Tässä videossa on meidän vuoden 2010 kevätnäytöksen musiikki, eli Pas de Trois Joutsenlammen ekasta näytöksestä. G käytti samaa liikemateriaalia sovellettuna, mutta numero oli vähän lyhyempi (noin 4 min). Tämä on perinteisesti pas de trois, sen sijan meitä oli lavalla 12 tanssijaa. Oli erilaisia sisääntuloja, kuviota ja vaikeutta. Meidän paras tyttö veti myös fouetté-piruetit loppu-huipennukseksi. Yleisökin taisi tykätä. Huvittaa kyllä ajatus että olen tanssinut "Joutsenlampea" lavalla! :D
Nyt harjoitellaan pointe-tunnilla jo osia soolo-variaatioista. En olisi ikinä ajatellut enkä uskonut enkä edes uskaltanut toivoa että tähän vielä päästään! Kun menin ekalle pointe-tunnille vuosi sitten, kuvittelin että tehdään perustekniikkaa vuosiksi eteenpäin. Variaatiot olisivat edistyneille ja hyville tytöille. En ollut edes kateelliinen, kun tiedän miten vaikeata baletti on ilmankin kärkitossuja! Syksyn alussa opettajamme kuitenkin ujutti sen Sinilinnun varkan (YouTube) tunnille. Tosin pelkästään alun ja hivenen helpotettuna, mutta tunnisti kyllä mistä baletista oli kyse.
Mulle iski paniikki. Ekalla tunnilla en edes yrittänyt! En voinut uskoa että opettaja oli tarkoittanut saman variaation myös mulle opeteltavaksi! Jep, vakava puute mun baletti-itseluottamuksessa. Piti huovata asiaa oikein kunnolla, vuodattaa tanssi-kamuille turhautumiset ja pelot ja lopulta myös paljastaa opelle mikäs siinä niin hermostuttaa - ja sitten tokenin siitä. Kun variaatiota pilkottiin pienempiin osiin, mikään ei ollutkaan mahdotonta. Ja kun harjoittelin koreota itsekseni, uskaltauduin myös jo vähän eläytyä rooliin. Olen ennenkin löytänyt nautintoa pelkästään tekniikan treenaamisesta, ei kai tämä voisi olla niin erilaista?
Opettajani on siitä ekasta kerrasta oppinut ovelammaksi. Sen sijan että hän kertoisi (mulle) etukäteen mitä ollaan harjoittelemassa, hän vain näyttää tehtävät askeleet ja laittaa sitten musiikin soimaan. Ihan niin kuin muutenkin tunneilla. Viime perjantaina musiikki oli tuttuakin tutumpi, mutta olin niin keskittynyt askeleisiin etten tajunnut mitä oltiin tekemässä. Vasta kun olimme jo lopettaneet, ope kertoi että kyseessä oli Grand Pas Classique:n variaatio. Ei tietenkään kokonaan, vain ekat 16 laskua ja ilman attitude relevétä (muistakaa että olen tehnyt vasta yhden vuoden kärjillä, kerran viikossa) - mutta silti! Olen aina ihaillut Elisabeth Platelin puhdasta ja tyylikästä tanssimista. Jos olisin tiennyt ennakkoon että harjoitellaan osa hänen variaatiostaan, olisin luultavasti jänistänyt! Onneksi en kuitenkaan luovuttanut, se oli nimittäin ihanaa!
Oikea pätkä löytyy yllä olevasta videosta, kohdasta 06:25 ja ensimmäiset 16 laskua, joista 8 ekaa toistettuna. Ensi kerralla aion kysyä saisko kokeilla myös sitä relevé attitudea. M-P:n tunneilla ollan nimittäin harjoiteltu tangossa vastaavaa relevétä yhdelle jalalle ja kaikkiin suuntiin. Degagé, siis irtoava jalka on ollut suorana, mutta sen ei pitäis olla helpompaa kuin attitude. Sain siitä myös harvinaista kehua, joten lienen oikeilla jäjillä. :)
Mites mieltä te olette variaatioiden harjoittelusta? Tiedän että nuorena aloittaneilla tanssijoilla on todennäköisesti enemmän kokemusta, ja olisi kiva kuulla lisää. Mutta muiltakin toivon palautetta: onko haaveissa joku tietty variaatio vai oletteko jo ihan tyytyväisiä ilmankin?
Tanssillisin terveisin,
Johanna
