Balettia aikuisena: Haastattelussa Hannele Luukkainen

Miksi baletti? Mitä tanssi merkitsee sinulle?

Äitini vei minut pienenä oma-aloitteisesti balettitunnille ilman, että varsinaisesti kysyi mielipidettäni asiasta. Sukulaiseni olivat sanoneet, että “ei se siellä kauan viihdy”... Taisin kuitenkin viihtyä! Tanssista tuli rakkain ja pitkäaikaisin harrastukseni. Baletissa viehättää sen herkkyys ja kauneus, ja se, ettet ole koskaan valmis: saat haastaa ja ylittää itsesi jatkuvasti. Tästä seuraa onnistumisen tunteita ja myös ymmärrys, ettei koskaan pidä luovuttaa, vaikka jonkin asian oppiminen kestäisi kauankin. Baletin/tanssin harrastaminen on mielestäni erittäin hyödyllistä (missä iässä tahansa) jo pelkästään lihaskoordinaationkin kannalta: se tuo hyvän pohjan kaikkeen muuhun liikkumiseen ja antaa henkilön olemukseen tiettyä ryhdikkyyttä.

Kuinka kauan olet harrastanut balettia, ja minkä ikäisenä aloitit?

Aloitin 6-vuotiaana, ja olen tanssinut nyt 34 vuotta.

Monta kertaa viikossa käyt tunneilla? Treenaatko muita lajeja?

Treenipäiviä kertyy viikolle yleensä viisi. Tällä hetkellä treenaan baletin lisäksi hiphoppia ja myös showtanssia aina kun ehdin.

Tanssit myös kärjillä. Milloin aloitit pointe-treenin ja kuinka usein harjoittelet?

Aloitin pointe-treenin lapsena. En muista tarkkaa ikää, mutta heti kun se oli ylipäätään lapsille mahdollista. Olen pitänyt pointesta joskus pieniä taukoja elämäni varrella, mutta tällä hetkellä harjoittelen kerran viikossa.

Mitä kärkitossuja käytät, ja miten ajat tossusi sisään?

Minun jalkaani parhaiten sopivat tossut ovat mallia Grishko 2007. Meni aika monta vuotta löytää “ne oikeat”! Yleensä pehmitän ja taivuttelen tossuja aluksi käsin ja pidän niitä jalassa kotona ja kävelen puolivarpailla, mutta parhaiten ne tulevat omalla kohdalla ajettua sisään tuntityöskentelyllä.

Mitkä ovat vahvuutesi baletissa?  

Minulla on ollut vuosien varrella ilo käydä hyvin monenlaisten opettajien tunneilla, ja tätä kautta baletin tuntemus on tullut laajaksi.  Minulle ei tietääkseni ole myöskään kehittynyt mitään suurempia maneereja, joista pitäisi päästä eroon eli olen aika mukautuvainen.

Mitkä ovat suurimmat haasteesi?

Ehdottomasti piruetit! Yhtenä päivänä ne saattavat mennä todella hyvin, mutta seuraavana taas aivan päin mäntyä… Tämä on kaiketi aika yleinen ilmiö. Hyvä piruettipäivä vaatii tekniikan lisäksi tietyn mielen- ja vireystilan ja myös tietynlaisen lattian ja hyvin istuvat tossut.

Esiinnyt myös Wannabe Ballerinas -ryhmässä. Miten päädyit mukaan, ja mitä esiintyminen merkitsee sinulle?

Hain ja pääsin mukaan ryhmään kaksi vuotta sitten, kun sinne haettiin muutamia uusia tanssijoita. Olen päässyt ryhmän mukana esiintymään tilanteisiin ja paikkoihin, joista en olisi muutama vuosi sitten osannut edes haaveilla. Esiintymisestä tulee mielettömän hyvä fiilis, vaikka jännitänkin aika paljon etukäteen.

Kuinka sovitat treenit ja esiintymiset työn ja muun arjen sekaan?

Minulla on hyvä tilanne, koska työni (olen johdon assistentti) on joustavaa ja pääsen yleensä mukaan sellaisiinkiin esiintymisiin, jotka ovat keskellä päivää. Aika moni ilta viikosta kuluu tanssisalilla, mutta pidän huolen siitä, että myös lepopäiviä on tarpeeksi. Silloin kun harjoittelemme Wannabe Ballerinas -ryhmän kanssa isompia esityksiämme varten (useita päiviä kestävät joulu- ja kevätesityksemme), en loppumetreillä kyllä ehdi paljon muuta tekemään. :)

Klassinen baletti on fyysisesti vaativa laji. Oletko välttynyt vammoilta? Miten huolehdit kehostasi?

Olen välttynyt yllättävän hyvin vakavammilta vammoilta (olen ainoastaan kerran taittanut pahasti nivelsiteeni tanssitunnilla ja yhden kerran murtanut varpaan), mutta pientä (ehkä iän mukanaan tuomaa) vaivaa tuntuu olevan nykyään vähän väliä. Käyn hierojalla säännöllisesti ja yritän muistaa venytellä ja kuunnella kehoani.

Tanko, keskilattia, adagio, allegro… Mistä tuntiosuudesta pidät eniten/vähiten?

Pidän kaikista osuuksista omalla tavallaan, mutta ehdoton lempparini ovat salin poikki menevät piruettisarjat ja valssit. Adagio tuntuu välillä raskaalta äheltämiseltä (varsinkin jos olen muutenkin väsynyt), joten se ei välttämättä ole aina se, mitä eniten odotan.

Onko joku entinen/nykyinen opettaja ollut sinulle erityisen merkityksellinen?

Paula Salosaari oli ensimmäinen baletinopettajani ja hän varmasti osaltaan vaikutti siihen, että jatkan tanssimista edelleen. Jill Milleriä muistelen lämmöllä ja hän tulee edelleen mieleeni usein. Marie Greve on tuonut ihanan ranskalaisen tuulahduksen Helsingin nykyiseen balettituntitarjontaan.

Lempibalettisi?

