14.11.13

Seitsemän päivää balettia: Torstai on toivoa täynnä

Torstai. Viikon toinen aamutunti. Herään suht pirteänä, vaikka olin tavan mukaan kotona vasta klo 22 jälkeen. Aamiaiseksi syön kaurapuuroa rusinoilla, rahkajukurttia ja otan vielä banaanin mukaan matkaevääksi. Kahvi on ihan pakollinen, en herää ilman sitä. Nutturan laitan valmiiksi kotona ja puen myös treenipuvun ja sukkikset alle. Tanssikoululla pääsemme yleensä vasta varttia vaille sisään, enkä halua tuhlata lämmittelyaikaa. Törmään ulko-ovella meidän opettajaan, ja vaihdamme kuulumisia. Odotan tuntia innolla.

Tankoharjoitusten aikana tulee taas roppakaupalla korjauksia. Välillä ope tulee aivan eteen, eikä luovuta ennen kuin näkee että olen ymmärtänyt korjauksen tai hienosäädön - ja teen sen hänen silmien alla oikein. Vähintäänkin paremmin. Usein Madame huutaa korjaukset salin toiselta puolelta, ja yleensä se menee näin: "Johanna, stretch your knee! Johanna, left/right shoulder down! Johanna, keep your turn-out!" Korjausten lisäksi saamme kaikki runsain mitoin kehuja, tai kutstutaan niitä vaikkapa positiiviseksi palautteeksi. Joka tapauksessa tekee hyvää kuulla open kommentoivan: "good, better, yes, bien, very nice, beautiful, yes, excellent..."

Tangolla teemme adagion jossa viimeinen developpé tulee eteen, ja samalla taivutamme cambrén taakse. Opettaja sattuu just silloin mun kohdalle, ja hän ottaa kevyellä kädellä kiinni vasemmasta jalastani (varpaista, jos ollaan tarkkoja). Onnistun kuitenkin pitämään jalan ylhäällä omilla lihaksilla, koko taaksetaivutuksen ajan. Ope: "Nice." Hymyilen takaisin. Tänään moni asia sujuu tosi hyvin. Diagonaalissa teemme piruettisarjaa jossa on nopeita relevé-developpeita, balancoir -ympärimenoa, piqué arabeski, t.p.d.b, preparaatio en dehors pirtsaan, fouetté käännös ympäri, toinen piruetti, nopea pas de bourré ja lopetusasento Balanchine-tyyliin. Ope patistaa meidät tanssimaan "full out", eli liikkumaan isosti ja käyttämään koko diagonaalin pituutta (ja se on kuulkaas pitkä sali). Olen sählännyt tämän sarjan kanssa aiemmin, mutta nyt löydän toisella kierroksella oikean moodin. Annan palaa - ja mitä tapahtuu? Kaikki loksahtaa paikoilleen. Piruetit, tasapainot, koordinaatio, ihan kaikki. Fiilis on sen mukainen. Ihanaa.

Ihan paras palaute tulee tänään kuitenkin käsistä: "Your port de bras is beginning to look like mine.." Kun olin ensimmäisiä kertoja Madamen tunneilla, oletin että me oppilaat tekisimme perusakateemista port de bras:ta, rippumatta open omasta tulkinnasta. Ajattelin että se on principal tanssijan ja mestariopettajan etuoikeus olla taiteellinen. Mutta ei. Hän halusi että teemme juuri niin kuin hänkin. Se on aika paljon vaadittu ja toivottu. Madamen port de bras, épaulement, kasvojen, katseen, koko vartalon käyttö on tavattoman hienostunutta, hengittävää, herkkää, vahvaa ja kaunista.  Meille hän kertoo että hän haluaa nähdä värejä ja sävyjä, persoonallista ja nautinnollista tanssimista. "Make me enjoy it!" Aluksi minua ujostutti, mutta nyt liike on alkanut syntyä ihan itsestään. Se on ihana tunne.

Alkuperäinen kuva (ilman tekstiä): Nikolay Krusser. Teksti: oma. 

3 comments:

  1. Ihana postaus, kiitos! Tuo tunne, kun asiat loksahtelevat paikoilleen. Minulla se on vielä hyvin satunnaista (ja harvinaista), mutta kun yhtenä päivänä aikaisemmin mahdottoman vaikealta tuntunut sarja sujuukin, noh, kuin tanssi ja tuntuu melkein helpolta, se tunne on vaan ihan mahtava. Ja "Your port de bras is beginning to look like mine." Wau, onnittelut!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos, Sara! Tiedätkö mikä on kaikkein parasta? Vaikka olen tanssinut jo kaksikymmentä vuotta, tuntuu että olen ihan uudella maaperällä. Se on ihanaa. :) Tietenkään aina ei onnistu, mutta se tekeekin noista hetkistä niin kallisarvoisia. Ja toi mitä sanoit, kun vaikea sarja alkaakin sujua - se just on niin mahtavaa!

      Delete
  2. Aivan ihana, näitä lisää!

    ReplyDelete