30.10.11

Grand jeté

ABT, Paloma Herrera in Sylvia. Photo: Gene Schiavone.
San Francisco Ballet, Yuan Yuan Tan. Kuva: Erik Tomasson.
San Francisco Ballet, Vanessa Zahorian and Garen Scribner
in Possokhov's Fusion. Kuva: Erik Tomasson
Boston Ballet, Serenade. Kuva: Gene Schiavone.

Boston Ballet, Paulo Arrais ja Dalay Parrondo.
Baletissa Pähkinäsärkijä. Kuva: Rosalie O'Connor.

Petit allegro tai grand allegro, assembléet, ballonéet, ballottéet, brisét, cabriolet, emboiteet, jetét.. Yksi mahtavimmasta asioista baletissa on juuri ne hypyt, pienet ja suuret - kaikki käy! Rakastan hyppäämistä, ja hyvä pomppu on ehkä mun ainoa luontainen vahvuus baletissa. Mulla on näes lihaksikkaat ja vahvat jalat, jotka eivät ihan vastaa balettitanssijan esteettistä ihannetta, mutta niillä voi hyppiä korkealle!  Isoista hypyistä yksi mun suosikkeja onkin ehdottomasti grand jeté. Se on aina yhtä näyttävä! Tykkään siitä kummin päin vain, joko niin että se hypätään developpéen kautta, tai suorin jaloin. Itse asiassa ensimmäistä vaihtoehtoa (etujalka koukun kautta) kutsutaan myös nimeltä grand jeté pas de chat, taikka grand jeté developpé. Niin ja Suomessa on myös käytössä sana "ruski"!

Mun pitäis vain saada lisää notkeutta, spagaatti jää vajaaksi etenkin oikealla puolella. Mutta se hetki kun vauhti ja ponnistus ajoittuu täydellisesti musiikkiin, ja sitä vain lentää ilman halki - mikään ei vastaa sitä fiilistä!

Mikä hyppy on sinun suosikkisi? Mikä on ollut haastavin oppia, tai mikä hyppy on vielä vaiheessa?

26.10.11

Miten valmistautua balettitunnille

Joku lukijoista kysyi kerran miten valmistaudun tunnille, miten venyttelen ja lämmittelen. No, se vähän riippuu siitä minkälainen fiilis ja kunto on, ja kuinka paljon jää aikaa. Mutta vartissakin ehtii. Tai sanotaan näin, sen jälkeen kun vaatteet on vaihdettu, hiukset sidottu kiinni, banaani syöty ja kamujen kanssa juteltu, pitäis olla vähintään se 15 minuuttia aikaa. Kun tunti alkaa, on oltava valmiina.

Voishan sitä venytellä näinkin.. Kuva: Ballerina Project / Dane Shitagi

Valmistaudu(n) esimerkiksi näin:

Pukeudu lämpimästi ennen tuntia, ja vedä vaikka jarrusukat tossujen pälle.

Irrottele ja pyörittele jäseniäsi, se liukastuttaa niveliä! Niska, hartiat, kyynärpäät, ranteet, lantio, polvet, nilkat, varpaat.. Tee selänrullauksia alas ja ylös, yksi nikama kerralla. Muutama minuutti riittää, tai niin kauan kuin kukin kokee tarvitsevansa. Itse tykkään keskittyä lantioon. Menen istumaan lattialle, nojaan taakse, koukistan polvea ja pyöritän jalkaa lonkkakuopassa. Se auttaa avamaan aukikiertoa.

Seuraavaksi teen lyhyen lämmittelysarjan, yleensä vatsalihaksia aktivoivaa lankkua ja muutama punnerus. Mitä milloinkin jaksan ja ehdin.

Käytän myös tennis- tai pilatespalloa lihasten rentouttamiseen.

Siitä siirryn venytyksiin. Ennen tuntia ei pidä hakea lisäpituutta, eikä venyttää lihaksia enemmän kuin 30 sekunttia kerralla. Tarkoitus on valmistautua treenaamaan, ja liiaksi venytetty lihas ei ole tarpeeksi jäntevä. Kun olen ennen tuntia venytellyt itseni liian löysäksi ja rennoksi on kropasta karannut kaikki pomppu! Ajan kanssa jokainen löytää sen tavan mikä itselleen sopii parhaiten, mutta jos ei ole varma kannattaa pitäytyä lyhyemmissä venytyksissä. Sen verran että lihakset vetreytyvät ja saat tunnille tarvitsemaasi liikkuvutta.