Upein näkemäni baletti on Bolshoin esittämä Spartacus, jonka näin viime vuonna leffateatterissa valkokankaalta. Myös English National Ballet’n versio Lumikuningattaresta on jäänyt vahvasti mieleen (näin sen joitakin vuosia sitten Lontoossa).  Ei-kerronnallisista baleteista Balanchinen Jewels on lähellä sydäntä, ja siitä erityisesti osa Rubies.

Suosikkitanssijasi?

Svetlana Zaharova, Anastasia Matvienko, Aurélie Dupont, David Hallberg, Maria Baranova.

Mikä sinua inspiroi?

Se kun tunnilla sattuu olemaan minulle erityisen mieluista musiikkia ja miten se nivoutuu yhteen liikkeen kanssa - se tuo tanssiin erityistä nostetta ja fiilistä. Lempitanssijat  ja -opettajat ovat tietysti aina myös inspiraation lähteitä: heidän olemuksestaan imee väkisinkin vaikutteita.

Sitaatti / sanonta / motto?

“It’s never too late to become what you might have been”.

Kuvat: Laura Iisalo.

Ballerina jazzaa - All That Jazz, and Ballet Too

Kun tutkin Kuopion Tanssii ja Soi - festarin kurssitarjontaa, hain ensimmäiseksi balettitunnit. Siitä en tingi, baletti on mulle rakkain tanssilaji. Ilahduin kun näin että Arja Tervo on opettamassa sekä ammattilaisten aamutunteja että aikuisten alkeis- ja keskitasoa. Arja tosiaan sijaisti huhti-toukokuussa Marie-Pierren aamutunteja, ja tykästyin sekä tuntisisältöön että hänen tapaansa opettaa. Musikaalista, tanssillista, iloista, sopivan haastavaa ja siihen päälle paljon tarkkoja korjauksia. Mietin että voisin pärjätä Kuopion aamutunneilla, mutta ne osuivat päällekkäin jazzin kanssa. Olisin halunut osallistua myös keskitason nykytanssiin, mutta se oli samaan aikaan keskitason baletin kanssa! Lopulta päädyin jazz aamutuntiin (klo 10.45 - 11.30) ja balettiin (klo 13.30-15.00). Välissä ehtisin just sopivasti kevyelle lounaalle.

En ole ollut jazz-tunnilla sataan vuoteen. Jos ihan tarkkoja ollaan, niin viimeisen kerran joskus 90-luvulla. Opettajana oli silloin Maiju Pohjonen Tanssivintillä, ja taisin perustason jälkeen käydä jonkun verran jatko1-tason tunneilla. Jazz ei silloin oikein kolahtanut, treenasin epäsäännöllisen säännöllisesti ja olin aika usein pihalla (varmaan syy miksi en niin innostunut). Tältä pohjalta ei ehkä pitäisi ilmoittautua vierailevan amerikkalaisen huippuopettajan keskitason jazziin, mutta päätin olla rohkea ja heittäytyä vauhdilla mukavuusalueeni ulkopuolelle. Miksi matkustaa Kuopioon asti tanssimaan varman päälle? Kerran elämässä -tilaisuuksia ei pidä ohittaa! Sitä paitsi Pattie Obey kertoi opettajahaastattelussa että osallistuakseen hänen tunneilleen harrastaja tarvitsisi “jonkun verran kokemusta ja tietoa klassisesta baletista ja intoa”. Ja sitähän mulla piisaa.

Jazz-kurssi pidettiin Kuopion Tanssistudion tiloissa. Valoisa studio neljännessä kerroksessa, aivan toria vastapäätä. Studioon olisi päässyt hissilläkin, mutta testasin rappusissa päiväkohtaista kuntoa. Kolmannen päivän kohdalla teki aika tiukkaa kiivetä ylös asti. Yhdessä hyllyssä näkyy olevan erilaisia foam rollereita ja pilates-palloja. Oispa munkin koulussa...

Eka tunti jännitti vähäsen. Totesin etten ollut varustautunut jazz-tossuilla, joten päätin kokeilla balettitossuilla. No, vanhat tossuni olivat aivan liian liukkaat ja heivasinkin ne saman tien. Jatkoin paljain jaloin, mikä antoi varmuutta, paitsi että tendut ja piruetit tarttuivat lattiaan kiinni. Seuraavalla kerralla puin ohkaiset varrettomat sukat (mangon väriset), ja niillä oli vihdoin sopiva lattiatuntuma.

Kun tunti alkoi, mulla täysi aivotyö pysyä mukana! Onneksi ensimmäinen tunti oli enemmän basic kuin intermediate, mutta jalat sotkeentuivat silti tripleteihin (Pattien käyttämä nimitys jazzin pas de bourré - askelkuviolle) ja parallel-asennoissa tehtyihin piruetteihin. Olen kokeillut joskus pyöriä neljännestä parallel, mutta tokasta en koskaan, saatikaan että olisin päättänyt piruetin samaiseen tokaan jalat eteen eikä auki! Siihen päälle vielä kädet ja muu koordinatio... Mutta tsemppasin tosissani, ja onneksi mun balettipohjastani oli ihan oikeasti hyötyä ja iloa! Pattie opettama klassinen jazz perustuu tosiaan vahvasti baletin tekniikkaan, ja hän käyttää myös sujuvasti ranskankielistä terminologiaa jazz-sanaston joukossa. Pattiesta muistui mieleen myös mun ensimmäinen baletinopettaja, Jill Miller. Hän oli jazztanssija, mutta opetti pääasiassa klassista balettia (ammattilaistasolle asti). Jillillä oli myös sama Cecchetti-metodiin perustuva baletin koulutus kuten Pattiella. Lisäksi tunnistin monet lämppärisarjat, rullaukset ja flat backit Jillin tanssilliselta body workout tunnilta. Ilman balettia olisin ollut ihan totaalisen pihalla!

