Pointe Pretty - Katkaisten kärjelle

Otin uudet kärkitossuni käyttöön viime vuoden lokakuun lopussa. Yleensä saan tossuparin kestämään vähintään kolmisen kuukautta (pointe tunti kerran viikossa), mutta nyt tuntuu että tahti on kiihtynyt. Tossut alkavat olla siinä pisteessä että ne ovat tosi mukavat jalassa, mutta huolellisesti rullattu fondue tuntuu aiempaa raskaammalta. Viime keskiviikkona en meinanut päästä kärjelle, ja piti ottaa myös toisella kädellä tukea tangosta. En kuitenkaan siirrä tossuja vielä demi-pointe käyttöön, vaan aion kovettaa pohjalliset pikaliimalla. Tein ekan liimauksen heti kun olin ajanut tossut sisään, olisko ollut neljän tunnin jälkeen. Toisella liimauksella pitäisi saada vielä useamman tunnin edestä lisäaikaa.

Vanhat ja uudet

Tämän tossuparin kanssa tein tähänastisista sisäänajoista sen kaikkein radikaaleimman: katkaisin noin kolmanneksen pohjallisesta ja revin sen kokonaan pois. Aiemmin olen jättänyt mokkanahkaisen sisäpohjallisen alla olevan 'shankin' katkaistuna paikalleen, mutta mitä lähemmin tossu myötäilee jalan kaarta, sitä parempi. Huom! Kun pohjallista lähtee katkaisemaan, pitää varoa että katkaisu ei ole liian alhaalla, jolloin nilkka ei saa riittävästi tukea. Parempi leikata ensin liian vähän kuin liikaa.

Nauhojen ompelu. Jee...

Näin valmistelin Blochin Balance European kärkitossuni:

- alkuun ompelin nauhat ja kuminauhat
- laitoin tossun jalkaan, nousin kärjelle ja tarkistin missä kohtaa kantapää kaartuu (noin 3/4)
- pehmensin tossuja ensin käsin ja puskemalla jalkaa kärjen yli
- revin sisäpohjalliset noin puoleenväliin
- tässä mallissa ei ole naulaa kantapään kohdalla - sen poistamiseen tarvitset pihdit
- edellisessä parissa pohjan keskellä oleva naula oli just katkaisun kohdalla, joten kiskoin sen irti
- vedin mattoveitsellä viillot merkattuun kohtaan kunnes sain pohjan katki
- vuolsin veitsellä reunat loivemmaksi (mukavamman tuntuista)
- vedin sisäpohjalliset takaisin päälle (tässä voi myös käyttää siihen sopivaa liimaa tai teippiä, jos sisäpohjallinen lähtee rullaamaan)

- pehmensin boksia astumalla kevyesti(!!) sen päälle

Alempi pohjallinen katkaistu ja poistettu. Sisäpohjallisen alla yksi kerros pahvia.

Näin tossuista tulee heti hyvännäköiset ja jalkaa ergonomisesti tukevat. Katkaisusta huolimatta tossusta ei tule heikompi, vaan se kestää käytössä jopa paremmin. Tosin... Jos menee tunnille ihan neitseellisellä tossulla, niin tietenkin se kestää silloin kauemmin - mutta aika moni treeni menee tossun sisäänajoon, eikä itse tekniikan hiomiseen. Kärkitossun pitää myötäillä jalkaa, ja sillä pitää voida tehdä käytännössä samat liikkeet kuin pehmeillä tossuilla. Tossu on jalan ja tanssijan tekniikan jatke, joten sen pitää palvella tanssijaa, ei toisin päin. Harmi vaan että perinteinen kärkitossu ei ole tehty kestämään, hiki ja lämpö pehmittävät materiaalin ja rakenteen hyvinkin nopeasti. Mun baletinopettaja Marie-Pierre kuoletti näytöskauden aikana jopa yhden parin päivässä!

In action: vielä pitäisi takajalkaa avata pikkasen enemmän...

Pikaliimalla voi tosiaan pidentää tossun elinkaarta. ZAP:in "ZAP Thin CA" on samaa liimaa mitä Kansallisbaletin tanssijat käyttävät, ja vinkki tuli itse asiassa sieltä. Pikaliimaa voi ostaa askartelutarvikekaupoista. Helsingissä sitä löytyy ainakin Kampissa sijaitsevastai Hobby Point -liikkeestä (maksaa noin 8 euroa). Liima on nestemäistä, läpinäkyvää ja tosi juoksevaa - ja sen kanssa pitää olla todella varovainen! Suosittelenkin käyttämään suojakäsineitä.

Tässä liimataan edellisiä tossuja. Liimauksen jälkeen ero oli tuntuva!

Omat tossuni liimasin siltä alueelta mikä kärjellä ollessa pysyy suorana. Demi-pointe alueen pitää tietenkin olla sopivan pehmeä, ja tossun taipua myös kaaren alta. Valutin zappia hiljakseen tossun sisäpuolelta pohjallisten sivuista, niin että tossu oli suorakulmassa pulloon nähden. Varo sotkemasta satiinia, liima kovettaa sitä ihan koppuraksi! Myös ulkopohjallista voi kovettaa liimalla. Silloin kannattaa aluksi valuttaa liimaa sormen leveyden verran siitä kohtaa missä kaipaa eniten tukea. Toiset käyttävät liimaa myös tossun kärkeen (sisäkautta), mutta Balance European -mallissa on valmis pehmuste varpaitten alla, ja se pitäis repiä ensin pois. P.S. Anna liimatun tossun kuivua yön yli.

Poseerausta, ei mikään akateeminen asento (takajalka irti, nousemassa mahdollisesti arabeskiin).

Olen tykännyt näistä tossuistani tosi paljon. Niissä on nimensä mukaisesti hyvä tasapainoilla ja ne näyttävät myös opettajani mielestä hyvältä. Häneltä olenkin saanut nuo kaikki sisäänajo- ja liimausopastukset. Tällä hetkellä en muuten treenaa varsinaisilla pointe-tunneilla, vaan käytän kärkitossuja ihan tavallisella tunnilla. Toistaiseksi olen soveltanut liikkeitä tangolla (open luvalla ja avustuksella), mutten ole tehnyt vielä oman tasoni keskilattiaa. Se on kuitenkin tähtäimessä!

Blochin Balance European tossut yhteistyössä Suomen Tanssitarvike.

Kärkitossukirurgiaa

Rohkenin viimein viedä kärkitossujen sisäänajon astetta pidemmälle. Katsoin ensin missä kohtaa tossun pohjallisen pitäisi taipua kantapään alla, sitten rullasin sitä lattiaa vasten. Sen jälkeen revin kaksi päällimmäistä sisäpohjallista irti, noin kolmanneksen tossun pituudesta. Just sen verran että pääsin mattoveitsellä käsiksi alempaan pohjalliseen. Tein pari viiltoa, ja katkaisin pohjan. Tässä kohtaa prot leikkaavat katkaistun pätkän kokonaan irti, mutta mulle riitti tämä toimenpide. Laitoin ylimmät pohjalliset takaisin ja pehmensin tossua vielä demi pointe kohdasta - valmista!

Tossukirurgiaa.

Tiistain pointe-tunnilla puin tossut vauhdissa ilman mitään teippauksia ja pehmusteita, ihan vain kokeeksi. Ja arvatkaa mitä, se katkaistu tossu toimi kuin unelma! Pohjallinen istui jalan kaaren alla kuin mittatilaustyönä tehty. Sain ihan uuden tuntuman, ja todella hyvä tuen. Opettaja tykkäsi myös että hyvältä näyttää! Häneltä minä opinkin tuon pro-tyylisen sisäänajon. Ope olisi tosin repinyt vielä tuon kantapään alla olevan pohjallisen irti. Ainoastaan oikean jalan tossun kanssa oli ongelma: naula on just katkaisupaikassa eikä mulla ole pihtejä. Sain kyllä pohjan poikki, mutta naula on tiellä. Kunhan saan ne pihdit käsiini...

Valmiit tossut. Bloch Balance European, koko 5.5 XX. 

Kansallisbaletti kärjillä: Salla Eerola

Tapasin tähtitanssija Salla Eerolan kuukausi sitten Kansallisbaletin aamutunnin jälkeen. Olin saanut baletin johtajalta luvan seurata naisten kärkitossutuntia, jota sinä aamuna opetti vieraileva tanssija Barbora Kohoutková. Tunti alkoi tavallisella mutta suhteellisen nopeatempoisella tangolla, joka kesti vain vajaan puolituntisen. Sen jälkeen tanssijat vaihtoivat kärkitossut jalkaan, ja tunnin varsinainen pointe-osuus alkoi. Harjoituksissa oli paljon tuttuja asioita ja askeleita, mutta eipä mulla olisi ollut mitään toivoakaan pysyä mukana! Oli se vaan ihanaa katsoa vierestä ammattilaisten osaamista. Ja lohdullistakin, koska eivät edes solistitason tanssijat onnistu ihan joka kerta! Treenitunnilla jokunen piruetti voi vielä kaatua tai tasapaino horjua, mutta lavalla nähdään kuitenkin varmaa ja valmista. Mahtavaa.