Jos aikataulu on tässä vaiheessa jo tiukka, venyttelen vähintään nämä: pohkeet, etureidet, takareidet, peppulihakset, sisälähentäjät ja lonkan koukistajat (seuraava video):



Lopuksi saatan kokeilla spagaatit molemmin puolin, mutta en jää istumaan siihen.

On myös hyvä hakea liikkuvuutta alaselkään ja yläkroppaan. Siinä toimii esimerkiksi tämä: mene selinmakuulle, koukista toinen polvi, ota polvesta kiinni ja vie vastakkaisen puolen yli, paina pehmeästi kohti lattiaa. Pidä molemmat hartiat lattiassa kiinni. Jos et saa polvea painettua lattiaan, se ei haittaa. Harjoituksen on tarkoitus retouttaa ja venyttää sinun selkää, ei kenenkään muun. Sama pätee kaikkiin venytyksiin. 



Balettitunti on suunniteltu siten että jokainen harjoitus valmistaa seuraavaan. Siksi ei myöskään pidä koskaan myöhästyä! Ja vaikka tanko valmistaakin tanssijaa keskilattialle, on jokaisen tanssijan vastuulla valmistautua tankoa varten. Ennen tuntia on tärkeää ettei istu vain passiivisena paikallaan. Kylmiltään ei ole kenenkään hyvä mennä tunnille.  Kun kropan virittää valmiiksi sille omalle tanssijan taajuudelle, saa itse tunnista paljon enemmän irti!

23.10.11

Tanssien metsään ja takaisin

Valokuva: Michael Kilbride

Kaksintaistelussa syysflunssa vastaan tanssija, meikä on jäämässä voitolle! Pää on edelleen hieman tukossa ja ääni mollissa, mutta nasolinilla aukeaa nenä eikä ääntä tarvita tanssiessa. Yskäkin jäi vähäiseksi joten pakkasin viime perjantaina treenikamat kassiin ja suuntasin taas tunneille. Kuuntelin mun kroppaa ja se sanoi että mene jo tanssimaan siitä! Kuuden päivän tauko ja sairastelu tuntui silti.. Jätin siksi suosiolla hypyt pois etten hengästyisi liiaksi, mutta silläkin säädöllä tunti oli tavanomaista rankempi. Keskellä tein tosi epävarman adagion, ja pirueteissa oli aluksi täysi työ pysyä edes pystyssä! Sain kuitenkin jalat taas alle, ja pystyin jopa harjoittelemaan muutamaa fouetté-piruettia.

Pointekin sujui odotettua paremmin. Kokeilin keskellä yhtä uutta juttua, askel löytyy GPC:n varkasta varkasta kohdasta (07:06). Mitenkäs sen kuvailis oikein? Degagé tombé sivulle, toinen jalka tulee coud de pied, ja siitä pieni (tai iso) developpé relevé. Harjoiteltiin sitä ensin tangossa, mutta mulla oli ihan pakottava tarve yrittää myös keskellä. Tunnin jälkeen opekin tuli auttamaan kun näki etten aikonut antaa periksi (kiitos :). Ihan kaikkea en kuiteskaan uskalla kokeilla omin päin, on mulla sen verran itsesuojeluvaistoa! 

Nyt harjoitellaan pointe-tekniikan lisäksi myös ilmaisua, eli ylävartalon, pään ja katseen käyttöä. Kärjillä se tuntuu vielä aika vaikealta, kun ei voi varmistaa asentojaan peilin kautta. Muutenkin on yllättävän vaikeata ottaa ne asennot ja etenkin se oikea asenne omaksi! Ainakin jos on suomalaisen pidättyväinen luonteeltaan. Tai ujo. Tai vähän molempia. Takaraivossa muhii aina se pieni huoli että näyttää siltä kuin yrittäis liikaa. Tai että on liian suuret luulot itsestä. Baletissa kun on niin helppoa mennä metsään.

