimeistään keskilattialle mentäessä vielä hamosen. Ja sukkikset rullaan ylös koska paljain jaloin mulla on parempi ote tossuissa. Siis täysin lavastettu asu. Mutta se pieni kukkanen mikä näkyy nutturassa? Sen laitan välillä ihan oikeasti tunneille.

Tummanpunainen puku on Yumikon, ja ostettu käytettynä tutulta tanssijalta. Malli nimi on "Monique", kangas on nylonia, ja väri "India". Trimmit ovat viininpunaiset (väri näyttää samalta kuin hameen punainen). Koko on L, ja just sopiva - vaikka mahdun normaalisti M-kokoisiin pukuihin. Luulin ensin että yläosa ei antaisi mitään tukea, ja narukiinnitys olisi epämukava.... Mutta puku onkin yllättävän napakka rinnustasta. Puku on edestä kokonaan vuorattu, mistä joutuu muuten tilataessa maksaa erikseen. Hame on vanha Grishkon, ja siinä on kaksi kerrosta mesh-kangasta. Mustat leggarit ovat ihan tavalliset S-marketista ostetut. Rusehtavat tossut ovat Sanshan Pro1, ja nekin ostettu kaverilta.

Balettia aikuisena: Haastattelussa Aija

Kuva (c) Johannan Balettikassi

Hei! Kuka olet ja missä päin Suomea tanssit?

Olen 36-vuotias kahden koululaisen äiti. Käyn balettitunneilla Tanssitehtaalla Tampereella.

Miksi baletti? Mitä tanssi merkitsee sinulle?

Näin balettia televisiosta 4-vuotiaana ja ihastuin siihen heti ja toivoin kovasti että voisin itsekin oppia tanssimaan. Kun muutamaa vuotta myöhemmin pääsin itse balettitunneille, tunsin löytäneeni oman lajini. Baletissa viehättää fyysinen vaativuus ja liikkeiden matemaattisuus, ja se, että baletti on elävää historiaa! Baletti on minulle sopiva tapa liikkua ja ilmaista itseäni, ja lisäksi tärkeä osa sosiaalista elämääni.

Kuinka kauan olet harrastanut balettia, ja minkä ikäisenä aloitit?

Aloitin kahdeksanvuotiaana, ja lopetin yläasteen alkaessa niinkuin kaikki muutkin kaverit. Kaduin sitä kyllä heti! Tanssin muutaman vuoden muita lajeja mutta palasin balettitunneille ystävän innostamana lukiossa. Sen jälkeenkin on ollut muutamia pidempiä taukoja esimerkiksi lasten ollessa pieniä, mutta nyt olen treenannut säännöllisesti lähes kuusi vuotta. Onkin ollut palkitsevaa huomata että vuosien tauoista huolimatta rakkaan harrastuksen pariin on voinut palata - jo opitut asiat ovat olleet lihasmuistissa tallella.

Monta kertaa viikossa käyt tunneilla? Treenaatko muita lajeja?

Tällä hetkellä balettikoulu on kesätauolla, mutta syksyn koittaessa treenaan 3-4 kertaa viikossa. Lisäksi käyn vaihtelevasti lenkillä ja kuntosalilla ja harrastan myös kiipeilyä. Pari vuotta sitten kävin myös jazz-tunneilla, mutta ajanpuutteen vuoksi niistä piti luopua.

Tanssit myös kärjillä. Milloin aloitit pointe-treenin ja kuinka usein harjoittelet?

Olen aloittanut kärkitossutreenin jo lapsena. Nyt aikuisena olen tanssinut kärkitossuilla viitisen vuotta, aluksi kerran viikossa lyhyen harjoituksen kerrallaan. Nykyään meillä on kerran viikossa erillinen kärkitossutekniikkatunti, ja lisäksi teen toisinaan tavallisen treenitunnin (tai osan siitä) kärkitossuilla.

Mitä kärkitossuja käytät, ja miten ajat tossusi sisään?

Tossuni ovat Grishkon 2007-mallia, kokoa 6XX, minulla on ollut niitä jo tosi monta paria. Käytän niissä Gaynor Mindenin boxlineria, jonka avulla tossut istuvat tosi hyvin jalkaan. Grishkoissa on aika kova pohja, mutta olen huomannut parhaaksi olla taivuttelematta sitä kovin paljoa. Pehmitän niitä käsin vain hiukan kantapään alta ja painelen boksia litteämmäksi pikkuvarpaan kohdalta ja pyöreämmäksi isovarpaan kohdalta. Muutaman ensimmäisen käyttökerran aikana pohja pehmenee kyllä sopivaksi. Kokeilin keväällä myös Freedin tossuja, jotka vaikuttivat aluksi hyviltä, mutta osoittautuivat sittenkin profiililtaan hiukan liian väljiksi, ja joudun käyttämään niissä älyttömästi pehmusteita. Jos saisin tossut, jotka olisivat yhdistelmä Grishkojen ja Freedien parhaita puolia, ne olisivat varmaan minulle täydelliset!

Mitkä ovat vahvuutesi baletissa?  

