10.9.17

Dreams of Replay



It's been three years since I last saw Susanna Leinonen Company on stage. It was at the Kuopio Dance Festival, and the company performed Leinonen's work Touch of Gravity to a sold-out theatre of discerning viewers. It was a strong performance, innovative, intense, captivating. I still have a strong visual memory of scenes that were near genius in their minimalism and apparent simplicity: Six dancers jumping in place, in parallel position, up and down, repeated until a simple step took on new weight and meaning... The piece as a whole was exciting, from the stage scenery to costumes to lighting. All in all, one of my favorites of Kuopio Dance 2015. Which is why my expectations for Leinonen's latest creation were sky high.

I did not read the introduction to Dreams of Replay beforehand, other than to check the names of the creative talent and dancers. I prefer to see a piece without explanation, unless it's a choreographic adaptation of a novel or play that I haven't read (you kind of want to know what's going on). As for abstract pieces, whether neoclassical or contemporary, every viewer's interpretation is valid. One person's yawn can be another person's breath taken away. It's impossible to view, experience, and interpret any given work with a blank slate of mind. What I see on stage is filtered through every past experience, previous ballets, critiques I've read, people I've talked to, dance classes I've taken... Not to mention personal preferences, matters of taste, preconceptions, or expectations. My point is that reviews cannot be absolute truths or guarantees, whether they are favorable or not.

Ramblings aside. There were many exceptional details and moments in Dreams of Replay. A figure of a dancer, sitting in a golden stream of light, her back facing the audience, close to the edge, downstage left. Her back arching until only the top of her head touches the floor. Arms resting on elbows, reaching upwards, with palms open and bent, she moves in a way that feels more humanoid than human, even arachnoid. As she ripples her fingers to a sudden and menacing sound, I'm transfixed by this sci-fi creature. In another scene, we have two dancers walking onto the stage with forward thrusted hips and backs almost parallel to the floor. They have opaque white stockings pulled over their heads, obscuring features and amplifying the alien effect. As they move across the scene, in a way that is completely unnatural to the human body, almost cybernetic, I am utterly mesmerized. It would have been beyond interesting to see Leinonen take this theme and run with it. The rest of the choreography seems standard in comparison. By no means is it bad, or poorly danced (all dancers have a strong presence and precision of execution), just not as exciting.

Some vivid details aside, Dreams of Replay remains oddly fragmented, perhaps because our dreams rarely are linear stories that make any sense? It seems to me that there are many intriguing ideas, interesting beginnings, captivating concepts - which are not developed further. To me, it feels more like a collage of separate choreographies, or snippets thereof, than a cohesive work. Scenes do not relate to each other, and I cannot detect a common theme, other than minimalism and absurdity (which in itself is always welcome). There is one humorous scene where two women engage in a competitive music box play-off, but what does it mean in the context of the whole?

Of course, there is always the question: does it have to mean anything at all? Do you have to "understand" dance, is there one correct interpretation? NO, there is not.  What if I don't get it, am I somehow not cultivated enough to appreciate the artistic work? Maybe, maybe not. My own niche is adult ballet, and it's been years since I've attempted or even wanted to venture outside of ballet class. But I do like to attend contemporary dance performances. Oftentimes, it's just more interesting than purely classical ballet. The companies I've seen at Kuopio Dance in the past three years have been amazing, Susanna Leinonen Company included.

Balettikassi gives Dreams of Replay three stars ★★★✩✩,  and  ★★★★★ to the "alien dancers".


Susanna Leinonen Company: Dreams of Replay
September 8th, 2017
Alexander Theatre, Helsinki

Choreography: Susanna Leinonen (Artistic Director)
Sound Design: Kasperi Laine
Lightning Design: Kalle Ropponen
Costume Design: Erika Turunen
Photography (above): Mirka Kleemola

Dancers: Tiia Huuskonen, Sara Kovamäki, Liisa Pietikäinen, Elisa Tuovila and Erika Vilander

