Nuo piru-lliset piru-etit... Oikeasti, en tiedä miksi vieläkin stressaan pirtsoja näin monen vuoden tanssimisen jälkeen. Tiedän että pystyn tekemään suhteellisen varmoja tuplia, sekä en dehors että en dedans. Silloin tällöin onnistaa ja sieltä tupsahtaa triplakin, ja kerran jäin nelosesta kolmannesta vaille. Oikein hyvänä päivänä olen pyörinyt tupla arabeskin tai attituden, ja myös piqué en dehors (askelpiruetti) on menny kahdesti ympäri. Huonoina päivinä tuskailen siistin ykkösen kanssa. Ja jos puhutaan piruetin spottaamisesta, niin olen siinä täysin onneton.
Piruetti on pitkälti korvien välissä. Sen jälkeen kun ollaan harjoiteltu tekniikkaa, ja varmistettu vartalon linjaus, pitää lopulta vain päättää että ympäri mennään! Ykkönen on pelkkä tasapaino jossa plié ja vastakkaisen käden sulkeminen vie tanssijan yhden kerran ympäri. Tuplassa tarvitaan vain pikkasen enemmän työntöä, vauhdista on vielä aikaista puhua. Ja oikeastaan vasta triplassa spottaus tulee peliin. Mutta jos lähdetään liikkeelle vähänkin epäröiden, tai lyödään jarrut pohjaan ennen kuin tulee valmista, niin silloin piruetista jää vain piru jäljelle.
Olen todennut omissa pirueteissani seuraavanlaisia ongelmia, johon onneksi löytyy ratkaisuja:
Vastakkainen käsi/olkapää jää taakse ja tilttaa kropan pois akselista. Ratkaisu: tuon käden nopeammin ja voimakkaamin sisään. Toinen konsti on tuoda molemmat kädet lähemmäs kroppaa, mutta silloin on varottava ettei ota liikaa vauhtia.
Lähden ympäri ennen kuin asento on valmis. Passé retiré jalka ei ole tarpeeksi auki, mikä ei näytä kauniilta. Ratkaisu: Harjoittelen tasapainoja kaikista lähtöasennoista. Samalla on katsottava ettei työskentelevän jalan lonkka nouse retireetä tehdessä. Asentoon ei myöskään saa hypätä, vaan syvästä pliestä noustaan nopeasti ylös.
Passé retiré jalan kantapääni ei ole tarpeeksi edessä, ja nilkka taipuu joko banaaniin tai jää muuten vain vajaaksi. Ratkaisu: Kiinnitän huomiota nilkkaan tunnin alusta loppuun, etenkin kaikissa retiré ja coud de pieds -asennoissa. Kantapää menee aina edellä, ja varpaat osoittavat taakse. Tämä on mulla edelleen työn alla. Toinen opettajani tsemppaa pirueteissa enemmän kierroslukuja, mutta yritän tavoittaa myös puhtaan ja kauniin pyörimisasennon.
En tule alas hallitusti, vaan piruetti taikka sen lopetus jää kesken. Ratkaisu: Piruetti lopetetaan aina tyylillä, no matter what. Yritän kuvitella että olen jo lavalla, yleisön edessä. Ja on hyvä muistaa että liikkeen/askeleen/sarjan lopetus on tärkeä osa tekniikkaa! Tämä koskee muuten muitakin sarjoja ja harjoituksia. Eli, kun lähdetään piruettiin on hyvä nähdä mielessään jo sen lopetusasento, johon laskeudutaan aina hallitun pehmeästi. Heh, mulle tuli juuri mielikuva lentokoneesta joka työntää laskutelineet ja pyörät ulos...
Jännitän välillä liikaa. Ratkaisu: tämä on jo vaikeampi tapaus. Jännitys on merkki siitä että asia on itselle tärkeä, ja että haluaa onnistua tosissaan. Pitäisi vain luottaa siihen että tekniikka on jo hallussa ja uskoa itseensä. Sitten syvä hengitys ja mieli tyhjäksi. Ja jos ei ole vielä niin pitkällä? Ei se haittaa jos piruetti ei onnistu - kunhan yrittää ja lopettaa sen kunnolla! Vaikka mulla onkin tapana stressata piruetteja turhan usein, tykkään kuitenkin harjoitella niitä. Ja kun piruetti (vihdoin) onnistuu, se on niin mahtava tunne. :)
Tässä kerroin omista ongelmakohdistani, mutta piruetti on toki tätä haastavampi tapaus ja kaikilla omat juttunsa.. Löysin täältä lisää erinomaisia vinkkejä, kannattaa ehdottomasti lukea:
Tips for Pirouettes
Ja tässä yksi mielenkiintoinen video, siinä näytetään myös Balanchine-tekniikan piruetti. Olen kokeillut joskus tunnin jälkeen, myös open ohjauksessa. Se lähtö pitkästä neljännestä tuntuu melkein uhkarohkealta! Mutta kun uskaltaa, siitä saa yllättävän paljon vauhtia.
Lukijakysymys: mikä on sinun suosikki-piruettisi ja mikä inhokki?
Piruetti on pitkälti korvien välissä. Sen jälkeen kun ollaan harjoiteltu tekniikkaa, ja varmistettu vartalon linjaus, pitää lopulta vain päättää että ympäri mennään! Ykkönen on pelkkä tasapaino jossa plié ja vastakkaisen käden sulkeminen vie tanssijan yhden kerran ympäri. Tuplassa tarvitaan vain pikkasen enemmän työntöä, vauhdista on vielä aikaista puhua. Ja oikeastaan vasta triplassa spottaus tulee peliin. Mutta jos lähdetään liikkeelle vähänkin epäröiden, tai lyödään jarrut pohjaan ennen kuin tulee valmista, niin silloin piruetista jää vain piru jäljelle.
Olen todennut omissa pirueteissani seuraavanlaisia ongelmia, johon onneksi löytyy ratkaisuja:
Vastakkainen käsi/olkapää jää taakse ja tilttaa kropan pois akselista. Ratkaisu: tuon käden nopeammin ja voimakkaamin sisään. Toinen konsti on tuoda molemmat kädet lähemmäs kroppaa, mutta silloin on varottava ettei ota liikaa vauhtia.
Lähden ympäri ennen kuin asento on valmis. Passé retiré jalka ei ole tarpeeksi auki, mikä ei näytä kauniilta. Ratkaisu: Harjoittelen tasapainoja kaikista lähtöasennoista. Samalla on katsottava ettei työskentelevän jalan lonkka nouse retireetä tehdessä. Asentoon ei myöskään saa hypätä, vaan syvästä pliestä noustaan nopeasti ylös.
Passé retiré jalan kantapääni ei ole tarpeeksi edessä, ja nilkka taipuu joko banaaniin tai jää muuten vain vajaaksi. Ratkaisu: Kiinnitän huomiota nilkkaan tunnin alusta loppuun, etenkin kaikissa retiré ja coud de pieds -asennoissa. Kantapää menee aina edellä, ja varpaat osoittavat taakse. Tämä on mulla edelleen työn alla. Toinen opettajani tsemppaa pirueteissa enemmän kierroslukuja, mutta yritän tavoittaa myös puhtaan ja kauniin pyörimisasennon.
En tule alas hallitusti, vaan piruetti taikka sen lopetus jää kesken. Ratkaisu: Piruetti lopetetaan aina tyylillä, no matter what. Yritän kuvitella että olen jo lavalla, yleisön edessä. Ja on hyvä muistaa että liikkeen/askeleen/sarjan lopetus on tärkeä osa tekniikkaa! Tämä koskee muuten muitakin sarjoja ja harjoituksia. Eli, kun lähdetään piruettiin on hyvä nähdä mielessään jo sen lopetusasento, johon laskeudutaan aina hallitun pehmeästi. Heh, mulle tuli juuri mielikuva lentokoneesta joka työntää laskutelineet ja pyörät ulos...
