Pointe News

Yksi parhaista asioista pointessa on se että lähes joka tunnilla tehdään jotain ihan uutta! Myös ne liikkeet jotka ovat pehmeillä tossuilla jo tuttuja muuttuvat kärjillä ihan uudeksi haasteeksi - kaikki tämä tekee baletista taas yhtä jännittävää kuin silloin alussa. Ei niin että olisin millään muotoa väsynyt baletin treenaukseen, mutta tekee tosi hyvää saada vähän potkua omaan tanssimiseen! Pointessa saan olla taas aloittelija - ja on mahtavaa kun ei tiedä mita kaikkea kivaa on vielä luvassa ja tulossa..

Eilen tehtiin ensimmäistä kertaa piqué emboite käännöksiä. Nämä eivät ole erityisen helppoja pehmeilläkään tossuilla, joten tuntui vähän hurjalta yrittää kärjillä. Mutta ei kun ylös, passé retiré aina eteen ja käsi vuorotellen edessä (sama käsi kuin retiré jalka). Oikealle mentäessä meno oli aika koomista. En päässyt kuin pari, kolme kertaa ympäri ja sit romahdin alas. Onneksi meillä on Manskun isossa salissa hervottoman pitkä diagonaali, joten siinä ehti harjoitella enemmän kuin tarpeeksi! Vasemmalle mentäessä oli jo varmempi olo, ja olen muutenkin "leftie-turner". Mistähän sekin johtuu, että yksi puoli on aina parempi? Ja voiskohan sitä huijata itseään, unohtaa että on pyörimässä "huonommalle" puolelle? Oli miten oli, vasemmalle emboite-piqué sujui yllättävän hyvin! Sain liikkeen rytmistä kiinni, ja annoin vain mennä! :)

Oheinen videopätkä on mun omalta DVD:ltä: "The Video Dictionary of Classical Ballet". Kuvan laatu ei ole paras mahdollinen, mutta tässä nähdään kaksikin tapaa tehdä tuo emboite tournant. Tanssija on muuten Merril Ashley, joka oli aikanaan New York City Baletin solisteja. Suosittelen DVD:tä muutenkin, siinä on lähestulkoon kaikki askeleet - hypyistä pointe-tekniikkaan. Amazonilta löytyy ainakin: klikkaa tänne.

 

Liika ajattelu on muuten vain haitaksi, siis tanssiessa. "Dance first. Think Later." Sitähän se Samuel Beckettkin sanoi. Liike pitää ehtiä analysoida ja painaa mieleen ennen, ja sit mennään eikä meinata! Se tietenkin vaati harjoittelua ja kokemusta, ja taas harjoittelua..

Eilen sain tangossa kokeilla vielä jotain muutakin uutta kärjillä: fouetté-piruettia! Olimme harjoitelleet ballonéeta, kaksi eteen ja kolmas sivulle ja siitä plié ja passé. Viimeinen asento tahtoi mulla aina kääntyä jo puolikkaan, joten opettaja kehoitti saman tien kokeilemaan kokonaista kierrosta. Aloitus siis molemmat kädet tangolla, degagé sivulle, plié ja en dehors fouetté. Samaa harjoitusta oltiin tehty edellisellä tunnilla, tosin silloin kolme nopeata ja peräkkäistä. Mutta nyt siis vain yksi hallittu - joka onnistui! En ehtinyt miettiä, enkä pelätä, annoin vain mennä! Jee! :)

P.S. Tossukuva mun oma.

Sleeping Beauty

Nyt sunnuntaina olisi todella hieno tilaisuus nähdä elokuvateatterissa Prinsessa Ruusunen livenä uudelleen avatun Bolshoin lavalta! Päärooleissa tanssivat kaiken lisäksi todelliset huiput: upea Svetlana Zakharova ja American Ballet Teatterista itään loikannut loistava David Hallberg (videossa alla). Tätä näytöstä ollaan maailmalla odotettu, ainakin kaikissa balettiin liittyvissä facebook-päivityksissä ja tweeteissä siitä kohistaan.. Minä sen sijan jätin oman lippuni ostamatta! Olin tässä asiassa ihan Ruusunen, koko viime viikko on mennyt syvä-unessa, silloinkin kun olen ollut valveilla.

Tiistaina meni vielä hyvin, mulla oli vapaa ja sain nukkua riittävän pitkään. Illan baletti-tunnit Marie-Pierren kanssa olivat taas ihan huiput. Ihanan liikkuva tanko - ja me saimme todella heittäytyä (kunhan jalat olivat auki, ja peppu pysyi alhaalla jne.. ;)! Osa sarjoista olivat aika nopeita, mutta aivot olivat sillä kertaa mukaan juonessa. Tankoon päin sujui myös yksi fouetté pirtsa tuplana, ihan itsestään. Sitä ei tehty sarjassa (teimme vain degagén sivulle, plie ja ylös passé retiré asentoon), mutta kokeilin äkkiä sarjojen välissä. Se on hassua, mutta kun ei yritä liikaa onnistuukin usein paljon paremmin!

Keskellä kun hypittiin isot grand jetét (grand pas de chat developpé) sain tärkeän korjauksen: kun ponnistin tombé pas de bourrén jälkeen ilmaan, ponnistava jalka oli ihan juoksuasennossa - sisäänpäin! Ääks! Opettaja korjasi sitä jo sarjan aikana - turn out! - mutten tajunnut ajatella takajalkaa. M-P selitti sitten vielä tunnin jälkeen mitä tein väärin. Odotan jo innolla seuraava mahdollisuutta! :)

Pointe-tunti oli myös ihana. Teemme koko ajan lisää harjoituksia yhdelle jalalle, esim. fondueta ja tombé - releveitä, ja tietenkin passé retiré releveitä. Tanko on tosi intensiivinen, ja M-P korjaa ja neuvoo koko ajan. Toistoja tehdään paljon, tarkasti ja harjoitukset ovat välillä aika rankkoja. Mua huvittaa kun Marie-Pierre toisinaan pyytää meiltä "anteeksi" kun pistää meidät ihan tosissaan töihin! Tunnilla saa kuitenkin niin paljon kannustusta että sitä vain jaksaa. Ja jaksaa. Sitä paitsi siellä kiinnitetään huomiota myös ilmaisuun ja ylävartalon käyttöön, M-P haluaa että todella tanssimme. Ei mitään jäykistelyä!

Kotiin tullessani olin onnellinen, mutta seuraavan yönä nukuin huonosti ja liian vähän - ja tätä toistui aina perjantaille asti! Olin ihan zombiena koko loppuviikon. Perjantaina menin kuitenkin tunnille, vaikka siinä vireystilassa sohva olis ollut ainoa järkevä paikka. Tanssin sitten ihan säästöliekillä, omassa pikku kuplassani, ja taso alta nollan. Keskellä ei ollut mitään mahiksia, piruetit ihan hukassa ja hypyt vielä surkeampia. Oisin voinut sanoa jotain opelle ennen tuntia, mutta se tuntui turhalta: "Anteeksi, mutta olen tänään tosi väsynyt.." Eikös silloin pitäis jäädä katselemaan eikä tanssimaan?

Gabriellan pointe pelasti onneksi illan, jostain syystä olen aina hereillä kun varpaat ovat survottuna kärkitossuihin. Kärjillä ei kertakaikkiaan voi nukkua kun pitää koko ajan nostaa itsensä ylös! Harjoittelimme tangossa mm. piqué passeita, piqué attitudeja, ja myös ballonéta, mikä on vielä uusi ja kiva askel. Ja raskas! Piqué piruetit huonommalle oikealle puolelle alkavat myös sujumaan paremmin, joten pointesta jäi ihan hyvä mieli.

Se on muuten mun uusi iskulause tunnille: tanssi niin että siitä jää hyvä mieli! Ole kiltti itsellesi, mutta älä löysäile turhaan tai luovuta - se kuitenkin ottaa päähän jälkikäteen. Loppuun asti tsempattu piruetti, vaikka olis mennyt pieleenkin, on parempi kuin jättää yrittämättä. Ei tarvitse olla mitään super suorittamista, sekin riittää että keskittyy vaikkapa liikkeiden venyttämiseen tai oman ylösvedon parantamiseen. Tärkeintä on että muistaa hengittää, ei jännitä eikä jäkitä - ja että nauttii tanssimisesta!