Vaikeinta jazzissa mulle on koordinaatio, eri liikkeiden yhdistäminen toisiinsa. Kun sain jalat menemään, Pattie lisäsi port de bras:ta, sitten lantiota, sitten päätä... Välillä onnistuin matkimaan jotain, mutta jos ei ollut mallia mistä katsoa, olin taas hukassa. Balettijutut olivat treenin tutuin osuus, tiesin mitä pitää tehdä sitä erikseen miettimättä. Pattie oli myös tosi tarkka siitä että tendu on oikea tendu, ja että varpaita ojennetaan, ja että retiré on polven sivussa - oli se sitten auki tai parallel. Toisin sanoen, jazzille ominainen liikekieli ei ole mikään syy luismuilla puhtaasta baletin tekniikasta. Jos tehdään drop (tombé) + developpé eteen, tukijalan kantapää on eteen ja työjalan varpaat ojennettuina - vaikka vaadittu loppuasento oliskin releveéssä plién kera. Suora jalka on suora jalka, plié on plié.

Jazz-treeni oli hyvä muistutus kunnollisen plién tärkeydestä, sekä hyppyjen alastuloille että nopeasti etenevissä poikkilattian sarjoissa. Ilman pliétä ei pääse eteenpäin! Monesti Pattie muistutti meitä siitä että "to go somewhere, you have to start somewhere", eli kaikilla liikkeillä pitää olla selkeä alku. Niin ja hieno loppu myös. Samahan sen on baletissakin, ja jatkuu myös tanssiessa, kun askelet vaihtuvat toisiin. Se ei voi olla sellaista epämääräistä mössöä, viidennen pitää näkyä siinä missä jazzin toka tai ball change. Se mikä mulle tuli yllätyksenä oli käsien asennot. Silloin kun ei tehty nimenomaan jazz-käsiä, käsivarsia kannatettiin kuten baletissa. Eka on hieman avonaisempi, mutta toka tismalleen sama. Jos teimme jotain lantioliikkeitä, käsiä pidettiin ekassa mutta selän takana. Klassisessa jazzissa on sama idea kuten baletissa: "You gotta look good!"

Haastavinta tunneissa olivat koreot. Ne olivat pitkiä, nopeita, liikkuvia ja mutkikkaita. Seitsemän päivän aikana taisimme tehdä neljä erilaista. Lyhyemmät sarjat, joissa harjoittelimme osioita, sujuivat ihan hyvin. Osioitten yhdistäminen, ei niinkään. Mutta oli hauskaa yrittää! Ainoastaan yhtenä päivänä turhauduin siitä etten pysynyt mukana, ihan tunnin lopussa en jaksanut enää tsempata ja sählätä. Se taisi olla neljännen festaripäivän aivotiltti (kuulemma melko yleinen ilmiö). Sen jälkeen nousi taas jalka ja fiilis. Mikä oli mulle uutta, ja tosi kiva kokemus: kun tehtiin ryhmissä sarjoja, toiset aina taputtivat sarjan päätteeks! Voishan tuota harrastaa myös baletissa...?

Oli myös hauskaa opetella lantiorullauksia (hip roll) puolivarpailla, ja scuff-askelia ja stag- sekä jack knife -hyppyjä, muutamia uutuuksia mainitakseni. Jazzia tanssineet tietävät mistä yritän kirjoittaa, mutta muille: Stag-jump on hyppy attitudessa jossa alajalka koukistuu polven suuntaan. Jack knife hypätään siten että ponnistus parallel-asennosta, molemmat jalat suorana eteen ja kädet taakse. Niin kuin linkkuveitsi. Linkkari istui mulle yllättäen hyvin, vaikka ei ollut ihan helppoa tehdä se sarjassa - sitä ennen kun oli nopea piruetti. Pirueteista vielä sen verran: teen yleensä melko varmoja tuplia, mutta jazzissa pyöritään paljon nopeammin kuin baletissa! Tupla samassa ajassa kun mitä olen tottunut tekemään ykköstä. Sukat myös jarruttivat turhan paljon, joten päädyin tekemään turvallisia sinkkuja. Olen myös onneton pään käyttäjä, spotti on aina hukassa. Baletissa se vielä menee kun on aikaa, mutta nopeissa sarjoissa: forget about it.

Kahtena viimeisenä päivänä Pattie vaihtoi taas tyyliä (kurssi oli hyvä läpileikkaus jazzin eri tyyleistä, oli funkya ja tiesmitä), ja siirryimme teatteritanssin (musical theatre) pariin! Siinä kohtaa mulla vihdoin klikkasi jokin. Pattie oli koko ajan usuttanut meitä tanssimaan elävästi, koko vartaloa käyttäen, päätä ja ilmeitä ja hymyä mukaanlukien. Mun huomio oli kuitenkin ollut enimmäkseen uusien juttujen opettelussa ja sarjojen muistamisessa, niin se toivottava rentous ja iloittelu oli jäänyt vähän taka-alalle... Mutta mä rakastan musikaaleja, olen katsonut niitä pienestä pitäen! Se koreon pätkä mitä me tehtiin oli lukuisia Tony-palkintoja voittaneesta 70-luvun Broadway-musikaalista "Over Here!". John Travolta oli kuulemma tehnyt siinä ekan läpimurtonsa. Siinä piti olla "peppy" ja "happy", ja askeleissa oli menoa ja meininkiä, ja vihdoin nappasin sarjoja heti enkä vasta jälkeen! Niin siistiä!

Ryhmäkuva kurssin päätteeksi. Olen kolmas vasemmalta, Pattie keskellä. Taas mulla on silmät kiinni... Ryhmän kokoonpano (ja tanssijoitten taso) muuten vaihteli tunnista toiseen. Osa porukasta oli festareiden vapaaehtoisia työntekijöitä jotka kävivät tunneilla omien aikataulujen mukaisesti. Suurin osa oli tanssin ammattiopiskelijoita taikka opettajia.

Se pitää vielä sanoa että Pattie on opettajana ihan huippua. Tiukassa iskussa ja kuosissa vielä kuusikymppisenä konkarina, siinä jää moni nuorempi salin reunalle ruikuttamaan! Pattie on tanssija ja opettaja henkeen ja vereen, vaativa mutta hauska. Hänen tunneillaan on parasta olla sataprosenttisesti skarppina, koko ajan valmiina antamaan kaikkensa! Hitsit, että mä tykkäsin.

Jazztanssin tiiviskurssi heitti mut todella ihan uusille urille. Jopa mun baletinopettaja huomasi muutosta! Arja oli heti ekana päivänä ottanut mut tunnin jälkeen ystävälliseen puhutteluun, ja rohkaissut olemaan vähemmän "suomalainen", eli vähemmän pidättyväinen tanssiessa. Mulla on jo ihan hyvä tekniikka, mutta pitäisi tuoda enemmän sitä tanssin nautintoa esiin! Siis näyttää se ilo kasvoilla, silmissä, liikkeissä, kaikessa. Balettituntikaan ei ole pelkkää tekniikan hinkkaamista, etenkään jatko- ja semi-pro tasoilla. Sen pitää olla elävää, ja mielenkiintoisen näköistä, ja tanssijan persoonallisuus ei saa kadota tekniikan alle.

Viidennen päivän kohdalla oli kuulemma jo erilaista kipinää mun tanssissa, ja huomasin mä sen itsekin. Tietty pitää olla sellainen opettaja joka haluaa nähdä ilmaisua, isoa liikettä ja persoonia - eikä pelkkiä balettikoululaisia. Oli mun onni että sekä jazzissa ja baletissa molemmat opet puskivat samaan suuntaan! Se on varmaan tärkein oppimiskokemus minkä otan tuolta Kuopiosta mukaan: se että voin rohkeasti olla oma itseni, ja että on paljon hauskempaa vetää ilmaisussa ja liikkeissä vähän överiks kuin yrittää tehdä aina vain akateemisen oikein. Niin ja usein se mikä tuntuu itsestä "överiltä" on just sitä mitä haetaan: épaulementtia, ilmettä, luonnetta. Jos joku toinen ujopiimä taikka turhan "suomalainen" lukee tätä: Anna palaa, ei siinä menetä yhtään mitään!

Tanssillisin terveisin,
Johanna


P.S. Pattie Obey on opettanut myös Liisa Nojosen koulussa Porissa. Löysin heidän youtube-kanavaltaan useamman videon, tässä viime vuoden kesäkurssilta. Ihan lopussa näkyy pätkä samasta musikaalikoreosta mitä tehtiin viimeisinä päivinä Kuopiossa:

Tanssii ja Soi: City of Dance

Seriously, I had no idea Kuopio Dance Festival (KDF) would be this cool. It feels like the whole city has been taken over by dancers, young and adult. Everywhere you look, there are bunheads walking in groups - it's very cute! While young ballet students are the easiest to spot, all kinds of dancers have come here: jazz, modern, contemporary, flamenco, street. Choreographers, master teachers, artists. Dancers are here to perform or to take class, or do both. I've noticed that it's not unusual to have a mix of pros and amateurs in the same class, even though there are separate courses for professionals. I think it's great, because you get to see so many awesome dancers. Yeah, and I try to copy as much as I can. Always copy from the best!

I came here to dance, but I also came here for the shows. Kuopio's emphasis is more on contemporary than classical ballet, very cool, but I also adore the classics - which is why I left Arja's class early today: to see the National Ballet School's performance. About 25 young dancers got on the bus at 5:30 in the morning, travelled 5+ hours, unpacked themselves into the venue, did a warm-up led by the school's Artistic Director Wilfried Jacobs, followed by a stage rehearsal, then a short break before the show. After the performance, they had a one-hour late lunch break before returning to Helsinki on the same day. It's a shame they could not stay longer. The whole city of Kuopio is buzzing with young students and dancers from all over Finland.

The National Ballet School's show brought first, second and third year pre-pro students onto the stage, beginning with classic Paquita. It's a ballet that demands clean and crisp technique and elegant presentation. You may not be able to spot technical flaws in a modern choreography, but classical ballet reveals all. While it was a student performance, I was pleased to see that it was very well rehearsed. The corps work was professional, all lines and formations in place, smiles never fading, eyes never dull. You can put a dancer in the prettiest tutu there is, but if her eyes are not sparkling, the magic is not happening (same applies for the male danseur, sans the tutu). It's something I'm still working on, to project the joy of dance, and not keep it all to myself. Some teachers tell you "to sell it," but I prefer to think of it as generousity. Be a generous dancer.

It was also nice to see the progress of individual dancers. The boys are definitely getting better with their batterie in jumps, as there was more confidence in presentation. If I'd want to critique something: one of the boys "cheated" with his preparation for tours en l'air. He did a third of a turn while still in plié, which put his body at an odd angle to the audience. It was not the most elegant preparation, and it was repeated twice. Double tours en l'air are from easy, I struggle with single ones... But, his double tour had already nice elevation, and the preparation might have been off because of the different stage (not the best for jumps). Another technical issue that caught my eye (I sat in front row, at level with the stage): a multiple pirouette executed on quarter relevé instead of a full demi pointe, the kind you see in older ballet footage. I can't tell if it was a conscious decision, but I prefer seeing full relevés. It's in the details! Having said that, I must say this: hats off to the guys, they are making good and promising progress. Anyways, excellent technique alone does not yet a dancer make. It has to be interesting, and you want to see personalities on stage!

Paquita. In the front: Sara Antikainen and Aapo Kokkonen (first year professional student). Photo (c) Kuopio Dance Festival.

