15.9.12

Pohjalta on hyvä ponnistaa

Baletti tarjoaa harrastajalle (ja tanssijalle) loputtomasti haasteita. Samalla kun opetellaan uutta, pitää ylläpitää ja parantaa jo opittua vanhaa. Ja mitä pidemmälle opiskelee, sitä vaikeammaksi se muuttuu. Tai sanotaan näin, baletti ei ole koskaan helppoa - sitä vain edistyy ottamaan vastaan uusia haasteita. Mutta ei sitä aina jaksa puskea itseään eteenpäin. Mä olen ollut viimeisen viikon oman mukavuusalueeni ulkopuolella, ja vaikka tiedän että pitäisi tarttua härkää sarvista ja tsempata, olen kaivannut takaisin omalle tasolleni. Ainoat kerrat jolloin olen tuntenut itseni varmaksi alusta loppuun, oli perustason tunnilla tiistaina ja jatko-1 tunnilla torstaina. Muina päivinä olen lähinnä säheltänyt. Jos olisin edes yrittänyt parhaani, virheet ja epäonnistumiset eivät haittaisi. Kuuluhan se oppimiseen. Mutta sellaista puolivillaista sinne päin tekemistä on vaikeampi antaa itselleen anteeksi.

Ehkä odotin tältä viikolta liikoja. Ostin pitkästä aikaa anytime-kortin, ja olen käynyt tunneilla joka päivä. Tiistaina jopa kolmasti. Samalla kun olen tuplanut tuntimääräni kerralla, olen nukkunut tosi huonosti - aika huono yhdistelmä... Torstaina kroppa jumitti joka paikasta ja haukottelin vähän väliä, ja eilen tuntui vain raskaalta. Ehkä tunnit eivät ole sen vaikeampia kuin ennenkään, se on vain minä joka ei jaksa pysyä perässä! Ja kun alkaa olla riittävän väsynyt, herkistyy ja turhautuu pienestäkin. Tällä viikolla vanhat ulkonäköpaineet ovat nousseet takaisin pintaan ja olen irvistellyt peilissä mun paksuille, anteeksi, muodokkaille reisille. Olen tuntenut itseni ikälopuksi 15-vuotiaiden vieressä ja kömpelöksi ek-luokkalaisten taidonnäytteiden jälkeen. Heitin pyyhkeen kehään ennen kuin edes yritin, ehkä suurin synti minkä voi tehdä. Jos ei ole valmis epäonnistumaan, ei pääse nauttimaan onnistumisen hetkistäkään!

On myös hyvä kuunnella omaa kroppaansa. Jos väsyttää, pitää levätä - tai ainakin tyytyä siihen että vähempikin kelpaa. Aina ei tarvitse puskea ja yrittää parhaansa, joskus riittää että käy tunnilla ja saa kropan lämpimäksi ja liikkeelle. Kun treenaa paljon (tai vähän), kaikki päivät eivät voi olla huippuhyviä. Ja silloinkin kun tuntuu että mikään ei onnistu ja kaikki näyttää karsealta, yleensä jokin asia on kuitenkin toiminut. Jos ei ne uudet askeleet, niin sitten ne tutut perusasiat. Esimerkiksi tällä viikolla olen saanut entistä parempaa tuntumaa fondue-sarjassa, ja opettaja tykkäsi että jalkani näyttävät paremmilta. Sain myös paljon hyviä korjauksia, jotka toivon mukaan siirtyvät pikku hiljaa aivoista lihaksiin.

Tämän viikonlopun aion rentoutua, kuittaa univelat, ulkoilla, venytellä ja pitää hauskaa. Maanantaina on uusi tanssipäivä ja uusi, parempi yritys. Joka tapauksessa aion nauttia kaikista hetkistä, ja heittäytyä mukaan musiikin vietäväksi!

Onko sinulla ollut tunteja taikka kausia jolloin mikään ei tunnu onnistuvan? Oletko sortunut vertailemaan itseäsi muihin (sen sijan että katsoisit omaa kehityskaartasi)? Miten olet nostanut itsesi takaisin ylös?

Asentoa ei ole korjattu, tukijalan paino on liian takana ja tankojalka voisi olla enemmän auki.
Tekniikassa riittää loputtomasti parannettavaa!
 

12 comments:

  1. Moi,
    postaus oli itselleni ajankohtaisesta aiheesta, joten ajattelin kommentoida.

    Olen aina ihaillut muiden oppilaiden tanssia. Olen ollut kateellinen muutamille niiden notkeudesta muille taas niiden korkealle nousevista jaloista ja vielä toisille niiden hienoista pirueteista. On aina tuntunut, että olen ihan huono näihin muihin verrattuna. Hiljattain tajusin, että olen kateellinen eri ihmisille eri asioista, kukaan näistä ei siis ole täydellinen vaan jokaisella on oma "bravuurina", jonka minä sitten huomaan. Yhtäkkiä huomasin, että ne joilla oli hienot piruetit olivat hunompia tenduessa ja notkeilla ei ollutkaan rytmitajua. Näitä heikkouksia en ollut aikaisemmin huomannut muissa, ainoastaan itsessäni. Tämän oivalluksen jälkeen aloin keskittymään enemmän omaan tekemiseeni ja muistelin, millaista tanssini oli vuosi sitten ja siihen verrattuna olen paljon parempi.

    Olen myöskin joskus katsonut itseäni peilistä kesken tunnin ja pitänyt reisiäni paksuina. Tänään laitoin pitkästä aikaa hameen päälleni töihin ja aamulla peiliin katsoessani en voinut uskoa silmiäni, koska reiteni näyttivät niin hoikilta. Kun on balettiluokassa näkee kropan jotenkin ihan eri valossa ja kriteerit ovat aivan erilaiset kuin "normaalielämässä".

    Kati

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hei Kati,

      olet katsonut ja huomannut ihan oikein - kaikilla on omat vahvuutensa, ja niin myös sinulla! Tietenkin löytyy aina myös joku joka osaa pyöriä paremmin, tai jonka jalat nousevat korkeammalle. Se on vain kestettävä - kunhan ei unohda niitä omia vahvuuksia, eikä sitä kuinka paljon on itse asissa kehittynyt. Sitä paitsi toisten hyvistä piruteista voi myös ottaa oppia! Hyvä että olet oppinut keskittymään omaan tekemiseen, tämän jälkeen edistyt varmaan entistä paremmin. Ja nautit myös enemmän tanssimisesta! :)

      Noi "normaalielämän" kriteerit on tosiaan ihan erilaiset. Töissä olin se pienin ja laihin, mutta balettitunnilla olen lähes "raskaan sarjan" tanssija! Nykyään kun netti pursuaa kuvia/videoita täydellisistä balleriinojen vartaloista, sitä helposti rupeaa näkemään omaa kroppaansa balettinormista poikkeavana. Vaikka olis "normaalisti" terveellinen ja hyväkuntoinen mimmi! Oikeesti, musta tuntuu että me tuijoitellaan ihan liikaa omaa kuvajaista. Joskus vois olla hyvä tehdä tuntia ilman peiliä!

      Kiitos Kati, on hyvä tietää ettei ole yksin näitten mietteiden kanssa.

      Delete
  2. Noita huonompia päiviä, tai kausiakin, tulee kaikille. Onhan se turhauttavaa ja ärsyttävää, kun tuntee, että oikeasti pystyisi parempaan. Mutta et siis ole yksin Johanna, aina ei vaan suju muillakaan :) ja itsensä vertailu muihin... no, baletissa sitä ei voi välttää, sitä tulee tehtyä koko ajan, ja se kannattaakin, silloin kun muilta voi oppia.

    Mutta pitäisi vaan pitää mielessä ihmisten erilaiset lähtökohdat, liittyen tanssitaustaan ja oman kropan asettamiin rajoitteisiin. Baletti ei aina ole se kaikkein itsetuntoa nostavin laji, mutta toisaalta ne onnistumisen hetket taas on niin mahtavia, että sellaisia ei ainakaan mistään aerobicistä irtoa, ainakaan itselleni :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Totta!! Yritän pitää mielessä oman lähtökohtani ja taustani, mutta välillä se unohtuu. Sitten vertaan itseäni vieressä treenaavaan 15-vuotiaaseen balettioppilaitoksen tyttöön tai Vaganovasta valmistuneeseen semi-pro tanssijaan. Siinä häviää väkisinkin. Sen sijan mun pitäis muistaa että voisin ikäni puolesta olla kummankin äiti (iiks), että aloitin tanssimisen vasta 21-vuotiaana, ja ettei mulla ole koskaan ollutkaan samanlaisia fyysisiä valmiuksia. Joten siihen nähden pärjään aika hyvin :)

      Kun tanssii paljon, tulee huonoja päiviä. Mutta ne hyvät.. Viime maanantaina mulla oli just sellainen! Kroppa tuntui joustavalta, venyvältä, vetreältä, oli pomppua ja tasapainoa ja pirutkin pyöri! Se oli niin mahtava fiilis, että sellaista ei todellakaan irtoa mistään jumpasta :) Sen takia jaksaa ne huonotkin kaudet.

      Delete
  3. Moi
    Tiedätkö tai tunnetko ketään joka olisi päässyt opiskelemaan balettioppilaitoksessa? Haluaisin itse pyrkiä sinne.
    Mietin vain että jis kertoisit vähän että millaisia ovat ruumiinrakenteeltaan, ovatko kovin notkeita (itse en kovin notkea ole) ja kuinka taitavia olivat
    Kiitti jos vastaat

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hei!

      Tiedän ja tunnen tyttöjä/naisia jotka ovat päässeet kyseiseen kouluun ja jotka ovat myös valmistuneet sieltä. Vaatimukset ovat aika lailla samat kuin kaikissa balettitanssijan ammattiin valmistavissa koulutusohjelmissa.

      Ruumiinrakenne on sopusuhtainen ja hoikka (ei anorektisen laiha). Tytöt eivät suinkaan ole toistensa klooneja, on pitkiä ja lyhkäisiä, mutta kaikilla on enemmän tai vähemmän baletissa toivottu "kaunis ulkomuoto". Sääret ovat suhteessa pitkät ja linjakkaat, lantio kapea(hko).. Vartalon linjat muokkaantuvat lisää treenatessa, mutta tietyt kriteerit pitää täyttää jo ennen kuin aloittaa.

      Kaikki tuntemani tytöt ovat hyvin taipuisia, vaikka keskinäisiä erojakin on. Vartalon notkeus ja tietty irtonaisuus on baletissa kuitenkin todella tärkeätä, ammatin vaatimukset ovat sen verran kovat. Myös lonkan aukikiertoa katsotaan hyvin tarkkaan.

      Taidot katsotaan suhteessa ikään. Mitä vanhempi pyrkijä, sitä enemmän odotuksia teknisen osaamisen suhteen. Esimerkiksi yksi tuntemani 15 vuotias (juuri sisään päässyt) tekee varmoja triploja, fouetté-piruetteja myös kärjillä, ja hypyt ovat viimeisteltyjä ja ilmavia. Hänen arabeskinsa ovat myös erittäin korkeita, ja linjat puhtaita. Balettitanssijan ura on sen verran lyhyt, ettei ole varaa aloittaa kovin myöhään. Lisäksi kroppa muokkautuu teknisiin vaatimuksiin paremmin kun aloitetaan riittävän nuorena.

      Mutta on joitain poikkeuksiakin. Oletetaan että pyrkijä on 14 vuotias jolla on verrattain vähän kokemusta ja teknistä osaamista, mutta joka on fysiikaltaan poikkeuksellisen lahjakas ja sopiva. Tällöin koulu voi katsoa että potentiaalia on riittävästi - kunhan oppilas kykenee ottamaan oman ikäryhmänsä kiinni. Hänet sijoitetaan alemmalle ikätasolle, ja sitten katsotaan miten käy. Kyseessä on siis tositapaus :)

      Sun kannattaisi puhua balettiopettajasi kanssa tästä asiasta, hän voi auttaa sua parhaiten eteenpäin. Tsemppiä joka tapauksessa!

      Delete
  4. Mä koen jatkuvasti paineita tanssitunneilla, ehkä siksi, koska olen loikannut aloittelijan tasolta suoraan 6. luokalle vain vuoden tanssimisen jälkeen. Ryhmäni tytöt ovat yli 10 vuotta nuorempia kuin itse olen, laihoja mutta siron lihaksikkaita. Mikä ärsyttää, on pätkivä liikemuisti. Mutta koetan aina etsiä jotain hyvääkin, esimerkkinä mainittakoon että täytyy mussa jotain ok:ta olla, koska olen 6. luokalla yhdeksästä. Olen saanut kiitosta hyvästä aukikierrosta, jalkojen ojennuksesta ja liikkeiden viemisestä loppuun saakka. Olen ns. taiteellinen ja suht. notkea tanssija. Olen hirmu lyhyt (155 cm) ja myös paksu, tai ehkä enemmänkin paljon lihasta lyhyessä varressa, ja sen ansiosta myös hyppään korkealle.. mutta esim. piruetit ja grand jetét takkuavat.
    Kestävyys on huonohko, ja nyt tulevasta tanssikunnosta en uskalla sanoa mitään - en ole puoleen vuoteen pakkoloman takia tanssinut.

    Viime keväänä jouduin ensi kertaa "tanssiurani" aikana näytöstreeneihin, ja ne olivat tuskaa. Olin jatkuvasti epävarma, koska olin koulun uusin oppilas, hypännyt kilpailevasta balettikoulusta. Koreografi oli välillä haukkana kimpussani, mutta ymmärsin asian.

    Asian kyllä handlaa, kun asettaa aivot balettinarikkaan. Olen huomannut, ettei tanssimaan voi mennä murehtien päivän asioita. Tanssi on mulle sellainen rentoutuskeino, että kun kirjaimellisesti ryömin välillä salista ulos jalat hellinä, on (lähes kaikki) ongelmat ratkenneet.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hmm... näytöstreeneihin ei jouduta, vaan niihin päästään! :) Mutta ymmärrän tuskasi, on ihan toista valmistautua esitykseen kuin harjoitella tunneilla. Lavalla ei pääse piiloon, oli päivä sitten millainen tahansa. Onneksi ryhmästä saaa sekä energiaa että tukea, ja on mahtavaa päästä tanssikamujen kanssa lavalle! Sooloista en tosin osaa sanoa, sellaista ei ole tullut vielä eteen ;)

      Kestävyys kyllä palautuu jahka pääset taas tanssimaan kunnolla. Kannattaa ehkä ottaa uinti oheisliikunnaksi, se ei rasita niveliä mutta kasvattaa kuntoa.

      155 cm ei nyt ole niin hirmu lyhyt, mä olen vain viisi senttiä pidempi. Lihaksikasta vartaloa ei pidä mieltää paksuksi, vaikka baletissa näkeekin paljon laihoja/sirokokoisia vartaloita. Lyhyt ja vahva on usein hyvä nopeassa allegrossa, pitkärajaaisella on siinä jo enemmän haastetta. Oleellista on mitä sillä omalla kropalla tekee.

      En ole ihan varma mitä tarkoitat "taiteellisella", ehkä koet lyyriset koreot enemmän omaksi? Tai sitten halusit korostaa taidetta, etkä temppuja? Siinä olisin samaa mieltä. Minua sykähdyttää enemmän yksinkertainen ja puhtaasti tanssittu koreo, jossa on taiteellista sisältöä. Jokin mikä koskettaa sielua. :)

      Se onkin tanssimisen parhaita puolia, että pään voi tyhjentää tunnilla. Huolet pois!

      Delete
  5. Minä aloitin ihanassa aikuisbalettisyhmässämme kohta kaksi vuotta sitten, 36-vuotiaana, ja voit uskoa että olen koko tämän ajan tuntenut itseni kömpelöksi ja heikoksi sloittelijaksi... Tunne on aina hetkeksi kaikonnut silloin kun ryhmään on tullut joku vielä "vihreämpi", mutta itsetunnon puutteen vuoksi se on aina palannut jossain muodossa. Etenkin kun vuosi sitten jouduin polvileikkaukseen ja siitä toipuminen kesti tuskaisat puoli vuotta (itkua ja hammastenkiristystä joka balettitunnilla).

    Teen aina tunneilla parhaani. Rakastan balettia, ja teen kotitreenejä ja mielikuvaharjoittelua jotta tulisin koko ajan paremmaksi. Sain aloittaa ihanan opettajamme johdolla kärkitossutreenit tänä syksynä, ja sen takia olen halunnut tehdä VIElä enemmän töitä tullakseni paremmaksi.

    Vieressä tankotreenejä tekevä pysyy aina tasapainossa pidempään, nostaa jalkansa korkeammalle ja aukeaa enemmän, joku aina tanssii elegantimmin ja pyörii nopeammin ja niin edelleen... Voikun minäkin... miksen minäkin...

    Sitten sain puhelun: Opettajani soitti minulle eräänä iltana ja sai minut itkemään; hän kehui kuinka olen tällä hetkellä aikuisryhmässä tausta huomioon ottaen teknisesti kaikkein edistynein, ja kuinka henkilökohtainen edistymiseni on ollut huiman nopeaa, ja kuinka tekemäni työ näkyy jokaisella tunnilla edistysaskeleina. Hän halusi soittaa ja kysyä otanko vastaan oman roolin joulunäytökseen :O

    ...

    Arvaapa, teenkö onnellisena vieläkin enemmän töitä edistymiseni eteen :D

    Sen puhelun jälkeen päätin, etten välitä siitä että joku nostaa jalkansa korkeammalle ja toinen tekee täydellisiä tuplapiruetteja. Olen onnellinen heidän puolestaan siitä mitä he osaavat, mutta vielä onnellismpi olen siitä, että huomenna pysyn tasapainossa hiukan pitempään kuin eilen, nostan jalkani hiukan korkeammalle kuin viime viikolla tai onnistun tekemään kokonaisen onnistuneen askelpiruettisarjan kun keväällä vasta opettelin sen tekniikkaa.

    Nyt olen taas onnellinen omista taidoistani! Kuinkahan kauan tätä onnea kestää... ;D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hei Helka!

      Muistan Mihail Baryshnikovin sanoneen että hän pyrkii tanssimaan vain itseään paremmin. Tosin sillä miehellä oli sellaiset taidot että siihen ei nykypäivänäkään kovin moni yllä. Oli miten oli, Baryshnikovin sanoissa on perää. Ei auta vertailla itseään muihin, ellei siitä motivoidu ja inspiroidu lisää. Omalla kropalla sitä on kuitenkin tanssittava. Ja oli lähtökohta millainen tahansa, jokainen pystyy edistymään ja kehittymään.

      Opettajalla on tässä tärkeä osa. Etenkin silloin kun ei ole itse vielä kovin varma omasta tekemisestä ja taidoista. Olet saanut omalta opeltasi aivan mahtavaa kannustusta, ja voin kuvitella miltä se on tuntunut! Nyt on tärkeää että luotat itseesi ja jatkat samaan malliin, vaikka oppimisessa tulee väistämättä myös tasankoja... Muista että edistyminen ei ole aina näkyvää, mutta sitä silti tapahtuu koko ajan - kunnes tulee taas joku hieno hetki milloin voit huokaista onnesta. Niin kauan kun et ole liian itsekriittinen, ja nautit treeneistä, kaikki on hyvin. :)

      Tsemppiä tunneille ja tulevaan näytökseen!

      Delete
  6. Moikka! Oot varmaan törmännyt tähän kysymykseen jo satoja kertoja, mutta kysynpä nyt vielä kerran:)

    Elikkä, olen 19-vuotias tyttö Espoosta ja todella kiinnostunut baletin harrastamisesta. Omat kokemukset rajoittuu ala-asteikään, kun oli luistelun yhteydessä kerran viikossa balettitunti. Kaikki on kuitenkin jo unohtunut eli käytännössä aivan aloittelija olen. Mulla on ollut polvien kanssa ongelmia tasasin väliajoin, nyt kuitenkin taas parempi kausi:)

    Missä olisi sun mielestä parhaat mahdollisuudet tän ikäisenä käydä balettitunneilla ja osaatko yhtää arvioida hintaa:)? Ja luuletko että kerran sijoiltaan mennyt polvi kestäisi vielä balettiharrastuksen?

    Ja jos niin hyvin kävisi, että sopiva ryhmä löytyisi, minkälaisissa kamppeissa muut siellä on:D? meillä oli luisteluaikoina käytössä sukat, mutta jotkut pehmeät tossut olisi varmaan järkevät ?

    Kiitos paljon etukäteen!

    Laura

    ReplyDelete
  7. Hei Laura,

    olet ihan oikeassa - näin aluksi kannattaa aloittaa ihan alusta. Sitten kun edistyt, opettaja voi siirtää sinut seuraavalle tasolle.

    Minä asun myös Espoossa, mutta käyn tunneilla Helsingissä Tanssikeskus Footlightissa. Toinen varteenotettava vaihtoehto on Helsingin Tanssiopisto. Molemmissa kouluissa on laaja baletin tuntitarjonta aikuiselle harrastajalle, ja ammattitaitoiset opettajat. Tärkeätä on löytää itselle sopiva opettaja. Joku tykkää tiukasta opetustyylistä, joku rennommasta. Jos kemiat natsaa ja tunneilla on hyvä tsemppi, niin sitä motivoituu ihan eri tavalla.

    Suosittelisin sulle omaa opettajaani Footlightissa (Gabriella Serra), mutta hänen alkeistuntinsa ovat kaikki täynnä. Voit toki laittaa itsesi jonotuslistalle, koska tilanne elää koko ajan. Silvialla on yksi alkeistaso täynnä, mutta toinen mahdollisesti alkamassa. Päivillä on alkeistunti tiistaisin klo 19, johon mahtuu, mutta en tunne häntä. Helsingin tanssiopistolla on kaikilla alkeistasoilla tilaa, joten ehkä se olisi sun vaihtoehto just nyt.

    On muutama muukin pienempi koulu, mutta niistä mulla ei ole omakohtaisia kokemuksia. Esimerkiksi Balettistudio Amica Backman:

    http://www.balettistudio.com/aikuisbaletti.html

    Jos käyt kerran viikossa 60 minsan tunnilla, ja maksat jaksottain (4 viikon välein), niin hinta on siinä 47-50 euron välillä. Lisätunti 33-35 euroa, ja mitä enemmän tunteja otat sitä halvemmaksi se suhteessa tulee. Hieman edullisempia aikuisbalettitunteja (kerran viikossa) on nykyään tarjolla työvöenopistossa, mutta luulen että ilmoittautumisaika on mennyt jo.

    Aluksi pärjäät ihan hyvin leggareissa ja topissa (esim urheiluliivit alle), kunhan vaatteet ovat mukavat, joustavat ja vartaloa myötäilevät (ei löysiä verkkareita). Koska aikuisten tunneilla ei ole pukukoodia, jokainen voi pukeutua omien mieltymysten mukaan. Aika paljon näkee myös klassisia vaaleanpunaisia sukkiksia, balettipukua ja hamosta taikka lyhkäisiä shortseja. Itse pidän aina pukua (leotardi/letari), mustia leggareita tai vaal.pun sukkiksia - ja päälle yleensä hamosen jottei ole niin alaston olo ;)

    Ekan tunnin voit tehdä sukilla, mutta pehmeät baletin harjoitustossut ovat erittäin suositeltuja. Oma opettajani ei hyväksy sukkia lainkaan tunneille. Katso blogibannerin alta sivu "varusteet: tossut", sieltä löytyy kaikki tarpeellinen tieto. Pääkaupunkiseudulla tossuja myyvät Piruetti (Yrjönkadulla Kampin vieressä), Footlight (Fredalla) ja ainaskin vielä Suomen Tanssitarvike (Kalliossa).

    Siitä polvesta en oikein uskalla sanoa mitään. Periaatteesa, jos polvi on nyt kunnossa, baletin pitäis olla turvallista. Kunhan teet kaikki harjoitukset huolella, etkä pakota aukikiertoa polvista, ja pidät koukistaessa aina polvet varpaitten yläpuolella. Yhdellä ystävälläni on ollut nuorempana sama ongelma, ja hän on kertonut että baletti on itse asiassa auttanut polvien kanssa. Mutta jokaisen fysiikka on yksilöllinen! Jos asia huolestuttaa sinua, voisi olla hyvä idea käydä jollain tanssin erikoistuneella fysioterapeutilla.

    Ehdit hyvin mukaan vielä, vaikka heti tällä viikolla! Laita viestiä jos on lisää kysymksiä, ja kerro ainakain kuulumiset ekalta tunnilta :)

    - Johanna

    ReplyDelete