Kävin noin viikko sitten katsomassa Kansallisbaletin Merirosvoa (Le Corsaire), jota mainostetaan koko perheen baletiksi - siitäkin huolimatta että miehet ovat joko piraatteja tai orjakauppiaita, ja naiset vähäpukeisiksi orjiksi päätyviä ryöstösaaliita. Mutta juoni ei ole tässä baletissa vakavasti otettavissa, ja merirosvoilla on myyty viihdettä ennenkin. Johnny Deppiä tästä tarinasta on tosin turha hakea... Sen sijan Wilfried Jacobsin pahis-piraatti sykähdyttää naiskatsojaa. Siinä on miehekäs, karismaattinen ja voimakas tanssija!
Baletin ystävälle Le Corsaire tarjoaa ennen kaikkea tuttuakin tutumpia variaatioita - juuri niitä mitä nähdään kaikissa kilpailuissa ja gaaloissa. Ja siinä piileekin pienoinen pettymys. Ensimmäisessä näytöksessä variaatiot hukkuivat liiaksi taustahälinään, ja jäin kaipaamaan sellaista bravuuraa mitä esimerkiksi Alys Shee tarjosi taannoisessa HIBC:in balettikilpailussa. Kilpailuvarkkoja tavataan harjoittaa kuukausikaupalla, jopa vuodesta toiseen - Shee on esittänyt pelkästään Medoran variaatiota (tästä youtubeen) viimeiset neljä vuotta! Kokoillan baletti vaati ensitanssijoiltaan kuitenkin paljon enemmän. Kaikki tehot ja taidonnäytteet ei voida tunkea parin minuttin pätkään, vaan energian ja läsnäolon pitää riittää myös väliajan yli. Siinä tyylikäs Tiina Myllymäki ei pettänyt - päin vastoin. Hän oli Medoran roolissaan tasaisen hyvä alusta loppuun, ja hänen kauniit linjansa kantoivat katsomossa aina takariville asti. Baletti alkoi toden teolla hengittämään kun päästiin toisen näytöksen pas de deux:hen, taustana vain merirosvojen luola ja aukosta siintävä sininen meri.
Viimeisessä näytöksessä katsojille tarjotaan melkoinen hääkakkuhattara. On kultaa ja koristetta, vaaleanpunaista tutua, ruusuköynnöksiä ja suloisia lapsitanssijoita. Tästä baletista on minimalismi kaukana... Mutta jos kaipaa kimmeltävää piristettä harmaan syksyyn, niin eikun lippua ostamaan! Vinkki: olin sen verran edessä että kaikki se runsaus tuntui vyöryävän päälle, ja suosittelen istumaan kuudetta riviä kauemmas. Näin saa paremman kuvan lopun näyttävästä mutta monimutkaisesta sommitelmasta - josta suuri lasten corps de ballet selviytyy erittäin hienosti.
Puvustukseen en ollut ihan niin ihastunut. Vaikka tiedän että tutut kuuluvat klassiseen balettiin, niin tässä nimenomaisessa tarinassa ei löytynyt mitään syytä miksi Medora pukeutuu niin eri tavoin kuin kaikki muut naiset. Osalla tanssijoista on mustalaistyylistä hametta, naisorjilla haaremihousua ja hulmuavaa sifonkia, ja sitten on jäykkää tutua. Yhden balleriinan sininen tutu on valkoinen alta, ja kun jalat ovat nuden värisissä sukkahousuissa, näytti siltä kuin hänellä olisi valkoiset pikkuhousut alla. Joita sitten vilautellaan kaikissa nostoissa. Ehkä se oli vain kuuden ensimmäisen rivin näköhaitta, mutta itse olisin värjännyt tuon tutun myös alta siniseksi. On kuitenkin hienoa nähdä jalkojen kauniit linjat kokonaisina. Ja tutut ovat nyt vain tutuja. Klassista balettia olis vaikea mieltää kokonaan ilman tutujen kahinaa ja keinuntaa.
