Eilen tehtiin tunnin päätteeksi vielä pikainen grand jeté -sarja ristiin rastiin salia: tombé pas de bourrée, glissade alle ja grand jeté developpé, kädet edessä allongé. Siitä contre-temps, ja diagonaalissa toiseen suuntaan. Tykkään isoista hypyistä, mutta tämä tuottaa mulle aina lisähaastetta. Oikealle hyppiessä en saa jalkoja auki täyteen spagaattin, ja jeté jää aina vajaaksi. Vasemmalle mentäessä jalat aukeavat, mutta hyppyenergia tahtoo näkyä käsissä asti. Käsien pitäisi siis leijua ilmassa silleen kauniisti ja kannatetusti, eikä suoriksi tikuiksi ojennettuina. Jos ope haluaa että kädet ovat en couronne (toisin sanoen ylös kolmanteen), niin se on paljon helpompaa. Eilen sain noottia sekä käsistä että pään asennosta. Vilkaisin peiliin kun katse olisi pitänyt olla menosuuntaan. Ensi kerralla pitää kyllä skarpata - onneksi tulee aina uusi tilaisuus :)
Yhden tärkeän asian opin tässä taannoin. Kun hypätään grand jetét, pitää olla tarkkana ettei kroppa ole täysin profiilissa peiliin/yleisöön. Siinä pitää nimittäin olla täydellinen aukikierto ja asento että hyppy näyttää hyvältä. Kannattaa siis aina hypätä hiukan diagonaalissa, niin grand jeté näyttää heti kauniimmalta. Olettaen tietenkin että kaikki muu on myös kohdallaan!
Toinen erittäin hyvä neuvo on hyppiä aina eteenpäin - se kuulostaa itsestään selvältä, mutta usein hyppy jääkin ylävartalosta takakenoon ja jarruttaa ilmalentoa! Mä ajattelen sen niin että ponnistan sekä korkeutta että matkaa, ikään kuin hyppisi esteen yli. Meidän opettaja antoi myös toisenlaisen ja paljon hienomman mielikuvan: kuvittele että kaikki liikkeesi ovat eteenpäin antavia, siis että sinä lahjoitat tanssiasi yleisölle. Kun jännittää, sitä nimittäin usein perääntyy - mikä on ihan luonnollinen reaktio. Se näkyy esim taaksepäin nojaavina piruetteina ja liian pidättyväisenä liikkeenä. Takakenoisuudesta tulee myös helposti pysyvä maneeri. Mutta jos sitä vain unohtaa itsensä ja heittäytyy koko kropallaan anteliaaksi, niin tanssin voima vie eteenpäin ihan uudella tavalla!
Kuvassa upea Polina Semionova, valokuvaajan tietoja en valitettavasti löytänyt.
Yhden tärkeän asian opin tässä taannoin. Kun hypätään grand jetét, pitää olla tarkkana ettei kroppa ole täysin profiilissa peiliin/yleisöön. Siinä pitää nimittäin olla täydellinen aukikierto ja asento että hyppy näyttää hyvältä. Kannattaa siis aina hypätä hiukan diagonaalissa, niin grand jeté näyttää heti kauniimmalta. Olettaen tietenkin että kaikki muu on myös kohdallaan!
Toinen erittäin hyvä neuvo on hyppiä aina eteenpäin - se kuulostaa itsestään selvältä, mutta usein hyppy jääkin ylävartalosta takakenoon ja jarruttaa ilmalentoa! Mä ajattelen sen niin että ponnistan sekä korkeutta että matkaa, ikään kuin hyppisi esteen yli. Meidän opettaja antoi myös toisenlaisen ja paljon hienomman mielikuvan: kuvittele että kaikki liikkeesi ovat eteenpäin antavia, siis että sinä lahjoitat tanssiasi yleisölle. Kun jännittää, sitä nimittäin usein perääntyy - mikä on ihan luonnollinen reaktio. Se näkyy esim taaksepäin nojaavina piruetteina ja liian pidättyväisenä liikkeenä. Takakenoisuudesta tulee myös helposti pysyvä maneeri. Mutta jos sitä vain unohtaa itsensä ja heittäytyy koko kropallaan anteliaaksi, niin tanssin voima vie eteenpäin ihan uudella tavalla!
Kuvassa upea Polina Semionova, valokuvaajan tietoja en valitettavasti löytänyt.
