Uusi Balettikassi

Viiden vuoden bloggaamisen jälkeen tein sen vihdoin: rekisteröin blogille oman verkkotunnuksen! Vanha osoite balettia.blogspot.fi ohjautuu nyt osoitteeseen balettikassi.fi. Tiputin oman nimeni tuosta pois, vaikka blogi on toki edelleen henkilökohtainen. Seuraavaksi voinkin taas keskittyä sisällön luomiseen... Mietin juuri millaista tekstiä ja kuvaa laitan jatkossa tänne, ja mitä sisältöä muualle. Balettikassi jatkaa pelkästään blogin muodossa, mutta englanninkielisellä Pointe Til You Drop:illa on oma facebook-sivu, vähemmän aktiivinen twitter-tili ja uudehko instagram-tili. Facebookissa ylittyi parisen viikkoa sitten viidentoistatuhannen tykkääjän rajapyykki, ja luku on kasvanut siitä jo lähestulkon kahdella tuhannella. Facessa PTYD tavoittaa aikuisia baletin harrastajia ympäri maailman, ja on ollut mahtavaa todeta että meillä on niin paljon samankaltaisia kokemuksia... Baletti todellakin yhdistää! Instagramista on myös löytynyt lisää hurahtaneita sielunsiskoja (ja muutama veli), mutta en ole vielä löytänyt omaa linjaa postauksiin. Jonkun verran olen laittanut vanhoja kuvia ja kierrättänyt matskua facesta, mutta myös kuvia jotka tuntuvat liian "vähäpätöisiltä" facebook-sivulle.

instagram.com/pointetilyoudrop

Mitäs muuta uutta sitten viime postauksen? Treenimäärä on vähentynyt kolmeen kertaan viikossa, mikä on itselleni yksi tunti liian vähän. Kaksi tunneista on lisäksi perättäisinä päivinä, keskiviikkoiltana ja torstaiaamuna. Voisi olla järkevämpää sijoittaa treenit tasaisemmin viikkoon, esimerkiksi ti + to + su. Mutta... Kahta asiaa en vaihda: lajia ja opettajaa. Niin kauan kuin Marie-Pierre Greve vielä täällä opettaa, niin yritän päästä hänen tunneilleen. Hän on vain niin huippuopettaja! Toki kaikilla harrastajilla on omat mieltymyksensä ja oppimistapansa, mutta minulle Marien metodit sopivat. Yli viisi vuottaa ollaan tehty yhdessä töitä,  ja edelleen hän jaksaa kannustaa, korjata, haastaa, puskea, motivoida ja inspiroida. En tiedä miten sopeudun Marien jälkeiseen aikaan, mutta nyt haluan vain ottaa kaiken irti niistä tunneista mitkä meillä vielä on jäljellä.

Tajusin muuten just että tämä kevät on ensimmäinen seitsemään vuoteen jolloin en esiinny missään näytöksessä. En tiedä oliko viime vuoden workshop-performanssi sitten se viimeinen kerta... Mutta se jääköön vielä nähtäväksi. Sen sijan loppukevääksi on muuta jännittävää tiedossa: Osallistun jälleen vapaaehtoisena Helsingin kansainvälisiin balettikilpailuihin (23.5. - 2.6.2016)! Edellinen kerta oli neljä vuotta sitten, ja nyt on tosiaan taas Helsingin vuoro isännöidä/emännöidä kilpailuja. Ensimmäinen vapareitten tapaaminen on parin viikon päästä, niin selviää mitä töitä ja vuoroja on luvassa. Viimeksi päivystin Oopperalla vastaanotossa, ja voisin tehdä samaa nytkin. Ai niin, meinasi jo unohtua: Balettikassi on sekin taas mukana! Olen siis vapaaehtoistöitten lisäksi paikan päällä bloggaamassa, akkreditoituna "lehdistön" jäsenenä. Palkkio ei tosin ole aineellinen, mutta kokemus rikastuttaa rahaa enemmän. Kilpailuista lisää tulevissa postauksissa.

Ensi yönä siirrytään kesäaikaan, joten ei muuta kuin spring forward!

Riva London as The Velveteen Rabbit, kuva Barry Goyette.

Terkkuja balettikilpailusta!

