Kuopio Tanssii Valohallissa: Baletin ek-ryhmäläiset

Kuopio Tanssii ja soi lähentelee jo loppuaan, mutta näissä mun postauksissa tullaan tanssimaan ainakin vielä Juhannukseen asti. Mutta vaihtelun vuoksi lykkään tänne väliin ihan tuoretta matksua tältä päivältä: Baletin erikoiskoulutusryhmien (ek) päättäjäisesitykset Musiikkikeskuksen Elo-Forumin Valohallissa. Festareiden yhteydessä Kansallisbaletin oppilaitos antaa viiden päivän ajan opetusta ek-ryhmäläisille ja kursseja ek-ryhmiin hakeville. Kurssiohjelman jälkeisenä päivänä hakijoilla on vielä edessään koetanssitilaisuus. Balettioppilaitoksen tarjoamat ek-kurssit antavat pääkaupunkiseudun ulkopuolella asuville nuorille mahdollisuuden syventää tanssiopintojaan niin että heidän ei tarvitsisi muuttaa liian varhaisessa vaiheessa pois kotoa. Moni balettioppilaitoksesta valmistunut on tullut kouluun juuri näitten erikoiskoulutusryhmien kautta. Onhan se sanomattakin selvää että nuoria lupauksia ja lahjakkuuksia on kaikkialla Suomessa!

Kuvaaja: Johanna Aurava (c) Balettikassi. Kuvia voi jakaa omaan, ei-kaupalliseen käyttöön. Mainitsethan kuvalähteen.

Kuopio kukkii ja tanssii - toka festaripäivä

Kyl mä vaan niin nautin tästä kaikesta. Treeniä ja tanssia aamusta iltaan ja Suomen kesä kauneimmillaan. Täällä Kuopiossa omenapuut ja muutpuut ovat nyt täydessä kukassa, ja suloiset syreenitkin avautuneet. Se ihana tuoksu mikä leijuu kaikkialla! Eilen kun kävelin klo 21 näytöksen jälkeen kaupunginteatterilta asunnolle, lämpimässä ja valoisassa yössä, kukkasia nuuhkien ja huikeata tanssiesitystä sulatellen... En muista milloin olisin viimeksi ollut niin tunteikkaassa kesähurmoksessa!

Balettioppilaitos: Coppélia. Koreografia: Wilfried Jacobs (Petipan ja Saint-Léonin mukaan)
Kuvassa Jessi Räty ja Samuel Haramo. Kuva (c) Kuopio Dance Festival. 

Festareiden ekana päivänä pääsin katsomaan Kansallisoopperan balettioppilaitoksen (balko) esitystä Musiikkikeskuksen suuressa konserttisalissa. Ohjelma koostui kevätnäytöksen kolmesta eri teoksesta: Otteita baletista Coppélia (koreografia Wilfried Jacobs, Petipan ja Sain-Léonin mukaan), Emreçan Taniksen Silence Among Us ja otteita Tommi Kitin teoksesta Pienen näyttämön juttu. Coppélia esitettiin tosin alkuperäistä huomattavasti pienemmällä miehityksellä, sillä noin 90:nen oppilaan joukkoa ei logistisista syistä voitu tuoda Kuopioon. Musiikkikeskuksen lavalla esiintyivät siis ammatillisen koulutuksen kolme luokkaa, joskin joitakin oppilaita jäi pois muista syistä johtuen. Harmillista, koska en päässyt näkemään Coppéliaa (ja kevätnäytöstä) kun se toukokuussa esitettiin Alminsalissa. Lähteet kertovat että hieno oli.

Ja olihan se nytkin valloittava ja nuorekkaan raikas. Etenkin nopeatempoinen mazurka vakuutti viimeistelyllä jalkatyöllään ja aidosti eloisilla ilmeillään. Kaikesta näkyi että työtä on tehty tosissaan. Swanildan ja Franzin roolit tanssivat tällä kertaa Jessi Räty ja Samuel Haramo. Jessi Räty on viehättävä ja solidi tanssija, jolle esimerkiksi codan haastava fouettépiruetti-osuus ei tuottanut ongelmia. Toinen pari mikä jäi mieleen oli Oskari Kymäläinen ja Matilda Nordberg tanssimallaan "Prayer" pas de deux:llään. Matildan pitkät ja kauniit linjat, ja Oskarin huomaavainen ja luontaisen charmikas partnerointi olivat ilo silmälle.

"Pienen näyttämön juttu", koreografia Tommi Kitti (2017). Balettioppilaitoksen tanssijoita.
Valosuunnittelu Janne Teivainen
Kuva (c) Kuopio Dance Festival

Tommi Kitin balettioppilaitokselle luomassa Pienen näyttämön jutussa nuoret tanssijat pääsivät ihan toisenlaisen liikemateriaalin kimppuun. Jatsahtavaa, soljuvaa, svengaavaa - upeasti sisäistettyä. Minuun teki vaikutuksen myös se että liikkeissä ja olemuksissa ei näkynyt oppilaiden balettikoulutus, muuten kuin ammattimaisella lavaläsnäolollaan. Nykypäivänä balettitanssijan on kyettävä venymään sekä liiketeknisesti että ilmaisullisesti hyvinkin erilaisiin teoksiin ja nykykoreografien vaatimuksiin.

Illan kohokohta oli minulle Kansallisbaletin tanssijan ja koreografin Emreçan Taniksen teos Silence Among Us. Näyttämökuva jossa tanssijoitten päälle heijastetetaan harmaan rakeista visuaalista kohinaa on jo itsessään vaikuttavaa. Kuten myös lavalla hitaasti etenevä "mörkö", joka toi mieleen Hayao Miyazaki / Studio Ghiblin animoidut hahmot. Suurimman vaikutuksen teki kuitenkin itse koreografia ja tanssijoitten tulkinta. Siinä oli sellaista intensiteettiä ja voimallista ilmaisua mitä en välttämättä olisi odottanut nuorilta oppilailta. Mutta, olenhan mä nähnyt balettioppilaitoksen näytöksissä ennenkin hienoja nykytanssibiisejä, myös oppilaitten itsensä tekemiä. Se täytyy vielä mainita tässä että Oskari Kymäläinen veti ihan mielettömän hienon soolon, ja sanonpa tässä ihan pokkana että tätä nuorta miestä olisi hyvä pitää silmällä...

"Silence Among Us", koreografia Emreçan Tanis. Balettioppilaitoksen tanssijoita.
Valosuunnittelu Vesa Pohjalainen, puvustus Erika Turunen.
Kuva (c) Kuopio Dance Festival

On täällä Kuopiossa kyl ihanaa.

Aamutunti festareilla

Ensimmäinen festaripäivä alkoi perinteisesti baletin aamutunnilla klo 9.30 Musiikkikeskuksessa. Tänä vuonna treeneihin tuo erityistä luksusta se että asun kätevästi kadun toisella puolella! Kotona ollessani joudun lähtemään vähintään tuntia aiemmin jos meinaan olla mitenkään ajoissa, kun taas täällä ehdin vaikka nukkuisin vielä tuntia ennen. Ja tuo Musiikkikeskus (Muske), on muutenkin kiva paikka treenata. Koko talo kuhisee elämää ja tanssia aamusta iltaan. Siinä on ihan oma festarifiiliksensä :)!

