"Dance first. Think later. It´s the natural order."

Ei ollut ihan paras päivän alku eilen.. Heräsin aamulla puoli viiden aikaan aivan vietävään pohjelihaksen kramppiin! Siinä sitten kyyneleet silmissä yritin venyttää ja hengittää ja saada kivikovaa lihasta palautumaaan rennoksi. Enkä keksi syytä miksi kramppi nyt iski, kun mulla ei ole ollut näitä aikoihin. No, uni ei tullut ihan heti takaisin, ja kun olin muutenkin mennyt turhan myöhään nukkumaan niin olo oli melko raihnainen koko loppupäivän. Mikä ei tiennyt hyvää illan balettitunneille. Mutta en jätä Marie-Pierren tunteja väliin pikku väsyn tai krampin takia! 

Eka 90 min jatko 3-taso oli kyllä rankka.. Toisin kuin viime viikon "simple but 100% clean"-tankosarjat, tehtiin nyt nopeata ja vaikeata, ja joko mun port de bras kärsi tai sitten mun jalat sekoili. Yhden sarjan nappasin vasta toisella kerralla ja ihan viime hetkellä. Kun aivot ovat melkein narikassa ja kroppa tuntuu kantavan salamatkustajaa mukanaan (niin painavalta tuntui), itsevarmuuskin romahtaa pian perässä.. Onneksi M-P on niin ihana että näkee aina jotain hyvääkin, vaikka samalla korjaisi kuinka tiukasti! Aloinkin pikku hiljaa elpyä ja löytää sisäisen tanssijani uudelleen..

Tunnin lopussa hyppysarjoissa olin taas oma itseni - rakastan petit ja moyen allegroa erityisesti! Hypyistäni olenkin saanut aina eniten kehuja, siis lähinnä korkeudesta, tekniikassa riittää vielä hiomista. Mutta ehkä mun jalat yksinkertaisesti vaan sopivat hyppimiseen. Mulla tulee usein "pomppu" olo tunneilla  (ja lapsena ihan missä vain). Kuvittele Nalle Puhin Tikrua niin tiedät mitä tarkoitan.. Enpä muuten muistanut että Tigger on näin oivallinen tanssin opettaja! :)

Keskellä tehtiin piruettisarjoja - mutta mikä Murphyn laki se oikein on että opettaja katsoo aina eri suuntaan kun onnistuu pyörimään triplat!? Niitä kun ei tule muutenkaan liukuhihnalta. Tietty saan kicksit niistä ilmankin kehuja, mutta olis kiva jos M-P joskus näkisi.. Vaikka hän luultavasti korjaisi mua heti nilkan tai varpaiden asennosta! :) Tehtiin keskellä myös sarja mikä päättyi a la seconde -piruettiin, ei ihan mun ominta alaa. Varsinkin kun pyöritään vasemmalle, siis niin että oikea jalka on sivulla. Tällä kertaa pääsin sentään ympäri, mutta kun jarrutin jalka kääntyi just sen verran sisään että opettaja näki -  ja hän oli jo ehtinyt kehua  piruettia ennen kuin se oli valmiskaan! Auts.

Ja taas tuli tämä kommentti: "You start very well, but at the last moment you give up/lose it." Miten mä saisin itseni uskomaan siihen mitä teen, ja tekemään se 100% loppuun asti? Varsinkin pirueteissa heittäydyn liian usein virran vietäväksi, tyyliin sormet ristiin ja silmät kiinni ja ehkä nyt tulis se tripla.. Kuitenkaan kyse ei ole tuurista, vaan tekniikasta. Jospa mun pitäsikin miettiä sarjoja pidemmälle, siis ajatella ettei tanssi lopu siihen vaikeaan piruettiin (tai muuhun vastaavaan) vaan nähdä itseni jo ennen piruettia, venyttämässä sen jälkeistä viimeistä fraasia..

Pointe tunti ei ollut yhtään helpompi. Siinä muuten kaksi sanaa jotka eivät sovi samaan lauseeseen: pointe + helppo! Tankoharjoitukset menivät ihan ok, myös ne hitaat relevét. Echappét ovat edelleen työn takana, etenkin kun noustaan 4. asentoon. Mutta nyt saan jalat "liukumaan" yhtäaikaa ylös, ilman hyppimistä: edistystä! Yhden jalan relevét ovat sitten ihan toinen tarina.. Yhdessä sarjassa piti mennä kierros ympäri, siten että joka neljännes ylös ja takajalka coud de pied (kuva ylinnä, ja olispa mun jalat!). Kun tehtiin vasemmalle, toimi suht hyvin ja kehuja. Kun mentiin oikealle, tiesin jo lähtiessä ettei tuu mitään. Mun oikea jalka/polvi on nimittäin tosi huono suoristumaan kärjellä. Luulen että osasyy on n 10 v sitten tehty polven tähystys, jonka jälkeen ympäröivät lihakset ovat jääneet laiskaksi - tai siis kehitin varmaan silloin tiedostamatta itselleni maneerin. Ja nyt kun tiedostan sen, pää on jo valmiiksi puolittaisessa paniikissa joka kerta kun meen ylös! 

Sarja meni siis arvaten täysin pieleen oikealle, eikä ollut eka kerta kun se koipi petti mut. Näin heti M-P:n ilmeestä mitä tulemaan piti.. "Johanna, show me again!" Ja yritin, ja pieleen meni.. "Do it just to the front, straighten your knee.." Ja yritin, ja pieleen meni. "Come here.." Ja M-P otti käsistä kiinni ja pisti tekemään uusiksi, ja vielä kerran. Ja vielä. Ja sitten se suoristui! Mun surkea polvi suorana relevéssä! M-P: "You see, you can do it! It´s not your leg, just a bad habit!" Läpimurto! Ei se tietenkään ole nyt kerralla ikuiseksi ajoiksi korjattu, mutta sen jälkeen alkoi sujumaan paljon paremmin. Kunhan saan tämän tunteen takaraivooni, voin lakata hermoilemasta ja keskittyä itse tanssiin.

"Think first. Dance later. "Dance first. Think later. It´s the natural order." - Samuel Beckett 

Kuva ylinnä: Australian Ballet gallery, Herald Sun (klick here)