Salla ja Jaakko Eerola pääparina baletissa Don Quijote.
Kuva: Suomen Kansallisbaletti / Sakari Viika.

Tunnin jälkeen juttelin Sallan kanssa tanssista ja tossuista. Tiesittekö muuten että lavalla on muovimaton alla vielä korkkimatto, jonka tarkoitus on hiljentää tossuista kuuluvaa kopinaa? Periaatteessa se on yleisön kannalta hyvin huomaavaista, mutta samalla se tekee lavasta tanssijalle hieman liian pehmeän. Kun lattia antaa enemmän myöten kuin treenisalissa, on tasapainon kanssa tehtävä enemmän töitä! Myös siitä syystä näkee huomattavan monilla tanssijoilla erikoisia tuunauksia tossun kärjessä (katso alla).

- Salla, mitä tossumerkkiä ja mallia käytät?

Käytän Capezion tossuja. Merkki taisi olla Tendu sillon kun vaihdoin näihin, mutta nykyään kyseistä mallia ei enää tehdä. Tossut tehdäänkin mulle vanhan mallin/mittojen mukaan. Käytän samoja tossuja aina.

- Miten valmistelet tossusi?

Ennen kun teen mitään, vien tossut meidän oopperan suutarille ja hän laittaa kärkeen nahkapalan ja reunaan kengännauhan, mikä saa kärjestä mahdollisimman suoran.  Saatan lisäksi hioa kärkeä vielä koneellisesti saadakseni sen mahdollisimman tasaiseksi ja kulman mulle sopivaksi. Tossut ovat meinaan aika usein joko pyöreitä kärjestään tai kallellaan jompaan kumpaan suuntaan. Tai tossulla ei pääse tarpeeksi jalan päälle ja tuntuma jää jollain tapaa vajaaksi tai muuten vaan oudoksi.

Tässä näkyy hyvin sekä kärkeä kehystävä kengännauha että tasaiseksi viilattu pohja.
Kuva: Johannan Balettikassi.

Sen jälkeen pehmittelen tossua vähän kädessä, eli taivuttelen sitä mulle sopivista kohdista. Laitan kärkitossut jalkaan balettitunnille (en koskaan suoraan harkkoihin, saatika näytökseen), kastelen lämpimällä vedellä kantapäät ja vielä tossun päältä. Toinen mulle ihan ehdoton juttu on zap pikaliima, se sama mitä Mirakin käyttää (ja varmaan puoli ryhmää). Laitan sitä tossun sisäpuolelle kärkeen jo ennen ensimmäistä kertaa ja lisäilen sitä vielä muutaman kerran käyttöjen jälkeen. Kovin montaa kertaa tossun kärki ei pysty sitä imemään, sen jälkeen liima ei enää auta. Sitten pidän tossuja todennäköisesti ainakin pari kertaa tunnilla jalassa ennen kun laitan harkkoihin. Jos ne osoittautuvat käytössä hyväksi pariksi, niin laitan ne sivuun esitystossuiksi.

- Minkälaisia pehmusteita käytät?

Pehmusteina käytän sellaista microfoam-nimistä teippiä iso- ja pikkuvarpaaseen ja laitan vielä varpaiden ympärille sellaista ohutta teippiä (teipissä ei ole liimaa). Sitä taidetaan yleensä käyttää muun teippauksen alla pehmentämään ihon ärsytystä -  teippi voi kuitenkin olla aika kovantuntuista ja se estää myös teipin liimaa tarrautumasta ihoon kiinni. Ja tossun sisälle kärkeen laitan myös ihan vähän lampaanvillaa.

Aamutunnin jälkeen. Teippausten päällä Salla käyttää sukkahousuista leikattua teräosaa.
Kuva: Johannan Balettikassi.

- Miten hoidat mahdolliset rakot ja hiertymät?

Rakkoja ei kyllä juurikaan tule. Joskus voi tulla esimerkiksi kesän jälkeen, mutta en kyllä muista koska olisi tullut.. Mun teippaus estää aika hyvin kaikki hiertymät. Tosin itselläni kynnet, erityisesti isovarpaan kynsi tulee joskus tosi araksi. Sillon laitan hieman extra pehmustetta kyseisen kynnen päälle, siis lampaanvillaa ja yritän pitää mahdollisimman vähän kärkitossuja jalassa päivän parin ajan, jos se vaan on mahdollista.

- Kuinka nopeasti kulutat tossuparin?

Vaikea sanoa.. Tossuparin elinkaari on kyllä yleensä aika pitkä kokonaisuudessaan. Ensin pehmittelen niitä tunneilla ja harkoissa. Sen jälkeen, jos pari on hyvä, käytän parina-kolmena näytöksenä jalassa esimerkiksi jossain Gran pas de deux:ssa. Sen jälkeen siirtyvät johonkin vähän "helpompaan" kohtaan esitystä. Jos teen pääroolia, käytän yleensä noin kolmea eri paria illan aikana. Esityksen jälkeen tossut siirtyvät yleensä takaisin harjoitustossuiksi ja lopulta takaisin aamutunneille ja sen jälkeen ne ovatkin aikalailla loppuun ajetut!

Pidän usein myös aamutunneilla kärkitossuja. Se kuinka usein ja kuinka kauan, riippuu paljon siitä kuinka paljon ja kuinka rankkoja harjoituksia on vaikkapa viikon aikana. Jos varpaat ovat tosi arat tai nilkat kipeät, en laita tossuja kuitenkaan väkisin joka päivä jalkaan. En tee koskaan tankoa kovat jalassa.


- Salla Eerola

Kiitos Sallalle vastauksista! On tosi mielenkiintoista nähdä miten erilaisia tossujen tuunaustapoja tanssijoilla on.. Jokainen balleriina onkin omien tossujensa paras asiantuntija!

Kansallisbaletti kärjillä: Tossutuunausta à la Mira

Viime postauksessa lupasin ottaa selvää miten ammattilaiset valmistelevat kärkitossujaan tanssi- ja esityskuntoon. Tässä se on: ensimmäinen osa sarjassa "Kansallisbaletti kärjillä"! Juttelin tossuista Mira Ollilan kanssa, joka on Suomen Kansallisbaletin solistitanssijoita ja Pro Dance -palkinnon saaja vuodelta 2005. Mira on tanssinut pääroolit baleteissa Giselle, Tuhkimo, Napoli, Lokki ja Pähkinäsärkijä ja Hiirikuningas, ja lisäksi lukuisia pienempiä rooleja (myös kuoron riveissä). Lista on itse asiassa sen verran pitkä, että vinkkaan lukemaan koko hienon ansioluettelon SKB:n omilla sivuilla: klikkaa tänne. Tällä haavaa Mira on muuten äitiyslomalla mutta on palannut jo takaisin balettisaliin.

Mira Ollila. Kuva: Johanna.

Baletin naistanssijalle kärkitossu on oman kehon ohella se tärkein työväline, jota ilman klassista ohjelmistoa ei yksinkertaisesti voi tanssia. Jokainen balleriina valitsee tossunsa itse, mutta kustantajana on työnantaja - eli Suomen Kansallisbaletti. Ja hyvä näin, koska tanssija voi kuluttaa jopa parin päivässä! Siksi tossuja on oltava varastossa riittävä määrä, ja uusia tilauksia täytyy laittaa eteenpäin hyvissä ajoin. Esimerkiksi Freedin tilaustossuilla on omat tekijänsä, ja joku suutareista voi olla niin suosittu että odotusjono on kuukausia pitkä.

Kansallisbaletin "tossula". Varastossa on kärkitossujen lisäksi pehmeitä tossuja ja 
kaikkia mahdollisia tossutarvikkeita, kuten pehmusteita, satiini- ja kuminauhoja.
Kuva: Johannan Balettikassi.

- Mira, mitä tossumerkkiä ja mallia käytät? Onko eri tarkoituksiin omat tossunsa?

Käytän Freedin tossuja, jotka on tehty mun jalalle mittojen mukaan.

Miran Freedit.

- Miten valmistelet tossusi?

 Oopperan suutari fiksaa tossuun viimeiset säädöt: katkaisee pohjan, niittaa pohjat toisiinsa kiinni ja liimaa kärkeen nahanpalan. Sen jälkeen minä ompelen nauhat ja kuminauhat. Ennen käyttöä lakkaan koko kärkiosan oksalakalla ja aivan kärkeen lorautan vielä hieman pikaliimaa. Kun liima ja lakka on kunnolla kuivunut, otan tossut käyttöön.