Baletin aamutunti on tasoa ammattilaiset/ammattiin opiskelevat, mihin ryhmään en harrastajana tietenkään kuulu, mutta opettaja Arja Tervo on mulle ennestään tuttu. Pari vuotta sitten hän sijaisti Footlightilla Marie-Pierre Greven aamutunteja. Saman vuonna kävin sitten täällä festareilla Arjan aikuisten keskitason kurssilla, ja viime vuonna kysyin josko voisin tulla näille aamutunneille... Sain luvan, ja täällä ollaan.

Taso on mulle haastava, harjoitukset vaikeampia ja nopeampia kuin mihin olen tottunut. Etenkin keskellä olen kaukana omalta mukavuusalueelta! Esimerkiksi tämänaamuinen piruettidiagonaali päättyi kombinaatioon piruetti en dehors + fouetté ja siitä vielä attitude ympäri. Ekana päivänä vielä koitin lisätä tuota fouetté pirtsaa, mutta tänään ei riittänyt uskallus ja itseluottamus. Täytyy myöntää että balettioppilaitoksen ak-laisten läsnäolo ei hirveästi auttanut. Nämä tytöt kun vetävät noi vaikeat sarjat sellaisella varmuudella ja näyttämisen halulla että meikäläinen ei sen jälkeen kehdannut edes yrittää. Tyhmää, tiedän kyllä. Jos ei yritä ja uskalla, niin ei voi myöskään oppia. Ja jos mun yritykset olisivatkin jonkun mielestä noloja tai huvittavia, so what? Mutta tuskinpa... Yleensä kaikki keskittyvät omaan tekemiseensä. Oli miten oli, huomenna vedän kyllä taas täysillä!

Se pitää vielä sanoa että haastavasta tasosta ja pienestä itseluottamuksen notkahduksesta huolimatta aamutreeni on ollut tosi kivaa. Opettaja on tarkka, mutta tosi mukava - ja hän tsemppaa meitä kaikkia!

Kuopiossa tanssitaan auringon alla

Kun saavuin tiistaina iltapäivällä Kuopioon Tanssii ja soi festareille, vastaanotto oli jäätävä. Ei ne ihmiset, vaan Suomen ihana ja arvaamaton kesä! Vaivaiset +11° astetta, tihkusadetta ja kylmä tuuli. Ei auttanut muu kuin pukea lisää vaatetta päälle siinä sateisella linja-autoaseman laiturilla. Oi kesä, minkä meille teit? Samana iltana klo 18 kun piti olla Kansallisbaletin kesäkiertueen viimeinen show Matkustajasatamassa, ja kun ulkolavasta on kyse, niin esityksillä on järjestään säävaraus. Tänä vuonna kesäkiertuelaiset eivät esiintyneet lainkaan Helsingissä, joten itseltäni oli show kokonaan näkemättä. Näytti jo siltä että Kuopiossakin jäädään ilman.

Festareita taidetaan kuitenkin viettää onnellisten tähtien alla. Sade lakkasi, taivas kirkastui, ja aurinko nosti lämpotilaa viitisen astetta just puoli tuntia ennen näytöstä! Harmillisesti kesäkiertuelaiset olivat jo ehtineet supistaa ohjelmistoaan tanssijoiden suojelemiseksi (kylmä viima on pahasta vähäpukeiselle kropalle), eikä kaikkia muutoksia ehditty enää muuttaa takaisin. Esimerkiksi Mustan joutsenen variaatio/pas de deux jäi pois, ja vissiin myös ote Sherezadesta. Mulle shown ehdoton kohokohta oli kuitenkin Emreçan Taniksen hieno koreografia "Seperation Among Us" jonka Atte Kilpinen tanssi sellaisella voimallisella heittäytymisellä etttä oksat pois! Tanis on voittanut kyseisellä koreollaan Stuttgartin International Solo Tanz Festivaalilla toisen palkinnon, ja jos ei ole ennen hänen biisejään nähnyt, niin videon voipi katsoa tästä: from Emrecan Tanis on Vimeo.

Kuvagalleria

Kuvat ovat kaikki minun ottamiani

Kansallisbaletin tanssijoita, koreografia Samuel Števik

Emreçan Tanis, Atte Kilpinen. Ote teoksesta Jord (koreografia Jorma Uotinen)

Anni Jokimies, Auroran variaatio

Atte Kilpinen, koreografia Emreçan Tanis.

Lisäksi kansallisbalettilaiset esittivät klassisen tyylikkään corps de ballet numeron, jonka yksi tanssijoista (Samuel Števik) oli tehnyt kesäkiertuetta varten. Kansallisbaletin ranskalainen tanssija Thibault Monnier oli myös tehnyt uuden nykybaletillisen pas de deux, minkä hän  tanssi kesäkiertuekonkari Mai Komorin kanssa (valitettavasti nuo otokset epäonnistuivat). Näimme myös Ruususen variaation Anni Jokimiehen tanssimana, otteen Uotisen Jordista (joka pitäisi kyllä nähdä kokonaisuudessaan lavalla punaisen hiekan kera), ja muumibalettien hahmot tanssimassa tangoa (ihan totta). Viihdyttävä kokonaisuus, vaikka jäikin hieman vajaaksi.


Yleisöstö bongasin samalla ison joukon Oopperan balettioppilaitoksen ammattiopiskelijoita, heillä kun oli seuraavana päivänä oma esitys Musiikkikeskuksen isolla lavalla. Kävin tietenkin katsomassa, mutta siitä lisää seuraavassa postauksessa :)!

Olen siis täällä Kuopiossa koko festariviikon vapaaehtoisena somettajana ja myös omien blogieni (facebook-sivu ja instagram mukaanlukien) kirjoittajana. Pääsen siis ilmaiseksi kursseille ja esityksiä katsomaan, mutta en saa muuta korvausta - enkä ole myöskään velvoitettu mihinkään.

Tanssillisin terveisin Kuopiosta,

Johanna

Tanssien Kuopioon

Ensimmäinen aamu Kuopiossa. Lompsiessani kauppatorilta kohti Vierassatamaa totean että farkkutakki ja kaulahuivi ovat säävarjelun liiottelua, ilma on jo aamukymmeneltä helteisen lämmin. Huokaisen ihastuksesta, ja viime viikkojen viileämmät tuulahdukset unohtuvat hetkessä. Kuopio Tanssii ja Soi käynnistyy kaikille avoimella pressitilaisuudella Sataman tunnelmallisessa puurakennuksessa. Ilahdun vielä enemmän kun festarin tiedottaja Tiia Lappalainen ohjaa minut sivuhoneeseen jossa on pressille katettu kahvia ja pullaa. Pulla on tahmean herkullinen ja kahvi päivän ensimmäinen /huokaus/. Samalla tulee käteltyä Jorma Uotista, Tanssii ja Soi -festivaalin taiteellista johtajaa. En keksi mitään fiksua sanottavaa, ja Uotisen ympärillä on muutenkin tunkua, joten lompsin takaisin yleisötilaan. Pressitilaisuudessa Uotinen haastattelee muun muassa Trocksien (Les Ballets Trockadero de Monte Carlo) taiteellista johtajaa Tory Dobrinia, ja Tero Saarinen Company:n Tero Saarista. Lähden ennen kuin pressi päättyy koska vastapäätä on kerääntynyt jo väkeä ulkolavan eteen, ja haluan varmistaa itselleni hyvän paikan. Kansallisbaletin kesäkiertueen viimeinen esitys avaa samalla festivaalin.

