Viime perjantaina ne tuli takaisin: mun kauan kadoksissa olleet piruetit! En tiedä minne ne aina katoavat, mutta just kun menee tosi hyvin menee kohta päin seiniä. Ja lattiaa. Humps! Tosin mun yksi ope kerran oikein kehui kun vedin lipat - vasta sitten on kuulemma tosissaan yrittänyt! Mulla on kuitenkin tapana yrittää usein liikaa, vauhtiakin vedän kuuden edestä vaikka pokka loppuu viimeistään kolmen kohdalla. Mutta silloin kun se onnistuu, kun olen ihan keskellä pyörimisakselia - niin se on ihan mahtava tunne! Pitää siis ottaa ilo irti, niin kuin Dorothee Gilbert tekee tässä Kitrin variaatiossa. Tällä naisella on sitä pokkaa!
P.S. Normisti en laittais piippuhyllyltä salaa kuvattuja videoita tänne, mutta tätä en voinut vastustaa. Ja yleisön reaktiokin on aika makoisa.
Ja tässä vielä toinen, Joutsenlammesta. Tykkään Gilbertista erityisesti koska hänellä on briljantin tekniikan lisäksi uskallusta, musikaalisuutta ja ihanan hengittävät kädet ja ilmeikkäät kasvot.