Oksalakkaa ja pikaliimaa. Balleriinan arki löytyy myös rautakaupasta..

Kostutan vampin sivuja hieman vedellä, jotta se muotoutuisi myötäilemään jalkaterääni. Kantapään kastelen aina kunnolla ennen jokaista käyttöä, koska haluan että kantapää pysyy mahdollisimman hyvin paikoillaan. Lopuksi raavin raspilla pohjan karheaksi paremman pidon toivossa. Ensimmäisen kerran pehmitän tossuja aamutunnilla. Sen jälkeen lisään vielä lakkaa ja liimaa kriittisimpiin kohtiin. Sitten tossupari on valmis todelliseen koitokseen: näyttämölle.

Kuka kuvailikaan kärkitossuja runollisiksi? :D

- Käytätkö minkälaisia pehmusteita?

Kaikkea olen vuosien varrella kokeillut. Nykyään käytän Ouch Poucheja.

- Miten hoidat mahdolliset rakot ja hiertymät?

Mulla on superohut iho ja saan hiertymiä todella helposti! Merisuolalla terästetyt jalkakylvyt vilkastuttaa verenkiertoa ja nopeuttaa pikkuhaavojen paranemista. Suolan olen kuullut toisaalta desinfioivan ja toisaalta kuivattavan hiertyneitä kohtia. Haavojen suihkuttelua, ilmakylpyjä. Bacibactia käytän myös. Jos rikkinäisellä jalalla täytyy tanssia, Compeed suojaa ja yllättävän hyvin myös turruttaa kipua.

Valmiit tossut vihdoin jalassa! Tässä Mira valmistautuu Joutsenlammen pas de six -tanssiin.
Kuva: Janne Saavalainen.

- Kuinka nopeasti kulutat tossuparin?

Se vaihtelee todella paljon, ja riippuu täysin ohjelmistosta. Jos tanssin jotain vaativaa roolia, vaikkapa Pähkinänsärkijän Klaaraa, laitan kakkosnäytöksen grand pas:han aina sitä varten muokatun käytännössä uuden tossuparin. Seuraavassa esityksessä (lakkaamisen jälkeen) teen niillä tossuilla 1. näytöksen lumi pas de deux:n ja otan grand pas:han uuden parin. Sen jälkeen se ensimmäinen tossupari toimii vielä helpommissa pätkissä, kuten 2. näytöksen alussa. Eli yhden näytöksen aikana käytän kolmea eri tossuparia, joista yhdet on uudet, toiset kerran näyttämöllä tanssitut ja kolmannet voi olla jo pidempään palvelleet varsin pehmeät yksilöt.

Lokissa taas yhden näytöksen aikana jalassa piti olla 3 tossuparia jo sen vuoksi, että yhdet piti olla normaalit värjäämättömät tossut, yhdet mustat ja loppukohtauksessa tarvitsin vielä yhdet ruskeat ts. ihonväriset tossut.

Nämä nyt oli esimerkkejä äärimmäisen runsaasta menekistä. Normaaliolosuhteissa kulutan ehkä yhden tossuparin viikossa. 

- Mira Ollila

Kiitos Miralle vastauksista, oli todella valaisevaa ja mielenkiintoista! Taidankin mennä seuraavaksi ostamaan sitä oksalakkaa ja pikaliimaa..

Loppuun käytetyt tai muuten väärät tossut päätyvät kierrätykseen. Kuva: Johanna.

P.S. Sarjan seuraavissa osissa juttelen mm. tanssija Asta Lindholmin kanssa, joka on yksi "tossulan" vastuuhenkilöistä. Ja Salla Eerola kertoo myös miten valmistelee omat tossunsa näyttämölle. Mahdollisesti päästään vielä Oopperan suutarin juttusille, jos aikataulut vain järjestyvät. Ja hei, jos teillä on jotain kysymyksiä, voin laittaa fiksuimmat eteenpäin! Muistakaa kuitenkin laittaa vähintään nimimerkki kysymyksen perään. :)

Kuvat tossuista ovat Miran ottamia, ellei toisin mainittu.

Kovat käytössä

Näillä mennään nyt. Hmm.. Oikea jalka on näköjään tehnyt paremmin töitä.

Kun otan uudet kärkitossut käyttööni, se on aika yksinkertainen ja nopea toimenpide. Ompelen ensin Blochin läpinäkyvää kuminauhaa kantapäiden taakse ja sitten satiinit sivuihin. Ei muuten kannata ostaa uutta satiinihauhaa joka tossuparille, vanhaa voi uudelleen kierrättää ainakin kolmasti! Sen jälkeen taivutan tossuja käsin sekä kantapään alta että päkiän kohdalla. Ennen ensimmäistä tuntia teen vielä joitain releveitä tyyliin demi plié - demi pointe - pointe - relevé, ja painelen nilkan kaarta voimakkaasti boksin yli. Se on aika lailla siinä. Tietenkään tossut eivät ole tämänkään jälkeen vielä parhaat mahdolliset jalassa, alku on aina vähän jäykkää ja epämukavaa. Viimeksi kun valmistelin uusia tossuja, opettaja oli jo salissa lämmittelemässä ja kun hän näki mitä tein, kuului vain myötätuntuinen oh-oh (lausu englanniksi)..

Omat Blochin Balance European tossuni muokkautuvat onneksi nopeasti jalkaan. Kaksi tai kolme tuntia, niin homma pelittää jo riittävän hyvin! Ja ouch-pouch pehmusteiden avulla en edes tunne mitän kipua. Blochit kestävät myös verrattain kauan käytössä, noin kymmenisen viikkoa jos treenaan kolme kertaa viikossa tunti kerrallaan. Ainoa asia mitä vielä teen kärkitossuilleni on se että leikkaan satiinin pois kärjestä, mutta vasta kun se on jo revennyt käytössä. Siinä vaiheessa kun tossut alkavat natista ja rutista ja tekeminen vaikeutuu, tiedän että on aika valmistella uusi pari käyttöön. Kuolleilla tossuilla voi tehdä vielä tavallisen tangon, muttei kannata mennä enää kärjille! Kun tossuista on tuki poissa, on se paitsi kivuliasta että vaarallista.

En ole siis harrastanut sen ihmeemmin kärkitossujen tuunausta tai käyttöiän pidentämistä. Kun tossuja tarvitaan vain kaksi-kolme kertaa viikossa, en ole kokenut sitä niin tarpeelliseksi. Mutta.. Nyt on yllättäen pienenpieni mahdollisuus että tekisin tulevassa kevätnäytöksessä jotain myös kärjillä - ja se olisi muuten ensimmäinen kerta! Mitään ei ole vielä päätetty, mutta jos menen todellakin lavalle kovilla niin kärkitossujen valmistelu pitää miettiä uusiksi. Ensinnäkin, tossujen pitää olla just silloin täydelliset - nykyiset tossuni ovat kuuden viikon päästä joka tapauksessa mennyttä kamaa. Minun pitää siis osata ajoittaa uusien sisäänajo oikein.

Tässä kohtaa onkin parasta kääntyä ammattilaisten puoleen. Miten esimerkiksi Kansallisbaletin tanssija valmistelee tossunsa esityskuntoon? Jospa heiltä saisi jotain hyviä ideoita ja niksejä? Seuraavassa postauksessa otan asiasta selvää!

Ruusuilla tanssimista

Joskus elämä on ruusuilla tanssimista, ainakin hetkittäin.. Silloin tuntuu siltä että tähdet ja kuu ovat vihdoin oikeassa asemassa, ja tanssin jumalatar Terpsichore on hyvällä mielellä. Triplapiruetti vaikean sarjan keskellä, pitkä tasapaino kärjellä, tiukka korjaus ja siitä syntynyt oivallus, merkittävä kehu tärkeältä opettajalta, onnistumisen tunne, baletti-eliksiiriä.. Ehei, ei siinä tarvita mitään yliluonnollisia voimia - vain ja ainoastaan paljon työtä, sopivasti nöyryyttä ja runsain mitoin rakkauta tanssiin! Ja ehkä ihan vähäsen onneakin ;) 

Onni on ollut matkassa kun tajusin palata balettiin, ja kun löysin luotto-opettajani joka tiukalla ja kannustavalla komennollaan puski minua eteenpäin. Onni oli taas pelissä kun ihana ranskalainen prima-balleriina tuli opettamaan meitä ja löysin itsestäni aivan uusia puolia, sekä teknisesti että ilmaisullisesti. Onni oli mukana kun tapasin balettituntien ja blogien kautta yhtälailla hurahtaneita harrastajia, ja meistä tuli ystäviä. Ja onnekas sattuma johdatti myös Kansallisbaletin kulissien taakse!