Yleisöä tuhatkunta, aurinko porottaa ja kaupunginjohtaja ei ole "lyhyestä virsi kaunis" - tyyppiä, mutta hänen ja Uotisen puheitten jälkeen Kansallisbaletin Teemu Tainio aloittaa juonnon ja tanssijat pääsevät yleisön iloksi vihdoin lavalle. Show alkaa juhlavasti Wienin Uudenvuoden konsertin balettiosuutta muistuttavalla valssilla, ja jatkuu viihdyttävällä koosteella baletin menneestä ja tulevasta repertuaarista: Bajadeerin Pas d'action, Joutsenlammen neljän joutsenen tanssi, "nilkkarengas" - pas de deux muumibaletista, ote Marjo Kuuselan Seitsemästä Veljeksestä, "uni" - pas de deux ja kansantanssit Lumikuningattaresta, kohtaus Pähkinäsärkijästä, pupujen tanssi Kaunottaresta ja hirviöstä, variaatio ja pas de deux Le Corsairesta, variaatio Paquitasta, kaksi nykytanssillista biisiä ja kesäkiertueilla perinteisesti nähty Don Quijoten Fandago (kor. Patrice Bart). Oiskohan se ollut siinä. Lopuksi vielä yhteiset jamit yleisön kanssa. Kansallisbaletin kesäkiertue on promokiertue, ilmaisia maistiaisia tarjoava show - mutta se täyttää tehtävänsä: vie balettia sinne missä sitä harvoin nähdään livenä, ja houkuttelee näkemään lisää.

Yritin ottaa mahdollisimman paljon kuvia, mutta kuvaamisen kanssa käy helposti niin että näkee kaiken vain kameran näytön kautta... Joten kaikista biiseistä ei ole otoksia jaettavaksi - mikä ei siis tarkoita ettenkö olisi pitänyt näkemästäni! Päinvastoin, aurinko poltti niskan ja rinnustan punaiseksi koska en malttanut siirtyä paikaltani. Aurinkokuninkaalta terveisiä.

Pupujen jamit. Baletista Kaunotar ja hirviö, koreografia Javier Torres. Mainio puvustus on nerokkaan Erika Turusen käsialaa.

Pienten joutsenten tanssi. Ensimmäinen joutsen vasemmalta: Emmi Karmitsa, toinen Suvi Honkanen.
Tässä yhteydessä on pakko mainita että näin samana iltana Trocksien hulvattoman version tästä ikonisesta klassikosta - mutta siitä lisää toisessa postauksessa :).

Muumipeikko ja Niiskuneiti, takana yksi lihansyöjäkasveista. En osaa kertoa ketkä onnekkaat pääsivät helteisenä päivänä näihin saunapukuihin... Puvut ovat muuten "virallisia" muumipukuja, eivätkä suunniteltu ensisijaistesti tanssia varten. Ihmeen sulavasti tanssijat näissä kuitenkin liikkuivat!

Florian Modan ja Evgenija Pleškovà, pas de deux Bajadeerista. Florian on baletin kuorolaisia, mutta on tanssinut jo vaativia solistirooleja. Evgenijan soisi näkevän jo isommissa tehtävissä, en oikeastaan tiedä mistä kiikastaa. Hänellä on upeat linjat, teknista osaamista ja viehättävää läsnäoloa. Ehkä aika on pian kypsä? Oikealla: Aina yhtä ihastuttava ja sulavasti tanssiva Linda Haakana (koreografia Marjo Kuusela).

Sara Antikainen (vasemmalla) ja Suvi Honkanen. Säteilevä Sara tanssi variaation Paquitasta - ja nautti ilmiselvästi Matkustajasataman aurinkoisesta ja lämpimästä tunnelmasta. Suloinen Suvi esitti variaation Le Corsairesta yhdessä Alfio Dragon kanssa. Suvin näin muuten viimeksi Helsingin kansainvälisessä balettikilpailussa (Helsinki IBC), jossa hän ainoana suomalaisena selvitti tiensä finaaliin.

The Moment

Ja kaiken hulinan keskellä Eun Ji Ha:n herkkä tulkinta. Miten joku osaakin uppoutua niin täydellisesti rooliinsa... Tykkään tästä kuvasta hyvin paljon, ja olen todella iloinen että onistuin painamaan laukasinta just oikealla hetkellä! 

Matkalla

Bussissa, matkalla Kuopioon Tanssii ja soi -festarille. Lähtö oli Helsingistä klo 12.30, ja mulla runsaasti aikaa valmistautua. Joten lorvailin kunnes tuli kiire, vein roskat juosten, läksin ilman meikkiä, mitä en yleensä tee, rullasin matkalaukkuni bussipysäkille hiki otsalla - ja vannoin että ensi kerralla valmistaudun täydellisesti. Never happens. Aamulla katsoin vielä Kuopion säätiedotukset, ja luvassa on kaikkea: sateita, +15°C, puolipivistä ja pari hellepäivääkin. Yritä siinä sitten miettiä vaatetukset. Ensin pakkasin kuitenkin treenikamat, koska priotiteetit. Olen ilmoittautunut baletin aamutunneille ja yhdelle kehonhuoltokurssille. Tanssia joka päivä, ihanaa. Puhumattakaan kaikista esityksistä!

Kunto on tosin luokkaa rapa. Viimeisen kuun aikana en ole ehtinyt käydä kuin kolme kertaa, ja apua miten nopeasti sitä jumittuu ja jäykistyy! Eilen oli täysi työ pysyä pystyssä perustason tunnilla! Satunnainen treeni ei vaan sovi mulle. Pari kertaa viikossa on sekin liian vähän. Kun on kerran päässyt intensiivisen treenin makuun, ja tuntenut sen vaikutuksen liikelaajuudessa, voimassa, pompussa, siis ihan kaikessa, niin on vaikea tyytyä vähempään. Toki innostun edelleen joka tunnista, mutta nauttisin vielä enemmän jos pääsisin käymään vähintään neljästi viikossa. Etenkin edistyneen tason sarjat vaativat hyvää kuntoa. Muu liikunta kuin baletti on siinä hyödyksi, mutta tekniikkaa voi työstää vain tunneilla. Ja tanssia, sitä ei korvaa mikään.

Sen seitsemän pukua. Kahdellakin ois pärjännyt, mutta kun kerrankin saa makeaa mahan täydeltä... ;)

Kaksikymmentäviisi vuotta sitten aloitin tanssin harrastamisen, ja syyskuussa siitä tulee jo 10 vuotta kun aloitin uudelleen baletin. Aika on mennyt liiankin nopeasti! Kymmeneen vuoteen on mahtunut satoja tunteja, ehkä tuhatkunta, ja lukemattomia hienoja hetkiä. Matkalla on aikaa muistella menneitä, mutta pää on jo tulevissa tansseissa. Niistä lisää seuraavissa postauksissa!



P.S. Olin jokunen viikko sitten vapaaehtoishommissa Helsingin Kansainvälisessä Balettikilpailussa. Postaukset löytyvät toisesta blogista (Pointe Til You Drop), mutta kiinnostaisko ketään jos kirjoitan vielä tänne kokemuksistani? Mulla on muutama juttu vielä kesken...

Ballerina jazzaa - All That Jazz, and Ballet Too

Kun tutkin Kuopion Tanssii ja Soi - festarin kurssitarjontaa, hain ensimmäiseksi balettitunnit. Siitä en tingi, baletti on mulle rakkain tanssilaji. Ilahduin kun näin että Arja Tervo on opettamassa sekä ammattilaisten aamutunteja että aikuisten alkeis- ja keskitasoa. Arja tosiaan sijaisti huhti-toukokuussa Marie-Pierren aamutunteja, ja tykästyin sekä tuntisisältöön että hänen tapaansa opettaa. Musikaalista, tanssillista, iloista, sopivan haastavaa ja siihen päälle paljon tarkkoja korjauksia. Mietin että voisin pärjätä Kuopion aamutunneilla, mutta ne osuivat päällekkäin jazzin kanssa. Olisin halunut osallistua myös keskitason nykytanssiin, mutta se oli samaan aikaan keskitason baletin kanssa! Lopulta päädyin jazz aamutuntiin (klo 10.45 - 11.30) ja balettiin (klo 13.30-15.00). Välissä ehtisin just sopivasti kevyelle lounaalle.

En ole ollut jazz-tunnilla sataan vuoteen. Jos ihan tarkkoja ollaan, niin viimeisen kerran joskus 90-luvulla. Opettajana oli silloin Maiju Pohjonen Tanssivintillä, ja taisin perustason jälkeen käydä jonkun verran jatko1-tason tunneilla. Jazz ei silloin oikein kolahtanut, treenasin epäsäännöllisen säännöllisesti ja olin aika usein pihalla (varmaan syy miksi en niin innostunut). Tältä pohjalta ei ehkä pitäisi ilmoittautua vierailevan amerikkalaisen huippuopettajan keskitason jazziin, mutta päätin olla rohkea ja heittäytyä vauhdilla mukavuusalueeni ulkopuolelle. Miksi matkustaa Kuopioon asti tanssimaan varman päälle? Kerran elämässä -tilaisuuksia ei pidä ohittaa! Sitä paitsi Pattie Obey kertoi opettajahaastattelussa että osallistuakseen hänen tunneilleen harrastaja tarvitsisi “jonkun verran kokemusta ja tietoa klassisesta baletista ja intoa”. Ja sitähän mulla piisaa.

Jazz-kurssi pidettiin Kuopion Tanssistudion tiloissa. Valoisa studio neljännessä kerroksessa, aivan toria vastapäätä. Studioon olisi päässyt hissilläkin, mutta testasin rappusissa päiväkohtaista kuntoa. Kolmannen päivän kohdalla teki aika tiukkaa kiivetä ylös asti. Yhdessä hyllyssä näkyy olevan erilaisia foam rollereita ja pilates-palloja. Oispa munkin koulussa...

Eka tunti jännitti vähäsen. Totesin etten ollut varustautunut jazz-tossuilla, joten päätin kokeilla balettitossuilla. No, vanhat tossuni olivat aivan liian liukkaat ja heivasinkin ne saman tien. Jatkoin paljain jaloin, mikä antoi varmuutta, paitsi että tendut ja piruetit tarttuivat lattiaan kiinni. Seuraavalla kerralla puin ohkaiset varrettomat sukat (mangon väriset), ja niillä oli vihdoin sopiva lattiatuntuma.

Kun tunti alkoi, mulla täysi aivotyö pysyä mukana! Onneksi ensimmäinen tunti oli enemmän basic kuin intermediate, mutta jalat sotkeentuivat silti tripleteihin (Pattien käyttämä nimitys jazzin pas de bourré - askelkuviolle) ja parallel-asennoissa tehtyihin piruetteihin. Olen kokeillut joskus pyöriä neljännestä parallel, mutta tokasta en koskaan, saatikaan että olisin päättänyt piruetin samaiseen tokaan jalat eteen eikä auki! Siihen päälle vielä kädet ja muu koordinatio... Mutta tsemppasin tosissani, ja onneksi mun balettipohjastani oli ihan oikeasti hyötyä ja iloa! Pattie opettama klassinen jazz perustuu tosiaan vahvasti baletin tekniikkaan, ja hän käyttää myös sujuvasti ranskankielistä terminologiaa jazz-sanaston joukossa. Pattiesta muistui mieleen myös mun ensimmäinen baletinopettaja, Jill Miller. Hän oli jazztanssija, mutta opetti pääasiassa klassista balettia (ammattilaistasolle asti). Jillillä oli myös sama Cecchetti-metodiin perustuva baletin koulutus kuten Pattiella. Lisäksi tunnistin monet lämppärisarjat, rullaukset ja flat backit Jillin tanssilliselta body workout tunnilta. Ilman balettia olisin ollut ihan totaalisen pihalla!

Vaikeinta jazzissa mulle on koordinaatio, eri liikkeiden yhdistäminen toisiinsa. Kun sain jalat menemään, Pattie lisäsi port de bras:ta, sitten lantiota, sitten päätä... Välillä onnistuin matkimaan jotain, mutta jos ei ollut mallia mistä katsoa, olin taas hukassa. Balettijutut olivat treenin tutuin osuus, tiesin mitä pitää tehdä sitä erikseen miettimättä. Pattie oli myös tosi tarkka siitä että tendu on oikea tendu, ja että varpaita ojennetaan, ja että retiré on polven sivussa - oli se sitten auki tai parallel. Toisin sanoen, jazzille ominainen liikekieli ei ole mikään syy luismuilla puhtaasta baletin tekniikasta. Jos tehdään drop (tombé) + developpé eteen, tukijalan kantapää on eteen ja työjalan varpaat ojennettuina - vaikka vaadittu loppuasento oliskin releveéssä plién kera. Suora jalka on suora jalka, plié on plié.

Jazz-treeni oli hyvä muistutus kunnollisen plién tärkeydestä, sekä hyppyjen alastuloille että nopeasti etenevissä poikkilattian sarjoissa. Ilman pliétä ei pääse eteenpäin! Monesti Pattie muistutti meitä siitä että "to go somewhere, you have to start somewhere", eli kaikilla liikkeillä pitää olla selkeä alku. Niin ja hieno loppu myös. Samahan sen on baletissakin, ja jatkuu myös tanssiessa, kun askelet vaihtuvat toisiin. Se ei voi olla sellaista epämääräistä mössöä, viidennen pitää näkyä siinä missä jazzin toka tai ball change. Se mikä mulle tuli yllätyksenä oli käsien asennot. Silloin kun ei tehty nimenomaan jazz-käsiä, käsivarsia kannatettiin kuten baletissa. Eka on hieman avonaisempi, mutta toka tismalleen sama. Jos teimme jotain lantioliikkeitä, käsiä pidettiin ekassa mutta selän takana. Klassisessa jazzissa on sama idea kuten baletissa: "You gotta look good!"