MUTTA! Tähän pätee sama kuin tekniikan harjoitteluun. Kerralla ei tule valmista. Tyyli ei tule itsestään. Pitää vain luottaa siihen että opettaja ohjaa oikealle raiteelle, ja pikku hiljaa sitä itsekin saa parempaa tuntumaa siihen mikä toimii ja mikä ei. Sen verran olen oppinut että pieni on lavalla vielä pienempää, lähestulkoon näkymätöntä. Katsoin just tänään vanhaa näytösvideota, ja mun tanssia oli aika puuduttavaa katsella. Olin kyllä tekevinäni kaiken mitä pitikin, mutta siitä puuttui se jokin. Se oli liian hiljaista, liian pidättyväistä.  Ei niin että tanssimisen pitäisi olla yhtä huutomerkkiä, sellaista ei kukaan jaksa katsoa. Mutta kun molemmat opettajani käskevät liioittelemaan, siinä täytyy olla jotain perää.

Tästä eteenpäin annan palaa. Jos menee metsään, menköön. Mun isoisä oli suunnistaja, ja opetti mutkin liikkumaan metsässä. Kyllä mä sieltä löydän tieni takaisin.

17.10.11

Balettia kotisohvalta

Syysloma loppui syysflunssaan. Voihan räkä. Sairastelen tosi harvoin, ja vielä harvemmin jään mun balettitunneilta pois. Mutta nyt ei ole mitään vaihtoehtoa! Aivastaminenkin sattuu. Hengittäminen sattuu. Veikkaisin että nyt olis tosi huono idea mennä rehkimään tanssilattialle. Puhumattakaan valuvasta nenästä.. Oikeasti, onks kukaan pyörinyt chaînéitä diagonaliissa, kun syystä tai toisesta nokka vuotaa? Ei kiva. Vielä vähemmän kivaa on missata huominen M-P:n setti. Oli tarkoitus tehdä se iso allegro myös vasemmalle, ja muutenkin toistaa tankoharjoitukset vielä kerran. Ja siihen päälle vielä pointe-tunti! Niin paljon arvostan näitä tunteja, että olen ollut poissa vain yhden ainoan kerran, ja silloinkin pakollisella työmatkalla. Mutta minkäs teet? Mä voin vain juoda kuumaa mehua ja katsoa balettia youtubesta!

Tänään katsoin dokumenttielokuvan Royal Ballet:n matkasta Kuubaan - ihan huippupätkä! Valitettavasti lataaja tarjoaa tätä vain kahden päivän ajan, joten jos upotan sen tänne video on huomenna jo poissa. Mutta ehkä joku ehtii katsoa? Vaihdan videon sitten toiseen kun esitysaika loppuu. HUOM. Video ei ole enää katsottavissa, toivottavasti mahdollisimman moni ehti sen nähdä! Tässä dokkarissa päästään siis seuraamaan Englannin Kuninkaallisen baletin historiallista vierailua Kuubaan. Mukana ovat mm Carlos Acosta, Tamara Rojo ja kaikki muut suuret tähdet - vaikka matkaan tuleekin yllättävä mutka sika-influnssan muodossa.. Pääsemme myös kurkkaamaan maailmankuuluun Kuuban Kansalliseen Balettikouluun - ja sanon vaan että huh huh... Mitä kykyjä!

Lisäksi seurataan baletin harjoituksia. Tamara Rojon piruetit saavat kyllä haukkomaan henkeä! Ja entäs se kun baletin johtajan piti kutsua kaksi vuotta sitten eläkkeelle jäänyt Jonathan Cope (45v) paikkaamaan yhden baletin mies-pääosaa? Kun ei kertaikaikkiaan ollut muita vaihtoehtoja! Cope lensi Hampurista Kuubaan, meni ekaa kertaa kahteen vuoteen balettitunnille, siitä kolmet harkat ja eiku lavalle! Mikä pro.. Eniten mua liikutti kuitenkin tavallisten kuubalaisten innostus ja rakkaus balettiin. Yhden miehen sanoin: "Baletti on kulttuuria. Se tekee ihmiset onnelliseksi. Se on hauskaa."

Tamara Rojo ja José Manuel Carreno. Don Quixote.
Kuva Alejandro Ernesto

Viime yönä en saanut yskimisen takia nukkuttua, joten avasin läppiksen ja twitter-kamu vinkkasi juuri alkavasta Guggenheimin museon "Works & Process" live-feedistä. Eiku lisää kuumaa hunajavettä ja silmät auki. American Ballet teatteri esitteli uutta ohjelmistoaan näyttämällä pätkiä tulevista teoksista ja myös tuomalla koreografit ja harjoittajat yleisön eteen. Tosi mielenkiintoista! Tutustuin mulle uuteen koreografiin, vasta 25 vuotiaaseen Demis Volpiin (Stuttgart Ballet). Se ote mitä saatiin nähdä, teki todella vaikutuksen. Jos tämä linkki (http://www.abt.org/contactus/enews/DemisVolpi.asp) ei toimi, niin kannattaa katsoa kuitenkin tämä (http://ustre.am/:1dex6). Kelatkaa kohtaan 01:08, siitä alkaa.