Olen rohkea kokeilemaan enkä pelkää epäonnistumista, ja olen innokas oppimaan uutta. Käytän tilaa hyvin, liikun isosti ja osaan esiintyä. Mielestäni port de bra ja épaulement ovat myös vahvuuteni.

Mitkä ovat suurimmat haasteesi?

Tasapainot ovat vaikeita, ja sen myötä myös piruetit. Developpét nousevat hirveällä vaivalla yhdeksäänkymmeneen asteeseen mutta eivät milliäkään yli - voima ei riitä. Keskivartalon kannatus on kirjaimellisesti heikko kohtani, johon pitäisi kiinnittää erityistä huomiota.
.

Kuvaaja Anu Lahdenpohja.

Esiinnyt myös tanssikoulusi näytöksissä. Mitä esiintyminen merkitsee sinulle?

Esiintyminen kuuluu mielestäni ehdottomasti tähän lajiin, ja koen sen olevan tärkeä osa tanssivuoden kiertoa. Esiintyminen motivoi treenaamaan ja kasvattaa yhteishenkeä. On ollut tosi kiva kun läheiset ihmiset ovat käyneet katsomassa esityksiä ja huomanneet edistymisen!

Mitä teet työksesi ja kuinka sovitat treenit ja esiintymiset työn ja muun arjen sekaan?

Olen yliopistossa tutkijana eli teen enimmäkseen ihan normaalia toimistotyöaikaa. Toisinaan on työmatkoja jolloin tunnit jäävät väliin, mutta pääasiassa säännöllinen treeni on ollut helppo järjestää. Enemmän aikatauluihin vaikuttaa perhe-elämä: arjen kiireet ja lasten harrastukset vievät ison osan päivästä. Omat tuntini ovat enimmäkseen aika myöhään illalla, joka on ollut minulle sopiva aika. Ja kun treeniaikataulu on kalenterissa ja koko perheen tiedossa, siihen tulee myös sitouduttua! Esiintymiset vievät vain yhden päivän lukukaudessa, joten se on ollut helppo järjestää.

Klassinen baletti on fyysisesti vaativa laji. Oletko välttynyt vammoilta? Miten huolehdit kehostasi?

Vuosi vuodelta huomaan että kehoni ikääntyy: nykyään esimerkiksi kehon lämpeneminen kestää paljon kauemmin kuin aikaisemmin. Isoja tapaturmia ei ole sattunut, mutta minulla on joitakin rasitusvammoja, jotka ovat saattaneet saada alkunsa jo nuorena virheellisen kuormituksen vuoksi ja palaavat aina uudelleen vaivaamaan. Tuntuu että nykyään ne uusiutuvat helpommin ja paranevat entistä hitaammin. Kehonhuoltoon pitäisi siksi satsata entistä enemmän. Venyttelen maltillisesti, rullailen putkirullan ja kumipallon kanssa ja teen kuminauhajumppaa. Kuntosalilla pyrin tekemään liikkeet erityisen tarkasti oikeita liikeratoja. Vammojen ennaltaehkäisy on myös tärkeää: en treenaa sairaana enkä rehki yli voimieni. Vaihdan kärkitossut uusiin aika usein jotta vasen nilkkani ei ärtyisi, ja vältän ääriasentoja venytyksissä, jotta oikea takareisi ei menisi jumiin - nämä ovat niitä vaivoja jotka palaavat aina uudestaan. Kesän treenitaukokaan ei ole pahitteeksi: välillä on hyvä harrastaa jotain ihan muuta ja myös levätä.  Pahiten kehoa kuormittaa kuitenkin istumatyö, jolle baletti on loistavaa vastapainoa!

Miten aikuistuminen (ikääntyminen) on vaikuttanut tanssin harrastukseesi?

Kehon rajoitteet tosiaan alkavat jo tuntua, mutta minusta tuntuu että vasta nyt aikuisena olen ymmärtänyt mistä baletissa oikein on kyse! Nuorempana en ymmärtänyt baletin sisäistä logiikkaa, nykyään se tuntuu minusta todella kiehtovalta. Opin nykyään sarjat paljon paremmin kuin nuorempana, ja mielestäni myös liikelaatu on kehittynyt. Ehkä nuorempana olin enemmän sellainen on/off -tyyppi, nyt aikuisena löytyy nyanssejakin? Toisaalta tiedostan että fyysisen suorituskyvyn rajat tulevat väistämättä vastaan ennemmin tai myöhemmin, ja se on saanut aikaan hirmuisen oppimisen nälän! Toivon että oppisin vielä jonkun klassisen variaation. Pas de deux’n treenaaminen olisi ihana mutta ehkä jo saavuttamaton unelma...

Tanko, keskilattia, adagio, allegro… Mistä tuntiosuudesta pidät eniten/vähiten?

Kaikkein eniten pidän pitkistä, liikkuvista grand allegroista! Tankoharjoitusten aloittaminen on aina tukalaa kun tuntuu että joka paikka naksuu ja kiristää. Sitten kun keho lämpiää kunnolla, alkaa helpottaa. Piruettisarjoista pidän myös kovasti.

