Balettia aikuisena: haastattelussa Sara

Kuka olet ja missä päin Suomea tanssit? 

Sara Orava, 40 v. Asun ja harrastan balettia Helsingissä. 



Miksi baletti? Mitä tanssi merkitsee sinulle? 


Treenasin nuoruudessani tosissani balettia. Olin Oopperan balettikoulussa ja ehdin olla hetken myös Kansallisbaletissa, mutta en saanut vakituista sopimusta. 



Kuinka kauan olet harrastanut balettia, ja minkä ikäisenä aloitit? 



Aloitin baletin kolmannella luokalla Birgitta Kiviniemi- Cheremeteffin balettikoulussa Kangasalla ja Tampereella. Tanssin myös pari vuotta Elva Molinin balettikoulussa, Tampereella. Viisitoistavuotiaana muutin Helsinkiin ja aloitin Oopperan balettioppilaitoksessa. Olin myös vuoden Pietarissa Vaganova-balettikoulussa kun olin 18-vuotias. 21-vuotiaana lopetin baletin, enkä tanssinut lainkaan kuuteentoista vuoteen. 37-vuotiaana uskalsin mennä taas balettitunnille kun entinen luokkakaverini järjesti yksityisen sunnuntaitreenin aikuisille harrastajille.



Monta kertaa viikossa käyt tunneilla? Treenaatko muita lajeja? 



Tällä hetkellä käyn vain kaksi kertaa. Sunnuntaisin aikuisbalettiryhmässä ja torstaisin Marie-Pierre Greven aamutunnilla Tanssikeskus Footlightissa. Perhe- ja työaikataulut sekä budjetti eivät salli käydä useammin. Balettitunnit ovat yleensä iltaisin ja kalliita. Lasten harrastukset menevät kuitenkin edelle.



Tanssitko vielä kärjillä?


Vähään aikaan en ole käyttänyt kärkitossuja; koska tunneilla joilla käyn, ei käytetä niitä.


Mitä kärkitossuja käytät, ja miten ajat tossusi sisään? 



Minulla on Gaynor Mindenit kaapissa odottamassa sitä  päivää kun pistän ne taas jalkaani. Nuorena käytin monenlaisia tossuja, mutta eniten pidin Gamban tossuista. Minulla on taipuisat nilkat ja ongelma oli/on yleensä se, että tossut pehmenevät liian nopeasti.


Mitkä ovat vahvuutesi baletissa?


Näin aikuisena vahvuudet ovat suhteellisia, mutta ehkä linjat ja ylävartalon käyttö.


Mitkä ovat suurimmat haasteesi? 


Baletti on niin vaikeaa, että kaikki on haasteellista. En ole koskaan ollut kovin hyvä pyörimään. Hypyt olivat ehkä vahvuuteni ennen polvivammaa, mutta nyt en uskalla tehdä isoja hyppyjä lainkaan.


Mitä teet työksesi ja kuinka sovitat treenit ja mahdolliset esiintymiset työn ja muun arjen sekaan? 

Olen taidemaalari. Nykyiset treenimäärät on helppo sovittaa arkeen. En esiinny lainkaan, minulla ei ole mitään vetoa lavalle. Täytyy ajatella yleisöäkin ;-)

Klassinen baletti on fyysisesti vaativa laji. Oletko välttynyt vammoilta? Miten huolehdit kehostasi?

Kun olin harrastanut aikuisbalettia puolitoista vuotta niin loukkaannuin pahasti isossa hypyssä ja polven eturistiside katkesi. Olin ehkä aloittanut treenaamisen liian kovalla tempolla ja mennyt liian aikaisin vaativammille tunneille. Polvileikkauksen jälkeen baletti on jäänyt vähemmälle ja suhtautuminen siihen on muuttunut vieläkin leppoisammaksi. Teen baletin lisäksi Pilatesta ja vältän tunnilla riskiliikkeitä. Nuorempana vältyin pahoilta vammoilta.


Miten aikuistuminen (ikääntyminen) on vaikuttanut tanssin harrastukseesi? 

Huomaan, että mitä vanhemmaksi tulen,  niin sen tärkeämpää on harrastaa tanssia ihan kehon ja pään hyvinvoinnin kannalta. Tämän ikäisenä on jo paljon kankempi ja loukkaantumisille altis. Entiset luokkakaverini jäävät kohta eläkkeelle Kansallisbaletista, mitä on vaikea uskoa….. aika kuluu nopeasti.