En ole vielä päättänyt millä baletilla piristän loppuiltaani, mutta Coppelia on vahva ehdokas. Ja sitten olis tietenkin telkussa Huippumallit Hakusessa.. Toivotan kaikille elämyksellistä tanssiviikkoa, ja laittakaa tänne raporttia teidän balettitunneistanne!

t. Johanna

16.10.11

Tuhkimo - traaginen kertomus

Olen viettänyt tällä viikolla syyslomaa, mikä on tarkoittanut ensisijaisesti irtiottoa töistä ja sitä kautta enemmän aikaa tanssille! Se on niin ihanaa kun ei tarvitse kiirehtiä myöhäisistä treeneistä kotiin ja saa nukkua pitkään ja palautua rauhassa.. Ja ehtii tehdä kaikkea muutakin kivaa! Kuten käydä katsomassa tanssia, tanssimisen lisäksi. :) Torstaina oli Kansallisbaletin uuden Tuhkimon kenraaliharjoitus puolilta päivin, ja onnistuin saamaan mutkan kautta kahdet liput (kiitos!). Löytyi tanssikamu jolla oli sopivasti vapaata ja lähdimme suurella mielenkiinnolla katsomaan tätä Terence Kohlerin modernia versiota.. Ja tykkäsimme! 



Tämä Tuhkimo ei kuitenkaan ole mikään kimmalteleva Disney-satu, vaan todellakin tummanpuhuva ja traaginen kertomus menetyksestä, rakkauden kaipuusta - ja rakkauden parantavasta voimasta! Toteutus on erilainen kuin mihin ollaan Tuhkimossa totuttu. Päähenkilöiden valintoja pohditaan myös psykologisesta näkökulmasta, mikään ei ole täysin yksiselitteistä. Terence Kohlerin kerrontatapa on jännälla tavalla elokuvallinen, musiikkia myöten. Paikoin liikutaan tanssiteatterin ja jopa mykkäfilmin maastossa, muttei klassisen baletin liikekieltä unohtamatta. Itse asiassa kärkitossuilla on oma merkityksellinen rooli tässä tarinassa.

Baletti on jo alkanut kun yleisö vielä valuu istumaan. Taustalla on impressionistinen maalaus kesäisestä kukkakedosta, edessä kolme valkoista puutarhatuolia ja pöytä. Äiti, isä ja tytär ovat viettämässä yhteistä onnellista aikaa. Mutta Tuhkimon elämä on jo ottamassa uuden suunnan, äiti yskii keuhkotautisena, ja uusi äitipuoli vaanii isää kuin heikkenevää riistaa. Äiti kuolee, isä jää yksin ja ajautuu surun murtamana uuden naisensa jäätävään syleilyyn. Unohtaen tyttärensä tuskan, ja näkemättä tämän hätää uudessa perheessään.


Kuvassa Samuli Poutanen, Maki Nakagawa, Nicholas Ziegler
Kuva Sakari Viika

Myös alkuperäisessä sadussa Tuhkimo jää vaille rakkautta ja turvaa, ja valitettavasti vastaavaa ei tarvitse oikeassa elämässä hakemalla hakea. Tuhkimo kärsii äitipuolen henkisestä ja fyysisestäkin väkivallasta ja on uusien siskojensa hylkäämä. Siinä missä siskokset ovat seurapiireihin kasvatettuja hienohelmoja, Tuhkimo on viaton luonnonlapsi, tyttö joka on vasta naiseuden kynnyksellä. Tietyllä tavalla Tuhkimo ja hänen isänsä ovat tarinan passiivisempia hahmoja. Isä ajautuu epätasapainoiseen suhteeseen, ja tyttärellä ei ole konsteja puolustautua. Vasta tanssiaiset tuovat mahdollisuuden irroittautua ikävästä todellisuudesta ja kasvaa naiseksi.

En tohdi paljastaa kaikkia yksityiskohtia, vaikka Tuhkimon tarina onkin kaikille tuttu. Sanotaan nyt näin, että Kohlerin maailmassa kaikki ei ole musta-valkoista ja että muutama yllätys on luvassa. Sisarpuolet ja poissaoleva isä vievät tarinaa eteenpäin ihan uudella tavalla.

Tarina on traaginen, mutta Tuhkimo ei jää ilman prinssiään. Yhteinen pas de deux katulamppujen loisteessa oli mulle yksi baletin kohokohdista. Samoin kohtaus jossa Tuhkimo saapuu tanssiaisiin, ja kävelee ja tanssii ensimmäistä kertaa kärkitossuissa. Siitä tuli mieleen paitsi omat ensiaskeleeni, myös Pieni Merenneito joka astui ihmisten maalle jalat vertaa vuotavana.. Tuhkimon debyytti seurapiireissä ei kuitenkaan ole se taianomainen hetki johon satu yleensä yhdistetään. Hän on seurapiirien ulkopuolinen, sopeutumaton. Mutta kaikkeen kyllästynyt prinssi tunnistaa Tuhkimossa kuitenkin oman pelastuksensa! Rakkaus voittaa..

Kuvassa Eun-Ji Ha, Ilja Bolotov
Kuva Sakari Viika


Olin lopulta hyvin positiivisesti yllättänyt tästä Kohlerin uudesta sovituksesta. Muutamassa kohtauksessa oli vähän liikaa häslinkiä ja tanssiaispukujen stailaus-kohtaus tuntui päälleliimatun teko-hauskalta. Stylistin kliseinen kuvaus ei ollut mielestäni onnistunut. Lavastus oli kuitenkin vaikuttava, asut harmaudessaankin kauniita ja Lera Auerbachin musiikki tuki tarinaa hienosti. Tanssijat suoriutuivat upeasti, Maki Nakagawa oli osassaan uskottava ja varsinaisessa ensi-illassa löytyy varmasti vielä lisää intensiteettiä. Nicholas Ziegler oli julmana äitipuolena juuri niin uhkaavan oloinen kuin pitääkin, ja Kare Länsivuori tulkitsi hyvin surevaa isää. Prinssinä tanssiva Samuli Poutanen jäi vähän varjoon.. Suuremman vaikutuksen teki toinen sisarpuolista, tällä kertaa Johanna Nuutinen. Mielenkiintoista on se, että äitipuolta esittävät sekä mies- että naistanssija - muttei samassa baletissa! Me näimme ns transvestiitti-version, mikä toi äitipuolen rooliin pelottavaa lisäjännitettä. Mutta haluaisin todella nähdä myös Minna Tervamäen tulkinnan samasta hahmosta.

Kaiken kaikkiaan voin vain suositella, menkää ihmeessä katsomaan!

9.10.11

Pilvilinnoja?

Haaveilen nelospirueteista, korkeammista jaloista, notkeammista spagaateista, suuremmasta aukikierrosta, taipuisammasta selästä, nopeimmista jaloista.. Haaveilen kauniimmasta tanssijan olemuksesta, tunteita herättävästä ilmaisusta, lavalla tanssimisesta, Julian, Gisellen ja Lisen rooleista..

Varmaan luitte jo rivien välistä että suurin osa mun haaveilusta on ihan vain unelmointia, suloisten päiväunien näkemistä. Voi kunpa sitä voisikin olla yhtä upea kuin Darcey Bussell, Marianela Nunez tai Elisabeth Platel.. Huokaus..



Mutta hei - kaikki haaveet eivät ole pelkkää pilvilinnojen rakentamista. Unelmista voi asettaa itselleen tavoitteita, mikäli ei odota ihan mahdottomia! Itse en tosissani haaveile tanssivani lavalla, siis ammattilaisena. Siihen olen aivan liian vanha, ja se juna on lähtenyt asemalta ajat sitten. Totta puhuen, mulla ei ole koskaan ollut edes lippua sille matkalle! Vaikka en olekaan täysin lahjaton, en ole silleen lahjakas. Mutta jokaisen balleriinan ura on kuitenkin alkanut unelmasta..