19.6.17

Kuopio Tanssii Valohallissa: Baletin ek-ryhmäläiset

Kuopio Tanssii ja soi lähentelee jo loppuaan, mutta näissä mun postauksissa tullaan tanssimaan ainakin vielä Juhannukseen asti. Mutta vaihtelun vuoksi lykkään tänne väliin ihan tuoretta matksua tältä päivältä: Baletin erikoiskoulutusryhmien (ek) päättäjäisesitykset Musiikkikeskuksen Elo-Forumin Valohallissa. Festareiden yhteydessä Kansallisbaletin oppilaitos antaa viiden päivän ajan opetusta ek-ryhmäläisille ja kursseja ek-ryhmiin hakeville. Kurssiohjelman jälkeisenä päivänä hakijoilla on vielä edessään koetanssitilaisuus. Balettioppilaitoksen tarjoamat ek-kurssit antavat pääkaupunkiseudun ulkopuolella asuville nuorille mahdollisuuden syventää tanssiopintojaan niin että heidän ei tarvitsisi muuttaa liian varhaisessa vaiheessa pois kotoa. Moni balettioppilaitoksesta valmistunut on tullut kouluun juuri näitten erikoiskoulutusryhmien kautta. Onhan se sanomattakin selvää että nuoria lupauksia ja lahjakkuuksia on kaikkialla Suomessa!


















Kuvaaja: Johanna Aurava (c) Balettikassi. Kuvia voi jakaa omaan, ei-kaupalliseen käyttöön. Mainitsethan kuvalähteen.

18.6.17

Kuopio kukkii ja tanssii - toka festaripäivä


Kyl mä vaan niin nautin tästä kaikesta. Treeniä ja tanssia aamusta iltaan ja Suomen kesä kauneimmillaan. Täällä Kuopiossa omenapuut ja muutpuut ovat nyt täydessä kukassa, ja suloiset syreenitkin avautuneet. Se ihana tuoksu mikä leijuu kaikkialla! Eilen kun kävelin klo 21 näytöksen jälkeen kaupunginteatterilta asunnolle, lämpimässä ja valoisassa yössä, kukkasia nuuhkien ja huikeata tanssiesitystä sulatellen... En muista milloin olisin viimeksi ollut niin tunteikkaassa kesähurmoksessa!

Balettioppilaitos: Coppélia. Koreografia: Wilfried Jacobs (Petipan ja Saint-Léonin mukaan)
Kuvassa Jessi Räty ja Samuel Haramo. Kuva (c) Kuopio Dance Festival. 

Festareiden ekana päivänä pääsin katsomaan Kansallisoopperan balettioppilaitoksen (balko) esitystä Musiikkikeskuksen suuressa konserttisalissa. Ohjelma koostui kevätnäytöksen kolmesta eri teoksesta: Otteita baletista Coppélia (koreografia Wilfried Jacobs, Petipan ja Sain-Léonin mukaan), Emreçan Taniksen Silence Among Us ja otteita Tommi Kitin teoksesta Pienen näyttämön juttu. Coppélia esitettiin tosin alkuperäistä huomattavasti pienemmällä miehityksellä, sillä noin 90:nen oppilaan joukkoa ei logistisista syistä voitu tuoda Kuopioon. Musiikkikeskuksen lavalla esiintyivät siis ammatillisen koulutuksen kolme luokkaa, joskin joitakin oppilaita jäi pois muista syistä johtuen. Harmillista, koska en päässyt näkemään Coppéliaa (ja kevätnäytöstä) kun se toukokuussa esitettiin Alminsalissa. Lähteet kertovat että hieno oli.

Ja olihan se nytkin valloittava ja nuorekkaan raikas. Etenkin nopeatempoinen mazurka vakuutti viimeistelyllä jalkatyöllään ja aidosti eloisilla ilmeillään. Kaikesta näkyi että työtä on tehty tosissaan. Swanildan ja Franzin roolit tanssivat tällä kertaa Jessi Räty ja Samuel Haramo. Jessi Räty on viehättävä ja solidi tanssija, jolle esimerkiksi codan haastava fouettépiruetti-osuus ei tuottanut ongelmia. Toinen pari mikä jäi mieleen oli Oskari Kymäläinen ja Matilda Nordberg tanssimallaan "Prayer" pas de deux:llään. Matildan pitkät ja kauniit linjat, ja Oskarin huomaavainen ja luontaisen charmikas partnerointi olivat ilo silmälle.


