7.10.12

Omakehun paikka

Pieni varoitus näin alkuun. Tässä postauksessa aion kehua itseäni ja hehkuttaa hyviä puoliani tanssin harrastajana. Miksi? No, yksi rakas balettikamuni on kyllästynyt siihen että aina dissaan itseäni. Näen kaikki mahdolliset puutteeni ja heikkouteni suurennuslasin alla, mutta unohdan turhan usein mitä on tullut opittua ja tehtyä hyvin. Epäilen etten ole ainoa joka sortuu moiseen. Klassinen baletti asettaa melkoisia vaatimuksia, ja ikuinen pyrkimys täydellisyyteen onkin yksi sen liikkeelle panevista voimista. Kuitenkin ymmärretään että täydellisyyttä ei ole, ellei yksittäisissä ohikiitävissä hetkissä. Jokainen tanssija tietää että aina voi parantaa tai tehdä jotain toisin. Se voi olla joskus turhauttavaa, mutta toisaalta se tarjoaa yhä uudestaan hienon tilaisuuden. Uusi päivä, uusi plié!

Mutta takaisin itsekehuun, joka haisemisen sijan saa nyt erikoisluvan tuoksua kuin uutukainen kärkitossupari! Hmm... Onpas vaikeata. Tuntuu että pitää ensin laittaa jonkun sortin disclaimer: Olen siis aikuinen harrastaja, aikuisena aloittanut, ja omassa koulussani keskitason (jatko 2-3) tietämillä. Jos kohta arvioin jotain osa-aluettani "hyväksi", niin olen suhteuttanut sen omaan taustaani ja valmiuksiini. En vertaa ryhmäni toisiin tanssijoihin, enkä myöskään ammattilaisiin. Yritän olla sekä rehellinen että armollinen itselleni. Jos joku tuttu treenikamu on jostain eri mieltä, saa tulla palauttamaan maan pinnalle!

Vasen jalkani. Tämän eteen on tehty töitä..

Hyvää: Vasen nilkka/jalka. Toimii erityisen hyvin kärjellä, nilkan kaari on korkea ja taipuisa. Yhden opettajani sanoin: "nice foot". Oikean jalan kaari on matalampi, mutta olen huomannut että nilkka on vasenta vahvempi kun hypätään yhdellä jalalla (kärjellä). Eräs opettajani totesikin kerran että nilkkani sopivat erityisen hyvin juuri kärjillä hyppelyyn. Molempien jalkojen varpaat ovat myös niin sanottua maalaismallia (peasant toes), eli kolme ensimmäistä varvasta ovat saman pituiset. Jalkani eivät ole kauneimmillaan kapeissa remmisandaaleissa, mutta pointe-treenin kannalta ne ovat oikeata lajiketta. Se on sanottava että vajaan aukikierron takia eka-viides asento kärjillä on vähän surullisen näköinen, mutta edistymistä on tapahtunut pikku hiljaa.

Hyvää: Hallitsen melko hyvin laajan baletti-ranskan. Lukion lyhyestä ranskasta on ollut enmmän hyötyä kuin osasin odottaa! Kun tuntee baletin termit, on helpompi oppia ja muistaa uusia sarjoja. Edistyneellä tasolla pitäisi periaatteessa pystyä toistamaan sarjaa pelkästään sanallisten ohjeitten perusteella. On myös hyvää tietää että eri koulukunnilla on joistain liikkeistä tai asennoista eri nimityksiä.



Hyvää: Olen puurtaja. Se mikä puuttuu lahjakkuudessa, olen korvannut puurtamisella. Tosin sorrun välillä tekemään liiaksi otsa rypyssä ja unohdan nauttia itse tanssista. Mutta silloin kun luotan itseeni ja uskallan heittäytyä, tapahtuu eniten edistystä. Tekniikka ja ilmaisu tanssivat todellakin käsi kädessä.

Hyvää: Tykkään kun saan paljon korjauksia ja koutsausta, ja teen parhaani jotta muistaisin ne myös seuraavalla kerralla. Saatan kirjoittaa tärkeimmät ylös, joko tänne tai tanssivihkooni.

Hyvää: Vasemman jalan developpé eteen ja sivulle, oikean jalan aukikierto ja developpé / arabeski taakse. Kukaan meistä ei ole täysin symmetrinen, mutta olen huomattavan eriparinen! Siitä on myös hupia, koska opettajat erehtyvät usein luulemaan että olen parantanut kun vaihdetaan vasemmalle. Yhtäkkiä jalka nousee kuin käskystä parikymmentä astetta korkeammalle. Oikeasti olen tehnyt myös oikealla puolella jo parhaani, se on vain niin paljon huonompi kuin vasen! Sen sijan oikea jalka on vahvempi ponnistaja, ja jopa akilles on vasenta venyvämpi.

Hyvää: Pomppu, eli ballon ja elevation. Ilmava hyppy on aina ollut mun vahvuuksia, miksi mulla olisi muuten näin lihaksikkaat jalat? En ole niinkään nopea ja näppärä hyppääjä, vaan tarvitsen kunnolla liikevauhtia alle - sillä tulee hyppyihin paras "rebound". Petit allegro jossa on paljon battuja on mulle vieläkin kiven takana, tuntuu että aivojen ja jalkojen välillä on liian pitkä matka. Mutta ballotét, ballonét, temps de flèchet, sissone ouvertit, grand jetét en avant ynnä muut vastaavat hypyt ovat herkkua!

Mutta - mun on pakko olla tarkempi hyppyjeni alastulojen kanssa, etenkin kun laskeudutaan kahdelle jalalle. Mulla on nimittäin paha taipumus antaa periksi jalkojen linjauksen kanssa, eli polvet eivät pysy kunnolla varpaitten yllä! Tämä voi tietää vammoja, eikä siksi ole pelkkä kauneusvirhe. Opettajani on onnekseni hyvin vaativa, ja on jopa tullut läpsimään jalkani auki joka alastulon kohdalla. Ilahduin tosi paljon kun hän kehui että mulla on "wonderful jump" - kunhan muistan tehdä oikein. Kun keskityn ja tsemppaan tosissani, pystyn kyllä siihen - joten toivoa on!

Kevätnäytös vuodelta 2010. Olen edessä ja ilmassa.
Kuva on napattu videosta, siksi tuo huono laatu.

Hyvää: Port de bras. Siitä on tullut kehuja myös tanssikamuilta. Käsien kanssa ei tarvita notkeutta tai aukikiertoa, ja ne nousevat korkeuksiin ihan itsestään. Parantamisen varaa on silti, etenkin kun kädet eivät ole mitään ilman épaulementia. Port de bras lähtee selästä, eikä päätäkään pidä unohtaa. Mulla on taipumusta tanssia keskittyneesti omassa pikku kuplassani, kohdistamatta katsettani. Tanssia pitäisi kuitenkin ulospäin, oli yleisö sitten tosi tai kuvitteellinen. Opettajani kehoittaa meitä usein "to present yourself" ja "to dance big", mutta en osaa olla oikein vakuuttava. Taidan ujostella vieläkin.

Hyvää: Uskallan väittää etten ole täysin vailla tyylitajua. Pyrkimykseni on tanssia luontevan elegantisti, ja ajoittain näen peilistä jotain ihan tyylikästä. Linjani eivät ole huonoimmasta päästä, vaikka saan edelleen korjauksia polvista ja varpaista, käsistä ja päästä... Hei, jos ei ole tehnyt ikinä virheitä, ei ole koskaan yrittänyt mitään uutta! Einstein taisi sanoa noin.

Hyvää: En ole (vielä) edistynyt tanssija, mutta olen kokenut tanssija. Olen oppinut asioita kirjaimellisesti kantapään kautta. Tiedän että oppimiskäyrä ei ole tasaista ylämäkeä, vaan että notkahduksia ja tasankoja tulee eteen yhä uudestaan. Tiedän että huonoina päivinä oppiminen on täydessä käynnissä ja että juuri siitä syntyvät ne hyvät päivät. Olen kokenut miten huomaamatonta edistyminen voi olla - jos odottaa joka tunnilta suuri hetkiä. Silti tiedän että sitä oppii ja kehittyy koko ajan. Olen myös oppinut että pitää uskoa omaan potentiaaliin, eikä pidä koskaan luovuttaa. Ja että piruetit lopetetaan aina tyylillä.

Parasta: Rakkaus tanssiin. Olin koukussa ekasta kerrasta, ja suhde on siitä ajasta vain syventynyt. Olen saanut kokeilla kaikenlaista, ja opiskella monien ihanien opettajien kanssa. Ja tavannut mahtavia tyyppejä! Kaikki kokemukset ovat rikastuttaneet elämääni, ja voin sanoa että tanssin kautta olen kasvanut myös ihmisenä. Tämä on sellainen löytöretki jonka en halua ikinä päättyvän!

Lukijahaaste: Kerro mikä sinussa on hyvää, mistä olet ylpeä / iloinen / onnellinen. Ehkä olet nopea oppimaan sarjoja, tai sinulla on varmat piruetit? Olet täsmällinen ja ahkera? Aina hyväntuulinen ja hymyilevä? Otat korjauksia vastaan kuin sieni? Kokeilet kaikkea uutta ennakkoluulottomasti? Tanssit hyvin ryhmässä?

17 comments:

  1. Minä olen erityisen ylpeä itsestäni, koska yli nelikymppisenä, hiukka ylipainoisenakin, uskalsin aloittaa aikuisbaletin. :)) Kirjoitin tänne aikaisemmin elokuussa, kun olin ilmoittautunut tunneille ja kysyin vinkkejä, mitä kaikkea pitäisi hankkia. Nyt olen käynyt balettitunneilla reilun kuukauden ja olen aivan innoissani. Tämä on jotenkin aivan uusi maailma ja kuinka hyvää on tehnyt saada niveliä ja koko rankaa liikkeelle. Pelkäsin ensimmäiselle tunnille mennessäni, että paikka olisi täynnä timmejä balleriinoja ja minä yksin norsuna posliinikaupassa. Mutta muut harrastajat olivatkin minunlaisia tavallisia tallaajia ja nyt yhdessä puurramme uutta harrastusta eteenpäin, mielettömällä innolla. Olen siis kokeillut minulle jotain aivan uutta ja jäänyt siihen täysin koukkuun. Olen todella ylpeä itsestäni, että uskalsin mennä sinne ensimmäiselle tunnille. :))

    ReplyDelete
  2. Mahtavaa! Sä oikeesti liikutit mut just kyyneliin asti. :´)

    Kuka vain voi aloittaa aikuisbaletin, ei siinä paina kilot vaa'assa. Tietty jos on jotain terveyteen liittyviä ongelmia, nivelvaivoja tms, niin voi olla hyvä keskustella esim. fyssarin kanssa. Mutta jos on vähän ylipainoinen, tanssi kyllä auttaa siihen. Ja saa sitä olla muutenkin reilusti pyöreämpi kun über-hoikat pro-balleriinat!

    Baletti on siitäkin ihanaa ettei tarvi pakottaa itseään liikkeelle. Päin vastoin - siihen tulee himo :)

    Tiedän hyvin mitä tarkoitat uudella maailmalla. Mun innostus ei ole vieläkään vanhentunut :) - Tsemppiä ja elämyksiä tuleville tunneille!

    ReplyDelete
  3. Ihana postaus ja tärkeä aihe, kiitos kun jaoit hyvyyksiäsi :)

    En tiedä olenko erityisen musikaalinen mutta musiikki on ystäväni kun tanssin ja vaikuttaa todella vahvasti, taidan olla myös tunnetanssija jolle tärkeää se että "tunnen" musiikin ja saan sieluun sen viestin mitä keho toistaa, voi olla myös miinus koska joskus kun musiikki ei kolahda tulee kovin mekaniinen olo josta en pidä. Olen aloittanut lähiaikoina kärkkäreillä ja nilkkani ovat vahvat ja taipuisat ja kärkitossuilla tanssiminen tuntuu välillä jopa helpommalta painopisteen kanssa.

    Puoleisuus on kanssa tuttua etenkin kun vasemmassa nilkassani nauloja niin kaikki ponnistukset sieltä on heikompia ja muutenkin se jalka hitaampi, mutta ihanaa kun ei estänyt isommin tanssimista omaa ärtymystä lukuunottamatta toisinaan. Minulla taitaa sitten olla kaunis oikea jalka ;) ja nilkan kaari ja ojennus.

    ja joo edelliseen anomyynin kommentoiniin, aloitin kanssa baletin ilman mitään tanssitaustaa eikä suuremmin liikuntakaan n.35-vuotiaana nyt olen jokusen vuoden tanssinut ja himo vain kasvaa, onnea tansseihin, mikään ei ole mahdotonta :)

    Kiitos Johannalle ihanasta blogista, luen aina, harvemmin kommentoin :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Meria :)

      Tiedän just mitä tarkoitat, oikeanlainen musiikki vaikuttaa niin paljon! Ymmärrän kyllä että opettajilla ei ole aina niin helppoa löytää sopivaa musiikkia, varsinkin jos ei ole pianistia. On melkoisen työlästä sovittaa treenimusa harjoituksiin, ja cd:t (tai mp:t) voivat olla aika kalliitakin. Mutta onneksi myös levyltä saa musiikillisia elämyksiä! Muuten, jos tuntuu että musa ei säväytä laisinkaan, ajattele vaikka että sun "tehtävä" tanssijana on tuoda siihen lisää sävyä! :)

      Hieno homma että kärkitossutreeni tuntuu omalta jutulta! Ja onneksi olkoon kauniista jaloista!

      Moni muuten unohtaa että nilkan taipuisuus on yhtä oleellinen kuin vahvuus. Terveellä aikuisella on harvemmin todella "heikkoa" nilkkaa, mutta taipuisuus voi olla jo aika vajaata kärkitossujen kannalta. Huolellisella treenillä voi kyllä parantaa jäykempääkin nilkkaa. Parisen vuotta hyvää perustreeniä, niin varmistetaan myös että aukikierto on aktiivista, relevét korkeita, demi-pointe kunnolla artikuloitua ja nilkan linjaus kohdallaan varpaiden ojennusta myöten.

      Nauloja nilkassa? Auts! Huh helpotus että voit kuitenkin tanssia!

      Tsemppiä tunneille, ja paljon ihania tanssillisia elämyksiä :)

      Delete
  4. Itselläni on vähän se vika, että usein kuulen vain ne korjaukset ja moitteet, kun kehut menevät sitten aivan ohi korvien... Pitäisi oppia vastaanottamaan myös kehuja ja näkemään itsessään ne hyvätkin puolet ja taidot! :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Suosittelen pitämään tanssipäiväkirjaa. Kirjoita siihen saadut korjaukset ja muut huomiot, ja myös ne kehut. Mutta älä tukeudu pelkästään opettajan palautteeseen. Mieti mikä asia tunnilla tuotti erityistä iloa, tai miltä jokin hyvin mennyt liike tuntui kropassa. Silloinkin kun et saanut siitä kehua. Opet harvemmin kehuvat asioita joissa on tasaisen hyvä, joten sitä melkein tuppaa unohtamaan kuinka pitkälle on jo edistynyt! :)

      Delete
  5. <- Vilja
    Tuo on niin totta! Kehut unohtuvat todella helposti. Eikä niitä oikein osaa odottaa. Enkä osaa ottaa vastaankaan. Viime tunnilla suorastaan pelästyin, kun opettaja kehui. Mitä? Minäkö? En edes "tuntenut", että olisin tehnyt jotain erityisen hyvin.
    -Miisa

    ReplyDelete
    Replies
    1. Miisa, opet näkevät asioita joita ei itse aina tiedosta. Esimerkiksi sen että yrität ja tsemppaat, etkä luovuta. Tai olet sisäistänyt vihdoin jonku tärkeän korjauksen.. Joskus se voi olla pieni asia, jolla on kuitenkin pidemmän päälle iso vaikutus.

      Hyvä ope osaa antaa postiivista palautetta siten että se luo hyvän ilmapiirin ja kannustaa oppilaita eteenpäin. On kiva saada kehuja jostain onnistuneesta piruetista, vaikka siitä on jo muutenkin iloinen. Kaikkein parasta on kun saa tarkempaa palautetta, esim: käytät aukikiertoa paremmin, pysyit hyvin musiikisssa, venytät hienosti allongeessa.. Silloin tietää mitä on tehnyt oikein/paremmin - ja sitä voi yrittää tehdä uudemmankin kerran! :)

      Varmasti teit tunnilla hyvin, mutta jos et yhtään tiedä mistä kehu tuli, kysy joskus opelta! Kerro että haluaisit tietää miten olet kehittynyt, ja mihin sinun tulisi erityisesti kiinnittää huomiota. Kerro että arvostat opettajan mielipidettä ja kaikkia annettuja korjauksia. :)

      Delete
  6. Minulla on aivan älyttömästi opittavaa ja asioita, joissa pitäisi tsempata, mm. nilkkani ovat tosi jäykät, pomppuni heikko,piruetit ei pyöri ja petit allegro on yleensä kohdallani totaalinen katastrofi. Onneksi tosiaan olen niitä ihmisiä, jotka pyrkivät sinnikkäästi puurtamaan korjausten eteen, jotta ensi kerralla se hankala juttu onnistuisikin. Mun vahvuus onkin luja usko siihen, ettei mikään ole mahdotonta, jos vain tarpeeksi paljon tekee töitä asian eteen. Muuten ainoa "balettivahvuuteni" on taipuisa selkäni, joka mahdollistaa laajat taivutukset taakse ja korkean arabeskin, vaikka muuten jalkani nousevatkin hädin tuskin 90-astetta.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kaikkia noita mainitsemasia asioita voi kehittää, vaikka nilkkojen jäykkyys saattaa olla yhteydessä myös heikkoon pomppuun. Millä tavoin nilkasi tuntuvat jäykiltä? Vai onko ongelma akillesjänteen pituudessa tai pohjelihasten kireydessä? Hyvä pomppu tarvitsee alleen hyvän plien, ja myös koko jalkaterän lihastyön. Kuten myös vahvan keskustan. Treenaa vatsalihaksia, ja huolehdi siitä että jalka menee aina demi-pointen kautta. Varpaat irtoavat viimeisenä lattiasta, joten ei pidä väheksyä näitten työntövoimaa! Nilkkoja voi myös venytellä vaorovaisesti, kunhan lämmität ne ensin etkä käytä liikaa voimaa.

      Piruetit ovat kaikkien opeteltavissa, älä luvouta. Katso välillä taaksepäin, niin huomaat että edistystä on tapahtunut. Lukaise myös tyo aikaisempi piruettipostaus, etenkin se engl.kielinen linkki. Paljon hyödyllisiä neuvoja!

      Petit allegro tulee sekin ajan kanssa. :)

      Tapuisa selkä on hieno juttu, arabeskit näyttävät heti paremmalta!

      Sun luja usko siihen että työllä tulee tuloksia, on ihan parasta. Se nimittäin todellakin toimii! Tsemppiä jatkoon! :)

      Delete
  7. Ihana postaus! Jokaisen pitäisi miettiä yhtä tarkasti omat vahvuutensa, koska vasta sitten huomaa että kyllähän niitä löytyy. Itse laskisin vahvuudekseni eläytymisen ja vahvan tekniikan. SILTI, aina tulee mietittyä kuinka paljon kivempi olisi jos jalka nousisi vähän ylemmäs tai selkä olisi taipuisampi ym.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Laura! :)

      Jos ei ole tietoinen omista vahvuuksistaan, niin miten sitä osaa ottaa vastaan korjauksiakaan? Se vaatii oman kropan ja teknisen osaamisen tuntemuksen, niin hyvässä kuin pahassakin. Eikä "pahaa" ole olemassakaan. Kaikkea pystyy parantamaan kun sen eteen tekee töitä (kuten Minttu tuossa aikaisemmassa kommentissa sanoi). Ja täytyy myös hyväksyä ne omat ainutlaatuiset ominaisuudet, vaikka kroppa ei oliskaan se kaikkein balettimaisin. Jokaisella on kuitenkin jotain hienoa!

      Kyky eläytyä on ihan mielettömän hieno vahvuus, etenkin yhdistettynä vahvaan tekniikkaan! Korkeampi jalka ja taipuisampi selkä ei ole loppujen lopuksi niin mielenkiintoista. Mielummin sitä katselee tanssijaa joka eläytyy, ja jonka tanssissa on sävyjä ja vivahteita. :)

      Delete
  8. Heippa Johanna=) Osaisitkohan kertoa New Yorkin parhaat tossu kaupat? Pitäisi löytää uudet pian! Ja saako nahkasia tossuja ollenkaan valmiiksi ommeltuina, en ole itse ainakaan koskaan törmännyt :o

    ReplyDelete
    Replies
    1. Oletko lähdössä Nykkiin? Oih, nyt olen kyllä vähän kateellinen :)

      En ole koskaan käynyt Nykissä, mutta serkut ja kaverit ovat käyneet mun puolesta Sanshan liikkeessä Broadwayllä. Osoite löytyy täältä:

      http://www.sansha.com/wheretobuy.htm

      Toinen hyvä paikka on käsittääkseni "On Stage Dancewear":in liike Madison Avenuella: http://www.onstagedancewear.com/contact.aspx

      Muuten, jos sulla on mahdollisuus tai tarkoitus käydä jollain tunneilla, niin raportoi siitä tännekin! :)

      P.S. En ole koskaan nähnyt että nahkaisia tossuja saisi valmiiksi ommeltuina. Kankaisia sen sijan yhä enemmän, esim Blochin uusissa malleissa on kumpparit valmiiksi kiinni.

      Delete
  9. Ihana postaus. On aina hyvä muistuttaa itseään hyvistä puolistaan, siten jaksaa inspiroitua uudelleen ja uudelleen. Harvalla meistä on liian hyvä itsetunto tai itsevarmuus.

    Minun balettivahvuuteni on se, että yritän aina täysillä. Luokassa asetun usen paikkaan jossa näen opettajan niin hyvin kuin mahdollista koska haluan saada tunnista kaiken irti. Tanssiessa pyrin olemaan keskittynyt ja yritän tehdä liikkeet niin hyvin kuin osaan. Joskus epäonnistun ja harmillisen usein tanssini on haparoivaa, mutta nautin jokaisesta onnistuneesta liikesarjasta.

    On ihanaa huomata keskittymisen ja puurtamisen tulos: Olen kehittynyt tanssijana! Aloitin vasta pari vuotta sitten mutta ero on valtava. Aloittaessani olin täysin pihalla ja kesti aikansa ennen kuin rupesin hahmottamaan vartaloani. Jopa yksin käsien siirtäminen asennosta toiseen vaati keskittymistä, sillä en heti osannut koordinoida käsivarsien nopeutta suhteessa toisiinsa. Nyt iloitsen onnistuneista pliésarjoista joissa käytän jo ei pelkästään jalkojani ja käsivarsiani vaan myös päätäni ja katsettani!

    ReplyDelete
  10. Kiitos Eeva :)

    Niinpä. Kun tietää että sitä on ennenkin oppinut vaikealta tuntuvia asioita, niin kyllä sitä oppii jatkossakin.

    Hyvä keskittymiskyky ja valmius puurtamiseen on varsin hyvä vahvuus, mutta muista kans hengittää - ja välillä myös heittäytyä. Joskus se menee niin että yrittää ja pinnistää jo liikaa, ja silloin tanssista tulee helposti jäkittävää. Riittää jos pyrkii tekeen paremmin kuin viimeksi, tai "vähän" hyvin - ei välttämättä niin hyvin kuin osaa. Yllättäen sitä jännittää vähemmän, ja tanssi sujuu kuin tanssien :)

    Älä harmittele haparoivia askeleita, ei kukaan osaa kaikkea heti. Mä epäonnistun joka tunti jossain asiassa, mutta sen takia ei koko liikesarja ole pilalla. Sama juttu esitysten kanssa, aina on joku eri kohta mikä toimii huonommin taikka paremmin.

    Muistan vielä miten hankalaa tuo käsien ja jalkojen koordinaatio oli alussa - ja nyt suurin osa tulee ihan automaattisesti! On se vain mahtavaa mitä kaikkea sitä vielä aikuisenakin kykenee oppimaan.

    Tsemppiä tunneille, hiljaa hyvää tulee :)

    ReplyDelete
  11. Ihana aihe!:)
    Itsessäni tykkään siitä, että tanssin eteen uurran ihan
    miten paljon tahansa ja pyörin vaikka lasinpalasten pääl-
    lä. Mulla on hetken aikaa ollut baletista taukoa, jonka
    aikana sitä on oppinut arvostamaan yhä enemmän.
    Siitä taas en tykkää, että saatan ottaa tulenarasti itsee-
    ni, jos kaverini, siskoni tms. ''alemmalta taholta'' neu-
    voo minua tanssissani. Onneksi näin käy suht. harvoin opet-
    tajien kanssa..:)

    ReplyDelete