Haastavinta tunneissa olivat koreot. Ne olivat pitkiä, nopeita, liikkuvia ja mutkikkaita. Seitsemän päivän aikana taisimme tehdä neljä erilaista. Lyhyemmät sarjat, joissa harjoittelimme osioita, sujuivat ihan hyvin. Osioitten yhdistäminen, ei niinkään. Mutta oli hauskaa yrittää! Ainoastaan yhtenä päivänä turhauduin siitä etten pysynyt mukana, ihan tunnin lopussa en jaksanut enää tsempata ja sählätä. Se taisi olla neljännen festaripäivän aivotiltti (kuulemma melko yleinen ilmiö). Sen jälkeen nousi taas jalka ja fiilis. Mikä oli mulle uutta, ja tosi kiva kokemus: kun tehtiin ryhmissä sarjoja, toiset aina taputtivat sarjan päätteeks! Voishan tuota harrastaa myös baletissa...?

Oli myös hauskaa opetella lantiorullauksia (hip roll) puolivarpailla, ja scuff-askelia ja stag- sekä jack knife -hyppyjä, muutamia uutuuksia mainitakseni. Jazzia tanssineet tietävät mistä yritän kirjoittaa, mutta muille: Stag-jump on hyppy attitudessa jossa alajalka koukistuu polven suuntaan. Jack knife hypätään siten että ponnistus parallel-asennosta, molemmat jalat suorana eteen ja kädet taakse. Niin kuin linkkuveitsi. Linkkari istui mulle yllättäen hyvin, vaikka ei ollut ihan helppoa tehdä se sarjassa - sitä ennen kun oli nopea piruetti. Pirueteista vielä sen verran: teen yleensä melko varmoja tuplia, mutta jazzissa pyöritään paljon nopeammin kuin baletissa! Tupla samassa ajassa kun mitä olen tottunut tekemään ykköstä. Sukat myös jarruttivat turhan paljon, joten päädyin tekemään turvallisia sinkkuja. Olen myös onneton pään käyttäjä, spotti on aina hukassa. Baletissa se vielä menee kun on aikaa, mutta nopeissa sarjoissa: forget about it.

Kahtena viimeisenä päivänä Pattie vaihtoi taas tyyliä (kurssi oli hyvä läpileikkaus jazzin eri tyyleistä, oli funkya ja tiesmitä), ja siirryimme teatteritanssin (musical theatre) pariin! Siinä kohtaa mulla vihdoin klikkasi jokin. Pattie oli koko ajan usuttanut meitä tanssimaan elävästi, koko vartaloa käyttäen, päätä ja ilmeitä ja hymyä mukaanlukien. Mun huomio oli kuitenkin ollut enimmäkseen uusien juttujen opettelussa ja sarjojen muistamisessa, niin se toivottava rentous ja iloittelu oli jäänyt vähän taka-alalle... Mutta mä rakastan musikaaleja, olen katsonut niitä pienestä pitäen! Se koreon pätkä mitä me tehtiin oli lukuisia Tony-palkintoja voittaneesta 70-luvun Broadway-musikaalista "Over Here!". John Travolta oli kuulemma tehnyt siinä ekan läpimurtonsa. Siinä piti olla "peppy" ja "happy", ja askeleissa oli menoa ja meininkiä, ja vihdoin nappasin sarjoja heti enkä vasta jälkeen! Niin siistiä!

Ryhmäkuva kurssin päätteeksi. Olen kolmas vasemmalta, Pattie keskellä. Taas mulla on silmät kiinni... Ryhmän kokoonpano (ja tanssijoitten taso) muuten vaihteli tunnista toiseen. Osa porukasta oli festareiden vapaaehtoisia työntekijöitä jotka kävivät tunneilla omien aikataulujen mukaisesti. Suurin osa oli tanssin ammattiopiskelijoita taikka opettajia.

Se pitää vielä sanoa että Pattie on opettajana ihan huippua. Tiukassa iskussa ja kuosissa vielä kuusikymppisenä konkarina, siinä jää moni nuorempi salin reunalle ruikuttamaan! Pattie on tanssija ja opettaja henkeen ja vereen, vaativa mutta hauska. Hänen tunneillaan on parasta olla sataprosenttisesti skarppina, koko ajan valmiina antamaan kaikkensa! Hitsit, että mä tykkäsin.

Jazztanssin tiiviskurssi heitti mut todella ihan uusille urille. Jopa mun baletinopettaja huomasi muutosta! Arja oli heti ekana päivänä ottanut mut tunnin jälkeen ystävälliseen puhutteluun, ja rohkaissut olemaan vähemmän "suomalainen", eli vähemmän pidättyväinen tanssiessa. Mulla on jo ihan hyvä tekniikka, mutta pitäisi tuoda enemmän sitä tanssin nautintoa esiin! Siis näyttää se ilo kasvoilla, silmissä, liikkeissä, kaikessa. Balettituntikaan ei ole pelkkää tekniikan hinkkaamista, etenkään jatko- ja semi-pro tasoilla. Sen pitää olla elävää, ja mielenkiintoisen näköistä, ja tanssijan persoonallisuus ei saa kadota tekniikan alle.

Viidennen päivän kohdalla oli kuulemma jo erilaista kipinää mun tanssissa, ja huomasin mä sen itsekin. Tietty pitää olla sellainen opettaja joka haluaa nähdä ilmaisua, isoa liikettä ja persoonia - eikä pelkkiä balettikoululaisia. Oli mun onni että sekä jazzissa ja baletissa molemmat opet puskivat samaan suuntaan! Se on varmaan tärkein oppimiskokemus minkä otan tuolta Kuopiosta mukaan: se että voin rohkeasti olla oma itseni, ja että on paljon hauskempaa vetää ilmaisussa ja liikkeissä vähän överiks kuin yrittää tehdä aina vain akateemisen oikein. Niin ja usein se mikä tuntuu itsestä "överiltä" on just sitä mitä haetaan: épaulementtia, ilmettä, luonnetta. Jos joku toinen ujopiimä taikka turhan "suomalainen" lukee tätä: Anna palaa, ei siinä menetä yhtään mitään!

Tanssillisin terveisin,
Johanna


P.S. Pattie Obey on opettanut myös Liisa Nojosen koulussa Porissa. Löysin heidän youtube-kanavaltaan useamman videon, tässä viime vuoden kesäkurssilta. Ihan lopussa näkyy pätkä samasta musikaalikoreosta mitä tehtiin viimeisinä päivinä Kuopiossa:

Tanssien Kuopioon - Kuopio Dance Festival

Balettijunasta balettibussiin. Tai no, tämä on siis ihan tavallinen Onnibussin punainen kaksikerroksinen, mutta meikä on ensimmäistä kertaa matkalla Kuopion Tanssii ja Soi -festareille! Seitsemän päivää kursseja ja esityksiä, tanssia aamusta iltaan... Jos en olisi saanut vinkkiä Onnibussin tarjoushinnoista, ja ostanut meno-paluu liput kahdellakymmennellä eurolla, ei olisi ollut varaa matkustaa Helsingistä Kuopioon. Joten minulle tämä käy balettibussista! Ensimmäisen lehdistökutsun sain muuten jo viime vuonna, mutta silloin olin töissä koko kesäkuun. Tänä vuonna kutsu yllätti taas myönteisesti, mutta sain järjestettyä majoituksen vasta viime tingassa. Onneksi kansainvälisestä tanssijaverkostosta löytyi lopulta patjapaikka. Olen halunut mennä Kuopioon siitä asti kun olen tiennyt festarin olemassaolosta (noin 20+ vuotta), joten on ihan huippua päästä vihdoin paikan päälle!

From Balletrain to Balletbus. Okay, not the Finnish National Summer Tour bus, but my ride to the Dance Festival in Kuopio, Finland. The bus company is called "Onnibussi", which translates to HappyBus, and that's how I'm feeling about my ballet trip. Happy. I've been wanting to go to this festival since I started dancing, which is more than 20 years ago... Can't believe I finally get to go! And dance, seven days of dance!

Olen ilmoittautunut kolmelle harrastajien kurssille: jazz keskitaso, aikuisbaletti keskitaso ja kaikille tarkoitettu aamun kehonhuoltotunti (mm. foam rolling, aamujooga, välinepilatesta). Baletin kohdalla mietin alkuun aamutuntia, mutta vaikka olen käynyt ammattilaisten tunneilla aiemmin, olen kuitenkin harrastaja. Sitä paitsi sekä aamutunteja että aikuisbalettia pitää sama opettaja. Arja Tervo on minulle ennestään tuttu, hän sijaisti vastikään Footlightilla Marie-Pierren aamutunteja. Luulen että saan enemmän korjauksia harrastajakurssilla kuin jos yritän pysyä ammattilaisten menossa mukana! Jazzia en ole treenannut vuosiin, mutta toivon että suht vahvasta balettipohjasta ja viimeaikaisesta nykärikokemuksesta on iloa. Jazzia opettaa amerikkalainen Pattie Obey, joka on ilmeisesti erittäin arvostettu opettaja: Dance Magazine on nimennyt hänet jopa "Dance Teacher Extraordinaire:ksi"! Kurssista tulee varmaan haastava, mutta tiivareilla on hyvä puskea itseään pois sieltä mukavuusalueesta, ettei aina tanssi sitä samaa. Olisin halunut myös osallistua nykytanssikurssille, mutta se menee päällekkäin baletin kanssa. Baletista en raski luopua, etenkin kun kurssi on tämän kesän viimeinen tanssisatsi.

I've signed up for three courses: ballet intermediate (adults), jazz intermediate (adults) and a body maintenance course (pilates, yoga, foam rolling, etc). I would have liked to attend ballet morning classes, but those are for professionals. And I would have missed jazz, because it's the only level I can possibly take (advanced & pro would be way too difficult for me). Jazz class is being taught by Pattie Obey, who has been named "Teacher Extraordinaire" by Dance Magazine! I haven't trained jazz in years, decades, to be precise - but I hope my ballet background will help.

Balettikassi on siis vaihtunut isoon matkalaukkuun. Pakkasin varmuuden vuoksi turhaakin rompetta mukaan. Mutta Suomen kesät ovat mitä ovat, sateisia ja kylmiä ja ihanan aurinkoisia. Parempi varautua säähän kuin säähän, niin ei tarvitse hikoilla sinä ainoana hellepäivänä, tai palella kaikkina muina. Treenivaatteiden kanssa ei sen sijan tarvinnut pitkään miettiä. Mukaan tuli seitsemisen leotardia, reikäiset mustat trikoot (vanhoista talvisukkikista leikatut), vaaleanpunaiset balettisukkikset, yhdet vanhat tossut (kangaslaastarilla paikatut), vanhat H&M:n shortsit ja kaksi hamosta (pidempi mesh-kankainen ja lyhyempi Piruetin) ja erilaisia lämppäreitä. Ja koska kyseessä ovat festarit, pakkasin mukaan myös baletinharrastajan vastineen bändäripaidalle: neljä eri balettiaiheista t-paitaa. Tanssi ei kyllä ole välineurheilua, kärkitossuja lukuunottamatta, joten sitä pärjää vähän kulahtaneellakin varustuksella. Juhlistaakseni ekaa tanssifestariani halusin kuitenkin mukaan jotain uutta ja kivaa, ja mahdollisesti jotain mitä voisin testata käytössä ja arvioida tänne. Otin yhteyttä Suomen Tanssitarvikkeeseen ja kysyin josko heitä kiinnostaisi yhteistyö Kuopion tiimoilta, ja kipaisin sitten vielä tänään noutamaan täydennystä Johannan Balettimatkalaukkuun: pitsihihainen musta leo (So Danca), mustat trikoot (Sansha), mustat shortsit (Capezio) ja Sanshan Pro1 -tossut. Hitsi, tajusin just että olisin voinut ommella tossujen kumpparit tässä matkalla! Postailen lisää treenivarustuksesta ja uutuuksista, jahka ehdin perille ja tunneille.

I have packed my ballet bag, and probably there's too much stuff, but with Finnish summer you never know. If you pack for warm sunny days, it's going to be cold and you're stuck with your one and only cold-weather-outfit for the entire stay. The same applies vice versa. If you're ever planning to travel to Finland, come prepared with layers! Dance wear was easier to pack. Basically, I just took my favorite leos, warm-ups, tights, leggings, slippers, the lot. Then I looked at my holey tights and worn-out slippers and thought my first Dance Festival deserves better. Maybe I could also do a product review while there... I contacted a local dance wear store (Suomen Tanssitarvike), and asked if they'd be interested in sponsoring some of my festival dance wear. They were more than happy to help, and I took a quick trip to the store before taking the bus to Kuopio. I picked black leggings (Sansha) for jazz, a black lace leo (So Danca), shorts for ballet and jazz (Capezio) and flatties from Sansha (Pro 1). I'll post more once I get unpacked, and dancing!

Festarisetti! New and shiny ballet wear!
Capezion shortsit 22,95€ / So Dancan puku 40,95€ / Sanshan mustat trikoot 10,95€ / Sanshan 1C Pro -tossut 23€
Yhteistyössä Suomen Tanssitarvike / Sponsored by Suomen Tanssitarvike

Tanssikurssien lisäksi käyn tietenkin katsomassa esityksiä (joista omat arviot tänne). Keskiviikkona ohjelmassa on ainakin Kansallisbaletin kesäkiertueen päätös Kuopion matkustajasatamassa. Aamulla pitää käydä KTS:n mediatoimistolla hakemassa akkreditointikirjeeni (liput ja ohjelma), ja sen jälkeen meno on vapaa. Seitsemän päivää tanssia non-stop. Mahtavaa!

In addition to dance courses, I'm going to try to see as many shows as possible. There are some very exciting companies performing! Seven days of non-stop dancing... A dream come true!

