Showing posts with label M-P. Show all posts
Showing posts with label M-P. Show all posts

27.2.11

Katse eteen!

Piruettiviikko päättyi lopulta flunssaan, mutta onneksi kuntoa riitti just vielä perjantain balettitunneille. Kurkkua kutitti ja silmiä väsytti, mutta M-P:n treenejä ei sovi missata! Mä oikeasti uskon että mun motivaatio oli niin kova, että se piti pahemman flunssan loitolla. Sama juttu vuosi sitten kun valmisteltiin kevätnäytöstä - tauti meni siinä sivussa. Pitää silti olla varovainen, se on ihan selvä juttu. Jos on vähänkin vaikeata hengittää, tai on kova yskä - niin ei pidä missään nimessä rehkiä! Multa jää nyt väkisin parit treenit väliin, mutta jos ensi perjantaina selviän Otrivinin avulla tunneille, niin siellähän olen.

Ja oli se sen arvoista. Piruettiputki ei loppunut vieläkään ja tanko sujui niin hyvin kuin ikinä. Opettajakin tykkäsi että "everything is better now!" Ja uudet kärkitossutkin ovat vihdoin sopeutuneet mun jalkoihin. Parasta kuitenkin että M-P:ltä sai taas sellaista hienosäätöä ja ohjausta mitä aikuisten tunneilta ei yleensä odota. Mä nautin siitä että pitää ja saa kerrankin esiintyä myös treeneissä. Tarkoitan sillä että treenaaminen ei ole pelkkää tekniikkaa, vaikka M-P onkin super tarkka siitä että mitään ei tehdä sinne päin ("no in-betweens") ja kaikki mikä tehdään, tehdään loppuun asti ("do your maximum!)". Tekniikka ei kuitenkaan ole itseisarvo, vaan tanssiessa halutaan myös ilmaista jotakin. Ja sitä varten on avauduttava. Yleisölle. Olkoonkin että meidän pitää kuvitella se täysi katsomo peilin tilalle.
"Present yourself!"
Lana Jones is a senior artist with The Australian Ballet in Melbourne. 
(Justin Smith/Australian Ballet)

Pointe-tunnilla tehtiin yksinkertainen harjoitus jossa käveltiin salin pitkä sivu päästä päähän: neljä askelta, aina croisé, toinen käsi aukeaa etukautta sivulle - ja sitten coupé ja bourreét tuoden käsiä ylös - neljä laskua - uudestaan coupé, piqué takajalalla ja bourreét taaksepäin (kädet toista kautta). M-P oheisti meidät esittelemään itseämme - "Present yourself!" - toisin sanoen tanssimaan asenteella. 

Pitää oikeasti uskoa siihen mitä tekee, ja että tässä ollaan ottamassa "näyttämö" haltuun. Helpommin sanottu kuin tehty. Mun on pakko myöntää että tälläinen täysillä tanssiminen on baletissa aina vähän nolottanut mua. Etenkin silloin kun opelta ei ole tullut erikseen ohjausta, ja tunneilla on ollut niitä oikeita tanssijoita.. Siis ammattilaisia tai esim balettioppilaitoksen käyneitä lahjakkaita ja "hyviä tyttöjä"(yhden opettajan sanoin). Tuntuu että mä yritän ottaa osaa johonkin mihin mulla ei oikeasti ole rahkeita. Vähän niin kuin olisin tullut kuokkimaan hienoihin juhliin ja mekkokin on liian arkinen! 

Paul Kolnik/New York City Ballet

21st Century Movement: Sara Mearns and Jared Angle, center, with other members of New York City Ballet at the David H. Koch Theater at Lincoln Center in “A Simple Symphony.”


Pikkuhiljaa tähän on tullut muutosta. Mun toinen lemppariope G on jo viime vuodet ohjannut teknistä suoritusta pidemmälle ja nyt M-P:ltä olen saanut lisää rohkeutta. Perjantaina kun tehtiin just tuo harjoitus, niin hän neuvoi meitä oikeasti katsomaan jotain. Ei mitään epävarmaa vilkuilua sinne tai tänne tai alas, vaan rohkea ja pitkä katse suoraan kuviteltuun kohteeseen. Fearless! Ja vaikka harjoituksen aikana tuli koko ajan muistutusta kantapäistä ja polvista ja käsistä, niin katseharjoitus tehtiin sekin uusiksi. Opelle ja meille itselle. M-P vielä kertoi että hän oli nuorena tyttönä mielettömän ujo, ja että tästä on apua myös oikeassa elämässä tanssisalien ja lavan ulkopuolella! Mulle riittää kyllä se että saan olla oma itseni ihan tanssiessa - siis se tanssija joka haluan olla. Nolostumatta! 

13.2.11

Hyvää Ystävänpäivää!


Näissä blogipostauksissa on parasta että voi jakaa harrastustaan ja kaikkea siihen liittyvää muitten yhtä hurahtaneiden kanssa! Ei-tanssivat kaverit kun eivät oikein tajua mikä tässä baletissa on niin ihmeellistä. Sitä onkin vaikeaa selittää, koska tanssi pitää kokea - joko katsomalla tai itse tanssimalla! Sen ja huomisen Ystävänpäivän kunniaksi halusin laittaa parit kivat linkit tänne. Ensin vinkkaan kaikkia Hampurin baletin sivustolle, josta voi ladata upeita wallpapereita ja näytönsäästäjiä omalle koneelle. Mallit ja helpot ohjeet löytyvät kaikki samalta sivulta. Nauttikaa!

The Hamburg Ballet

Ja pitää tietenkin laittaa muutama video! Tällä kertaa valitsin venäläis-amerikkalaisen George Balanchinen (1904-1983) koreografian Serenaden. Ei ihan umpimähkään, vaan siksi että Mr. B on ollut ja on edelleen suuri vaikuttaja baletin maailmassa, ja itse olen aina tykännyt hyvin paljon hänen teoksista ja tyylistä. Se lainaus "Music is dance made visible" on muuten itsensä Balanchinen viisaus. Mun nykyinen opettaja Marie-Pierre viittaa usein juuri Balanchineen, ja teettää meille tämän tyylin mukaista liikemateriaalia. Täytyykin sanoa että M-P olisi ollut Mr. B:n ihanne-ballerina pitkine raajoineen! Ai niin, onpa hän tanssinutkin Terpsichoren (tanssin ja musiikin muusa) roolin baletissa Apollo. 

Itse en ihan tuohon Balanchine-balleriinan muottiin sovi (en siis lähimainkaan), mutta olen huomannut että tykkään sentääs liikkua isosti. Sitä M-P:kin takoo meille koko ajan päähän: "Guys, I want you to move bigger! Deeper pliés! Juicy pliés! Stretch, lengthen, looong lines! No in-betweens! Present yourself! Move! Like cats!" Heh, siinä tulikin parit ope-kommentit kaupan päälle.. Mutta siis, sen kummemin selittämättä (mun piti alunperinkin laittaa tänne vaan toi ylläoleva linkki!). PNB:n video on harjoituksista, mitkä on aina kiva katsella ja Tchaikovskyn musiikki on tosi vaikuttava myös.



Toinen pätkä on sitten video itse esityksestä. Pidempiä on käytännössä mahdotonta löytää, sillä Balanchine-säätiö (klikkaa tänne) valvoo tosi tarkkaan kuka saa esittää mitäkin missä. Livenä olen nähnyt vain yhden teoksen, se oli Kansallisbaletin esittämänä - enkä nyt edes muista sen nimeä! Alan kai tulla vanhaksi, heh. Mutta takaisin Serenadeen..



Eikä voi tehdä postausta Balanchinesta ilman New York City balettia: