Perjantain pointe-tunnilla teimme tangossa piqué harjoituksia: piqué sous tenu - piqué passé retiré - piqué attitude. Viimeisen tasapainon kohdalla piti kääntyä toiselle puolelle, ja viedä jalka attitudesta retiré-asentoon. Yksinkertainen harjoitus. Attituden kohdalla annoin palaa, ja nostin jalkaa niin korkealle kuin mahdollista - tuntui kivalta, mutten ajatellut miltä se näyttää. Unohdin että oma tuntemus vartalon asennosta ei aina vastaa todellisuutta, ainakaan baletissa. Ja unohdin että korkea attitude ei vain toimi mulla. Opettaja taisi olla samaa mieltä.
Hän tuli nimittäin saman tien korjaamaan, ja käski laittaa jalkaa alemmas koska muuten lonkka nousee mukana. Ja tässä se on taas pakko sanoa: mulla ei ole paras mahdollinen instrumentti balettiin. Selkä on lyhyehkö, mitä pidetään baletissa yleensä esteettisesti suotuisana, mutta lantio on leveä (mistä ei pidetä). Eikä siinä mitään - lantion leveys, pepun malli taikka säärten pituus ei ole baletin harrastuksessa oleellista. Mutta suureksi harmikseni mun aukikierto on todella vajaa! Ja se taas ei auta attitudessa yhtään. Vaikka lonkka saiskin vähän nousta ja aueta asennon viimeistelyssä, se vähäinenkin näyttää mun kropassa väärältä. Jos katsotaan attitudea puhtaasti veistoksellisesta näkökulmasta, mun lantio vie siinä yksinkertaisesti liikaa tilaa.
Puhtaan klassinen attitude lähtee siitä että takajalka nostetaan 90 asteen korkeudelle ja koukistetaan siten että jalka on auki, takana, ja polvi on nilkkaa ja varpaita korkeammalla. Nilkkaa voidaan kyllä nostaa myös paljon ylemmäksi, mutta silloin polvenkin pitää olla samassa linjassa. Tätä attitudea on joskus kutsuttu venäläiseksi, mutta sitä näkee nykyään aika yleisesti. Attitude voi olla myös matala, ja voi se olla ihan lattiassa kiinni. Ja on olemassa tietenkin myös attitude devant, jolloin jalka on edessä.
Opettajani tuli siis korjaamaan tekniikkaa ja laskinkin jalkaa alemmaksi kunnes se oli 45 asteen kohdalla. Siinä asento on teknisesti puhdas, mutta melko mitäänsanomaton. Opekin sanoi että voi se olla vähän korkeampi, mutta tiesin jo että olisin siinä ollut taas lonkka pystyssä.. Katselin kun vastakkaisen tangon tytöillä oli kaikilla kaunis linjaus 90 asteen kulmassa ja tunsin oloni peräti tylsäksi seinäkukkaseksi. Maria kirjoitti blogissaan Why Do I Dance mielenkiintoisen postauksen Baletista ja ulkonäköpaineista, mutta tässä tapauksessa en miettinyt kehokuvaani, vaan sitä minkälaisen kuvan kehoni ei osaa piirtää! Korkea attitude on niin kaunis asento, ja mua on aina surettanut etten koskaan yllä siihen. Englanniksi tavataan sanoa että less is more, mutta mä haluan enemmän!
Yksi asia mikä pitää muistaa vielä, on se että baletissa luodaan myös illuusio. Kun tehdään esim attitude croisé suunnassa, lantion kulma ja takamuksen malli ei näy yleisöön. Yksi jos toinen opettaja on jopa sanonut että pitää oppia fuskaamaan vähäsen, jotta oman kropan linjaukset olisivat esiintyessä mahdollisimman edukseen. Meikä nousee lavalle aniharvoin, mutta ehkä tätä vois joskus tunnillakin soveltaa? En tiedä.. Sanomattakin on selvää ettei voi tuunaillaa asentojaan ennen kuin tietää, ymmärtää ja hallitsee myös sen oikean tavan. Aionkin ensi viikolla kysyä opettajaltani missä kohtaa mun oma paras attitude oikein on, ja mitä voisin tehdä sen parantamiseksi. Vielä en luovuta!
Minkälainen asenne teillä on attitudeen?
Kaikki kuvat: Project Ballerina, valokuvaaja Dane Shitagi.
Puhtaan klassinen attitude lähtee siitä että takajalka nostetaan 90 asteen korkeudelle ja koukistetaan siten että jalka on auki, takana, ja polvi on nilkkaa ja varpaita korkeammalla. Nilkkaa voidaan kyllä nostaa myös paljon ylemmäksi, mutta silloin polvenkin pitää olla samassa linjassa. Tätä attitudea on joskus kutsuttu venäläiseksi, mutta sitä näkee nykyään aika yleisesti. Attitude voi olla myös matala, ja voi se olla ihan lattiassa kiinni. Ja on olemassa tietenkin myös attitude devant, jolloin jalka on edessä.
Opettajani tuli siis korjaamaan tekniikkaa ja laskinkin jalkaa alemmaksi kunnes se oli 45 asteen kohdalla. Siinä asento on teknisesti puhdas, mutta melko mitäänsanomaton. Opekin sanoi että voi se olla vähän korkeampi, mutta tiesin jo että olisin siinä ollut taas lonkka pystyssä.. Katselin kun vastakkaisen tangon tytöillä oli kaikilla kaunis linjaus 90 asteen kulmassa ja tunsin oloni peräti tylsäksi seinäkukkaseksi. Maria kirjoitti blogissaan Why Do I Dance mielenkiintoisen postauksen Baletista ja ulkonäköpaineista, mutta tässä tapauksessa en miettinyt kehokuvaani, vaan sitä minkälaisen kuvan kehoni ei osaa piirtää! Korkea attitude on niin kaunis asento, ja mua on aina surettanut etten koskaan yllä siihen. Englanniksi tavataan sanoa että less is more, mutta mä haluan enemmän!
Yksi asia mikä pitää muistaa vielä, on se että baletissa luodaan myös illuusio. Kun tehdään esim attitude croisé suunnassa, lantion kulma ja takamuksen malli ei näy yleisöön. Yksi jos toinen opettaja on jopa sanonut että pitää oppia fuskaamaan vähäsen, jotta oman kropan linjaukset olisivat esiintyessä mahdollisimman edukseen. Meikä nousee lavalle aniharvoin, mutta ehkä tätä vois joskus tunnillakin soveltaa? En tiedä.. Sanomattakin on selvää ettei voi tuunaillaa asentojaan ennen kuin tietää, ymmärtää ja hallitsee myös sen oikean tavan. Aionkin ensi viikolla kysyä opettajaltani missä kohtaa mun oma paras attitude oikein on, ja mitä voisin tehdä sen parantamiseksi. Vielä en luovuta!
Minkälainen asenne teillä on attitudeen?
Kaikki kuvat: Project Ballerina, valokuvaaja Dane Shitagi.