Tanssillisin terveisin, 
Johanna

Balettijunassa - On Board the Balletrain

Kansallisbaletin balettijuna lähtee kohti Oulua tasan klo 8.35. Tavallisesti istuisin paikallani, mutta tässä junassa olo on kuin lapsena - pitää lähteä heti kierrokselle! Suuntaan ensimmäiseksi veturin viereiseen näyttelyvaunuun, eli balettistudioon. Vaunusta on poistettu penkit, ja tilaa on yllättävän paljon: tankoharjoitusten lisäksi balettivaunussa mahtuisi tekemään muutaman vähemmin liikkuvan keskilattiasarjan. Paitsi että junakin on liikkeessä, ja heiluu miten sattuu. Vähän niin kuin minä huonona treenipäivänä. Mutta koska olen sen hetken yksin, en malta olla kokeilematta: lasken toisen käden tangontapaiselle ja maisemien vilahtaessa ohi teen muutaman plién ja tendun. Naurattaa. Oman pikku balettisessioni jälkeen hipsin takaisin muitten ilmoille.

The Balletrain leaves for Oulu at 8:35 in the morning. Usually I would remain in my seat, read a book or take a nap... But on this train, I feel like a kid again. There are railroad cars to explore, and dancers to meet! My first stop is the mobile dance studio, which feels surprisingly spacious. There are a few barres along the walls, and there's enough floor space for some tombé pas de bourrés and pirouettes. Except, you would be kind of crazy to attempt those on a moving train! But I cannot resist the lure of barre, I have to do some pliés and tendus while the landscape rushes by. So much fun! After my private ballet session, I head back to where the dancers are.

Salonkivaunussa on jo täysi tohina päällä, Grevellä ja muilla (hallinto/tuotanto/viestintä) läppikset auki, ja joku median ihminen päivittää jo kuvia toimitukseensa. Mielenkiintoista, mutta minua kiinnostavat enemmän seuraavien vaunujen tanssijat. Sinne siis. Kuljen ravintolavaunun läpi ensimmäiseen varsinaiseen istumavaunuun, ja yks kaks rupeaa ujostuttamaan. Näen paljon tuttuja kasvoja, ja jotkut katsovat uteliaina ja ystävällisesti takaisin - mutta kuinka moni osaa yhdistää naamani blogiin, saatikaan että olisi lukenut sitä? Ehkä pitävät minua toimittajana... Hetken aikaa on hämmentyneen epävarma olo, mutta sitten muistan että meitä junassa olijoita yhdistää rakkaus tanssiin. Siitä on hyvä lähteä liikkeelle! Tervehdin kaikkia ja vaihdan kuulumisia muutaman ennestään tutun kanssa. Tiina Myllymäki on aina yhtä mukava. Ihailen hänen musikaalista ja ilmaisullista tapaansa tanssia, hänessä on sekä herkkyyttä että voimaa. Oulussa Tiina tanssii Lumikuningattaren ja Niiskuneidin, muttei lähde tänä kesänä kiertueelle. Kenneth Greven uuden Merenneito-baletin kanssa hänellä on joka tapauksessa työntäyteinen syksy edessä.

The saloon coach is already buzzing. Artistic Director Kenneth Greve and his staff all have their laptops and smart phones open, and are busy working, organizing and social media sharing. The other media reps are also busy editing first photos from the flashmob, but my wi-fi doesn't work, so I can focus on more interesting things. I walk through the restaurant car into the first seating car, which is packed with trained dancers (pun intended). This train is exclusively ballet, and I feel like a fish in the sea, except... Suddenly I'm overcome with shyness. I see a lot of friendly faces, but how many know about my ballet blog? Maybe they think I'm a real reporter? But it's just me, an adult ballet student who happens to blog about her classes and experiences. For a moment, I don't feel quite legit... Then I remember that we all share a passion for dance. We do the same pliés and tendus at the beginning of class, and while we dance with different abilities, it's still ballet (more or less).

I take a step forward, and smile. There's principal dancer Tiina Myllymäki, she's always very nice and friendly. Tiina is dancing the role of Snow Queen in FNB's Ballet All Stars show, as well as Snork Maiden from the Moomin ballet. Two parts which could not be further removed from each other! One is a femme fatale with freezing superpowers, the other is sweet and lovable - and dressed in a hippo-like costume. I admire Tiina's versatility, musicality, and her expressive way of dancing. She is both sensitive, sensual and strong. After the summer break, she will continue working with Kenneth Greve on the new Little Mermaid -ballet. I haven't heard anything, but I expect her to be promoted to étoile before the end of this year.

Toisesta osastosta bongaan ensitanssija Michal Krčmářin. Michalin kanssa ollaan tuoreita facebook-tuttuja, mutta emme ole koskaan vielä keskustelleet kasvotusten. Oikeana herrasmiehenä hän ehtii esittäytyä ensin, ja juttelemme hetken kesän tanssikuvioista. Michal ei myöskään lähde kiertueelle, mutta tanssii seuraavaksi jo 6. kesäkuuta Olympiastadionilla Uuden Lastensairaalan Live Aid -konsertissa. Sen lisäksi hän esiintyy kesän mittaan vielä parissa gaalassa yhdessä Eun-Ji Ha:n kanssa. Kysyn Michalilta miten hän pitää itsensä loman aikana kunnossa, ja miten valmistautuu näytöksiin. No, vapaapäivinään hän ottaa rennosti. Näytöksen lähestyessä hän treenaa paikallisen balettiryhmän aamutunneilla. Kuulostaa helpolta, mutta olen nähnyt Michalin lavalla. Moisiin suorituksiin ei pysty ilman itsekuria ja kovaa työtä. Mutta Michal on vaatimaton, ei tee itsestään numeroa. Todella symppis nuori mies, ja upea tanssija!

Michal Krčmář demonstrating grand plié in seconde. Turn-out! Mikä aukikierto...

In the next department, I spot the young and very handsome principal dancer Michal Krčmář. Because of my blogging, we are recent facebook friends, but have never talked in person. Michal sees me, and being a true gentleman, introduces himself first. We chat about his summer dance plans. Michal is not going on FNB's summer tour (which starts a few days after Oulu's All Stars show), but he is performing in several galas. I ask him how he stays in shape during the break and between shows. Well, when he's not working, he's relaxing. No dancing. Before shows, he takes class with local companies. It sounds simple, but I've seen Michal Krčmář on stage. You cannot dance at such an awesome level without a lot of disciplined and hard work. But he looks like he's having a good time, and enjoying his career. He's modest about it, and very nice to talk to. Really a great dancer, and a great guy!

I head back to the mobile dance studio, which is no longer empty. I ask a few dancers if they'd be willing to pose for my camera, and they're immediately game. Claire Voss and Alfio Drago slide into a side-by-side split, and are clearly having fun with it. It's all about location, location, location! After splits, a showing of attitudes, and my camera is not the only one capturing their trained pas de deux. I'm eager to get more shots, so I ask Claire to extend into arabesque. We take quite a few pictures, and I'm impressed by her beautiful lines and fun personality. Oh, and about Alfio... Apparently quite a few FNB ballet school students are enamoured with him, and it's easy to see why. He's cute and charming - and he can dance!

Alfio Drago and Claire Voss.

Claire Voss.

Suuntaan takaisin "tanssistudioon". Nyt vaunun ovat löytäneet muutkin, ja yllytän pari tanssijaa poseerauksiin lattialle ja tangon ääreen. Alfio Drago (Italia) ja Claire Voss (Ranska) ovat heti menossa mukana: ensin venyvät spagaatit vieri vieressä, sitten attitudet. Pyydän Clairelta vielä arabeskia, ja vaikutun hänen upeista linjoistaan.