"Pienen näyttämön juttu", koreografia Tommi Kitti (2017). Balettioppilaitoksen tanssijoita.
Valosuunnittelu Janne Teivainen
Kuva (c) Kuopio Dance Festival


Tommi Kitin balettioppilaitokselle luomassa Pienen näyttämön jutussa nuoret tanssijat pääsivät ihan toisenlaisen liikemateriaalin kimppuun. Jatsahtavaa, soljuvaa, svengaavaa - upeasti sisäistettyä. Minuun teki vaikutuksen myös se että liikkeissä ja olemuksissa ei näkynyt oppilaiden balettikoulutus, muuten kuin ammattimaisella lavaläsnäolollaan. Nykypäivänä balettitanssijan on kyettävä venymään sekä liiketeknisesti että ilmaisullisesti hyvinkin erilaisiin teoksiin ja nykykoreografien vaatimuksiin.

Illan kohokohta oli minulle Kansallisbaletin tanssijan ja koreografin Emreçan Taniksen teos Silence Among Us. Näyttämökuva jossa tanssijoitten päälle heijastetetaan harmaan rakeista visuaalista kohinaa on jo itsessään vaikuttavaa. Kuten myös lavalla hitaasti etenevä "mörkö", joka toi mieleen Hayao Miyazaki / Studio Ghiblin animoidut hahmot. Suurimman vaikutuksen teki kuitenkin itse koreografia ja tanssijoitten tulkinta. Siinä oli sellaista intensiteettiä ja voimallista ilmaisua mitä en välttämättä olisi odottanut nuorilta oppilailta. Mutta, olenhan mä nähnyt balettioppilaitoksen näytöksissä ennenkin hienoja nykytanssibiisejä, myös oppilaitten itsensä tekemiä. Se täytyy vielä mainita tässä että Oskari Kymäläinen veti ihan mielettömän hienon soolon, ja sanonpa tässä ihan pokkana että tätä nuorta miestä olisi hyvä pitää silmällä...


"Silence Among Us", koreografia Emreçan Tanis. Balettioppilaitoksen tanssijoita.
Valosuunnittelu Vesa Pohjalainen, puvustus Erika Turunen.
Kuva (c) Kuopio Dance Festival

On täällä Kuopiossa kyl ihanaa.


16.6.17

Aamutunti festareilla


Ensimmäinen festaripäivä alkoi perinteisesti baletin aamutunnilla klo 9.30 Musiikkikeskuksessa. Tänä vuonna treeneihin tuo erityistä luksusta se että asun kätevästi kadun toisella puolella! Kotona ollessani joudun lähtemään vähintään tuntia aiemmin jos meinaan olla mitenkään ajoissa, kun taas täällä ehdin vaikka nukkuisin vielä tuntia ennen. Ja tuo Musiikkikeskus (Muske), on muutenkin kiva paikka treenata. Koko talo kuhisee elämää ja tanssia aamusta iltaan. Siinä on ihan oma festarifiiliksensä :)!

Baletin aamutunti on tasoa ammattilaiset/ammattiin opiskelevat, mihin ryhmään en harrastajana tietenkään kuulu, mutta opettaja Arja Tervo on mulle ennestään tuttu. Pari vuotta sitten hän sijaisti Footlightilla Marie-Pierre Greven aamutunteja. Saman vuonna kävin sitten täällä festareilla Arjan aikuisten keskitason kurssilla, ja viime vuonna kysyin josko voisin tulla näille aamutunneille... Sain luvan, ja täällä ollaan.

Taso on mulle haastava, harjoitukset vaikeampia ja nopeampia kuin mihin olen tottunut. Etenkin keskellä olen kaukana omalta mukavuusalueelta! Esimerkiksi tämänaamuinen piruettidiagonaali päättyi kombinaatioon piruetti en dehors + fouetté ja siitä vielä attitude ympäri. Ekana päivänä vielä koitin lisätä tuota fouetté pirtsaa, mutta tänään ei riittänyt uskallus ja itseluottamus. Täytyy myöntää että balettioppilaitoksen ak-laisten läsnäolo ei hirveästi auttanut. Nämä tytöt kun vetävät noi vaikeat sarjat sellaisella varmuudella ja näyttämisen halulla että meikäläinen ei sen jälkeen kehdannut edes yrittää. Tyhmää, tiedän kyllä. Jos ei yritä ja uskalla, niin ei voi myöskään oppia. Ja jos mun yritykset olisivatkin jonkun mielestä noloja tai huvittavia, so what? Mutta tuskinpa... Yleensä kaikki keskittyvät omaan tekemiseensä. Oli miten oli, huomenna vedän kyllä taas täysillä!