The girls provided their own highlights. Sara Antikainen danced the Grand Pas de Deux with Aapo Kokkonen (first year), and she was secure and sweet. The final fouettés were nailed with confidence, and even a tiny slip on the last step of her variation was handled with aplomb. Eliisa Nenonen danced one of the solos with charming confidence and controlled balances. Katerina Torp has also blossomed since I last saw her, both technically and in her presentation. She is a versatile dancer, I especially enjoyed her contemporary solo (chor. by FNB soloist Terhi Räsänen). She was also responsible for one of the show's group choreographies, a neo-classical ballet called "Light".  I liked that there were no soloists, everyone had equal dance time. One moment I really enjoyed: when the girls piquéd onto arabesque, and their partners appeared from behind the curtains just at the height of their balances, taking hold of the girls' waist with perfect timing. One danc(er) I missed seeing: Erika Vilander in her own choreography "Helios". She has the most fluid way of moving, arms rippling as if underwater, unhampered by bones. It's a fusion of street and contemporary dance, something that I've seen a lot of here at Kuopio. While I love classical ballet, I find a fusion of styles more and more interesting. I've also realised that I want to do more than ballet!

The contemporary piece by Jouka Valkama ("Legioona") could also have been shown at the festival's gala performance. The choreography was interesting... A "legion" of masked dancers, which had a eerily distancing effect, not being able to see their faces. Then the contrast, when masks were removed and human faces revealed. I looked at is as a discourse between the individual and anonymity of a technologized society. But, hey, that's just my personal interpretation. What I liked: it was danced with intesity and conviction. The last class (third year) has already graduated, and this was their last performance with the school. I can only imagine how they must have felt, taking those last steps as students. At least one of the girls, Sara Antikainen, has secured herself a contract with the company, but I don't know about the other graduates. I expect that some will look for work with contemporary ensembles, and I trust that many will succeed. What I saw today, were mature artists, ready to enter the professional world. I wish them all the best, and an exciting and fulfilling career in dance!

Taking their bows. Photo by me.

There's so much happening here, I can barely keep up - but I'm loving every moment! Going from dance class to shows, having my cake and eating it too. I have a lot more posts coming up, about classes and shows and new ideas. Coming very soon!

Tanssien Kuopioon - Kuopio Dance Festival

Balettijunasta balettibussiin. Tai no, tämä on siis ihan tavallinen Onnibussin punainen kaksikerroksinen, mutta meikä on ensimmäistä kertaa matkalla Kuopion Tanssii ja Soi -festareille! Seitsemän päivää kursseja ja esityksiä, tanssia aamusta iltaan... Jos en olisi saanut vinkkiä Onnibussin tarjoushinnoista, ja ostanut meno-paluu liput kahdellakymmennellä eurolla, ei olisi ollut varaa matkustaa Helsingistä Kuopioon. Joten minulle tämä käy balettibussista! Ensimmäisen lehdistökutsun sain muuten jo viime vuonna, mutta silloin olin töissä koko kesäkuun. Tänä vuonna kutsu yllätti taas myönteisesti, mutta sain järjestettyä majoituksen vasta viime tingassa. Onneksi kansainvälisestä tanssijaverkostosta löytyi lopulta patjapaikka. Olen halunut mennä Kuopioon siitä asti kun olen tiennyt festarin olemassaolosta (noin 20+ vuotta), joten on ihan huippua päästä vihdoin paikan päälle!

From Balletrain to Balletbus. Okay, not the Finnish National Summer Tour bus, but my ride to the Dance Festival in Kuopio, Finland. The bus company is called "Onnibussi", which translates to HappyBus, and that's how I'm feeling about my ballet trip. Happy. I've been wanting to go to this festival since I started dancing, which is more than 20 years ago... Can't believe I finally get to go! And dance, seven days of dance!

Olen ilmoittautunut kolmelle harrastajien kurssille: jazz keskitaso, aikuisbaletti keskitaso ja kaikille tarkoitettu aamun kehonhuoltotunti (mm. foam rolling, aamujooga, välinepilatesta). Baletin kohdalla mietin alkuun aamutuntia, mutta vaikka olen käynyt ammattilaisten tunneilla aiemmin, olen kuitenkin harrastaja. Sitä paitsi sekä aamutunteja että aikuisbalettia pitää sama opettaja. Arja Tervo on minulle ennestään tuttu, hän sijaisti vastikään Footlightilla Marie-Pierren aamutunteja. Luulen että saan enemmän korjauksia harrastajakurssilla kuin jos yritän pysyä ammattilaisten menossa mukana! Jazzia en ole treenannut vuosiin, mutta toivon että suht vahvasta balettipohjasta ja viimeaikaisesta nykärikokemuksesta on iloa. Jazzia opettaa amerikkalainen Pattie Obey, joka on ilmeisesti erittäin arvostettu opettaja: Dance Magazine on nimennyt hänet jopa "Dance Teacher Extraordinaire:ksi"! Kurssista tulee varmaan haastava, mutta tiivareilla on hyvä puskea itseään pois sieltä mukavuusalueesta, ettei aina tanssi sitä samaa. Olisin halunut myös osallistua nykytanssikurssille, mutta se menee päällekkäin baletin kanssa. Baletista en raski luopua, etenkin kun kurssi on tämän kesän viimeinen tanssisatsi.

I've signed up for three courses: ballet intermediate (adults), jazz intermediate (adults) and a body maintenance course (pilates, yoga, foam rolling, etc). I would have liked to attend ballet morning classes, but those are for professionals. And I would have missed jazz, because it's the only level I can possibly take (advanced & pro would be way too difficult for me). Jazz class is being taught by Pattie Obey, who has been named "Teacher Extraordinaire" by Dance Magazine! I haven't trained jazz in years, decades, to be precise - but I hope my ballet background will help.