Vinkkasin siitä jo aiemmin, mutta olen siis todellakin kirjoittamassa pientä sarjaa SKB:n tanssijoitten arkisista jutuista. Kuten esimerkiksi kärkitossujen valmistelusta. Juuri nyt työn alla on Mira Ollilan ja Salla Eerolan haastattelut heidän tossu-tuunauksistaan. Lisäksi vilkaistaan Kansallisbaletin "tossulaan", eli kärkitossujen aarrekammioon. Kävin myös baletin aamutunnilla, siitä voikin lukea jo PTYD:n blogissa: Behind the Scenes at FNB: Company Class.

Eilen olin seuraamassa Bajadeerin harjoituksia, ja lauantaina menen katsomaan Minna "Minttu" Tervamäen jäähyväisnäytöstä. Jännittävää ja samalla niin haikeata.. Kirjoitan molemmista näytöksistä vielä oman postauksen. Eilen olivat päärooleissa Salla ja Jaakko Eerola - ja upea suoritus molemmilta! Sallan ilmavat ja korkeat hypyt etenkin tekivät suuren vaikutuksen, samoin hänen tyyni varmuutensa ja sensuelli pehmeytensä kaikissa liikkeissä. Mutta siitä lisää myöhemmin! Samalla reissulla otin kuvia Prinsessa Ruususen tutuista, nämä olivat esillä suuressa lämpiössä. Puvut ovat Erika Turusen käsialaa, ja itsessään jo taideteoksia. Näissä kun pääsisi tanssimaan, olisi kyllä todella ruusuinen fiilis!

1-vuotis juhlat!

Siitä on nyt tasan yksi vuosi aikaa kun aloitin kärjillä treenaamisen - ja kolme tossuparia myöhemmin voin sanoa ainakin sen etten ole katunut yhtäkään tuntia!

22.8.2011 Hei! Olen editoinnut tekstiä sitten eilisen. Pointe-vaatimuksiin tuli tarkennusta ylemmältä taholta ja selvensin myös tekstiä pointe / baletti -alkeiden osalta.

Viime perjantaina palasin pointe-alkeisiin, samalle tunnille josta vuosi sitten aloitinkin. HUOM: pointe alkeet ei ole sama kuin baletti-alkeet, vaan edellyttää siis jatkotasolle edistyneitä klassisen baletin opintoja! Pointe-tunnilla ei tehdä tavallista tankoa ja keskilattiaa, vaan tunti keskittyy nimenomaan kärjillä tehtäviin harjoituksiin. Silloin vuosi sitten tunti oli tosin vielä seka-taso, pelkästään "pointe" nimeltään, ja meitä oli vain kaksi aloittajaa (muut olivat kärjillä jo perus - edistyneellä tasolla). Pointe-tunnithan eivät yleensä ole kärki-alkeistunteja, vaan siellä tehdään jo muutakin, vaikkapa pieniä variaatioita. Esim Helsingin tanssiopistossa on erikseen  J1-tason tunteja joilla aloitetaan kärjillä, aina 15 minuuttia tunnin päätteeksi.

Luulin siis ettei mulla olisi mitään saumaa osallistua pointeen ilman kärki-kokemusta, mutta kun Gabriella sanoi että hän ottaisi myös uudet huomioon, ja antoi mulle samalla luvan tulla tunnille olin innoissani kuin mikä! 16 vuoden tanssimisen jälkeen vihdoinkin kärjille! Parempi myöhään kuin liian aikaisin, tai ei milloinkaan.  Mutta on se vaikeata.. Kaikki heikkoudet ja maneerit moninkertaistuvat kärjillä, ja jos ei pidä varansa voi todellakin teloa itsensä! Onneksi meidän opettaja on todella tarkka siitä ettei tehdä mitään yli omien kykyjen.

Yksi vuosi ja kolme tossuparia myöhemmin..

Tällä kertaa pointe-tunti on siis merkattu alkeistasoksi, vaikka meitä on edelleen myös enemmän harrastaneita. G:n tuntihan siirtyi viime vuonna äitiysloman takia Marie-Pierrelle, ja koska hänen tuntinsa on tarkoitus jatkaa siitä mihin jäätiin, haluttiin kuitenkin myös tarjota alkava tunti uusille innokkaille. Muuten, jos jotakin kiinnostaa, vielä ehtii mukaan - kunhan kysyt ensin opettajalta lupaa! Voin kertoa tässä sen mitä Gabriella kertoi meille kaikille (huom. tarkennettu 22.8.11):

- pointe-tunnille tarvitset opettajan hyväksynnän.

- pointen lisäksi olisi hyvä, siis suositeltavaa, käydä vähintään yhdellä G:n viikottaisella tunnilla. Tämä siksi että opettaja ehtii tutustua perinpohjaisemmin kuhunkin oppilaaseen, heidän mahdollisuuksiin, rajoituksiin ja tapoihin työskennellä (esim miten ottaa korjauksia vastaan). Näin voidaan tuntiharjoitukset suunnitella oppilaitten tarpeita vastaavaksi ja edistyminen on siten huomattavasti nopeampaa (ja tunnit mielekkäämpiä). Itse käyn pointen lisäksi yhdellä J2- ja kahdella J3-tason tunneilla.

- pointe-päivänä olisi hyvä käydä toisellakin balettitunnilla, mutta sen ei tarvitse olla heti ennen. Jalat toimivat silloin paremmin (voin kokemuksesta sanoa että pitää paikkansa).
- jos ei käy edellisellä tunnilla (joka on taso J3), pitää tulla ajoissa ja lämmitellä vähintään 15 minuuttia ennen. Keskity etenkin polviin, nilkkoihin ja varpaisiin!

- pointe alkeet ei ole sama kuin baletti-alkeet. Lukuunottamatta varsinaista kärkitekniikkaa, muu baletin perustekniikka ja askeleet tulee osata. Tämä edellyttää yleensä vähintään 2-3 vuotta klassisen baletin opiskelua, mutta on hyvin yksilöllistä. Pointe alkeis-oppilaan olisi kuitenkin suotava pärjätä suht hyvin G:n J1-tasolla.

- vaikka ollaankin aikuisia harrastajia, ja tanssitaan omaksi iloksi, Gabriella ottaa pointe-tekniikan hyvin vakavasti. Kyseessä on myös jokaisen terveys.

Suosittelen muuten jokaista lukemaan Tanssifysioterapia.fi:n sivua klassisen baletin tekniikasta ja sen aiheuttamasta kuormituksesta jalalle.

Miten ommella tossujen nauhat? Tapoja on erilaisia, mutta tässä on yksi hyvä:

Tunnin aluksi, ennen kuin kukaan sai edes mennä tangolle, oli uusien oppilaitten tossutarkastus. Ope katsoi joka ikisen parin läpi ja neuvoi tarpeen tullen ompelemaan nauhat uusiksi. Hän näytti myös miten nauhat sidotaan oikeaoppisesti (tunnille ei tulla repsottavilla nauhoilla), ja miten tossut ajetaan sisään. Muutamilla oli ihan kivikovat tossut kun eivät tienneet miten valmistella niitä etukäteen. Saivat sitten juosta ympäri salia puolivarpailla! Sen jälkeen siirryttiin tangolle ja tehtiin perus-vahvistavia releveitä kuudennessa, ekassa ja tokassa. Lisäksi pas de bourrét ja bourré suivi, siis matkustavaa bourréta tankoja pitkin, siten että kokeneemmat ensin. Jotain muutakin tehtiin, mutta uudet saivat lopettaa aikaisemmin ja meitä oli kuusi jotka jatkettiin vielä.

Hyvät lukijat, haittaako jos hehkutan ihan pikkasen? Musta on nimittäin mahtavaa etten ole enää ihan aloittelija! Kun muistan mitkä asiat olivat älyttömän vaikeita tai peräti mahdottomia vielä viime vuonna, ja nyt jo mahdollisia - edistystä on siis oikeasti tapahtunut. Opettajankin mielestä olen jo pointe-perustasolla (siis hänen tunneillaan). Jos joku nyt miettii miksi käyn silti alkeistasolla, niin sen takia että aina voi ottaa aikalisän ja parantaa perusteita! Tiistaisin kun on se paljon vaativampi perustaso, jossa saa mennä kieli keskellä suuta että pysyy perässä. Siksi tekee tosi hyvää kun voi harjoitella toisen tunnin rauhallisemmin. Tein kuiteskin osan alkeistunnista poispäin tangosta, kunnes G välillä käski takaisin - heh, yritin kai liikaa :)

Lisa Howell opastaa tossujen sisäänajossa: