Liikkeen legendat: Raisua energiaa, sivaltavaa herkkyyttä

Viimekertaisen klassista klassisemman Bajadeerin jälkeen pääsin vaihteeksi katsomaan Kansallisbaletin nykytanssitarjontaa: Liikkeen Legendat - Masters of Movement. Neljä teosta, neljä koreografia. 

Alexander Ekman: Episodi 31. Kuvassa Kansallisbaletin tanssijoita. Kuva Sakari Viika / Kansallisbaletti. 

Illan avasi Alexander Ekmanin Episodi 31. Itse asiassa teos alkoi jo ennen esiripun nousua, mainiolla lyhytdokkarilla tanssijoitten työstä ja koregrafian harjoitusprosessista. Ryhmähenkeä, fyysistä ja henkistä heittäytymistä, hikeä, ääntä, irrottelua. Hyvin kaukana klassisesta baletista. Niin kaukana että koreografi heitti tanssijansa suojatusta studiosta ulos ihmisten ilmoille. En halua paljastaa liikaa, mutta kohtaamiset ovat hämmentäviä ja hauskoja. Ja irrottivat makeat naurut katsomossa! Pidin myös siitä että saimme kuulla tanssijoitten mietteitä, sekä studioharjoituksista että ulkona harjoitetusta osuudesta. Todella hyvä idea ja toteutus. Tämän jälkeen tunnelma olikin valmiiksi katossa ja odotukset korkealla - eikä Episodi 31 petä. Raikkaan energistä revittelyä, huumoria ja yhdessä tanssimisen iloa.

Alexander Ekman: Episodi 31. Kuvassa Kansallisbaletin tanssijoita. Kuva Sakari Viika / Kansallisbaletti. 

Luke Simcockin suunnittelemassa sporttisen elegantissa puvustuksessa on viitteitä 20- ja 30-luvuille, mikä luo mielenkiintoisen kontrastin Ekmanin omaleimaiselle liikekielelle. Puvustus ja maskeeraus leikkii perinteisillä sukupuolirooleilla: osa miehistä on pukeutunut hameisiin, ja sekä mies- että naistanssijoitten kasvoja koristavat hienostuneet viikset. Kaunis pas de deux on kahden miehen, Samuli Poutasen ja Frans Valkaman tanssima. Onko kyseessä sitten pelkkä tyylittely vai joku syvällisempu sanoma, jää jokaisen katsojan itsensä päätettäväksi. Ensimmäisellä väliajalla kuulostelin tuttujen ja ystävien mielipiteitä, ja kaikki olivat jokseenkin samaa mieltä: hauska, raikas, energinen, iloitteleva episodi. Mutta kaiken railakkaan revittelyn keskellä yksi kohtaus jäi itselleni vahvimmin mieleen: arkinen pukumies, joka teoksen alussa käveli korostetun hitaasti näyttämön poikki esiripun noustessa ja laskiessa, jatkaen hidasta kulkuaan läpi teoksen, irrallaan ajasta ja näyttämön tapahtumista. Miten yksinkertaisesta liikkeestä voikin tehdä niin vaikuttavaa!

Demis Volpi: Little Monsters. Kuvassa Kailey Kaba ja Sergei Popov. Kuva Sakari Viika / Kansallisbaletti. 

Illan toinen teos, Demis Volpin Little Monsters, oli tunnelmaltaan tyystin erilainen. Tyhjä lava, puolialaston mies joka näyttää olevan yksin - kunnes naisen pitkät raajat halaavat häntä takaapäin. Jännittävä asetelma, mutta koreografia jää tanssijoitten (Kailey Kaba, Sergei Popov) vahvasta läsnäolosta huolimatta välinumeroksi. Elvis Presleyn hivenen siirappinen musiikki (Love Me Tender) ei nostanut koreografiaa musikaalisiin sfääreihin. Mutta kauniisti tanssittu, ja sopivan kevyt välipala.

Carolyn Carlson: If To Leave Is To Remember. Kuvassa Ruan Crighton, Alfio Dragio, Emrecan Tanis. Kuva Sakari Viika / Kansallisbaletti. 

