Löysin muuton yhteydessä kellarin kätköistä kasan vanhoja kalentereitani - ja siinä samassa ensimmäiset tanssiin liittyvät muistiinpanoni! Kommentteja ei ole paljon (eikä joka tunnille), mutta ajattelin että niille kuuluu paikka tässä blogissa. Eletään siis vuotta 1991 (ei kuitenkaan yllä olevassa kuvassa, se on nimittäin viime vuodelta).
08.1.1991 Tanssivinttiin, ilmoittauduttiin ja ostimme lippuja (siihen aikaan maksettiin suoraan).
13.1.1991 Eka jazztunti - kivaa. Kalenterissa sitä ei lue, mutta muistan edelleen musiikin: MC Hammer ja "U Can't Touch This"! Hauskaa ja hikistä. Mitä en muistanut: Jo tällä ekalla jazztunnilla opettaja kertoi että aikuisille on tarjolla myös balettia, ja uusi alkeistunti on juuri alkamassa...
17.1.1991 Ensimmäinen balettitunti klo 18. Tykkäsin kovasti - hyvä ope Jill. Aloitimme lattialla istuen, jalat edessä ja nilkat flex-pointe, heel - ball - toe. Opettaja oli amerikkalainen, puhui täydellisesti suomea, mutta käytti balettiranskan lisäksi englantia. Harjoitukset olivat yksinkertaisia, mutta kaiken perusta. Olin heti koukussa.
24.1.1991 Balettiin. Uudet mustat trikoot + puku päällä. Alkeita, pliet etc.. Hyvä tunti mutta pissatti kovasti. Jännitystä vai unohdinko käydä? Kesken tunnin ei kyllä ole kiva rynnätä vessaan, eikä meillä aina ole edes taukoa tangon ja keskilattian välissä. Mutta jos on pakko, niin on pakko ;)
31.1.1991 Grand plie barreilla. Kyllä tuntuu reisissä. Huvittaa että kirjoitin tangon balettiranskaksi.
14.2.1991 Good, very good. Ilmeisesti eka opelta saatu kehu. Positiivinen palaute on tärkeää, se kannustaa eteenpäin. Silloinkin kun tietää että kehut ovat suhteutettu tasoon ja omiin valmiuksiin. "Hyvä" on silti "hyvää", oli se sitten alkeistasolla tai edistyneitten tunnilla. Omaa edistymistään ei myöskään pidä verrata toisiin harrastajiin, sillä jokainen on ainutlaatuinen ja erilainen oppija. Mutta jos huomaa jonkun tanssivan tai tsemppaavan erityisen hyvin, voi tietenkin katsoa mitä kyseinen tanssija tekee toisin - ja ehkä saada siitä inspiraatiota!
04.4.1991 Enää yksi käsi tangolla. Merkkipaalu! Mahtavaa miten silloin niin pienet asiat olivat niin isoja juttuja. Joka kerralla oppi huimasti uutta ja edistyi.
16.5.1991 Aerobic ja sieltä balettiin. Sain vähän kehujakin (nice), oli joustoa jaloissa ja hyppyni pomppasi... Oli kiva huomata olevansa hyvä jossain. Olen usein sanonut etten ole lahjakas, eikä kukaan balettiopettaja ole koskaan mennyt väittämään toisin. Ei niin että olisin (ollut) toivoton tapaus, tuskin sellaista edes on. Mutta mitä tulee baletin erityisvaatimuksiin: En ole luonnostaan notkea taikka taipuisa, aukikiertoa on vähäisesti, eivätkä jalat nouse kevyesti vieläkään. Siitä huolimatta olen mennyt eteenpäin, edistynyt ja kehittynyt tanssijana. Kehujakin on tullut matkan varrella, ja monia ihania onnistumisen tunteita ja elämyksiä.
Mietin tässä että mikä sai minut alunperin niin innostumaan? Yksi syy oli varmaan se että opettaja oli niin hyvä: tiukka, tarkka, kannustava ja inspiroiva. Hän ei vaatinut meiltä balettikoululaisen valmiuksia, enkä koskaan kokenut olevani vääränlainen tai riittämätön. Jos opetus olisi ollut tylsää tai ikävää, olisi se voinut jäädä siihen. Tosin ystäväni joka aloitti samaan aikaan, ja piti myöskin opettajasta, ei sitten kuitenkaan jatkanut. Moni muukin on kokeillut, eikä kokenut balettia omaksi jutuksi. Ehkä olin sittenkin "sopivampi" kuin mitä olen aina ajatellut? En ollut niin sanotusti ballerinamatskua, mutta olin liikunnallinen ja ihastunut balettiin. Joitain vuosia myöhemmin silloinen opettajani kehui kerran tunnin jälkeen "loisto-oppilaaksi". Edelleenkään en venynyt spagaattiin, jalat eivät nousseet korviin, arabeskit olivat lähempänä lattiaa kuin kattoa, ja piruetit parhaimmillaan tuplia. Mutta tykkäsin olla tunneilla ja saada korjauksia. Keskityin ja tsemppasin. Otin tanssimisen tosissani, otsaa rypistämättä - ja iloitsin joka hetkestä. Enempää siihen ei tarvittu, eikä tarvita vieläkään.