Sen sijan haave nelospirueteista ei ole täysin mahdoton. Kolmoset onnistuvat silloin tällöin, ja kerran meni puolivahingossa kolmosen jälkeinen puolikaskin. Hei, tässä lasketaan kaikki vajaatkin kierrokset! Suurin este pyörimiselle on mulla muuten korvien välissä. Olen ensinnäkin liian hidas ottamaan spottia, ja kadotan sen viimeistään tokan kierroksen kohdalla. Toiseksi jännitän piruetteja liikaa, koska haluan niin kovasti onnistua! Mutta silloin kun olen ollut riittävän rentoutunut, lähestulkoon välinpitämätön, niin piruetit ovat onnistuneet. Ja kun en ole ajatellut liikaa. Tiedättekö tunteen?

Jalkojen korkeus.. sanotaan nyt niin että se kello kuuden asento jää kyllä mun kohdalla haaveksi. Mutta.. Olen saanut viime vuosina senttejä lisää, ja ehkä sieltä sais puristettua vielä muutaman millin päälle! Jalan korkeus kun ei ole kiinni pelkästään notkeudesta ja voimasta, myös tekniikka ratkaisee. Mielenkiintoista on ollut huomata että jalka on alkanut nousta korkeammalle vasta kun olen tehnyt vähemmän! Antakaas kun selitän.. Aikaisemmin kävin tunneilla joissa tehtiin paljon developpeita ja paljon pitoja jalka ylhäällä. Siitä ei kuitenkaan ole hirveesti iloa jos jalkaa ei saa tarpeeksi lähelle vartalon keskipistettä. Kun jalka on liian kaukana, se on todella raskas ja sen kannattaminen kasvattaa lihaksiin tarpeetonta massaa.

Tärkeämpää on oikean tekniikan ja plaseerauksen löytäminen. Sitä voi ikäänkuin aloittaa päämäärästä, eli nostetaan jalka ylös kädellä, haetaan se oikea asento (ei mitään fuskua), päästetään jalka irti, pidetään hetki ylhäällä, muistetaan hengittää ja käyttää vatsalihaksia ja ojentaa polvet ja varpaat - ja sitten lasketaan hallitusti alas. Toimii.

Marianela Nunez. Kuva:  www.marianelanunez.com
Mitäs muuta sillä mun haave-listalla olikaan? Ai niin, notkeammat spagaatit ja taipuisampi selkä. Eiku lisää venyttelyä. Spagaatti on mun vasemmalla puolella riittävän hyvä jo nyt, mutta oikea jalka edessä se on ihan onneton. Sen alta mahtuis kissa luikertamaan puolelta toiselle! On siinä silti ollut parannusta, pari vuotta sitten 9 kk ikäinen vauvakin olis mahtunut ryömimään alta.. Selkää ei vissiin saa taipumaan enemmän, mutten tiedä haluanko muutenkaan nähdä peppuani ylösalaisin.

Nopeutta saa sitäkin lisää yksinkertaisesti tekemällä nopeasti. Kunhan tekee ensin hitaat siististi. Nopeus ei olekaan se vaikein juttu, vaan se että homma ei mene säheltämiseksi. Vaiks olis kuinka kiire, pitää tehdä kaikki asennot loppuun asti. Ei mitään siitä välistä. Siinä se haaste on. Mutta haaveena ei ihan mahdoton!

Mitä vielä? Kauniimpi tanssijan olemus ei senkään tarvi jäädä pelkäksi haaveeksi. Se tulee siitä kun uskoo itseensä. Pitää tehdä paljon töitä, mutta ne kauniit linjat ovat kaikkien ulottuvilla, ainakin jossain muodossa. Arabeskin ei tarvitse olla takaraivoissa asti ollakseen kaunis! Matalampikin jalka on hienon näköinen jos linjaus on puhdas. Sitten kun vielä muistaa vetää itsensä ylös, katsoa eteen eikä lattiaan, ja tanssia myös sydämellään - niin kaunista tulee taatusti! 

Darcey Bussell. Kuva: Deen Conway.

Ilmaisu oli mun haaveissa se viimeinen unelma. Se että sais vielä tyylikkyyttä ja herkkyyttä omaan tanssimiseen - ja uskallusta tuoda se esille! Tunneilla tapaan olla nimittäin vähän ujon puoleinen, en oikein kehtais heittäytyä kun ajattelen että olen ihan toopen näköinen. Varsinkin jos liike vaatii sitä että katsotaan pois peilistä, enkä näe korjata itseäni. Toisaalta osaan kyllä nauraa itselleni, joten miksi ottaa kaiken niin vakavasti? Maailma ei siihen kaadu jos mokailee tai on välillä hassun näköinen.

Mistä te haaveilette?

6.10.11

Echappé!

Auki, kiinni, auki, kiinni. Viidennestä toiseen, kaksi jalkaa, yhtä aikaa. Ei pompita, ei keikuta puolelta toiselta, vaan liutaan jalat auki, isoon asentoon, kärjen yli, polvet venytettyinä, korsetti vahvana ja aina hallitusti alas. Voi échappé.. Miksi näytät niin helpolta, mutta oletkin kaikkea muuta?



Etenkin kun liutaan / noustaan neljänteen, mun asento on ihan vinksallaan. Tuntuu että aukierto ei riitä, enkä pääse kunnolla kärkitossun boksin yli. Kun harjoitellaan G:n pointe-tunnilla échappeita, hän käskee mun aina tehdä pienempää toista asentoa koska näkee ettei tekniikka ihan vielä riitä. M-P taas haluaa että teen isompaa. Itse yritän löytää asentoni jostain siitä välistä.

Tiistaina oli taas Marie-Pierren pointe-tunti. Ja oli ihana setti! Meikkisienestä tuunattu pehmuste toimi tosi hyvin isovarpaan alla, eikä tarvinnut purra hammasta tunnin loppupuolella.. Ainoa mikä harmitti oli se ettei toistettu viime viikkoista keskilattian piqué-balloné-sarjaa, aloin nimittäin just vasta päästä jyvälle. Sen sijan tehtiin keskellä mm. tuttua échappé -sarjaa:

Viides asento croisé, plié relevé ja yks käsi ylös. plié relevé ja toinen käsi ylös, échappé toiseen 2 x, échappé neljänteen croisé, échappé toiseen en face, échappé neljänteen croisé, (suunta vaihtuu), plié ja détourné relevé ympäri, takajalka tulee pikku rondin kautta eteen, plié ja sous sous, kädet en couronne (toisin sanoen viides asento, siis molemmat kädet ylhäällä).

Tangossa tehtiin tavallisten releveitten (ilman plietä ja plien kera) lisäksi fondueta, balloné-sarjaa, yhden jalan plié passé retirét, tasapainoja, venytyksiä tangolle siten että toinen jalka kärjellä, ja pari uutta ja haastavaa liikettä. Ekasta asennosta yksi dégagé (tendu) eteen, ja toinen siten että tukijalka nousee samalla suoraan kärjelle ilman plietä. Kaikkiin suuntiin. Sen jälkeen tehtiin sama toisin päin: dégagé eteen / sivulle / taakse tasajalalla ja kun jalka tuodaan takaisin noustaan suoraan kärjelle ilman pliétä, tällä kertaa ekaan asentoon. Ei siis mennä ensin ekaan, ja siitä ylös, vaan kun toinen jalka lähestyy, tehdään jo se relevé. Se oli uutta, eikä mitenkään helppoa! Tehtiin myös valmistavia piruettiharjoituksia keskellä, yhden jalan tasapainoja, ja diagonaalissa eräänlainen chaînés déboulé -harjoitus. Siinä mentiin todellakin kieli keskellä suuta. :)

M-P:n ja G:n tunnit ovat aina ihan omaa luokkaansa, mutta tämä tiistai antoi kyllä parhaat tanssi-fiilikset pitkään aikaan! Opin uutta ja sain korjata vanhaa. En turhautunut vaikka kaikki ei onnistunut. Jatko 3-tunnilla saatiin tehdä pätkä Balanchinen koreografiaa: nopeaa,  mutkikasta ja täysin poikkeavaa tavallisen balettitunnin tekniikkaharjoituksista. Mutta kun nappasin askeleet, se oli aivan ihanaa!

2.10.11

Jännitystä elämään!

Variaatioiden harjoittelu on jännittävää puuhaa. Sen verran jännää että jännitän helposti liikaa! Jos joku on lukenut mun englanninkielisen postauksen tästä (Princess Diary, Part 1), niin tietää jo miksi se on muka niin ihmeellistä. Olen tanssinut tosi kauan, se tiedetään. Mutta olen harjoitellut melkein pelkästään tekniikkaa! Kun aloitin baletin, ei edes ollut näytöksiä aikuisille baletin harrastajille. Lavalla olen ollut todellakin vasta kuusi kertaa, mikä on kieltämättä aika köyhää tuhansien tanssituntien jälkeen. Mutta hei - parempi myöhään kuin ei milloinkaan!