Attitude

Perjantain pointe-tunnilla teimme tangossa piqué harjoituksia: piqué sous tenu - piqué passé retiré - piqué attitude. Viimeisen tasapainon kohdalla piti kääntyä toiselle puolelle, ja viedä jalka attitudesta retiré-asentoon. Yksinkertainen harjoitus. Attituden kohdalla annoin palaa, ja nostin jalkaa niin korkealle kuin mahdollista - tuntui kivalta, mutten ajatellut miltä se näyttää. Unohdin että oma tuntemus vartalon asennosta ei aina vastaa todellisuutta, ainakaan baletissa. Ja unohdin että korkea attitude ei vain toimi mulla. Opettaja taisi olla samaa mieltä.

Hän tuli nimittäin saman tien korjaamaan, ja käski laittaa jalkaa alemmas koska muuten lonkka nousee mukana. Ja tässä se on taas pakko sanoa: mulla ei ole paras mahdollinen instrumentti balettiin. Selkä on lyhyehkö, mitä pidetään baletissa yleensä esteettisesti suotuisana, mutta lantio on leveä (mistä ei pidetä). Eikä siinä mitään - lantion leveys, pepun malli taikka säärten pituus ei ole baletin harrastuksessa oleellista. Mutta suureksi harmikseni mun aukikierto on todella vajaa! Ja se taas ei auta attitudessa yhtään. Vaikka lonkka saiskin vähän nousta ja aueta asennon viimeistelyssä, se vähäinenkin näyttää mun kropassa väärältä. Jos katsotaan attitudea puhtaasti veistoksellisesta näkökulmasta, mun lantio vie siinä yksinkertaisesti liikaa tilaa.

Puhtaan klassinen attitude lähtee siitä että takajalka nostetaan 90 asteen korkeudelle ja koukistetaan siten että jalka on auki, takana, ja polvi on nilkkaa ja varpaita korkeammalla. Nilkkaa voidaan kyllä nostaa myös paljon ylemmäksi, mutta silloin polvenkin pitää olla samassa linjassa. Tätä attitudea on joskus kutsuttu venäläiseksi, mutta sitä näkee nykyään aika yleisesti. Attitude voi olla myös matala, ja voi se olla ihan lattiassa kiinni. Ja on olemassa tietenkin myös attitude devant, jolloin jalka on edessä.

Opettajani tuli siis korjaamaan tekniikkaa ja laskinkin jalkaa alemmaksi kunnes se oli 45 asteen kohdalla. Siinä asento on teknisesti puhdas, mutta melko mitäänsanomaton. Opekin sanoi että voi se olla vähän korkeampi, mutta tiesin jo että olisin siinä ollut taas lonkka pystyssä.. Katselin kun vastakkaisen tangon tytöillä oli kaikilla kaunis linjaus 90 asteen kulmassa ja tunsin oloni peräti tylsäksi seinäkukkaseksi. Maria kirjoitti blogissaan Why Do I Dance mielenkiintoisen postauksen Baletista ja ulkonäköpaineista, mutta tässä tapauksessa en miettinyt kehokuvaani, vaan sitä minkälaisen kuvan kehoni ei osaa piirtää! Korkea attitude on niin kaunis asento, ja mua on aina surettanut etten koskaan yllä siihen. Englanniksi tavataan sanoa että less is more, mutta mä haluan enemmän!

Yksi asia mikä pitää muistaa vielä, on se että baletissa luodaan myös illuusio. Kun tehdään esim attitude croisé suunnassa, lantion kulma ja takamuksen malli ei näy yleisöön. Yksi jos toinen opettaja on jopa sanonut että pitää oppia fuskaamaan vähäsen, jotta oman kropan linjaukset olisivat esiintyessä mahdollisimman edukseen. Meikä nousee lavalle aniharvoin, mutta ehkä tätä vois joskus tunnillakin soveltaa? En tiedä.. Sanomattakin on selvää ettei voi tuunaillaa asentojaan  ennen kuin tietää, ymmärtää ja hallitsee myös sen oikean tavan. Aionkin ensi viikolla kysyä opettajaltani missä kohtaa mun oma paras attitude oikein on, ja mitä voisin tehdä sen parantamiseksi. Vielä en luovuta!

Minkälainen asenne teillä on attitudeen?

Kaikki kuvat: Project Ballerina, valokuvaaja Dane Shitagi.

Kolme kertaa viikossa

Siihen se mun balettitreeni on kutistunut, kolmeen kertaan viikossa. Mutta siitä huolimatta se tuntuu ja näkyy kropassa - ja ilmeisesti myös mun tekemisessä! Jos siis opettajan sanoihin on uskomista. Ja kun Madame sanoo että olen edistynyt, niin minähän uskon. :) Ehkä tässä pätee taas se että laatu on tärkeämpi kuin määrä? Tosin en päästä itseäni helpolla. Kaikkina kolmena päivänä mulla on kahdet peräkkäiset tunnit, ensin keski- tai edistyneen tason baletit (90 min) ja siihen päälle vielä tunnin pointe-harjoittelut.

Haluaisin silti enemmän tunteja. Keskiviikot käytän pakostakin palautumiseen, mutta torstaisin ei ole edelleenkään mulle sopivaa balettia. Odotan kovasti että G:n J1 FL:n Leppiksen studioissa saataisiin vihdoin alkamaan! Lauantaisin olisi klo 13 Tanssivintillä (Aleksanterin teatteri) ihan kiva keskitason baletti, mutta olen yleensä liian poikki perjantain tunneista. Ja sunnuntaisin on vain tunnin tunti, ja siinä hädin tuskin ehtii kroppa lämpiämään.. Tällä hetkellä olen ratkaissut asian niin, että vapaina päivinä rentoudun, venyttelen ja ulkoilen. Harkinnassa on myös jonkun baletti-henkisen kuntoilu-DVD:n hankinta. Ehkä New York City Ballet - workout, josta olen kuullut paljon hyvää. En kyllä mene vannomaan että oikeasti treenaisin kotona!



Minkälaiset lukkarit teillä on? Onko tunteja riittävästi vai liian vähän? Miten te vietätte välipäivät?

Tutunelmia

Vaaleanpunaista hattaraa. Tutu ylösalaisin.

Väreissä on ihanan keväinen yhdistelmä, ja tykkään vihreästä yläosasta!
The Dancers Company (Australia), baletista Pähkinänsärkijä. Kuva: Jess Bialek



 Tästä tulee mieleen kukan terälehdet. Herkkä.
Australian Ballet. Kuva: Georges Antoni

Sireenihaltijatar on pääosassa, mutta pidän noista vedenvihreistä tutuista!
Marianela Nunez baletissa Prinsessa Ruusunen (Royal Ballet). Kuva: Bill Cooper.

Löytyi suosikki! Tutu ei ole romanttisen pitkä, muttei liian lyhytkään. Raikas ja tyylikäs.
Baletista Diamonds (George Balanchine), tässä Boston Balletin esittämänä.
Valokuva: Angela Sterling.

Tutu on balleriinan työasuista se kuuluisin, ja monen mielestä kaunein vaate mitä tanssija voi päälleen pukea. Joka tytön unelma. Itse en ole kuitenkaan koskaan haaveillut tutuista. En edes pikkutyttönä. Unelmoin kyllä tanssiaismekoista, mutta ne olivat täyspitkiä prinsessojen ja elokuvatähtien juhla-asuja. Baletti oli mulle ihan vieras maailma. Ja kun aloitin baletin nuorena aikuisena, tutut olivat minusta edelleen vähän hassuja, etenkin klassiset lyhyet mallit jotka hädin tuskin peittävät balleriinan peppua. Pitkään katsoinkin mielummin balettien harjoituksia joissa tanssijat olivat vielä tavallisissa treenivaatteissaan. Sen sijan viimeisen päälle laitettu balleriina pikkuisessa tutussaan ei ollut minusta yhtään niin vaikuttava!

Vuosien varrella olen kuitenkin pikku hiljaa tykästynyt tutuihin, jopa siihen kaikkein perinteisempään malliin. Eniten pidän silti romanttisista, runsaista ja pidemmistä tutuista. Ja sille on oma, eriskummallinen syynsä. Olen nimittäin alkanut miettiä miltä tuntuisi itse tanssia tutussa.. Minä, aikuinen harrastaja! Mun katu-uskottavuus taisikin lentää juuri ikkunasta ulos. Oikeasti, tämä on ihan uutta. Olen vastikään pukenut ensimmäisen sifonkisen balettihamosen tunnille, ja se oli mulle jo iso juttu. Mitä ihmettä tässä on oikein tapahtunut? :D