Voittajien on helppo hymyillä! Keskellä Candice Adea, naisten ykkönen. Oikealla punaisessa tutussa Maria Baranova joka sijoittui hienosti kakkoseksi. Takana punaisissa trikoissa Italian Francesco Frola, joka voitti koregrafia-palkinnon ja sijoittui omassa sarjassaan toiseksi. Kiinan Taiyu He vasemmalla (valkoisissa).

Helsingin kansainvälinen balettikilpailu on tanssittu, voittajat palkittu ja tanssijat kaikonneet taas maailmalle.. Olo on hieman haikea, ja samalla hämmentynyt. Baletin ulkopuolella on elämää? Viimeiset kaksi viikkoa olen elännyt vain balettia aamusta iltaan - vaikka hädin tuskin ehdin käydä omilla tunneilla! Kun en ollut vaparina front deskin takana, istuin katsomossa ja näin nyt jo tutuksi tullleet tanssijat pistämässä parastaan ilta toisensa jälkeen. Laskin mitä tuli nähtyä: yhteensä 246 biisiä, joista 173 klassista varkkaa ja 71 nykytanssi-koreografiaa. Siihen päälle vielä kaksi bonus-numeroa gaalasta. Kaikkein suosituin valinta oli Don Quixote, joko pas de deux tai soolo-varkkana. Niitä sain nähdä peräti kaksikymmentäviisi. Voitte arvata mikä musiikki soi päässä! :) 

Ehdoton suosikkini juniorisarjasta, kandalainen Alys Shee (tässä ei-kilpailevan parinsa, Jonathan Davidssonin kanssa). Alys räjäytti potin finaalikierroksen Mustan Joutsenen pas de deux:llään. Hän on nuoresta iästään (18 v) huolimatta tekninen virtuoosi, ja lisäksi upea tulkitsija. Hänen Odilensa oli sensuelli, viekotteleva ja tyylikäs!

Toinen varhaisista suosikeistani, 16-vuotias Katherine Higgins (USA). Katherine kiinnitti mun huomion valoisella olemuksellaan, sekä lavalla että sen takana. Hänellä on hurjan pitkät sääret! Katherine tanssi elegantisti ja keveän hallitusti, ja hänellä oli upeat tasapainot. Hän myös rohkeni ottaa kontaktia yleisöön, ja tanssista välittyi rakkaus balettiin! Katherine Higgins sijoittui kolmanneksi kovatasoisessa juniori-sarjassa.

Kilpailun suosikkipari, sekä yleisössä että backstagella! Filippiiniläiset yllättivät heti ensi-esiintymisellään, ja Candice Adea valloitti upealla Kitrin tulkinnallaan. Teknistä virtuoositeettiä, ja sitten sitä tärkeintä: musikaalisuutta, taiteellista ilmaisua, ja lämpöä. Olen harvoin nähnyt niin ihanan Kitrin lavalla! Partnerina charmikas Jean Marc Cordero.

Kiinalaisten voittoisa joukkue yhteiskuvassa Helsingin apulaiskaupunginjohtajan Ritva Viljasen kanssa. Edessä keskellä poikien juniorisarjan voittaja, Taiyu He -varsinainen piruettikone! Tekee kasi-pirtsoja yhtä vaivattomasti kuin meikä tekee tuplia (jos mulla on hyvä päivä). Taidot eivät lopu piruetteihin, tai hyppyihin - Taiyu He vakuutti myös nykytanssissa. Harmi että hän on todella lyhyt..

HIBC2012:n viralliset tuomarit, tässä vähemmän virallisina. Edessä polvillaan Jorma Elo, takana Kenneth Greve. Vasemmalla Nina Ananiashvili, vieressä Kathryn Bennetts, Feng Ying, ja vaaleanpunaisessa takissa Madeleine Onne.

Mahtava kokemus kaiken kaikkiaan. Paitsi että sain seurata lahjakkaita ja taitavia tanssijoita lavalla ja treeneissä, tapasin myös paljon kivoja uusia ihmisiä - sekä kilpailijoita että muuten vain tanssiin hurahtaneita. Ja mun määräaikainen "lehdistö-status" oli kieltämättä aikas cool. Väliaikatarjoilut olivat mukava lisä, ja alkuerien kahden tunnin istumarupeaman jälkeen enemmän kuin tarpeen! Ja mun HIBC2012 STAFF -läpyskällä pääsi paitsi hommiin myös kulkemaan vapaasti talossa, ja otin siitä kaiken ilon irti silloin kun ehdin. Omalla ajalla kävin katsomassa lämmittelytankoa ennen illan esityksiä ja pääsin myös seuraamaan tuomari ja prima-balleriina Nina Ananiashvilin treenituntia gaala-päivänä. Se oli ihan huippua!