Balettikassi on siis vaihtunut isoon matkalaukkuun. Pakkasin varmuuden vuoksi turhaakin rompetta mukaan. Mutta Suomen kesät ovat mitä ovat, sateisia ja kylmiä ja ihanan aurinkoisia. Parempi varautua säähän kuin säähän, niin ei tarvitse hikoilla sinä ainoana hellepäivänä, tai palella kaikkina muina. Treenivaatteiden kanssa ei sen sijan tarvinnut pitkään miettiä. Mukaan tuli seitsemisen leotardia, reikäiset mustat trikoot (vanhoista talvisukkikista leikatut), vaaleanpunaiset balettisukkikset, yhdet vanhat tossut (kangaslaastarilla paikatut), vanhat H&M:n shortsit ja kaksi hamosta (pidempi mesh-kankainen ja lyhyempi Piruetin) ja erilaisia lämppäreitä. Ja koska kyseessä ovat festarit, pakkasin mukaan myös baletinharrastajan vastineen bändäripaidalle: neljä eri balettiaiheista t-paitaa. Tanssi ei kyllä ole välineurheilua, kärkitossuja lukuunottamatta, joten sitä pärjää vähän kulahtaneellakin varustuksella. Juhlistaakseni ekaa tanssifestariani halusin kuitenkin mukaan jotain uutta ja kivaa, ja mahdollisesti jotain mitä voisin testata käytössä ja arvioida tänne. Otin yhteyttä Suomen Tanssitarvikkeeseen ja kysyin josko heitä kiinnostaisi yhteistyö Kuopion tiimoilta, ja kipaisin sitten vielä tänään noutamaan täydennystä Johannan Balettimatkalaukkuun: pitsihihainen musta leo (So Danca), mustat trikoot (Sansha), mustat shortsit (Capezio) ja Sanshan Pro1 -tossut. Hitsi, tajusin just että olisin voinut ommella tossujen kumpparit tässä matkalla! Postailen lisää treenivarustuksesta ja uutuuksista, jahka ehdin perille ja tunneille.

I have packed my ballet bag, and probably there's too much stuff, but with Finnish summer you never know. If you pack for warm sunny days, it's going to be cold and you're stuck with your one and only cold-weather-outfit for the entire stay. The same applies vice versa. If you're ever planning to travel to Finland, come prepared with layers! Dance wear was easier to pack. Basically, I just took my favorite leos, warm-ups, tights, leggings, slippers, the lot. Then I looked at my holey tights and worn-out slippers and thought my first Dance Festival deserves better. Maybe I could also do a product review while there... I contacted a local dance wear store (Suomen Tanssitarvike), and asked if they'd be interested in sponsoring some of my festival dance wear. They were more than happy to help, and I took a quick trip to the store before taking the bus to Kuopio. I picked black leggings (Sansha) for jazz, a black lace leo (So Danca), shorts for ballet and jazz (Capezio) and flatties from Sansha (Pro 1). I'll post more once I get unpacked, and dancing!

Festarisetti! New and shiny ballet wear!
Capezion shortsit 22,95€ / So Dancan puku 40,95€ / Sanshan mustat trikoot 10,95€ / Sanshan 1C Pro -tossut 23€
Yhteistyössä Suomen Tanssitarvike / Sponsored by Suomen Tanssitarvike

Tanssikurssien lisäksi käyn tietenkin katsomassa esityksiä (joista omat arviot tänne). Keskiviikkona ohjelmassa on ainakin Kansallisbaletin kesäkiertueen päätös Kuopion matkustajasatamassa. Aamulla pitää käydä KTS:n mediatoimistolla hakemassa akkreditointikirjeeni (liput ja ohjelma), ja sen jälkeen meno on vapaa. Seitsemän päivää tanssia non-stop. Mahtavaa!

In addition to dance courses, I'm going to try to see as many shows as possible. There are some very exciting companies performing! Seven days of non-stop dancing... A dream come true!

Tanssillisin terveisin, 
Johanna

Balettijunassa - On Board the Balletrain

Kansallisbaletin balettijuna lähtee kohti Oulua tasan klo 8.35. Tavallisesti istuisin paikallani, mutta tässä junassa olo on kuin lapsena - pitää lähteä heti kierrokselle! Suuntaan ensimmäiseksi veturin viereiseen näyttelyvaunuun, eli balettistudioon. Vaunusta on poistettu penkit, ja tilaa on yllättävän paljon: tankoharjoitusten lisäksi balettivaunussa mahtuisi tekemään muutaman vähemmin liikkuvan keskilattiasarjan. Paitsi että junakin on liikkeessä, ja heiluu miten sattuu. Vähän niin kuin minä huonona treenipäivänä. Mutta koska olen sen hetken yksin, en malta olla kokeilematta: lasken toisen käden tangontapaiselle ja maisemien vilahtaessa ohi teen muutaman plién ja tendun. Naurattaa. Oman pikku balettisessioni jälkeen hipsin takaisin muitten ilmoille.

The Balletrain leaves for Oulu at 8:35 in the morning. Usually I would remain in my seat, read a book or take a nap... But on this train, I feel like a kid again. There are railroad cars to explore, and dancers to meet! My first stop is the mobile dance studio, which feels surprisingly spacious. There are a few barres along the walls, and there's enough floor space for some tombé pas de bourrés and pirouettes. Except, you would be kind of crazy to attempt those on a moving train! But I cannot resist the lure of barre, I have to do some pliés and tendus while the landscape rushes by. So much fun! After my private ballet session, I head back to where the dancers are.

Salonkivaunussa on jo täysi tohina päällä, Grevellä ja muilla (hallinto/tuotanto/viestintä) läppikset auki, ja joku median ihminen päivittää jo kuvia toimitukseensa. Mielenkiintoista, mutta minua kiinnostavat enemmän seuraavien vaunujen tanssijat. Sinne siis. Kuljen ravintolavaunun läpi ensimmäiseen varsinaiseen istumavaunuun, ja yks kaks rupeaa ujostuttamaan. Näen paljon tuttuja kasvoja, ja jotkut katsovat uteliaina ja ystävällisesti takaisin - mutta kuinka moni osaa yhdistää naamani blogiin, saatikaan että olisi lukenut sitä? Ehkä pitävät minua toimittajana... Hetken aikaa on hämmentyneen epävarma olo, mutta sitten muistan että meitä junassa olijoita yhdistää rakkaus tanssiin. Siitä on hyvä lähteä liikkeelle! Tervehdin kaikkia ja vaihdan kuulumisia muutaman ennestään tutun kanssa. Tiina Myllymäki on aina yhtä mukava. Ihailen hänen musikaalista ja ilmaisullista tapaansa tanssia, hänessä on sekä herkkyyttä että voimaa. Oulussa Tiina tanssii Lumikuningattaren ja Niiskuneidin, muttei lähde tänä kesänä kiertueelle. Kenneth Greven uuden Merenneito-baletin kanssa hänellä on joka tapauksessa työntäyteinen syksy edessä.

