Olen kohta viimeinen mun koko tanssiyhteisöstä joka ei ole nähnyt Black Swania. En siis lähde siitä tässä kirjoittamaan, vaikka olenkin ehtinyt kommentoida siellä sun täällä - näkemättä koko elokuvaa! Se on se huono puoli netissä, että näkee ja lukee ihan liikaa liian aikaisin. Ja kun seuraan monia tanssiblogeja muutenkin, en ole voinut välttyä muitten arvioista ja mielipiteistä. Tietenkin olisin voinut olla klikkaamatta kaikkia trailereita ja tehoste-reelejä, mutta en ole koskaan pystynyt vastustamaan spoilereita! TV-sarjoistakin haluan tietää etukäteen jos jossain osassa tapahtuu jotain erityisen jännää, etten vaan missaisi mitään.. En siis postaa nyt mitään Aronowskyn psykologisesta kauhu-trilleristä, enkä mitään Natalie Portmanin näyttelijän taidoista saatikaan hänen ballerina-uskottavuudestaan. En edes laita sitä parasta spoiler FX-reeliä tänne, se joka paljastaa kuka oikeasti tanssii - koska se piru vieköön melkein paljastaa koko juonenkin. Mutta: jos joku haluaa sen linkin anyway, laittakaa kommenttiboksiin palautetta :)
Toinen penkki-baletti mikä jäi tänään taas väliin, on se Bolshoi Baletin Don Quijote live esitys. Siis se joka näkyy ympäri maailmaa valituissa leffateattereissa. Laskin tänään rahojani ja päätin käyttää 11 euroa sunnuntain balettituntiin mielummin. Ja ne toiset 11 euroa (siis puolet siitä leffalipusta) lisään Kansallisbaletin näytöksen lippuun! Haluan todella nähdä sen Kenneth McMillanin Manonin. Niin, menin siis pitkästä aikaa Aleksanterin teatteriin treenaamaan, sinne alimman kerroksen "Puutyöhuoneeseen". Yleensä tunnit ovat vanhassa Isossa Balettisalissa, siis siellä missä ennen treenasivat kaikki Kansallisbaletin tanssijat, tosin nyt Svenska Teatterin remonttievakko on karsinut muitten salivarauksia. Puutyöhuone on kapea, ja peiliä riittää vaan puoleen väliin mutta teattereissa on aina oma jännä tunnelmansa. Toivottavasti meidän kevätnäytös pidetään tänäkin vuonna siellä!
Sunnuntain baletti oli aika laid-back mutta silti nopeatempoinen ja hikinen. Rento sikäli että opettaja ei juuri korjaa tangossa, ja keskelläkin antaa lähinnä yleisiä ohjeita. Pidemmän päälle se ei toimisi mulla koska kaipaan ja tarvitsen palautetta, ja välillä tiukkaakin ohjausta. Vaihtelu kuitenkin virkistää! Tykkäänkin erityisesti tämän opettajan petit allegrosta, siinä pitää olla todella skarppina kun suunnat vaihtuvat lennossa. Opettaja on saanut paljon vaikutteita mm. amerikkalaiselta David Howardilta, se näkyy mm. hyvin musiikin fraseerauksessa ja aksenteissa. Yksi nopea pikkuhyppy-sarja meni näin:
5., oikea jalka takana: assemblé - changement - assemblé - changement - glissade - assemblé - changement 2x, sitten edestä taakse: assemblé - chang. - assemblé - chang. - glissade (siis etujalka vie) ja assemblé taakse - nopea pas de basque + assemblé glissee toiseen suuntaan.
Sarja on aika ovela koska se on tosi nopea ja epäsymmetrinen. Siinä kohtaa kun tulee pas de basque, lähtee tosi helposti tekemään ne 2 changementia sen sijan. Petit allegro ei tällä kertaa ollut opettajan vaikeammasta repertuaarista, mutta tässäkin hyppysarjassa pitää todella ennakoida ja olla koko ajan jalkojen "päällä"! Muuten oli jännää koska olin viimeksi tämän opettajan tunneilla noin puoli vuotta sitten - huomasin nimittäin että olen niistä ajoista oikeasti edistynyt! Oliskohan Marie-Pierren tunneilla jotain osuutta asiassa? Tosin, kun on eri ympäristössä tekemässä erilaisia asioita, niin sitä näkee itsensä ihan uusin silmin. Ja kai sitä edistyy kun käy tunneilla ja ottaa korjauksia vastaan..
Vaikka viime perjantain ei mennyt ihan niin nappiin. Tunti oli tavallista vaikeampi, ja M-P vielä tavallisesti tiukempi (silloinkin on ihan symppis!). Kun kokeilin tangossa jotain itsekseni (siinä kohtaa kun vaihdetaan puolia ja ope antaa ensin yleisiä korjauksia), niin hän katsoikin ja näki heti virheeni. Busted! "What did you just do wrong?" Ja minä naama punaisena, että "ööh, jalkaterän asento kai (in English).." Eikä siinä auttanut kuin tehdä uusiksi ja paremmin. Sama kun tehtiin piruetteja tangossa, ja 5:stä ei ihan onnistunu. Olkapäät nousi ylös ja polvi ei ollut suorana, siis ihan disasteri. M-P neuvoi ja tein kunnes toimi. Oltiin molemmat iloisia siitä sitten :). Keskellä tehtiin muuten sairaan ihana Balanchine-tyylinen adagio, voi että se oli upea. Sen verran muistamista että itse tanssiminen ja eläytyminen jäi vielä aika vajaaksi, mutta ensi perjantaina saadaan tehdä sama sarja uudestaan. Yay!
