19.8.12

Romeo ja Julia

Kuva Kansallisbaletin ystävällisellä luvalla. Valokuvaaja: Mirka Kleemola.

Kävin torstaina katsomassa Kansallisbaletin Romeon ja Julian pääharjoituksia, ja voisiko olla parempaa tapa korkata uusi tanssikausi? Koko viikko on ollut ihanan tanssintäyteinen, syyslukkarin tunnit ovat alkaneet ja suosikkiopettajat palanneet lomiltaan. Keskiviikkoon mennessä olin ehtinyt käydä viidellä balettitunnilla, ja torstaina kroppa huusikin jo taukoa. Eikun Oopperaan nauttimaan muitten tanssista! Olin innoissani ja ajoissa, paitsi etten ollutkaan. Olin kyllä saanut oikeat tiedot, mutta aamulla muistin vanhastaan että näytös alkaisi klo 11.30. Ja että treffit olisivat varttia yli. Pääharjoituksiin ei nimittäin pääse millään lipulla. Pitää olla talon omaa väkeä tai erillinen kutsu, ja saliin pääsee vain näyttämön sivuovista. Ellei sitten kyseessä ole joku koululaisnäytös tms. Kun sitten tulin Töölönlahden puolelta sisälle, pyysin vaksia ilmoittamaan talon tiedottajalle joka ilmestyi hetken päästä. "Olet myöhässä." Näytös olikin alkanut tasan klo 11 ja tapaaminen oli varttia vaille. Halusin vajota lattian alle sillä hetkellä. Miten noloa!

Olin jo varma että joutuisin palaamaan kotiin siltä seisomalta, mutta onneksi pääsin kuitenkin saliin. Menimme henkilökunnan reittiä, ja sain vielä ohjeet minne istuutua. Eturiviin ei kannattanut mennä koska valokuvaaja liikkuisi siellä edestakaisin. Ja piti katsoa ettei ole tekniikan ja taiteellisen johdon tiellä. Voisin soluttautua huomaamattomasti johonkin sivuun. Siinä kohtaa olisi voinut hiukan jännittää, mutta tämä ei ollut ensimmäinen tekninen/pääharjoitus jota olin päässyt seuraamaan. Kuvio oli jo tuttu. Nyökkäsin, kiitin ja livahdin saliin. Tanssiaiset olivat jo alkaneet, mutta Julia teki vielä tuloaan.

Kansallisbaletin Romeo & Julia on John Crankon koreografia, ja se esitettiin ensimmäisen kerran vuonna 1962 Stuttgartin baletissa. Shakespearen kuuluisasta rakkaustarinasta on tehty muitakin baletteja, ja toiset pitävät englantilaisen Kenneth McMillanin koreografiaa ylivertaisena. En ole kuitenkaa nähnyt McMillanin balettia kokonaisuudessaan, enkä varsinkaan livenä. Sen tiedän, että syyskuussa Suomessa vieraileva Boston Ballet on esittänyt viime vuonna juuri Crankon versiota. Lavastus ja puvustus on sekä Helsingissä että Bostonissa Susan Bensonin käsialaa. Itse asiassa puvustus saattaa olla lainassa, se on nimittäin nykyisin aika yleinen tapa säästää rahaa. 


Baletin puvustuksessa on vuodenaikaan nähden sopivaa elonkorjuun väriloistoa. Ylhäisö pukeutuu kultaan, umbraan ja purppuraan, syviin ja rikkaisiin väreihin. Tavallisempi kansa nähdään oljen ja okran maanläheisissä sävyissä. Julian asussa on valkoista ja persikkaa, kuvastaen viattomuttaa ja orastavaa naiseutta. Romeo on pukeutunut valkoiseen ja oljenväriseen liiviin - joka sattumalta sopii täydellisesti Jani Talon hiusten väriin. Todellinen kultapoika. Puvut ovat kaiken kaikkiaan upeita, mutta ensimmäistä kertaa toivoisin miesten asuihin toisenlaista ratkaisua. Valkoiset trikoot ovat klassinen valinta, ja näyttävät toki jalkojen tyylikkään vahvat linjat esteettä. Mutta maanläheisten värien ja miekkataisteluiden joukossa ne muodostavat mielestäni liian vahvan kontrastin. Haluaisin nähdä jotain realistisempaa.

Toisaalta baletti on fyysis-estettinen laji, ja siinä missä ihailin Tiina Myllymäen upeita nilkkoja katselin myös miestanssijoitten atleettisen kiinteitä takapuolia. Hieman eri silmällä tosin. Silti mietin pitäiskö tehdä välillä myönnytyksiä suomalaisten heteromiesten sukkahousukammolle. Jos sukkisten sijan nähtäisiin lavalla enemmän housuja, toisiko se lisää yleisöä baletille? Ja jos tämä uusi yleisö kykenisi antautumaan baletin taiteelle niin että se lopulta jättäisi taakseen ennakkoluulonsa? Toisaalta, miksi meidän muitten pitäisi luopua perinteistä ja silmäniloista? Kaikkia ei kuitenkaan voi eikä tarvitse miellyttää.

Yhdestä kohtauksesta näkisin mieluusti päivitetyn version, niin kaunis kuin rakastavaisten pas de deux olikin. Romeon ja Julian ensimmäisen yhteisen yön jälkeen molemmat heräävät täysissä pukeissa, sukkahousuja ja kärkitossuja myöten. Puvustus on tässä tietenkin käytännön sanelema, sillä Cranko on halunnut pitäytyä klassisen baletin perinteissä. Mutta mitä jos molemmat olisivatkin paljain jaloin, Romeo lyhkäisissä shortseissa ja Julia pelkässä yöpaidassa ilman kärkitossujaan? Vaikka tiedämmekin että avioliitto on pantu toteen myös vuoteessa, toisi se kohtaukseen lisää intiimiä herkkyyttä ja haavottuvaisuutta.

Tiina Myllymäen tulkinta Juliasta on viehkeä. Ensikohtaamisessaan Romeon kanssa hän on hämmentyneen ihastunut, jopa kaino, kunnes syvenevä rakkaus herättää tytössä uinuvan naisen. Myllymäen tanssissa on herkkää lyyrisyyttä, ja puhdas tekniikkaa tukee tulkintaa. Hänen partnerinsa Jani Talo sopii loistavasti Romeon osaan. Komea, kultatukkainen sankari - juuri se poika johon koulussa kaikki ihastuvat! Talon tekniikka on vaivatonta, hypyt ilmavia ja piruetit varmoja. Mercutiona nähdään Jaakko Eerola, joka sopii rooliin kuin nakutettu. Wilfried Jacobs on vaarallisen tuntuinen Tybaltina. Hänet näkisin mieluusti isommissakin osissa. Kaiken kaikkiaan nähtiin varmaa ja taidokasta tanssia, eli kansallisbaletti on kesän jälkeen hyvässä vedossa!


Se mikä tässä baletissa aina koskettaa ja liikuttaa on tarina.
Viha ja väkivalta joka kylvää vain lisää vihaa ja surua. Nuoren rakkauden huuma joka ylittää yhteisön asettamat rajat ja sukujen välisen vihanpidon. Shakespeare kirjoitti Romeon ja Julian yli 400 vuotta sitten ja ajoitti sen renesanssin aikaan, mutta teemat ovat edelleen ajankohtaisia. Ja entäs sitten Prokofjevin musiikki! Se mitä Cranko baletti ei anna meille, on onnellista loppua. Tämä ei ole Prinsessa Ruusunen. Rakkaus ei voita, vaan päättyy yhteiseen kuolemaan. Alkuperäinen tarina ei kuitenkaan lopu tähän. Kun isät saapuvat hautakammioon ja näkevät kuolleet lapsensa ikuisessa syleilyssä, he päättävät vihdoin haudata vihansa. Rakkaus ei pelastanut rakastavaisia, mutta se muutti viimein heidän maailmansa.

4 comments:

  1. Ihana kuvaus baletista. Mutta nyt olisin toivonut, ettet olisi kertonut juonta ihan loppuun asti... tiedänhän kyllä, miten kirjassa käy, mutta olisi ollut kiva nähdä omin silmin, miten tässä baletissa on loppu ratkaistu.

    ReplyDelete
  2. Anteeksi, Siiri! Enpä tullut ajatelleeksi tuota. Baletti on ollut ohjelmistossa useamman kerran ja kuvittelin että se on jo niin tuttu... En kuitenkaan kertonut ihan kaikkea, en sitäkään miten R & J kohtaavat loppunsa. Se nimittäin poikkeaa vähäsen Shakespearen tekstistä. Ja on muitakin kohtauksia joita jätin tästä pois. Toivottavasti en pilannut sulta katsomiskokemusta!

    ReplyDelete
  3. Oikiva, nytpä on jotain jota odottaa ja ihmetellä... torstaina nään sitten omin silmin :)

    ReplyDelete
  4. Täytyy vielä kommentoida tänne, kun kävin eilen katsomassa tämän (taisikin olla viimeinen esitys tällä erää). Eilisessä miehityksessä Juliana tanssi Maria Baranova ja Romeona Michal Krčmář ja molemmat sopivat rooleihinsa mun mielestä aivan täydellisesti. Baranova etenkin oli aivan ihastuttava nuori ja viaton Julia. On kyllä mahtavaa, että meillä on näin korkeatasoinen kansallisbaletti, jossa on paljon taitavia ja lahjakkaita tanssijoita!

    ReplyDelete