The saloon coach is already buzzing. Artistic Director Kenneth Greve and his staff all have their laptops and smart phones open, and are busy working, organizing and social media sharing. The other media reps are also busy editing first photos from the flashmob, but my wi-fi doesn't work, so I can focus on more interesting things. I walk through the restaurant car into the first seating car, which is packed with trained dancers (pun intended). This train is exclusively ballet, and I feel like a fish in the sea, except... Suddenly I'm overcome with shyness. I see a lot of friendly faces, but how many know about my ballet blog? Maybe they think I'm a real reporter? But it's just me, an adult ballet student who happens to blog about her classes and experiences. For a moment, I don't feel quite legit... Then I remember that we all share a passion for dance. We do the same pliés and tendus at the beginning of class, and while we dance with different abilities, it's still ballet (more or less).

I take a step forward, and smile. There's principal dancer Tiina Myllymäki, she's always very nice and friendly. Tiina is dancing the role of Snow Queen in FNB's Ballet All Stars show, as well as Snork Maiden from the Moomin ballet. Two parts which could not be further removed from each other! One is a femme fatale with freezing superpowers, the other is sweet and lovable - and dressed in a hippo-like costume. I admire Tiina's versatility, musicality, and her expressive way of dancing. She is both sensitive, sensual and strong. After the summer break, she will continue working with Kenneth Greve on the new Little Mermaid -ballet. I haven't heard anything, but I expect her to be promoted to étoile before the end of this year.

Toisesta osastosta bongaan ensitanssija Michal Krčmářin. Michalin kanssa ollaan tuoreita facebook-tuttuja, mutta emme ole koskaan vielä keskustelleet kasvotusten. Oikeana herrasmiehenä hän ehtii esittäytyä ensin, ja juttelemme hetken kesän tanssikuvioista. Michal ei myöskään lähde kiertueelle, mutta tanssii seuraavaksi jo 6. kesäkuuta Olympiastadionilla Uuden Lastensairaalan Live Aid -konsertissa. Sen lisäksi hän esiintyy kesän mittaan vielä parissa gaalassa yhdessä Eun-Ji Ha:n kanssa. Kysyn Michalilta miten hän pitää itsensä loman aikana kunnossa, ja miten valmistautuu näytöksiin. No, vapaapäivinään hän ottaa rennosti. Näytöksen lähestyessä hän treenaa paikallisen balettiryhmän aamutunneilla. Kuulostaa helpolta, mutta olen nähnyt Michalin lavalla. Moisiin suorituksiin ei pysty ilman itsekuria ja kovaa työtä. Mutta Michal on vaatimaton, ei tee itsestään numeroa. Todella symppis nuori mies, ja upea tanssija!

Michal Krčmář demonstrating grand plié in seconde. Turn-out! Mikä aukikierto...

In the next department, I spot the young and very handsome principal dancer Michal Krčmář. Because of my blogging, we are recent facebook friends, but have never talked in person. Michal sees me, and being a true gentleman, introduces himself first. We chat about his summer dance plans. Michal is not going on FNB's summer tour (which starts a few days after Oulu's All Stars show), but he is performing in several galas. I ask him how he stays in shape during the break and between shows. Well, when he's not working, he's relaxing. No dancing. Before shows, he takes class with local companies. It sounds simple, but I've seen Michal Krčmář on stage. You cannot dance at such an awesome level without a lot of disciplined and hard work. But he looks like he's having a good time, and enjoying his career. He's modest about it, and very nice to talk to. Really a great dancer, and a great guy!

I head back to the mobile dance studio, which is no longer empty. I ask a few dancers if they'd be willing to pose for my camera, and they're immediately game. Claire Voss and Alfio Drago slide into a side-by-side split, and are clearly having fun with it. It's all about location, location, location! After splits, a showing of attitudes, and my camera is not the only one capturing their trained pas de deux. I'm eager to get more shots, so I ask Claire to extend into arabesque. We take quite a few pictures, and I'm impressed by her beautiful lines and fun personality. Oh, and about Alfio... Apparently quite a few FNB ballet school students are enamoured with him, and it's easy to see why. He's cute and charming - and he can dance!

Alfio Drago and Claire Voss.

Claire Voss.

Suuntaan takaisin "tanssistudioon". Nyt vaunun ovat löytäneet muutkin, ja yllytän pari tanssijaa poseerauksiin lattialle ja tangon ääreen. Alfio Drago (Italia) ja Claire Voss (Ranska) ovat heti menossa mukana: ensin venyvät spagaatit vieri vieressä, sitten attitudet. Pyydän Clairelta vielä arabeskia, ja vaikutun hänen upeista linjoistaan.

Kansallisbaletti on kansainvälinen ryhmä, ja englannilla pärjää parhaiten, mutta seuraavaksi jututan Sara Saviolaa ja Emmi Pennasta ihan suomeksi. Koska pidän itsekin pitkää kesätaukoa baletista, minua kiinnostaa miten he pysyvät kunnossa kesä- ja heinäkuun ajan. Emmi toteaa heti alkuun että vaikka baletti on heidänkin intohimonsa, niin se on myös työ - ja työstä on välillä hyvä pitää lomaa! Mutta kukaan tanssijoista ei laiskottele koko kesää! Sara kertoo että kahteen-kolmeen viikkoon hän ei aio tehdä mitään (ja syödä mitä haluaa), mutta sen jälkeen on jo huolehdittava kunnosta. Talon fysioterapeutit ovat suunnitelleet tanssijoille oman lenkkeily- ja salitreenin joka nostaa kuntoa ja vahvistaa myös baletissa vähemmälle huomiolle jääviä lihaksia ja liikeratoja. Kesällä on kiva kokeilla myös jotain ihan muuta, esimerkiksi erilaisia tanssin workshoppeja. Sellaista mihin normaalisti ei ole aikaa tai tilaisuutta. Workshopit avartavat ja rikastuttavat omaa liikekieltä, ja tukevat tanssijan työtä ja kehitystä. Moni lähtee kesäisin ulkomaille syventämään osaamistaan, ja kursseihin on myös mahdollista hakea apurahoja. Sekä Emmi että Sara pitävät tärkeimpänä sitä että kesä tuo vaihtelua päälle ja kropalle. Elokuun alussa alkavat sitten taas omat balettitunnit, hyvissä ajoin ennen ensimmäisiä esityksiä.