Se pitää vielä sanoa että haastavasta tasosta ja pienestä itseluottamuksen notkahduksesta huolimatta aamutreeni on ollut tosi kivaa. Opettaja on tarkka, mutta tosi mukava - ja hän tsemppaa meitä kaikkia!

15.6.17

Kuopiossa tanssitaan auringon alla

Kun saavuin tiistaina iltapäivällä Kuopioon Tanssii ja soi festareille, vastaanotto oli jäätävä. Ei ne ihmiset, vaan Suomen ihana ja arvaamaton kesä! Vaivaiset +11° astetta, tihkusadetta ja kylmä tuuli. Ei auttanut muu kuin pukea lisää vaatetta päälle siinä sateisella linja-autoaseman laiturilla. Oi kesä, minkä meille teit? Samana iltana klo 18 kun piti olla Kansallisbaletin kesäkiertueen viimeinen show Matkustajasatamassa, ja kun ulkolavasta on kyse, niin esityksillä on järjestään säävaraus. Tänä vuonna kesäkiertuelaiset eivät esiintyneet lainkaan Helsingissä, joten itseltäni oli show kokonaan näkemättä. Näytti jo siltä että Kuopiossakin jäädään ilman.



Festareita taidetaan kuitenkin viettää onnellisten tähtien alla. Sade lakkasi, taivas kirkastui, ja aurinko nosti lämpotilaa viitisen astetta just puoli tuntia ennen näytöstä! Harmillisesti kesäkiertuelaiset olivat jo ehtineet supistaa ohjelmistoaan tanssijoiden suojelemiseksi (kylmä viima on pahasta vähäpukeiselle kropalle), eikä kaikkia muutoksia ehditty enää muuttaa takaisin. Esimerkiksi Mustan joutsenen variaatio/pas de deux jäi pois, ja vissiin myös ote Sherezadesta. Mulle shown ehdoton kohokohta oli kuitenkin Emreçan Taniksen hieno koreografia "Seperation Among Us" jonka Atte Kilpinen tanssi sellaisella voimallisella heittäytymisellä etttä oksat pois! Tanis on voittanut kyseisellä koreollaan Stuttgartin International Solo Tanz Festivaalilla toisen palkinnon, ja jos ei ole ennen hänen biisejään nähnyt, niin videon voipi katsoa tästä: from Emrecan Tanis on Vimeo.

Kuvagalleria
Kuvat ovat kaikki minun ottamiani


Kansallisbaletin tanssijoita, koreografia Samuel Števik

Emreçan Tanis, Atte Kilpinen. Ote teoksesta Jord (koreografia Jorma Uotinen)

Anni Jokimies, Auroran variaatio

Atte Kilpinen, koreografia Emreçan Tanis.




Lisäksi kansallisbalettilaiset esittivät klassisen tyylikkään corps de ballet numeron, jonka yksi tanssijoista (Samuel Števik) oli tehnyt kesäkiertuetta varten. Kansallisbaletin ranskalainen tanssija Thibault Monnier oli myös tehnyt uuden nykybaletillisen pas de deux, minkä hän  tanssi kesäkiertuekonkari Mai Komorin kanssa (valitettavasti nuo otokset epäonnistuivat). Näimme myös Ruususen variaation Anni Jokimiehen tanssimana, otteen Uotisen Jordista (joka pitäisi kyllä nähdä kokonaisuudessaan lavalla punaisen hiekan kera), ja muumibalettien hahmot tanssimassa tangoa (ihan totta). Viihdyttävä kokonaisuus, vaikka jäikin hieman vajaaksi.


Yleisöstö bongasin samalla ison joukon Oopperan balettioppilaitoksen ammattiopiskelijoita, heillä kun oli seuraavana päivänä oma esitys Musiikkikeskuksen isolla lavalla. Kävin tietenkin katsomassa, mutta siitä lisää seuraavassa postauksessa :)!

Olen siis täällä Kuopiossa koko festariviikon vapaaehtoisena somettajana ja myös omien blogieni (facebook-sivu ja instagram mukaanlukien) kirjoittajana. Pääsen siis ilmaiseksi kursseille ja esityksiä katsomaan, mutta en saa muuta korvausta - enkä ole myöskään velvoitettu mihinkään.

Tanssillisin terveisin Kuopiosta,

Johanna