Huokaus... Olisipa minullakin yhtä notkea ja balettiystävällinen kroppa kuin tanssikamullani! Kun opettaja tulee nostamaan, tämän jalka nousee arabeskissa jopa pään yläpuolelle - ei todellakaan mikään normisuoritus aikuiselta harrastajalta. Ihmekös tuo jos ope kehuu uskomattoman taipuisaksi! Lahjakas balettikamuni ei edes ole balettioppilaitoksen kasvatteja tai voimistelutaustan omaava tanssija. Tavallinen aikuisena aloittanut harrastaja kuten minäkin, vaan ei niin tavallinen. Mutta me olemme kaikki erilaisia ja ainutlaatuisia - toinen on luonnostaan supertaipuisa ja toinen... jotain muuta. Ei ole hyväksi lähteä vertailemaan itseään muihin tanssijoihin, ellei sitten hae mallia ja inspiraatiota heidän tavastaan tanssia.
Kuitenkin turhaudun aika ajoin kroppani vastahakoisuuteen venyä ja taipua enemmän. Minulla on kohta kaksi vuosikymmentä tanssia takana, enkä vieläkään pääse spagaatissa alas asti. Kun vasen jalka on edessä, olen tosi lähellä - mutta toinen puoli ei vain suostu. Ei niin että se olisi harrastajalle mikään ehdoton vaatimus, mutta aika moni iso liike näyttää paremmalta kun liikkuvuutta on enemmän. Grand jeté jää vajaaksi ilman sitä, arebeskit matalaksi, jalat eivät nouse korviin - kaikki on vähän vaatimattomampaa. Tiedän toki että aikuisen harrastajan ei tarvitse venyä kuten nuoren balettioppilaan taikka ammattitanssijan, eikä notkeus ei ole muutenkaan kaikki kaikessa. Baletissa tarvitaan myös voimaa, tasapainoa, koordinaatiota, musikaalisuutta, kykyä oppia sarjoja ja ottamaan vastaan korjauksia, ja persoonallisuutta.
Oma opettajani kertoi minulle kerran että kropallani kaikki on mahdollista. Tarkoittaen että hän ei teetä tai vaadi meiltä mahdottomia. Minulla ei siis ole fyysisiä esteitä harjoitella samaa kuin muutkin meidän tunneilla, eikä mikään estä oppimasta lisää. Valmiuksia ja tekniikkaa on riittävästi jotta voisin nauttia tunneistani. Kunhan olisin itsekin itseeni tyytyväinen - ja muistaisin ne omat vahvuuteni! Ihmisellä on kuitenkin tapana haluta sitä mitä ei voi saada. Omalla kohdallani se on juuri tuo haluttu ylenpalttinen taipuisuus - asia, millä ei ole mitään merkitystä baletin ulkopuolella. Mutta miksi se luonnistuu niin monelta, ja toisilta ei ikinä? Löysin sattumalta siivouksen yhteydessä vanhan Evita-lehden numeron (syyskuu 2009), ja siinä kerrotaan näin:
"Jotkut taipuvat kuin kumia. Jotkut hyväkuntoisetkaan taas eivät veny millään. (..) Ihmiset jaetaan ruumiinrakenteensa puolesta karkeasti kolmeen ryhmään:
Leptosomi on rakenteeltaan pitkä ja hoikka. Vilkkaan aineenvaihdunnan vuoksi ylipainoa kerääntyy harvoin. Kudokset ovat luonnostaan elastisia, mutta lihasvoiman hankkiminen on työlästä. Spagaatti onnistuu leptosomilta vähällä treenaamisella.
Pyknikko on pyöreä ja lyhyt. Aineenvaihdunta toimii hitaasti, minkä vuoksi ylipainoa kertyy helposti. Pyknikon on helppoa hankkia voimaa, notkeutta ja kestävyyttä. Spagaatti vaati yleensä määrätietoista harjoittelua.
Atleettisella tyypillä on vahvat, kehosta erottuvat lihakset. Luusto on kulmikas. Atleetti on hyvä lihasvoimaa vaativissa lajeissa, mutta kudokset ovat kireät. Spagaattiin venyminen on työlästä, jopa mahdotonta." (Teksti: Mirja Aarnio)
Arvatkaa mihin ryhmään minä kuulun? Tämän perusteella voisin ripustaa tossut saman tien naulakkoon, jos spagaatti olisi kaiken alku ja loppu. Onneksi näin ei ole. Sitä paitsi en ole yhtä jäykkä kuin aloittaessani baletin, edistystä on siis tapahtunut kaikesta huolimatta. Kunhan venyttelen päivittäin (mikä on atleettiselle tyypille suositeltavaa), liikkuvutta on kohtuullisesti. Ei "uskomattoman" paljon, mutta kuitenkin tarpeeksi baletin harrastamiseen.
Mihin ryhmään sinä kuulut? Mitä kokemuksia sinulla on ollut oman kroppasi kanssa?
![]() |
| Onko kellään kokemuksia? Toimiiko tämä edes jos ei ole jo luonnostaan taipuisa? Kuva täältä: flexistretcher.com |
Kuitenkin turhaudun aika ajoin kroppani vastahakoisuuteen venyä ja taipua enemmän. Minulla on kohta kaksi vuosikymmentä tanssia takana, enkä vieläkään pääse spagaatissa alas asti. Kun vasen jalka on edessä, olen tosi lähellä - mutta toinen puoli ei vain suostu. Ei niin että se olisi harrastajalle mikään ehdoton vaatimus, mutta aika moni iso liike näyttää paremmalta kun liikkuvuutta on enemmän. Grand jeté jää vajaaksi ilman sitä, arebeskit matalaksi, jalat eivät nouse korviin - kaikki on vähän vaatimattomampaa. Tiedän toki että aikuisen harrastajan ei tarvitse venyä kuten nuoren balettioppilaan taikka ammattitanssijan, eikä notkeus ei ole muutenkaan kaikki kaikessa. Baletissa tarvitaan myös voimaa, tasapainoa, koordinaatiota, musikaalisuutta, kykyä oppia sarjoja ja ottamaan vastaan korjauksia, ja persoonallisuutta.
"Jotkut taipuvat kuin kumia. Jotkut hyväkuntoisetkaan taas eivät veny millään. (..) Ihmiset jaetaan ruumiinrakenteensa puolesta karkeasti kolmeen ryhmään:
Leptosomi on rakenteeltaan pitkä ja hoikka. Vilkkaan aineenvaihdunnan vuoksi ylipainoa kerääntyy harvoin. Kudokset ovat luonnostaan elastisia, mutta lihasvoiman hankkiminen on työlästä. Spagaatti onnistuu leptosomilta vähällä treenaamisella.
Pyknikko on pyöreä ja lyhyt. Aineenvaihdunta toimii hitaasti, minkä vuoksi ylipainoa kertyy helposti. Pyknikon on helppoa hankkia voimaa, notkeutta ja kestävyyttä. Spagaatti vaati yleensä määrätietoista harjoittelua.
Mihin ryhmään sinä kuulut? Mitä kokemuksia sinulla on ollut oman kroppasi kanssa?
