Terveisiä Saksasta!

Viimeiset kaksi viikkoa on tullut harrastettua tätä ei-tanssimista oikein kiusaksi asti.. Edellisen kerran olin tunnilla perjantaina ennen Vappua, sitten pitikin jo valmistella työmatkaa Saksaan josta tulin takaisin viime sunnuntai yöllä. Eilinen maanantai meni lähinnä torkahdellen matkalla töihin ja kotiin ja melkein vähän töissäkin. Heh. Jätin treenit suosiolla väliin. Mutta huomenna viimeistään on aika katkaista tämä turhauttava treenitaukoputki! Menen helpommalle J1-tason tunnille, ja toivottavasti saan jalat alle taas suht nopeasti. Ja mielellään ilman kolmen päivän lihaskrapulaa!  Taitaa olla kyllä turha toivo..

Työmatka onnistui silti yli odotusten. Asiakkaita riitti ja vaikka oltiin messuilla töissä klo 9.30-18, jäi kuiteskin illat vapaiksi. Sää oli ihan huippua, ekan päivän jälkeen tarkeni istua ulkona t-paidassa. Mittarikin hehkutti lauantaina jotain +26 astetta! Ruhrin alueella oleva Essen on muuten tosi kiva kaupunki, väkiluvultaan jotain Helsingin kokoa, ja viimevuotisen kulttuuripääkaupunkeilun jälkeen entistä ehommassa kunnossa. Vanha keskusta on pelkkää kävelykatua, joka kulman takana on kivoja aukioita, taidetta ja suihkulähteitä, vehreitä puita, istutuksia, kauppoja, terasseja, italialaisia jäätelöbaareja.. Ja paljon ihmisiä vaeltamassa kaupasta ja terassilta toiseen. Pahoittelen muuten omien kuvien puuttumista, mutta macbook ei tue työkännykän bluetooth-yhteyttä. En kyllä ottanut kuin muutamaa hassua otosta, kun en halunnut olla liian turistina liikenteessä..

Essenin paras ruokakokemus löytyi vaaleanpunaisen Grillo-teatterin takaa, pienestä luomuravintolasta nimeltä Seitenblick. Niin herkullista, runsasta ja tuoretta salaattia saa harvoin. Ja Saksassa oli sopivasti paras parsa-aika, tuoreena tosi herkkua. Jälkiruoaksi nautin kokonaisen kakun kokoisen mansikka-raparperi-tiramisun, voi miten hyvää.. Jostain syystä tarjoilija toi meille kysymättä kaksi lusikkaa, vaikka tilaus oli vain mulle! No, tarjosin kyllä työkaverille mutta tällä oli (onneksi) jo ähky, heh..

Kuva: Seitenblick

Messuilla ei ehditty pitää lounastaukoja, mutta sämpylä- ja kakkukärry kiersi kerran päivässä. Pakko sanoa että saksalaiset taitavat tarjoilun, kakkukin oli täyttä tavaraa, ihan taatusti voilla leivottua ja yksi pala ainakin puolen kilon painoinen. Torstaina saatiin luumu-strudel-piirakkaa, perjantaina Käsekuchenia (rahkakakkua), ja lauantaina omenapiirakkaa. Niin hyvältä kuin maistukin, kakut ja leivät ja suklaat ja namit ja oluet ja viinit - kaikki on kyllä mennyt suoraan reisiin ja takapuoleen. Kun ei treenaa ja silti herkuttelee yli päivän fyysisen tarpeen, sitä yksinkertaisesti lihoaa. Hieman ahdistaa pukea taas treenivaatteet päälle, mutta yleensä unohdan murehtia mahdollisia muhkuroitani viimeistään tangon puolessavälissä. Ylimääräiset kilot katoavat kuiteskin muutamassa viikossa. Etenkin kun taukoilu on nyt toistaiseksi loppu!

Miltä teistä tuntuu palata taukojen jälkeen tanssimaan? Kauankos kestää saada jalat taas alle?

P.S. Työmatkasta ei selvitty kokonaan ilman balettia (tai siihen liittyvää), mutta siitä meinaan kirjoitaa enemmän tohon toiseen blogiin. Pieni vihje tässä:

:)

On the road..

Jyväskylä, 1.4.2011. Työmatkalla, toinen päivä ja toinen yö hotellissa. Messuilla 8-9 tuntia putkeen myyntityötä, lounaaksi ehtii vain suklaata ja kahvia.. Töistä suoraan edustamaan, herkuttelua ja viiniä. Ja yömyssyjä. Tämä työkeikka on kyllä oikein mielenkiintoinen, olen tavannut tosi hyviä tyyppejä Färsaaria myöten enkä ole ehtinyt pitkästyä yhtään. Oma aika on tosin kortilla, eilen esim läksin kotoa klo 8 ja olin hotellihuoneessa klo 24. Tänään päästiin sentään jo ennen iltakymmentä relaamaan. Huomenna taas putkeen töitä ja sieltä taas suoraan edustamaan.. On se silti kivaa vaihtelua. Tanssista ei kyllä voi puhuakaan eikä venytellä ei ehdi, vaikka sängylle mahtuisi (isompi kuin mun keittiö!). Ja olen syönyt niin paljon gurmeeta ja suklaata ja juonut viiniä veden sijan että taidan ensi viikon tanssitunneilla pukea ne löysimmät verkkarit päälle..

Mun piti siis alunperin tehdä  postaus miten pysyä kunnossa reissun päällä.. Voishan sitä tehdä esim punneruksia ja vatsalihaksia ja nilkkojen ojennuksia, mutta jostain syystä ei oikein tunnu tehokkaalta. Johtunee niistä kuohuviineistä. Kippis! Huomen aamulla vois silti yrittää ehtiä saunaan (poreallas), sais siellä lihakset vähän rennoksi. Ja ennen kotimatkaa on ihan pakko venytellä kunnolla!

Yksi hyvä tai huono puoli tässä on se, että huoneessani on tosi iso peili. Ei ylety katsomaan nilkan asentoa, mutta vois vähän tarkistella yläkropan epaulementia. Kunhan ehtisin olla tällä puolta tuntia pidempään.. Ja nyt en ehi muutenkaan kun kirjoitan tässä samalla.. ;) Toinen hyvä puoli tässä reissussa on se että olen saanut puhua saksaa, ja ruotsikin alkaa taas sujua. Omituista kyllä, mun englantiin on livahtanut tanskalainen korostus. Mikä on hassu yhteensattuma.. kas kun kuulin just että mun suosikki-balettitunnilla oli tänään käynyt vieras: tanskalainen herra hottis-husband-of- M-P, siis SKB:n taiteellinen johtaja KG! Vissiin tullut katsomaan mitä vaimo oikein tekee kaikki perjantai-illat.. Ei se sitten voinu käydä viime viikolla? Toisaalta, ihan hyvä näin. Mulla olis voinut mennä spasmat entistä pahemmin sekaisin. Hih. Lukaisepa täältä mielenkiintoinen haastattelu:  www.ballet-dance.com.

Hieman köyhä postaus mitä siis tulee omaan tanssimiseen.. No, ensi viikolla on paluu arkeen ja parit arkivapaat päälle tasoittamaan työputkea. Tavoite olis toistaa ne foutté-piruetit, ja sitten haluaisin todella tietää onko mun ryhmä näytöksissä mukana, ja millä kokoonpanolla.. 

Kysymys: Miten treenat silloin kun et pääse tanssimaan?

Kevätlaitumille!

Nyt tuntuu jo siltä että pelätystä flunssasta kehittyi vain tavanomainen nuha - ja tylsin vaihe taitaa olla jo takanakin. Neljän päivän soffalepo, aspirin ja otrivin ja ajatus seuraavasta tanssitunnista auttoivat kaikki selättämään tämän taudin alta aikayksikön. Minä-flunssa 1-0! En kestäisi olla ilman liikuntaa yhtään päivää pidempää. Tänään mun teki jo mieli loikkia sulavien lumihankien yli, mutta auringolla oli selvästi osansa mun lehmät-kevätlaitumille-hurmiossa. Uskalsin vihdoin nostaa hupun alas, ja ihana tunne kun ei ollutkaan mitään jäätävää viimaa.. vaan melkein leuto tuuli, ennakkoa keväästä ja kesästä. Aaah..

balleriinat kevätlaitumella
kuva: weheartit.com

Mutta oikeasti, mun jalat ovat niin levottomat että voisin hyppiä seinille! Mun kropalla on todella fyysinen tarve tanssia, kaipaan jopa pointe-tunnin kidutusta. Ehkä sen on oltava just niin extreme, että saa tämän sohvaperunuuden ravistettua jaloista! Kuuden päivän treenitauko on mulle ihan liian pitkä aika. Voin paremmin kun treenaan tasaiseen tahtiin, korkeintaan 1-2 päivän taukoja välissä. Jos olen ollut liian pitkään tekemättä, uudelleen käynnistäminen on tosi raskasta. Pitäisi aina aloittaa pehmeästi, siinä on muuten helposti loukkaantumisen vaara. Niitä pehmeitä tunteja ei vaan juuri ole! Ja inhoan niitä 3-4 ekojen harkkojen jälkeisiä päiviä - kaikki paikat jumissa ja maitohapoilla! Vitsi kun en enää ole 20 v.. Joten onneksi huomenna M-P:n baletti :)

Viime viikollahan oli ihan super tunti (lue täältä: You Did Well Today), mutta en odota nyt liikoja, siis mitä tulee omaan tekemiseen. En ole kuitenkaan vielä palautunut täysin terveeksi. Tukkoisen nenän saa sentääs otrivinillä auki, eikä yskää ole ollut haitaksi asti. Pitää katsoa josko opettajalle on erikseen mainitttava puolikuntoisuudesta.. Toisaalta en halua jäädä ilman korjauksia, mutta ne missä pitää tehdä "more and bigger" ovat ehkä turhan rankkoja vielä. Sekään ei ole kiva jos ei vaan jaksa ja ope ihmettelee miksi.. Jospa huomenna on niin hyvä olo etten edes muista miettiä asiaa. :) Lähdenkin tästä venyttelemään ennen nukkumaan menoa, balettikassikin on jo valmiiksi pakattu.