Nina Ananiashvili piti bonus-tunnin viimeisenä päivänä, ennen suurta gaalaa.Hän on ihan mahtava opettaja: antoi paljon henkilökohtaisia korjauskia, oli vaativa ja selvästi välittää tanssijoista. Nina pisti itsensä todella likoon, näytti täysillä - jopa grand jeté maneesissa - ja hän oli myös hauska! Sinällään korjaukset ja kommentit eivät olleet uusia, mutta katsoin ja kuuntelin tosi tarkkaan. Sen yritän ainakin muistaa että jokainen tunti on valmistaumista lavalle, vaikka en olekaan esiintyvä taiteilija!

Lisäksi kaikki vaparit pääsivät katsomaan finaaleja ja gaalaa (kolmannelta parvelta), ja saimme myös kutsun Kaupungintalon lounas-vastaanotolle ja kilpailun gaala-buffalle. Ja ansaitusti! Moni teki pitkää päivää omien töitten ohella, pelkällä ruokapalkalla - puhtaasti rakkaudesta tanssiin ja auttamisen halusta. Palaute onkin ollut tosi ilahduttavaa. Kuulin ettei missään muualla maailmalla järjestetä kisoja näin hyvin eikä olla näin auttavaisia. Hyvä Suomi!

Gaala-buffan herkkuja, mansikoita pannacotta-pedillä. Kultahippuja päällä. Nam.

Lounas Helsingin Kaupungintalolla. Lisää ruokaa!

Valokuva HIBC / Sakari Viika.

Gloria Grand Prix -voittaja, Kiinan Yun Wang. Lähes tulkoon täydellinen tanssija, jopa siinä määrin että jäi itselleni jo hieman etäiseksi.. Yun Wang taisi saada lisäpisteitä paitsi tekniikastaan, myös "esteettisestä kauneudestaan" (yhden tuomarin sanoin). Hänen erittäin siroa ja treenattua ulkomuotoaan pidetään baletin piireissä ihanteellisena (kauniit kasvot mukaanlukien), mutta mielestäni baletin ei pidä olla kauneuskilpailua - kyllä se on tanssin laatu mikä ratkaisee! Candice Adea ei ehkä tuomariston mielestä ollut yhtä täydellinen, mutta minua hän kosketti enemmän. Mutta ei voi kieltää etteikö Yun Wang olisi ansainnut palkintonsa, hän hipoi jo täydellisyyttä..

Nyt on kuitenkin aika palata arkeen. Viimeiset viikot olen valvonut ja istunut ihan liikaa, ja tanssinnut aivan liian vähän. Kävin maanantaisin ja perjantaisin omilla tunneilla (ei näytöksiä), mutta olin joka kerta niin väsynyt että muistikuvat ovat enemmän kuin hämärät.. Torstain gaalan jälkeen menin nukkumaan vasta klo neljä aamusta, nukuin viisi tuntia ja läksin tekemään viimeistä työvuoroa hotellille. Tsekkasin tanssijoita ulos ja lentokentälle lähteviin busseihin, ja se oli siinä se.

Ehdin hyvin just vielä omalle tunnille. En oikein muista mitä siellä tein, mutta opettaja antoi ainakin vielä armoa - kisaväsymys taisi näkyä viiden metrin päähän! Huomenna on kuiteskin aika skarpata taas, ja meinaan soveltaa tunneilla mitä tuli nähtyä kisoissa. Pitää heittäytyä enemmän, ja uskoa itseensä! Enemmän laatua, musikaalisuutta ja viimeisteltyä tekniikkaa - siinä mun tavoitteet. :)


P.S. Kaikki kuvat omia, ellei erikseen mainittu. Ethän kopsaa ilma lupaa. Kiitos!

Balettia ja kilpailua, aamusta iltaan!