Tanko, keskilattia, adagio, allegro… Mistä tuntiosuudesta pidät eniten/vähiten? 


Kaikissa on puolensa, mutta tällä hetkellä en voi tehdä isoja hyppyjä. Se on sääli, sillä pidin niistä kovasti. Pidän liikkuvista tanssillisista sarjoista, joissa käytetään paljon ylävartaloa. Kun näin vanhana jalat eivät enää pelaa, voi aina keskittyä tanssillisuuteen..



Onko joku entinen/nykyinen opettaja ollut sinulle erityisen merkityksellinen?

Minulla oli nuorena paljon ikimuistoisia opettajia, jotka olivat vahvoja persoonia kuten Birgitta Kiviniemi, Seija Silverberg, Maj-Lis Rajala, Vadim Desnitski ja  Ljudmilla Safronova. Heissä oli hyvät ja huonot puolensa. En osaa nimetä ketään muita merkittävämmäksi. Nykyisin nautin kovasti kun saa treenata monen eri opettajan johdolla ja monella eri tyylillä.. Marie-Pierre Grevellä on aivan omaperäinen neoklassinen opetustyyli.



Mistä baleteista pidät eniten?

Suurista, traagisista aikuisten klassikoista kuten Gisellestä ja Joutsenlammesta. Ne ovat syvääluotaavia ja todella kokonaisvaltaisia teoksia. Onegin on ihana ja olen myös Boris Eifmann- fani. Pidän kovasti kunnianhimoisista nykybaleteista, esimerkiksi viime keväänä oopperassa nähty Kesäyön uni oli sellainen. Käyn usein katsomassa balettia, on hienoa nähdä vanhoja ystäviä ja nuorempia tanssijoita lavalla.



Mikä olisi unelmaroolisi?

Nuorempana olin mukana monien balettien kuten Joutsenlammen, Don Quihoten ja Pähkinänsärkijän klassisissa corp des ballet kohtauksissa ja karakterinumeroissa. En ollut kuitenkaan taidoiltani solistitasoa. Jos rahkeet olisivat riittäneet se olisi ollut Giselle.



Mikä sinua inspiroi?


Baletti on ainoa liikuntamuoto, jossa käytetään klassista musiikkia. Se on minulle tärkeää. Meillä on sunnuntaitreeneissä pianisti ja suuri sali. Se on luksusta. Hienot balettiesitykset ja hyvät opettajat inspiroivat aina.


Jos olisit väri, mikä olisit?



Tummanpunainen



Sitaatti / sanonta / motto? 

Älä ota itseäsi turhan vakavasti!
 Huonomminkin vois mennä!



Mitä haluaisit kertoa aikuiselle joka vasta harkitsee klassisen baletin harrastamista? 


Baletti on hyvin vaativa laji, jossa edistyminen ei välttämättä ole nopeaa ja takaiskuja tulee. Ole kärsivällinen, baletti tekee kuitenkin hyvää.

Kuvat (c) Johannan Balettikassi 2015


Lue myös: 

Balettia aikuisena: haastattelussa Hannele

Balettia aikuisena: haastattelussa Aija

Kotibalettia, biitsibalettia, balettibalettia

Neljän kuukauden odotus on lopultakin päättynyt: oma baletinopettajani Marie Greve on palannut tauolta ja meikä pääsee vihdoin taas tunnille! Kahteen kuukauteen en ole astunut jalallani tanssistudioon, ja kunto on sen mukainen. Siis rapainen. Hieman jännittää paluu tangon ääreen... Arvaan jo nyt miten siinä käy: eka tunti on vielä tunnustelua, ja toka tunti kokovartalojumia. Pitää vaan olla itselleen armollinen eikä puskea tai odottaa liikoja!

En kyllä viettänyt kesää täysin laiskamatona. Viime kuun aikana innostuin jopa harrastamaan kotibalettia! Raivasin olohuoneesta tilaa, matto rullalle, puolikas peili jakkaralle, kiikkerä tuoli tangon korvikkeeksi ja ruudulle Kathryn Morganin "Classical Barre Workout" youtubesta. Ensimmäisillä kerroilla opettajan intron kera, ihan kuten tavallisella tunnilla, ja sitten ilman. Kathryn tarjoaa omalla videokanavallaan todellakin kahta versiota, ja vieläpä ilmaiseksi! Tuo "classical barre" on hyvä perustanko, ei liian mutkikas tai vaikea. Frappé-sarja oli mielestäni hieman nopea suhteessa muihin harjoituksiin, mikä selittynee Morganin New York City Ballet -taustalla. NYCB:n koulutus (School of American Ballet) ja Balanchine -tekniikka/tyyli kun vaatii erittäin nopeata jalkatyöskentelyä. Mutta kun treenaa itselleen, voi aina soveltaa. Välillä yritin Kathrynin tempoon, välillä tein puolet hitaammin. Laatu on kuitenkin tärkeämpi kuin määrä! Etenkin kun treenaa ilman opettajan korjauksia.

Kotistudio, himabaletti, tuolitanko. Ei tarvitse edes vaihtaa vaatteita.

Kotitanko ei siis korvaa oikeata balettituntia, mutta oheisharjoitteluna se voi toimia vallan hyvin. Joskus ei edes ole muita vaihtoehtoja (lomat, rahapula). Ihan aloittelijalle sitä en kuitenkaan suosittelisi. Pitäisi olla jo sen verran hyvä perustekniikka että tuntee oikeat liikkeet ja linjaukset kropassaan ja tietää milloin on parempi tehdä yksinkertaisempaa. Virheellisessä treenissä on se ikävä puoli että voi tulla todella hyväksi - tekemään väärin! Kaiken kukkuraksi lihasmuistia on paljon työlämpää korjata oikeille raiteille kuin opetella tekemään oikein heti alusta lähtien. Parhaiten kotibaletti toimii kun on useamman vuoden säännöllistä ja viimeaikaista balettituntia takana, ja kun on saanut opettajalta myös henkilökohtaisia korjauksia. Mä taisin miettiä linjauksiani vielä enemmän kuin normaalisti tunneilla! Jos olisin aloittunut kotitreenin jo kesäkuussa ja harjoitellut vähintään kolmesti viikossa, voisinkin olla tänään paljon paremmassa iskussa. No, kahdeksisen hikistä tankoa heinä-elokuussa on sekin parempi kuin ei mitään. Vielä paremmin toimisi kunnollisella tangolla. Haaveissa onkin kiinteä balettitanko omassa kodissa!

Paluu balettiin tapahtuu siis tänä iltana. Tosin en ole vieläkään päättänyt menenkö aikaisemmalle perustason (60 min) vai sitä seuraavalle keskitason (J1-2) tunnille. Omalle jatkotason tunnille en vielä uskaltaudu. J3 loppuu vasta klo 21, ja olen huomenna menossa myös aamutunnille. En usko että kroppani kestää vielä moista tanssin iloittelua! Toivottavasti mahdun tänään jommallekummalle tunnille (pt tai J1-2), kun ovat lukkarissa merkattu täyteen. Porukkaa on kuitenkin aina vaihtelevasti, ja viime kädessä se on myös opettajasta kiinni antaako luvan tulla vai ei. Manskun isoon balettisaliin onneksi mahtuu! Eniten odotan kuitenkin Marien aamutunteja. Paitsi että päivä on ihana aloittaa baletilla, niin aamuissa on aina myös väljempää. Ehtii tehdä enemmän, ja opettajalla on myös aikaa antaa vielä enemmän yksilöllisiä korjauksia. Tykkään siitä että Marie antaa huomiota kaikille, ei tarvitse olla nuori/lahjakas ja tavoitteellisesti treenaava. Vaiks on mulla kyllä tavoitteita!

Footlightin iso sali Manskun puolella.

Aamutunneilla voi haastaa itsensä tai himmailla, kukin omien kykyjensä mukaan (kunhan ei keskellä ole muitten tiellä). Taso on lukkarissa J2, mutta itse määrittäisin sen avoimeksi. Vaikeusaste ja haastavuus liikkuu joustavasti siinä alkavan keskitason ja edistyneen liikemateriaalin välissä. Tangossa voi olla hyvinkin yksinkertaisia lämmittelysarjoja (korjausten kera), mutta lopun isoissa allegroissa myös ammattilainen pääsee revittelemään. Jokaiselle jotakin. Jos joku ei ole lukenut mun aikaisempia tuntipostauksia, ja miettii millainen ope Marie on, niin voisin kuvata yhdellä sanalla: ihana. Tarkemmin: lämminhenkinen, positiivinen, kannustava, erittäin paljon korjaava, vaativa, inspiroiva, ammattilainen, kokenut, laadusta tarkka, antelias, iloinen.

Marie-Pierre Greve. Ylhäältä vasemmalta oikealle: Anna Karenina (kor. Alexei Ratmansky, Serenade (kor. George Balanchine, Marie istuu kuvassa oikealla), In the Middle Somewhat Elevated (kor. William Forsythe), The Little Mermaid (kor. John Neumeier). Sekä Anna Karenina että Pieni Merenneito olivat kantaesityksiä joissa koreografi työsti pääroolin suoraan Marieta käyttäen/yhteistyössä hänen kanssaan.

Marie Greve opettaa englanniksi, käyttäen ranskankielistä balettitermistöä. Tyyli on ranskalaista, painottaa puhdasta ja ilmaisevaa jalkatyöskentelyä (nilkan kaunis presentaatio on keskeinen) pakottamatta aukikiertoa. Port de bras on hyvin tanssillista, jopa taiteellista. Liikkeet ovat pidennettyjä, venyviä. Tenduissa jalka viedään takana enemmän ristiin kuin Vaganova-tekniikassa, mutta sivulle vietäessä Marie on hyvin tarkka siitä että linjaus noudattaa omaa aukikiertoa. Mielummin kauniisti sivuviistoon ja kantapää edellä kuin 180:n asteen väkisinvääntöä. Viides asento saa olla kolmas, kunhan polvet ovat suorassa. Tendu viidenteen tuodaan aina suoralla jalalla, ei siten että asentoa korjataan koukistamalla polvea viidennessä. Sisälähentäjät saavat tehdä tosissaan töitä. Vaikutteita on myös Balanchine-tyylistä/tekniikasta, Bournonvillestä ja varmasti myös lukuisilta opettajilta joita hänellä on ollut uransa aikana. Marie on mun opettajista varmasti tarkin mutta samalla vähiten akateemisin. Itse asiassa hän on monesti sanonut meille ettei halua nähdä "balettikoulurobotteja". Se ei kuitenkaan tarkoita että saisimme tehdä omiamme. Jos hän on näyttänyt tendu-sarjan bras bas - käsillä (käsien eka asento, alhaalla), niin kaikki tekevät samoin. Oli sitten edistyneempi harrastaja taikka ammattilainen. Mutta hän sallii ja toivoo "sävyjä". Ja pitäisi pyrkiä tanssimaan "isosti". Aina en ole ihan varma miten sävyttäisin omaa tekemistäni, mutta kokeilla saa. Eikä kukaan ole vielä tehnyt liikaa. Eipäs kun... Kerran tulkitsin todellakin överiksi, mistä hän tuli heti korjaamaan (hiljaa, lähes kuiskaten). Korjaus naurattikin meitä molempia!

Nyt pitää enää pakata kassi ja suunnistaa biitsin kautta tunnille. Enpä olisi uskonut että ankean ja kylmän keskikesän jälkeen saisi vielä nauttia bikinisäistä. Ranta ja tanssistudio - siinä mun kaksi suosikkipaikkaa! Toivon kaikille ihanaa loppukesää ja tanssillisia elämyksiä!

P.S. Marie (Marie-Pierre) Greve opettaa Tanssikeskus Footlightilla. Tunteja on keskiviikkoisin (perustasosta edistyneisiin), ja tiistai/torstai aamuisin klo 10. Tunneille voi tulla kertalipulla tai ilmoittautumalla. Syyskuun alkuun on myös mahdollista kokeilla tuntia 7 euron kokeilulipulla. Kertalippuja voi ostaa toimistosta. Tilanne 26.8.2015: Torstain aamutunti on toteutunut, tiistai aamussa ei vielä riittävästi imoittautuneita (kerta- tai korvauslipulla käyviä ei lasketa mukaan).

Huom: tämä ei ole yhteistyöpostaus Footlightin kanssa. Vaikka promoan samalla oman suosikkiopeni tunteja, en saa kirjoituksesta minkäänlaisia henkilökohtaisia etuja taikka tuntialennuksia.

Balettitunnille pitsiä ja punaista

En ole muotibloggaaja, mutta baletin treenivaatteista on kiva tehdä silloin tällöin postauksia tänne. Aiemmin olen kuvannut asukokonaisuuksia sängylle aseteltuna, mutta nyt olen rohkaistunut kuvaamaan asut myös itseni päällä. Muutoin olen tosi kamerasäikky - en todellakaan ole se keskellä kuvaa isosti hymyilevä linssilude! Suurin osa kuvista on itse-ajastettuja, ja poseeraaminen kävi myös teknisestä ja ilmaisullisesta oppitunnista. On jännää miten liikkeen tuntuma voikin poiketa todellisuudesta! Tunneilla meillä on peili mistä voimme tarkistaa linjaukset, ja opettaja joka korjaa virheet, mutta paljon työtä saa tehdä jotta liike/plaseeraus/askelkuvio sekä tuntuu että näyttää hyvältä. Ja vaikka treeniasuilla hifistely ei ole se oleellisin asia baletissa, niin mukavasta ja tyylikkään näköisestä asusta on tuskin haittaa! :)

Musta puku on So Dançan, ja se on Suomen Tanssitarvikkeen sponsoroima. Kävin valitsemassa sen samana päivänä kun lähdin Kuopion Tanssii ja Soi - festarille.  Puvun leikkaus on kauniin naisellinen ja tyylikäs, ja sopii mielestäni erittäin hyvin aikuiselle harrastajalle. Joustava pitsi tekee siitä myös ylellisen tuntuisen. Puvun materiaali on napakka ja tukee hyvin. En vielä tiedä miten tuo pitsi kestää kulutusta ja pesuja, ja löystyykö se käytössä... Gaynor Mindenin vastaavassa puvussa pitsi on nimittäin tosi höttöistä, mitä olen nähnyt ystävien päällä. On muuten hyvä muistaa että näitä pukuja ei pidä pestä huuhteluaineen kera, venyvät kuidut kärsivät siitä. So Dançan puku on 90% polyamidia ja 10% elastaania. Puku maksaa Suomen Tanssitarvikkeessa 40,95 €. Olen nähnyt samaa pukua myös upean "midnight blue" -värisenä (Porsellin verkkokauppa), ja harkitsin jo sen ostamista, mutta pakko säästää rahaa myös tunneille! By the way, ulkomainen verkkokauppa ei suinkaan ole aina edullisempaa: So Dançan puku on about samanhintainen sekä Porsellin että Move:n sivuilla. Suomesta kun ostaa, säästää lisäksi postituskuluissa.

Nyt pitää vielä lisätä etten yleensä pukeudu ihan noin balettioppilasmaisesti tunneille. Ensinnäkin, tapaan pukea sukkikset puvun päälle, en alle. Sitten lisään lyhyet shortsit ja viimeistään keskilattialle mentäessä vielä hamosen. Ja sukkikset rullaan ylös koska paljain jaloin mulla on parempi ote tossuissa. Siis täysin lavastettu asu. Mutta se pieni kukkanen mikä näkyy nutturassa? Sen laitan välillä ihan oikeasti tunneille.

Tummanpunainen puku on Yumikon, ja ostettu käytettynä tutulta tanssijalta. Malli nimi on "Monique", kangas on nylonia, ja väri "India". Trimmit ovat viininpunaiset (väri näyttää samalta kuin hameen punainen). Koko on L, ja just sopiva - vaikka mahdun normaalisti M-kokoisiin pukuihin. Luulin ensin että yläosa ei antaisi mitään tukea, ja narukiinnitys olisi epämukava.... Mutta puku onkin yllättävän napakka rinnustasta. Puku on edestä kokonaan vuorattu, mistä joutuu muuten tilataessa maksaa erikseen. Hame on vanha Grishkon, ja siinä on kaksi kerrosta mesh-kangasta. Mustat leggarit ovat ihan tavalliset S-marketista ostetut. Rusehtavat tossut ovat Sanshan Pro1, ja nekin ostettu kaverilta.