Piruetit piilosilla

Eilen mun kadonneeksi ilmoitettu triplapiruetti löytyi taas - työmatkojen, pääisiäspyhien, kipeitten nilkkojen ja epävarmuuden kasan alta! Sanonpa vain, että tervetuloa takaisin ja olen todella kaivannut sinua! Meillä oli siis kahden viikon tauon jälkeen taas Marie-Pierren jatko 3 balettitunti, ja ihana tunti olikin. Ainoa haitta oli mun kipeät ja jumit lihakset torstain aamutunnilta - sen siitä kuulkaas saa kun viikkoon ei tee mitään ja sitten änkee kaiken menetetyn treenin kahteen päivään! Keskellä meinasi jo happi loppua kun tehtiin pikkuhyppyjä. Hävetti kun huohotin siinä sarjojen välissä, varsin kun näin M-P:n ilmeestä että hän oli hiukan ihmeissään mun surkeasta kunnosta. Toisaalta hän huolehtii muutenkin aina meistä. Kun yksi harvemmin käynyt tyttö istahti harjoitusten välissä alas, hän kysyi heti että onko kaikki hyvin. M-P:n tunneilla ei pidä lepäillä ellei ole tosi kyseessä!

Photo by Kyle Froman of New York City Ballet

Tangossa tehtiin muutama pirullisen nopea sarja, ja yksi toistettiin neljään kertaan kun ei millään meinanut upota. Heh. Se meni näin: 1.osa 5. asento, degagé piqué - degagé piqué - enveloppé - degagé releve´ eteen, sama sivulle, ja taakse - 2. osa: 5.asento, jalka takana - degagé sivulle, tanko jalka degagé taakse, ulkojalka sivulle, tankojalka eteen - 3.osa: 5.asento ulkojalka takaa - degagé croisé pättyen taakse - ja sama sarja aloittaen takaa. Tämä kaikki yhteen, ilman taukoa. Ekalla kerralla pääsin mukaan koska tiedän jo mitä tempoa M-P tarkoittaa kun hän varoittaa meitä, se on siis sikanopea! Mutta aina sen kakkos-osan kohdalla meinasin mennä puihin, koska painon siirto jalalta toiselle kesken nopean sarjan on tosi vaikeata. En kyllä ollut ainoa.. M-P käski meidän tehdä pieniä liikkeitä, ja kaikki nopealla aksentilla sisään. Kuulemma hyvin New York City Balettia! Tuon kommentin jälkeen tsemppasin vielä enemmän, ja sainkin sarjan menemään alusta loppuun! Ja kehut siitä :)

Laitan tänne väliin yhden suosikkivariaationi, "Tchaikovsky Pas de Deux". Tanssijat eivät ole New York City Baletista, Laëtitia Pujol on Pariisin Oopperan baletin danseuse étoile, mutta koreografia on tietenkin Balanchinen. Jos tämä video ei joskus enää näy tässä, laittakaa viestiä. Balanchinen säätiö poistattaa nimittäin näitä youtubesta yleensä aika nopsaan. Toivottavasti mahdollisimman moni ehtii kuitenkin nähdä tämän hienon klassikon! Ja todella tyylikkäänä toteutuksena:

Keskellä meillä oli yksi uusi ja haastava piruettiharjoitus. Aloitettiin 5:stä asennosta, plié ja siitä yksi en dehors piruetti niin että passé vaihtuu käännöksen aikana takaa eteen ja asento päättyy neljänteen relevéssä. Siitä taas piruetti (tai oikeastaan kyseessä oli kännös) ilman plietä ja sama lopetus. Vielä yksi käännös ilman pliétä, sitten lopetus tuplapiruetilla, nyt normisti plién kera. Vaikeinta oli tehdä korkea passee ja lopettaa isoon neljänteen, kunnolla ristiin ja ilman tasapainon menetystä. Mutta se oli kiva harkka, jostain syystä vika piruetti onnistui silloin paljon paremmin. Harjoittelin sitten myös toisen ryhmän mukana, hieman sivussa (meillä on tosi pitkä sali, ja oven vieressä vielä yksi lyhyt peiliseinä - tässä kohtaa salia ei yleensä kukaan tee keskilattian harjoituksia). 

Ja sitten siinä kävi niin että kun tein vielä sarjan loputtua yhden ylimääräisen kertauksen, just for me, niin onnistui mun paras triplapiruetti ikinä. Oikeasti! En riuhtaissut vauhtia, passee oli auki ja pää spottasi. Ja olin niin keskellä kuin olla voi. Ja arvatkaa mitä, juuri sillä hetkellä kun jäin vielä pyörimään, M-P kääntyi pois eikä huomannut mun Hetkeä laisinkaan! Jälleen kerran triplani tuli esiin kun kukaan ei ollut näkemässä. Alan jo epäillä että kyseessä on Satumaan piruettikeiju..

Hah, kiinni jäit!

"Dance first. Think later. It´s the natural order."

Ei ollut ihan paras päivän alku eilen.. Heräsin aamulla puoli viiden aikaan aivan vietävään pohjelihaksen kramppiin! Siinä sitten kyyneleet silmissä yritin venyttää ja hengittää ja saada kivikovaa lihasta palautumaaan rennoksi. Enkä keksi syytä miksi kramppi nyt iski, kun mulla ei ole ollut näitä aikoihin. No, uni ei tullut ihan heti takaisin, ja kun olin muutenkin mennyt turhan myöhään nukkumaan niin olo oli melko raihnainen koko loppupäivän. Mikä ei tiennyt hyvää illan balettitunneille. Mutta en jätä Marie-Pierren tunteja väliin pikku väsyn tai krampin takia! 