Onko joku entinen/nykyinen opettaja ollut sinulle erityisen merkityksellinen?

Hanna Rosendahl sai minut ymmärtämään ajatuksen merkityksen liikkeen työstämisessä. Esimerkiksi käden ojennus on ihan erinäköinen, jos ajattelee että sormenpäistä suihkuaa kipinöitä tai vettä, kuin jos vain ojentaa käden. Samalla tavalla kaikessa liikkeessä täytyy pitää ajatus mukana, jotta liike pysyy elastisena ja rentona mutta aktiivisena. Nykyinen opettajani Virva Kabanov on minulle hyvin tärkeä. Hän on opettanut miten aikuisen naisen keho ja elämänkokemus voivat tanssissa tuottaa jotain hyvin kaunista ja merkityksellistä.

Lempibalettisi?

Rakastan geometrisia, kaleidoskooppimaisia suurelle ryhmälle tehtyjä koreografioita. Balanchine Jalokivineen on tietysti tässä mestari!

Suosikkitanssijasi?

Minulla ei ole yhtä idolia, mutta ihailen vahvoja tanssijoita joista syntyy sellainen peloton, riskinoton vaikutelma, yhdistettynä herkkyyteen ja haavoittuvuuteen! Ima Iduozee on tästä hyvä esimerkki vaikka hän ei olekaan balettitanssija, hänen uraansa olen seurannut mielenkiinnolla.

Mikä sinua inspiroi?

Innostuneet ihmiset! On aina ilo seurata ihmistä, joka selvästi rakastaa sitä mitä tekee, oli se sitten tanssia tai mitä tahansa muuta. Innostus tarttuu ja antaa energiaa ja rohkeutta myös omien unelmien tavoitteluun.

Jos olisit eläin, mikä olisit?

Kissa

Sitaatti / sanonta / motto?

Älä ongelmoi, tee! Eli “Shut up and dance”!

Mitä haluaisit kertoa aikuiselle joka vasta harkitsee klassisen baletin harrastamista?

Kannattaa kokeilla, olisiko baletti juuri sinulle sopiva harrastus! Jos mietityttää, sopivatko omat mitat ja muodot ballerinamuottiin, siitä ei kannata murehtia! Harrastajan ei tarvitse olla ammattitanssijan näköinen, vaan tanssimisesta voi nauttia jokainen. Baletin liikekieli on niin erilaista kuin monien muiden lajien, että aluksi harjoittelu voi tuntua turhauttavalta, mutta ei kannata luovuttaa, pikkuhiljaa askelet alkavat kyllä sujua. Oppiminen vaatii paljon työtä ja ponnistelua, ja on juuri siksi hyvin palkitsevaa: on ihanaa uppoutua tunnilla askeleiden ja sarjojen opetteluun ja unohtaa siksi aikaa kaikki muu. Jos siis etsit lajia, jossa ei tarvitse keskittyä ja voi päästää itsensä helpolla, baletti ei ole sinua varten. Jos taas haluat haastaa itsesi sekä kehon että mielen tasolla, tervetuloa tunneille!

Kuvaaja Anu Lahdenpohja.

Oma ope, uusi ope

Olin ajatellut viettää huhtikuista syntymäpäivääni baletin merkeissä, aamutunnilla, oman lempiopettajani ohjauksessa. Siihen päälle après-ballet skumppa ja kakkua, niin täydellinen päivä tiedossa. Aina vaan ei mene niin kuin toivoo ja sunnittelee. Opettajani Marie-Pierre Greve jääkin vapaalle jo 9. huhtikuuta, ja palaa opettamaan Footlightiin vasta kesälukukauden jälkeen. Olin tietoinen tuosta ylimääräisestä vapaasta, mutten sen tarkasta ajoituksesta. Se että synttäribaletti jää väliin ei ole niin iso juttu, mutta neljän kuukauden tauko tuntuu tosi pitkältä. Yritän pitää mielessä että se on vain kuusi viikkoa plus kesä, koska kesäisin M-P ei muutenkaan opeta.

Tauko on siis taukoa Marie-Pierren tunneista, ei kaikesta baletista. Minulla on nytkin lukkarissa muita tunteja ja opettajia, ja pidän vaihtelua pelkästään rikkautena. Siksi olikin erittäin mieluisa yllätys kun kuulin kuka tulee sijaistamaan keskiviikon tunteja: Minna Tervamäki! Olen nähnyt Minnan viimeksi lavalla hänen jäähyväisnäytöksessään, kun hän tanssi Bajadeerin pääroolia. Se oli huikea ilta... Muistan vieläkin ne raikuvat aplodit joille ei meinanut tulla loppua! Eikä Tervamäki ole senkään jälkeen lopettanut tanssimistaan tai luovaa työtään, projektit ovat vain muuttaneet muotoaan. Yhden kerran mulla on jo ollut tilaisuus treenata Minnan tunnilla, ja se oli kyllä positiivinen kokemus. Paljon korjauksia tai huomiota ei yksittäinen oppilas silloin ehtinyt saada, joten odotan mielenkiinnolla kevään kuutta opetuskertaa. Huippua saada näin upea sijainen!