Tänään pohdin miksi ja minne sen aikainen "loisto-oppilas" ja rohkea heittäytyjä on vetäytynyt. Syitä on varmaan useampi. Esimerkiksi edistyminen on nykyään huomattavasti hitaampaa ja hienovaraisempaa, samalla kun opettajat ovat entistä vaativampia (vaikka tykkään nimenomaan vaativista opeista - kunhan eivät ole ilkeitä). Tieto lisää myös tuskaa. Alussa sitä vain kokeili kaikkea ennakkoluulottomasti, mutta nyt olen paljon tietoisempi monista heikkouksistani ja fyysisistä rajoistani. Joskus se jarruttaa uuden oppimista, ja se vasta turhauttaakin. Sitä haluaisi olla niin paljon parempi! Mutta pitäisi myös muistaa nauttia siitä mitä on jo oppinut - ja ottaa ne uudet haasteet rohkeasti vastaan.
Viime vuoden lopussa pohdin haluanko ylipäätään jatkaa tanssimista... Olosuhteet olivat olleet vaikeat jo pitkään, budjetti liian tiukka, ja väsymys ja epävarmuus ottamassa vallan myös tunneilla. Fiilikset eivät olleet parhaasta päästä. Joulutauon pakkoloma auttoi, kuten myös olosuhteiden muutos rutkasti parempaan. Ja kun löysin vanhat kalenterini ja luin omaa tanssinhistoriaani, tajusin sen vahvempana kuin koskaan: baletti on edelleen mun juttu. Tarve tanssia on niin syvällä, että sitä ei tarvitse perustella sen enempää kenellekään. Ei edes itselleni.
Mulla olis yksi vähän erilainen kysymys sulle!
ReplyDeleteMä oon ettinyt ihan hulluna nätin ja vähän erikoisemman näkösiä ballerinoja vanhojentansseihin, koska mä en voi korkkareita koko päiväks laittaa nilkan takia. Musta kaikki H&M:n ballerinat ja muut on vaan jotenkin niin ruman näkösiä, kauheen laimeita ja epäsopivan kokosia.
Mä googlettelin ja törmäsin johonkin "pehmeisiin balettitossuihin", joissa ei siis vissiin oo sitä kärkivahviketta. Mä siis mietin, että millaset ne oikeen on jalassa, onko ne niinkun tavalliset ballerinat, että niitä vois käyttää vanhoissa, vaiko ei? Ne on vaan niin kauniin näkösiä!
Kyseessähän on siis nämä tossut:
http://kauppa.tanssitarvike.fi/kauppa/index.php?page=product&product_id=1892&category_id=707
Toivottavasti tää ei nyt oo mikään täysin tyhmä kysymys!
Hei Nora,
Deletesori että kesti.. Noi linkittämäsi tossut ovat pohjista ihan pehmeät - ihan niin kuin jumppatossut. Periaatteessa ne voisi toimia koulun jumppasalissa, kunhan parisi ei tallaa sun varpaille. ;)
jos en ihan väärin oo lukenut niin aloitit klassisen baletin 21 vuotiaana? oon itse tällä hetkellä 21 ja oon niin kauan ku muistan, halunnut tanssia balettia mutten koskaan vaan alottanu, kannattaako alottaa nyt ja jos alotan niin pelkään sitä ettei musta tulis koskaan mitenkään hyvä siinä :/
ReplyDeleteHei Jessika,
DeleteTottakai sun kannattaa aloittaa nyt, älä enää odottele! Ikäsi ei todellakaan ole mikään este. Esimerkiksi mun koulussa käy alkeistasolla kaikenikäisiä: teinejä, nuoria aikuisia ja jo keski-iän ohittaneita leidejä.
Mutta - ei kannata huolehtia siitä tuleeko susta "koskaan mitenkään hyvä". Joka tapauksessa tulet oppimaan huikean paljon uusia asioita: Lihaksesi vahvistuvat, linjauksesi ja ryhtisi muuttuvat. Saat lisää liikkuvuutta, venyvyyttä, koordinaatiota - ja myös musikaalisuutesi ja ilmaisusi kehittyvät (pikku hiljaa). Tekniikkaa tulee vain tekemällä, ja baletissa sitä puurtamista riittää. Ja se just onkin niin kivaa :)
Baletti ei ole mitenkään helppoa, mutta sitä on helppo rakastaa. Siksi ihmiset tanssivat, eikä siksi että olisivat siinä "hyviä". Sitä paitsi jokaisella on vahvuuksia, myös aikuisella harrastajalla. Ehkä sun juttusi on just tuo musikaalisuus, tai ehkä se voisi olla hyvä pomppu. Et tiedä ennen kuin otat selvää! Baletin treenaaminen on jatkuva opintomatka, ja jännittävä löytöretki - se on vain koettava!
Jokaisesta baletin harrastajasta voi tulla "hyvä" omalla tavallaan ja tasollaan. Kunhan käyt tunneilla, olet positiivinen ja innostunut, otat korjauksia vastaan, keskityt ja tsemppaat ja yrität kaikkea pelkäämättä. Ja nautit tanssimisesta. Enempää siihen ei todellakaan vaadita!
Onnea matkaan! :)
P.S. Anteeksi että kesti vastata näin kauan, uusi työ on viennyt aikaa.
Toivottavasti voin itsekin muistella joskus vanhoja tanssikokemuksiani. Ja mahtavaa kuulla että löysit taas baletin innon vielä lujempana kuin ennen :) Olinkin kaipaillut bloggauksiasi joulutauolla.
ReplyDeleteEllet muista voivottelin joskus sitä etten ole päässyt vielä yhdellekään balettitunnille. Noh, noin viikko sitten pääsin kuin pääsinkin ensimmäiselle balettitunnilleni. Rakastuin siihen täysin ! Liikekieli on minusta hyvin kaunista ja nyt vasta ymmärsin miten vaikeaa.
Sitten vielä asiasta kolmanteen. Toivottavasti et ota tätä mainostuksena, mutta erityisesti sinun balettiblogisi inspiroimana päätin aloittaa itsekin tanssibloggauksen! Haluan kertoa kaikille tanssiblogeille joita luen ja jotka ovat rohkaisseet minua kiitoksen :) Jos haluat kurkata osoite tässä (kirjoitan englanniksi): http://onelesslonelydancer.blogspot.fi/
This comment has been removed by the author.
ReplyDeleteHei Johanna!
ReplyDeleteKäyt ilmeisesti myös HTO:lla tanssitunneilla? Millaisia kokemuksia sinulla on opettajista?
Sinun innoittamanasi haluaisin myös ihan hirveästi mennä joskus Marie-Pierren tunneille! Hän taitaa opettaa englanniksi...? Oma enkun taitoni on kyllä varsin sujuvaa, mutta tällaisena arkajalkana sitä on jotenkin noloa sössöttää muiden kuullen ja sitten tällaiset pienet "panikoimiset" syö vähän turhankin helposti tunnille menemisen iloa. :/
Sitten vielä sellaista kyselisin, että tarvitseeko venyttelyä ennen lämmitellä? Kun itse elän tässä luulossa, mutta olisi ihana venytellä joskus esim. ennen nukkumaan menoa tai aamulla herätessä. Siinä ei kuitenkaan viittisi alkaa enää/vielä hikoilemaan. :D
Kiitos paljon ihanasta blogistasi. Vähän jo mietin oman balettibloginkin aloittamista - kenties tosin vain itselleni. :)
Hei Minna!
DeleteOlen käynyt HTO:n tunneilla viimeksi kesällä 2011, mutta kokemukset ovat olleet pääosin ihan hyviä. Pitää ottaa huomioon että hyvänkin open tyyli/opetustapa ei välttämättä ole itselle aina se kaikkein sopivin. Joskus kemiat ei vaan natsaa, tai tuntien vaatimustaso on liian haastava. Oli miten oli, on hyvä pitää mieli avoinna ja kokeilla ennakkoluulottomasti kaikkia. Silloinkin jos en ole jostain opesta niin tykännyt (HTO tai muualla), olen AINA oppinut jotain! :)
M-P opettaa englanniksi, silloin kun ei käytä balettiranskaa. Tunnilla ei tarvitse itse sanoa sanakaan, paitsi tietenkin jos halua kysyä jotain oleellista. Muuten riittää kun kuuntelee, ja jos ope korjaa henkilökohtaisesti nyökkää, (hymyilee) ja tekee parhaansa. :) Tosin M-P:n tunnit ovat jatkuvasti täynnä, eikä ryhmiin mahdu ainakaan tällä hetkellä uusia oppilaita.
Jos haluat venytellä rentouttaaksesi lihaksia, niin ei välttämättä tarvitse lämmitellä (kunhan et palele). Mutta älä tee mitään äkkinäisiä tai repiviä liikkeitä. Tunnustele lihaksia ja tiukkoja paikkoja, hengitä ja etene rauhallisesti. Älä yritä hakea lisää pituutta lihaksiin, venyttele vain mukavuusrajan sisäpuolella. Tätä on kyllä hirveän vaikeaa lähteä neuvomaan kun en tiedä millaista tietoa ja venyttely-kokemusta sulla on ennestään. Jokaisen kroppa ja tarpeet on kuitenkin erilaiset.
Suosittelisin tutustumista joogaan tai tanssikoulujen/kuntosalien venyttelytunteihin. Näin opit parhaat tavat avata ja pidentää kroppaa! :)
Opettaako Helsingin tanssiopiston Jane Spackman englanniksi vai suomeksi?
ReplyDeleteTietääkseni JS opettaa edelleen englanniksi, ainakin kun kävin viimeksi tunnilla. Siitä on tosin parisen vuotta aikaa, mutta tuskin tapa on muuttunut. Ellei joku nykyisistä oppilaista tiedä sitten paremmin? :)
DeleteEnglanniksi opettaa :)
ReplyDelete