Tänään kävi paremmin kuin hyvin - ystävä onnistui saamaan kaksi peruutuspaikkaa Kansallisbaletin päivänäytökseen ja vieläpä erikoishintaan - joten pääsin sittenkin katsomaan Pähkinänsärkijää! Katsomo oli täynnä lapsia ja heidän vanhempia, ja kun katselin näitä pikkuprinsessoja tuli itselle hieman alipukeutunut olo.. Pitääkin ensi kerralla pukea ylle tiarat ja tyllit! ;)
 |
| Eagling & van Schayk: Pähkinänsärkijä ja Hiirikuningas Kuva: Sakari Viika |
Ja sitten esiriippu nousi - voi että miten upea näyttämökuva! En ole koskaan nähnyt lavalla mitään vastaavaa! Talvinen pikkukaupunki, ankkuroitu purjelaiva oikealla, Klaaran biedermaier-tyylinen talo vasemmalla, jäätynyt kanava keskellä, kuutamo taivaalla.. Ja luistelijoita! Hollantilainen Toer van Schayk on onnistunut lavastuksen kanssa täydellisesti, ei voi muuta sanoa. Ja sitten vielä tuttu Tsaikovskyn musiikki.. Ihana! Puhumattakaan tanssista. :) Pääparina tanssi tällä kertaa Salla ja Jaakko Eerola, ja molemmat tanssivat hallitusti ja pehmeän tyylikkäästi. Jaakko Eerola selvitti vaativan soolonsa kunnialla, samoin Salla Eerola - yhtään ei tarvinnut jännittää heidän puolesta! Pikku-Klaaraa esittänyt Elenoora Kauhanen oli viehättävä ja tanssi kepeän kauniisti, ja siirtymä nuoresta aikuiseen Klaaraan kävi toteen saumattomasti ja uskottavasti.
Wayne Eaglingin ja van Schaykin koreografiassa oli paljon hauskoja ja oivaltavia yksityiskohtia. Joulupukki tuli juhliin lahjojen ja hurjan pukin kera, Pähkinäsärkijän ihmeellinen maailma oli laterna magicassa, eikä joulukuusessa - itse asiassa perinteistä koristellutta kuusta ei ollut laisinkaan! Lumen peittämä kuusi löytyi sen sijan Lumihiutaleiden tanssin taustana, mikä onkin monen suosikkikohtaus baletista. Ja oli kauniisti toteutettu! Ainoa miinus tulee syntsa-kuorosta, mikä kuulosti melko vaisulta. Mukana olleet muusikko-ystäväni ihmettelivät miksei voitu nauhoittaa edes oikeata kuoroa? Mutta lumihiutaleet tanssivat siis hienosti yhteen, ja olisin toivonut ettei muita hahmoja olisi päästetty tarinaan ennen kuin heidän tanssinsa loppui kokonaan..
Pähkiksen kuuluisiin "ulkomaalaisiin" tansseihin olin hieman pettynyt. Toisaalta oli raikas ratkaisu esittää espanjalais-vaikutteisen baletin sijan kansantanssin tapaista, mutta koreografia ei niin sykähdyttänyt. Ja kuvaelmassa näkyneet tuulimyllyt hämäsivät - oltiinko nyt sittenkin Hollannissa? Venäläisestä tanssista puuttui myös klassinen baletti, mutta puvustus oli niin upeata ettei haitannut yhtään. Kiinalaisessa tanssissa oli selviä wuxia-vaikutteita, oli nais-soturia (kärkitossuissa!) ja miekkaa heiluttavia äijiä. Siitä oikeastaan tykkäsin! Arabaialainen tanssi oli sen sijan outo, varsinkin lapsille (ja lapsenmielisille) kohdistetussa baletissa. Siinä oli nimittäin keskeisenä hahmona jonkin sortin orjakauppias, joka kaiken lisäksi pomotteli neljää alistettua nais-orjaansa.. Kreikkalainen tanssi, se mikä muissa versioissa on ns Marsipaani/Mirlitoni-tanssi, oli vähän hassu. Hupsu vanha äijänkäppänä, fauni ja kreikkalainen "Don Juan" nuoren naisen perässä.. Oliko sen tarkoitus sitten huvittaa vanhempia, en tiedä..
Kukkaisvalssi oli runsaasti koristeltu, melkeinpä liiaksi. Hassua kyllä, kukkien tutut muistuttivat lähinnä kaalin lehtiä, eikä ruusuja. Harmi, koska muuten puvustus oli ihan napakymppi! Kaikki kukat ja heidän kavaljeerinsa tanssivat erinomaisen hyvin yhteen, ei mitään moittimista. Koreografia olisi minun makuuni voinut olla valssimaisempi, vai sanoisko mielummin orgaanisempi? Vaikutelma oli hieman hovimainen, mutta varmaankin tarkoituksella.
Pääparin suuri grand pas de deux oli varmasti ja elegantisti tanssittu ja sai ansaittua aplodia. Kaiken kaikkiaan Kansallisbaletti laittoi pystyyn hienon näytöksen, josta voi olla ylpeä ihan missä päin maailmaa tahansa!