Minna Tervamäki Nikiyan roolissa. Bajadeeri, Suomen Kansallisbaletti. Kuva: Sakari Viika.

Olin etukäteen vähän huolestunut omasta motivaatiostani Marie-Pierren jäädessä nin pitkälle tauolle, siitäkin huolimatta että on muitakin hyviä opettajia. Mutta M-P ei ole pelkästään "hyvä baletinope", vaan oma ope, koutsi, mentori ja onnellisen fiiliksen edistäjä. Olen ollut hänen opissaan yli neljä vuotta ja saanut tavattoman paljon... M-P tietää mun vahvuudet ja heikkoudet ja potentiaalin, ja luotan häneen täysin. Yhteistyö pelaa! Tunneilla hän on vaativa, tarkkaakin tarkempi, laatua ja ilmaisua painottava. Korjauksia ja säätöjä tulee koko ajan, unohtamatta kannustavia kehuja ja tsemppiä. Vaikka hän on vaativa, on hän myös lempeä opettaja. Ketään ei jätetä paitsioon, kaikki saavat huomiota. Hän on myös hauska, ja pistää itsensä täysillä likoon. Tunneista jää aina tosi hyvä fiilis! Jos minun pitäisi valita, valitsisin aina M-P:n tunnit. Senkin takia koska tätä auvoa ei jatku ikuisesti, parin kolmen vuoden päästä hän ei ole enää täällä opettamassa. On melkoinen etuoikeus aikuiselle harrastajalle saada tuon tason opetusta, enkä usko että samanlaista tulee enää tilalle. Haluan iloita tästä ajasta.

Marie-Pierre Greve. Lux. Kenneth Greven koreografia, Tanskan Kuninkaallinen Baletti.

Motivaatiosta vielä: Oma asenne ratkaisee. Mulla voi olla ihan hyvä tunti vaikken saisi opettajalta yhtään korjausta, saatikaan kehua. Tanssin palo pitää kuitenkin tulla itsestä, se ei saa olla riippuvainen opettajan huomiosta. Mutta pidemmän päälle tarvitsen henkilökohtaista palautetta, positiivisia korjauksia, myös välittämistä. Mulla on tapana puskea itseni ja olla ylikriittinen omasta tekemisestä, joten kaipaan opettajan tukea ja ohjausta. Ei välttämättä joka ikinen tunti, mutta silloin tällöin. Riittävän usein. Haluan kehittyä, be the best dancer I can be, ja se onnistuu parhaiten open kanssa joka uskoo siihen yhtä paljon kuin minä. Minna Tervamäen tunteja odotan joka tapauksessa innolla. Eiköhän siinä motivaatiokin pysy yllä! Mistä mulla tätä onnea opettajien kanssa riittääkin...

Olipa kerran balettitunti joka videolle kuvattiin

Tässä se nyt on. Tanssikeskus Footlightin uusin esittelyvideo jossa minäkin vilahdan tangossa ja keskilattialla. Balettitunti on tosin kuvattu jo elokuussa 2011, joten ihan uusinta uutta ei nähdä. Opettajan sujuvaa tyyliä se kuitenkin kuvastaa edelleen hyvin. Täytyy myöntää että kun Silvia laittoi viestin ja linkin (video oli ensin vain privaatisti nähtävissä), olin hieman huolissani... Mitä jos video paljastaisi lukuisia puutteitani? Mitä jos näyttäisin hassulta? No, se pelko oli onneksi turha. Opettaja on editoinut videon niin että kaikki ovat edukseen. Toki tuolla tunnilla oli tosi taitavia mimmejä muutenkin!

Videot omista treeneistä ovat vähintäänkin mielenkiintoisia. Sitä näkee asioita mitä ei välttämättä haluaisi nähdä, mutta samalla se on hyvin opettavaista. Kun katson esimerkiksi videon alussa lähikuvaa jaloistani, näen heti korjattavaa. Kuten myös keskilattian degagé - piruettiharjoituksessa. Jos näkisin loput tunnista, korjauksille ei tulisi loppua. Samalla tiedän että kaikkia teknisiä epäpuhtauksia ja heikkouksia on mahdotonta säätää kerralla kuntoon. Se vie paljon aikaa, työtä ja toistoja, ennen kuin opettajalta saatu palaute siivilöityy aivoista kroppaan. Luulen että tekniikkani on tuosta taltioinnista jo hioutunut paremmaksi!

Näen myös paljon positiivista. Kun tehdään frappé-sarjaa ja adagiota, port de bras on pehmeää ja sulavaa. Yllätyin myös siitä miltä mun kroppa näyttää (ihan hyvältä). Mulla taitaa olla lievä baletin vääristämä kehonkuva. Kuvittelin olevani jotenkin rotevampi... Mikään supersiro ja pitkäsäärinen ballerina en toki ole, mutta sporttinen tanssijantapainen kylläkin!


P.S. Olen tuo lila-pukuinen tanssija tässä edessä.