Sen sijan Carolyn Carlsonin koroegrafia If To Leave Is To Remember kolahti ja kovaa. Pelkistetty lavastus, neljä naista, seitsemän miestä. Philip Glassin musiikki, elävän jousikvartetin soittamana. Sivaltavan herkkää tanssia, runollista, surullista, mutta myös toiveikasta. Kaikki tanssijat ovat vahvasti läsnä, liike on soljuvaa, tulkinta vilpittömän rehellistä. Oli puhtaasti sattumaa että satuin keskustelemaan edeltävällä väliajalla tutun ihmisen kanssa lähdöistä ja hyvästeistä. Se aika kun äidin on päästettävä lapsensa maailmalle, niin kipeätä kuin se tekeekin... Tai kun itselleen tärkeä ihminen muuttaa kauas pois, eikä palaa. Kun ystävä tai rakas jättää... Lähdöt koskettavat jokaista, oli sitten lähtijä tai jätetty. Kun tanssija Jani Talo lausuu lopussa ääneen lähtöjen tarinaa, poskilleni valuvat kyyneleet. Carlsonin teos menee ihon alle.

Carolyn Carlson: If To Leave Is To Remember. Kuvassa Ruan Crighton, Kailey Kaba, Emrecan Tanis. Kuva Sakari Viika. 

Carolyn Carlson: If To Leave Is To Remember. Kuvassa Alfio Drago, Sari Ikonen. Kuva Sakari Viika / Kansallisbaletti.

Illan päätti Jorma Uotisen Jord. Tuttua Uotisen liikekieltä jo kymmenen vuoden takaa, koreografia oli alunperin tehty Tanskan Kuninkaalliselle Baletille. Itse asiassa Kansallisbaletin taiteellinen johtaja Kenneth Greve tanssi tuolloin Jordin ensiesityksessä. Olisi ollut mielenkiintoista nähdä miten hän sisäisti Uotisen materiaalin. Jordissa tanssii kaksitoista miestä, paljain yläavartaloin ja verenpunaisiin hameisiin pukeutuneina. Lavalle tuotu punainen hiekka on visuaalisuudessaan vaikuttava. Kuulin että alunperin Jordin ei pitänyt olla esitysjärjestyksessä viimeisenä, mutta hiekan pois siivoaminen osoittautui huomattavan aikaavievääksi... Ja voin vain kuvitella millainen sotku on täytynyt olla suihkuhuoneessa esityksen jälkeen.  Parasta Jordissa on Antti Keinänen, hän on itseoikeutettu uotistanssija. Kaikki miehet eivät ole yhtä suvereeneja, mikä näkyy kaikkien ollessa liikkeessä yhtäaikaa. Triot ja duetot toimivat paremmin, Samuli Poutanen ja Tuukka Piitulainen jäivät erityisesti mieleen. Paikoin koreografia sortuu musiikkivideomaisen shown esittämiseen, mitä Apocalyptican musiikki ja strobovalojen liioiteltu käyttö korostaa entisestään. Komeita, treenattuja ja hikisiä miehiä. Lentäviä kuperkeikkoja, uotismaista soljuvaa liikettä. Vetävä biisi, muttei yllä mielestäni ihan Jorma Uotisen parhaiden biisien tasolle. Suuri yleisö kyllä tykkäsi, ja tanssijat ansaitsivat ilman muuta suosionsosoituksensa!

Jorma Uotinen: Jord. Kansallisbaletin tanssijoita. Kuva Sakari Viika / Kansallisbaletti.

Jorma Uotinen: Jord. Kuvassa Samuli Poutanen, Tuukka Piitulainen. Kuva Sakari Viika / Kansallisbaletti. 

Kaiken kaikkiaan Liikkeen legendat tarjosi vaikuttavan kokemuksen. Vaikka teoksia on mahdotonta vertailla keskenään, Carlsonin koreografia oli oma suosikkini. Ekman tulee perässä hyvänä kakkosena. Mikään biisi ei ollut huono, ja voinkin suositella Liikkeen legendoja lämpimästi myös balettiin epäilevästi suhtautuvalle nuorisolle.

Skumppaa ja tutuja - aikuisballerinan arkea ;)

Se tunne kun kahden-kolmen viikon treenitauko tuntuu kahden vuoden poissaololta. Vuoden 2016 eka balettitunti joulutauon jälkeen oli, miten sen nyt sanoisi, mielenkiintoinen... Tiesin että tulisi olemaan vaikeata, mutta yritin siitä huolimatta tehdä vimpan päälle, venyttää linjat mahdollisimman pitkäksi, suorittaa omaa maksimaalista parasta. Virhe. Ekat tendut ja vasen nilkka ärähti. Tunnistin vanhaksi vaivaksi, ja vähensin saman tien tehoja. Onneksi ei tuntunut enää keskellä, eikä myöskään seuraavalla tunnilla mitenkään erityisesti. Varmuuden vuoksi mainitsin asiasta opettajalle, ettei tämän tarvitsisi korjata erikseen laiskasti ojentuvaa nilkkaa. M kertoikin että tanssijalle vaikeinta on tehdä vähemmän. Kroppa ja pää puskevat maksimaalista suoritusta automaatilla. Mutta etenkin tauon jälkeen pitäisi kuulostella omaa kehoaan ja antaa sille aikaa palautua optimaaliseen kuntoon. Yksi toinen syy miksi pidän M:n tavasta opettaa: hän kysyi ekojen tuntien alussa kenelle tunti on ensimmäinen sitten viime kerran - kuitenkaan ketään syyllistämättä! Alku on siis ollut hidasta. Tosin, tuo maintsemani vuoden eka tunti oli muualla, ja siitä ei puuttunut vauhtia eikä pohkeiden pumppausta ;). Nyt tunteja on kertynyt jo kahdeksan. Käyn kolme-neljä kertaa viikossa, ja kävisin mieluusti enemmän - jos budjettini sen vain sallisi.

Vuoden 2015 viimeinen balettitunti ja pinkit yllätysdrinksut Tanssistudio Liikkeessä!
Adults only ;).

Neljäs tunti löytyi muuten ihan läheltä, vain 300 metrin päässä kotiovelta! Voin pukea ja lämmitellä kotona ja loikkia studiolle viisi minuuttia ennen tunnin alkamista! Tanssistudio on nimeltään Liike ja se sijaitsee Espoon Olarissa. Espoossa on muitakin tanssikouluja, mutta Liike tarjoaa aikuisille harrastajille kahdesti viikossa neljää eri tasoa (A, B, B-C, C) ja mahdollisuuden opetella pointe-tekniikkaa. Hassua että löysin studion ihan sattumalta vasta viime syksynä, vaikka ole asunut täällä yli kolme vuotta! Huomasin ohikulkiessa lapun ovessa, googletin ja näin että tulevana Espoo-päivänä olisi mahdollisuus kokeilla aikuisten balettia. Tasosta ei ollut mainintaa, mutta pitkän kesätauon jälkeen mulle olisi käynyt myös alkeistunti. Ja kuka voisi ohittaa ilmaista treeniä kotinurkilla? Tunti oli sen verran hauska, että päätin kokeilla myös normituntia. Liike antaa tosiaan mahdollisuuden yhteen ilmaiseen koetuntiin, kunhan ilmoittautuu etukäteen. Olen sen jälkeen käynyt satunnaisesti, pari kertaa loppuvuodesta ja tänä vuonna yhden kerran. Olisin nytkin menossa C-tasolle, mutta vasemman nilkan/fibulan sivusta on jännetuppi ärtynyt. Joku peroneus jänne, ja tyypillinen vaiva balettitanssijoilla (harrastajat mukaanlukien). Se kipuilee vain kun lähden kylmiltäni kävelemään, ja kun ponnistan isoihin hyppyihin, mutta tuttu lääkäri/tanssija neuvoi lepoa ja ainakin välttämään releveitä ja hyppyjä. Sain myös venyttelyohjeet. Vähän masentavaa että heti vuoden alussa näin, mutta eiköhän se hoidu taas kuntoon. Valitettavasti vammoilta ei aina voi välttyä, mutta siitä lisää jossain toisessa postauksessa.

Liikkeestä piti vielä kertoa. Studio sijaitsee tarkemmin kuvattuna Kuitinmäen keskustassa, kaksikerroksisessa monitoimirakennuksessa. Katutasossa on Ärrää, pubia, kappelia ja kauppaa - se tavallinen lähiösekoitus. Tanssistudion sisäänkäynti on urbaanin romanttisesti vanhan lastauslaiturin puolella. Ovikoodilla pääsee toisen kerroksen opetustiloihin. Studio on pieni, mutta viihtyisän kodikas. Eteisessä on lounge-tyyppinen alue sohvineen ja pukuhuone on siisti ja tilava. Suihkua ei ole, mutta suurin osa oppilaista asuu luultavasi niin lähellä että oma suihku on mieluisampi. Tanssisali on pikkuinen, mutta diagonaalissa mahtuu kyllä tekemään jos hyödyntää salin koko pituutta. Oma "vakisalini" Footlightilla on taasen niin pitkä että moni aloittaa ja lopettaa diagonaalisarjat lähempänä keskustaa kuin reunaa... Etenkin jos tehdään piqué-piruetteja taikka chaînéita (on muuten hankalaa taivuttaa näitä ranskalaisia balettitermejä suomenkieliseen lauseeseen sopivaksi). Salissa on oikeanlainen joustolattia joka takaa pehmeitä alastuloja (kunhan ei unohda tehdä hyvät pliét alle). Ikkunoista näkyy pihlajapuita ja asuintaloja, mutta ellei asu aivan vastapäätä, sisään ei näe katsoa. Mietin just... Jos asusin itse tanssikoulua vastapäätä, ja näkisin ikkunasta sisään... Miten sitä kestäisi istua kotona lainkaan? ;)

Uusi vuosi, uusi tutu! Ei sentään oma, mutta sain lainata tätä kuvaushetkeä varten. Olo kuin ballerinalla :).

Studio on siis pieni, mutta niin ovat ryhmätkin. Kymmenen oppilasta täyttää tilan jo ihan mukavasti. Pienissä ryhmissä on kuitenkin se hyvä puoli että opettaja ehtii ottaa kontaktin jokaiseen ja korjata kaikkia. Keskellä mahtuu tekemään yhdessä ryhmässä, joten ei tule turhaa seisoskelua. Tila, sijainti ja aikataulut ovat kaikki tärkeitä kriteereitä kun valitsee tanssikoulua, mutta lopulta itselleni kaikkein tärkeimmät ovat opettaja ja positiivinen ryhmähenki. Pienissä kouluissa ja vakiintuneila tunneilla syntyy helposti tiivistä yhteenkuuluvaisuuden tunnetta, mutta uutena oppilaana en kokenut itseäni ulkopuoliseksi. Päinvastoin - minut toivotettiin lämpimästi tervetulleeksi! Hauska porukka koostuu aikuisista harrastajista, ja keski-ikä on ehkä hieman korkeampi kuin Footlightin tunneillani (joilla käy myös parikymppisiä ammattiin pyrkiviä). Kukaan ei treenaa otsa rypyssä, mutta kaikki tekevät ja yrittävät täysillä. Ilmapiiri on iloinen ja rempseän kannustava. Tanja Illukka on opettajana tarkka olematta tiukkapipoinen, ja enemmänkin neuvoo korjauksia kuin että käskee tekemään juuri tietyllä tavalla - mikä sopii itselleni. Ja vaikka C-taso on minulle ihan riittävän haastava, hän on paikoin ehdottanut että voisin lisätä sarjaan esimerkiksi piruetin tai penchén. Niinä muutamina kertoina kun olen käynyt, Tanja on heittänyt joukkoon myös ripauksen nykybalettia, esimerkiksi adagion muodossa. Se on ollut tosi kivaa, ja just sellaista mitä haluaisin tehdä lisää!

Linkki Liikkeeseen: Tanssistudio Liike

Postauksesta tuli pidempi kuin olin ajatellut, mutta jos tykkäät lukea lyhkäisempiä päivityksiäni, käy tsekkaamassa Pointe Til You Dropin facebook sivua:

This, I love... So many über-high arabesques and overstretched extensions everywhere, and those 15-second insta-videos...
Posted by Pointe Til You Drop on Saturday, January 9, 2016

Balettia aikuisena: haastattelussa Sara

Kuka olet ja missä päin Suomea tanssit? 

Sara Orava, 40 v. Asun ja harrastan balettia Helsingissä. 



Miksi baletti? Mitä tanssi merkitsee sinulle? 


Treenasin nuoruudessani tosissani balettia. Olin Oopperan balettikoulussa ja ehdin olla hetken myös Kansallisbaletissa, mutta en saanut vakituista sopimusta. 



Kuinka kauan olet harrastanut balettia, ja minkä ikäisenä aloitit? 



Aloitin baletin kolmannella luokalla Birgitta Kiviniemi- Cheremeteffin balettikoulussa Kangasalla ja Tampereella. Tanssin myös pari vuotta Elva Molinin balettikoulussa, Tampereella. Viisitoistavuotiaana muutin Helsinkiin ja aloitin Oopperan balettioppilaitoksessa. Olin myös vuoden Pietarissa Vaganova-balettikoulussa kun olin 18-vuotias. 21-vuotiaana lopetin baletin, enkä tanssinut lainkaan kuuteentoista vuoteen. 37-vuotiaana uskalsin mennä taas balettitunnille kun entinen luokkakaverini järjesti yksityisen sunnuntaitreenin aikuisille harrastajille.



Monta kertaa viikossa käyt tunneilla? Treenaatko muita lajeja? 



Tällä hetkellä käyn vain kaksi kertaa. Sunnuntaisin aikuisbalettiryhmässä ja torstaisin Marie-Pierre Greven aamutunnilla Tanssikeskus Footlightissa. Perhe- ja työaikataulut sekä budjetti eivät salli käydä useammin. Balettitunnit ovat yleensä iltaisin ja kalliita. Lasten harrastukset menevät kuitenkin edelle.



Tanssitko vielä kärjillä?


Vähään aikaan en ole käyttänyt kärkitossuja; koska tunneilla joilla käyn, ei käytetä niitä.


Mitä kärkitossuja käytät, ja miten ajat tossusi sisään? 



Minulla on Gaynor Mindenit kaapissa odottamassa sitä  päivää kun pistän ne taas jalkaani. Nuorena käytin monenlaisia tossuja, mutta eniten pidin Gamban tossuista. Minulla on taipuisat nilkat ja ongelma oli/on yleensä se, että tossut pehmenevät liian nopeasti.


Mitkä ovat vahvuutesi baletissa?


Näin aikuisena vahvuudet ovat suhteellisia, mutta ehkä linjat ja ylävartalon käyttö.


Mitkä ovat suurimmat haasteesi? 


Baletti on niin vaikeaa, että kaikki on haasteellista. En ole koskaan ollut kovin hyvä pyörimään. Hypyt olivat ehkä vahvuuteni ennen polvivammaa, mutta nyt en uskalla tehdä isoja hyppyjä lainkaan.


Mitä teet työksesi ja kuinka sovitat treenit ja mahdolliset esiintymiset työn ja muun arjen sekaan? 

Olen taidemaalari. Nykyiset treenimäärät on helppo sovittaa arkeen. En esiinny lainkaan, minulla ei ole mitään vetoa lavalle. Täytyy ajatella yleisöäkin ;-)

Klassinen baletti on fyysisesti vaativa laji. Oletko välttynyt vammoilta? Miten huolehdit kehostasi?

Kun olin harrastanut aikuisbalettia puolitoista vuotta niin loukkaannuin pahasti isossa hypyssä ja polven eturistiside katkesi. Olin ehkä aloittanut treenaamisen liian kovalla tempolla ja mennyt liian aikaisin vaativammille tunneille. Polvileikkauksen jälkeen baletti on jäänyt vähemmälle ja suhtautuminen siihen on muuttunut vieläkin leppoisammaksi. Teen baletin lisäksi Pilatesta ja vältän tunnilla riskiliikkeitä. Nuorempana vältyin pahoilta vammoilta.


Miten aikuistuminen (ikääntyminen) on vaikuttanut tanssin harrastukseesi? 

Huomaan, että mitä vanhemmaksi tulen,  niin sen tärkeämpää on harrastaa tanssia ihan kehon ja pään hyvinvoinnin kannalta. Tämän ikäisenä on jo paljon kankempi ja loukkaantumisille altis. Entiset luokkakaverini jäävät kohta eläkkeelle Kansallisbaletista, mitä on vaikea uskoa….. aika kuluu nopeasti.


Tanko, keskilattia, adagio, allegro… Mistä tuntiosuudesta pidät eniten/vähiten? 


Kaikissa on puolensa, mutta tällä hetkellä en voi tehdä isoja hyppyjä. Se on sääli, sillä pidin niistä kovasti. Pidän liikkuvista tanssillisista sarjoista, joissa käytetään paljon ylävartaloa. Kun näin vanhana jalat eivät enää pelaa, voi aina keskittyä tanssillisuuteen..



Onko joku entinen/nykyinen opettaja ollut sinulle erityisen merkityksellinen?

Minulla oli nuorena paljon ikimuistoisia opettajia, jotka olivat vahvoja persoonia kuten Birgitta Kiviniemi, Seija Silverberg, Maj-Lis Rajala, Vadim Desnitski ja  Ljudmilla Safronova. Heissä oli hyvät ja huonot puolensa. En osaa nimetä ketään muita merkittävämmäksi. Nykyisin nautin kovasti kun saa treenata monen eri opettajan johdolla ja monella eri tyylillä.. Marie-Pierre Grevellä on aivan omaperäinen neoklassinen opetustyyli.



Mistä baleteista pidät eniten?

Suurista, traagisista aikuisten klassikoista kuten Gisellestä ja Joutsenlammesta. Ne ovat syvääluotaavia ja todella kokonaisvaltaisia teoksia. Onegin on ihana ja olen myös Boris Eifmann- fani. Pidän kovasti kunnianhimoisista nykybaleteista, esimerkiksi viime keväänä oopperassa nähty Kesäyön uni oli sellainen. Käyn usein katsomassa balettia, on hienoa nähdä vanhoja ystäviä ja nuorempia tanssijoita lavalla.



Mikä olisi unelmaroolisi?

Nuorempana olin mukana monien balettien kuten Joutsenlammen, Don Quihoten ja Pähkinänsärkijän klassisissa corp des ballet kohtauksissa ja karakterinumeroissa. En ollut kuitenkaan taidoiltani solistitasoa. Jos rahkeet olisivat riittäneet se olisi ollut Giselle.



Mikä sinua inspiroi?


Baletti on ainoa liikuntamuoto, jossa käytetään klassista musiikkia. Se on minulle tärkeää. Meillä on sunnuntaitreeneissä pianisti ja suuri sali. Se on luksusta. Hienot balettiesitykset ja hyvät opettajat inspiroivat aina.


Jos olisit väri, mikä olisit?



Tummanpunainen



Sitaatti / sanonta / motto? 

Älä ota itseäsi turhan vakavasti!
 Huonomminkin vois mennä!



Mitä haluaisit kertoa aikuiselle joka vasta harkitsee klassisen baletin harrastamista? 


Baletti on hyvin vaativa laji, jossa edistyminen ei välttämättä ole nopeaa ja takaiskuja tulee. Ole kärsivällinen, baletti tekee kuitenkin hyvää.

Kuvat (c) Johannan Balettikassi 2015


Lue myös: 

Balettia aikuisena: haastattelussa Hannele

Balettia aikuisena: haastattelussa Aija