Bellaa balettia

Torstaiaamuna heräsin kankeana ja entistä väsyneempänä. Keskiviikon iltabaletit ja liian vähäiset palautusunet painoivat kropan ja fiiliksen alas. Raahauduin silti ylös, ja toivoin että suihku ja sysimusta kahvi tekisivät tehtävänsä. Olin joka tapauksessa menossa aamutunnille. Perille päästyäni tanko sujui vielä jotenkuten, mutta siihen loppuikin kehon ja mielen harmonia. Emme olleet yhteisymmäryksessä. Vanhat epävarmuudet nousivat pintaan, ja tanssista katosi nautinto ja ilo. Baletti on oikeasti vaikea laji, toisinaan myös henkisesti. Poistuin salista apeana. Samana iltana menin oopperaan katsomaan Kansallisbaletin Bella Figuraa, kolmannen kerran jo.

Ennen joulua serkkuni oli ottanut yhteyttä. Hän haluaisi miehensä kanssa nähdä balettia, ensimmäisen kerran, ja voisinko minä toimia heidän oppaanaan. Vastasin tietenkin heti myöntävästi! Ainoa rajoite oli aika... Serkkuni toinen lapsi syntyisi vielä ennen kevään tuloa, joten ei ollut paljon valinnanvaraa. Mutta kun tarkistin ohjelmistoa, tiesin heti. Sen pitää olla Bella Figura! Yhdessä illassa Balanchine, Forsythe ja Kylian - ihan varmasti joku näistä baleteista tekisi vaikutuksen (ellei sitten kaikki). Vielä piti sopia mitkä paikat varaisin, hyvät ja vähän halvemmat (arki-iltana) vai parhaat ja kalliimmat (lauantaina). Päädyimme lopulta lauantailtaan ja keskelle kymppiriviä. Nappivalinta.

Ilta alkoi Balanchinen "Neljällä Luonnekuvalla" (The Four Temperaments). Ensi-illassa en ollut niin vakuuttunut teoksesta, ryhmä tuntui silloin hieman epävarmalta ja se paistoi läpi esityksessä. Nyt oli toisin. Tanssi oli varmaa ja vakuuttavaa. Ryhmässä oli glamouria. Mistä myös pidän (koreografian ja musiikin lisäksi) on se että kaikki tanssijat pääsevät esille. Nimekkäiden ensitanssijoitten lisäksi oli todella hienoa nähdä vähemmän tunnettuja loistamassa lavalla. Kiinnitin huomiota mm. amerikkalaiseen Millis Faustiin. Hän näytti olevan niin kotonaan lavalla, hymy oli säteilevää ja tanssi puhdasta ja eleganttia. Ehkä hänellä on ollut enemmän kokemusta Balanchine-tyylistä? Toinen todella myönteinen yllätys oli Jevgenija Plešková. Hän tanssi "Teeman III" yhdessä Oliver Jahelkan kanssa. Pleškovalla on pitkät raajat ja kauniit linjat, ja hän ilmensi liikettä nautinnollisen tyylikkäästi. Eun-Ji Ha oli yhtä varma ja viehättävä kuten aina.

George Balanchine: Neljä Luonnekuvaa.
Edessä Antti Keinänen, Terhi Räsänen, Piergiorgio Regazzo, Charlotte Schauman.
Kuvaaja © Sakari Viika 2013 / Suomen Kansallisbaletti. 

Joka kerta kun olen nähnyt "Neljä Luonnekuvaa", olen pitänyt siitä yhä enemmän. Serkkuni, baletin ensikertalainen, nautti siitä jo ensinäkemältä. Hänen miehensä mietti ensiesityksen aikakautta ja miten se on mahtanut vaikuttaa musiikkiin ja koreografiaan. Siitä en mene sanomaan mitään, mutta ohjelmalehtisen mukaan Balanchine oli tilannut musiikin suoraan säveltäjältä, Paul Hindemithiltä, ja maksanut siitä 500 dollaria. Aika hyvä diili, etten sanoisi.

Väliajalla jonotettiin vessaan ja hengailtiin lämpiössä. Oopperalla törmää takuuvarmasti tuttuihin balettitunneilta. Torstai-iltana ihasteltiin esityksiä kilvan ainakin kolmessa eri yhteentörmäyksessä.

Illan keskimmäinen teos oli Forsythen "In the Middle, Somewhat Elevated..." Nimensä perusteella se tuskin oli keskellä ihan sattumalta! "In the Middle" on mun kaikkien aikojen suosikkibiisejä. Se energia, osaaaminen ja tekemisen meininki on ihan huikeaa. Ainoa asia mikä aiheuttaa päänvaivaa on se mihin kohdistaa katseensa lavalla. Keskellä on oma spotti, mutta näyttämön sivuissakin tapahtuu koko ajan. Mietin viimeksi, että just siellä, varjossa ja melkein näkymättömissä, voisi pistää kunnolla risaiseksi. Ottaa riskejä ilman että koko esitys on oman onnistumisen harteilla. Ensitanssijat vetävät soolot ja pisimmät padikset, mutta kaikki yhdeksän tanssijaa saavat vuorollaan ja yhdessä räjäyttää potin. Yksi uusi ja nuori tulokas, Hanako Matsune teki sellaisella asenteella että oksat pois. Kailey Kaba oli tosi edukseen, rennompi kuin mitä olen hänet ennen nähnyt. Koko ryhmä oli tasaisen vahva.

William Forsythe: In the Middle, Somewhat Elevated. Kuvassa Andrew Bowman ja Eun-Ji Ha.
Kuvaaja: © Sakari Viika 2013. Suomen Kansallisbaletin luvalla. 

Olen tästä kirjoittanut ennenkin, mutta jokunen vuosi sitten meidän ope (MPG) teetti meille pointessa tanssin jossa oli vaikutteita, asentoja ja askeleita tästä nimenomaisesta biisistä. MPG on tanssinut itse molemmat naispääroolit, ja hän tuntee baletin läpikotaisin. Ne treenit kuuluvat edelleen mun parhaisiin tanssielämyksiin ikinä. Enkä pysty katsomaan "In the Middle:ä" ilman että lihakset nykivät mukana. Niin käy kyllä aika monen baletin kohdalla! Esityksen jälkeen piti heti kysyä mitä mun sukulaiset pitivät siitä... No, serkkuni ei innostunut musiikista ja harmitteli sitä että lavalla tapahtuu niin paljon yhtäaikaa - on vaikea keskittyä, toisin kuin Balanchinen biisin kohdalla. Serkun mies oli sitä vastoin innostunut, sekä musiikista että koreografista ja tanssimisesta. Minä, jos voisin, menisin katsomaan "In the Middlen" joka esityksen.

Illan päätti Kylianin "Bella Figura". Puhdasta tanssin runoutta... Kauniita vartaloita, herkkiä hetkiä, pikku hauskuuksia, yllättävää tilan käyttöä. Baletissa ei varsinaisesti ole tarinaa, on kohtaamisia ja (melkein) kosketuksia, unenomaisia tunnelmia. Esiripun laskeuduttua lopullisesti yleisö puhkesi raikuviin suosionosoituksiin. Sekä lauantaina että torstaina. Mun torstaiaamun alakuloinen fiilis muuttui sekin illan hurmokseksi. Ja palavaksi haluksi päästä mahdollisimman pian takaisin tunnille ja tanssimaan!

Randomia:

Serkkuni kommentoi ensimmäisen biisin jälkeen että naistanssijoilla on suhteessa todella isot reisilihakset. Balanchinen teoksen puvustus (ne valkoiset sukkikset ja leon malli) kieltämättä korostavat ballerinan reisiä... Mutta jos samaiset tanssijat tulevat kadulla vastaan niin näyttävät puolet pienemmältä. Serkkua hämäsi myös naisten sikspäkit "Bella Figurassa". Sitä ei vaan käy kieltäminen että ballerina on paitsi tanssitaiteilija myös atleetti ja täyttä habaa. Serkun mies kyseli miestanssijoitten treenistä (taisi olla vaikuttunut miesten kondiksesta ja tekemisestä). Kerroin että kuntosali (rautaa!) on pakollinen, miehet kun nostavat mimmejä koko uransa. Ja että miesten balettitekniikka keskittyy enemmän hyppyihin ja piruetteihin kuin vastaavasti naisten.

Näin muuten ensimmäisen kerran että tanssijat toivat lahjakukkasensa loppukiitosten ajaksi näyttämölle. Se on kuulemma uusi käytäntö, mutta kaikki eivät sitä vielä harrasta. Musta se on kiva tapa, ja onhan sitä totuttu näkemään muualla maailmassa.

Ja sukulaiseni, nuo nyt jo entiset balettineitsyet? No, mies ilmoitti heti että tämä otetaan uusiksi. :)

Tanssivuosi korkattu!

Okei, 10 päivän tanssitaukoa ei voida tosissaan moittia liian pitkäksi - mutta pyhien pakolliset löhöilyt tekivät siitä kolme kertaa pidemmän tuntuisen! Huomaa että kroppa on tottunut tanssimaan, rupeaa nimittäin heti valittamaan jos jää ilman (se ja mun pää). Pieni tauko tekee vielä ihan hyvää, lihakset ovat pehmeämpiä ja venyvyys parempi. Mutta jos tauko pitkittyy, multa katoaa hypyistä pomppu ja jaloista jousto, ja se taas altistaa vammoille. Enkä osaa oikein hillitä tekemisiäni tunneilla, menen aina täysillä!

Pääsin kuiteskin tällä viikolla takaisin tangolle. Maanantaina heti tuplasettiä, vaiks viikonlopun juhlinta tuntuikin lievänä väsymyksenä. Jalka nousi alussa vielä suht kevyesti, mutta hypyissä puuskutin jo! Piruetit olivat aika huteria, ja aukikiertoa on viimeksi nähty viime vuonna! Jäin silti tekemään perustason tuntia kärjillä, mietin että parempi takoa rautaa kun jalat ovat vielä lämpimät..

Tiistaina meni jo paremmin. Meidän ope oli mahtavassa vedossa (kuten aina), ja saatiin taas ihan super hyvää ohjausta ja korjauksia. Siitä miten harjoitukset eivät saa olla tylsän näköisiä, ja miten katseen pitää suuntautua oikeasti jonnekin -  vaikka tekisit pelkkää tendu-sarjaa tangossa. Ei pidä tanssia omassa pikku kuplassa, se näkyy kyllä ulospäin! Opettaja haluaa nähdä meidän silmiä, ja haluaa nähdä "personalitya" - ei balettikoulu-robotteja. Ei me silti saada sooloilla, tunti on hyväntuulisuudestaan huolimatta hyvin kurinalainen. Tässä kohtaa haetaankin hienosäätöä tekemisiin, ja perusteiden pitää olla jo vahvasti hallinnassa. Open oma esimerkki onkin mitä paras, en ikinä kyllästy katsomaan hänen näyttöjään!

Pointe oli.. ihan sairaan ihana tunti. Tangossa tehtiin vielä perus-settiä, mutta osa profiilissa, siis kuten normaalitunnilla. Siinä kohtaa ei ollut mitään uutta, ja tanko oli keveympi kuin ennen Joulua. Ope antoi selvästikin armoa! Korjauksia tuli taas runsaasti, ja "hands-on". Tämä opettaja ei epäröi istua alas ja ottaa jalkaterästä kiinni jotta se oma maksimaalinen suoritus löytyisi! Muutenkin on mahtavaa miten paljon häneltä saa sitä hienosäätöä, ja miten ison eron se tekee omaan tanssimiseen.

Keskellä tulikin yllätys. Opettaja oli ennen Joulua ottanut puheeksi keväällä harjoiteltavan varkan (Balanchinen baletista), mutta oli muuttanut mielensä sen suhteen. Se olisi sittenkin liian nopea, kun meidän tunnilla on kuitenkin vähän eritasoista porukkaa (ei kuitenkaan ihan pointe-aloittelijoita). Sen sijan saisimme harjoitella koreografiaa joka on hänen itsensä muokkaamaa, käyttäen elementtejä Forsythen ja Bejartin baleteista - ja M-P:n omasta tyylistä! Musiikki on Forsythen teoksesta "In the Middle, Somewhat Elevated". Se on teos, jonka keskeistä roolia meidän ope on muuten itsekin tanssinnut (katso yllä oleva kuva). Eikä todellakaan mitään perinteistä klassista!



Meidän koreo ei siis missään nimessä ole sama kuin tuossa Forsythen teoksessa, se olisi ihan tolkuttoman liian vaikea, mutta tunnistan jo nyt samoja juttuja! Harjoittelimme eilen alkua, ja se oli ihan erilaista kuin mitä olen baletissa tottunut tekemään. Ja tykkäsin tosi paljon! Käsien kanssa olen kyllä vähän sekaisin, kokeilin äsken muistella sarjaa enkä saanut niitä millään kohdalle. Sen siitä saa kun treenaa vain tuttua balettia, pää ei nappaa enää niin nopsaan vierasta liikekieltä.. Onneksi harrastin kuitenkin ennen muinoin myös nykytanssia ja jazzia, siitä oli ehdottomasti hyötyä kropan muussa käytössä! Koreografia on moderni, mutta siinä pitää olla silti vahva klassinen pohja - se tehdään siis kärjillä.

Kaiken kaikkiaan ihan mieletön avaus uudelle tanssivuodelle!