Eka 90 min jatko 3-taso oli kyllä rankka.. Toisin kuin viime viikon "simple but 100% clean"-tankosarjat, tehtiin nyt nopeata ja vaikeata, ja joko mun port de bras kärsi tai sitten mun jalat sekoili. Yhden sarjan nappasin vasta toisella kerralla ja ihan viime hetkellä. Kun aivot ovat melkein narikassa ja kroppa tuntuu kantavan salamatkustajaa mukanaan (niin painavalta tuntui), itsevarmuuskin romahtaa pian perässä.. Onneksi M-P on niin ihana että näkee aina jotain hyvääkin, vaikka samalla korjaisi kuinka tiukasti! Aloinkin pikku hiljaa elpyä ja löytää sisäisen tanssijani uudelleen..

Tunnin lopussa hyppysarjoissa olin taas oma itseni - rakastan petit ja moyen allegroa erityisesti! Hypyistäni olenkin saanut aina eniten kehuja, siis lähinnä korkeudesta, tekniikassa riittää vielä hiomista. Mutta ehkä mun jalat yksinkertaisesti vaan sopivat hyppimiseen. Mulla tulee usein "pomppu" olo tunneilla  (ja lapsena ihan missä vain). Kuvittele Nalle Puhin Tikrua niin tiedät mitä tarkoitan.. Enpä muuten muistanut että Tigger on näin oivallinen tanssin opettaja! :)

Keskellä tehtiin piruettisarjoja - mutta mikä Murphyn laki se oikein on että opettaja katsoo aina eri suuntaan kun onnistuu pyörimään triplat!? Niitä kun ei tule muutenkaan liukuhihnalta. Tietty saan kicksit niistä ilmankin kehuja, mutta olis kiva jos M-P joskus näkisi.. Vaikka hän luultavasti korjaisi mua heti nilkan tai varpaiden asennosta! :) Tehtiin keskellä myös sarja mikä päättyi a la seconde -piruettiin, ei ihan mun ominta alaa. Varsinkin kun pyöritään vasemmalle, siis niin että oikea jalka on sivulla. Tällä kertaa pääsin sentään ympäri, mutta kun jarrutin jalka kääntyi just sen verran sisään että opettaja näki -  ja hän oli jo ehtinyt kehua  piruettia ennen kuin se oli valmiskaan! Auts.

Ja taas tuli tämä kommentti: "You start very well, but at the last moment you give up/lose it." Miten mä saisin itseni uskomaan siihen mitä teen, ja tekemään se 100% loppuun asti? Varsinkin pirueteissa heittäydyn liian usein virran vietäväksi, tyyliin sormet ristiin ja silmät kiinni ja ehkä nyt tulis se tripla.. Kuitenkaan kyse ei ole tuurista, vaan tekniikasta. Jospa mun pitäsikin miettiä sarjoja pidemmälle, siis ajatella ettei tanssi lopu siihen vaikeaan piruettiin (tai muuhun vastaavaan) vaan nähdä itseni jo ennen piruettia, venyttämässä sen jälkeistä viimeistä fraasia..

Pointe tunti ei ollut yhtään helpompi. Siinä muuten kaksi sanaa jotka eivät sovi samaan lauseeseen: pointe + helppo! Tankoharjoitukset menivät ihan ok, myös ne hitaat relevét. Echappét ovat edelleen työn takana, etenkin kun noustaan 4. asentoon. Mutta nyt saan jalat "liukumaan" yhtäaikaa ylös, ilman hyppimistä: edistystä! Yhden jalan relevét ovat sitten ihan toinen tarina.. Yhdessä sarjassa piti mennä kierros ympäri, siten että joka neljännes ylös ja takajalka coud de pied (kuva ylinnä, ja olispa mun jalat!). Kun tehtiin vasemmalle, toimi suht hyvin ja kehuja. Kun mentiin oikealle, tiesin jo lähtiessä ettei tuu mitään. Mun oikea jalka/polvi on nimittäin tosi huono suoristumaan kärjellä. Luulen että osasyy on n 10 v sitten tehty polven tähystys, jonka jälkeen ympäröivät lihakset ovat jääneet laiskaksi - tai siis kehitin varmaan silloin tiedostamatta itselleni maneerin. Ja nyt kun tiedostan sen, pää on jo valmiiksi puolittaisessa paniikissa joka kerta kun meen ylös! 

Sarja meni siis arvaten täysin pieleen oikealle, eikä ollut eka kerta kun se koipi petti mut. Näin heti M-P:n ilmeestä mitä tulemaan piti.. "Johanna, show me again!" Ja yritin, ja pieleen meni.. "Do it just to the front, straighten your knee.." Ja yritin, ja pieleen meni. "Come here.." Ja M-P otti käsistä kiinni ja pisti tekemään uusiksi, ja vielä kerran. Ja vielä. Ja sitten se suoristui! Mun surkea polvi suorana relevéssä! M-P: "You see, you can do it! It´s not your leg, just a bad habit!" Läpimurto! Ei se tietenkään ole nyt kerralla ikuiseksi ajoiksi korjattu, mutta sen jälkeen alkoi sujumaan paljon paremmin. Kunhan saan tämän tunteen takaraivooni, voin lakata hermoilemasta ja keskittyä itse tanssiin.

"Think first. Dance later. "Dance first. Think later. It´s the natural order." - Samuel Beckett 

Kuva ylinnä: Australian Ballet gallery, Herald Sun (klick here)