Jännitän välillä liikaa. Ratkaisu: tämä on jo vaikeampi tapaus. Jännitys on merkki siitä että asia on itselle tärkeä, ja että haluaa onnistua tosissaan. Pitäisi vain luottaa siihen että tekniikka on jo hallussa ja uskoa itseensä. Sitten syvä hengitys ja mieli tyhjäksi. Ja jos ei ole vielä niin pitkällä? Ei se haittaa jos piruetti ei onnistu - kunhan yrittää ja lopettaa sen kunnolla! Vaikka mulla onkin tapana stressata piruetteja turhan usein, tykkään kuitenkin harjoitella niitä. Ja kun piruetti (vihdoin) onnistuu, se on niin mahtava tunne. :)
Tässä kerroin omista ongelmakohdistani, mutta piruetti on toki tätä haastavampi tapaus ja kaikilla omat juttunsa.. Löysin täältä lisää erinomaisia vinkkejä, kannattaa ehdottomasti lukea:
Tips for Pirouettes
Ja tässä yksi mielenkiintoinen video, siinä näytetään myös Balanchine-tekniikan piruetti. Olen kokeillut joskus tunnin jälkeen, myös open ohjauksessa. Se lähtö pitkästä neljännestä tuntuu melkein uhkarohkealta! Mutta kun uskaltaa, siitä saa yllättävän paljon vauhtia.
Lukijakysymys: mikä on sinun suosikki-piruettisi ja mikä inhokki?
Mulla on parhaillaan projektina tuplapiruetti kärjillä :) olen aika äskettäin vasta oppinut pyörimään siistejä ykkösiä (en dehors) kärjillä, mutta tuntuu, että sitä tuplaakin pitäisi kokeilla, kun kerran ykköset ei enää tuota ongelmaa (no ei nekään aina täydellisesti mene, mutta periaatteessa) ja tasapainonkin pitäisi riittää.
ReplyDeleteSamat säännöt ja vinkit pätee kai myös kärkkäripiruetteihin, pitää vaan uskaltaa... "Suosikkipiruettini" on juurikin tavallinen en dehors -piruetti neljännestä asennosta, viidennestä huomattavasti hankalampi lähteä. Tokasta asennosta on myös kiva pyöriä (siis jalka passessa, a la secondet on vaikeita) ja onhan ne arabeski- ja attitude-piruetitkin kivoja :)
Hei, mulla on sama projekti kuin sulla! :) Ykköset kärjillä alkaa olla suht varmoja (paitsi en dedans), ja tuntuu että vois jo pyöriä kahdesti ympäri. En vaan oikein uskalla! Tosin... Välillä on tullut tupla ihan vahingossa, joten ei sen pitäis olla mahdotonta. Vauhtia tarvii kyllä paljon vähemmän, mutta nyt jos milloin tukijalan pitää olla supervahva!
DeleteToka lähtöasento on jänskä. Toisinaan pyörin siitä ihan hyvin, ja sitten taas tosi huonosti. Just tällä viikolla meillä oli sarjassa kaikkia lähtöasentoja: ensin viidennestä, sitten tokasta, ja lopuksi neljännestä en dehors. Yleensä mun varmin on just se neljännestä, mutta keskiviikkona yllätin itseni pyörimällä hyviä tuplia just viidennestä! :)
Arabeski- ja attitude-piruetit on kauniita, mutta itse onnistun niissä harvemmin. Musta on vaikea pitää se asento koko pyörimisen aikana - ja arabeskeissa tulee helposti lentsikka-asento ;)
Tsemppiä kärki-tupliin!
En tiedä minkä kirjoituksen alle laittaisin, mutta niin. Kyselin aikuisbaletista jonkin aikaa sitten. Minulla oli eilen ensimmäinen tunti! Mahtavaa! Seuraavana tiistaina uusiksi :)
ReplyDelete-Emmi
Mahtavaa, Emmi! Olen niin iloinen puolestasi. Mietin just mitä kaikkea kivaa ja jännittävää sulla on vielä edessä - kokonainen löytöretki :))
DeleteHuoh, tosiaan pirulliset piruetit. Tosin mun piruettikammoni/ahdistukseni hellitti vähän kesän aikana ja huomasin, että jopa osaan pyöriä. En nyt hyvin edelleenkään, mutta kuitenkin. Luulen, että suurin syy siihen oli se, että aloin uskoa siihen, että mäkin voin osata, myös pyöriä. Baletissa olen vasta piruettialoittelija, mutta showtunneilla pirtsoja on tullut tehtyä vähän enemmän ja oon ollut turhautunut, kun en ole keksinyt, mikä mun pirueteissa on vikana. Kesällä sain sitten toiselta opettajalta palautetta, että asennossa ei ole mitään vikaa mutta käsiä kannattaa ottaa lähemmäs kroppaa, niin pyörii paremmin. Sen jälkeen olen jotenkin luottanut, että kyllä ne vielä pyörii mullakin ja turha jäkittäminen on vähentynyt. Loppuun vielä tyhmä kysymys: miten saa pysäytettyä piruetin siististi oikeaan kohtaan? Otanko vaan liikaa vauhtia, kun välillä etenkin ykköset meinaavat kiertyä vähän yli?
ReplyDeleteHei Sara,
Deletekiva että pirtsa-ahdistus on hellittänyt! Oivalsit tosi tärkeän asian: pitää uskoa itseensä ja omiin kykyihinsä. Ja kun lähtee yrittämään, eikä luovuta kesken, niin lopulta alkaa tulla tulostakin. Piruetti on oikeasti melko monimutkainen askelkuvio, siinä on paljon asioita mitä pitää sisäistää. Siksi ei pidä turhautua jos se vie oman aikansa. :)
Arvelit oikein. Jos sun ykköset kiertää yli, olet ottanut ihan liikaa vauhtia. Keskity tasapainoon, ja muista loppuasento jo plien kohdalla. Kun nouset pliestä ylös ja suljet käännöksen vastakädellä, menet melkein itsestään ympäri. Mikä tapahtuu helposti kaikille, on se että keskittyminen herpaantuu pyöriessä ja alas tullaan miten sattuu. Piruetti on kuitenkin vasta tehty kun loppuasento on valmis! Ja siihen pitää mennä päättäväisesti, silloinkin kun pirtsa on mennyt metsään. :)
Hih, piruetit ovat yksi lempijutuistani tanssissa (kuten myös kaikki muukin)! En siis edelleenkään tanssi balettia :(, eli itse olen perehtynyt noihin jazzpiruetteihin enemmän. Pidän eniten kakkosen piruteteista (englanniksi nimellä turns a la seconde tai jotain vastaavaa). Ne ovat tosiaan hauskoja, ja silloin kun nämä piruetit menevät, voi saada monta kymmentä peräkkäin. Totta puhut, että kun piruetit menevät hyvin (ja oikealla tekniikalla!), tunne on huumaavaa. Inhokkipiruettini voisi olla ehkä fouette, koska opin kakkosen piruetit ensin, jolloin olen huomannut aina fouettepiruetteja tehdessäni ajautuvani kakkosen piruetteihin... -_- Se jalka on vaan jotenkin helpompi pitää koko ajan suorassa!
ReplyDeleteHuuii.. mä en ole päässyt ihan niin pitkälle kuin sinä piruettieni kanssa! Noi perättäiset tour a la secondet on baletissa enemmän miesten juttuja, me yritetään yleensä korkeintaan tuplia secondessa. Fouette-pirtsat on mun lempi-inhokkeja. Haluaisin niin paljon onnistua, mutta vedän melkein aina jo alkupiruetin yli. Sen kanssa saakin tehdä vielä paljon töitä!
DeleteVois muuten olla hyvä mennä irroittelemaan jazz-tunneille.. Sama pätee tietenkin myös toisinpäin; baletin tekniikasta on paljon hyötyä myös jazzissa. :)