Tähän uuteen Merirosvo t-paitaan olen sen sijan tosi tykästynyt! Kun näin keväällä piraatti-kärkitossu- logon baletin nettisivuilla, mietin heti että siinä olis hyvä printti paitaan. Vinkkasin asiasta tutulle, ja kun en ollut yksin ideani kanssa, piraatti-paita toteutui! Kävin viime torstaina Oopperalla sovittamassa ja sain omani lahjaksi. Voisko olla parempaa treenipaitaa pointe-tunneille? ;)
Baletin ystävälle Le Corsaire tarjoaa ennen kaikkea tuttuakin tutumpia variaatioita - juuri niitä mitä nähdään kaikissa kilpailuissa ja gaaloissa. Ja siinä piileekin pienoinen pettymys. Ensimmäisessä näytöksessä variaatiot hukkuivat liiaksi taustahälinään, ja jäin kaipaamaan sellaista bravuuraa mitä esimerkiksi Alys Shee tarjosi taannoisessa HIBC:in balettikilpailussa. Kilpailuvarkkoja tavataan harjoittaa kuukausikaupalla, jopa vuodesta toiseen - Shee on esittänyt pelkästään Medoran variaatiota (tästä youtubeen) viimeiset neljä vuotta! Kokoillan baletti vaati ensitanssijoiltaan kuitenkin paljon enemmän. Kaikki tehot ja taidonnäytteet ei voida tunkea parin minuttin pätkään, vaan energian ja läsnäolon pitää riittää myös väliajan yli. Siinä tyylikäs Tiina Myllymäki ei pettänyt - päin vastoin. Hän oli Medoran roolissaan tasaisen hyvä alusta loppuun, ja hänen kauniit linjansa kantoivat katsomossa aina takariville asti. Baletti alkoi toden teolla hengittämään kun päästiin toisen näytöksen pas de deux:hen, taustana vain merirosvojen luola ja aukosta siintävä sininen meri.
 |
| Ivan Liška / Petipa: Le Corsaire - Merirosvo Kuvassa Samuli Poutanen, Tiina Myllymäki Kuva Sakari Viika, facebook.com/ooppera |
Viimeisessä näytöksessä katsojille tarjotaan melkoinen hääkakkuhattara. On kultaa ja koristetta, vaaleanpunaista tutua, ruusuköynnöksiä ja suloisia lapsitanssijoita. Tästä baletista on minimalismi kaukana... Mutta jos kaipaa kimmeltävää piristettä harmaan syksyyn, niin eikun lippua ostamaan! Vinkki: olin sen verran edessä että kaikki se runsaus tuntui vyöryävän päälle, ja suosittelen istumaan kuudetta riviä kauemmas. Näin saa paremman kuvan lopun näyttävästä mutta monimutkaisesta sommitelmasta - josta suuri lasten corps de ballet selviytyy erittäin hienosti.
Puvustukseen en ollut ihan niin ihastunut. Vaikka tiedän että tutut kuuluvat klassiseen balettiin, niin tässä nimenomaisessa tarinassa ei löytynyt mitään syytä miksi Medora pukeutuu niin eri tavoin kuin kaikki muut naiset. Osalla tanssijoista on mustalaistyylistä hametta, naisorjilla haaremihousua ja hulmuavaa sifonkia, ja sitten on jäykkää tutua. Yhden balleriinan sininen tutu on valkoinen alta, ja kun jalat ovat nuden värisissä sukkahousuissa, näytti siltä kuin hänellä olisi valkoiset pikkuhousut alla. Joita sitten vilautellaan kaikissa nostoissa. Ehkä se oli vain kuuden ensimmäisen rivin näköhaitta, mutta itse olisin värjännyt tuon tutun myös alta siniseksi. On kuitenkin hienoa nähdä jalkojen kauniit linjat kokonaisina. Ja tutut ovat nyt vain tutuja. Klassista balettia olis vaikea mieltää kokonaan ilman tutujen kahinaa ja keinuntaa.
Tähän uuteen Merirosvo t-paitaan olen sen sijan tosi tykästynyt! Kun näin keväällä piraatti-kärkitossu- logon baletin nettisivuilla, mietin heti että siinä olis hyvä printti paitaan. Vinkkasin asiasta tutulle, ja kun en ollut yksin ideani kanssa, piraatti-paita toteutui! Kävin viime torstaina Oopperalla sovittamassa ja sain omani lahjaksi. Voisko olla parempaa treenipaitaa pointe-tunneille? ;)
No comments:
Post a Comment