Kansallisbaletti on kansainvälinen ryhmä, ja englannilla pärjää parhaiten, mutta seuraavaksi jututan Sara Saviolaa ja Emmi Pennasta ihan suomeksi. Koska pidän itsekin pitkää kesätaukoa baletista, minua kiinnostaa miten he pysyvät kunnossa kesä- ja heinäkuun ajan. Emmi toteaa heti alkuun että vaikka baletti on heidänkin intohimonsa, niin se on myös työ - ja työstä on välillä hyvä pitää lomaa! Mutta kukaan tanssijoista ei laiskottele koko kesää! Sara kertoo että kahteen-kolmeen viikkoon hän ei aio tehdä mitään (ja syödä mitä haluaa), mutta sen jälkeen on jo huolehdittava kunnosta. Talon fysioterapeutit ovat suunnitelleet tanssijoille oman lenkkeily- ja salitreenin joka nostaa kuntoa ja vahvistaa myös baletissa vähemmälle huomiolle jääviä lihaksia ja liikeratoja. Kesällä on kiva kokeilla myös jotain ihan muuta, esimerkiksi erilaisia tanssin workshoppeja. Sellaista mihin normaalisti ei ole aikaa tai tilaisuutta. Workshopit avartavat ja rikastuttavat omaa liikekieltä, ja tukevat tanssijan työtä ja kehitystä. Moni lähtee kesäisin ulkomaille syventämään osaamistaan, ja kursseihin on myös mahdollista hakea apurahoja. Sekä Emmi että Sara pitävät tärkeimpänä sitä että kesä tuo vaihtelua päälle ja kropalle. Elokuun alussa alkavat sitten taas omat balettitunnit, hyvissä ajoin ennen ensimmäisiä esityksiä.

Kysyn myös miten he harjoittelevat kiertueen aikana, onko heillä joku yhteinen aamutunti tai lämmittelytanko ennen esitystä... Emmi kertoo että Oulun "Baletti All Stars" -näytöksessä heillä on yhteinen treenitunti oman säestäjän kera, jo pelkästään ohjelmiston vaatimustason vuoksi. Olin seuraamassa samaista treeniä Helsingin Jäähallissa, ja Pointe Til You Dropin facebook-sivulla löytyykin lyhyt videoklippi tangon adagio-osuudesta (warm-up barre). Emmi: "Varsinainen kesäkiertue toimii kuitenkin eri puittein ja siellä lämmittely on omalla vastuulla, koska mahdollisuutta yhteiselle tunnille ei ole." Ryhmän aamutreenit ovat kuitenkin välttämättömiä pitkällä aikavälillä: "Jokainen treenitunti vie parempaan suuntaan ja on tärkeä. Ilman tätä yksittäisten treenituntien kokonaisuutta ei voi yltää näytöksien vaatimalle tasolle. Mutta jos juuri ennen näytöstä treenitunti jää puitteiden takia välistä, sillä ei enää ole vaikutusta kyseisen näytöksen tasoon."

Talking to Sara Saviola (on the left) and Emmi Pennanen (seated). Did not notice being in the picture..

The Finnish National Ballet is an international company, and besides the language of dance, it's easiest to communicate in English. But my next chat is in Finnish, as I talk to Sara Saviola and Emmi Pennanen. Since I'll be soon taking a very long ballet break, I want to know how they stay in shape during the 2-month summer break. Emmi is first to say that while ballet is their passion, it's also work. And once in a while, you need a vacation - even from dance! Which doesn't mean that any of the dancers will be lazy all summer. Sara tells me that after 2-3 weeks of doing nothing (and eating anything), it's time to get back into shape. The in-house physiotherapists have designed a fitness routine that allows dancers to build strength and endurance gradually, while also working other muscle groups and movement patterns. Ballet class is pretty repetitive on the body, and not an all-inclusive work-out. It's good to have change and variety, also for the mind. Some like to travel abroad for courses and workshops, to push comfort zones and discover new ways to move and to dance. At the beginning of August, it's back to work and company class.

I'm also curious about training on tour. FNB's Summer Tour (not the entire company) is performing in a different city every day for a week, except for the weekend. Do they have class, or a warm-up barre before the show? Emmi tells me that before the big "Ballet All Stars" -shows they have company warm-up class, accompanied by FNB's own pianist. The programm is so demanding that it is absolutely neccessary. But the summer tours are held on outdoor stages, and the conditions mean that dancers have to adapt. Everyone is responsible for their own warm-up, and every dancer is pro enough to make sure they're ready for the show. Of course, every single company class is crucial for maintenance of technique and long-term progress... But if conditions dictate that class cannot be held right before a (summer tour) show, it does not effect the quality of the performance.

Kansallisbaletin flashmob-crew. Muita nopeampi kaveri: Florian Sollfrank. When the boss says ecarté, you obey!

There's so much to ask, but not enough time. I wish I could take the train all the way to Oulu! Hell, I would love to blog their entire tour! After 25 years of ballet, I'm still fascinated... And I've never been this close to the professional world of ballet. It's new and very exciting! Later, I have a facebook chat with Kailey Kaba, one of the touring dancers. I want to know about her pointe shoes. Kailey: "I brought four pairs of pointe shoes: two normal color, one skin color and one for the "Angustura" moomin costumes. Some of the pointe shoes are softer or harder and they may have to be changed out half way through the tour. They're from Freed of London. The maker is anchor." That's one of the many things which set pros apart from students and recreational dancers: pointe shoes are both custom and supplied by the company. I've been to FNB's shoe room, it's nothing like your local dance store...


Balettijunassa aika rientää, Tampereelle on alle kahden tunnin reissu. Kysyn Greveltä josko olisi mahdollista pitää vielä yksi isompi kuvaussessio tanssistudiovaunussa, ja hän ilmoittaakin flashmob-ryhmälle että menevät lämmittelemään ennen Tampereen Rautatieasemalle saapumista. Lämmittely tarkoittaa näyttäviä jalan nostoja, ja räpsin kuvia minkä kerkiän. Kaikilla on hauskaa. Tampereella ehdin todistaa vielä yhden flashmob-baletin ja sitten onkin aika jättää Balettijunalle haikeat hyvästit. Mikä kyyti! Mikä ihana energia ja tanssin ilo, koko vaunun täydeltä!

Time flies on the Balletrain. We are soon arriving in Tampere, and I'm still missing photos. I ask Kenneth Greve if we could some more pictures at the barre, with big poses, developpés and such. It's an unique occasion and opportunity, and I'll be damned if it's missed! Greve agrees, and notifies the flashmob dancers that warm-up is in the ballet-car, photo-op included. I get my fun shots, and it's a good time all around. In Tampere, I get to watch another surprise ballet flashmob, but my ride stops here. I feel a little sad to leave the Balletrain behind, it was such a cool ride. All that positive energy and joy of dance! But I'm happy to see some of the dancers soon again, at the Kuopio Dance Festival. The FNB Summer Tour will have their last show on the first day of the festival (June 10th), and I'll be there!


Missed the first part of the Balletrain? Read here: Boarding the Balletrain!

Legs up!