Kevätnäytös on tanssittu jo viikko sitten, mutta arki on yhä balettia aamusta iltaan! Näytöksen jälkeisenä maantaiaamuna ilmoittauduin nimittäin Helsingin Kansainväliseen Balettikilpailuun vapaaehtoiseksi työntekijäksi, ja siitä lähtien en ole juuri tiedostanut baletin ulkopuolista maailmaa. Viikon tiskit likoavat altaassa, pyykit on pesemättä ja kahvikin unohtunut kauppaan, puhumattakaan kertyneestä univelasta ja missatuista omista balettitunneista. Mutta se on pientä harmitusta! Kisoja tulee kolmen-neljän vuoden välein, ja vielä harvemmin sitä on tilaisuutta olla näin intensiivisesti mukana. On se vaan mahtavaa!

Alys Shee, juniorisarja (Canada).
Valokuva: HIBC / Sakari Viika.

Mitä sitten olen tehnyt siellä kisoissa? No, mun tehtäviin on kuulunut päivystys respassa, eli englanniksi sanottuna front desk duty. Kirjataan tanssijat ja heidän opensa/saattajansa sisään ja ulos, ja opastetaan oikeat salit, pukkarit ja harjoitusaikataulut. Alussa se oli melkoista härdeliä, mutta nyt kaikki osaavat jo kulkea isossa talossa. Respa on ensimmäinen piste johon tanssijat ilmoittautuvat, mutta varsinainen hermokeskus on kisatoimisto - koko kilpailu pyöritetään sieltä käsin. Ja hyvin on toiminut! Ei ole mitään sellaista mistä ei oltais selvitty, oli sitten kyseessä viisumiasiat, tutuun pukeminen tai kielletyn hartsin putsaus lattialta. Osa vapareista päivystää hotellilla ja Footlightin Salmisaaren studiolla (yksi monista harjoituspaikoista), osa on iltaisin backstagella ja osa muuten vain käytettävissä. Kaikilla on jotain kytköksiä tanssiin, eikä voisi olla kivempaa työporukkaa missään!

Yksi vaparina olemisen etuista on tietty se että näkee kulissien taakse ja tutustuu tanssijoihin ja myös heidän valmentajiinsa. Ja nämä nuoret lupaukset ja taiteilijat ovat niin suloisia, kohteliaita, hymyileviä ja vaatimattomia - niin että sitä kyllä halua tehdä kaikkensa jotta heidän kokemus kisoista olisi mahdollisimman onnistunut ja mieluisa. Pääsi sitä sitten jatkoon tai ei. Ja se onkin kolikon toinen puoli, kun tutustuu tanssijoihin, toivois ettei kenenkään tarttisi mennä kotiin ilman jonkilaista palkintoa. Mutta suurelle osalle pelkästään kilpailuun osallistuminen on jo palkinto ja tärkeä opetus, ja samalla näkee myös mikä taso ja meininki on muualla. Se mikä pätee tanssin harrastajaan, pätee myös ammattilaiseen: tanssiessa ei tule koskaan valmista.

Kun vuoroni front deskin takana ovat päättyneet, olen vaihtanut sujuvasti katsomon puolelle. Kirjoitan tuohon toiseen blogiin omia kisaraportteja ja tunnelmia, ja sitä kautta sainkin kutsun kaikkiin esityksiin! Täytyy sanoa että se on ollut aika hiusia, ja tunnen oloni kieltämättä etuoikeutetuksi. Toisaalta pitäis muistaa että on niitäkin jotka saavat kirjoituksistaan ihan oikeata palkkaa. Mä nautin kuitenkin siitä että saan olla sekä bäkkärillä että katsomossa, ja saan kirjoittaa just niin kuin sen itse parhaaksi näen. Mulla ei ole muuta pomoa tai editoria kuin minä itse, ja se on just hyvä näin. Ja saan samat väliaikapullat kuten oikeat toimittajatkin! :)

Nyt pitääkin kipaista Oopperalle, toinen kierros semifinaalista alkaa klo 19. Kisoista voi lukea PTYD:n sivulla lisää. Tänne kirjoitan seuraavaksi omasta näytöksestä, vaikka se onkin jo viikon myöhässä!

P.S. Kisoilla on oma facebook-sivunsa, ja sieltä löytyy myös runsaasti kuvia bäkkäriltä!
Helsinki International Ballet Competition on facebook.