24.8.12

Yks, kaks, kärjille!



Tänään tulee kaksi vuotta täyteen siitä kun aloitin pointe-tunnit! Pitäiskö sitä ihan posauttaa pikkolo skumppapullo auki? Olihan se vähän kreisi päähänpisto aloittaa tässä iässä kärkitossuilla treenamisen. Jos mun opettaja ei olisi sitä ehdottanut, koko homma olisi jäänyt vanhentuneeksi haaveksi vain. Mutta tässä sitä mennään. Siinä iässä missä ammattitanssijat ripustavat tossunsa naulakkoon, meikäläinen ei malta odottaa seuraava pointe-tuntiaan!

Kulunut kesä oli siinä mielessä vähän turhauttava. Vaikka meillä oli balettia maanantaista perjantaihin, koululla ei ollut tarjota yhtään erillistä pointe-treeniä. Mä en kuitenkaan halunut pitää yhdentoista viikon mittaista taukoa, varsinkin kun olen näin alussa vielä. Ratkaisin ongelman samalla tavalla kuin viime vuonna, eli tein opettajan luvalla joitain perustason tunteja tossuilla. Oikeastaan jatkoin vain siitä mitä harrastin koko viime lukukauden, siis yksi tavallinen tunti kärjillä pointe-treenin lisäksi. On nimittäin yllättävän haastavaa tehdä perustekniikkaa kärkitossuissa. Sitä joutuu tekemään niin paljon enemmän töitä jotta saa varpaat ojennettua demi-pointen kautta, oli se sitten degagé tai developpé. Myös tasapainot tasajalalla ovat hankalia, kärkitossussa kun ei ole samanlaista tasaista tuntumaa lattiaan. Arabeskissa joutuu hakemaan tasapainoa kuin keikkuvassa veneessä. Oikeastaan kaikki on vaikeampaa, paitsi piqué-piruetit keskellä: kärjillä on vähemmän kitkaa ja siten enemmän vauhtia!

Nyt on kuitenkin uusi lukukausi ja pointe-tunnit takaisin lukkarissa. Tiistaisin käyn M-P:n perustason pointessa, se on suoraa jatkoa talvella 2010 alkaneelle kurssille. Silloin tehtiin jopa vaikeampia juttuja koska opettaja ei vielä tiennyt tarpeeksi meidän taustoista ja valmiuksista. Olin alussa aika lailla helisemässä... Mutta nyt kun tunnit ovat rauhallisempia, tuntuu että voisin kokeilla jo vaikeampia harjoituksia! Okei, ehkä tässä asiassa on kuitenkin parempi luottaa opettajaan. Esimerkiksi piruetit ovat vieläkin, miten sen nyt sanoisi, haastavia? Pehmeissäkin tossuissa mulla on jatkuva pirtsojen korjausoperaatio meneillään. Parhaimmilani olen onnistunut tekemään kärjillä jonkun satunnaisen tuplan, ja välillä siistin ykkösen. Siistillä piruetilla tarkoitan myös pyörimisasentoa, ja passé retiré jalan oikeata linjausta varpaita ja kantapäätä myöten. Ope on siitä erityisen tarkka. Laatu ennen määrää!

Tänään meillä pitäisi olla Gabriellan pointe, mutta tunti odottaa vielä alkamista. En oikein ymmärrä miksi tuo pointe on palautettu alkeistasoksi, etenkin kun edeltävä tunti on jatko-3. Edistyneellä tunnilla ei ole pointe-aloittelijoita, eikä niitä ole myöskään sitä edeltävillä perustason ja alkeistason tunneilla. Mutta opettaja katsoo lopulta tason aina sen mukaan ketä sinne tulee. Eli siinäkin tapauksessa jos varsinaisia aloittelijoita olisi vain muutama, heidät kyllä huomioidaan. Kaksi vuotta sitten mun lisäksi oli vain toinen pointe-untuvikko, ja hyvin me lopulta pärjättiin!

Silti mua harmittaa ettei aloittelijoille ole voitu laittaa fiksumpaa vaihtoehtoa, esim yhtä 90 minsan tuntia jossa olisi 20 minuutin pointe-osuus. Tai sitten alkeistason tunti jonkun jatko-2:n perään. Samalla tuo perjantain pointe olisi voinut olla suoraa jatkoa kevään tunneille. Viime vuonnahan me saatiin jo kokeilla variaatioita, mm. helpotettuja pätkiä Ruususesta (sinilintu) ja Grand Pas Classiquesta. Ja keväällä tehtiin Paquitan eka variaatio kokonaisuudessaan! Puhumattakaan meidän kevätnäytöksestä, jossa saatiin esitää Gisellen toisen näytöksen sisääntuloa. Joten tuntuu kyllä kurjalta jos tänä vuonna ei päästä tekemään samaa! Just kun pääsin varkkojen makuun. Nyyh. Niin, miksei meillä voisi olla omaa repertuaarituntia? 

Mitä kokemuksia teillä on pointe- ja varkkatunneista?

13 comments:

  1. Täytyy kyllä sanoa tuota lukiessa, että Footlightin opettajat ovat ainutlaatuisia. Harmikseni, monessa paikassa kärjille pääsevät oman kokemukseni mukaan vain sen “ansaitsevat” oppilaat eli joko superlahjakkaat tai ammattiin opiskelevat. Saan usein sellaisen kuvan, että variaatioiden harjoituttaminen aikuisbalettiopiskelijoilla olisi melkeinpä variaatioiden halventamista. Eiväthän aikuiset kuitenkaan osaa/taivu kello kuuden jalannostoihin/vedä neloispiruetteja kuin vettä vain. Joten varkkojen koreografiaa joudutaan muuttamaan ja tanssin esteettisestä laadusta tinkimään. Harmi sinänsä, sillä innostusta varmaan aikuisten keskuudessa olisi paljon, vaikka monilla meistä ei Uliana Lopatkinan vartaloa ja taito ole eikä koskaan tule olemaan.

    Kolmen vuoden aikana olen kiertänyt läpi n. 11 baletinopettajaa, ja harmikseni joudun toteamaan, että ne kultaiset opettajat, jotka todella kunnioittavat aikuisbalettilaisia ja jaksavat kannustaa meitä vähemmän ideaalin balettivartalon omaavia on todella harvassa. Tosin baletinopettajan arki ei varmaankaan aina ole mitään ruusuilla tepastelua. Meissä aikuisbalettitanssijoissakin on nimittäin ihmisiä, jotka jostain syystä pitävät tapanaan tuoda ongelmansa balettitunnille ja purkavat pahaa mieltä opettajaan.

    Kuitenkin opettaja on opettaja ja hänen työnsä on varmistaa oppilaiden viihtyminen ja turvallisuus. Monessa paikassa opettaajaa ei kiinnostanut korjailla ”banaaninilkkoja” tai väärin kannatettuja käsiä. On ihan ymmärrettävää, ettei opettaja ehdi joka paikkaan, kun oppilaitakin on päälle 30, mutta ”banaaninilkat” eivät sentään ole pelkästään esteettinen moka vaan turvallisuusriski (etenkin kun lopputunnista vedetää pique-piruetteja sellaisella vauhdilla, että hiki lentää 360 astetta).

    En omista 180 asteen aukikierto eivät jalkani lennä korviin asti grand battementissa. En tule koskaan vetämään piruetteja Mariinskin lavalla tai tanssimaan pas de deux:ta La Scalassa. En kuitenkaan tyydy olemaan pelkkä katsoja. Haluan kokea tanssin ilon ja oppimisen hetkiä, pukea jalkaani kärkitossut ja kuvitella edes hetken olevani Odette/Makeishaltijatar/Paquita kuinka naurettavalta se sitten aikuisbaletinharrastajan suusta kuulostaakaan. Harmi, että ainoa keino päästä tähän on löytää opettaja, jolla on systemaattinen opetussuunnitelma ja uskoa aikuisen vartalon kykyyn oppia. Kun tunnista tuntiin, viikosta viikkoon lattiaa jynssätään läpi samoilla tendu ja jettee-sarjoilla, ja vaikeammat ja hienommat asiat jätetään pois, koska ”ne eivät aikuisille sovi” on vaikea olla innostunut baletista.
    Olen iloinen, että tanssikoulussasi aikuisten oppiminen otetaan vakavasti ja pahoittelen tätä superpitkää vuodatusta, mutta halusin vain tuoda esiin, että ihan joka koulussa variaatiot ja pointe eivät aikuisille kuulu. Ainoa kokemus repertuaaritunnista ja kärkitekniikasta saadaan vakoilemalla ammattiin opiskelevien tuntia lasin takana.

    ReplyDelete
  2. Noora, ymmärrän tosi hyvin mistä olet turhautunut. Pointe-harjoittelun aloittaminen aikuisena ei ole mikään itsestäänselvyys, mutta jos siihen haluaa ryhtyä niin se onnistuu vain ammattitaitoisen, vastuullisen ja kannustavan opettajan avulla. Aikuisten opetuksessa näitä opettajia ei ole pilvin pimein...

    Kun opettelee ensin perusteet, variaatioita voi harjoitella vaikka oma fysiikka ei vastaisikaan klassisen balleriinan ihannetta. Jokainen voi oppia tekemään puhtaan ja kauniin developpeen just sillä omalla korkeudella. Hallittu tuplapiruetti tai tasapainopiruetti yhdellä kierroksella on sekin jo hieno saavutus. Itse asiassa olen tehnyt monta adagiota jossa ope on nimenomaan vaatinut ykköstä! Laatu on tässäkin paljon tärkeämpi kuin määrä.

    Variaatioiden ei myöskään tarvitse/pidä olla vaikeammasta päästä. Yksinkertainenkin on kaunista kun se tehdään musiikissa, huolellisesti ja hartaudella. Varkkoja voidaan säätää myös oppilaitten valmiuksien mukaan. Siinä missä yksi pystyy tekemään nelospiruetin, toinen voi tehdä hyvän tasapainon. Kyse on kuitenkin harjoittelusta ja opettelusta. Täydellistä ei tule, mutta ilmaisusta voi ja saa silti nauttia!

    Kirjoitit että "opettaja on opettaja ja hänen työnsä on varmistaa oppilaiden viihtyminen ja turvallisuus". Olen pitkälti samaa mieltä, mutta myös oppilaalla on oma vastuunsa. Pitää olla valmis tekemään töitä, eikä saa luovuttaa vaikka kaikki ei aina onnistuiskaan. Jos oppilas ei ota kuuleviin korviinsa viikosta toiseen toistuvia korjauksia, tai sijoittaa itsensä neuvoista huolimatta väärälle tasolle, niin silloin myös opettajat turhautuvat.

    Eikä se ole yhtään naurettavaa että aikuinen baletin harrastaja haluaa edes hetken aikaa kokea olevansa joutsen tai makeishaltijatar. :)

    Ja pitkät vuodatukset ovat yhtä tervetulleita kuin lyhyetkin kommentit :)

    ReplyDelete
  3. Hyvinkin ajankohtainen aihe:) Itse nousin eilen varpaille 17 vuoden tauon jälkeen, nyt 35-vuotiaana. Teinien kanssa samalla tunnilla, mutta sinne vain rohkeasti menin ja mikä itsensä voittamisen tunne ja ilo! En olisi uskonut, että vielä joskus nousen varpaille.Baletin treenauksen aloitin uudelleen vuosi sitten ja nyt kokeillaan varpailla. Alusta aloitetaan, mutta ihana huomata, että nuorena opittu tekniikka on vielä jollain tavalla lihasmuistissa.Kuhan vain kroppa kestäisi ja voisi jatkaa harjoittelua....

    Uskallatko paljastaa minkä ikäisenä itse aloitit nyt aikuisena kärjillä?

    Ilona

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ilona, onneksi olkoon! :)

      Mulla on useampi ystävä joka on aikuisena aloittanut kärkitossuilun uudelleen. Vaikka alku tuntuisi kankealta, niin minkä on nuorena oppinut sen vanhanakin vielä taitaa. Enemmän tai vähemmän ;) Mutta ehkä on syytä kuulostella kroppaa vähän enemmän kuin teini-iässä, ja antaa jaloille ja päälle aikaa tottua taas tekniikkaan.

      Käytitkö muuten samoja tossuja kuin 15 v sitten? Miten valmistauduit tunnille?

      Hmm.. Uskallanko paljastaa? Siitä on kaksi vuotta kun aloitin, ja olen about saman ikäinen kuin opettajani. ;)

      - Johanna

      Delete
  4. Ihan uutukaisille tossuilla menin:) Vanhat olisi muuten ehkä olleet paremmat, mutta yhtä kokoa liian pienet.Enpä oikeastaan kummemmin valmistautunut.No, toki kesällä yritin pitää jonkinlaista kuntoa yllä, mutta muuten aika kylmiltään. Nyt alkaakin jalat vähitellen kipeytyä......

    Ilona

    ReplyDelete
  5. Mä rakastan tätä sun blogia!
    Oon 13-vuotias tyttö, baletissa menossa kymmenes ja kärjillä neljäs vuosi. Nykytanssissa lähti viides vuosi käyntiin. En kuitenkaan ole lahjakas ja ammattihaavet varmaan haaveina pysyvätkin :(
    Pointe-tunnit ovat ihania, mutta ne ovat ehkä suurin ongelmani. En ole huono, mutta vaikeuksia löytyy. Meidän tanssiopistossa voi viidennellä ja kuudennella ottaa vapaa-ehtoisen pointen. Sitten se tulee pakollisena, neljännellä ei erillistä tuntia ole. Pointe opettaja huomautti "ystävällisesti" viidennellä, että jalkani eivät sovellu tanssimiseen. Siitä lähtien olen yrittänyt todistella pystyväni tanssimaan kärjillä hyvinkin. Kuudennella en kuitenkaan ottanut tuntia ollenkaan ja nyt se on pakollinen.
    Tykkään pointesta siksi, että aina löytyy jotain uutta opeteltavaa. Viime tunnilla harjoittelimme punahilkan variaatiota Ruususen häistä :))
    Mutta, tämä sun blogi on tosi kivaa luettavaa! Saako kysyä, että kun sä olet harrastanut balettia niin kauan niin oletko sä missään vaiheessa halunnut siitä ammattia? Vaikka opettajana? Vai onko baletti sulle harrastus?

    ReplyDelete
    Replies
    1. Joo ja siis mun nimi on Aino, tohon
      unohdin laittaa :))

      Delete
    2. Hei Aino!

      Kiitos ihanasta palautteestasi, olen tosi iloinen siitä että tykkäät kirjoituksistani :)

      Mutta musta on vaikeaa uskoa ettet olisi yhtään lahjakas. Kaikilla on jotain lahjoja, emme vaan aina tiedosta niitä. Baletissa on niin kova pyrkimys täydellisyyteen että näemme joskus vain puutteita. Kuitenkin kaikilla on vahvuuksia. Yhdellä se on notkeus, toisella musikaalisuus. Joku on vahvempi hyppääjä, ja joku muu loistaa adagiossa. Myös ammatillisella tasolla on eroja tanssijoitten kesken. Muistan myös mitä Sylvie Guillem on sanonut: lahjakkuus on vain 5% kokonaisuudesta, kaikki muu on kovaa työtä.

      Tietenkin ammatillinen ura edellyttää tiettyjä fyysisiä valmiuksia mitä ei vaadita harrastajalta. Olisi mielenkiintoista tietää mitä opettajasi tarkalleen tarkoitti kun sanoi että jalkasi eivät sovellu tanssimiseen. Tarkoittiko hän nimenomaan mahdollisia urahaaveita? Tanssi on kuiteskin todella rankka ammatti, ja kilpailu kova. Harva balettikoulusta valmistunut saa lopulta töitä, ja vielä harvempi yltää solistiksi. Ura on kaiken lisäksi hyvin lyhyt. Ehkä opettajasi yritti säästä sinua pettymyksiltä?

      Onneksi balettia voi tanssia myös harrastuksena, ja vaikkapa 70-vuotiaaksi asti! Minun tunneilla käy paljon aikuisia jotka ovat aloittaneet lapsena ja palanneet tanssin pariin uudestaan aikuisina. Toiset eivät ole lopettaneet koskaan, ja moni on aloittanut ihan alusta vasta aikuisiässä. Kaikkia yhdistää rakkaus tanssiin. Kuten itse kirjoitit, aina löytyy uutta opeteltavaa. Se tekeekin baletin harrastamisesta tosi antoisaa - ja kivaa!

      Kysyit olenko koskaan miettinyt baletista ammattia. Aloitin tanssimisen vasta 21-vuotiaana, joten olin aivan liian vanha haaveilemaan moisesta. Minua ei kuitenkaan masenna etten aloittanut nuorena tyttönä. Olen aina tiennyt että mulla ei ole balleriinan kroppaa eikä ammatissa vaadittuja fyysisiä ominaisuuksia. Sen sijan pohdin siinä 25 ikävuoden paikkeilla josko voisin hakea nykytanssin linjalle. Harrastin siis silloin vielä nykytanssia baletin rinnalla. Mutta ymmärsin kuitenkin etten ole riittävän lahjakas ammattitanssijaksi. Joskus mulle on myös ehdotettu klassisen baletin opettamista, mutta olen sitä mieltä että hyvän opettajan pitäisi olla myös hyvä tanssija.

      Siksi baletti on mulle "pelkkä" harrastus. Onnekseni mulla on todella hyviä opettajia, ja pääsen kerran vuodessa lavalle. En ole keskivertoharrastajaa lahjakkaampi, mutta pärjään omalla tasollani ihan ok. Pystyn edelleen oppimaan uusia asioita, ja nautin tunneistani. Ja se on loppujen lopulta kaikkein tärkeintä. :)

      Tulipas tästä pitkä vstaus, toivottavasti et nukahtanut kesken!

      Tsemppiä sun omille tunneille, äläkä luovuta. Niin kauan kuin rakastat tunneilla käymistä ja tanssimista, kaikki on just niin kuin pitää ollakin :)

      - Johanna

      Delete
  6. Kiitos sun vastauksesta, en todellakaan nukahtanut kesken :)))
    Kiitos myös kannustuksesta, rohkaisi kyllä. :)
    Kun sanoit että harrastit silloin vielä nykytanssia, niin miksi sitten lopetit?
    -Aino

    ReplyDelete
    Replies
    1. Se johtui alkuun ihan ajanpuutteesta. Opinnot ja työt veroittivat tanssitunteja sen verran että halusin keskittyä mielummin yhteen lajiin ja tehdä se mahdollisimman hyvin. Ja vaikka olin "sopivampi" nykytanssiin, tykkäsin lopulta enemmän baletista - ja sille tielle olen jäänyt. Aina välillä tekee mieli kokeilla taas nykytanssia tai jazzia, mutta yleensä tunnit menevät baletin kanssa päällekkäin. Mutta se ei haittaa, balettitunneista saan jo niin paljon irti etten oikeastaan kaipaa muuta. :)

      - Johanna

      Delete
  7. Kiitos Johanna aivan loistavasta blogista.
    Tekstisi pirskahtelee tanssimisen iloa!

    Aloitin vuosi sitten (lähes kolmekymppisenä) baletin uudelleen monen vuoden tauon jälkeen. On ollut todellinen ilo käydä treenaamassa! Huomaa, miten lihakset eivät totisesti pysy itsestään kunnossa. Silti lihasmuistiin oli piirtynyt jotakin, sillä ei tarvinnut jäädä uudelleen alkeisiin :)

    Olen puolestani iloinen, että tarjolla on myös alkeispointetunti aikuisille. HTO:lla tosin on paljon enemmän pointetarjontaa kuin Footlightilla.
    Ongelmana on kuitenkin kunnon tossujen löytäminen. Monet nettisivujen neuvoista huolimatta en siltikään osaa varmasti sanoa, mitkä tossut kannattaisi hankkia, koska tossujen tuntu muuttuu kaiketi, kun pääsee tanssitunnille.
    Ostin siis Capezion Plié 1- tossut, ja kotiin päästyä ne tuntuvatkin aivan erilaisille jalassa kuin kaupassa. Turvotusta kai..

    Toiset ylistävät Gaynor Minden tossuja, toiset haukkuvat ne lyttyyn. Jaloista kai sekin on kiinni. Onko kokemusta?

    Toinen ihmettelyn aihe koskee nettitilauksia. Mistä ihmeestä voi tietää, että tuote on sopiva (esim tossut), ellei käy ensin jossakin putiikissa sovittamassa, ja tilaa sen halvemmalla netin kautta.

    - Mirelle

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hei Mirelle!

      Lihasmuisti on jännä asia. Vaikka kunto olis pohjalla, niin silti kroppa muistaa asioita hyvinkin pitkän ajan takaa! Kunhan on ensin saanut ne sinne takaraivoon asti... :)

      Juu, opistolla on enemmän pointe-tarjontaa, mutta Footlightilla pääsin harjoittelemaan heti täyttä tuntia. Sen sijan että oltais tehty 15 minsaa tavallisen tunnin lopussa. Se oli alussa vähän rankkaa, mutta kyllä siinä edistyi aika hyvin. Nyt meillä on kaksi 45 minsan pointea, joista toinen on perustaso ja toinen alkeistaso. Lisäksi olen saanut luvan käydä tavallisella perustason tai jatko-1 tunnilla.

      Hei, palaan tuohon tossuasiaan myöhemmin - huomasin just että mun pitää taas kiirehtiä tunneille!

      Delete
    2. Nettitilauksista... Ei kannata ellet ole sovittanut tossuja valmiiksi!

      Mutta kaikki maailman tanssioppilaat eivät aina pääse liikkeisiin sovittamaan tossujaan. Silloin opettajat ottavat jalasta kaikki oleelliset mitat, ja kärkitossut tilataan sen perusteella. Jos haluat kokeilla tätä tapaa, varaudu kuitenkin tilaamaan useampi pari - ja ota etukäteen selvää palautuskäytännöistä.

      Gaynorit ovat makuasia - mutta jos löydät itsellesi just täydelliset, niin kokeile ihmeessä! Ne kestävät käytössä paljon pidempään, eli säästät lopulta rahaakin. Pitää vain olla tosi tarkkana että tossu on just eikä melkein, koska jälkikäteen et voi enää tehdä säätöjä pohjalliseen taikka boksiin. Se onkin yksi syy miksei kaikki prot pidä ganynoreita. Heillä on niin spesifiset omat säätönsä, että toiset haluavat mielummin perinteisesti muokattavia tossuja.

      Delete