Tässä videossa on meidän vuoden 2010 kevätnäytöksen musiikki, eli Pas de Trois Joutsenlammen ekasta näytöksestä. G käytti samaa liikemateriaalia sovellettuna, mutta numero oli vähän lyhyempi (noin 4 min). Tämä on perinteisesti pas de trois, sen sijan meitä oli lavalla 12 tanssijaa. Oli erilaisia sisääntuloja, kuviota ja vaikeutta. Meidän paras tyttö veti myös fouetté-piruetit loppu-huipennukseksi. Yleisökin taisi tykätä. Huvittaa kyllä ajatus että olen tanssinut "Joutsenlampea" lavalla! :D



Nyt harjoitellaan pointe-tunnilla jo osia soolo-variaatioista. En olisi ikinä ajatellut enkä uskonut enkä edes uskaltanut toivoa että tähän vielä päästään! Kun menin ekalle pointe-tunnille vuosi sitten, kuvittelin että tehdään perustekniikkaa vuosiksi eteenpäin. Variaatiot olisivat edistyneille ja hyville tytöille. En ollut edes kateelliinen, kun tiedän miten vaikeata baletti on ilmankin kärkitossuja! Syksyn alussa opettajamme kuitenkin ujutti sen Sinilinnun varkan (YouTube) tunnille. Tosin pelkästään alun ja hivenen helpotettuna, mutta tunnisti kyllä mistä baletista oli kyse.

Mulle iski paniikki. Ekalla tunnilla en edes yrittänyt! En voinut uskoa että opettaja oli tarkoittanut saman variaation myös mulle opeteltavaksi! Jep, vakava puute mun baletti-itseluottamuksessa.  Piti huovata asiaa oikein kunnolla, vuodattaa tanssi-kamuille turhautumiset ja pelot ja lopulta myös paljastaa opelle mikäs siinä niin hermostuttaa  - ja sitten tokenin siitä. Kun variaatiota pilkottiin pienempiin osiin, mikään ei ollutkaan mahdotonta. Ja kun harjoittelin koreota itsekseni, uskaltauduin myös jo vähän eläytyä rooliin. Olen ennenkin löytänyt nautintoa pelkästään tekniikan treenaamisesta, ei kai tämä voisi olla niin erilaista?



Opettajani on siitä ekasta kerrasta oppinut ovelammaksi. Sen sijan että hän kertoisi (mulle) etukäteen mitä ollaan harjoittelemassa, hän vain näyttää tehtävät askeleet ja laittaa sitten musiikin soimaan. Ihan niin kuin muutenkin tunneilla. Viime perjantaina musiikki oli tuttuakin tutumpi, mutta olin niin keskittynyt askeleisiin etten tajunnut mitä oltiin tekemässä. Vasta kun olimme jo lopettaneet, ope kertoi että kyseessä oli Grand Pas Classique:n variaatio. Ei tietenkään kokonaan, vain ekat 16 laskua ja ilman attitude relevétä (muistakaa että olen tehnyt vasta yhden vuoden kärjillä, kerran viikossa) - mutta silti! Olen aina ihaillut Elisabeth Platelin puhdasta ja tyylikästä tanssimista. Jos olisin tiennyt ennakkoon että harjoitellaan osa hänen variaatiostaan, olisin luultavasti jänistänyt! Onneksi en kuitenkaan  luovuttanut, se oli nimittäin ihanaa!

Oikea pätkä löytyy yllä olevasta videosta, kohdasta 06:25 ja ensimmäiset 16 laskua, joista 8 ekaa toistettuna. Ensi kerralla aion kysyä saisko kokeilla myös sitä relevé attitudea. M-P:n tunneilla ollan nimittäin harjoiteltu tangossa vastaavaa relevétä yhdelle jalalle ja kaikkiin suuntiin. Degagé, siis irtoava jalka on ollut suorana, mutta sen ei pitäis olla helpompaa kuin attitude. Sain siitä myös harvinaista kehua, joten lienen oikeilla jäjillä. :)

Mites mieltä te olette variaatioiden harjoittelusta? Tiedän että nuorena aloittaneilla tanssijoilla on todennäköisesti enemmän kokemusta, ja olisi kiva kuulla lisää. Mutta muiltakin toivon palautetta: onko haaveissa joku tietty variaatio vai oletteko jo ihan tyytyväisiä ilmankin?

Tanssillisin terveisin,   

Johanna