KLIKKAA TÄSTÄ VIDEOLINKKIIN: Silvia Verges - opettajaesittely / Footlight

Seitsemän päivää balettia: Torstai on toivoa täynnä

Torstai. Viikon toinen aamutunti. Herään suht pirteänä, vaikka olin tavan mukaan kotona vasta klo 22 jälkeen. Aamiaiseksi syön kaurapuuroa rusinoilla, rahkajukurttia ja otan vielä banaanin mukaan matkaevääksi. Kahvi on ihan pakollinen, en herää ilman sitä. Nutturan laitan valmiiksi kotona ja puen myös treenipuvun ja sukkikset alle. Tanssikoululla pääsemme yleensä vasta varttia vaille sisään, enkä halua tuhlata lämmittelyaikaa. Törmään ulko-ovella meidän opettajaan, ja vaihdamme kuulumisia. Odotan tuntia innolla.

Tankoharjoitusten aikana tulee taas roppakaupalla korjauksia. Välillä ope tulee aivan eteen, eikä luovuta ennen kuin näkee että olen ymmärtänyt korjauksen tai hienosäädön - ja teen sen hänen silmien alla oikein. Vähintäänkin paremmin. Usein Madame huutaa korjaukset salin toiselta puolelta, ja yleensä se menee näin: "Johanna, stretch your knee! Johanna, left/right shoulder down! Johanna, keep your turn-out!" Korjausten lisäksi saamme kaikki runsain mitoin kehuja, tai kutstutaan niitä vaikkapa positiiviseksi palautteeksi. Joka tapauksessa tekee hyvää kuulla open kommentoivan: "good, better, yes, bien, very nice, beautiful, yes, excellent..."

Tangolla teemme adagion jossa viimeinen developpé tulee eteen, ja samalla taivutamme cambrén taakse. Opettaja sattuu just silloin mun kohdalle, ja hän ottaa kevyellä kädellä kiinni vasemmasta jalastani (varpaista, jos ollaan tarkkoja). Onnistun kuitenkin pitämään jalan ylhäällä omilla lihaksilla, koko taaksetaivutuksen ajan. Ope: "Nice." Hymyilen takaisin. Tänään moni asia sujuu tosi hyvin. Diagonaalissa teemme piruettisarjaa jossa on nopeita relevé-developpeita, balancoir -ympärimenoa, piqué arabeski, t.p.d.b, preparaatio en dehors pirtsaan, fouetté käännös ympäri, toinen piruetti, nopea pas de bourré ja lopetusasento Balanchine-tyyliin. Ope patistaa meidät tanssimaan "full out", eli liikkumaan isosti ja käyttämään koko diagonaalin pituutta (ja se on kuulkaas pitkä sali). Olen sählännyt tämän sarjan kanssa aiemmin, mutta nyt löydän toisella kierroksella oikean moodin. Annan palaa - ja mitä tapahtuu? Kaikki loksahtaa paikoilleen. Piruetit, tasapainot, koordinaatio, ihan kaikki. Fiilis on sen mukainen. Ihanaa.

Ihan paras palaute tulee tänään kuitenkin käsistä: "Your port de bras is beginning to look like mine.." Kun olin ensimmäisiä kertoja Madamen tunneilla, oletin että me oppilaat tekisimme perusakateemista port de bras:ta, rippumatta open omasta tulkinnasta. Ajattelin että se on principal tanssijan ja mestariopettajan etuoikeus olla taiteellinen. Mutta ei. Hän halusi että teemme juuri niin kuin hänkin. Se on aika paljon vaadittu ja toivottu. Madamen port de bras, épaulement, kasvojen, katseen, koko vartalon käyttö on tavattoman hienostunutta, hengittävää, herkkää, vahvaa ja kaunista.  Meille hän kertoo että hän haluaa nähdä värejä ja sävyjä, persoonallista ja nautinnollista tanssimista. "Make me enjoy it!" Aluksi minua ujostutti, mutta nyt liike on alkanut syntyä ihan itsestään. Se on ihana tunne.

Alkuperäinen kuva (ilman tekstiä): Nikolay Krusser. Teksti: oma. 

Balettia aamusta iltaan

Aamutunti, iltatunti, aamutunti... mun balettilukkari on tänä syksynä mennyt ihan uusiksi. Ensin tanssikouluni muutti vakiintuneen aikataulunsa, sitten minä muutin firman mukana kauemmas tanssikoulusta - enää en ehdi kävellä kuudessa minuutissa työpaikalta tanssimaan. Se olikin melkoista luksusta. En kuitenkaan valita, koska tässä kävi lopulta paremmin kuin hyvin. Sain järjestettyä työaikani siten että pääsen lemppariopeni uusille aamutunneille kahdesti viikossa - ja se vasta luksusta onkin! Lisäksi mulla on baletin jatko-3 ja pointe keskiviikko iltaisin, ja perjantaisin toivon mukaan pian alkava neoklassisen baletin koreotunti. Siihen päälle vielä privasti järjestetty ryhmätreeni sunnuntaisin, ja mun uusi lukkari on aika lailla täydellinen. Vakkarituntien lisäksi tulee varmaan käytyä muillakin tunneilla, riippuen aikatauluista ja jaksamisesta.

Se kävi kyllä mielessä että klo 21.15 päättyvä pointe ja seuraavana aamuna klo 10 alkava baletti olisi vähän turhan raskas yhdistelmä, mutta ainakin ensimmäinen viikko on sujunut ilman ongelmia. Paljon raskaampaa oli käydä joka ilta tunneilla, ja tulla kotiin vasta klo 22 aikoihin. Uusi päivä on muuten ihana aloittaa baletilla! Iltatuntien jälkeen käyn useasti kierroksilla vielä keskiyöllä, mutta aamutreenin jälkeen voin purkaa noi samat kierrokset töitä tehdessä. Hei, työnantajakin hyötyy...

Hieman muuten nolottaa etten ole kirjoittanut kesällä mitään. Olin koko kesän töissä, ja kävin myös tunneilla, mutta ehkä mun piti pitää lomaa edes kirjoittamisesta. Nyt meinaan kuitenkin palata täysillä bloggaamisen pariin. Saatan laittaa muutaman postauksen kevään ja kesän kuvioista, mutta pääasiassa kirjoitan mulle ajankohtaisista tanssiasioista. Ja vastaan edelleen mielelläni kysymyksiin ja kommentteihin.

Seuraava postaus on jo työn alla, palaillaan pian!
- Johanna

Kuva on otettu kevätnäytöksen jälkeen. Aurinkolasit on photoshopattu jälkikäteen... ;)

Tuumasta toimeen

Oli se vaan pakko todeta. On yksi asia viettää "sapattivuotta" ja tanssia kaikki päivät, ja ihan toinen asia olla päivät töissä ja tanssia kaikki illat. Vaikka rakastan tanssimista ja balettituntejani yli kaiken, niin olen alkanut väsyä jokapäiväiseen pyöritykseen: herätys klo 8.00, töissä klo 10.00-18.00, baletissa klo 18.30/19.30 - 21.00, kotona klo 22, ja nukkumaan ennen kahtatoista. Ainoa vapaa arki-ilta on ollut torstaina, ja silloin pestään pyykkiä ja ihmetellään kuinka aika hurahtaa niin nopeasti ohi. "Time flies when you're having fun!" Totta sekin, ja nautin ihan oikeasti joka treenistä - mutta kaipaan muutakin.  Etenkin nyt, kun kevät puskee päälle ja illat ovat yhä valoisampia. En halua kadottaa tanssin ilon jonnekin kiireiden keskelle. On siis aika tehdä jotain toisin.

"Less is more" on mun ratkaisu. Tällä hetkellä balettia on viitenä päivänä viikossa, yhteensä noin kahdeksan tuntia plus näytösharkat vielä siihen päälle. Uusi lukkari voisi näyttää tältä:

Ma: vapaa, etenkin jos sunnuntaina on näytösharkat tunnin jälkeen

Ti: sama setti kuin ennenkin, eli niin paljon M-P:n tunteja kuin ehdin ja kykenen  :)

Ke: vapaa JOS seuraavana päivänä pääsisi aamutunnille

To: mahdollisesti uusi aamutunti - katso alla lisää

Pe: G:n jatko-3 ja pointe

La: vapaa edelleen (ellei ole harkkoja)

Su: tunti pysyy

Hmm... Mun "less is more" taitaa olla aika suhteellinen käsite. Kuinka monen mielestä kuusi tuntia neljänä päivänä on vähän? Mutta parannus on selvä: kolme vapaata arki-iltaa tehdä kaikkea sitä mitä nyt en ehdi. Ja kuitenkin saan tanssia aika paljon! Luulen että mun kroppa tykkää myös jos panostan enemmän laatuun kuin määrään. Jos välillä tekee mieli tanssia lisää, voin aina käydä ylimääräisellä tunnilla.

Torstain aamutunti:

Ollaan oppilaiden kesken pitkään toivottu että M-P voisi opettaa useampana päivänä viikossa nykyisen tiistain lisäksi. Valitettavasti hän ei ehdi muina iltoina, mutta sitten selvisi että hän olisi halukas pitämään tuntia aamulla. Tuumasta toimeen - pyysimme koulua perustamaan uutta jatkotason aamutuntia torstaille klo 10-11.30. Footlightin rehtori vastasi pyyntöömme ja uusi tunti laitettiin lukkariin just ennen pääsiäistä. Nyt vain odotellaan että tulee sopiva määrä vakkari-ilmoittautumisia (kertamaksajia ja korvaajia ei lasketa), jotta tunti käynnistyy.

Marie-Pierre Greve Annan nimiroolissa Alexander Ratmanskyn teoksessa
Anna Karenina, Tanskan Kuninkaallinen Baletti. Valokuva: Henrik Stenberg

Marie-Pierre Greve opettaa siis Footlightilla uutta jatko-3 tason aamutuntia torstaisin klo 10-11.30. Jos FL on tuttu treenipaikka, mutta M-P uusi tuttavuus, niin taso vastaa vaikeudeltaan suurinpiirtein Gabriellan J2 - J3 tasoja. HTO:lla vastaava taso lienee sama jatko 2-3. Jos on suht varma keskitason tanssija, niin taso saattaisi olla sopivan haastava. Ei tarvitse olla melkein tai entinen pro tai baletin erikoiskoulutusta käynyt. Itse olen ihan tavis aikuinen harrastaja ja pärjään oikein hyvin. Anyways, tunnit ovat ihanan tanssillisia, ja opetus painottaa ilmaisua yhtä paljon kuin puhdasta tekniikkaa. M-P on tosi vaativa opettaja, ja antaa hyvin paljon henkilökohtaisia korjauksia - mutta kannustaen ja kaikkia rohkaisten. Treenistä jää aina mahtava fiilis! :)

Jos joku innostui, niin linkki on tässä: Uusi baletti J3-tason tunti to klo 10-11.30

Fiilareissa

Eilisen baletin jälkeen muuan ystäväni kirjoitti facebook-seinälleni seuraavaa: ".. Johanna, jos sä et tänä iltana kirjoita siitä tunnin tunnelmasta blogiin, mun pitää aloittaa oma :)) ". Sitä ennen hän oli ehtinyt kommentoida miten keskittyneesti me kuusi teimme, ja miten otettu opettajakin oli. Harvemmin on kuulemma tullut niin paljon kehuja. Ystäväni oli ihan fiilareissa. Ja minä sekä hieman huvittunut että hämmentynyt. Olinko missanut jotain? Miksi mun fiilikset samasta tunnista olivat niin erilaiset?

Olin kyllä kuullut samaiset kehut, mutta en osannut arvata mistä ne tuli tai kenelle ne oli osoitettu. Ehkä tehtiin ryhmänä ihan hyvin, ja luultavasti yksi tai useampi tytöistä teki jotain erityisen kauniisti. Sekin on tärkeätä. Baletti ei ole yksilölaji, vaan tunnilla tanssitaan yhdessä, corps de balletina. Meidän opettaja kehuukin useammin yleisesti kuin yksilöllisesti. Olen aika monet kerrat tehnyt ryhmän mukana, ja mennyt reippaasti alta lipan, luovuttanutkin - ja silti opettaja on sanonut "hyvä / hienoa / parempi".. Silloin en voi olettaa että nyt minä onnistuin, mutta on kiva tietää että ryhmänä ei oltu surkeita! Sen sijan, jos mulla on suht varma tuntuma että onnistuin edes jossain (etenkin vaikeissa kohdissa), ja että tsemppasin tosissani - niin siinä on palkintoa (lue: tanssin iloa) tarpeeksi. Kehujen kera tai ilman.

Mutta kehut eivät olleet tällä tunnilla se juttu. Ystäväni oli nauttinut myös keskittyneestä tunnelmasta, siitä hartaudesta joka syntyy kun jokainen tanssija on sataprosenttisen läsnä. Omalta osaltani voin sanoa että olin kyllä keskittynyt, mutta pääosin teknisiin haasteisiin. Keskellä tehtiin paljon piruetteja. Viidennestä ensin plié, passé retiré ja tasapaino, sitten piruetti, toisto, uudestaan tasapaino ja kolme nopeata perättäistä, aksentti alas. Hitaat meni tosi hyvin, mutta ne kaksi viimeistä nopsaa ei sitten millään. Asento karkaa eikä tukijalka ehdi suoristua välissä. Lopulta sain tehty jotain sinnepäin kun pidin passé retirén vain coud de pieds korkeudella. Hmm.. jotain edistystä kuitenkin! Tehtiin myös diagonaalissa arabeski piruetteja, niitä jossa jokaisen väliin tulee plié. Ensin alle kaksi piqué en dehors pirtsaa, ja siitä suoraan plié ja arabeski piruetti. Kaksi kertaa. Oli aika epätoivoista menoa, en pysynyt akselin päällä enkä päässyt kahta kertaa ympäri. Vasta kun tein erikseen ja ilman musiikkia, onnistuin joten kuten. Tajusin että pitää luottaa siihen että vauhti vie ympäri ja antaa piruetin vaan liukua loppuun asti. Kappas vain.. taas tapahtui pientä edistystä! Miksi en iloinut tästä eilen?

No, koska minulla on tapana ajatella (tunnilla) liikaa, ja märehtiä omia puutteitani kyllästymiseen asti! "Liian vanha, vääränlainen balettiin, ei taipuisa/venyvä, ei irtonainen, riittämätön aukikierto, plié vois olla parempikin, jalat korkeammat, jne.." Isossa määrin se auttaa minua tekemään lisää töitä, jotta löytäisin mun kropalle ja valmiuksille mahdollisimman puhtaan ja kauniin tavan tanssia. Mutta välillä se myös lannistaa. Jos lähtökohtaisesti uskoo olevansa riittämätön, niin mistä löytyy sitä luottamusta että taitoa ja potentiaalia kuitenkin on? Opettaja voi auttaa avaamaan silmät, mutta ei pidä nojautua vain kehuihin. Ei openkaan silmä ja huomio ehdi joka hetkellä joka paikkaan. Sen sijan on hyvä muistaa mistä on aloittanut ja mihin on jo päässyt, ja että on sitä ennenkin oppinut ja edistynyt.

Ja ennen kaikkea: niin kauan kun nauttii siitä kaikesta, asiat ovat just niin hyvin kuin pitää ollakin. Kivaa ei tarvitse olla koko ajan, baletti on oikeasti vaikeata ja ajoittaiset turhautumiset kuuluvat nekin asiaan. Mutta kun liikkeet ja puutteet on puhki-analysoitu, on parasta päästää se sisäinen balleriina irti ja vaan heittäytyä mukaan! Tämän muistan nimittäin myös eiliseltä tunnilta: kun teimme adagiota, potkin vihdoin sisäisen kriitikkoni pihalle ja antauduin musiikin vietäväksi. Hetken aikaa olin ihan fiilareissa. Taisin sittenkin olla samalla tunnilla kuin ystäväni!


Ylläoleva kuva: Tanssijat Lucien Postlewaite and Carla Korbes, kuvaaja tuntematon. Lähde: Pinterest.

Kesän baletti-lukkari!

Kuva: We Heart It.

Kesän alkuun on enää muutama viikko, kymmenisen balettituntia, viitisen tuntia näytösharkkoja ja toukokuun vikana viikonloppuna kauan odotettu kevätnäytös.. Vimmainen loppukiri ennen kesää, niin sanotusti. Mutta onneksi tanssitunnit jatkuvat senkin jälkeen! Oman tanssikouluni Footlightin kesäkausi alkaa 28.5. ja päättyy elokuun puolessavälissä. Koska näyttää siltä että olen koko kesän täälläpäin anyway, tunneilla tulee varmaan käytyä yhtä paljon kuin nytkin. Ei harmita laisinkaan :)

Ihan kesäkauden alussa mulla on muita menoja jotka rajoittavat rajatonta tanssimistani, mutta 7.6. jälkeen voin astella balettiisaliin ainakin neljästi viikossa. Taukoa en kaipaa laisinkaan, siihen riittävät viikonloput. Ehkä teen jonkun lyhyen reissun heinäkuussa, saas nähdä.. Jos olisi budjettia, lähtisin kyllä mieluusti jonnekin kursseille! Esim. Helsingin Tanssiopistolla on ollut jo pitkään suosittu aikuisten balettilaisten kesäleiri Sammatissa, ja tekisi kovasti mieli mennä mukaan. Mulla on paljon ystäviä jotka käy siellä innoikkaina vuodesta toiseen, mutta mä olen aina onnistunut olemaan samaan aikaan töissä. Tänä vuonna taitaa olla taas sama juttu. Noh, pääsen kuitenkin tunneille täällä Hesassa.

Mun kesälukkari näyttäis näillä näkymin tältä:

Ma: klo 18.30 - 20 baletti jatko-2, siihen päälle ehkä perustaso kärkitossuissa
Ti:   klo 18.30 - 20 baletti jatko-3, ja päälle baletti J-1 kärjillä
Ke:  klo 18 - 19.30 baletti jatko-1

To:  klo 17.30 - 19 baletti jatko-2 tai VAPAA

Pe: klo 17.30 - 19 baletti J-3 ja päälle baletti J-1 (90 min) kärjillä taas

Footlightin koko balettilukujärjestys löytyy täältä: kesän balettitunnit. Kannattaa ilmoittautua ajoissa, niin mahtuu varmasti!

Kesällä ei ole pointe-tunteja erikseen, siksi teen nuo perustaso/jatko-1 tunnit kovilla. Se ei ihan vastaa pointe-treeniä, mutta on silti parempaa kuin pitää lähes kolmen kuukauden tauko! Kysyin jo opelta lupaa, ja hän sanoi että ok :)

Gabriella opettaa varmaankin kesän ekan jakson, paitsi torstaisin (Kalle). Heinäkuussa Silvia pitää tunnit, mutta elokuun tuntijaosta en ole kuullut vielä mitään. Silvia ja/tai Gabriella, ja Kalle pitänee omat torstain tuntinsa. Listalla on myös joitain aamutunteja, mutta niille ei ole ilmoitettu vielä opettajan nimeä. 

Muita lajeja en ole ehtinyt vielä katsoa, enkä tiedä ehtisinkö edes käydä - baletti on kuitenkin mun ykköslaji. Toisaalta olis hyvä kokeilla välillä jotain muutakin, se pitää mielen virkeänä! Ekan jakson omistan kuitenkin vielä kokonaan baletille, etenkin kun mun oma opettaja pitää lähestulkoon kaikki tunnit. Ainoastaan M-P pitää koko kesän lomaa, ja häntä tulee kyllä ikävä.. Mutta onpahan jotain kivaa mitä odottaa syksyn tullen! Sitä ennen kuitenkin näytös esityskuntoon, ja kaikki ilo irti tanssista ja alkavasta kesästä!