Kysyn myös miten he harjoittelevat kiertueen aikana, onko heillä joku yhteinen aamutunti tai lämmittelytanko ennen esitystä... Emmi kertoo että Oulun "Baletti All Stars" -näytöksessä heillä on yhteinen treenitunti oman säestäjän kera, jo pelkästään ohjelmiston vaatimustason vuoksi. Olin seuraamassa samaista treeniä Helsingin Jäähallissa, ja Pointe Til You Dropin facebook-sivulla löytyykin lyhyt videoklippi tangon adagio-osuudesta (warm-up barre). Emmi: "Varsinainen kesäkiertue toimii kuitenkin eri puittein ja siellä lämmittely on omalla vastuulla, koska mahdollisuutta yhteiselle tunnille ei ole." Ryhmän aamutreenit ovat kuitenkin välttämättömiä pitkällä aikavälillä: "Jokainen treenitunti vie parempaan suuntaan ja on tärkeä. Ilman tätä yksittäisten treenituntien kokonaisuutta ei voi yltää näytöksien vaatimalle tasolle. Mutta jos juuri ennen näytöstä treenitunti jää puitteiden takia välistä, sillä ei enää ole vaikutusta kyseisen näytöksen tasoon."

Talking to Sara Saviola (on the left) and Emmi Pennanen (seated). Did not notice being in the picture..

The Finnish National Ballet is an international company, and besides the language of dance, it's easiest to communicate in English. But my next chat is in Finnish, as I talk to Sara Saviola and Emmi Pennanen. Since I'll be soon taking a very long ballet break, I want to know how they stay in shape during the 2-month summer break. Emmi is first to say that while ballet is their passion, it's also work. And once in a while, you need a vacation - even from dance! Which doesn't mean that any of the dancers will be lazy all summer. Sara tells me that after 2-3 weeks of doing nothing (and eating anything), it's time to get back into shape. The in-house physiotherapists have designed a fitness routine that allows dancers to build strength and endurance gradually, while also working other muscle groups and movement patterns. Ballet class is pretty repetitive on the body, and not an all-inclusive work-out. It's good to have change and variety, also for the mind. Some like to travel abroad for courses and workshops, to push comfort zones and discover new ways to move and to dance. At the beginning of August, it's back to work and company class.

I'm also curious about training on tour. FNB's Summer Tour (not the entire company) is performing in a different city every day for a week, except for the weekend. Do they have class, or a warm-up barre before the show? Emmi tells me that before the big "Ballet All Stars" -shows they have company warm-up class, accompanied by FNB's own pianist. The programm is so demanding that it is absolutely neccessary. But the summer tours are held on outdoor stages, and the conditions mean that dancers have to adapt. Everyone is responsible for their own warm-up, and every dancer is pro enough to make sure they're ready for the show. Of course, every single company class is crucial for maintenance of technique and long-term progress... But if conditions dictate that class cannot be held right before a (summer tour) show, it does not effect the quality of the performance.

Kansallisbaletin flashmob-crew. Muita nopeampi kaveri: Florian Sollfrank. When the boss says ecarté, you obey!

There's so much to ask, but not enough time. I wish I could take the train all the way to Oulu! Hell, I would love to blog their entire tour! After 25 years of ballet, I'm still fascinated... And I've never been this close to the professional world of ballet. It's new and very exciting! Later, I have a facebook chat with Kailey Kaba, one of the touring dancers. I want to know about her pointe shoes. Kailey: "I brought four pairs of pointe shoes: two normal color, one skin color and one for the "Angustura" moomin costumes. Some of the pointe shoes are softer or harder and they may have to be changed out half way through the tour. They're from Freed of London. The maker is anchor." That's one of the many things which set pros apart from students and recreational dancers: pointe shoes are both custom and supplied by the company. I've been to FNB's shoe room, it's nothing like your local dance store...


Balettijunassa aika rientää, Tampereelle on alle kahden tunnin reissu. Kysyn Greveltä josko olisi mahdollista pitää vielä yksi isompi kuvaussessio tanssistudiovaunussa, ja hän ilmoittaakin flashmob-ryhmälle että menevät lämmittelemään ennen Tampereen Rautatieasemalle saapumista. Lämmittely tarkoittaa näyttäviä jalan nostoja, ja räpsin kuvia minkä kerkiän. Kaikilla on hauskaa. Tampereella ehdin todistaa vielä yhden flashmob-baletin ja sitten onkin aika jättää Balettijunalle haikeat hyvästit. Mikä kyyti! Mikä ihana energia ja tanssin ilo, koko vaunun täydeltä!

Time flies on the Balletrain. We are soon arriving in Tampere, and I'm still missing photos. I ask Kenneth Greve if we could some more pictures at the barre, with big poses, developpés and such. It's an unique occasion and opportunity, and I'll be damned if it's missed! Greve agrees, and notifies the flashmob dancers that warm-up is in the ballet-car, photo-op included. I get my fun shots, and it's a good time all around. In Tampere, I get to watch another surprise ballet flashmob, but my ride stops here. I feel a little sad to leave the Balletrain behind, it was such a cool ride. All that positive energy and joy of dance! But I'm happy to see some of the dancers soon again, at the Kuopio Dance Festival. The FNB Summer Tour will have their last show on the first day of the festival (June 10th), and I'll be there!


Missed the first part of the Balletrain? Read here: Boarding the Balletrain!

Legs up!